00-database-dictfmt-1.12.1 suomi-latine FreeDict+WikDict dictionary Maintainer: Karl Bartel Edition: 2020.02.08 Size: 10539 headwords Publisher: Karl Bartel. Availability: Licensed under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 Unported license Publication date: 2020-02-08. Notes: * Database Status: big enough to be useful Source(s): Automatic creation of this bilingual dictionary by WikDict [http://www.wikdict.com/]. Base data from Wiktionary.org [https://www.wiktionary.org/] via , DBnary [http://kaiko.getalp.org/about-dbnary/]. The Project: This dictionary comes to you through nice people making it available for free and for good. It is part of the FreeDict project, http://www.freedict.org/. This project aims to make available many translating dictionaries for free. Your contributions are welcome! Changelog: * 2018-09-12 Karl Bartel: Change numbering scheme from YYYY-MM-DD to YYYY.MM.DD * 2018-05-15 Karl Bartel: Add links to sourceDesc * 2017-12-15 Karl Bartel: Add changelog * 2017-11-22 Karl Bartel: Use ref tag to encode license URL suomi-latine FreeDict+WikDict dictionary ver. 2020.02.08 http://www.wikdict.com/ 1. Mooseksen kirja /ˈyksi mˈoːsekseŋ kˈirja/ Genesis yksi Vanhan testamentin kirjoista 2. Mooseksen kirja /kˈaksi mˈoːsekseŋ kˈirja/ Exodus yksi Vanhan testamentin kirjoista 3. Mooseksen kirja /kˈolme mˈoːsekseŋ kˈirja/ Leviticus yksi Vanhan testamentin kirjoista 4. Mooseksen kirja /nˈeljæ mˈoːsekseŋ kˈirja/ Numerī, Numeri yksi Vanhan testamentin kirjoista 5. Mooseksen kirja /vˈiːsi mˈoːsekseŋ kˈirja/ Deuteronomium yksi Vanhan testamentin kirjoista Aachen /ˈaːkhen/ Aquisgranum, Aquae Granni kaupunki Saksassa Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa, aivan Belgian ja Alankomaiden rajan tuntumassa Aalst /ˈaːlst/ Alostum Itä-Flanderissa, Belgiassa sijaitseva kaupunki Aamos /ˈaːmos/ Amos yksi Vanhan testamentin kirjoista Aasia /ˈaːsɪa/ Asia Euroopan ja Tyynen valtameren välissä sijaitseva maanosa, osa Euraasian mannerta Aatami /ˈaːtamɪ/ Adam miehen nimi Abhasia /ˈabhasˌia/ Abasci Georgiasta itsenäistynyt, ei laajasti tunnustettu valtio Mustanmeren rannalla Kaukasiassa. Abhasian pääkaupunki on Suhumi. Abidjan /ˈabɪdjan/ Abidjan Norsunluurannikon suurin kaupunki ja maan entinen pääkaupunki Accra /ˈakːra/ Accra Ghanan pääkaupunki Addis Abeba /ˈadːɪs ˈabeba/ Neanthopolis Etiopian pääkaupunki Aden /ˈaden/ Arabia Fēlīx satamakaupunki Jemenissä Adeninlahden rannalla Adrianmeri /ˈadrɪˌanmerɪ/ Mare Hadriaticum Apenniinien niemimaan ja Balkanin niemimaan välinen Välimeren lahti Afganistan /ˈafɡanˌistan/ Afgania sisämaanvaltio Aasiassa, pitkältä nimeltään Afganistanin islamilainen tasavalta Afrikka /ˈafrɪkːa/ Africa, Libya yksi maapallon maanosista ja mantereista Aigeianmeri /ˈaiɡeiˌanmerɪ/ Mare Aegaeum saarten pilkkoma osa Välimerta Kreikan ja Turkin välissä Aikakirjat /ˈaikakˌirjat/ Paralipomenon, Chronicorum yhteisnimitys kahdelle Vanhan testamentin kirjoista: 1. Aikakirjalle ja 2. Aikakirjalle Aisopos /ˈaisopos/ Aesopus (kirjallisuus) eläinsaduistaan tunnettu antiikin Kreikan kirjailija Ajokoirat /ˈajokˌoirat/ Canes Venatici eräs tähdistö pohjoisella taivaalla Otavan eteläpuolella Ajomies /ˈajomies/ Auriga Linnunradan pohjoisreunassa Perseuksesta itään sijaitseva navanympärystähdistö Akhilleus /ˈakhɪlleus/ Achillēs kreikkalaisen mytologian sankari, joka oli haavoittuvainen ainoastaan kantapäästään Akvitania /ˈakvɪtˌanɪa/ Aquitania Lounais-Ranskassa sijainnut hallintoalue, jonka pääkaupunki oli Bordeaux; nykyisin osa Uutta-Akvitaniaa Ala-Egypti /ˈalaˈeɡyptɪ/ Aegyptus inferior alue Egyptissä Niilin suistossa Ala-Saksi /ˈalasˈaksɪ/ Saxonia inferior eräs Saksan osavaltioista Alankomaat /ˈalaŋkomaːt/ Nederlandia eurooppalainen valtio Pohjanmeren rannikolla Länsi-Euroopassa, viralliselta nimeltään Alankomaiden kuningaskunta Albania /ˈalbanˌia/ Albania Balkanin niemimaalla, Adrianmeren rannalla sijaitseva valtio, jonka pääkaupunki on Tirana Aleksandria /ˈaleksˌandrɪa/ Alexandria kaupunki Egyptissä Aleksanteri /ˈaleksˌanterɪ/ Alexander miehen etunimi Aleutit /ˈaleutɪt/ Aleutiae saariryhmä Alaskassa, Yhdysvalloissa Alger /ˈalɡer/ Algeria Välimeren rannalla sijaitseva Algerian pääkaupunki Algeria /ˈalɡerˌia/ Algeria, Algerium Pohjois-Afrikassa sijaitseva tasavalta, jonka pääkaupunki on Alger Alpit /ˈalpɪt/ Alpes vuorijono Keski-Euroopassa Alsace /ˈalsase/ Alsatia Itä-Ranskassa sijainnut hallintoalue, jonka pääkaupunki oli Strasbourg; nykyisin osa Grand Estiä Alzheimerin tauti /ˈalʒeimerɪn tˈautɪ/ morbus Alzheimer aivosolujen rappeutumiseen liittyvä toimintakyvyn heikkenemistä ja dementiaa aiheuttava vakava sairaus Amazon /ˈamatson/ Amazonius Etelä-Amerikan ja mahdollisesti maailman pisin joki Amerikan yhdysvallat /ˈamerɪkan ˈyhdysvˌallat/ Civitates Foederatae Americae osavaltioista koostuva federaatio Pohjois-Amerikassa; lyhyemmin: Yhdysvallat Amerikka /ˈamerˌikːa/ America yksi Maapallon manner sen läntisellä puoliskolla käsittäen Etelä-Amerikan ja Pohjois-Amerikan Andalusia /ˈandalˌusɪa/ Vandalitia itsehallintoalue eteläisessä Espanjassa Andorra /ˈandorra/ Andorra pieni tasavaltainen ruhtinaskunta Ranskan ja Espanjan välisellä alueella, Andorran ruhtinaskunta Andromeda /ˈandromˌeda/ Andromeda Kassiopeian eteläpuolella oleva iso ja harva navanympärystähdistö Angola /ˈaŋŋola/ Angolia eteläisessä Afrikassa sijaitseva valtio Ankara /ˈaŋkara/ Ancyra Turkin pääkaupunki Antiokia /ˈantɪˌokɪa/ Antīochīa kaupunki muinaisessa Syyriassa, nykyisessä Turkissa Antwerpen /ˈantverpen/ Antverpia kaupunki Pohjois-Belgiassa Flanderissa Apostolien teot /ˈapostolien tˈeot/ Actus Apostolorum yksi Uuden testamentin kirjoista Arabiemiirikunnat /ˈarabˌiemɪːrɪkˌunnat/ Phylarchiarum Arabicarum Confoederatio Persianlahdella, Lähi-idässä sijaitseva seitsemästä emiirikunnasta muodostuva valtio, Yhdistyneet arabiemiirikunnat Argentiina /ˈarɡentˌiːna/ Argentina Etelä-Amerikassa sijaitseva valtio, jonka pääkaupunki on Buenos Aires ja virallinen nimi Argentiinan tasavalta Argo-laiva /ˈarɡolˈaiva/ Argo Navis entinen suuri eteläisen taivaan tähdistö, joka on myöhemmin jaettu Purjeen, Kölin ja Peräkeulan tähdistöiksi Arkangeli /ˈarkaŋŋˌelɪ/ Archangelopolis kaupunki Pohjois-Venäjällä Armenia /ˈarmenˌia/ Armenia tasavalta Kaukasiassa, virallisesti Armenian tasavalta Assyria /ˈassyrˌia/ Assyria assyrialaisten muinainen Tigrisin varrella sijainnut valtakunta, jonka pääkaupunki oli Assur Ateena /ˈateːna/ Athenae Kreikan pääkaupunki ja suurin kaupunki Atlantin valtameri /ˈatlantɪn vˈaltamˌerɪ/ Oceanus Atlanticus valtameri, joka erottaa Amerikan Afrikasta ja Euroopasta Aurinko /ˈaurɪŋko/ sol kahdeksanplaneettaisen aurinkokuntamme, jossa kotiplaneettamme Maa sijaitsee, keskustähti Australia /ˈaustraːlˌia/ Australia Maapallon pienin, merien ympäröimä maanosa eteläisellä pallonpuoliskolla Azerbaidžan /ˈatserbˌaidʒan/ Adrabigania, Atropatia Kaukasiassa, Kaspianmeren rannalla sijaitseva valtio, Azerbaidžanin tasavalta, jonka pääkaupunki on Baku Azorit /ˈatsorɪt/ Azores Atlantilla sijaitseva Portugalille kuuluva autonominen saariryhmä Babylon /bˈabylon/ Babylon kaupunki(valtio) muinaisessa Mesopotamiassa, joka kukoisti n. 2000–0 eaa., mutta on säilynyt tähän päivään asti Irakin provinssina Bagdad /bˈaɡdad/ Bagdadum Irakin pääkaupunki Bahrain /bˈahrain/ Bachrania kuningaskunta Lähi-idässä, Persianlahdella Baijeri /bˈaijerɪ/ Bavaria Saksan liittotasavallan eteläinen osavaltio, jonka pääkaupunki on München Bangladesh /bˈaŋladesh/ Bangladesia Gangesin ja Brahmaputran suistossa sijaitseva valtio Aasiassa, virallisesti Bangladeshin kansantasavalta Barcelona /bˈarselˌona/ Barcino kaupunki Kataloniassa, koillisessa Espanjassa, Katalonian pääkaupunki Belgia /bˈelɡɪa/ Belgia, Belgium, Belgica eurooppalainen liittovaltio Pohjanmeren rannikolla, Belgian kuningaskunta, jonka pääkaupunki on Bryssel Belgrad /bˈelɡrad/ Singidunum Serbian pääkaupunki Benin /bˈenɪn/ Beninum tasavalta Afrikassa, Beninin tasavalta Bereniken hiukset /bˈerenɪken hˈiukset/ Coma Berenices himmeä tähdistö pohjoisella taivaanpallolla Ison Karhun lähellä Beringinsalmi /bˈerɪŋŋˌinsalmɪ/ Fretum Beringianum salmi joka erottaa toisistaan Aasian mantereen itäisimmän kohdan Dežnevinniemen ja Amerikan mantereen läntisimmän kohdan Prince of Walesin niemen Berliini /bˈerlɪːnɪ/ Berolinum Saksan pääkaupunki Betlehem /bˈetlehem/ Bethleem Länsirannalla sijaitseva kaupunki, joka Raamatun mukaan on Israelin kuninkaan Daavidin syntymä- ja kotikaupunki ja Jeesuksen syntymäpaikka Bhutan /bhˈutan/ Butania pieni sisämaavaltio Himalajalla Intian ja Kiinan välissä, Bhutanin kuningaskunta Biškek /bˈiʃkek/ Biscecum Kirgisian pääkaupunki, vuosina 1926–1991 nimellä Frunze tunnettu Bodenjärvi /bˈodenjˌærvɪ/ Constantiensis lacus Keski-Euroopan kolmanneksi suurin järvi Saksan, Sveitsin ja Itävallan rajalla Bolivia /bˈolɪvˌia/ Bolivia tasavalta Etelä-Amerikassa, pitkältä nimeltään Bolivian monikansainen valtio Borneo /bˈorneo/ Borneus Kaakkois-Aasiassa, Malaijien saaristossa sijaitseva maailman kolmanneksi suurin saari. Borneon eteläosat (Kalimantan) kuuluvat Indonesialle, pohjoisosat Bruneille ja Malesialle. Bosnia ja Hertsegovina /bˈosnɪa ja hˈertseɡˌovɪna/ Bosnia et Herzegovina Bosnia-Hertsegovina, Balkanilla, Euroopassa sijaitseva valtio. Brasilia /brˈasɪlˌia/ Brasilia valtio Etelä-Amerikassa, Brasilian liittotasavalta Brasília /brˈasɪlˌia/ Brasilia Brasilia, Brasilian liittovaltion pääkaupunki Bretagne /brˈetaɡne/ Britannia Minor Luoteis-Ranskassa sijaitseva hallintoalue, jonka pääkaupunki on Rennes Britannia /brˈitannˌia/ Britannia Yhdistyneestä kuningaskunnasta käytetty lyhyt nimitys Brittiläinen Kolumbia /brˈitːɪlˌæineŋ kˈolumbˌia/ Columbia Britannica provinssi Kanadan länsirannikolla Brunei /brˈunei/ Bruneium sulttaanikunta, joka sijaitsee Borneon saarella Kaakkois-Aasiassa. Bryssel /brˈyssel/ Bruxellae Belgian pääkaupunki ja Euroopan unionin tosiasiallinen pääkaupunki Bukarest /bˈukarest/ Bucaresta Romanian pääkaupunki Bulgaria /bˈulɡarˌia/ Bulgaria tasavalta Balkanilla, Euroopassa, Bulgarian tasavalta Burgundi /bˈurɡundɪ/ Burgundia Keski-Ranskassa sijainnut hallintoalue, jonka pääkaupunki oli Dijon; nykyisin osa Burgundi-Franche-Comtéa Bysantin valtakunta /bˈysantɪn vˈaltakˌunta/ Byzantium Rooman valtakunnasta jäljelle jäänyt itäinen osa, Itä-Rooma, jonka pääkaupunki oli Konstantinopoli Byzantion /bˈytsantɪon/ Byzantium muinainen kaupunki, jonka paikalle perustettiin Konstantinopoli 300-luvulla jaa. Itä-Rooman pääkaupungiksi Böömi /bˈøːmɪ/ Bohemia nykyään Tšekissä sijaitseva historiallinen alue Keski-Euroopassa CD-levy /sˈeːdˌeːlˈevy/ disculus compactus digitaalisen tiedon tallennusmedia, joka tuli markkinoille alun perin äänen tallennusta varten; näyttää ulkoisesti DVD-levyltä CP-vamma /sˈeːpˌeːvˈamma/ paralysis cerebralis syntymässä tai lapsuudessa saatu pysyvä aivovaurio, joka vaikeuttaa vartalon liikkeiden hallintaa ja lihaskoordinaatiota Cantabria /kˈantabrˌia/ Cantabria itsehallintoalue pohjoisessa Espanjassa Chile /khˈile/ Chilia tasavalta Etelä-Amerikassa, Chilen tasavalta Cookinsaaret /kˈoːkɪnsˌaːret/ Insulae de Cook eräs Uudelle-Seelannille kuuluva saariryhmä Tyynellä valtamerellä DVD-levy /dˈeːvˌeːdˌeːlˈevy/ disculus visionis digitalis DVD, optinen datan tallennusväline ja elokuvien levitysmedia; CD-levyn seuraaja, tallennuskapasiteetiltaan suurempi Dalmatia /dˈalmatˌia/ Dalmatia alue Kroatiassa, Adrianmeren itärannikolla Damaskos /dˈamaskos/ Damascus Syyrian pääkaupunki Dardanellit /dˈardanˌellɪt/ Hellēspontus Marmaranmeren ja Aigeianmeren välinen salmi luoteisessa Turkissa Delfiini /dˈelfɪːnɪ/ Delphinus Kotkan ja Pegasuksen välissä pohjoisella taivaalla sijaitseva pieni tähdistö Dominikaaninen tasavalta /dˈomɪnɪkˌaːnɪnen tˈasavˌalta/ Respublica Dominicana tasavalta Karibialla, Väli-Amerikassa Dresden /drˈesden/ Dresda itäisessä Saksassa sijaitseva kaupunki, Saksin pääkaupunki Dublin /dˈublɪn/ Dublinum Irlannin pääkaupunki Dušanbe /dˈuʃanbe/ Dusanbe Tadžikistanin pääkaupunki, vuoteen 1961 Stalinabad Ecuador /ˈekuador/ Aequatoria tasavalta Etelä-Amerikan Tyynenmeren rannikolla ekvaattorin molemmin puolin, virallisesti Ecuadorin tasavalta. Edinburgh /ˈedɪnburɡh/ Edimburgum Skotlannin itärannikolla sijaitseva vanha kaupunki, Skotlannin pääkaupunki Edom /ˈedom/ Idumea muinainen valtio Palestiinassa, Moabin ja Juudan naapurissa Efesolaiskirje /ˈefesolˌaiskɪrje/ Ephesios yksi Uuden testamentin kirjoista Efesos /ˈefesos/ Ephesus kaupunki nykyisessä Turkissa Egypti /ˈeɡyptɪ/ Aegyptus tasavalta Afrikan koillisosassa, Egyptin arabitasavalta Englannin kanaali /ˈeŋlannɪŋ kˈanaːlɪ/ Oceanus Britannicus Atlantin valtamereltä Pohjanmerelle johtava vesiyhteys, joka erottaa Ison-Britannian saaren Pohjois-Ranskasta Englanti /ˈeŋlantɪ/ Anglia, Albion Ison-Britannian saaren eteläosan kattava maa; kuningaskunta, joka kuuluu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan Eritrea /ˈerɪtrˌea/ Erythraea Punaisenmeren rannalla Koillis-Afrikassa, Afrikan sarvessa sijaitseva valtio Espanja /ˈespanja/ Hispania kuningaskunta eteläisessä Euroopassa Espoo /ˈespoː/ Espo asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki Helsingin naapurissa Uudellamaalla Etelä-Suomessa Esra /ˈesra/ Esdrae, Esdras edellisessä keskeinen henkilö: eräs juutalainen kirjanoppinut ja pappi Etelä-Afrikka /ˈetelæˈafrɪkːa/ Africa Australis Afrikan mantereen eteläosassa sijaitseva valtio, Etelä-Afrikan tasavalta Etelä-Amerikka /ˈetelæˈamerˌikːa/ America Austrālis eteläosa Amerikan mantereesta, yksi maanosista Etelä-Carolina /ˈetelækˈarolˌina/ Carolina Meridionalis Yhdysvaltain osavaltio maan itäosassa Etelä-Dakota /ˈetelædˈakota/ Dacota Meridiana Yhdysvaltain osavaltio Etelä-Eurooppa /ˈetelæˈeuroːpːa/ Europa Australis Pyreneitten, Apenniinien ja Balkanin niemimaiden ja niihin kuuluvien saarten muodostama alue, Euroopan eteläisin osa Etelä-Korea /ˈetelækˈorea/ Corea Meridiana Aasiassa, Korean niemimaalla sijaitseva valtio, jonka virallinen nimi on Korean tasavalta. Etelä-Sudan /ˈetelæsˈudan/ Sudania Australis Sudanista vuonna 2011 itsenäistynyt valtio Afrikassa Etelämanner /ˈetelæmˌanner/ Antarctica jään ja lumen peittämä manner Maan etelänapa-alueella Etelän kala /ˈetelæŋ kˈala/ Piscis Austrinus Vesimiehen eteläpuolella oleva heikkovaloinen tähdistö Etelän kolmio /ˈetelæŋ kˈolmɪo/ Triangulum Australe pieni mutta selvä tähdistö eteläisellä taivaanpallolla Etelän kruunu /ˈetelæŋ krˈuːnu/ Corona Australis pieni tähdistö eteläisellä taivaalla Etelän risti /ˈetelæn rˈistɪ/ Crux, Crux australis tähdistö eteläisellä tähtitaivaalla Etiopia /ˈetɪˌopɪa/ Aethiopia liittovaltio itäisessä Afrikassa, Etiopian demokraattinen liittovaltio Euraasia /ˈeuraːsˌia/ Eurasia Maapallon suurin manner, jota ympäröivät Pohjoinen jäämeri, Atlantin valtameri, Välimeri, Punainenmeri, Intian valtameri ja Tyyni valtameri; siihen kuuluvat Euroopan, Lähi-idän ja Aasian maanosat Euroopan unioni /ˈeuroːpan ˈunɪˌonɪ/ Unio Europaea suuren osan Eurooppaa käsittävä valtioiden yhteenliittymä, johon myös Suomi kuuluu Eurooppa /ˈeuroːpːa/ Europa yksi maapallon maanosista Europe /ˈeurope/ Europa foinikialainen prinsessa kreikkalaisessa tarustossa Fidži /fˈidʒɪ/ Insulae Fidzienses Oseaniassa sijaitseva saaristovaltio Tyynellä valtamerellä, Fidžin tasavalta Filemon /fˈilemon/ Philemonem yksi Uuden testamentin kirjoista Filippi /fˈilɪpːɪ/ Philippī muinainen kaupunki Kreikassa 300 eaa.–1300 jaa. Filippiinit /fˈilɪpːˌiːnɪt/ Philippinae tasavalta, jonka alue muodostuu Tyynellä valtamerellä Etelä-Kiinan meren itäpuolella olevasta Filippiinien saaristosta, Filippiinien tasavalta. Filippiläiskirje /fˈilɪpːɪlˌæiskɪrje/ Philippenses yksi Uuden testamentin kirjoista Firenze /fˈirentse/ Florentia maakunta Toscanassa Keski-Italiassa Flanderi /flˈanderɪ/ Flandria historiallinen alue Pohjanmeren rannalla nykyisen Belgian, Ranskan ja Alankomaiden alueella Fortuna /fˈortuna/ Fortuna onnen ja sattuman jumalatar roomalaisessa mytologiassa Friisinmaa /frˈiːsɪnmaː/ Frisia yksi Alankomaiden provinsseista. Friisinmaan pääkaupunki on Leeuwarden. Fryygia /frˈyːɡɪa/ Phrygia muinainen Anatoliassa sijainnut kuningaskunta Färsaaret /fˈærsaːret/ Insulae Faeroae Tanskaan kuuluva saariryhmä Atlantin valtameressä. Färsaarten pääkaupunki on Tórshavn. Gabon /ɡˈabon/ Gabonia Afrikassa sijaitseva valtio Galatalaiskirje /ɡˈalatalˌaiskɪrje/ Galatas yksi Uuden testamentin kirjoista Galatia /ɡˈalatˌia/ Galatia nimitys muinaiselle alueelle Anatoliassa Galilea /ɡˈalɪlˌea/ Galileia nykyisessä Israelissa sijaitseva ylänköalue Galitsia /ɡˈalɪtsˌia/ Gallaecia alue nykyisessä Puolassa ja Ukrainassa Gallia /ɡˈallɪa/ Gallia gallialaisten, kelttien muinaisen pääheimon, kotimaa Gambia /ɡˈambɪa/ Gambia tasavalta Afrikassa, Gambian tasavalta Gazan kaista /ɡˈatsaŋ kˈaista/ lacinia Gazetica Välimeren rannikolla sijaitseva, Israelin ympäröimä ja Egyptiin rajoittuva palestiinalaishallinnon alue, jonka merkittävin kaupunki on Gaza Gdańsk /ɡdˈansk/ Gedania satamakaupunki Pohjois-Puolassa Geneve /ɡˈeneve/ Genava kaupunki Sveitsissä Genova /ɡˈenova/ Genua Italian Ligurian hallinnollisen alueen pääkaupunki Georgia /ɡˈeorɡˌia/ Georgia 2. valtio Etelä-Kaukasiassa, entiseltä nimeltään Gruusia; pääkaupunki Tbilisi 3. Yhdysvaltojen osavaltio Ghana /ɡhˈana/ Gana tasavalta Afrikassa, Ghanan tasavalta Golgin laite /ɡˈolɡɪn lˈaite/ apparatus Golgianus eläinsolun soluelin, joka muokkaa, lajittelee ja pakkaa proteiineja Gotlanti /ɡˈotlantɪ/ Gothlandia Ruotsille kuuluva suuri saari Itämerellä, Ruotsin kaakkoispuolella Granada /ɡrˈanada/ Granata Andalusiassa, Etelä-Espanjassa sijaitseva kaupunki Grand Est /ɡrˈand ˈest/ Oriens Magnus Koillis-Ranskassa sijaitseva hallintoalue, jonka pääkaupunki on Strasbourg Grenada /ɡrˈenada/ Granata Karibianmerellä, Länsi-Intian eteläosassa sijaitseva valtio, Grenadan kuningaskunta Grönlanti /ɡrˈønlantɪ/ Groenlandia Pohjois-Amerikan koillispuolella sijaitseva, Tanskan kuningaskuntaan kuuluva, pääasiassa jään peittämä maailman suurin saari, jonka pääkaupunki on Nuuk Guinea /ɡwˈinea/ Guinea Länsi-Afrikassa sijaitseva valtio, pitkältä nimeltään Guinean tasavalta, jonka rajanaapureita ovat Sierra Leone, Liberia, Norsunluurannikko, Mali, Senegal ja Guinea-Bissau. Guinea-Bissau /ɡwˈineabˈissau/ Guinea Bissaviensis tasavalta Länsi-Afrikassa Atlantin valtameren rannalla. Göteborg /ɡˈøteborɡ/ Gothoburgum Ruotsin toiseksi suurin kaupunki Günzburg /ɡˈyntsburɡ/ Guntia kaupunki Saksassa Haag /hˈaːɡ/ Haga kaupunki Alankomaissa, maan hallinnollinen, muttei virallinen pääkaupunki, myös useiden kansainvälisten järjestöjen sijaintipaikka Habakukin kirja /hˈabakukɪŋ kˈirja/ Habacuc yksi Vanhan testamentin kirjoista Haggain kirja /hˈaɡːaiŋ kˈirja/ Aggaeus yksi Vanhan testamentin kirjoista Haiti /hˈaitɪ/ Haitia tasavalta Hispaniolan saarella Karibialla, Dominikaanisen tasavallan rajanaapuri Hampuri /hˈampurɪ/ Hamburgum kaupunki Saksassa Hannover /hˈannover/ Hannoveria saksalainen suurkaupunki, Ala-Saksin pääkaupunki Harkova /hˈarkova/ Charcovia kaupunki Ukrainassa Harppi /hˈarpːɪ/ Circinus pieni tähdistö eteläisellä tähtitaivaalla Havaiji /hˈavaijɪ/ Havaii Tyynellä valtamerellä sijaitseva saariryhmä ja Yhdysvaltain osavaltio Havanna /hˈavanna/ Avana Kuuban pääkaupunki Helsinki /hˈelsɪŋkɪ/ Helsingia Suomenlahden rannalla, Uudellamaalla Etelä-Suomessa sijaitseva Suomen pääkaupunki Heprealaiskirje /hˈeprealˌaiskɪrje/ Hebræos yksi Uuden testamentin kirjoista Herra /hˈerra/ Dominus kristinuskon ja juutalaisuuden jumalan kunnioittava nimitys Hesekiel /hˈesekiel/ Ezechiel yksi Vanhan testamentin kirjoista Hessen /hˈessen/ Hassia Saksan liittotasavallan osavaltio maan keskiosassa. Sen pääkaupunki on Wiesbaden ja suurin kaupunki Frankfurt. Hispania /hˈispanˌia/ Hispania Pyreneiden niemimaa, erityisesti Rooman provinssina Hokkaido /hˈokːaido/ Hoccaido Japanin neljästä pääsaaresta toiseksi suurin Hollanti /hˈollantɪ/ Hollandia Alankomaat, valtio Euroopassa Hongkong /hˈoŋkoŋ/ Hongcongum Kiinan rannikolla sijaitseva erityishallintoalue Hoosea /hˈoːsea/ Osee yksi Vanhan testamentin kirjoista Huippuvuoret /hwˈipːuvˌuoret/ Svalbardum Norjalle kuuluva saaristo Euroopan pohjoisosassa Härkä /hˈærkæ/ Taurus (tähtitiede) tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla. Ibiza /ˈibɪtsa/ Ebusus Espanjaan kuuluva saari Välimeren länsiosassa Ilves /ˈilves/ Lynx himmeä tähdistö pohjoisella taivaanpallolla, Ajomiehen vieressä Indonesia /ˈindonˌesɪa/ Indonesia lukuisasta joukosta saaria koostuva valtio Kaakkois-Aasiassa, Indonesian tasavalta Indonesian tasavalta /ˈindonˌesɪan tˈasavˌalta/ Res publica Indonesia Indonesian valtion virallinen nimi. Inkeri /ˈiŋkerɪ/ Ingermanlandia Inkerinmaa-niminen alue Venäjän federaatiossa, Pietarin ympäristössä, jossa perinteisesti on asunut sinne Ruotsin vallan aikana siirtynyttä luterilaista ja suomalaista väestöä. Intia /ˈintɪa/ India suuri liittovaltio Aasian eteläosassa Intiaani /ˈintɪˌaːnɪ/ Indus (tähtitiede) eteläisellä tähtitaivaalla sijaitseva himmeätähtinen tähdistö Iran /ˈiran/ Irania valtio Lähi-idässä Kaspianmeren ja Persianlahden välissä, aiemmin Persia Irkutsk /ˈirkutsk/ Ircutia kaupunki Etelä-Siperiassa Venäjällä Baikaljärveen laskevan Angaran rannalla Irlanti /ˈirlantɪ/ Irlandia, Hibernia Britteinsaariin kuuluva saari Atlantin valtameressä ja saarella sijaitseva saarivaltio Länsi-Euroopassa Islanti /ˈislantɪ/ Islandia, Snelandia saarivaltio Atlantin valtameren keskivaiheilla, Pohjois-Euroopassa, Islannin tasavalta Iso karhu /ˈiso kˈarhu/ Ursa Major tähdistö lähellä pohjoista taivaannapaa Iso-Britannia /ˈisobrˈitannˌia/ Britannia Britteinsaarten suurin saari Atlantin valtameressä Euroopan mantereesta luoteeseen Israel /ˈisrael/ Israel Lähi-idässä Välimeren kaakkoisrannalla sijaitseva, Palestiinan alueelle perustettu valtio Italia /ˈitalˌia/ Italia valtio Etelä-Euroopassa, viralliselta nimeltään Italian tasavalta Itä-Timor /ˈitætˈimor/ Timoria Orientalis valtio Kaakkois-Aasiassa Malaijien saaristossa Timorin saaren itäosassa Itämeri /ˈitæmˌerɪ/ Mare Balticum, mare Balticum Atlantin valtameren lahti, siihen kuuluva välimeri Itävalta /ˈitævˌalta/ Austria Keski-Euroopassa sijaitseva valtio. Jaakko /jˈaːkːo/ Iacobus Jaakon nimipäivä: 25.7. Jaava /jˈaːva/ Iava saari Indonesiassa Jamaika /jˈamaika/ Iamaica Karibialla, Väli-Amerikassa sijaitseva valtio, isoihin Antilleihin kuuluva Karibian neljänneksi suurin saari. Japani /jˈapanɪ/ Iaponia, Japonia Itä-Aasiassa sijaitseva perustuslaillinen keisarikunta ja saarivaltio Jaroslavl /jˈaroslavl/ Iaroslavia kaupunki Venäjällä Jeesus /jˈeːsus/ Iēsus, Iesus kristinuskossa Jumalan poika ja vapahtaja, usein tarkennuksella Nasaretilainen tai Kristus Jehovan todistaja /jˈehovan tˈodɪstˌaja/ Testis Jehovah erään kristillisperäisen uskonnollisen liikkeen, Jehovan todistajien, jäsen Jekaterinburg /jˈekaterˌinburɡ/ Catharinoburgum kaupunki Venäjällä Jemen /jˈemen/ Iemenia Lähi-idässä Arabian niemimaan etelärannikolla sijaitseva valtio Jenisei /jˈenɪsei/ Ienisea yksi maailman pisimmistä joista, joka saa alkunsa Mongolian ja Venäjän rajalta ja laskee Pohjoiseen jäämereen Jersey /jˈersey/ Caesarea insula saari Englannin kanaalissa, yksi Kanaalisaarista Jerusalem /jˈerusalem/ Hierosolyma kaupunki Israelissa Jesaja /jˈesaja/ Isaiæ, Isaiae yksi Vanhan testamentin kirjoista Job /jˈob/ Iobus yksi Vanhan testamentin kirjoista Johanneksen ilmestys /jˈohannˌeksen ˈilmestys/ Apocalypsis yksi Uuden testamentin kirjoista Johannes Kastaja /jˈohannes kˈastaja/ Ioannes Baptista (historia, uskonto) Uuden testamentin henkilö Joonianmeri /jˈoːnɪˌanmerɪ/ Ionium lännessä Sisiliaan, idässä Albaniaan ja Kreikkaan rajoittuva Välimeren osa Joosef /jˈoːsef/ Iosephus Raamatun hahmoja, mm. Jeesuksen isä Jordania /jˈordanˌia/ Iordania valtio Lähi-idässä Jordanjoen itärannalla. Jordanjoki /jˈordanjˌokɪ/ Iordanus Jordanin virta, Israelin miehittämän Länsirannan ja Jordanian rajalla virtaava joki Joulusaari /jˈoulusˌaːrɪ/ Insula Christi Natalis Australian hallinnossa oleva territorio Intian valtameressä. Jousimies /jˈousɪmies/ Sagittarius tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla. Joutsen /jˈoutsen/ Cygnus Lyyrasta itään ja Pegasuksesta länteen sijaiseva navanympärystähdistö Jugoslavia /jˈuɡoslˌavɪa/ Iugoslavia entinen valtio Balkanilla Adrianmeren rannalla, vuosina 1918–1944 Jugoslavian kuningaskunta; toisen maailmansodan jälkeen sosialistinen valtio, joka tunnettiin nimellä Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta Juhana /jˈuhana/ Iōannēs eräiden ulkomaisten monarkkien hallitsijanimen suomenkielinen muunnos Jumala /jˈumala/ Deus kristinuskon, juutalaisuuden tai islamin jumalakäsitteen Jumala Jupiter /jˈupɪter/ Iuppiter 2. aurinkokuntamme suurin kiertotähti, viides planeetta Auringosta 3. (mytologia) roomalaisten pääjumala ”Juppiter” Juudea /jˈuːdea/ Iudaea Juudan alue roomalaisvallan alla Jänis /jˈænɪs/ Lepus pienehkö tähdistö Orionin eteläpuolella Kaakkois-Aasia /kˈaːkːoisˈaːsɪa/ Asia Meridiorientalis Aasian mantereesta Taka-Intian niemimaa ja sen eteläpuoliset merialueet valtioineen Australiaan asti Kaarle /kˈaːrle/ Carolus eräiden historiallisten monarkkien hallitsijanimen suomenkielinen muunnos Kairo /kˈairo/ Cairus Egyptin pääkaupunki Kaksoset /kˈaksoset/ Gemini 2. tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla 3. (astrologia) horoskooppimerkki Kalat /kˈalat/ Pisces 2. tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla 3. horoskooppimerkki Kalifornia /kˈalɪfˌornɪa/ California Yhdysvaltojen väkirikkain osavaltio Yhdysvaltain länsirannikolla Tyynenmeren rannalla Kaliningrad /kˈalɪnˌiŋrad/ Regiomontium Venäjän läntisin kaupunki, joka sijaitsee muusta maasta erillisellä Kaliningradin alueella Itämeren rannalla; entinen Königsberg Kambodža /kˈambodʒa/ Cambodia, Cambosia eräs valtio Aasiassa Kameleontti /kˈameleˌontːɪ/ Chamaeleon eteläisellä tähtitaivaalla lähellä taivaanpallon etelänapaa oleva pieni himmeävaloinen tähdistö Kamerun /kˈamerun/ Cameronia valtio Afrikassa Kanaalisaaret /kˈanaːlɪsˌaːret/ Insulae Normannorum saariryhmä Englannin kanaalissa, Ranskan rannikolla Normandian edustalla Kanada /kˈanada/ Canada Brittiläisen kansanyhteisön itsenäinen jäsenvaltio Pohjois-Amerikassa Kanariansaaret /kˈanarɪˌansaːret/ Canariae Insulae Espanjalle kuuluva saariryhmä Afrikan länsirannikolla. Saariryhmän saaria ovat La Palma, El Hierro, Gomera, Teneriffa, Gran Canaria, Fuerteventura ja Lanzarote. Kapkaupunki /kˈapkaupˌuŋkɪ/ Civitas Capitis kaupunki Etelä-Afrikassa Karibianmeri /kˈarɪbɪˌanmerɪ/ Mare Caribicum Meksikonlahden eteläpuolella oleva Etelä-Amerikan, Keski-Amerikan ja Antillien rajaama alue Atlantista Karthago /kˈarthaɡo/ Carthāgō historiallinen kaupunki Pohjois-Afrikassa nykyisessä Tunisiassa Kaspianmeri /kˈaspɪˌanmerɪ/ Caspias maailman suurimmaksi järveksi nimitetty allas Kaakkois-Euroopan ja Länsi-Aasian välillä Katalonia /kˈatalˌonɪa/ Catalonia itsehallintoalue Espanjassa Katariina /kˈatarˌiːna/ Catharina eräs naisen etunimi Kaukasia /kˈaukasˌia/ Caucasus alue Euroopan ja Aasian rajalla Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä Kaukasus /kˈaukasus/ Caucasus vuoristo Euroopan ja Aasian rajalla Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä Kaukoputki /kˈaukopˌutkɪ/ Telescopium pieni tähdistö eteläisellä taivaanpallolla Kauris /kˈaurɪs/ Capricornus (tähtitiede) tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla. Kazakstan /kˈatsakstan/ Casachia Keski-Aasiassa sijaitseva sisämaavaltio Kazan /kˈatsan/ Casanum Tatarstanin tasavallan pääkaupunki, yksi koko Venäjän federaation suurimmista kaupungeista Kenia /kˈenɪa/ Kenia tasavalta itäisessä Afrikassa. Keski-Afrikan tasavalta /kˈeskɪˈafrɪkan tˈasavˌalta/ Respublica Africae Mediae eräs valtio Afrikassa Kettu /kˈetːu/ Vulpecula himmeä tähdistö pohjoisella taivaanpallolla Kiina /kˈiːna/ Sina, Sinae Itä-Aasiassa, Kiinanmeren rannikolla sijaitseva valtio, joka on väkiluvultaan maailman suurin valtio ja jonka pääkaupunki on Peking ja virallinen nimi Kiinan kansantasavalta Kiinan kansantasavalta /kˈiːnaŋ kˈansantˌasavˌalta/ Respublica Populi Sinarum Kiinan valtion virallinen nimi, erityisesti viitattaessa manner-Kiinan kommunistisen puolueen hallitsemaan Kiinaan vuodesta 1949 lähtien Kiinan tasavalta /kˈiːnan tˈasavˌalta/ Res publica Sinarum Taiwanin saarta hallitseva saarivaltio Aasiassa Kilpi /kˈilpɪ/ Scutum pieni tähdistö lähellä taivaanekvaattoria Kioto /kˈioto/ Kioto kaupunki Japanissa pääsaari Honshulla Kiova /kˈiova/ Chiovia, Kiovia Ukrainan pääkaupunki Kirahvi /kˈirahvɪ/ Camelopardalis laaja mutta himmeä tähdistö lähellä pohjoista taivaannapaa Kirgisia /kˈirɡɪsˌia/ Chirgisia tasavalta Keski-Aasiassa, Kiinan länsinaapuri. Kolmio /kˈolmɪo/ Triangulum pieni tähdistö pohjoisella taivaanpallolla Kolossalaiskirje /kˈolossalˌaiskɪrje/ Colossenses yksi Uuden testamentin kirjoista Kolumbia /kˈolumbˌia/ Columbia valtio Etelä-Amerikan pohjoisosassa, Väli-Amerikan kannaksen eteläpuolella; virallisesti Kolumbian tasavalta Kompassi /kˈompassɪ/ Pyxis pieni tähdistö eteläisellä taivaanpallolla Kongo /kˈoŋŋo/ Congum joki keski-Afrikassa Kongon tasavalta /kˈoŋŋon tˈasavˌalta/ Respublica Congensis valtio päiväntasaajan Afrikassa, Kongojoen pohjoispuolella Kongon demokraattisen tasavallan rajanaapurina, vuosina 1969–1991 nimeltään Kongon kansantasavalta Konstantinopoli /kˈonstantˌinopˌolɪ/ Constantinopolis Rooman valtakunnan itäosan ja Bysantin valtakunnan pääkaupunki 1400-luvulle; nykyinen Istanbul Koraani /kˈoraːnɪ/ Alcoranus islamilaisten pyhä kirja Korea /kˈorea/ Corea niemimaa Kaakkois-Aasiassa; Korean niemimaa Korean demokraattinen kansantasavalta /kˈorean dˈemokrˌaːtːɪneŋ kˈansantˌasavˌalta/ Res Publica Popularis Democratica Coreana valtio Aasiassa, Korean niemimaalla Etelä-Korean pohjoispuolella Korean tasavalta /kˈorean tˈasavˌalta/ Respublica Coreae Etelä-Korean valtion virallinen nimi Korfu /kˈorfu/ Corcyra Kreikan saari Korintti /kˈorɪntːɪ/ Corinthus kaupunki Kreikassa Korinttolaiskirje /kˈorɪntːolˌaiskɪrje/ Corinthios yksi Uuden testamentin kirjoista Korppi /kˈorpːɪ/ Corvus tähdistö eteläisellä tähtitaivaalla Vesikäärmeen pohjoispuolella Neitsyestä etelään Korsika /kˈorsɪka/ Corsica Ranskalle kuuluva saari Välimeren läntisessä osassa Kotka /kˈotka/ Aquila eräs taivaan ekvaattorin halkaisema ja osittain Linnunradalla oleva tähdistö Krakova /krˈakova/ Cracovia kaupunki eteläisessä Puolassa Krapu /krˈapu/ Cancer tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla Kreeta /krˈeːta/ Creta Kreikalle kuuluva saari Välimeressä Kreikka /krˈeikːa/ Graecia valtio Balkanilla, Etelä-Euroopassa Välimeren rannalla Krim /krˈim/ Crimaea Mustaanmereen pistävä niemimaa, joka on kuulunut Krimin autonomiselle sosialistiselle neuvostotasavallalle, Ukrainalle ja Venäjälle Kroatia /krˈoatˌia/ Croatia Välimerellä, Kaakkois-Euroopassa Balkanin pohjoisosassa sijaitseva valtio; Kroatian tasavalta Kultakala /kˈultakˌala/ Dorado, Xiphias eteläisen taivaanpuoliskon tähdistö Kuollutmeri /kˈuollutmˌerɪ/ lacus Asphaltites laskujoeton suolajärvi Lähi-idässä Kuu /kˈuː/ Luna, luna Maan kiertolainen Kuuba /kˈuːba/ Cuba valtio Karibianmerellä Kuurinmaa /kˈuːrɪnmaː/ Couronia historiallinen maakunta Latvian länsiosassa Kuvanveistäjä /kˈuvanvˌeistæjæ/ Sculptor himmeä tähdistö eteläisellä taivaanpallolla Kykladit /kˈykladɪt/ Cyclades Egeanmeressä Kreikan kaakkoispuolella sijaitseva ja siihen kuuluva saariryhmä Kypros /kˈypros/ Cyprus saari Välimeressä Kärpänen /kˈærpænen/ Musca tähdistö eteläisellä tähtitaivaalla Etelän rististä etelään. Käärme /kˈæːrme/ Serpens tähdistö taivaanekvaattorilla lähellä ekliptikaa; tähtitaivaan ainoa kaksiosainen tähdistö Köli /kˈølɪ/ Carina tähdistö eteläisellä taivaanpallolla Köln /kˈøln/ Colonia Agrippina suurkaupunki Nordrhein-Westfalenissa Saksassa Kööpenhamina /kˈøːpenhˌamɪna/ Hafnia Själlannin saarella sijaitseva Tanskan pääkaupunki Lapin maakunta /lˈapɪn mˈaːkunta/ Laponia Suomen Lapin kattava maakunta Lappi /lˈapːɪ/ Lapponia alue Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisosissa. Suomen Lappi sijaitsee entisessä Lapin läänissä, jota vastaa alueeltaan myös Lapin maakunta Latium /lˈatium/ Latium Keski-Italiassa sijaitseva hallintoalue Latvia /lˈatvɪa/ Lettonia tasavalta Baltiassa, Euroopassa: Latvian tasavalta Laulujen laulu /lˈaulujen lˈaulu/ Canticum Canticorum yksi Vanhan testamentin kirjoista Leijona /lˈeijona/ Leo eläinradan tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla Lentokala /lˈentokˌala/ Volans tähdistö eteläisellä taivaanpallolla, melko lähellä eteläistä taivaannapaa Levantti /lˈevantːɪ/ Oriens Välimeren itärannikon maat, Syyria, Libanon, Jordania, Palestiina, Israel Libanon /lˈibanon/ Libanus Libanonin tasavalta, valtio Lähi-idässä Välimeren rannalla Libya /lˈibya/ Libya eräs valtio Pohjois-Afrikassa Liettua /lˈietːua/ Lituania, Lithuania tasavalta Euroopassa Liivinmaa /lˈiːvɪnmaː/ Livonia Historiallinen maakunta Baltiassa, 1600–1800 -luvuilla. Linnunrata /lˈinnunrˌata/ Via Lactea nimitys galaksille, jossa Aurinkokuntamme sijaitsee Lissabon /lˈissabon/ Lisbonum Portugalin pääkaupunki Ljubljana /ljˈubljana/ Aemona Slovenian pääkaupunki Lohikäärme /lˈohɪkˌæːrme/ Draco pohjoisella tähtitaivaalla Otavan pohjoispuolella sijaitseva navanympärystähdistö Lokris /lˈokrɪs/ Locris maakunta muinaisessa Kreikassa Lombardia /lˈombardˌia/ Langobardia alue Pohjois-Italiassa Lontoo /lˈontoː/ Londinium Englannissa sijaitseva kaupunki; Ison-Britannian ja Englannin pääkaupunki Lothringen /lˈothrɪŋŋen/ Lotharingia Koillis-Ranskassa sijainnut hallintoalue, jonka pääkaupunki oli Metz; nykyisin osa Grand Estiä Louisiana /lˈouɪsˌiana/ Ludoviciana Yhdysvaltain osavaltio Mississippin jokilaaksossa Meksikonlahden rannalla, pääkaupunki Baton Rouge Luoteisterritoriot /lˈuoteistˌerrɪtˌorɪot/ Territoria Septentrio-Occidentalia territorio Kanadan pohjoisosassa Albertasta pohjoiseen Luxemburg /lˈuksemburɡ/ Luxemburgum, Luksemburga Länsi-Euroopassa sijaitseva valtio, Luxemburgin suurherttuakunta Lviv /lvˈiv/ Leopolis kaupunki Ukrainassa Lyydia /lˈyːdɪa/ Lȳdia Vähä-Aasiassa sijaitseva alue Lyypekki /lˈyːpekːɪ/ Lubeca kaupunki Saksassa Itämeren rannikolla Lähi-itä /lˈæhɪˈitæ/ Oriens Medius Lähimpänä Eurooppaa sijaitseva Aasian osa, johon lasketaan yleensä myös Egypti Afrikassa ja joskus kaikki Pohjois-Afrikan arabivaltiot Länsi-Suomi /lˈænsɪsˈuomɪ/ Fennia Suomen valtion läntinen osa Maa /mˈaː/ Tellus, terra maapallo, kolmas planeetta Auringosta lukien Maalari /mˈaːlarɪ/ Pictor pieni tähdistö eteläisellä taivaanpallolla Maarianhamina /mˈaːrɪˌanhamˌina/ Portus Mariae Ahvenanmaan ainoa kaupunki ja Ahvenanmaan itsehallinnollisen maakunnan pääkaupunki Maas /mˈaːs/ Mosa Pohjanmereen laskeva joki, joka virtaa Ranskan, Alankomaiden ja Belgian kautta Madagaskar /mˈadaɡˌaskar/ Madagascaria eräs saarivaltio Afrikan itärannikolla Magnesia /mˈaɡnesˌia/ Magnesia historiallinen kaupunki ja maakunta Thessaliassa Main /mˈain/ Moenus Baijerista Reiniin virtaava joki Saksassa Makedonia /mˈakedˌonɪa/ Macedonia Makedonian tasavalta, etelä-eurooppalainen valtio Balkanilla, josta vuodesta 2019 käytetään nimeä Pohjois-Makedonia Malakia /mˈalakˌia/ Malachias yksi Vanhan testamentin kirjoista Malediivit /mˈaledˌiːvɪt/ Divi Kansanyhteisöön kuuluva pieni tasavalta Korallisaarilla Intian valtameressä Malesia /mˈalesˌia/ Malaesia Malakan niemimaan eteläosassa ja Borneon saaren pohjoisosassa sijaitseva kansanyhteisöön kuuluva aasialainen liittovaltio. Malja /mˈalja/ Crater pieni tähdistö eteläisellä tähtitaivaalla Mallorca /mˈallorka/ Balearis Maior Espanjaan kuuluva saari Välimeren länsiosassa Malta /mˈalta/ Malta Välimeressä sijaitseva saarivaltio, Maltan tasavalta. Manila /mˈanɪla/ Manila Luzonin saarella sijaitseva Filippiinien pääkaupunki ja suurin kaupunki Mansaari /mˈansaːrɪ/ Monapia saari Irlanninmeressä Irlannin ja Ison-Britannian saarten välissä Marathon /mˈarathon/ Marathōn kapunki Kreikassa Margareeta /mˈarɡarˌeːta/ Margareta eräs naisen etunimi Marmaranmeri /mˈarmarˌanmerɪ/ Propontis Bosporinsalmen ja Dardanellien välissä oleva välimeri luoteisessa Turkissa Marokko /mˈarokːo/ Marocum Pohjois-Afrikassa sijaitseva valtio Marseille /mˈarseille/ Massilia suuri satamakaupunki Etelä-Ranskassa Rhônejoen suulla Välimeren rannalla Marshallinsaaret /mˈarʃallˌinsaːret/ Insulae Marsalienses saarivaltio Oseaniassa, Marshallinsaarten tasavalta Matti Meikäläinen /mˈatːɪ mˈeikælˌæinen/ NN kuvitteellinen, todellisen (miespuolisen) ihmisen nimen sijaan käytettävä, nimi Mauritania /mˈaurɪtˌanɪa/ Mauretania eräs valtio Afrikassa Mayotte /mˈayˌotːe/ Maiotta Ranskan merentakainen departementti ja aluehallinto Mekka /mˈekːa/ Mecca kaupunki Saudi-Arabiassa, islamin pyhä kaupunki jonne päin kääntyneinä muslimit rukoilevat Meksiko /mˈeksɪko/ Mexicum liittotasavalta Keski-Amerikassa Merkurius /mˈerkurius/ Mercurius Aurinkoa lähin Aurinkokunnan planeetta Mesopotamia /mˈesopˌotamˌia/ Mesopotamia Kaksoisvirranmaa, käsittää lähinnä nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan ja Turkin kaakkoisosan Messinansalmi /mˈessɪnˌansalmɪ/ Fretum Messānae (maantiede) kapea salmi Sisilian ja Italian mantereen välissä. Mikkeli /mˈikːelɪ/ Michaelia kaupunki Etelä-Savossa Itä-Suomessa Mikroskooppi /mˈikroskˌoːpːɪ/ Microscopium eteläisellä taivaalla sijaitseva pieni himmeätähtinen tähdistö Milano /mˈilano/ Mediolanum miljoonakaupunki pohjois-Italiassa Lombardiassa Moldova /mˈoldova/ Moldavia eräs valtio Itä-Euroopassa Monaco /mˈonako/ Monoecus Ranskan ympäröimä ruhtinaskunta Etelä-Euroopassa Välimeren rannalla Mongolia /mˈoŋŋolˌia/ Mongolia Aasiassa sijaitseva valtio, joka sijaitsee sisämaassa Venäjän ja Kiinan välissä Montenegro /mˈontenˌeɡro/ Mons Niger Adrianmeren rannikolla sijaitseva valtio Mosambik /mˈosambɪk/ Mozambicum eteläisessä Afrikassa sijaitseva valtio, Mosambikin tasavalta Moskova /mˈoskova/ Moscua, Moscovia Venäjän pääkaupunki Mustameri /mˈustamˌerɪ/ Pontus Euxinus Kaakkois-Euroopan ja Etu-Aasian välinen sisämeri Turkin pohjoispuolella Myanmar /mˈyanmar/ Birmania Myanmarin liiton tasavalta, valtio Kaakkois-Aasiassa, entinen nimi Burma Määri /mˈæːrɪ/ Moravia historiallinen alue nykyisessä Tšekin tasavallassa München /mˈynkhen/ Monachium saksalainen suurkaupunki, Baijerin pääkaupunki Nahum /nˈahum/ Nahum yksi Vanhan testamentin kirjoista Namibia /nˈamɪbˌia/ Namibia Lounais-Afrikassa sijaitseva valtio Napoli /nˈapolɪ/ Neāpolis kaupunki Campaniassa Italiassa Napolinlahden pohjoisella rannalla Nasaret /nˈasaret/ Nāzara muinainen kaupunki Galileassa Nehemia /nˈehemˌia/ Nehemiae yksi Vanhan testamentin kirjoista Neitsyt /nˈeitsyt/ Virgo (tähtitiede) tähdistö pohjoisella ja osittain eteläisellä tähtitaivaalla Nepal /nˈepal/ Nepalia Aasiassa Himalajan vuoristossa Kiinan ja Intian välissä sijaitseva sisämaavaltio, virallisesti Nepalin demokraattinen liittotasavalta. Neptunus /nˈeptunus/ Neptunus Aurinkokunnan kahdeksas ja uloin planeetta Auringosta laskettuna, Pluton menetettyä asemansa planeettana 2006 Neuvostoliitto /nˈeuvostolˌiːtːo/ Uniō Sovietica Itä-Euroopassa ja Aasian pohjoisosissa sijainnut viidentoista sosialistisen neuvostotasavallan muodostama liittovaltio, joka oli olemassa 1922–1991; kommunismiin pyrkinyt suurvalta New Mexico /nˈev mˈeksɪko/ Novum Mexicum Yhdysvaltain eteläosassa, Meksikon pohjoispuolella sijaitseva pääosin kuivasta erämaasta koostuva osavaltio, jonka pääkaupunki on Santa Fe ja suurin kaupunki Albuquerque New Orleans /nˈev ˈorleans/ Nova Aurelia Yhdysvaltain eteläosassa, Mississippijoen alajuoksulla sijaitseva kaupunki Newfoundland ja Labrador /nˈevfoundland ja lˈabrador/ Terra Nova et Terra Laboratoria provinssi Kanadan itäosassa Nicaragua /nˈikarˌaɡua/ Nicaragua Väli-Amerikassa sijaitseva valtio Niger /nˈiɡer/ Niger eräs valtio Afrikassa Nigeria /nˈiɡerˌia/ Nigeria Länsi-Afrikassa, Guineanlahden rannalla sijaitseva, väkiluvultaan Afrikan suurin valtio Niili /nˈiːlɪ/ Nilus Itä-Afrikassa virtaava joki, joka saa alkunsa Victoriajärvestä ja Tanajärvestä Etiopiasta ja laskee Välimereen Nikosia /nˈikosˌia/ Nicosia Kyproksen tasavallan pääkaupunki Niue /nˈiue/ Niue itsehallinnollinen saarivaltio, Polynesiassa Tyynellä valtamerellä Nizza /nˈitsa/ Nicaea rannikkokaupunki Välimeren äärellä kaakkois-Ranskassa Nižni Novgorod /nˈiʒnɪ nˈovɡorod/ Novogardia Inferior kaupunki Venäjällä Norja /nˈorja/ Norvegia Pohjois-Euroopassa, Suomen, Ruotsin ja Tanskan naapurissa sijaitseva valtio, Norjan kuningaskunta. Normandia /nˈormandˌia/ Normannia Pohjois-Ranskassa sijaitseva hallintoalue, jonka pääkaupunki on Rouen Novosibirsk /nˈovosɪbɪrsk/ Novosibirscum Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Siperiassa Objoen rannalla Nubia /nˈubɪa/ Nubia muinainen kuningaskunta Niilin yläjuoksulla, nykyisen Egyptin ja Sudanin rajalla Numidia /nˈumɪdˌia/ Numidia Pohjois-Afrikassa sijainnut alue ja berberivaltio Nuoli /nˈuolɪ/ Sagitta pieni tähdistö pohjoisella taivaanpallolla Nürnberg /nˈyrnberɡ/ Norimberga kaupunki Saksassa Obadja /ˈobadja/ Abdiæ yksi Vanhan testamentin kirjoista Oder /ˈoder/ Viadrus Keski-Euroopassa sijaitseva joki, joka virtaa Tšekin, Puolan ja Saksan läpi Itämereen Oinas /ˈoinas/ Aries eläinradan tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla Oktantti /ˈoktantːɪ/ Octans tähdistö eteläisellä taivaannavalla Orion /ˈorɪon/ Orion taivaanekvaattorin molemmin puolin Härän, Ison koiran ja Kaksosten välissä sijaitseva tähdistö Oseania /ˈoseˌanɪa/ Oceania Tyynellä valtamerellä sijaitseva saaristojen ryhmä, johon kuuluvat Fidži, Kiribati, Marshallinsaaret, Mikronesian liittovaltio, Nauru, Niue, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Samoa, Salomonsaaret, Tonga, Tuvalu, Uusi-Seelanti ja Vanuatu. Oslo /ˈoslo/ Asloa Norjan pääkaupunki sekä asukasluvultaan maan suurin kaupunki Otava /ˈotava/ septentriones Ison karhun tähdistön seitsemän kirkkaimman tähden muodostama asterismi Oulu /ˈoulu/ Uloa rannikkokaupunki Pohjois-Suomessa Oxford /ˈoksford/ Oxonia kaupunki Englannissa Paavali /pˈaːvalɪ/ Paulus Paavalin päivä, 25.1 Pakistan /pˈakɪstan/ Pakistania tasavalta Aasiassa Palestiina /pˈalestˌiːna/ Palaestina Välimeren ja Jordanjoen välinen alue sekä tähän liittyviä alueita pohjoisessa ja etelässä. Poliittiselta asemaltaan kiistanalainen alue Lähi-idässä Pannonia /pˈannonˌia/ Pannonia Rooman valtakunnan provinssi nykyisessä Länsi-Unkarissa Papua-Uusi-Guinea /pˈapuaˈuːsɪɡwˈinea/ Papua Nova Guinea valtio, joka hallitsee Uuden-Guinean saaren itäistä puolikasta Tyynellä valtamerellä Australian pohjoispuolella ja läheisiä saaria. Paraguay /pˈaraɡˌuay/ Paraguaia Etelä-Amerikassa sijaitseva valtio. Pariisi /pˈarɪːsɪ/ Lutetia, Lutetia Parisiorum Seinejoen varrella sisämaassa sijaitseva Ranskan pääkaupunki; samalla Seine'in departementin pääkaupunki Peking /pˈekɪŋ/ Pechinum Kiinan kansantasavallan pääkaupunki Peloponnesos /pˈelopˌonnesos/ Peloponnēsus Manner-Kreikan eteläisin niemimaa Persia /pˈersɪa/ Persia historiallinen valtakunta, jota hallitsivat šaahit, Iranin nimi vuoteen 1935 Persianlahti /pˈersɪˌanlahtɪ/ sinus Persicus Iranin ja Arabian niemimaan välinen sivumeri, joka on Hormuzinsalmen kautta yhteydessä Arabianmereen Peru /pˈeru/ Peruvia eräs Etelä-Amerikassa sijaitseva valtio: Perun tasavalta Peräkeula /pˈerækˌeula/ Puppis tähdistö eteläisellä taivaanpallolla Philadelphia /phˈiladˌelphɪa/ Philadelphia kaupunki Pennsylvanian osavaltiossa Picardie /pˈikardie/ Picardia Pohjois-Ranskassa sijainnut hallintoalue, jonka pääkaupunki oli Amiens; nykyisin osa Ylä-Ranskaa Pieni karhu /pˈienɪ kˈarhu/ Ursa Minor tähdistö, jonka alueella sijaitsee pohjoinen taivaannapa Pietari /pˈietarɪ/ Petropolis Venäjän toiseksi suurin kaupunki, joka sijaitsee Suomenlahden pohjukassa Pihkova /pˈihkova/ Pscovia kaupunki Venäjällä Pjongjang /pjˈoŋjaŋ/ Pyeongyang Korean demokraattisen kansantasavallan pääkaupunki Po /pˈo/ Padus, Eridanus Adrianmereen laskeva joki Pohjois-Italiassa Pohjan kruunu /pˈohjaŋ krˈuːnu/ Corona Borealis pieni tähdistö pohjoisella taivaalla Pohjanlahti /pˈohjanlˌahtɪ/ Sinus Bothnicus Itämeren pohjoisin lahti Suomen ja Ruotsin välillä Ahvenanmaan pohjoispuolella Pohjanmeri /pˈohjanmˌerɪ/ Mare Germanicum se Atlantin valtameren osa, mikä sijaitsee Ison-Britannian, Ranskan, Belgian, Alankomaiden, Saksan, Tanskan ja Norjan välissä Pohjantähti /pˈohjantˌæhtɪ/ Stella Polaris pohjoisen tähtitaivaan navan lähellä sijaitseva kirkas tähti, joka on toiminut merenkulkijoiden suunnannäyttäjänä Pohjoinen jäämeri /pˈohjoinen jˈæːmerɪ/ Oceanus Arcticus laaja merialue pohjoisnavan ympärillä, Euraasian ja Pohjois-Amerikan välimeri Pohjois-Amerikka /pˈohjoisˈamerˌikːa/ America septentrionalis pohjoisosa Amerikan mantereesta, kolmanneksi suurin maanosa, joka jakautuu Meksikon, Amerikan yhdysvaltojen ja Kanadan kesken Pohjois-Carolina /pˈohjoiskˈarolˌina/ Carolina Septentrionalis Yhdysvaltain osavaltio Pohjois-Dakota /pˈohjoisdˈakota/ Dacota Septentrionalis Yhdysvaltain osavaltio Pohjois-Irlanti /pˈohjoisˈirlantɪ/ Hibernia Septentrionalis Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluva osa Irlannin saarella. Pohjois-Irlannin pääkaupunki on Belfast. Pohjois-Korea /pˈohjoiskˈorea/ Corea Borealis valtio Aasiassa, virallisesti Korean demokraattinen kansantasavalta Pohjoismaat /pˈohjoismaːt/ Scandinavia Islannin, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan yhteisnimitys Pohjoispohja /pˈohjoispˌohja/ Norbothnia Pohjoispohjan maakunta. Maakunta Ruotsissa. Pommeri /pˈommerɪ/ Pomerania historiallinen alue Keski-Euroopassa, Oder-joen suistoa ympäröivällä Itämeren etelärannikolla Portugali /pˈortuɡˌalɪ/ Lusitania, Portugallia Pyreneiden niemimaalla Atlantin rannikolla eteläisessä Euroopassa sijaitseva valtio Praha /prˈaha/ Praga Tšekin pääkaupunki Preussi /prˈeussɪ/ Borussia, Prutenia (historia) Saksan alue, kuningaskunta ja johtava valtio Psalmit /psˈalmɪt/ Psalmi yksi Vanhan testamentin kirjoista Puerto Rico /pˈuerto rˈiko/ Portus Dives Yhdysvaltain erillisalue Karibianmerellä, jonka pääkaupunki on San Juan Punahilkka /pˈunahˌilkːa/ Lacernella Rubra 2. vanha tytöstä ja sudesta kertova eurooppalainen satu, josta erityisesti Grimmin veljesten versio on monelle tuttu 3. edellisen kertomuksen päähenkilö, pieni punanuttuinen tyttö Punainenmeri /pˈunainˌenmerɪ/ Erythraeum mare Afrikan mantereen ja Arabian niemimaan välinen pitkulainen sisämeri Puola /pˈuola/ Polonia valtio Keski-Euroopassa, Puolan tasavalta Puolan tasavalta /pˈuolan tˈasavˌalta/ Polonia Puolan valtion virallinen nimi. Purje /pˈurje/ Vela tähdistö eteläisellä taivaanpallolla Pyhä Henki /pˈyhæ hˈeŋkɪ/ Spiritus Sanctus Jumalan Henki Pyhä Yrjö /pˈyhæ ˈyrjø/ Sanctus Georgius eräs katolinen ja ortodoksinen pyhimys: roomalainen sotilas, josta tuli kristittyytensä tähden marttyyri Pyreneitten vuoret /pˈyrenˌeitːen vˈuoret/ Pyrenaei montes Pyreneet, Atlantin valtamerestä Välimereen ulottuva Ranskan ja Espanjan välinen poimuvuoristo Päiväntasaajan Guinea /pˈæivæntasˌaːjan ɡwˈinea/ Guinea Aequatorensis, Guinea Aequinoctialis valtio Afrikassa Pärnu /pˈærnu/ Pernavia, Perona kaupunki Virossa Pääsiäissaari /pˈæːsɪˌæissaːrɪ/ insula Paschae Chilelle kuuluva saari Tyynellä valtamerellä, Rapa Nui Qatar /kˈatar/ Quataria Arabian niemimaalla sijaitseva valtio Quebec /kˈuebek/ Quebecum 2. pääosin ranskankielinen provinssi Kanadassa 3. Quebecin kaupunki, joka sijaitsee ko. provinssissa Raamattu /rˈaːmatːu/ Biblia, biblia kristittyjen pyhä kirja, joka muodostuu pyhien kirjojen kokoelmasta Ranska /rˈanska/ Gallia, Francia, Francogallia Ranskan tasavalta, eurooppalainen tasavalta, jolla on runsaasti merentakaisia hallintoalueita eri puolilla maailmaa. Rapu /rˈapu/ cancer horoskooppimerkki. Rein /rˈein/ Rhenus yksi Euroopan suurimmista joista, joka saa alkunsa Itä-Sveitsin Graubündenista ja virtaa Saksan ja Ranskan rajaa ja Alankomaiden läpi ja laskee Pohjanmereen Rotterdamin kohdalla Rhône /rhˈone/ Rhodanus Välimereen Marseillen kohdalla laskeva joki Kaakkois-Ranskan ja Lounais-Sveitsin alueella Riad /rˈiad/ Riad Saudi-Arabian pääkaupunki Riika /rˈiːka/ Riga Latvian pääkaupunki Riikinkukko /rˈiːkɪŋkˌukːo/ Pavo himmeä tähdistö eteläisellä taivaanpallolla Romania /rˈomanˌia/ Romania Euroopassa sijaitseva valtio Rooma /rˈoːma/ Roma Italian pääkaupunki Roomalaiskirje /rˈoːmalˌaiskɪrje/ Romani yksi Uuden testamentin kirjoista Rooman valtakunta /rˈoːman vˈaltakˌunta/ Imperium Rōmānum antiikin aikaisen Rooman kaupunkivaltion pohjalta kasvanut laaja imperiumi Ruanda /rˈuanda/ Ruanda keskiafrikkalainen sisämaavaltio, valtio Afrikassa Ruotsi /rˈuotsɪ/ Suecia, Suēcia monarkia Pohjois-Euroopassa, Suomen, Norjan ja Tanskan naapurissa, Ruotsin kuningaskunta. Saarenmaa /sˈaːrenmaː/ Osilia Virolle kuuluva Itämeren saari Saarnaaja /sˈaːrnaːja/ Ecclesiastes yksi Vanhan testamentin kirjoista Saatana /sˈaːtana/ Satanas korkea-arvoisimpia Jumalan luomia henkiolentoja, nimeltään Lucifer, josta myöhemmin tuli Jumalan vastustaja Saint Vincent ja Grenadiinit /sˈaint vˈinsent ja ɡrˈenadˌiːnɪt/ Sanctus Vincentius et Granatinae Karibianmerellä sijaitseva saarivaltio, joka koostuu Saint Vincentin pääsaaresta ja Grenadiinien saariryhmän pohjoisista saarista (Pohjois-Grenadiinit) Sakarja /sˈakarja/ Zacharias yksi Vanhan testamentin kirjoista Saksa /sˈaksa/ Germania valtio Keski-Euroopassa, 16 osavaltion muodostama liittovaltio, Saksan liittotasavalta. Saksan demokraattinen tasavalta /sˈaksan dˈemokrˌaːtːɪnen tˈasavˌalta/ Res publica democratica Germanica vuonna 1949 Neuvostoliiton toisen maailmansodan jälkeisestä miehitysvyöhykkeestä muodostettu sosialistinen valtio, jonka alueet liitettiin 1990 Saksan liittotasavaltaan Saksan liittotasavalta /sˈaksan lˈiːtːotˌasavˌalta/ Res Publica Foederata Germaniae kuudentoista osavaltion muodostama liittovaltio Keski-Euroopassa, arkisemmin Saksa Saksi /sˈaksɪ/ Saxonia Saksan itäinen osavaltio Salo /sˈalo/ Sala sisämaakaupunki Suomessa, taipuu sisäpaikallissijoissa Sambia /sˈambɪa/ Zambia sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa, Sambian tasavalta. Samogitia /sˈamoɡˌitɪa/ Samogitia historiallinen maakunta Länsi-Liettuassa San Marino /sˈan mˈarɪno/ Res publica Sancti Marini kaupunkivaltio Etelä-Euroopassa, jonka ainoa rajanaapuri on Italia Sarajevo /sˈarajˌevo/ Seraium Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupunki Sardinia /sˈardɪnˌia/ Sardinia Italiaan kuuluva saari Välimerellä, Tyrrhenanmeren itäpuolella Saturnus /sˈaturnus/ Saturnus Aurinkokunnan toiseksi suurin planeetta. Kuudes planeetta Auringosta ulospäin laskettuna. Saudi-Arabia /sˈaudɪˈarabˌia/ Arabia Saudiana Arabian niemimaalla sijaitseva valtio, Saudi-Arabian kuningaskunta Sefanja /sˈefanja/ Sophonias yksi Vanhan testamentin kirjoista Seine /sˈeine/ Sequana Pariisin halki virtaava joki, joka laskee Englannin kanaaliin Sekstantti /sˈekstantːɪ/ Sextans pieni tähdistö taivaanekvaattorilla, lähellä ekliptikaa Senegal /sˈeneɡal/ Senegalia maa läntisessä Afrikassa Serbia /sˈerbɪa/ Serbia Balkanilla sijaitseva valtio Serbia ja Montenegro /sˈerbɪa ja mˈontenˌeɡro/ Serbia et Nigromontium Etelä-Euroopassa vuosina 2003–2006 sijainnut valtio, joka tunnettiin vuosina 1992–2003 nimellä Jugoslavian liittotasavalta ja jonka hajottua syntyivät Serbia ja Montenegro Seulaset /sˈeulaset/ Pleiades (tähtitiede) Plejadit, Härän tähdistössä sijaitseva avoin tähtijoukko Sevastopol /sˈevastopol/ Sebastopolis kaupunki Krimin niemimaalla Sevilla /sˈevɪlla/ Hispalis Andalusian pääkaupunki etelä-Espanjassa Guadalquivirjoen rannalla Shanghai /ʃˈaŋhai/ Sanghaevum kaupunki Kiinassa Simferopol /sˈimferopol/ Sympheropolis kaupunki Ukrainassa, Krimin autonomisen tasavallan pääkaupunki Singapore /sˈiŋŋapˌore/ Singapura Kaakkois-Aasiassa sijaitseva kaupunkivaltio Siperia /sˈiperˌia/ Siberia Pohjois-Aasian Venäjään kuuluva osa, joka ulottuu Uralvuorilta Tyynenmeren rannikolle Sisilia /sˈisɪlˌia/ Sicilia Italiaan kuuluva Välimeren suurin saari, jonka Messinansalmi erottaa Italian mantereesta. Sisilisko /sˈisɪlˌisko/ Lacerta (tähtitiede) Andromedan länsipuolella sijaitseva himmeä tähdistö Skandinavia /skˈandɪnˌavɪa/ Scandinavia Skandinavian niemimaan alue, tai skandinaavisten kielten puhuma-alue tai sitä vastaava kulttuurialue; yleensä Ruotsi, Norja ja Tanska, joskus myös Islanti ja Färsaaret Skoone /skˈoːne/ Scania alue Ruotsin eteläosassa Skorpioni /skˈorpɪˌonɪ/ Scorpius (tähtitiede) tähdistö eteläisellä tähtitaivaalla. Skotlanti /skˈotlantɪ/ Scotia, Caledonia kuningaskunta Ison-Britannian saaren pohjoisosassa, Yhdistyneen kuningaskunnan osa Slavonia /slˈavonˌia/ Sclavonia alue Kroatiassa Sleesia /slˈeːsɪa/ Silesia historiallinen alue nykyisessä Puolassa, Tšekissä ja Saksassa Slovakia /slˈovakˌia/ Slovacia, Slovakia Keski-Euroopassa sijaitseva valtio, Slovakian tasavalta Slovenia /slˈovenˌia/ Slovenia Euroopassa Adrianmeren itärannalla sijaitseva valtio, Slovenian tasavalta Sofia /sˈofɪa/ Serdica Bulgarian pääkaupunki ja suurin kaupunki Somalia /sˈomalˌia/ Somalia Afrikan sarvessa sijaitseva valtio. Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto /sˈosɪalˌistɪsten nˈeuvostˌotasavˌaltojen lˈiːtːo/ Unio Rerum Publicarum Sovieticarum Socialisticarum Neuvostoliiton valtion virallinen nimi Soul /sˈoul/ Seulum Etelä-Korean pääkaupunki Sparta /spˈarta/ Sparta kaupunkivaltio muinaisessa Kreikassa Stalinin urut /stˈalɪnɪn ˈurut/ organum neuvostoliittolainen raketinheitin, Katjuša-niminen ase Strasbourg /strˈasbourɡ/ Argentoratum kaupunki Ranskassa Sudan /sˈudan/ Sudania valtio Afrikassa Egyptin eteläpuolella Punaisenmeren rannalla Suomi /sˈuomɪ/ Finnia, Finlandia Fennoskandiassa Venäjän ja Ruotsin välissä sijaitseva Euroopan unionin jäsenvaltio. Suomen valtion virallinen nimi on Suomen tasavalta. Susi /sˈusɪ/ Lupus eteläisellä taivaalla Kentaurin itäpuolella oleva tähdistö Sveitsi /svˈeitsɪ/ Helvetia valtio Keski-Euroopassa, Sveitsin valaliitto Swazimaa /svˈatsɪmaː/ Suazia eteläisessä Afrikassa sijaitseva valtio Syyria /sˈyːrɪa/ Syria Arabitasavalta Etu-Aasiassa. Pääkaupunki on Damaskos. São Tomé ja Príncipe /sˈao tˈome ja prˈinsɪpe/ Insulae Sancti Thomae et Principis eräs saarivaltio Afrikassa, joka koostuu pääasiassa São Tomén ja Príncipen saarista Taalainmaa /tˈaːlainmaː/ Dalecarlia maakunta keskisessä Ruotsissa Tadžikistan /tˈadʒɪkˌistan/ Tadzikistania Keski-Aasiassa sijaitseva valtio, Tadžikistanin tasavalta Tallinna /tˈallɪnna/ Castrum Danorum Viron pääkaupunki Suomenlahden rannalla Tampere /tˈampere/ Tammerforsia sisämaakaupunki Suomessa Pirkanmaalla. Tansania /tˈansanˌia/ Tanzania Itä-Afrikassa sijaiteva valtio, Tansanian yhdistynyt tasavalta Tanska /tˈanska/ Dania kuningaskunta pohjoisessa Euroopassa, pitkältä nimeltään Tanskan kuningaskunta Tapani /tˈapanɪ/ Stephanus miehen etunimi Tartto /tˈartːo/ Tarbatum kaupunki Virossa Tbilisi /tbˈilɪsɪ/ Triphelis Georgian pääkaupunki Tessalonikalaiskirje /tˈessalˌonɪkalˌaiskɪrje/ Thessalonicenses yksi Uuden testamentin kirjoista Thaimaa /thˈaimaː/ Thailandia kuningaskunta Kaakkois-Aasiassa Theba /thˈeba/ Thebae kaupunki muinaisessa Egyptissä Tigris /tˈiɡrɪs/ Tigris itäisempi Mesopotamian kahdesta suuresta joesta Timoteus /tˈimoteus/ Timotheus yksi Uuden testamentin kirjoista Tiroli /tˈirolɪ/ Tirolis alue Alpeilla Italiassa ja Itävallassa Titus /tˈitus/ Titus yksi Uuden testamentin kirjoista Tokio /tˈokɪo/ Tocio Japanin pääkaupunki Tonava /tˈonava/ Danubius, Danuvius eurooppalainen joki, jonka alkulähde on Saksan Schwartzwaldissa, virtaa kahdeksan valtion halki ja laskee Romaniassa Mustaanmereen Torino /tˈorɪno/ Taurinum kaupunki Italiassa Toscana /tˈoskana/ Tuscia alue Italiassa Ligurianmeren rannalla Rooman pohjoispuolella, pääkaupunki Firenze Toulon /tˈoulon/ Telo Martius kaupunki eteläisessä Ranskassa Välimeren rannikolla Traakia /trˈaːkɪa/ Thracia nykyisen Kreikan, Bulgarian ja Turkin alueilla pronssikaudella sijainnut traakialaisten asuttama alue Tripoli /trˈipolɪ/ Tripolis Libyan pääkaupunki sen luoteiskulmassa Välimeren rannalla Troija /trˈoija/ Troia, Ilium Anatolian niemimaalla sijainnut muinainen kaupunki Troijan puuhevonen /trˈoijam pˈuːhevonen/ Equus Troianus 2. salajuoni, jolla pyritään harhauttamaan joku sallimaan viholliselleen vapaa pääsy luokseen 3. kreikkalaisen mytologian tarinassa esiintyvä ontto puuhevonen Tuhkimo /tˈuhkɪmo/ Cinerella (satuhahmo) klassinen satuhahmo. Tukholma /tˈukholma/ Holmia, Stockholmia Ruotsin pääkaupunki Tulimaa /tˈulɪmaː/ Terra Ignium saaristo, joka sijaitsee Etelä-Amerikan eteläisimmässä kärjessä, lähellä Etelämannerta Tunis /tˈunɪs/ Tunes Tunisian pääkaupunki Tunisia /tˈunɪsˌia/ Tunesia tasavalta Välimeren rannalla Pohjois-Afrikassa Tuomarien kirja /tˈuomarieŋ kˈirja/ Iūdicēs yksi Vanhan testamentin kirjoista Turkin tasavalta /tˈurkɪn tˈasavˌalta/ Respublica Turcica Turkin valtion virallinen nimi Turkki /tˈurkːɪ/ Turcia tasavalta, jonka maapinta-alasta suurin osa kuuluu Aasiaan, mutta pieni osa Eurooppaan; Turkin tasavalta Turkmenistan /tˈurkmenˌistan/ Turcmenia Keski-Aasiassa sijaitseva valtio Turku /tˈurku/ Aboa Aurajoen suulla sijaitseva kaupunki Suomen lounaisosassa; Suomen vanhin kaupunki ja asukasmäärältään suurin kaupunki 1840-luvulle saakka Tyrrhenanmeri /tˈyrrhenˌanmerɪ/ Mare tyrrhenum Italian länsirannikon sekä Sisilian, Sardinian, Korsikan ja Elban saarten rajaama alue Välimerta Tyynimeri /tˈyːnɪmˌerɪ/ Oceanus Pacificus suurin kolmesta maailman valtamerestä; sijaitsee Aasian, Antarktiksen ja Amerikan kaksoismantereen välissä Tšad /tʃˈad/ Tzadia Keski-Afrikassa sijaitseva sisämaavaltio Tšekin tasavalta /tʃˈekɪn tˈasavˌalta/ Res publica Cecha Tšekin valtion virallinen ja usein käytetty nimi Tšekki /tʃˈekːɪ/ Cechia, Czechia Tšekinmaa, sisämaavaltio Keski-Euroopassa, pitkältä nimeltään Tšekin tasavalta Tšekkoslovakia /tʃˈekːoslˌovakˌia/ Bohemoslovacia Keski-Euroopassa 1918–1992 sijainnut valtio, jonka hajotessa syntyivät Tšekki ja Slovakia Uganda /ˈuɡanda/ Uganda eräs valtio Keski-Afrikassa Ukraina /ˈukraina/ Ucraina Itä-Euroopassa sijaitseva valtio Unkari /ˈuŋkarɪ/ Hungaria tasavalta Euroopassa, jonka pääkaupunki on Budapest; Unkarin tasavalta Uplanti /ˈuplantɪ/ Uplandia Ruotsin maakunta, joka sijaitsee Keski-Ruotsissa Sveanmaan pääalueella Tukholman pohjoispuolella Upsala /ˈupsala/ Upsalia Uplannin maakunnassa Keski-Ruotsissa sijaitseva Uppsalan läänin pääkaupunki Uranus /ˈuranus/ Uranus Aurinkokunnan kolmanneksi suurin planeetta. Seitsemäs auringosta lukien Uruguay /ˈuruɡˌuay/ Uruguaia valtio Etelä-Amerikassa, Uruguayn itäinen tasavalta Uusi Etelä-Wales /ˈuːsɪ ˈetelævˈales/ Nova Cambria Australis yksi Australian kuudesta osavaltiosta Uusi testamentti /ˈuːsɪ tˈestamˌentːɪ/ Novum Testāmentum kaksiosaisen Raamatun jälkimmäinen osa ja jatkoa Vanhalle testamentille Uusi-Englanti /ˈuːsɪˈeŋlantɪ/ Nova Anglia Yhdysvaltojen koillisosan osavaltiot Connecticut, Maine, Massachusetts, New Hampshire, Rhode Island ja Vermont Uusi-Guinea /ˈuːsɪɡwˈinea/ Nova Guinea Tyynen valtameren ja Intian valtameren välissä, Australian pohjoispuolella sijaitseva maailman toiseksi suurin saari, joka on jakaantunut kahden valtion kesken Uusi-Kaledonia /ˈuːsɪkˈaledˌonɪa/ Nova Caledonia Ranskalle kuuluva territorio Tyynellä valtamerellä. Uuden-Kaledonian pääkaupunki on Nouméa. Uusi-Seelanti /ˈuːsɪsˈeːlantɪ/ Nova Zelandia, Nova Zelanda Australiasta itään sijaitseva saarivaltio Tyynellä valtamerellä Uzbekistan /ˈutsbekˌistan/ Usbecia Keski-Aasiassa sijaitseva valtio, Uzbekistanin tasavalta Vaaka /vˈaːka/ Libra 2. tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla 3. (astrologia) horoskooppimerkki Valaskala /vˈalaskˌala/ Cetus tähdistö taivaanekvaattorilla Valitusvirret /vˈalɪtˌusvɪrret/ Lamentationes yksi Vanhan testamentin kirjoista Valko-Venäjä /vˈalkovˈenæjæ/ Ruthenia Alba, Russia Alba valtio Itä-Euroopassa, Puolan, Liettuan ja Latvian itäinen naapuri, Valko-Venäjän tasavalta Vanha Liivinmaa /vˈanha lˈiːvɪnmaː/ Terra Mariae, Terra Mariana historiallinen maakunta Baltiassa, 1200-1500 -luvuilla, myös Vanha-Liivinmaa Vanha testamentti /vˈanha tˈestamˌentːɪ/ Vetus Testāmentum Raamatun vanha osa, ns. vanhan liiton pyhien kirjojen kokoelma Varsova /vˈarsova/ Varsovia Puolan pääkaupunki Vatikaanivaltio /vˈatɪkˌaːnɪvˌaltɪo/ Civitas Vaticana kaupunkivaltio Euroopassa, Rooman kaupungin keskellä Veiksel /vˈeiksel/ Vistula Puolan läpi Itämereen virtaava joki, jonka varrella sijaitsevat mm. Krakovan, Varsovan, Toruńin ja Gdańskin kaupungit Veneto /vˈeneto/ Venetia Italian koillisosassa sijaitseva hallinnollinen alue, jonka pääkaupunki on Venetsia Venetsia /vˈenetsˌia/ Venetia, Venetiae eräs kaupunki Italiassa Venezuela /vˈenetsˌuela/ Venetiola Etelä-Amerikassa sijaitseva valtio Venus /vˈenus/ Venus 2. Auringosta lukien toinen planeetta 3. roomalainen rakkauden jumalatar Venäjä /vˈenæjæ/ Russia, Ruthenia pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka sijaitsee Suomesta itään; viralliselta nimeltään Venäjän federaatio Venäjän federaatio /vˈenæjæn fˈederˌaːtɪo/ Foederatio Russica Venäjän valtion virallinen nimi. Vesimies /vˈesɪmies/ Aquarius (tähtitiede) tähdistö pohjoisella tähtitaivaalla. Vienanmeri /vˈienanmˌerɪ/ Mare Album Pohjoisen jäämeren lahti Venäjän luoteisrannikolla Vietnam /vˈietnam/ Vietnamia Kaakkois-Aasiassa sijaitseva valtio, virallisesti Vietnamin sosialistinen tasavalta Vilna /vˈilna/ Vilna Liettuan pääkaupunki Viro /vˈiro/ Estonia Suomenlahden eteläpuolella Baltiassa sijaitseva valtio, Viron tasavalta Volga /vˈolɡa/ Rha Euroopan pisin ja runsasvetisin joki, joka sijaitsee kokonaisuudessaan Venäjällä ja laskee Kaspianmereen Väinäjoki /vˈæinæjˌokɪ/ Duna Riianlahteen laskeva joki, "Läntinen Dvina" Välimeri /vˈælɪmˌerɪ/ Mare Mediterraneum Euroopan ja Afrikan välissä sijaitseva välimeri WC-paperi /kˈaksoisveːsˌeːpˈaperɪ/ anitergium ohuehkoa, yksi- tai useampikerroksista henkilökohtaisen hygienian ylläpitoon ulostamisen tai virtsaamisen jälkeen käytettävää pehmopaperia Wales /vˈales/ Cambria Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluva ruhtinaskunta Isossa-Britanniassa Washington /vˈashɪŋton/ Vashingtonia Yhdysvaltain pääkaupunki, Washington, D.C. Weimarin tasavalta /vˈeimarɪn tˈasavˌalta/ Res Publica Vimariana historiantutkimuksessa käytettävä epävirallinen nimi vuosien 1919–1933 aikaisesta Saksan valtiosta; virallinen nimi oli Saksan valtakunta Wien /vˈien/ Vindobona, Vienna Itävallan pääkaupunki Wikipedia /vˈikɪpˌedɪa/ Vicipaedia, Vicipædia eräs Internetissä vapaasti muokattavissa oleva tietosanakirja, Wikisanakirjan sisarhanke Wikisanakirja /vˈikɪsˌanakˌirja/ Victionarium eräs Internetiin toisiinsa linkitetyistä artikkeleista muodostettu vapaa sanoja selittävä teos, joka toimii sanojen merkitystä selittävänä ja niiden käännösvasteita antavana tietolähteenä Yhdistyneet kansakunnat /ˈyhdɪstyneːt kˈansakˌunnat/ Consociatio Nationum alun perin toisen maailmansodan voittajavaltoja edustanut kansainvälinen yhteistyöjärjestö; lyhenne YK Yhdistynyt kuningaskunta /ˈyhdɪstynyt kˈunɪŋŋˌaskunta/ Regnum Unitum Länsi-Euroopassa Britteinsaarilla sijaitseva valtio, virallisesti Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat /ˈyhdysvˌallat/ Civitates Americae Unitae viidestäkymmenestä osavaltiosta muodostuva perustuslaillinen federatiivinen tasavalta Pohjois-Amerikassa, pitkältä nimeltään Amerikan yhdysvallat Ylä-Ranska /ˈylærˈanska/ Alta Franciae Pohjois-Ranskassa sijaitseva hallintoalue, jonka pääkaupunki on Lille Zarathustra /tsˈarathˌustra/ Zoroaster profeetta, joka perusti uskonnon nimeltä zarathustralaisuus Zimbabwe /tsˈimbabve/ Zimbabuia sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa, Zimbabwen tasavalta Zürich /tsˈyrɪkh/ Turicum Sveitsin suurin kaupunki ja Zürichin kantonin pääkaupunki aakkonen /ˈaːkːonen/ littera kirjoitetun kielen esityksen (järjestetyn) merkkijoukon yksittäinen merkki tai merkintä; kirjain aakkosellinen /ˈaːkːosˌellɪnen/ abecedarius sellainen, joka noudattelee aakkosia ja on aakkosten mukaisessa järjestyksessä aakkoset /ˈaːkːoset/ alphabetum kaikkien jossain kirjoitusjärjestelmässä käytössä olevien yleensä tietyn kielen äänteiden kirjoittamiseen tarvittavien symbolien järjestetty joukko aakkoshakemisto /ˈaːkːoshˌakemˌisto/ index aakkosjärjestyksessä oleva hakemisto aallokko /ˈaːllokːo/ lacus yleensä nesteen pinnan aaltoilu, epäsäännöllinen aaltoliike aallonpituusalue /ˈaːllompɪtˌuːsalˌue/ fascia kahden eri aallonpituuden väliin rajoittuva alue aallonpohja /ˈaːllompˌohja/ linter aallon matalin kohta aaloe /ˈaːloe/ aloē yksisirkkaisia ruusukkeita muodostavia afrikkalaisen Aloë-suvun mehikasveja aalto /ˈaːlto/ unda, fluctus laine, meren tai järven pinnassa etenevä kohouma aamiainen /ˈaːmɪˌainen/ jentaculum aamulla syötävä ateria, jonka koostumus vaihtelee alueittain aamiaistaa /ˈaːmɪˌaistaː/ ientaculum syödä aamiaista aamu /ˈaːmu/ mane yön ja päivän välinen vuorokaudenaika, auringonnoususta aamupäivään asti aamuerektio /ˈaːmuerˌektɪo/ erectio miehillä aamulla herätessä esiintyvä erektio aamuhämärä /ˈaːmuhˌæmæræ/ aurōra ennen auringonnousua oleva aika, jolloin aurinko on enintään 6° horisontin alapuolella; hetki jolloin pimeä alkaa väistyä. aamuisin /ˈaːmwɪsɪn/ mane toistuvasti aamulla aamunkoitto /ˈaːmuŋkˌoitːo/ aurora aamunkajon, ensimmäisten auringonsäteiden ilmestymisen hetki aamupala /ˈaːmupˌala/ prandium varhain aamulla nautittava ensimmäinen kevyt ateria aamupäivä /ˈaːmupˌæivæ/ mane aamun ja keskipäivän välinen vuorokaudenaika, noin klo 9–12 aamupäivällä /ˈaːmupˌæivællæ/ crepusculum (ajasta) aamupäivän aikaan, ennen puolta päivää aamuruoka /ˈaːmurˌuoka/ ientāculum aamulla syötävä ruoka aamurusko /ˈaːmurˌusko/ aurora auringonnousun aiheuttama valoilmiö, punoitus aamuisella taivaalla aamutossu /ˈaːmutˌossu/ soccus tohveli, sisäkäyttöön tarkoitettu kenkää keveämpi jalkine aamutähti /ˈaːmutˌæhtɪ/ lūcifer 2. kointähti, usein aamuisin nähtävä Venus 3. eräs keskiaikainen lyömäase: kiinteällä tai kettinkisellä varrella varustettu piikkikuula aamuvarhainen /ˈaːmuvˌarhainen/ aurōra varhainen aamu aapinen /ˈaːpɪnen/ abecedārium oppikirja, jonka avulla opetellaan lukemaan aari /ˈaːrɪ/ es pinta-alan mittayksikkö, sadan neliömetrin kokoinen alue, lyhenne a. aarnikotka /ˈaːrnɪkˌotka/ gryps taruolento jolla on leijonan ruumis, kotkan pää ja etujalat sekä kohollaan oleva siipi (joskus siivet) ja päässä korvat aarre /ˈaːrre/ thesaurus jokin erityisen arvokas tai kokoelma arvoesineitä tms. aasi /ˈaːsɪ/ 1. asinus, asellus hevosen sukuun kuuluva kotieläin (), jota käytetään kantojuhtana 2. asinus tyhmä henkilö, yksinkertainen henkilö, typerys aasialainen /ˈaːsɪalˌainen/ Asiaticus Aasiasta peräisin oleva tai Aasiaan liittyvä aasianvilliaasi /ˈaːsɪˌanvɪllɪˌaːsɪ/ onager Aasiassa elävä hevoseläin, aasimainen /ˈaːsɪmˌainen/ asinīnus 2. aasia muistuttava 3. tyhmä, ääliömäinen, idiottimainen aasinsilta /ˈaːsɪnsˌilta/ pons asinorum 2. opiskelijoiden käyttämä selityksillä varustettu vihkonen, jota on käytetty apuna klassisen kirjallisuuden lukemisessa 3. Eukleideen teoreema, jonka mukaan tasasivuisen kolmion kantakulmat ovat yhtä suuret aataminomena /ˈaːtamˌinomˌena/ prominentia laryngea kurkunpäässä sijaitsevan kilpiruston muodostumana esiin työntyvä kova kyhmy, joka on havaittavissa selvemmin miehillä kuin naisilla aate /ˈaːte/ 1. ideologia ideologia 2. īnfōrmātiō ajatus aateli /ˈaːtelɪ/ nobilitas perinnöllisiä etuoikeuksia nauttinut sääty-yhteiskunnan yläluokka, aatelissääty, aatelisto aatelinen /ˈaːtelɪnen/ nōbilis aateliin kuuluva, sellainen, jolla on aatelisarvo aatelisarvo /ˈaːtelɪsˌarvo/ titulus nobilitatus hallitsijan antama yhteiskunnallinen arvoaste, jonka haltijasta tuli sääty-yhteiskunnan ylimmän luokan (aatelin) jäsen; arvoon liittyi velvollisuuksia valtion palvelemiseen, mutta myös etuoikeuksia kuten verovapaus aatelissääty /ˈaːtelˌissæːty/ ingenuitas sääty-yhteiskunnan ylin yhteiskuntaluokka aatelisuus /ˈaːtelɪsuːs/ ingenuitas se, että on aatelinen aateloida /ˈaːtelˌoida/ eques myöntää jollekin ansioiden perusteella aatelisarvo; tehdä aateliseksi, kohottaa aateliin aateluus /ˈaːteluːs/ ingenuitas aatelisarvoon yhdistyvä arvolataus; ylevyys, ylevämielisyys aatra /ˈaːtra/ hamus puinen maanmuokkausväline, jonka metallinen aura syrjäytti aatto /ˈaːtːo/ vesper pyhäpäivää edeltävä päivä aava /ˈaːva/ expositus sellainen, joka on avoin, laaja, avara aava /ˈaːva/ aperio laaja aukea ja tasainen maasto aave /ˈaːve/ larva aineeton uskomusolento, haamu, kummitus aavikko /ˈaːvɪkːo/ deserta autiomaa, kuivuuden, kuumuuden tai kylmyyden takia lähes kasviton alue; aavikoitunut alue aavikkokettu /ˈaːvɪkːokˌetːu/ fennecus eräs aavikoilla elävä pienikokoinen ja isokorvainen kettujen sukuun kuuluva koiraeläinten laji () tai sen yksilö aavistaa /ˈaːvɪstaː/ divinō uskoa jnk tulevan tapahtumiseen saaden ennalta siitä vihiä mutta ei selkeitä todisteita aavistus /ˈaːvɪstus/ praesensio ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu abasia /ˈabasˌia/ abasia kävelykyvyttömyys; se voi johtua elimellisestä, psyykkisestä tai toiminnallisesta syystä abbedissa /ˈabːedˌissa/ abbatissa nunnaluostarin johtaja läntisissä kirkoissa abbreviaatio /ˈabːrevɪˌaːtɪo/ abbreviātiō lyhentäminen, lyhennys, lyhennysmerkki, lyhenne abbreviatuuri /ˈabːrevˌiatˌuːrɪ/ abbreviātiō lyhenne abdikaatio /ˈabdɪkˌaːtɪo/ abdicatio virasta, arvosta tms. luopuminen; erityisesti kruunusta luopuminen abdomen /ˈabdomen/ abdomen#abdōmen (Latein) selkärankaisten eläinten vatsa eli ruumiinontelon takaosa ja siellä sijaitsevat elimet abdominaali /ˈabdomɪnˌaːlɪ/ abdominalis (selkärankaisilla) vatsanpuoleinen, vatsaan liittyvä, vatsa- abduktio /ˈabduktˌio/ abductio raajan tai sen osan vieminen kauemmaksi kehon tai raajan keskiviivasta abduktoida /ˈabduktˌoida/ raptō (yleensä avaruusolioista) kaapata ilman kaapattavan tahtoa abiliteetti /ˈabɪlɪtˌeːtːɪ/ ars kyky, pystyvyys ablaatio /ˈablaːtˌio/ ablatio kudoksen poisto tai tuhoaminen, leikkaus ablatiivi /ˈablatˌiːvɪ/ ablativus sijamuoto, ulkopaikallissija, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä pois joltain pinnalta tai jonkin luota, ulkoeronto. Käytetään laajasti myös muissa merkityksissä. abolitio /ˈabolˌitɪo/ abolitio lakkauttaminen, lopettaminen, kumoaminen aboriginaali /ˈaborˌiɡɪnˌaːlɪ/ indigenus jonkin seudun alkuperäinen asukas, alun perin paikalla asuneen kansan jäsen, alkuperäiskansan jäsen abortoida /ˈabortˌoida/ abigo keskeyttää raskaus abortointi /ˈabortˌointɪ/ abigo abortoiminen abortti /ˈabortːɪ/ abortus raskaudenkeskeytys absintti /ˈabsɪntːɪ/ absinthium eräs yrteillä maustettu viina abskessi /ˈabskessɪ/ abscessus märkäpesäke, paise absoluuttisesti /ˈabsolˌuːtːɪsˌestɪ/ absolute ehdottomasti, riippumatta, rajoituksetta absorboida /ˈabsorbˌoida/ absorbeō imeä itseensä, pidättää, sitoa abstraktinen /ˈabstraktɪnen/ doctrīnālis abstrakti, käsitteellinen, epähavainnollinen, ajatuksellinen absurdi /ˈabsurdɪ/ absurdus sellainen, joka on mieletön, järjetön; järjenvastainen adaptaatio /ˈadaptˌaːtɪo/ accommodātiō mukautuminen, sopeutuminen adaptointi /ˈadaptˌointɪ/ accommodātiō adaptoiminen addikti /ˈadːɪktɪ/ dependens Riippuvuutta sairastava henkilö. adduktio /ˈadːuktˌio/ adductio raajan tai sen osan vieminen lähemmäksi kehon tai raajan keskiviivaa; lähentäminen, lähennys adjektiivi /ˈadjektˌiːvɪ/ adiectivum, verbum adiectum nomineihin kuuluva laatusana, joka vastaa kysymykseen millainen? ja joka on pääsanana olevan substantiivin määre tai olla-verbin jälkeinen predikatiivi adjektiivinen /ˈadjektˌiːvɪnen/ adjectivus sellainen, joka toimii adjektiivina, adjektiivin roolissa oleva adjutantti /ˈadjutˌantːɪ/ optiō upseeri, joka avustaa ylempiarvoista upseeria tai muuta johtajaa administraattori /ˈadmɪnˌistraːtːˌorɪ/ administrator ylläpitäjä; usein Internet-sivustojen ja keskustelufoorumien ylläpitäjä, henkilö, joka on luonut sivun tai foorumin ja hoitaa sen perusasetuksia adrenaliini /ˈadrenalˌiːnɪ/ adrenalinum (biokemia) lisämunuaisytimen erittämä katekoliamiinihormoni adressi /ˈadressɪ/ libellus vedoksen kustantaja-taidekauppiaan nimimerkintä (joskus myös osoite) grafiikassa (merkitään exc., exct. tai excudit) adsorboida /ˈadsorbˌoida/ absorbere sitoa toista ainetta pinnalleen ohueksi kerrokseksi, ei itseensä adventti /ˈadventːɪ/ advenurs kirkkovuoden ensimmäiset viikot ennen joulua adverbi /ˈadverbɪ/ adverbium . Sanaluokkanimitys. Vajaasti taipuva tai taipumaton sana, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa, keinoa, tilaa tai määrää. Suomen kielessä adverbit on aiemmin luokiteltu partikkeleiksi, mutta tästä on nykykieliopeissa luovuttu ("Iso suomen kielioppi", 2004). advokaatti /ˈadvokˌaːtːɪ/ advocātus 2. asianajaja, henkilö, joka edustaa tai avustaa päämiestään lainopillisissa asioissa oikeudenkäynnissä 3. yleensä henkilö, joka tunnetaan jonkin asian tai aatteen edistäjänä tai puolestapuhujana afaattinen /ˈafaːtːɪnen/ aphaticus sellainen, mikä liittyy afasiaan afasia /ˈafasˌia/ aphasia aivojen toimintahäiriöstä johtuva kyvyttömyys ymmärtää ja/tai tuottaa puhetta; joskus mikä tahansa aivovauriosta johtuva kielellinen häiriö affiniteetti /ˈaffɪnɪtˌeːtːɪ/ affīnitās taipumus kiinnittyä johonkin afgaani /ˈafɡaːnɪ/ afghanicus Afganistanin asukas tai sieltä peräisin oleva henkilö, afganistanilainen afgaaninvinttikoira /ˈafɡaːnˌinvɪntːɪkˌoira/ afghanicus afgaani, Afganistanista kotoisin oleva alkuaan metsästys- ja vartiokoirana käytetty koirarotu afganistanilainen /ˈafɡanˌistanɪlˌainen/ afghanicus Afganistanista peräisin oleva tai Afganistaniin liittyvä afganistanilainen /ˈafɡanˌistanɪlˌainen/ afghanicus pysyvästi Afganistanissa asuva henkilö afrikaans /ˈafrɪkaːns/ lingua afrikaansin kieli, enimmäkseen Etelä-Afrikan buurien puhuma hollannista kehittynyt länsigermaaninen kieli afrikkalainen /ˈafrɪkːalˌainen/ Africus Afrikasta peräisin oleva tai Afrikkaan liittyvä afta /ˈafta/ aphtha suuontelon limakalvoille syntyvä usein kivulias haavauma (Stomatitis aphthosa) agentti /ˈaɡentːɪ/ procurator 2. henkilö, joka edustaa jotain toista henkilöä tietyissä yhteyksissä, edustaja, asiamies 3. eräiden turvallisuuspalvelujen työntekijä 4. lauseenjäsen, joka tarkoittaa verbin osoittaman toiminnan suorittajaa aggressiivi /ˈaɡːressˌiːvɪ/ aggressivus alkujaan humoristinen nimitys kielen rakenteelle, jossa ilmaistaan ponteva kielto ilman kieltosanaa. Usein kieltoa tehostetaan kirosanalla. aggressiivinen /ˈaɡːressˌiːvɪnen/ aggressivus hyökkäävä, päällekäyvä, väkivaltaisesti käyttäytyvä agitaatio /ˈaɡɪtˌaːtɪo/ vibrātiō yllytys, kiihotus agitaattori /ˈaɡɪtˌaːtːorɪ/ turbātor yllyttäjä, kiihottaja; poliittinen kiihottaja tai kansankiihottaja, yhteiskunnallista kiihkoa nostattava henkilö agitointi /ˈaɡɪtˌointɪ/ vibrātiō agitoiminen agonia /ˈaɡonˌia/ agonia (kirjallinen) kuolinkamppailu agorafobia /ˈaɡorˌafobˌia/ agoraphobia torikammo agraarisuus /ˈaɡraːrɪsuːs/ agrārius se, että on agraarinen ahavoitua /ˈahavˌoitua/ arefacio (lihasta, kalasta) kuivua ahavassa ahdas /ˈahdas/ angustus tiukka; jossa ei ole paljoa tilaa ahdinko /ˈahdɪŋko/ dēgravō vaikea tilanne, pula ahdistaa /ˈahdɪstaː/ lustrum tehdä ahdistuneeksi tai masentuneeksi ahdistella /ˈahdɪstella/ vexō tehdä jkn olo tukalaksi tai epämukavaksi fyysisellä tai henkisellä häirinnällä ahdistuneisuus /ˈahdɪstunˌeisuːs/ anxietās tunnetila, jossa ihminen tai eläin on itseensä lukkiutuneena ja haluaisi tilasta pois, mutta ei tunne pääsevänsä ulkoisista tai psykoottisista syistä ahdistus /ˈahdɪstus/ anxietās tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja unihäiriöitä ahkera /ˈahkera/ 1. industrius ~ 3. inf. -maan/-mään sellainen, joka tekee paljon työtä; toimelias, työteliäs, uuttera 2. assiduus toistuva, väsymättömästi suoritettu ahkio /ˈahkɪo/ trahea lumessa vedettävä venemäinen jalakseton pulkka ahma /ˈahma/ helluo Gulo gulo, näätäeläimiin kuuluva petoeläin ahmatti /ˈahmatːɪ/ comedo, helluo ahmija, ahnehtija, ahnas olio; suursyömäri ahmattimainen /ˈahmatːɪmˌainen/ edax joka on ahmatin kaltainen ahmia /ˈahmɪa/ tuburcinor nauttia, syödä tai juoda nopeasti ja ahnaasti ahne /ˈahne/ avārus sellainen, joka haluaa paljon ja usein kyltymättä jotakin, esimerkiksi rahaa tai ruokaa ahneesti /ˈahneːstɪ/ avidē ahneella tavalla ahneus /ˈahneus/ avaritia se, että on ahne ahomansikka /ˈahomˌansɪkːa/ fragum metsämansikka; ahoilla ja pientareilla luonnonvaraisena kasvava mansikkalaji, ahteri /ˈahterɪ/ puppis aluksen perä, peräosa ahven /ˈahven/ perca yleinen ahvenkalojen heimon petokala () aidata /ˈaidata/ arceō laittaa aitoja, ympäröidä aidalla aiemmin /ˈaiemmɪn/ ante joskus aikaisemmin, ennenkin aihe /ˈaihe/ 1. thema asia, teema 2. creo syy, tarkoitus aiheuttaa /ˈaiheutːaː/ efficiō olla tai toimia aiheuttajana; tuottaa, saada aikaan, synnyttää jokin tai joitakin seuraamuksia aiheutua /ˈaiheutˌua/ a ducor johtua, olla lopputuloksena aihio /ˈaihɪo/ libellus raakakappale, josta työstämällä saadaan valmistettava osa aika /ˈaika/ tempus maailmankaikkeuden ominaisuus, joka etenee ja jossa kaikki tapahtuu; toistuvien luonnonilmiöiden avulla tai kellolla mitattava suure aikailla /ˈaikailla/ labō viivytellä, kuhnailla aikainen /ˈaikainen/ matutinus varhainen aikaisemmin /ˈaikaisˌemmɪn/ anteā varhemmin aikaisempi /ˈaikaisˌempɪ/ prius ajallisesti ennemmin ollut tai tapahtunut aikaisin /ˈaikaisɪn/ matutinus varhain aikakausi /ˈaikakˌausɪ/ aetas tietty, määritelty ajanjakso aikakauslehti /ˈaikakˌauslehtɪ/ recenseo säännöllisesti paperille painettuna ilmestyvä julkaisu, jonka ilmestymistiheys on harvempi kuin sanomalehdellä ja toisin kuin sanomalehdellä, uutiset eivät ole sen oleellisinta sisältöä aikakirja /ˈaikakˌirja/ chronica kronologinen katsaus lähihistorian tapahtumiin aikamuoto /ˈaikamˌuoto/ tempus verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut aikayksikkö /ˈaikaˌyksɪkːø/ adulēscentia ajan yksikkö aikoa /ˈaikoa/ habeo in animo olla aikeissa tehdä jotakin; suunnitella tekevänsä jotain aikuinen /ˈaikwɪnen/ adulta aikuistunut, täysikasvuinen tai täysi-ikäinen aikuinen /ˈaikwɪnen/ adulta aikuistunut, täysi-ikäinen henkilö, jolle suodaan aikuisen oikeudet ja velvoitteet aikuistua /ˈaikwɪstˌua/ accrescere tulla aikuiseksi tai aikuismaisemmaksi aikuisuus /ˈaikwɪsuːs/ adulta aetas se, että on aikuinen aina /ˈaina/ semper ikuisesti; jatkuvasti ainakin /ˈainakɪn/ saltem joka tapauksessa; vähintään, mainitun lisäksi ehkä muutakin aine /ˈaine/ 1. materia hiukkasista muodostuva maailmankaikkeuden rakennusaine, jonka ominaisuuksia ovat massa ja tilavuus 2. meditatio konkreettinen raaka-aine, tarvike tai kuvaannollinen, materia ei-henkinen arvo tai -todellisuus, esineelliset arvot, materiaali, aines aineellinen /ˈaineːllɪnen/ corporeus sellainen, joka koostuu aineesta aineeton /ˈaineːton/ intactilis sellainen, joka ei ole materiaa, immateriaalinen aineisto /ˈaineisto/ verba scriptoris johonkin tarvittavat lähteet tai todisteet kokonaisuutena ainekirjoitus /ˈainekˌirjoitus/ meditatio peruskoulussa tai lukiossa äidinkielen tai opiskeltavan vieraan kielen kehittymistä edistävä ja testaava kirjallinen tehtävä ja oppiaine aines /ˈaines/ pars aine, materia ainesosa /ˈainesˌosa/ pars (esineoikeus) oikeudellisesti epäitsenäinen esine, joka on pääesineen yksilöitävissä oleva osa ja liittyy kiinteästi pääesineeseen ainoa /ˈainoa/ ūnicus ilman muita oleva, pelkkä ainoastaan /ˈainoˌastaːn/ modo vain, pelkästään ainu /ˈainu/ lingua Ainuana 2. ainun kieli, Hokkaidon saarella Japanissa puhuma isolaattikieli (kielitunnus: ain), jolla on noin 10 puhujaa 3. ainut Japanissa Hokkaidon saarella elävä etninen vähemmistö ainutlaatuinen /ˈainutlˌaːtwɪnen/ unicus uniikki, sellainen, jonka kaltaisia ei ole muita, ainoa laatuaan airo /ˈairo/ remus pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä airut /ˈairut/ praenuntius tapahtuma tms. joka enteilee jotain tulevaa aisti /ˈaistɪ/ sensus eliöiden ominaisuus havaita aistimillaan ympäristöstä tulevia ja elimistössä syntyviä konkreettisia vaikutuksia, joita voidaan käyttää ympäristön ja oman tilan havaitsemiseen aistia /ˈaistɪa/ sentiō havaita, tuntea aisteilla aistikas /ˈaistɪkas/ facētus tyylikäs, mallikas, hieno, elegantti, hyvää makua osoittava aistillinen /ˈaistɪllɪnen/ libidinosus ruumiillisesti, sukupuolisesti vetoava aita /ˈaita/ 1. saepes kahta aluetta erottava rakennelma tai kasvusto, joka hankaloittaa kulkua tai toimii suojana 2. difficultas estejuoksussa ylitettävä puomi: este aito /ˈaito/ absolutus sellainen, joka on alkuperältään varma, vääristelemätön, väärentämätön; oikea aitotumainen /ˈaitotumˌainen/ eukaryota mikä tahansa aitotumaisten domeeniin () kuuluva eliölaji tai sellaisen yksilö aitoviikuna /ˈaitovˌiːkuna/ ficus viikunoiden sukuun kuuluva viikunoita kantava lehtipuu () aivan /ˈaivan/ vere ihan aivastaa /ˈaivastaː/ sternuere henkäistä ilmaa nopeasti ulos refleksin laukaisemana, yleensä nenän ärsyyntymisen johdosta aivastus /ˈaivastus/ sternūmentum nenän limakalvolla vaikuttavan ärsykkeen refleksimäisesti aiheuttama kouristuksen tapainen äkillinen uloshengitys aivoinfarkti /ˈaivoinfˌarktɪ/ mulceō aivoverisuonen tukkeutuessa syntyvä vaurio aivokudoksessa aivokalvontulehdus /ˈaivokˌalvontulˌehdus/ meningitis bakteerin tai viruksen aiheuttama tulehdus aivoissa aivolisäke /ˈaivolˌisæke/ glandula pituitaria aivojen osa, joka sijaitsee isoaivojen alla kitaluun syvennyksessä aivopaise /ˈaivopˌaise/ abscessus cerebri aivoissa sijaitseva märkäpesäke aivot /ˈaivot/ cerebrum, cerebellum keskushermostoa kontrolloiva elin, jonka päätehtävä on käsitellä aistien välityksellä saatua informaatiota siten, että eliön toimintakyky ympäristössään säilyy aivotärähdys /ˈaivotærˌæhdys/ commotio cerebri lievä aivovamma, joka johtuu päähän kohdistuneesta iskusta ajaa /ˈajaː/ 1. currere 2. kuljettaa kulkuneuvoa; (ajoneuvosta) liikkua ihmisen kuljettamana; kulkea ajoneuvon kyydissä; kuljettaa ajoneuvolla 3. ajaa ulos tai pois, hätistellä 2. agito saattaa pakolla johonkin olotilaan 3. advocātus käyttää jotakin konetta 4. ad necum mittō suorittaa tietokoneohjelma 5. radere leikata (esim. hiukset, nurmikko) ajaja /ˈajaja/ auriga henkilö, joka ajaa jotakin kulkuneuvoa tai konetta ajanjakso /ˈajanjˌakso/ aetas kahden peräkkäisen ajankulun havaintokohdan välillä vallinnut aika ajankohtainen /ˈajaŋkˌohtainen/ praesens joka liittyy nykyisyyteen, päivän tapahtumia koskeva; parhaillaan tai tässä ajassa tapahtuva ajanviete /ˈajanvˌiete/ ludus vapaa-ajan puuha, viihde, ratto, huvitus ajatella /ˈajatella/ cogitare, putare käsitellä mielessään ajattelu /ˈajatːˌelu/ cogitatio kognitiivista kykyä edellyttävä toiminta, jossa päädytään kielellisesti lopputulemiin tiedetyistä faktoista ja tehdyistä oletuksista ajatus /ˈajatus/ cōgitātiō 2. aivoissa syntynyt mielikuva, idea 3. yhtenäinen aivotoiminnan kulku ajella /ˈajella/ 1. consector hätistellä, karkotella 2. tondeō leikata 3. caballico liikkua ajoneuvolla vailla selkeätä suunnitelmaa, ajaa huvikseen tai huvittuakseen 4. pello painostaa (varovasti, lievästi) ajo /ˈajo/ carnificīna tietokoneohjelman suoritus ajoittaa /ˈajoitːaː/ 1. dies määrittää jonkin ikä, panna aikajanalle 2. adulēscentia sijoittaa ajallisesti ajoittain /ˈajoitːain/ aliquandō aika-ajoin, silloin tällöin ajokoira /ˈajokˌoira/ bracco metsästykseen käytettävä koira, jolla on hajuaistinsa avulla kyky löytää ja seurata jahdin aikana pakenevaa riistaeläintä ajokortti /ˈajokˌortːɪ/ diploma gubernationis ajo-oikeuden osoittava henkilökohtainen asiakirja ajoneuvo /ˈajonˌeuvo/ vehiculum maalla kulkeva ohjattava, moottoroitu tai moottoroimaton laite ajos /ˈajos/ vomica ihonalaisen kudoksen tulehtuma ajuri /ˈajurɪ/ auriga ohjelma, joka ohjaa tietokoneeseen liitetyn oheislaitteen toimintaa: laiteohjain akaatti /ˈakaːtːɪ/ achates kvartsin pienikiteinen tuliperäinen muoto akana /ˈakana/ 1. glūma jyvästä puitaessa irtoava kalvomainen suomu tai muu roska 2. globus kyseiset joukkona ajateltuna akileija /ˈakɪlˌeija/ aquilegia leinikkikasvien heimoon kuuluvan akileijojen () suvun kasvi akkreditoida /ˈakːredɪtˌoida/ accustor valtuuttaa, erityisesti diplomatiassa lähettilään valtuuttaminen toimimaan tietyssä maassa akkreditointi /ˈakːredɪtˌointɪ/ accreditatio akkreditoiminen akkumuloida /ˈakːumulˌoida/ accumulō kerätä, kasata akkumuloitua /ˈakːumulˌoitua/ accumulō kerääntyä, kasaantua akkusatiivi /ˈakːusatˌiːvɪ/ accusativus minkä tahansa sijamuodon kaltainen objektin sija akne /ˈakne/ vitium cutis talirauhasten liiallisesta talin erittämisestä ja niiden tulehtumisesta johtuva kasvojen ihosairaus akrobaatti /ˈakrobˌaːtːɪ/ funambulus akrobatian harjoittaja, näytöksissä esiintyvä taituruusvoimistelija ja temppujen tekijä akseli /ˈakselɪ/ axis eräitä yleensä pyöriviä koneenosia aksentti /ˈaksentːɪ/ accentus puheessa tapahtuva sanan tai sen osan korostaminen, sanapaino, tai sanan painottaminen lauseessa, lausepaino. aksenttimerkki /ˈaksentːɪmˌerkːɪ/ accentus merkki, joka ilmaisee ääntämiseen liittyvän koron paikan; aksenttimerkki voi toimia myös ääntämisohjeena akseptointi /ˈakseptˌointɪ/ acceptiō akseptoiminen akseptori /ˈakseptˌorɪ/ acceptator (mm. kemiassa, fysiikassa, biologiassa) välittymisen kohde, vastaanottaja; esimerkiksi atomi, molekyyli tai solu, joka vastaanottaa luovuttajalta elektronin, molekyylin tai molekyyliryhmän aksiaalinen /ˈaksɪˌaːlɪnen/ articulatio akselin suuntainen aksiooma /ˈaksɪˌoːma/ axiōma perusväittämä aksiomaattisessa päättelyssä; selviö, itsestäänselvyys aktiivi /ˈaktɪːvɪ/ genus āctīvum 2. aktiivimuoto, verbien pääluokka. Aktiivi-pääluokkaan kuuluvan verbin subjekti on tekijä. 3. aktiivimuoto, verbin finiittimuoto, jossa tekijä tunnetaan 4. henkilö, joka on aktiivinen jossain toiminnassa, aktivisti aktiivinen /ˈaktɪːvɪnen/ activus sellainen, joka on toiminnassa, tekee aktiivisesti jotakin tai osallistuu aktiivisesti /ˈaktɪːvɪsˌestɪ/ active aktiivisella tavalla aktiivisuus /ˈaktɪːvɪsuːs/ actiō tehokkuus, toimekkuus aktiivisuusranneke /ˈaktɪːvɪsˌuːsrannˌeke/ monitor ranneke, joka mittaa pitäjänsä sykettä ja sisältää askelmittarin aktinium /ˈaktɪnium/ actinium radioaktiivinen alkuaine, Ac aktivoida /ˈaktɪvˌoida/ habilito tehdä aktiiviseksi aktuaari /ˈaktuˌaːrɪ/ actuaria virkamies, jonka tehtävänä on ottaa vastaan ja säilyttää viraston asiakirjoja; eräissä virastoissa tilastojen laatija akuutti /ˈakuːtːɪ/ acutus äkillinen akuutti /ˈakuːtːɪ/ accentus acutus akuuttiaksaentti, akuutti korkomerkki, kirjaimen ylle kirjoitettava aksenttimerkki, joka näyttää vasemmalle suunnatulta pilkulta, [´] ja ilmentää ”nousevaa”. Unicode U+00B4 akvaario /ˈakvaːrˌio/ aquarium lasiallas, jossa pidetään kaloja, muita vesieläimiä ja usein myös kasveja akvaattinen /ˈakvaːtːɪnen/ aquāticus veteen liittyvä akvedukti /ˈakvedˌuktɪ/ aquaeductus perinteisesti avonainen vesijohto (voidaan myös kattaa), jossa vesi virtaa painovoiman avulla ala /ˈala/ 1. ager toimiala 2. area pinta-ala ala-arvoinen /ˈalaˈarvoinen/ inferior kelvoton, arvoton, huono alabasteri /ˈalabˌasterɪ/ alabaster koriste-esineiden valmistukseen käytettävä hienojakoinen väritön tai lähes väritön kipsi alahuuli /ˈalahˌuːlɪ/ labellum huuliparin alempi puolikas alaikäisyys /ˈalaikˌæisyːs/ īnfantia se, että on alaikäinen alainen /ˈalainen/ sub alapuolella tai alistettuna oleva alainen /ˈalainen/ subiectus työntekijä, joka työskentelee toisen määräysten ja ohjeiden mukaisesti. alajuoksu /ˈalajˌuoksu/ secundō flūmine joen loppuosa, joen järveen tai mereen laskua lähempänä oleva osa alakoulu /ˈalakˌoulu/ educatio primaria suomalaisen peruskoulun alempi aste, joka käsittää vuosiluokat 1–6; entisen ala-asteen nykyinen nimitys alalaji /ˈalalˌajɪ/ subspecies 2. taksonomiassa lajin alapuolinen taksonominen taso 3. kyseisen tason taksoni, usein merkitään subsp. alaleuanluu /ˈalalˌeuanluː/ os maxillare infrerius alaleuan muodostava luu alamaa /ˈalamaː/ dēclīvis alanko alanko /ˈalaŋko/ depressio laaja maa-alue, jonka korkeus on alle 200 metriä merenpinnasta alankomaalainen /ˈalaŋkomˌaːlainen/ batavicus Alankomaista peräisin oleva tai Alankomaihin liittyvä alaosa /ˈalaˌosa/ īmus asun alaosa (housut, hame) alapuolella /ˈalapˌuolella/ sub alla; alapuolen suunnassa alapää /ˈalapæː/ fundus jonkin kokonaisuuden alin tai alempi osa alas /ˈalas/ deorsum ylhäältä alaspäin, alemmas, alaosaan, ala-asentoon; alhaalle alasaksa /ˈalasˌaksa/ lingua saxonica nykyisin pohjoisessa Saksassa sekä Alankomaiden koillisosassa puhuttava kieli, jolle ei ole kehitetty yleiskieltä tai vakiinnutettu yhteistä kirjoitusjärjestelmää (kielitunnus: nds) alasin /ˈalasɪn/ incus sepän takomisen alustana käyttämä raskas metallialusta alasinluu /ˈalasˌinluː/ incūs (anatomia) yksi kuuloelimeen kuuluvista kuuloluista alasti /ˈalastɪ/ nudus ilman vaatteita, alastonna, alastomana alastomuus /ˈalastomuːs/ nūditas se, että on alaston alaston /ˈalaston/ nudus 2. ilman vaatteita oleva 3. verhoamaton, verhoutumaton, peittämätön, paljas alasuku /ˈalasˌuku/ subgenus suvun ja lajin väliin sijoittuva taksonominen taso alavirta /ˈalavˌirta/ secundō flūmine kosken se puoli, johon vesi virtaa ylävirrasta alavirtaan /ˈalavˌirtaːn/ secundō flūmine alavirran suuntaan albania /ˈalbanˌia/ albanicus indoeurooppalainen kieli, jota puhutaan erityisesti Albaniassa (kielitunnus: sq) albanialainen /ˈalbanˌialˌainen/ albanicus Albaniasta peräisin oleva tai Albaniaan liittyvä albanialainen /ˈalbanˌialˌainen/ albanicus pysyvästi Albaniassa asuva henkilö albatrossi /ˈalbatrˌossɪ/ diomedea joukko pitkä- ja kapeasiipisiä eteläisen pallonpuoliskon merialueiden oivallisina lentäjinä ja merimiesten onnentuojina tunnettuja lintuja () albigenssi /ˈalbɪɡˌenssɪ/ Albigensis Etelä-Ranskassa 1100 ja 1200-luvuilla esiintyneen, Albin kaupungista alkunsa saaneen kerettiläiseksi tuomitun lahkon jäsen albinismi /ˈalbɪnˌismɪ/ albinismus ihmisen tai eläimen pigmentin puuttuminen tai sen äärimmäinene niukkuus albuminuria /ˈalbumˌinurˌia/ albuminuria#Latina alennusmerkki /ˈalennˌusmerkːɪ/ plānus etumerkintä, joka alentaa sävelen soivaa sävelkorkeutta puolisävelaskelella; nuottikirjoituksessa alennusmerkin symboli on ♭ alennusmyynti /ˈalennˌusmyːntɪ/ venditio tilanne, jossa tuotteita myydään alennuksella, alennettuun hintaan; usein alennusmyynnit ajoittuvat alennusmyyntikaudelle alentaa /ˈalentaː/ subsum laittaa alemmalle tasolle (jtak numeerista arvoa) alentua /ˈalentˌua/ 1. descendō laskeutua, aleta 2. discedo nöyrtyä (tekemään jotakin väärää) alfa /ˈalfa/ alpha kreikan aakkosten ensimmäinen kirjain, kreikan kielen suuraakkonen alfa: Α ja vastaava pienaakkonen alfa: α algoritmi /ˈalɡorˌitmɪ/ algorithmus joukko järjestelmällisesti suoritettavia käskyjä tai ohjeita jonkin tehtävän suorittamiseksi; erityisesti matematiikassa ja tietojenkäsittelyssä tarkkaan määritelty sarja ongelman ratkaisemista varten alhaalla /ˈalhaːlla/ lānūgō alaosassa, alimmassa paikassa, olosuhteessa tai tilanteessa, pohjalla alhaalle /ˈalhaːlle/ lānūgō alas, tarkastelupaikkaa alempaan olosuhteeseen, paikkaan tai tilanteeseen, usein alhaisimpaan mahdolliseen olosuhteeseen, paikkaan tai tilanteeseen, pohjalle alhainen /ˈalhainen/ 1. humilis pieni, matala 2. ignobilis 2. yhteiskunnallisen hierarkian alapäähän, alhaisoon, kuuluva; alhaissyntyinen, alhaissäätyinen 3. halpamainen, kunniaton aliarvostaa /ˈalɪˌarvostaː/ ēvīlescō arvostaa jotakin ihmistä tai asiaa vähemmän, kuin mikä tämän todellinen arvo on aliohjelma /ˈalɪˌohjelma/ functio (ohjelmointi) tietokoneohjelman lähdekoodissa esiintyvä pääohjelmaa pienempi itsenäinen ohjelma; funktio, alirutiini alistua /ˈalɪstˌua/ subeo alkaa noudattaa toisen tahtoa ilman vastarintaa alittaa /ˈalɪtːaː/ sub mennä ali(tse) alituisesti /ˈalɪtwɪsˌestɪ/ semper alinomaa alkaa /ˈalkaː/ incipere 2. saada alkunsa, syntyä 3. ryhtyä tekemään jotakin alkaani /ˈalkaːnɪ/ alcanum (kemia) hiilivety, jossa hiiliatomien välillä on vain yksinkertaisia kovalenttisia sidoksia alkaen /ˈalkaen/ a jostakin lähtien alkaja /ˈalkaja/ inceptor henkilö, joka on vasta aloittanut jonkin alkaminen /ˈalkamɪnen/ exordium alusta käynnistyminen alkeet /ˈalkeːt/ elementum perusosaaminen alkeiskirja /ˈalkeiskˌirja/ abecedārium jonkin alan pohjatiedot, alkeet, opettava kirja alkemia /ˈalkemˌia/ alchemia oppi, jonka tarkoituksena on valmistaa kultaa muista aineista tai saavuttaa kuolemattomuus ns. viisasten kiven avulla alkemisti /ˈalkemˌistɪ/ alchemista alkemian harjoittaja alkio /ˈalkɪo/ 1. embryo uuden kasvi- tai eläinyksilön varhainen kehitysmuoto; ihminen on alkio hedelmöityksen ja noin 8. raskausviikon välisenä aikana 2. elementum 2. tiettyyn joukkoon kuuluva yksittäinen matemaattinen olio; tyypiltään alkio voi olla esim. luku, matriisi, vektori, funktio tai joukko 3. yksittäinen muuttuja useiden, yleensä samankaltaisten muuttujien muodostamassa taulukossa tms. tietorakenteessa alkoholi /ˈalkohˌolɪ/ alcohol mikä tahansa alkoholiryhmän (OH) eli hydroksyyliryhmän sisältävä orgaaninen yhdiste alkoholipitoisuus /ˈalkohˌolɪpɪtˌoisuːs/ argūmentum alkoholin määrä juomassa tai muussa nesteessä, mikä ilmoitetaan tavallisesti tilavuusprosentteina alkoholismi /ˈalkoholˌismɪ/ alcoholismus pitkäaikaisesta alkoholin liikakäytöstä johtuva riippuvuus; toisaalta pidetään sairautena, johon joillakin henkilöillä on muita suurempi alttius alku /ˈalku/ initium, inceptum, origo se, mistä jokin alkaa, alkamiskohta, alkupää alkuaine /ˈalkuˌaine/ elementa aine, jota ei voi kemiallisesti pilkkoa pienempiin osiin ja joista kaikki kemialliset yhdisteet muodostuvat; määritellään aineeksi, jonka atomin ytimessä, atomiytimessä, on tietty määrä protoneja alkuasukas /ˈalkuˌasukas/ indigena (antropologia) sivistyneen yhteiskunnan ulkopuolella, tavallisesti luonnossa ja heimokulttuurissa asuva henkilö alkuhärkä /ˈalkuhˌærkæ/ ūrus nautojen vuonna 1627 sukupuuttoon kuollut kantamuoto (Bos taurus primigenius); naudan villi esimuoto alkukantainen /ˈalkukˌantainen/ primitivum alkeellinen, primitiivinen alkukielinen /ˈalkukˌielɪnen/ orīginālis sellainen, joka onalkukielellä kirjoitettu tai tehty alkukoti /ˈalkukˌotɪ/ orīgō jonkin asian lähtöpaikka, josta se on siirtynyt tai lähtenyt leviämään alkuluku /ˈalkulˌuku/ numerus primus yhtä suurempi kokonaisluku, joka on jaollinen vain itsellään ja yhdellä alkupala /ˈalkupˌala/ gustātōrium ruokahalun kiihottamiseksi juuri ennen ruokailua tai aterian alussa nautittava pieni syötävä alkuperä /ˈalkupˌeræ/ origo se, mistä joku tai jokin periytyy tai tulee alkuperäinen /ˈalkuperˌæinen/ orīginālis sellainen, joka on ollut alun perin tai alkuaan, synnynnäinen; aito, oikea; alkuperään liittyvä alkuruoka /ˈalkurˌuoka/ gustātōrium ruoka ennen pääateriaa alkuräjähdys /ˈalkuræjˌæhdys/ Fragor Maximus tapahtuma, jossa nykyisin tuntemamme maailmankaikkeuden uskotaan saaneen alkunsa noin 13,8 miljardia vuotta sitten; tapahtumassa sai alkunsa aika, syntyivät maailmankaikkeuden neljä perusvuorovaikutusta: gravitaatio, heikko vuorovaikutus, vahva vuorovaikutus ja sähkömagnetismi, sekä ainetta ja antiainetta, joista jäljelle jäi ensimmäistä alkusointu /ˈalkusˌointu/ alliteratio peräkkäisten tai lähekkäin sijaitsevien samalla vokaalilla tai konsonantilla alkavien sanojen aikaan saama teho- tai kaunistuskeino alkusynty /ˈalkusˌynty/ abiogenesis spontaani sikiäminen, vanhentunut biologinen teoria, jonka mukaan ensimmäiset eliöt syntyivät elottomasta aineesta alkuunpanija /ˈalkuːmpˌanɪja/ primus motor henkilö, joka on aloittanut jonkin tapahtuman tms. alkyyni /ˈalkyːnɪ/ alkinum (kemia) hiilivety, jossa on vähintään yksi kolmoissidos kahden hiiliatomin välillä alla /ˈalla/ subter (tilasta) jonkin alapuolella allas /ˈallas/ 1. lacus päältä avoin säiliö, jossa pidetään jonkinlaista nestettä varastointia tai käsittelyä varten 2. fusorium hanan alla oleva säiliö, jonne hanasta valuva vesi valuu astioiden tai käsien pesua varten, lavuaari, pesuallas 3. depressio sama kuin uima-allas, usein pienehkö ja siirrettävä 4. stagnum (maantiede) laakea, yleensä laaja maanpinnan tai merenpohjan painanne (esim. Lontoon allas ja Pariisin allas) allatiivi /ˈallatˌiːvɪ/ cāsus allātīvus ulkopaikallissija, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle, ulkotulento alle /ˈalle/ infra 2. vähemmän kuin (määrään liittyen) 3. (lämpötilasta) vähemmän kuin allekirjoittaa /ˈallekˌirjoitːaː/ subscribō laittaa nimensä esimerkiksi sopimukseen vahvistukseksi allekirjoitus /ˈallekˌirjoitus/ subscriptiō asiakirjan aitoutta varmentava tai hyväksyntää asiakirjan sisällölle ilmaiseva päivättyyn asiakirjaan kirjoitettu nimikirjoitus allergia /ˈallerɡˌia/ allergia yliherkkyys jollekin elimistölle vieraalle aineelle almanakka /ˈalmanˌakːa/ almanacus painotuote, joka esittää vuoden kierron, tärkeät yleiset merkkipäivät sekä muuta ajankohtaista ja yleishyödyllistä tietoa almu /ˈalmu/ eleēmosyna toisen auttamiseksi annettava, yleensä rahalahjoitus aloite /ˈaloite/ motio yleensä kirjallinen ehdotus jonkin toimen saamiseksi aikaan aloittaa /ˈaloitːaː/ coepio laittaa jokin alulle aloittaminen /ˈaloitːˌamɪnen/ initiālis alkuun laittaminen aloittelija /ˈaloitːˌelɪja/ inceptor, initiator, tiro kokematon tai tottumaton henkilö; joku joka ei ole paljoa tehnyt kyseistä asiaa aloitus /ˈaloitus/ exordium aloittaminen alokas /ˈalokas/ tiro varusmies, joka ei ole vielä vannonut sotilasvalaa alpakka /ˈalpakːa/ Lama pacos 2. Etelä-Amerikassa villan tuotantoon jalostettu kamelieläinten heimon nisäkäs (Vicugna pacos, 2001), joka on sukua laamalle 3. alpakan villa, myös villaseostekokuitu alppitähti /ˈalpːɪtˌæhtɪ/ leontopodium erityisesti euroopanalppitähti eli Leontopodium alpinum, eurooppalainen vuoristokasvi alruuna /ˈalruːna/ circaeum rohtomandrake (Mandragora officinarum), monivuotinen kasvi, jolla on suuret, haaroittuvat juuret ja isot lehdet altis /ˈaltɪs/ patens avulias, auttavainen altistaa /ˈaltɪstaː/ exponere saada jonkin (varsinkin vahingollisen) vaikutuksen piiriin, jättää alttiksi alttari /ˈaltːarɪ/ ara pöytä tai muu tasainen rakennelma, jota käytetään uskonnollisissa rituaaleissa alttoviulu /ˈaltːovˌiulu/ viola viola, viulun kanssa rakenteeltaan samanlainen, mutta sitä suurempi ja matalaäänisempi jousisoitin alue /ˈalue/ regio paikka; rajattu, äärellinen ala alueellinen /ˈaluˌeːllɪnen/ regionalis aluetta koskeva aluke /ˈaluke/ abecedārium (mikrobiologia) lyhyt RNA- tai DNA-juoste (yleensä noin 20 emäsparia), joka toimii DNA:n replikaation aloituskohtana; polymeraasiketjureaktiossa käytettävä synteettinen DNA-jakso, joka tunnistaa monistettavan DNA-alueen pään aluksi /ˈaluksɪ/ principio ensimmäiseksi, työn ensimmäisessä vaiheessa alumiini /ˈalumˌiːnɪ/ aluminium maametalleihin kuuluva metallinen alkuaine, joka esiintyy luonnossa vain yhdisteissä; sen kemiallinen merkki on Al alumiinitölkki /ˈalumˌiːnɪtˌølkːɪ/ posse alumiinista valmistettu tölkki alun perin /ˈalum pˈerɪn/ initialis aiemmassa alkuperäisessä merkityksessä; alkuaan, alkujaan aluna /ˈaluna/ alūmen kaliumin ja alumiinin kaksoissuola alus /ˈalus/ ars vesikulkuneuvo; (laajemmin) ilma- t. avaruuskulkuneuvo alushousut /ˈalushˌousut/ brācae ihoa vastaan pidettävät housut, jotka ovat lähinnä sukuelimien ja takapuolen suojana alustaja /ˈalustˌaja/ inceptor henkilö, joka alustaa alustavasti /ˈalustavˌastɪ/ sensim alustavalla tavalla alustus /ˈalustus/ inductiō lyhyt johdatus aiheeseen (ennen varsinaista keskustelua) amatööri /ˈamatˌøːrɪ/ diletans harrastaja, harrastelija, aloittelija, myös merkitykseltään vähättelevä ambitio /ˈambɪtˌio/ ambitio kunnianhimo, kunnianhimoisuus ambrosia /ˈambrosˌia/ ambrosia kreikkalaisessa mytologiassa jumalten nauttima ruoka amerikanismi /ˈamerˌikanˌismɪ/ americanismus amerikan englannin vaikutus jossakin muussa kielessä, erityisesti englannin kielen muissa varianteissa amerikium /ˈamerɪkium/ americium eräs radioaktiivinen alkuainemetalli amerikkalainen /ˈamerˌikːalˌainen/ Americanus Amerikasta peräisin oleva tai Amerikkaan liittyvä amerikkalainen /ˈamerˌikːalˌainen/ Americanus 2. Yhdysvalloissa asuva, Yhdysvaltain kansalainen 3. Amerikoissa asuva, yleisimmin joko pohjoisamerikkalainen tai eteläamerikkalainen amerikkalainen jalkapallo /ˈamerˌikːalˌainen jˈalkapˌallo/ pedilūdium Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1800-luvun lopussa kehitetty joukkueurheilulaji ametisti /ˈametˌistɪ/ amethystus läpikuultava, väriltään sinipunaisesta purppuraan vaihteleva kvartsi amfibinen /ˈamfɪbɪnen/ amphibius vuorottain maalla ja vedessä elävä amfibrakys /ˈamfɪbrakys/ amphibrachus runojalka, jossa kaksi lyhyttä (painotonta) tavua ympäröi yhtä pitkää (painollista) tavua () amfora /ˈamfora/ amphora antiikin aikainen kaksikorvainen, kapeakaulainen savesta tai metallista tehty vaasi, jota käytettiin viinin ja öljyn säilyttämiseen tai hautauurnana aminohappo /ˈamɪnohˌapːo/ acidum aminicum orgaaninen yhdistelmä, missä on sekä (emäksinen) aminoryhmä että (hapan) karboksyyliryhmä. On perustana joukolle koostumukseltaan erilaisia fysiologisesti merkittäviä orgaanisia happoja, joista kaikki proteiinit koostuvat amiraali /ˈamɪrˌaːlɪ/ praefectus classis merivoimien korkein sotilasarvo, joka vastaa maavoimien kenraalia ammatillinen /ˈammatˌillɪnen/ negotium ammattiin kuuluva, sitä koskeva ammatti /ˈammatːɪ/ officium se, mitä henkilö tekee työkseen; pätevyys jonkin tietyn työn taitamiseen ammattitaitoinen /ˈammatːɪtˌaitoinen/ artifex oman ammattinsa (työnsä) hyvin osaava, pätevä amme /ˈamme/ alveus kylpemiseen (tavallisesti kylpyhuoneessa) käytettävä pienehkö vesiallas ammentaa /ˈammentaː/ abstraho ottaa keittoa tai nestettä astiasta, kauhoa ammua /ˈammua/ mūgiō pitää lehmän ääntä ammus /ˈammus/ globus ampuma-aseen projektiili; ampumatarvike tai tuhovaikutuksen välittävä esine ammuskella /ˈammuskella/ duco ampua useita kertoja harvakseen, joskus vailla selkeää kohdetta ampiainen /ˈampɪˌainen/ vespa yleensä yhdyskunnassa elävä hyönteinen heimossa , jonka naarailla on myrkkypistin, jonka pistos on tuskallinen myös ihmiselle amplitudi /ˈamplɪtˌudɪ/ amplitūdō värähdyslaajuus; ilmaisee värähdysliikkeen poikkeaman jänniteasteikolla amplitudimodulaatio /ˈamplɪtˌudɪmˌodulˌaːtɪo/ modulātiō amplitūdinālis modulaatio, jossa muutellaan signaalin amplitudia eli voimakkuutta moduloivan signaalin tahdissa ampua /ˈampua/ duco laukaista ammus tai nuoli aseella johonkin kohteeseen ilman että kohde kuolee ampua alas /ˈampua ˈalas/ , ēvertĕre pudottaa ampumalla ampuhaukka /ˈampuhˌaukːa/ epileus jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu () ampuma-ase /ˈampumaˈase/ arma ignifera ampumiseen käytetty ase, usein tuliase, myös erilaiset jouset amputointi /ˈamputˌointɪ/ amputatio kirurginen toimenpide jossa raaja tai raajan osa poistetaan anakronistinen /ˈanakronˌistɪnen/ anachronicus aikaan sopimaton, virheellinen ajan suhteen; eri aikakauteen liittyvä analysoida /ˈanalysˌoida/ dissecō eritellä, jakaa osiin; määrittää purkamalla osiin analyysi /ˈanalˌyːsɪ/ analysis tutkittavana olevan asian määrittäminen purkamalla osiin ananas /ˈananas/ Ananas sativus hedelmäananas, Ananas comosus, trooppinen yksisirkkainen kasvi ja sen mehevä epähedelmä anapesti /ˈanapˌestɪ/ anapaestus runojalka, joka koostuu kahdesta lyhyestä ja yhdestä pitkästä (painollisesta) tavusta () anapestinen /ˈanapˌestɪnen/ anapaesticus anapesteista muodostettu anarkia /ˈanarkˌia/ anarchia (poliittinen ideologia) anarkismin mukainen aate ja yhteiskunta, jossa ei ole valtiota ja jossa vallan on aina perusteltava itsensä anastus /ˈanastus/ furtum anastaminen anateema /ˈanatˌeːma/ anathema (kirkko) kirous, pannaanjulistus, jota on käytetty raskaisiin rikoksiin syyllistyneisiin henkilöihin anatomi /ˈanatˌomɪ/ anatomicus anatomian tutkija anatomia /ˈanatˌomɪa/ anatomia eliöiden rakennetta käsittelevä tiede ane /ˈane/ indulgentia anteeksiantamus tai vapautus rangaistuksesta kiirastulessa henkilön saatua synninpäästön anella /ˈanella/ mendīcor pyytää, kerjätä anfangi /ˈanfaŋŋɪ/ initiālis (typografia) tekstin koristeellinen alkukirjain anglosaksinen /ˈaŋlosˌaksɪnen/ Anglosaxones (historia, kansatiede) anglosakseihin liittyvä anisruoho /ˈanɪsrˌuoho/ anīsum (kasvitiede) sarjakukkaiheimon ruoho, jonka lohkohedelmiä käytetään mausteena. ankara /ˈaŋkara/ acerbus sellainen, joka on kohtuuttoman vaativa, joka ei päästä helpolla; kova ankarasti /ˈaŋkarˌastɪ/ atrociter ankaralla tavalla ankerias /ˈaŋkerɪas/ anguilla erityisesti laji (), jolla on pyöreä pitkulainen takaosasta litteä ruumis. Ankeriaan kehitysvaiheita ovat muna, toukka, lasiankerias ja aikuinen yksilö. Naaraat nousevat jokia pitkin makeaan veteen, josta lähtevät sukukypsinä vaellukselle mereen kohti lisääntymisalueita. ankka /ˈaŋkːa/ anas kotieläimenä pidettävä sinisorsan muoto (Anas platyrhynchos domestica), josta on useita muunnoksia ankkuri /ˈaŋkːurɪ/ ancora ketjulla tai köydellä varustettu yleensä rautainen väline aluksen, poijun tai muun kelluvan esineen kiinnittämiseen sen ajelehtimisen estämiseksi. ankkuripeli /ˈaŋkːurˌipelɪ/ sucula ankkurin laskemiseen käytettävä laite ankkurivuokralainen /ˈaŋkːurɪvˌuokralˌainen/ ancora kauppakeskuksen päävuokralainen, sen iso ja vetovoimainen myymälä annos /ˈannos/ 1. pars osuus tai määrä jotain 2. dosis yksittäinen tarjoilu ruokaa tai juomaa anoa /ˈanoa/ adōrō pyytää nöyrästi; jättää avunpyyntö, lykkäyspyyntö... anoppi /ˈanopːɪ/ socrus puolison äiti ansa /ˈansa/ 1. fovea paikka, väline tai tilanne, jolla toivotaan saatavan kiinni ihminen tai eläin 2. tenus erehdyttävästi naiselta näyttävä mies; transvestiitti tai transsukupuolinen ansaita /ˈansaita/ mereō 2. saada rahaa esim. tekemästään työstä 3. olla jonkin arvoinen ansaitsematon /ˈansaitsˌematon/ 1. immeritus sellainen, jota ei ole ansaittu 2. immerens sellainen, joka ei ansaitse ansio /ˈansɪo/ 1. fructus rahana tai luontaisetuina saatu tulo, palkka 2. meritum tuloja tuottava, ansaitsemistarkoituksessa tehty työ, ansiotyö ansioluettelo /ˈansɪˌoluˌetːelo/ curriculum vitae luettelo henkilön koulutuksesta, työkokemuksesta ja muista taidoista ansiosta /ˈansɪˌosta/ faventia aiheellisesti, täydestä syystä antaa /ˈantaː/ do, dare luovuttaa toiselle antaa anteeksi /ˈantaː ˈanteːksɪ/ condōnō ilmaista suullisesti tai kirjallisesti toiselle, ettei ole vihainen toisen tekemästä virheestä tai loukkauksesta antaa periksi /ˈantaː pˈerɪksɪ/ abdicare luovuttaa, lakata tavoittelemasta jtak epätoivon tms. takia antagonistinen /ˈantaɡonˌistɪnen/ infestus antagonismin mukainen; vastakkainen; vastustava antaja /ˈantaja/ dator se, joka antaa antautua /ˈantautˌua/ dēdō lopettaa jonkin vastustus ja alistua sen valtaan anteeksiantava /ˈanteːksɪˌantava/ clēmēns sellainen, joka antaa tai on valmis antamaan anteeksi anteeksianto /ˈanteːksɪˌanto/ 1. remissio teon antaminen anteeksi 2. condono velkojen tai saatavien peruuttaminen tai määrän vähentäminen anteeksipyyntö /ˈanteːksɪpˌyːntø/ deprecatio sosiaalinen ele, jonka tarkoitus on esittää katumusta epäoikeudenmukaiseksi koetusta teosta anteliaisuus /ˈantelɪˌaisuːs/ generōsitas antamiselle suopea ominaispiirre tai asenne antelias /ˈantelɪas/ largus runsaasti tai mielellään jotakin lahjaksi antava antenni /ˈantennɪ/ antenna radioaaltojen vastaanottamiseen tai lähettämiseen tarkoitettu laite; avoin värähtelypiiri, joka sovittaa vastaanotto- tai lähetyslatteissa käsiteltävän radiotaajuisen signaalin eetterissä etenevään radiotaajuiseen säteilyyn. anteriorinen /ˈanterˌiorɪnen/ anterior etupuolella tai edessä sijaitseva antibiootti /ˈantɪbɪˌoːtːɪ/ antibioticum bakteereja tuhoava aine, esimerkiksi penisilliini antilooppi /ˈantɪlˌoːpːɪ/ dorcas useiden solakoiden, pitkä- ja ohutraajaisten laumoissa elävien onttosarvisten märehtijöiden yhteisnimitys antimoni /ˈantɪmˌonɪ/ stibium metallinen alkuaine, jolla on myös epämetallinen allotrooppimuoto. Kemiallinen merkki: Sb. antiteesi /ˈantɪtˌeːsɪ/ antitheton vastakohta anto /ˈanto/ fructus antaminen antoisa /ˈantoisa/ fēcundus virikkeitä t. virkistystä antava antropologia /ˈantropˌoloɡˌia/ anthropologia yhteiskuntatieteisiin kuuluva ihmistä tutkiva tiede, laajasti ottaen kaikki ihmisen ruumiillisia ja kulttuuriominaisuuksia tutkivat tieteet kuuluvat tähän; pohjoismaisessa opetuksessa aluetta on rajattu antura /ˈantura/ solea jalkineen ulkopohja aortta /ˈaortːa/ aorta sydämen vasemmasta kammiosta lähtevä ruumiin suurin valtimo apaattisuus /ˈapaːtːɪsuːs/ apathia se, että on apaattinen apatia /ˈapatˌia/ apathia haluttomuuden ja välinpitämättömyyden tila ja tunne, tunteettomuus ape /ˈape/ alō sekoittamalla olkisilppuun tai ruumeniin jauhoja saatu hevosen tai naudan rehu; koostumukseltaan vaihteleva rehuseos apea /ˈapea/ ater alakuloinen, ankea, murheellinen apeus /ˈapeus/ melancholia se, että on apea apila /ˈapɪla/ trifolium -suvun hernekasvi apina /ˈapɪna/ simia, simius jokin kädellisten lahkon osalahkoon kuuluva nisäkäs apinalaatikko /ˈapɪnalˌaːtɪkːo/ imprimō tärkeimmät toimittajat esittelevä lehden tunnuslaatikko aplodi /ˈaplodɪ/ applausus kättentaputus suosionosoituksena apofyysi /ˈapofˌyːsɪ/ apophysis luun uloke apokalypsi /ˈapokalˌypsɪ/ apocalypsis ilmestyskirja apostasia /ˈapostˌasɪa/ defectio uskosta luopuminen apostoli /ˈapostˌolɪ/ apostolus Raamatussa mainittu Jeesuksen opetuslapsi apostrofi /ˈapostrˌofɪ/ apostrophus (typografia) suora heittomerkki (') apotti /ˈapotːɪ/ abbas munkkiluostarin johtaja katolisessa kirkossa appelsiini /ˈapːelsˌiːnɪ/ arangia sen marja, jota arkikielessä kutsutaan hedelmäksi appi /ˈapːɪ/ socer puolison isä aprikoida /ˈaprɪkˌoida/ aspicio miettiä, ajatella aprikoosi /ˈaprɪkˌoːsɪ/ armeniacum, armeniaca sen hedelmä apteekki /ˈapteːkːɪ/ medicamentaria lääkkeiden myynti- ja historiallisesti myös valmistusliike apu /ˈapu/ auxilium toimi tai toimitus, minkä tarkoitus on auttaa pulaan joutunutta tai vaikeassa tilanteessa olevaa; auttaminen, avustaminen apulainen /ˈapulˌainen/ adiūtor henkilö, joka auttaa työssä tai tehtävässä, avustaja apumies /ˈapumies/ cerdō autonapumies, kuorma-autoissa lähinnä lastia kuormattaessa ja purettaessa kuljettajan apurina toiminut henkilö apuri /ˈapurɪ/ adiūtor jossakin avustava henkilö apusana /ˈapusˌana/ verbum auxiliare lauseenmuodostuksen avuksi tarvittu sana, joka ei kuulu muihin sanaluokkiin apuverbi /ˈapuvˌerbɪ/ verbum auxiliare (kielitiede) verbi jonka avulla muodostetaan verbin liittomuotoja; verbi, joka antaa pääverbistä semanttista tai lauseopillista lisätietoa apuväline /ˈapuvˌælɪne/ instrumentum jossakin toiminnassa helpottava esine tai asia; työkalu, tarvekalu arabia /ˈarabˌia/ lingua arabica arabimaissa puhuttava seemiläinen kieli, jonka kirjakielenä toimii ns. klassinen arabia; eri valtioiden alueilla puhuttavat kielimuodot poikkeavat toisistaan sanastoltaan ja ääntämykseltään (sanalista) arabialainen /ˈarabˌialˌainen/ Arabius arabiankielistä etnistä alkuperää oleva, arabialaisuuteen liittyvä, Arabimaihin tai arabeihin liittyvä arabianhevonen /ˈarabɪˌanhevonen/ Arabes tarpaanista polveutuva usein väritykseltään valkoinen tai vaaleanharmaa itämainen lämminverinen hevonen, josta on useita alalajeja arastelu /ˈarastˌelu/ cunctātiō arasteleminen areena /ˈareːna/ arēna roomalaisen amfiteatterin hiekkapäälysteinen näyttämö, jota kerrotaan käytetyn taistelukenttänä arendaattori /ˈarendˌaːtːorɪ/ inquilīnus vuokraaja, arennille ottaja arentimies /ˈarentɪmies/ inquilīnus maanvuokraaja, tilanvuokraaja, vuokramies, vuokratilallinen, vuokraviljelijä aresti /ˈarestɪ/ custodia rangaistus, joka rajoittaa jonkun liikkumisvapautta argon /ˈarɡon/ argon jalokaasuihin kuuluva väritön, hajuton ja mauton alkuaine argumentti /ˈarɡumˌentːɪ/ argumentum looginen, perusteltu todistus tai mielipide arina /ˈarɪna/ cancellus ristikkäisten palkkien muodostama rakenne aristokraatti /ˈarɪstˌokraːtːɪ/ optimās syntyperältään korkea, hallitsevan yhteiskuntaluokan, yläluokan, aristokratian jäsen, aatelinen, ylimys aristokraattinen /ˈarɪstˌokraːtːɪnen/ summās aristokratiaan liittyvä tai siihen kuuluva aristus /ˈarɪstus/ dolor aristaminen aritmetiikka /ˈarɪtmetˌiːkːa/ arithmetica laskuoppi, joka käsittelee numeroilla merkittyjä suureita; käytettäviä laskutoimituksia ovat yhteenlasku, vähennyslasku, kertolasku ja jakolasku arkeologi /ˈarkeˌoloɡɪ/ archaeologista ammattinaan arkeologiaa harjoittava henkilö arkeologia /ˈarkeˌoloɡˌia/ archaeologia tiede ihmisen kulttuurin kehityksestä sellaisena kuin se on tutkittavissa maasta ja maaperästä löydettyjen ihmisen toiminnan aikaan saattamien erilaisten rakenteiden ja esineiden jäännöksistä arki /ˈarkɪ/ quotidianus tavanomaiset tai ei-erityiset päivät elämässä arkikieli /ˈarkɪkˌielɪ/ sermo cotidianus jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa puhekieltä, mutta sisältää vähemmän vapauksia arkinen /ˈarkɪnen/ cotidianus sellainen, joka kuuluu arkeen, arjelle ominainen arkipäivä /ˈarkɪpˌæivæ/ feria vanhemmassa merkityksessä kaikkia muita päiviä paitsi sunnuntaita ja kirkollisia juhlapäiviä, tai uudemmassa merkityksessä päiviä maanantaista perjantaihin, yleisiä juhlapäiviä yleensä lukuun ottamatta arkipäiväinen /ˈarkɪpˌæivæinen/ cotidianus sellainen, joka kuuluu arkipäivään, arkipäiville ominainen arkisto /ˈarkɪsto/ archium dokumenttien säilytyspaikka arkistonhoitaja /ˈarkɪstˌonhoitˌaja/ archeota henkilö, joka huolehtii organisaation toiminnassa syntyvästä asiakirja-aineistosta arkki /ˈarkːɪ/ 1. folium määrämittaan leikattu pala paperia, paperiarkki 2. arca alus 3. arca foederis liitonarkki 4. archaeon arkkieliö arkkieliö /ˈarkːielˌiø/ archaeon bakteeria muistuttava, -domeenin mikro-organismi arkkiherttua /ˈarkːɪhˌertːua/ archidux Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella käytetty aatelisarvo kuninkaan ja herttuan välissä arkkikansleri /ˈarkːɪkˌanslerɪ/ archicancellarius arvonimi frankkivaltakunnassa ja Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa, jossa se annettiin eräille arkkipiispoille arkkipiispa /ˈarkːɪpˌiːspa/ archiepiscopus, archepiscopus kirkollisessa hierarkiassa tavallista tärkeämmän hiippakunnan piispan asema; sen haltija arkkitehti /ˈarkːɪtˌehtɪ/ architectus alan korkeakoulussa tutkinnon suorittanut rakennusten ja miljöön suunnittelija arkkitehtuuri /ˈarkːɪtˌehtuːrɪ/ architectura rakennustaide, vallitsevaan ympäristöön yhdyskuntia, rakennuksia ja rakenteita tuottava sovelletun tieteen ala, mikä ratkaisuissaan painottaa esteettisiä, taloudellisia ja sosiologisia näkökohtia arkku /ˈarkːu/ arca tavaroiden säilyttämiseen tarkoitettu suuri kannellinen laatikko armahtaa /ˈarmahtaː/ condono vapauttaa rangaistuksesta armahtavainen /ˈarmahtavˌainen/ clēmēns anteeksiantava armeija /ˈarmeija/ exercitus valtion puolustuksesta vastaava organisaatio, asevoimat, puolustusvoimat tai itsepuolustusvoimat kokonaisuudessaan armenialainen /ˈarmenˌialˌainen/ Armeniacus Armeniasta peräisin oleva tai Armeniaan liittyvä armo /ˈarmo/ gratia deis ansaitsematta saatu suosio, armahdus synneistä armoton /ˈarmoton/ immisericors sellainen, joka ei anna armoa, säälimätön, ankara aromi /ˈaromɪ/ aroma ruuan tai juoman tuoksu; aromi mielletään hyväksi tuoksuksi arpa /ˈarpa/ sors arpajaisissa arvontaan osallistuva lippu tai vastaava; arvontaväline arpajaiset /ˈarpajˌaiset/ sortītiō tilaisuus, jossa arvotaan raha-, tarvara- tai muita palkintoja osallistujien kesken arpi /ˈarpɪ/ cicatrix haavan tai muun viottuman seurauksena kehittyvän arpikudoksen muodostama jälki iholla arpoa /ˈarpoa/ sortiri valita satunnaisesti; ratkaista arvalla arroganssi /ˈarroɡˌanssɪ/ superbia röyhkeys, arroganttisuus arrogantti /ˈarroɡˌantːɪ/ arrogans ylimielinen, pöyhkeä, röyhkeä arsakidi /ˈarsakˌidɪ/ Arsacides Arsakesin perustama parthialaisen dynastian (n. 250 eaa.) jäsen arseeni /ˈarseːnɪ/ arsenicum vaaleanharmaa, metallikiiltoinen, hauras alkuaine, myrkyllinen typpiryhmään kuuluva puolimetalli. Luonnossa arseeni esiintyy yleensä sulfideissa. Arseenin kemiallinen merkki on As. artesaani /ˈartesˌaːnɪ/ artifex käsityöläinen artikkeli /ˈartɪkːˌelɪ/ articulus 2. monissa kielissä nominin, monesti vain substantiivin, yhteydessä oleva pikku sana, josta selviää, onko nomini epämääräisessä vai määräisessä muodossa sekä nominin mahdollinen suku 3. tiettyä rajattua teemaa käsittelevä, usein yhden ihmisen laatima, kirjoitus, osa julkaisua artikla /ˈartɪkla/ articulus lain tai sopimuksen osa arvata /ˈarvata/ divino antaa vastaukseksi jotain muuta kuin tieto, esimerkiksi luulo tai jotain satunnaista arvaus /ˈarvaus/ facio satunnaiseen valintaan perustuva, vailla varmaa tietoa tehty tai sattumalta syntynyt usein umpimähkäinen ratkaisu arvelu /ˈarvelu/ coniectūra arveleminen arveluttava /ˈarvelˌutːava/ dubius sellainen, joka arveluttaa; epäilystä herättävä, kyseenalainen arvio /ˈarvɪo/ aestimātiō yleensä lähtötietoihin perustuva summittainen laskelma arvioida /ˈarvɪˌoida/ aestimō tehdä arvio(inti) jnk ominaisuuksista arviointi /ˈarvɪˌointɪ/ taxātiō arvion teko lähdeaineistoa hyödyntäen, myös aistimusten ja tuntuman perusteella arviolta /ˈarvɪˌolta/ P.M. tehtyyn arvioon perustuen; likimäärin, suunnilleen arvo /ˈarvo/ pretium se, miten tärkeä jokin on; arvokkuuden määrä, merkitys, tärkeys arvoituksellinen /ˈarvoitˌuksellɪnen/ aenigmaticus sellainen, jonka ajatukset, motiivit tms. ovat tuntemattomia; salaperäinen arvoitus /ˈarvoitus/ aenigma, griphus kysymys tai tarina, jonka vastausta arvoituksen kuulija ei tiedä arvokas /ˈarvokas/ 1. cārus kallis 2. dignus arvostettu, kunnioitettu, t. oman arvonsa tunteva arvokkuus /ˈarvokːuːs/ dignitas se, että tuntee olevansa arvokas, omanarvontunto arvomaailma /ˈarvomˌaːɪlma/ aestimō henkilön tai muun tahon toiminnan perustan luova arvojen kokonaisuus arvonta /ˈarvonta/ sortītiō tilaisuus tai tapahtuma, jossa arvotaan jotakin, arpajaiset arvopaperi /ˈarvopˌaperɪ/ praescriptio arvopaperikaupan kohteena oleva varallisuusarvollinen asiakirja tai arvo-osuus, kuten osake tai joukkovelkakirja arvopaperivälittäjä /ˈarvopˌaperˌivælˌitːæjæ/ cociō toisen lukuun arvopapereita ostava ja myyvä yksityinen henkilö tai yritys arvostaa /ˈarvostaː/ aestimare pitää jotakuta tai jotain laadultaan, moraalisesti tai eettisesti ylevänä arvostella /ˈarvostella/ arbitror antaa arvostelu jstak, arvioida jk arvostelu /ˈarvostˌelu/ recenseo 2. kriittinen tarkastelu, arviointi, kritiikki 3. tällaisen tarkastelun tulos, esim. kirjoitettuna, arviointi arvostelukyky /ˈarvostˌelukˌyky/ iūdicāmentum kyky arvostella asioita arvottaa /ˈarvotːaː/ aestimō antaa, arvioida tai määrätä jollekin jokin arvo arvottomuus /ˈarvotːomuːs/ nēquitia se, että on arvoton ase /ˈase/ arma väline tai laite, jota käytetään vahingoittamaan elämää ja omaisuutta, ja uhkailuun näillä sekä puolustautumiseen. Aseita voi käyttää metsästyksessä, eläinten tappamiseen ja tainnuttamiseen ja urheilussa aseellinen /ˈaseːllɪnen/ armiger sellainen, jossa käytetään aseita aseeton /ˈaseːton/ inermis sellainen, jolla ei ole asetta tai aseita aseettomuus /ˈaseːtːomuːs/ inermis se, että on aseeton aseistaa /ˈaseistaː/ armo toimittaa aseita jklle, varustaa jk asein aseistautua /ˈaseistˌautua/ armare varustaa itsensä asein aseistettu /ˈaseistˌetːu/ armiger asein varustettu aseistus /ˈaseistus/ arma jonkin tahon aseet kokonaisuutena aselepo /ˈaselˌepo/ indūtiae sodan osapuolien kesken sovittu sotatoimet määräajaksi tai toistaiseksi keskeyttävä tauko, jonka aikana yleensä pyritään käynnistämään rauhanneuvottelut asema /ˈasema/ 1. locus paikka, joka toimii jonkin toiminnon sijoitus- ja tukialueena 2. gradus 2. tilanne, arvostus suhteessa toiseen 3. kaikkien nappuloiden sijainti shakkilaudalla, siirtovuoro ja jäljellä olevat linnoitusoikeudet yhdessä 3. statio ferriviaria paikka, jossa julkinen kulkuneuvo (juna, bussi, taksi) pysähtyy 4. lector tietokoneen massamuistilaite tai kiintolevyltä varattu osio asemalaituri /ˈasemalˌaiturɪ/ exstructum rautatieasemalla kiskojen vieressä oleva koroke, josta noustaan junaan tai lastataan junanvaunuja asentaja /ˈasentˌaja/ ferrarius jonkin teknisen alan asentamista tekevä ammattihenkilö asento /ˈasento/ 1. positūra positio, se avaruudellinen tila missä joku tai jokin on itseensä tai johonkin muuhun kohteeseen nähden 2. attentiō valmiusasento seisten kantapäät yhdessä ja kädet nyrkissä kiinni jalkojen ulkosyrjissä asepalvelus /ˈasepˌalvelus/ mīlitia asevelvollisuuden suorittaminen aseellisena; varusmiespalvelus; armeija asetoni /ˈasetˌonɪ/ acetonum dimetyyliketoni, orgaanisten aineiden erinomainen liuotin, jota esiintyy myös jossain määrin veressä ja virtsassa asettaa /ˈasetːaː/ 1. pōnō laittaa, panna, sijoittaa paikalleen 2. compingō määrätä, määrittää asetus /ˈasetus/ 1. ēdictum toimeenpanovaltaa käyttävän viranomaisen antama lakia täsmentävä tai täydentävä säädös 2. praescriptum Euroopan parlamentin ja neuvoston antama säädös, joka tulee sellaisenaan välittömästi voimaan asetyleeni /ˈasetylˌeːnɪ/ ethinum alkyynien luokkaan kuuluva orgaaninen yhdiste, normaalilämpötilassa kaasumainen hiilivety, jonka kemiallinen kaava on C₂H₂ asevelvollisuus /ˈasevˌelvollɪsuːs/ mīlitia osa lakisääteistä maanpuolustusvelvollisuutta; edellyttää osallistumista aselliseen, aseettomaan tai siviilipalvelukseen, ellei maan laki mahdollista myös totaalikieltäytymistä asfaltti /ˈasfaltːɪ/ bitumen bitumin ja kiviaineksen seos, jota käytetään teiden ja muiden maa-alueiden päällystämiseen asia /ˈasɪa/ res 2. käsiteltävä tapaus, juttu; aihe 3. johonkin alaan kuuluvat aiheet 4. jonkin poliittisen toiminnan ala, jonkin etu 5. juttu, oikeusjuttu; samaan tapaukseen liittyvien osasten kokonaisuus, joka on siirretty tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen käsittelyyn ja ratkaistavaksi 6. hoidettava tehtävä, toimi 7. viestinnän informaatiosisältö, tosiasia, fakta asiakas /ˈasɪakas/ emptor jonkin tuotteen ostaja tai jonkin palvelun tilaaja, kaupanteossa myyjän vastapuoli, se jota myyjä palvelee asiakirja /ˈasɪakˌirja/ scriptum julkinen tai yksityinen kirjallinen todiste, joka osoittaa viranomaisen päätöksen, määräyksen tai muun toimenpiteen taikka yksityisen henkilön oikeudellisesti merkittävän tahdonilmauksen asianajaja /ˈasɪˌanajˌaja/ advocatus Suomessa asianajajaluetteloon merkitty ammattimaisesti asianajotoimintaa harjoittava lakimies asianomainen /ˈasɪˌanomˌainen/ aptus asian edellyttämä, asiaan kuuluva; sellainen mitä jokin koskee asianomistaja /ˈasɪˌanomˌistaja/ petītor rikoksen kohteeksi joutunut asianosainen /ˈasɪˌanosˌainen/ convīvium riita-, rikos- tai hallintoprosessin osapuoli, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asian käsittely koskee asiantuntija /ˈasɪˌantuntˌija/ consultus henkilö, jolla on erityistä asiantuntemusta johonkin; ekspertti askeettisuus /ˈaskeːtːɪsuːs/ austēritās se, että on askeettinen askel /ˈaskel/ gradus, passus juoksu-, kävely- tai tanssiliike, jossa toinen jalka siirretään toisen eteen, ja sille kohdistetaan kehon paino aspiriini /ˈaspɪrˌiːnɪ/ Acidum acetylosalicylicum asetyylisalisyylihappoa lääkeaineena sisältävä tulehduskipulääke; mikä tahansa asetyylisalisyylihappoa vaikuttavana aineosana sisältävä lääkevalmiste assosiointi /ˈassosɪˌointɪ/ consortium assosioiminen assyrialainen /ˈassyrˌialˌainen/ Assyrius Assyriaan tai assyrialaisiin liittyvä astatiini /ˈastatˌiːnɪ/ astatium halogeeneihin kuuluva alkuaine, kemiallinen merkki At aste /ˈaste/ 1. gradus 2. tasokulman mittayksikkö eli kulman suuruuden mittayksikkö, tunnus ° 3. lämpötilan mittayksikkö 2. dispōnō yhtälössä tai polynomissa esiintyvä korkein muuttujan tai tuntemattoman potenssi 3. elementum kehitysaste, kehittymisen aste, kertoo kuinka kehittynyt jokin on asteittain /ˈasteitːain/ gradātim aste kerrallaan, vähitellen asteri /ˈasterɪ/ astrum asterikasvien heimoon kuuluvia ruohovartisia monivuotisia kasveja () asteriski /ˈasterˌiskɪ/ asterīscus tähtimerkki *, jota käytetään mm. alaviitteen merkkinä, ja tietotekniikassa kertomerkin asemesta sekä jokerimerkkinä asterismi /ˈasterˌismɪ/ asterismus tähtikuvio, erityisesti sellainen, joka ei ole mikään nykyisestä 88 tähdistöstä astia /ˈastɪa/ 1. capsa kuljettamiseen ja säilyttämiseen käytettävä esine, jonka sisälle voidaan laittaa asioita; tyypillisesti siinä on pohja ja reunat, mutta se on jostain suunnasta avonainen tai aukeava, voi sisältää myös kannen 2. receptāculum ruoan käsittelyyn tai syömiseen käytettävä esine, jossa on pohja ja reunat ja ylhäältä avonainen astiakaappi /ˈastɪakˌaːpːɪ/ armārium kaappi, jossa säilytetään astioita astiasto /ˈastɪˌasto/ prodessendum kokonaisuus, joka sisältää ruoan tarjoilemiseen ja syömiseen tarvittavat astiat ja ruokailuvälineet astma /ˈastma/ asthma keuhkoputkien limakalvojen tulehdussairaus astraalinen /ˈastraːlɪnen/ astralis tähtiin liittyvä astrofysiikka /ˈastrofysˌiːkːa/ astrophysica tähtitieteen haara, joka tutkii teoreettisesti sekä havaintoja tekemällä taivaankappaleiden fysikaalisia ominaisuuksia ja kemiallisia koostumuksia astrologi /ˈastrolˌoɡɪ/ astrologus astrologiaa harjoittava henkilö, tähdistäennustaja astrologia /ˈastrolˌoɡɪa/ astrologia oppi, jonka mukaan tähtien ja planeettojen asemat ilmaisevat ihmisen luonnetta, elämän tapahtumia yms. ja joukko keinoja, joiden avulla pyritään saamaan ymmärrystä näistä tähtien ja planeettojen asemia tutkimalla astronominen yksikkö /ˈastronˌomɪnen ˈyksɪkːø/ ūnitās astronomica etäisyyden ja matkan mittayksikkö (SI-järjestelmän lisäyksikkö), 149 597 870 700 metriä (tunnus au, aiemmin AU) astua /ˈastua/ 1. calcare 2. ottaa askel 3. (laista, asetuksesta, määräyksestä) ~ voimaan, par. tulla voimaan; olla jostakin hetkestä lähtien jotakin määräävä tai säätelevä 2. ascendō (eläimestä) siittää, kollektiivisesti, pariutua asu /ˈasu/ vestītus vaatetus, vaatteista ja asusteista muodostuva kokonaisuus asua /ˈasua/ habeo, habitare elää ja pitää majaa jossakin asukas /ˈasukas/ incola, habitator henkilö, joka asuu jossakin paikassa asumaton /ˈasumaton/ desertus jossa ei ole asukkaita, autio asuminen /ˈasumɪnen/ animalis teonnimi verbistä asua asunto /ˈasunto/ atrium paikka, jossa asutaan asuntola /ˈasuntˌola/ dormitorium (yleensä jonkin yhdistyksen ylläpitämä) joukko asuntoja, joissa asuvilla henkilöillä on niihin tietyin perustein myönnettävä asumisoikeus (esim. opiskelija-asuntolassa voivat asua vain opiskelijat) asuntolaina /ˈasuntolˌaina/ hypotheca pankkilaina, jolla ostetaan asunto tai talo asustaa /ˈasustaː/ habito asua, oleilla, majailla; asustella asuttaa /ˈasutːaː/ habito kansoittaa ja saattaa asutuksi asettumalla itse tai lähettämällä muita asukkaiksi asuttaja /ˈasutːˌaja/ colōnus jotakin paikkaa asuttava henkilö ateismi /ˈateismɪ/ atheismus jumaluskon eli teismin puute (heikko ateismi) ateisti /ˈateistɪ/ atheus henkilö, jolla ei ole uskoa jumalien olemassaoloon (heikko ateismi) ateljee /ˈateljeː/ fabrica taiteilijan työtila, työhuone, työpaja ateria /ˈaterˌia/ cena 2. yhdellä kerralla nautittava ruokakokonaisuus; ruoka, ruoka-annos 3. ruokailu, ruokahetki aterimet /ˈaterɪmet/ ferramenta ruokailemiseen tarkoitetut välineet, lähinnä haarukka, veitsi, lusikka atlanttinen /ˈatlantːɪnen/ Ātlanticus Atlanttiin liittyvä atlas /ˈatlas/ atlas 2. kartasto, karttakirja 3. ylimmäinen kaulanikama, kannattajanikama atleetti /ˈatleːtːɪ/ athleta vartalotyypiltään lihaksikas ja voimakasluustoinen henkilö atleettinen /ˈatleːtːɪnen/ āthlēticus ruumiinrakenteeltaan atleetin kaltainen; urheilullinen, lihaksikas atolli /ˈatollɪ/ atollum matala korallista muodostunut saari trooppisilla merialueilla atomi /ˈatomɪ/ atomus aineen perusosa, joka koostuu elektroneista, protoneista ja neutroneista; alkuaineen kemiallisesti pienin osa atomiluku /ˈatomˌiluku/ numerus atomicus luku, joka ilmaisee alkuaineen atomin ytimessä olevien protonien määrän attentaatti /ˈatːentˌaːtːɪ/ aggredior poliittinen murha (yritys), pommi-isku, isku attraktiivisuus /ˈatːraktˌiːvɪsuːs/ formōsitās se, että on attraktiivinen attribuutti /ˈatːrɪbˌuːtːɪ/ attributum määrite, ominaisuus auditoija /ˈaudɪtˌoija/ audītor henkilö, joka auditoi auditorio /ˈaudɪtˌorɪo/ auditorium luentosali auer /ˈauer/ caligo (ilmatiede) aurinkousva, näkyvyyttä haittaava, usein sinisenharmaa savumainen verho, joka on seurausta pitkän poutajakson aikana mm. maanmuokkauksen, tulivuorenpurkausten tai saastepäästöjen myötä ilmaan kohonneiden hienonhienojen hiukkasten muodostamien pölypilvien aiheuttama ilman sameus. aueta /ˈaueta/ aperio mennä auki, avautua auguuri /ˈauɡuːrɪ/ augur roomalainen ennustajapappi, jotka ennustivat eläinten käyttäytymisen, erityisesti lintujen lennon, perusteella aukio /ˈaukɪo/ placea avoin paikka maastossa; taajamassa puistikko, toria pienempi kauppapaikka, avokortteli tai vastaava aukko /ˈaukːo/ apertūra reikä, läpi, avauma auktori /ˈauktorɪ/ auctor nimenantaja; tieteellisen nimen antaja auktoriteetti /ˈauktorɪtˌeːtːɪ/ auctōritās arvovalta, vaikutusvalta; käskyvalta auliisti /ˈaulɪːstɪ/ libenter auliilla tavalla aulis /ˈaulɪs/ libens avulias, auttavainen, myötämielinen aura /ˈaura/ aratrum maanviljelyssä maanmuokkaukseen käytettävä kone, kyntöaura auringonkukka /ˈaurɪŋŋˌoŋkukːa/ Helianthus pitkävartinen ja kookaskukkainen öljykasvi (), jonka siemeniä käytetään ravinnoksi auringonlasku /ˈaurɪŋŋˌonlasku/ solis occasus luonnonilmiö, jossa Aurinko laskee Maan horisontin taakse auringonnousu /ˈaurɪŋŋˌonnousu/ solis ortos ajankohta aamulla, jolloin auringon yläreuna nousee horisontin yläpuolelle tasaiselta maastolta mitattuna auringonpaiste /ˈaurɪŋŋˌompaiste/ sol auringosta saatavat infrapuna-, ultravioletti- ja näkyvän valon säteily auringonpilkku /ˈaurɪŋŋˌompɪlkːu/ macula solaris auringon pinnassa näkyvä normaalia viileämpi ja tummempi alue auringonvalo /ˈaurɪŋŋˌonvalo/ sol auringosta tuleva valo aurinko /ˈaurɪŋko/ sol tähti, etenkin merkityksessä aurinkokunnan keskus aurinkoinen /ˈaurɪŋkˌoinen/ aprīcus auringonpaisteinen, jossa aurinko paistaa aurinkokello /ˈaurɪŋkokˌello/ solarium ajan näyttämiseen käytettävä laite, jossa erityisen osoittimen langettama varjo kertoo ajan aurinkotuuli /ˈaurɪŋkotˌuːlɪ/ ventus sōlāris Auringon lähettämä hiukkassäteily, ei liity tavalliseen käsitykseen tuulesta autioittaa /ˈautɪˌoitːaː/ vastus saada autioitumaan; saada tyhjenemään ihmisistä/asukkaista autismi /ˈautɪsmɪ/ autismus neurobiologinen kehityshäiriö, jossa kommunikaatio muiden ihmisten kanssa on häiriintynyt auto /ˈauto/ autocinetum, autoraeda eräs pyörillä kulkeva henkilöiden kuljetukseen tarkoitettu moottorikäyttöinen ajoneuvotyyppi eli henkilöauto autoilija /ˈautoilˌija/ auriga henkilö, joka autoilee autolautta /ˈautolˌautːa/ alveus yhdellä tai useammalla autokannella varustettu moottorialus, joka on erityisesti valmistettu ajoneuvojen kuljetukseen veden yli automaattinen /ˈautomˌaːtːɪnen/ automatus sellainen, joka toimii ennakkoon suunnitellulla tavalla itsestään, itsetoiminen automaattisuus /ˈautomˌaːtːɪsuːs/ automatus se, että on automaattinen auttaa /ˈautːaː/ adiuvare, iuvare antaa apua tai tukea jollekin auttaja /ˈautːaja/ adiūtor se, joka auttaa auttava /ˈautːava/ adiūtābilis sellainen, joka auttaa, antaa apua autuaallisuus /ˈautuˌaːllɪsuːs/ beatitūdō se, että on autuaallinen autuas /ˈautuas/ beatus Autuas paavin ns. beatifikaatiossa antama kuolemanjälkeinen arvonimi henkilölle, joka on osoittanut elämässään erityisiä hyveitä, astetta korkeampi kuin Kunnioitettava ja matalampi kuin Pyhä avaimenreikä /ˈavaimˌenreikæ/ claustellum lukossa lukituksen käsittelyä varten tavallisesti mekaaniselle avaimelle oleva sijoituspaikka, kolo tai syvennys. avain /ˈavain/ clavis lukon avaamiseen ja sulkemiseen tarkoitettu esine avajaiset /ˈavajˌaiset/ apertūra tilaisuus, jossa jokin tapahtuma t. liikeyritys avataan yleisölle avara /ˈavara/ spatiosus jossa on paljon tilaa avaruus /ˈavaruːs/ 1. spatium 2. miltei tyhjä osa maailmankaikkeutta planeettojen kaasukehien ulkopuolella 3. joukko, jolla on jokin määritelty rakenne 2. laxitas se, että on avara avaruusalus /ˈavarˌuːsalus/ navis sideralis alus, joka on rakennettu avaruudessa liikkumista varten avaruusasema /ˈavarˌuːsasˌema/ statiō spatiālis avaruudessa sijaitseva pysyvä oleskelu- ja tutkimusasema, nykyään Maan kiertoradalla sijaitseva, mutta fiktiossa myös Kuussa tai planeetoilla avaruusolento /ˈavarˌuːsolˌento/ alienus avaruudesta Maahan tullut eliö tai avaruudessa Maan ulkopuolella sijaitseva eliö avaruussukkula /ˈavarˌuːssukːˌula/ navicula sideralis uudelleenkäytettävä ja miehitetty avaruusalus, joka muistuttaa ulkoisesti lentokonetta; varsinainen kehitys aloitettiin 1970-luvulla ja käytöstä luovuttiin vuonna 2011, kun korvattiin yksityisten yhtiöiden edullisemmilla ratkaisuilla avata /ˈavata/ aperio aukaista, kiertää, laittaa, leikata, työntää, vetää auki korkki tai kansi; levittää tai kääntää auki laskostettu, taitettu suljettu kappale; kääntää auki ovi, luukku tai muu este, tai jonkinlainen kiinnitys avaus /ˈavaus/ apertūra 2. toiminnan käynnistys tai valmisteleva alkutoimi, johon odotetaan jatkoa 3. tilaisuuden tai tapahtumasarjan aloitus; siinä yhteydessä järjestettävä seremonia avautua /ˈavautˌua/ aperio aueta, tulla avoimeksi avec /ˈavek/ dies seuralainen juhlatilaisuudessa avioehto /ˈavɪoˌehto/ pactio nuptialis aviopuolisoiden sopimus omaisuuden jaosta erotilanteessa avioero /ˈavɪˌoero/ diffarreatio avioliiton lakkaaminen avioitua /ˈavɪˌoitua/ maritor solmia avioliitto avioliitto /ˈavɪolˌiːtːo/ matrimonium kirkon tai valtion virallistama parisuhde, yhteiskunnan hyväksymä miehen ja naisen yksiavioisen yhteiselämän muoto, jossa vallitsevat lait ja normit tuottavat oikeuksia ja velvollisuuksia aviopuolisoille, joidenkin kirkkokuntien sakramentti; uskonnon hyväksymä naisten ja miesten seksuaalikontaktien harjoittaminen pysyvässä suhteessa ja pysyväksi tarkoitettu instituutio lasten hankkimiseksi ja kasvattamiseksi aviollinen /ˈavɪˌollɪnen/ maritus avioliittoon liittyvä tai siihen kuuluva aviomies /ˈavɪomies/ maritus, vir mies, joka on avioliitossa vaimonsa kanssa aviopari /ˈavɪˌoparɪ/ coniuges pariskunta, joka on vihitty avioliittoon aviorikos /ˈavɪˌorɪkos/ adulter avioliitossa elävän henkilön harjoittama sukupuoliyhteys muun kuin oman aviopuolisonsa kanssa avioton /ˈavɪoton/ 1. nothus avioliiton ulkopuolella syntynyt 2. caelebs avioliitossa olematon avioton lapsi /ˈavɪoton lˈapsɪ/ partus avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi aviovaimo /ˈavɪovˌaimo/ coniunx nainen, joka on avioliitossa miehensä kanssa avitus /ˈavɪtus/ adiumentum auttaminen avoimesti /ˈavoimˌestɪ/ cōram siten, että on avoin, avoimella tavalla; julkisesti avoin /ˈavoin/ apertus auki oleva, avattu avomies /ˈavomies/ consors miespuolinen asuinkumppani, jonka kanssa ei olla avioliitossa avomurtuma /ˈavomˌurtuma/ cele luunmurtuma, jossa iho rikkoutuu avopuoliso /ˈavopˌuolɪso/ concubina henkilö, joka elää avoliitossa avovaimo /ˈavovˌaimo/ consors naiskumppani avoliitossa avulias /ˈavulɪas/ adiūtābilis mielellään auttava, aulis avustaa /ˈavustaː/ adiuvō auttaa avustaja /ˈavustˌaja/ optio henkilö, jonka tehtävänä on auttaa jotakuta toista avustus /ˈavustus/ aberrātiō se, millä avustetaan; tuki avuton /ˈavuton/ inops joka ei tule omin voimin toimeen baari /bˈaːrɪ/ caupōna 2. ravintolan yhteydessä oleva tila alkoholijuomien tiskiltä myyntiin, drinkkibaari 3. alkoholin myyntiin keskittynyt pienehkö ravintola, pubi baasis /bˈaːsɪs/ solum perusta, alarakenne, tuotanto- ja omistussuhteet babylonialainen /bˈabylˌonɪalˌainen/ Babylonius Babyloniaan tai babylonialaisiin liittyvä babylonialainen /bˈabylˌonɪalˌainen/ Babylonius Babylonian asukas bagatelli /bˈaɡatˌellɪ/ 1. nugae vähämerkityksinen tai epäoleellinen asia 2. aetaluta lyhyt, yleensä klassinen kirjallisuus- tai musiikkiteos, joka on tyypillisesti luonteeltaan kepeä tai leikkisä baijerilainen /bˈaijerɪlˌainen/ Bavarus Baijerista peräisin oleva tai Baijeriin liittyvä baijerilainen /bˈaijerɪlˌainen/ Bavarus pysyvästi Baijerissa asuva henkilö bailata /bˈailata/ 1. convīvium juhlia 2. ballo tanssia bakteeri /bˈakteːrɪ/ bacterium mikroskooppisen pieni yksisoluinen, tumaton eliö. Jotkin bakteerit aiheuttavat sairauksia, osa taas on kantajalleen hyödyllisiä. bakteriofagi /bˈakterˌiofˌaɡɪ/ bacteriophagus virus, joka loisii bakteerissa ja tuhoaa niitä bakteriologia /bˈakterˌiolˌoɡɪa/ bacteriologia bakteerioppi, bakteereita tutkiva tieteenala balanssi /bˈalanssɪ/ statēra tasapaino, tasapainoisuus bambara /bˈambara/ lingua Bambara kieli, jota puhuu äidinkielenään noin 6 000 000 bambaraa pääasiassa Malissa (Kielitunus: bm) bambu /bˈambu/ harundō Indica 2. mikä hyvänsä -tribukseen kuuluva heinäkasvi 3. bambukasvista valmistettu kuitu tai kangas banaali /bˈanaːlɪ/ abiectus lattea, kulunut, arkipäiväinen, tavanomainen, liian tavallinen banaani /bˈanaːnɪ/ 1. cau, ariena (kasvitiede, yleisesti) muu banaanien suvun () trooppinen ruohokasvi. Luonnon lajikkeita on noin 40. Viljelyyn kasvit lisätään yleensä suvuttomasti. 2. ariena näiden kasvien hedelmä, joka on kasvitieteellisesti marja banderolli /bˈanderˌollɪ/ vexillum julistekangas, iso lakana, jossa tekstiä tai kuvaa banketti /bˈaŋketːɪ/ daps juhlaillallinen, kutsuillallinen, juhla-ateria banni /bˈannɪ/ interdico porttikielto, yleensä esim. johonkin Internetin chattiin tai foorumiin bardi /bˈardɪ/ bardus runoilija ja laulaja, etenkin kelttiläinen ammattirunonlaulaja keskiajalla barium /bˈarium/ barium maa-alkaleihin kuuluva pehmeä, valkoinen metalli, tunnus Ba barreli /bˈarrelɪ/ dolium raakaöljyn tilavuuden yksikkö, 159 litraa barrikadi /bˈarrɪkˌadɪ/ agger tiesulku, erityisesti armeijaa varten rakennettu basilika /bˈasɪlˌika/ basilica antiikin Rooman arkkitehtuurille tyypillinen suorakaiteen muotoinen kolmi- tai useampilaivainen rakennus, jossa keskilaiva on muita laivoja korkeampi; rakenteeltaan tällainen kirkko basiliski /bˈasɪlˌiskɪ/ basiliscus liskomainen tarueläin, jolla on pitkä häntä, linnun jalat, kotkan nokka, lohikäärmeen kieli ja suuret lepakonsiivet basilli /bˈasɪllɪ/ bacillus Basillus-sukuun kuuluva, itiöitä tuottava aerobinen, sauvamainen ja grampositiivinen bakteeri baski /bˈaskɪ/ Vasconicus 2. (kielitiede) baskin kieli, baskien puhuma isolaattikieli. Sanalista. 3. (kansallisuus) erään Biskajanlahden rannalla asuvan kansan jäsen basso /bˈasso/ bassus 2. matalin miesääni tai sen esittäjä sekä oopperassa että kuorossa ja yleisesti; laulaja jonka äänihuulten pituus on noin 24 millimetriä 3. sähköbasso 4. kontrabasso bastardi /bˈastardɪ/ hibrida 2. avioton lapsi, äpärä 3. sekamuoto, sekasikiö bastioni /bˈastɪˌonɪ/ pugnaculum vallinsarvi; bastionilinnoituksen muurin ulkoneva puolustusrakenne beibi /bˈeibɪ/ infans nimitys naishenkilölle belladonna /bˈelladˌonna/ solanum erityisesti , erittäin myrkyllinen eteläeurooppalainen lääkkeenä käytetty kasvi bensiini /bˈensɪːnɪ/ benzinium raakaöljystä jalostettu polttoaine, jota käytetään ottomoottoreissa, joissa polttoaineseos sytytetään sähkökipinällä, moottoribensiini benthinen /bˈenthɪnen/ benthicus benthokseen kuuluva bentseeni /bˈentseːnɪ/ benzenum karsinogeeninen aromaattinen hiilivety C₆H₆, jossa hiiliatomit muodostavat renkaan berkelium /bˈerkelium/ berkelium eräs alkuaine (tunnus Bk) berliiniläinen /bˈerlɪːnɪlˌæinen/ Berolinum Berliinistä peräisin oleva tai Berliiniin liittyvä berliiniläinen /bˈerlɪːnɪlˌæinen/ Berolinensis pysyvästi Berliinissä asuva henkilö berylli /bˈeryllɪ/ beryllus silikaatteihin kuuluva alumiinia ja berylliumia sisältävä mineraali (Al₂Be₃(Si₆O18) beryllium /bˈeryllium/ beryllium maa-alkalimetalleihin kuuluva alkuaine betoni /bˈetonɪ/ concretus veteen sekoitetusta sementistä ja kiviaineksesta valmistettu rakentamiseen käytettävä massa, ja sen kovettuessa syntyvä aine biisi /bˈiːsɪ/ carmen musiikkikappale biisoni /bˈiːsonɪ/ bison nautaeläimiin kuuluva Pohjois-Amerikan suurikokoisin maanisäkäs (Bison bison) biitti /bˈiːtːɪ/ pello rytmi biljardikeppi /bˈiljardɪkˌepːɪ/ calamus biljardipelien peliväline, pallojen lyömiseen käytettävä pitkä kapeneva sauva biodiversiteetti /bˈiodɪvˌersɪtˌeːtːɪ/ diversitas biologica käsite, jolla laajimman määritelmän mukaan tarkoitetaan kaikkea elollisen luonnon monipuolisuutta biokemia /bˈiokˌemɪa/ biochemia elävien olioiden kemiallista koostumusta ja elävien solujen kemiallisia muutoksia ja niihin liittyviä ilmiöitä tutkiva kemian haara biologi /bˈiolˌoɡɪ/ biologus biologiaa ammattinaan harjoittava henkilö; elollisen luonnon tutkija biologia /bˈiolˌoɡɪa/ biologia elollista luontoa ja elämää tutkiva tiede biologinen /bˈiolˌoɡɪnen/ biologicus biologian alaan kuuluva bioteknologia /bˈiotˌeknolˌoɡɪa/ biotechnologia biologian ja biokemian osa-alue, joka hyödyntää eliöitä, soluja tai niiden osia bitti /bˈitːɪ/ frustum datan pienin yksikkö; yksi binäärinen luku, jonka arvo on 1 tai 0 bitumi /bˈitumɪ/ bitūmen maaöljyn tislattaessa muodostuva jähmeä tai puolijähmeä tislausjäte blokadi /blˈokadɪ/ obsessiō vastapuolen sotilaiden etenemisen estäminen niiden eteen sijoitetuilla nappuloilla varsinkin upseereilla. blokata /blˈokata/ claudō estää pääsy; estää toiminta blondi /blˈondɪ/ flava vaaleaverikkö; vaaleahiuksinen (käytetään useammin naisista) bluntti /blˈuntːɪ/ hebes sikari, joka on (itse) täytetty kannabiksella bobiini /bˈobɪːnɪ/ nassa rullauskoneessa lankaa kehrättäessä tai kerrattaessa käytettävä lankarulla boileri /bˈoilerɪ/ aena höyrykattila bokseri /bˈokserɪ/ pugil eräs saksalainen koirarotu bokserimoottori /bˈokserɪmˌoːtːorɪ/ pugil polttomoottori, jossa sylinterit on sijoitettu vastakkain toisiinsa nähden, vastaiskumoottori bologna /bˈoloɡna/ gerrae eräitä makkaroita bongata /bˈoŋŋata/ 1. tremulo nähdä, havaita jokin lintu osana harrastusta, jossa uusien lajien näkemisestä saa pisteitä 2. conspicor nähdä, havaita, löytää jotain boori /bˈoːrɪ/ borium puolimetalleihin kuuluva alkuaine bordeaux /bˈordeauks/ Burdigala eräs Bordeaux'n alueelta peräisin oleva viini bordelli /bˈordellɪ/ ganea rakennus tai huoneisto, jossa prostituoidut ottavat vastaan asiakkaita botti /bˈotːɪ/ botum tietokoneohjelma, joka toimii määriteltyjen ohjeiden mukaan ainakin osittain itsenäisesti ilman ihmisen myötävaikutusta braatvursti /brˈaːtvurstɪ/ tomaculum (keittiö) tavallisesti ohuehko luonnonkuorinen, alkuaan keskieurooppalainen paistinmakkara, jonka tyyppi määräytyy valitun hienoksi hakatun lihan ja lisukkeista koostuvan täytteen perusteella. Täysin lihattomiakin "braatvursteja" valmistetaan brasilialainen /brˈasɪlˌialˌainen/ brasilianus Brasiliasta peräisin oleva tai Brasiliaan liittyvä brasilialainen /brˈasɪlˌialˌainen/ brasilianus pysyvästi Brasiliassa asuva henkilö bretoni /brˈetonɪ/ Britannia Minor eräs ranskalainen koirarotu briljantti /brˈiljantːɪ/ lūculentus timantin 56-sivuinen hiontamuoto britti /brˈitːɪ/ Britannus Isossa-Britanniassa asuneen kelttiläisen heimon jäsen, joista n. 400-luvulla Bretagneen muuttaneet ovat bretonien esivanhempia brittiläinen /brˈitːɪlˌæinen/ Britanniae Isoon-Britanniaan liittyvä, sieltä kotoisin tai peräisin oleva brodeeraus /brˈodeːraus/ acupictura kirjonta, koruompelu, koristeompelu broileri /brˈoilerɪ/ pullus lihantuotantoon jalostettu nopeakasvuinen kana, joka teurastetaan nuorena bromi /brˈomɪ/ bromium halogeeneihin kuuluva alkuaine, kemiallinen merkki Br brutaali /brˈutaːlɪ/ ferus raaka, piittaamaton bruttokansantuote /brˈutːokˌansantˌuote/ proventus domesticus grossus kokonaistuotannon mitta kansantaloudessa tietyn maan alueella budjetti /bˈudjetːɪ/ pecuniae ratio talousarvio bukolinen /bˈukolɪnen/ bucolicus paimentolaiselämään liittyvä bulevardi /bˈulevˌardɪ/ agger alkujaan paaluista rakennettu linnoituksen vallin suojavarustus, sittemmin kaupunkien maavalli lisälaitteineen, kaupunginmuuri (ja lopulta vallin paikalle istutettu puistokatu) bulgaria /bˈulɡarˌia/ lingua Bulgarica Bulgariassa puhuttava eteläslaavilainen kieli (kielitunnus: bg). Bulgarian kieltä kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla bulgarialainen /bˈulɡarˌialˌainen/ bulgaricus Bulgariasta peräisin oleva tai Bulgariaan liittyvä bulla /bˈulla/ vesica paavin juhlallinen kirjelmä bulvaani /bˈulvaːnɪ/ illex houkutuslintu burka /bˈurka/ velum musliminaisten käyttämä koko vartalon peittävä vaate, jossa on kasvoverkko; käytetään lähinnä Afganistanissa ja Pakistanissa buutata /bˈuːtata/ caliga käynnistää tietokone bysanttilainen /bˈysantːɪlˌainen/ Byzantinus Bysantin valtakunnasta peräisin oleva tai siihen liittyvä bysanttilainen /bˈysantːɪlˌainen/ Byzantinus Bysantin valtakunnan asukas bändi /bˈændɪ/ catena yhtye joka esittää (rock-, jazz- tai pop-) musiikkia böömiläinen /bˈøːmɪlˌæinen/ Bohemus Böömin alueelta peräisin oleva böömiläinen /bˈøːmɪlˌæinen/ Bohemus Böömin asukas c /sˈeː/ ut C-duuriasteikon ensimmäinen sävel carapax /kˈarapaks/ carapax eräillä niveljalkaisilla eturuumista peittävä selkäkilpi cella /sˈella/ cella muinaiskreikkalaisen temppelin sisin osa, jossa sijaitsi jumalan, jolle temppeli oli omistettu, patsas celsiusaste /sˈelsiusˌaste/ gradus Celsianus lämpötilan SI-järjestelmän mukainen lisäyksikkö cembalo /sˈembalo/ harpicordium 1400-luvulla kehitetty kosketinsoitin, joka kuuluu pianon edeltäjiin cerium /sˈerium/ cerium eräs alkuaine, tunnus: Ce cesium /sˈesium/ caesium eräs alkuaine chatti /khˈatːɪ/ cattus reaaliajassa toimiva keskustelupaikka Internetissä chinchilla /khˈinkhɪlla/ chinchilla sinsilla, chinchillae-heimoon kuuluva eteläamerikkalainen jyrsijä curie /kˈurie/ curium vanhentunut radioaktiivisten aineiden aktiivisuuden mittayksikkö, lyhenne: c curium /kˈurium/ curium eräs alkuaine (tunnus Cm) d /dˈeː/ rex C-duuriasteikon 2. sävel daami /dˈaːmɪ/ domina (hieno) nainen; miehen naispuolinen seuralainen daktyyli /dˈaktyːlɪ/ dactylus kolmitavuinen runojalka, jossa yhtä pitkää tavua seuraa kaksi lyhyttä (); alkupitkä daktyylinen /dˈaktyːlɪnen/ dactylicus daktyyleista muodostettu; alkupitkä dareikki /dˈareikːɪ/ daricus Dareios I:n Persiassa 500-luvulla eaa käyttöön ottama 8,4 gramman painoinen kultaraha darmstadtium /dˈarmstadtium/ darmstadtium synteettinen radioaktiivinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ds ja järjestysluku 110 datiivi /dˈatɪːvɪ/ dativus sijamuoto, joka merkitsee epäsuoraa osaobjektia, vastaa yleensä kysymykseen ”kenelle?”; esiintyy laajalti indoeurooppalaisissa kielissä debytantti /dˈebytˌantːɪ/ inceptor taiteilija, kirjailija tms. joka esiintyy ensimmäistä kertaa julkisuudessa, ensiesiintyjä debyytti /dˈebyːtːɪ/ initium taiteilijan, kirjailijan tms. ensimmäinen julkinen esiintyminen, ensiesiintyminen defekoida /dˈefekˌoida/ defecare kirkastaa (nestettä) definitio /dˈefɪnˌitɪo/ definitio määritelmä degeneraatti /dˈeɡenerˌaːtːɪ/ dēgener degeneroitunut yksilö, rappioyksilö dekadi /dˈekadɪ/ decas 2. kymmenluku, kymmenryhmä, kymmenes 3. kahden arvon väli, kun ne ovat toisiinsa 10:1-suhteessa dekanaatti /dˈekanˌaːtːɪ/ decanatus dekaanin arvo tai virka, dekaanius deklinaatio /dˈeklɪnˌaːtɪo/ declinatio nominien taivutus eli sijamuotojen muodostaminen tai taivutusluokka delfiini /dˈelfɪːnɪ/ delphinus vedessä elävä nisäkkäisiin kuuluva valaslaji, joka muistuttaa hyvin paljon kalaa demarkaatio /dˈemarkˌaːtɪo/ demarcatio rajankäynti, rajanveto deminutiivi /dˈemɪnutˌiːvɪ/ (nomen) deminutivum pienennysmuoto, nominin johdannainen, joka on merkitykseltään kyseisen nominin perusmuodon merkitystä pienempi; käytetään monilla nomineilla hellittelymuotona demokratia /dˈemokrˌatɪa/ democratia hallintomuoto, jossa kansalaiset voivat valita poliittiset johtajansa vaaleilla; politiikasta päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekomenetelmässä, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille; erityisesti liberaali demokratia, muita malleja pidetään vajavaisina ja ei tunnusteta demokraattisiksi demoni /dˈemonɪ/ daemon henkiolento, joka kristinuskon dualismissa luetaan pahaksi; riivaaja, paha henki demonstratiivipronomini /dˈemonstratˌiːvɪprˌonomˌinɪ/ pronomen demonstrativum pronominien alaryhmä, demonstratiivipronomini viittaa puhujan lähellä tai kauempana olevaan asiaan tai esineeseen dentaalinen /dˈentaːlɪnen/ dentaria hampaisiin liittyvä, hammas- depositio /dˈeposˌitɪo/ depositio cornuum initaatiomenot, joilla yliopiston opiskelija otettiin vanhempien joukkoon, historialliset fuksiaiset dermatologi /dˈermatˌoloɡɪ/ dermatologista (lääketiede) ihotautilääkäri desiimi /dˈesɪːmɪ/ decimum länsimaisessa säveljärjestelmässä oktaavin ja terssin (pieni 15 ja suuri 16 puolisävelaskeleen) laajuinen intervalli desimaali /dˈesɪmˌaːlɪ/ decimalis desimaaliluvussa desimaalierottimen oikealla puolen olevista numeroista käytetty nimitys desimaalinen /dˈesɪmˌaːlɪnen/ decimalis kymmeneeen perustuva; kymmenjärjestelmän kuuluva despootti /dˈespoːtːɪ/ tyrannus hirmuvaltias, itsevaltias despotismi /dˈespotˌismɪ/ despotismus valtionhallinto, jossa hallitsijan tai hallitsevan ryhmän tahto on täysin määräävä tai rajattoman mielivaltainen detritus /dˈetrɪtus/ strāgēs kuollutta kasvi- ja eläinainesta diaari /dˈiaːrɪ/ commentārius luettelo, johon merkitään aikajärjestyksessä virastoon tai laitokseen saapuneet tai sieltä lähteneet asiakirjat diagonaali /dˈiaɡonˌaːlɪ/ diagonalis shakkilaudan vinolinja pelilaudalla esimerkiksi kulmasta kulmaan; viistoliike diagonaalinen /dˈiaɡonˌaːlɪnen/ diagonalis 2. (geometria) vino, vinottainen, lävistäjän suuntainen 3. (täysin) vastakkainen diakoni /dˈiakˌonɪ/ diacon seurakunnan palveluksessa oleva käytännöllistä laupeudentyötä tekevä henkilö diakonissa /dˈiakonˌissa/ diaconissa eräissä kirkkokunnissa alun perin naispuolinen , nykyään myös miespuolinen, diakoniatyöntekijä, joka on suorittanut sekä sairaanhoitajan että kirkollisen kelpoisuuden antavan tutkinnon ja vihitty diakonian virkaan dialogi /dˈialˌoɡɪ/ diverbium kahden henkilön välinen keskustelu didaktiikka /dˈidaktˌiːkːa/ ars docendi opetusoppi, kasvatustieteen osa dieetti /dˈieːtːɪ/ diaeta erityisruokavalio, hallittu ruokavalio diereesi /dˈiereːsɪ/ diaeresis (fonetiikka) kahden peräkkäisen vokaalin välinen tavu- tai sanaraja, hiatus diftongi /dˈiftoŋŋɪ/ diphthongos kahden eri vokaaliäänteen jono, jossa väliin ei tule tavunrajaa; tavunrajainen vokaalijono digata /dˈiɡata/ cavō pitää jotakin hyvänä diileri /dˈiːlerɪ/ mangō arvopaperivälittäjä diktaatti /dˈiktaːtːɪ/ dictō sanelu, sanelun tulos (varsinkin kansainvälisessä politiikassa) diktaattori /dˈiktaːtːˌorɪ/ dictator valtionpäämies, jolla on rajoittamaton valta diktatorinen /dˈiktatˌorɪnen/ imperiōsus yksinvaltainen, diktaattorin tai diktatuurin kaltainen diktatuuri /dˈiktatˌuːrɪ/ dictatura yhden henkilön rajattomaan vallankäyttöön perustuva hallitusmuoto, valtio, jota johtaa diktaattori diktio /dˈiktɪo/ dictio lausuntatapa, ääntämys dilemma /dˈilemma/ dilemma pakollinen valinta kahden yhtä epämiellyttävän vaihtoehdon välillä diminutiivinen /dˈimɪnutˌiːvɪnen/ (nomen) deminutivum pienennysmuotoinen, hellittelymuotoinen dimotiki /dˈimotˌikɪ/ lingua Graeca Demotica toinen kreikan nykykielen kahdesta kirjakielestä diodi /dˈiodɪ/ diodus kaksielektrodinen, puolijohdeaineinen tasasuuntaava elektroniikan ja sähkövoimatekniikan komponentti (tai nykyään harvinainen tasasuuntaava tyhjiöputki) dipata /dˈipata/ intingō kastaa kevyesti johonkin kastikkeeseen, erityisesti sitä varten tehtyyn dippikastikkeeseen diplomaatti /dˈiplomˌaːtːɪ/ legatus valtion virallinen edustaja ulkomailla dippi /dˈipːɪ/ intingō mausteinen kastike, johon ruoka-aine ruokailun yhteydessä upotetaan suupala kerrallaan; dippikastike; upotuskastike disko /dˈisko/ discothēca yökerho, jossa soitetaan tanssimusiikkia disputaatio /dˈisputˌaːtɪo/ disputatio väittely, väitöstilaisuus dissipaatio /dˈissɪpˌaːtɪo/ dissipātiō (energian) hajottaminen distaalinen /dˈistaːlɪnen/ distalis raajan kärjen puolella, kauempana vartalosta, sijaitseva distinkti /dˈistɪŋktɪ/ distinctus muista erottuva, täsmällisesti erotettavissa oleva distinktio /dˈistɪŋktˌio/ distinctiō asioiden erottaminen osa-alueisiin distressi /dˈistressɪ/ dēgravō kielteisenä koettava, huono, kuormittava stressi divaani /dˈivaːnɪ/ tapes sohvan tapainen huonekalu, jossa oleskellaan makuuasennossa divisioona /dˈivɪsɪˌoːna/ divisio yhtymä, jonka vahvuus on yleensä 10 000–20 000 henkeä ja komentajana kenraalimajuri tai vastaavan arvoinen upseeri; useimmissa armeijoissa divisioona koostuu rykmenteistä tai prikaateista do /dˈo/ ut solmisaatiossa sävelasteikon ensimmäinen sävel dogmaattinen /dˈoɡmaːtːɪnen/ dogmaticus dogmin mukainen dogmi /dˈoɡmɪ/ dogma opinkappale, oppilause tai uskonkappale, sellainen uskomus, joka kuuluu jonkin uskonnon tai järjestelmän keskeisiin oppeihin doktrinaalinen /dˈoktrɪnˌaːlɪnen/ doctrinale doktriinin mukainen dokumentoida /dˈokumˌentoida/ scriptum todistaa tai osoittaa oikeaksi dokumentteja käyttäen dokumentti /dˈokumˌentːɪ/ scriptum yleensä tallennettu ja luokiteltu aineisto dominantti /dˈomɪnˌantːɪ/ dominans sävelasteikon 5. aste doorilainen /dˈoːrɪlˌainen/ Dorica doorilaisten heimoon liittyvä dreeni /drˈeːnɪ/ ēmissārium laskuputki: sellainen katetri, joka on tarkoitettu johtamaan eritteitä pois elimistöstä dromedaari /drˈomedˌaːrɪ/ Camelus dromedarius kamelieläinsuvun yksikyttyräinen korkeampijalkainen ja sileämpikarvainen, vaalea eläin (Camelus dromedarius) verrattuna suvun toiseen lajiin kaksikyttyräiseen kameliin. Molemmille kookkaille lajeille on ominaista kyky selviytyä useita vuorokausia syömättä ja juomatta kyttyröihin varastoidun rasvan avulla. drontti /drˈontːɪ/ raphus cucullatus dodo, sukupuuttoon kuollut lentokyvytön kookas kyyhkylintuihin kuulunut lintu druidi /drwˈidɪ/ druias kelttiläisen uskonnon pappistehtävä, jonka haltijalla oli muinaiskelttiläisessä yhteiskunnassa vaikutusvaltaa myös lainkäytössä, parantajana ja poliittisena neuvonantajana duaali /dˈuaːlɪ/ dualis kaksikko; nominin muoto, jota käytetään viitattaessa kahteen olioon duodesiimi /dˈuodesˌiːmɪ/ duodecimum länsimaisessa säveljärjestelmässä oktaavin ja kvintin (19 puolisävelaskeleen) laajuinen intervalli duuri /dˈuːrɪ/ gravis eräitä diatonisia musiikillisia asteikkoja, joiden seitsemän sävelen välit ovat kokosävelaskelina perussävelestä alkaen seuraavat: 1-1-½-1-1-1-½, esim. C-D-E-F-G-A-H dysprosium /dˈysprosium/ dysprosium eräs alkuaine, tunnus Dy dyyni /dˈyːnɪ/ thinium hiekkadyyni, tuulen muodostama lentohiekan kasauma džinni /dʒˈinnɪ/ daemonium genius henkiolento arabialaisessa tarustossa džonkki /dʒˈoŋkːɪ/ scrūta perinteinen kiinalainen kaksi- tai kolmimastoinen purjealus e /ˈeː/ me C-duuriasteikon kolmas, a-molliasteikon viides sävel ecuadorilainen /ˈekuˌadorɪlˌainen/ aequatoriensis Ecuadorista peräisin oleva tai Ecuadoriin liittyvä ecuadorilainen /ˈekuˌadorɪlˌainen/ aequatoriensis pysyvästi Ecuadorissa asuva henkilö edelleen /ˈedelleːn/ adhuc (ajasta) vielä, yhä edellinen /ˈedellɪnen/ antiquus juuri edellä ollut aikaisempi edellyttää /ˈedellˌytːæː/ efflāgitō vaatia ehtona joltakulta tai joltakin jotakin; pitää tarpeellisena edellytys /ˈedellytys/ conditio 2. ehto jonkin tapahtumiselle 3. sopimuksessa tai muussa oikeustoimessa ilmenevä asia tai seikka, jota ilman toinen asia ei voi toteutua, vaikka tällaista ehtoa ei ole sisällytetty oikeustoimeen; edellytys on itsenäinen oikeudellinen tosiseikka, joka ilmenee oikeustoimen sisällön lisänä edellä /ˈedellæ/ suprā aiemmin ajassa tai paikassa edelläkävijä /ˈedellˌækævˌijæ/ praecursor henkilö, yritys tai maa, joka on jossakin asiassa muita edistyksellisempi edeltää /ˈedeltæː/ praeveniō olla, käydä tai tapahtua jonkin tai jonkun edellä, edellisenä tai ennen jotakin tai jotakuta edes /ˈedes/ etiam ainakin, vähintään edessä /ˈedessæ/ ante eteen sijoittuneena, etualalla, etupuolella edestä /ˈedestæ/ ad edessä olevasta tilasta, suunnasta edetä /ˈedetæ/ prōcēdō siirtyä eteenpäin, kulkea eteenpäin ediili /ˈedɪːlɪ/ aedilis Rooman valtakunnan virkamies, joka huolehti kaupungin järjestyksestä, hoiti julkisia rakennuksia ja liikennettä ja järjesti tilaisuuksia edistynyt /ˈedɪstynyt/ prōvectus perustoimintoa monipuolisempi edistys /ˈedɪstys/ prōgressus ajassa tapahtuva kehitys, joka saa aikaan toivottujen seikkojen kasvun tai voimistumisen edistyä /ˈedɪstˌyæ/ 1. probito liikkua eteenpäin 2. prōficiō tulla paremmaksi, kehittyä, tulla valmiimmaksi, lähestyä tavoitetta, päämäärää edistää /ˈedɪstæː/ accelerare olla eduksi jllek, viedä eteenpäin, tukea, myötävaikuttaa, auttaa edullinen /ˈedullɪnen/ vīlis ei kallis, halpa edunpalautus /ˈedumpalˌautus/ condictio sine causa toiselta ilman oikeusperustetta saadun aineellisen edun palauttaminen edun oikealle saajalle; tämä oikeussuojakeino kohdistuu toisen kustannuksella hyötyjään riippumatta siitä onko tämä tehnyt teon itse vai onko tekijä toinen henkilö tai oikeushenkilö; suhtautuminen edunpalautukseen on erilaista eri maissa ja edunpalautus eroaa vahingonkorvauksesta siinä, että jälkimmäisessä menetys aiheutuu rikkomukseen vertautuvasta teosta eduntasoitus /ˈeduntasˌoitus/ compensatio lucri cum damno vahingonkorvauksen tai pakkotoimikorvauksen yhteydessä käytetty menettely, jossa korvauksen määrästä vähennetään vahingolta säästyneen omaisuuden arvo ja muu taloudellinen etu, jotta korvaus ei ylittäisi kärsityn tappion määrää edustaa /ˈedustaː/ oblecto toimia jonkun puolesta tai hyväksi edustaja /ˈedustˌaja/ repraesentātīva 2. jotakin henkilöä tai ryhmää edustava ihminen 3. (oikeustiede) henkilö, joka toimii toisen henkilön tai oikeushenkilön nimissä tämän lukuun edustajantoimi /ˈedustajˌantoimɪ/ mandātum kansanedustajan tehtävässään olo eebenpuu /ˈeːbempuː/ hebeneus 2. eräiden -suvun kasvien nimitys 3. näistä saatava kova ja tumma puulaji eetteri /ˈeːtːerɪ/ aether sama kuin dietyylieetteri (CH₃-CH₂-O-CH₂-CH₃), helposti haihtuva neste, jota käytetään liuottimena ja aiemmin nukutusaineena efekti /ˈefektɪ/ effectus vaikutus efesolainen /ˈefesolˌainen/ ephesius Efesoksesta peräisin oleva efesolainen /ˈefesolˌainen/ ephesius Efesoksen asukas ego /ˈeɡo/ idem yksi persoonallisuuden osa psykoanalyysin persoonallisuusnäkemyksessä: minä egoismi /ˈeɡoismɪ/ amor sui itsekkyys, oman edun tavoittelu egyptiläinen /ˈeɡyptɪlˌæinen/ Aegyptius Egyptistä peräisin oleva tai Egyptiin liittyvä egyptologia /ˈeɡyptˌoloɡˌia/ aegyptologia muinaista Egyptiä, sen historiaa, kulttuuria yms. tutkiva tiede ehdokas /ˈehdokas/ candidatus henkilö, joka on ehdolla esim. vaaleissa tai kilpailussa yms. ehdottaa /ˈehdotːaː/ cēnseō tehdä ehdotus, esittää (jokin toivomus) ehdotus /ˈehdotus/ suggestiō mielipide, suositus tai luonnos jonkin asian tekemiseksi ehkä /ˈehkæ/ fortasse ilmaisee jonkin mahdollista tapahtumista tai toteutumista ehkäistä /ˈehkæistæ/ impediō tehdä hitaammaksi, hidastaa ehostus /ˈehostus/ offūcia ehostamisen tulos; meikki ehtiä /ˈehtɪæ/ 1. creare saapua ajoissa; saapua määräaikaan mennessä 2. aetas olla riittävästi aikaa johonkin ehto /ˈehto/ 1. condicio velvoite tehdä jotain toisen asian saavuttamiseksi 2. conditio sopimuksen osa tai varauma tekemisistä ehtoo /ˈehtoː/ caligo ilta ehtoollinen /ˈehtoːllɪnen/ eucharistia kristillinen sakramentti, jossa nautitaan leipää ja viiniä Jeesuksen ristinkuoleman muistoksi ehtoollismalja /ˈehtoːllˌismalja/ calix ehtoollisella tarjottavan viinin jakelumalja ehtyä /ˈehtyæ/ ārescō tyrehtyä, lakata ehytlaitainen /ˈehytlˌaitainen/ integer (lehdestä) jonka reunat ovat hampaattomat ei /ˈei/ haud yksikön 3. persoonan muoto kieltoverbistä eilen /ˈeilen/ herī, heri puhumishetkeä edeltävänä päivänä eilinen /ˈeilɪnen/ heri eilispäiväinen, eilispäivän eilinen /ˈeilɪnen/ heri tätä päivää edeltävä päivä einsteinium /ˈeinsteinium/ einsteinium keinotekoinen alkuaine. Kemiallinen merkki: Es eklektinen /ˈeklektɪnen/ eclecticus (filosofia) asenteellisesti valikoiva, omaksumiaan vaikutteita seuraava ekliptika /ˈeklɪptˌika/ zodiacus Auringon vuotuinen reitti taivaankannella ekologia /ˈekolˌoɡɪa/ oecologia eliöiden, eliölajien ja ympäröivän elottoman luonnon vuorovaikutussuhteita ja niiden seurauksia tutkiva tiede ekosysteemi /ˈekosˌysteːmɪ/ oecosystema luonnon bioottisten ja abioottisten ympäristötekijöiden muodostama kokonaisuus tietyllä rajatulla alueella; biosfäärin osa eksakti /ˈeksaktɪ/ exactus tarkka, täsmällinen eksessiivinen /ˈeksessˌiːvɪnen/ improbus liiallinen ekskommunikaatio /ˈekskommˌunɪkˌaːtɪo/ excommūnicātiō (kristinusko) rangaistuksena käytetty ehtoollisyhteydestä erottaminen, kirkosta erottaminen ekskommunikoida /ˈekskommˌunɪkˌoida/ excommunicare erottaa seurakunnasta ekskursio /ˈekskursˌio/ excursiō useiden henkilöiden ryhmänä toteuttama virkistysmatka, varsinkin opintoihin liittyvä eksoottinen /ˈeksoːtːɪnen/ peregrinus jännittävällä, kiehtovalla tavalla vieras eksoteerinen /ˈeksotˌeːrɪnen/ exotericus yleistajuinen, ei salainen ekstensio /ˈekstensˌio/ extensio raajan ojentaminen eksyttää /ˈeksytːæː/ amitto saada eksymään eksä /ˈeksæ/ ex entinen puoliso tai muu parisuhdekumppani ekvaattori /ˈekvaːtːˌorɪ/ aequator planeetan pyörimistä vastaan kohtisuorassa oleva leikkaustaso, joka jakaa planeetan pohjoiseen ja eteläiseen pallonpuoliskoon. Maan ekvaattori on päiväntasaaja. Ekvaattori jakaa myös taivaanpallon pohjoiseen ja eteläiseen puoliskoon. ekvivalentti /ˈekvɪvalˌentːɪ/ aequivalens täydellisesti vastaava, samanarvoinen ekvivalenttinen /ˈekvɪvalˌentːɪnen/ aequivalens vastaava, samanarvoinen elatiivi /ˈelatˌiːvɪ/ elativus sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakin elatus /ˈelatus/ alimonia toimeentulo, ylläpito, elanto elatusapu /ˈelatˌusapu/ alimonia puolisolle tai lapselle maksettava raha-avustus elatusmaksu /ˈelatˌusmaksu/ alimonia maksu, mitä toinen lapsen vanhempi maksaa täyttääkseen lapsen lakisääteisen elatusvelvollisuuden tai ainakin osan siitä ele /ˈele/ gestus sanattomaan kommunikaatioon liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta elegantti /ˈeleɡˌantːɪ/ facētus aistikas, tyylikäs, hieno elegia /ˈeleɡˌia/ elegia elegiamitan mukaisista kaksoissäkeistä koostuva surumielinen runo tai runoelma elektroniikka /ˈelektronˌiːkːa/ electronica tekniikan ala, joka sisältää sähköisten laitteiden suunnittelua, rakentelua, käyttöä ja tutkimista elellä /ˈelellæ/ habito asua elementaarinen /ˈelemˌentaːrɪnen/ elementārius alkeellinen, alkeis- elin /ˈelɪn/ organum useasta eri kudoksesta muodostunut rakenteellinen ja toiminnallinen kokonaisuus, joka on erikoistunut yksilössä tiettyyn tehtävään tai tehtäviin elintarvike /ˈelɪntˌarvɪke/ obsōnia mikä tahansa aine tai tuote, myös jalostettuna, osittain jalostettuna tai jalostamaton tuote, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi elintaso /ˈelɪntˌaso/ cultus vitae yksityisen ihmisen, yhteiskuntaluokan tai kansan tarpeiden tyydyttämisen taso, jota arvioitaessa vaihtelevien määritelmien mukaisesti otetaan huomioon erilaisia kulutuksen muotoja, kuten asuminen, ravinto ja vaatetus sekä nautinnot eliö /ˈelɪø/ organismus yhdestä tai useammasta elävästä solusta koostuva elollinen kokonaisuus; kaikki erilaiset eläimet, kasvit, levät, sienet, alkueliöt ja bakteerit; elottomista kappaleista poiketen reagoi ärsykkeisiin, hyödyntää ympäristön energiaa kasvamiseen, lisääntymiseen ja itsensä ylläpitoon eliöyhteisö /ˈelɪˌøyhteisø/ communitas samassa ekosysteemissä elävien lajien populaatiot ellipsoidi /ˈellɪpsˌoidɪ/ ellipsoides kappale, jonka poikkileikkaus missä tahansa tasossa on ellipsi elohopea /ˈelohˌopea/ hydrargyrum, argentum vivum sinkkiryhmän metallinen alkuaine, kemiallinen merkki Hg eloisa /ˈeloisa/ vivax eläväinen, täynnä elämää, energinen, ponnekas eloisasti /ˈeloisˌastɪ/ alacer eloisalla tavalla elokuu /ˈelokuː/ Augustus vuoden kahdeksas kuukausi, kuukausi heinäkuun ja syyskuun välissä elokuva /ˈelokˌuva/ pellicula, pictura cinematographica yleensä tunnin, parin mittainen elokuvakameralla kuvattu ja filmille tai muuten tallennettu teos, joka voidaan esittää elokuvateatterissa tai televisiossa. elokuva-ala /ˈelokˌuvaˈala/ cinematographus ammattiala, jolla toiminta suuntautuu elokuvien tuottamiseen, valmistukseen ja levittämiseen elokuvateatteri /ˈelokˌuvateˌatːerɪ/ cinematographus elokuvien esittämiseen tarkoitettu sali tai muu suurelle ihmisjoukolle tarkoitettu tila, jossa on elokuvan esitykseen tarvittava laitteisto elostelija /ˈelostˌelɪja/ inclinatitas henkilö, joka elostelee eloton /ˈeloton/ inanimus 2. sellainen, mikä ei liity eliöihin; jolla ei ole elämää 3. eräiden kielten kieliopillinen suku, joka viittaa siihen että sana ei ole elollinen, toimintakykyinen henkilö tai eläin elvyttää /ˈelvytːæː/ 1. animo tuoda tai yrittää tuoda henkiin 2. commoveō tukea taantumaan tai lamaan ajautunutta kansantaloutta talouspolitiikalla elvytys /ˈelvytys/ calcar se, että tuetaan taantumaan tai lamaan ajautunutta kansantaloutta talouspolitiikalla; suhdannevaihtelujen tasoittaminen, talouden piristäminen ja työttömyyden torjunta valtion toimin kysyntää lisäämällä tai keskuspankin toimin ohjauskorkoa alentamalla eläimellinen /ˈelæimˌellɪnen/ animal eläimille ominainen, eläimille kuuluva; eläimen kaltainen, eläintä muistuttava; villi eläin /ˈelæin/ animal, bestia eläinkuntaan kuuluva monisoluinen aitotumainen eliö eläinlääketiede /ˈelæinlˌæːketˌiede/ medicina veterinaria lääketieteen haara, jonka alaan kuuluvat eläinten, erityisesti tuotanto- ja seuraeläinten, sairauksien hoito ja ehkäisy sekä eläinkunnasta saatavien elintarvikkeiden valvonta eläinlääkäri /ˈelæinlˌæːkærɪ/ veterinarius eläinlääkärintutkinnon hyväksytysti suorittanut henkilö, joka työkseen hoitaa sairastuneita eläimiä tai on erikoistunut muulle eläinlääketieteen alalle eläinrata /ˈelæinrˌata/ zodiacus se alue taivaankantta, jonka alueella Aurinko, Kuu ja aurinkokunnan planeetat näennäisesti liikkuvat Maasta katsottuna eläinsatu /ˈelæinsˌatu/ fabulatio opettavainen kansansatu, jossa toimijoina ovat eläimet, mutta tapahtumat ovat inhimillisiä; myös kirjallisuuden muoto eläintarha /ˈelæintˌarha/ vīvārium paikka, jossa pidetään eläimiä yleisölle nähtävänä eläintiede /ˈelæintˌiede/ zoologia zoologia; biologian haara, joka tutkii eläinten elämää ja rakennetta eläke /ˈelæke/ 1. annuum työstä kertyvä raha, jonka tarkoituksena on turvata toimeentulo työvuosien jälkeen 2. sēcessus eläkkeellä oleminen eläminen /ˈelæmɪnen/ animalis elossa oleminen elämys /ˈelæmys/ experientia vaikuttava kokemus elämä /ˈelæmæ/ vita ajanjakso yksilön syntymän ja kuoleman välillä elämäkerta /ˈelæmækˌerta/ biographia, curriculum vitae kirjoitus, jossa kerrotaan jonkun henkilön elämästä elämän synty /ˈelæmæn sˈynty/ abiogenesis elämän alkuperäinen maapallolle ilmaantuminen, josta on laadittu lukuisia teorioita; sellainen syntyminen joka ei ole tapahtunut suvullisesti eikä suvuttomasti edellisen sukupolven vaikutuksesta elättää /ˈelætːæː/ alere hankkia toiselle toimeentulo hänen/sen puolesta elävä /ˈelævæ/ vīvus elossa oleva elävältä /ˈelævˌæltæ/ vīva elävänä; ilman, että olisi ensin tapettu tai muutoin kuollut elävöittää /ˈelævˌøitːæː/ regenerō, renovo elvyttää, palauttaa eläväksi eläytyä /ˈelæytˌyæ/ vivere kuvitella itsensä esim. johonkin tilanteeseen elää /ˈelæː/ vivere olla syntymän ja kuoleman välisellä ajalla; olla biologisesti elossa emae /ˈemae/ Emaeana Vanuatussa puhuttava polynesialaisiin kieliin kuuluva kieli (kielitunnus mmw) emeettinen /ˈemeːtːɪnen/ emeticus oksentamista edistävä, oksettava emissio /ˈemɪssˌio/ ēmissiō liikkeeseenlasku, anti emiö /ˈemɪø/ gynaeceum (kasvitiede) kukkakasvin emisiitoslehtien muodostama kokonaisuus emo /ˈemo/ mātrix eläimen (naaraspuolinen) vanhempi emolevy /ˈemolˌevy/ tabula materna tietokoneen sisällä oleva keskeinen piirilevy, johon kiinnitetään kaikki tietokoneen sisäiset osat, jotka kommunikoivat keskenään emolevyn väyliä hyväksi käyttäen empiirinen /ˈempɪːrɪnen/ empīricus empiriaan liittyvä, havainnointiin tai mittaamiseen perustuva, kokemusperäinen empirismi /ˈempɪrˌismɪ/ empīricē tietoteoreettinen käsitys, jonka mukaan tieto perustuu kokemukseen; kokemusajattelu emä /ˈemæ/ mātrix eläimen äiti, joidenkin eläinlajien emo emäs /ˈemæs/ solum hapon vastakohta emäsika /ˈemæsˌika/ porca porsinut naarassika; tuki- ja rekisteröintiasioissa yli 8 kuukauden ikäinen porsaiden tuotantotarkoituksessa pidetty sika emätin /ˈemætɪn/ vagina, liang heunceut vagina; naaraspuolisten nisäkkäiden sukupuolielinten osa, joka yhdistää ulkosynnyttimet ja kohdun endiivi /ˈendɪːvɪ/ intibum sikurien sukuun kuuluva lehtivihannes endoskooppi /ˈendoskˌoːpːɪ/ endoscopium laite, jolla tarkastellaan ahtaita paikkoja sisältä enemmistö /ˈenemmˌistø/ 1. maior pars enemmän kuin 50 prosenttia kokonaisuudesta, yli puolet 2. majōritās tilanne, jossa pelaajalla on toisella sivustaalla enemmän sotilaita kuin vastustajalla enemmän /ˈenemmæn/ magis Suuremmassa määrin kuin... enempi /ˈenempɪ/ -ior määrältään suurempi energia /ˈenerɡˌia/ nāvitās kappaleeseen eri tavoin varastoitunut kyky tehdä työtä energinen /ˈenerɡɪnen/ actuōsus (henkilöstä) sellainen, jolla on energiaa; joka tekee paljon energisesti /ˈenerɡɪsˌestɪ/ nāviter energisellä tavalla englanninkielinen /ˈeŋlannˌiŋkielɪnen/ anglicus (kielitiede) englannin kieltä äidinkielenään puhuva tai muuten hyvin osaava. englanti /ˈeŋlantɪ/ Anglus englannin kieli (kielitunnus: en), Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa ja laajasti maailmalla puhuttava germaaninen kieli englantilainen /ˈeŋlantɪlˌainen/ anglicus Englannista peräisin oleva tai Englantiin liittyvä. Usein tarkoitetaan koko Isoa-Britanniaa. englantilainen /ˈeŋlantɪlˌainen/ Anglus pysyvästi Isossa-Britanniassa, erityisesti Englannissa asuva henkilö enintään /ˈenɪntæːn/ summum ilmaisee ylärajaa; ei enempää kuin eniten /ˈenɪten/ plurimum ; vrt. enemmän enkeli /ˈeŋkelɪ/ angelus 2. kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissa esiintyvä Jumalan tahdon ilmoittajana toimiva henkiolento 3. kiltti ihminen enkeliska /ˈeŋkelˌiska/ Anglus (tanssi) angleesi, englantilainen kansantanssi. ennakko /ˈennakːo/ probito etukäteen suoritettava maksu ennakkoluulo /ˈennakːolˌuːlo/ praeiudicium jostakin tuomitseva käsitys, kuvitelma, uskomus, jolle yleensä ei ole järkevää perustetta ennakoida /ˈennakˌoida/ anticipō ottaa etukäteen huomioon, aavistaa ennallistaa /ˈennallˌistaː/ restaurare saattaa ennalleen, entiselleen, entisen kaltaiseksi ennemmin /ˈennemmɪn/ ante aikaisemmin, aiemmin, varhemmin ennemmin tai myöhemmin /ˈennemmɪn tai mˈyøhemmɪn/ serius aut citius jonakin ajankohtana: jos ei pian, niin joskus myöhemmin ennen /ˈennen/ ante aikaisemmin ennenaikainen /ˈennenˌaikainen/ praecoquus sellainen, joka tapahtuu tai on tapahtunut ennen odotettua ajankohtaa enneuni /ˈenneunɪ/ praemonitus uni, jossa on ennakkoaavistus ennusmerkki /ˈennusmˌerkːɪ/ omen usein uskomusten mukainen enne siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ennustaa /ˈennustaː/ cano kertoa mitä tulee todennäköisesti tapahtumaan ennalta ennustaja /ˈennustˌaja/ auspex henkilö, joka ennustaa ennuste /ˈennuste/ fatum prognoosi, ennustamisen lopputulos, arvio jonkin asian tulevasta tilasta ennustus /ˈennustus/ fatum laaditun ennusteen tuloksena saatu odote ennätysmäinen /ˈennætˌysmæinen/ inaudītus ennätystä muistuttava; ennätykselle ominainen eno /ˈeno/ avunculus äidin veli ensi /ˈensɪ/ propior seuraava, tuleva ensiksi /ˈensɪksɪ/ prīmum ennen muuta tai muita, usein ensimmäisenä ensimmäinen /ˈensɪmmˌæinen/ primus muita edeltävä, ensin tuleva, voittamaton ensin /ˈensɪn/ ante ennen jotakin (tai mitään) muuta enteellinen /ˈenteːllɪnen/ ominosus jotakin enteilevä entinen /ˈentɪnen/ anciens sellainen, joka on ollut tai toiminut aikaisemmin; aikaisempi, aiempi entisellään /ˈentɪsˌellæːn/ eram kuin aiemmin, kuin ennenkin entistää /ˈentɪstæː/ restaurare tehdä uusiksi, mutta entisenlaiseksi entisyys /ˈentɪsyːs/ praeteritum vanhat ajat; aiemmin tapahtunut, menneisyys, muinaisuus entiteetti /ˈentɪtˌeːtːɪ/ entitas yhdestä tai useammasta osasta muodostuva yhteen kuuluva itsenäinen kokonaisuus entropia /ˈentropˌia/ entropia termodynamiikan perussuure, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrää systeemissä; symboli on S enää /ˈenæː/ iam ilmaisee jonkin loppumista, lopettamista, lakkaamista olemasta epideeminen /ˈepɪdˌeːmɪnen/ luēs epidemian lailla leviävä epidemia /ˈepɪdˌemɪa/ luēs lyhyen ajan kuluessa poikkeuksellisen suurta osaa alueen väestöstä tartuttava tartuntatauti epilepsia /ˈepɪlˌepsɪa/ epilēpsia krooninen sairaus, joka aiheuttaa ennalta arvaamattomia kouristuskohtauksia ja tajunnan hämärtymistä epistemologia /ˈepɪstˌemolˌoɡɪa/ epistemologia tieto-oppi, tietoteoria epiteeli /ˈepɪtˌeːlɪ/ epithelium ruumiin sisäpintoja ja elimiä peittävä kudos epookki /ˈepoːkːɪ/ epocha historiallinen aikakausi, (ajan)jakso, vaihe epäilevä /ˈepæilˌevæ/ suspicax sellainen, joka epäilee tai on taipuvainen epäilemiseen epäileväinen /ˈepæilevˌæinen/ suspectus sellainen, joka epäilee epäillä /ˈepæillæ/ 1. dubitare olla epävarma jstak, kyseenalaistaa jnk todenmukaisuus, olla luottamatta 2. suspiciō luulla, uskoa tai ajatella jkn olevan tai olleen vastuussa jstk yl. kielteisestä; olla epäilynä epäilty /ˈepæilty/ ambīguus henkilö, jota epäillään jonkin teon tekijäksi, etenkin henkilö, jota rikostutkintaa johtava viranomainen epäilee rikoksen tekijäksi epäilys /ˈepæilys/ dubium epävarmuutta aiheuttava passiivisesti vaikuttava kyseenalaistus epäilyttävä /ˈepæilˌytːævæ/ dubius epäluuloa tai varaumia herättävä, kyseenalainen, outo epäinhimillinen /ˈepæinhɪmˌillɪnen/ inhumanus ei ihmiselle soveltuva, ei ihmisarvoinen epäjalo /ˈepæjˌalo/ ignobilis sellainen, joka ei ole jalo epäjumala /ˈepæjˌumala/ idolum uskonnollisen tai hengellisen palvonnan kohde, jonka puhuja ei usko omaavan sellaisia ominaisuuksia, joiden perusteella sitä olisi aiheellista pitää todellisena jumaluutena epäkelpo /ˈepækˌelpo/ irritus kelvoton epäkohteliaasti /ˈepækˌohtelɪˌaːstɪ/ barbarē epäkohteliaalla tavalla epäkohtelias /ˈepækˌohtelɪas/ importunūs epäystävällinen, töykeä epäkypsä /ˈepækˌypsæ/ immātūrus fyysisesti tai henkisesti kehittymätön epäkäs /ˈepækæs/ trapezoid nelikulmio, jonka kaikki sivut ovat eripituisia epäkäslihas /ˈepækˌæslɪhas/ musculus trapezius selän lihas (m. trapezius), joka kiinnittyy selkärankaan, niskasta keskiselkään, ja hartiaan epäluotettava /ˈepælˌuotetːˌava/ infidus sellainen, johon ei voi luottaa epäluuloinen /ˈepælˌuːloinen/ suspicax epäilevä; sellainen, jolla on epäluuloja epämiellyttävä /ˈepæmˌiellytːˌævæ/ illepidus joka ei miellytä, ikävä epämukava /ˈepæmˌukava/ 1. incommodus sellainen, mikä ei ole mukava (esim. pehmusteista, asennoista) 2. illepidus sellainen, joka ei ole mukava; vastenmielinen, inhottava (erityisesti henkilöstä) epämuodostuma /ˈepæmˌuodostˌuma/ dēfōrmitās elimeen kohdistuva rakenteellinen epänormaalius epämääräinen /ˈepæmˌæːræinen/ indēfīnītus epävarma, tarkistamaton epäonni /ˈepæˌonnɪ/ adversa huono onni, vastoinkäyminen epäonnistuminen /ˈepæˌonnɪstˌumɪnen/ dēfectiō se, että epäonnistuu jossakin; se ettei jokin onnistu odotusten mukaisesti epäpätevä /ˈepæpˌætevæ/ inscitus ei pätevä, vailla riittävää kompetenssia oleva; sellainen, joka osoittaa tai mahdollisesti osoittaisi epäpätevyyttä jhkin epärehellinen /ˈepærehˌellɪnen/ fraudulentus joka valehtee, pettää, huijaa tai varastaa epärehellisyys /ˈepærehˌellɪsyːs/ fraudulentia luonteenomaisuus valheisiin tai vilppiin epäreilusti /ˈepærˌeilustɪ/ inīque epäreilulla tavalla epäröidä /ˈepærˌøidæ/ dubitare olla epävarma jostakin epäröiminen /ˈepærˌøimɪnen/ cunctātiō epäröidä-verbistä muodostettu teonnimi epäröivä /ˈepærˌøivæ/ cunctans sellainen, joka epäröi, epävarma jostakin epäselvä /ˈepæsˌelvæ/ annoctatio sellainen, jota on vaikea tajuta, vaikeaselkoinen; sumea, hämärä, sekava epäsopu /ˈepæsˌopu/ iurgium eripuraisuus epäsuora /ˈepæsˌuora/ obliquus välillinen, jkn välityksellä tapahtuva epäsäännöllinen /ˈepæsˌæːnnøllɪnen/ implanus 2. muodoltaan säännötön, epätasainen, epämääräinen 3. rytmiltään vaihteleva, epätasaisin väliajoin tapahtuva 4. taivutussääntöjä noudattamaton epätasa-arvo /ˈepætˌasaˈarvo/ inīquitās se, että ei ole tasa-arvoa epätasainen /ˈepætasˌainen/ asper 2. ei-tasainen 3. ei tasaisesti jakaantuva epätavallinen /ˈepætavˌallɪnen/ insolens tavallisesta poikkeava; harvinainen epäterveellinen /ˈepætˌerveːllɪnen/ aeger terveydelle haitallinen epätoivo /ˈepætˌoivo/ despero toivon puute; tila, jossa uskoa paremmasta ei ole epätoivoinen /ˈepætˌoivoinen/ despērātus tunne paremman puutteesta; sellainen, joka ei todennäköisesti tule onnistumaan epätosi /ˈepætˌosɪ/ falsus sellainen, ja vain sellainen joka ei ole tosi epätotuus /ˈepætotuːs/ falsitās sellainen asia joka on epätosi epävarma /ˈepævˌarma/ incertus arka, pelokas, epäileväinen epäyhtälö /ˈepæyhtˌælø/ inīquitās (matematiikka) epäyhtälö saadaan, kun kaksi lauseketta merkitään erisuuriksi jollakin suuruusjärjestystä osoittavista merkeistä epäystävällinen /ˈepæystævˌællɪnen/ hostilis sellainen, joka ei ole huomaavainen tai hyväntahtoinen, eikä käyttäydy ystävällisesti erbium /ˈerbium/ erbium eräs alkuaine (tunnus Er) erehtyä /ˈerehtˌyæ/ erro tehdä erehdys, virhe erektio /ˈerektˌio/ erectio siittimen jäykistyminen eri /ˈerɪ/ absimilis sellainen, joka ei ole sama; erillinen eri /ˈerɪ/ maximē vahvistava adverbi; hyvin, erittäin, erityisen, varsin eriarvoisuus /ˈerɪˌarvoisuːs/ inīquitās se, että asiat tai ihmiset eivät ole samanarvoisia; epätasa-arvo erikoinen /ˈerɪkˌoinen/ eximius erikoislaatuinen, poikkeuksellinen, erityinen erilainen /ˈerɪlˌainen/ dissimilis sellainen, joka poikkeaa muista; toisista eroava, erikoinen erilaisuus /ˈerɪlˌaisuːs/ differentia yhteismitallisessa vertailussa havaittava ero, usein eroavuuksien summa erillään /ˈerɪllæːn/ seorsum (3. persoonan muoto) eri paikassa; irrallaan, irti erimielisyys /ˈerɪmˌielɪsyːs/ dissensus se, että joku on erimielinen jostain asiasta erinomainen /ˈerɪnomˌainen/ magnus erittäin hyvä, tavallista parempi erinomaisuus /ˈerɪnomˌaisuːs/ excellentia se, että on erinomainen erioikeus /ˈerɪˌoikeus/ privilegium yhteisölle tai yksityiselle myönnetty etuus, jota ei ole muilla; privilegio eriseura /ˈerɪsˌeura/ sēditiō uskonnollinen ryhmittymä tai suuntaus, joka ilman asiallista perustetta pyrkii pitämään kannattajansa erillään muista erisnimi /ˈerɪsnˌimɪ/ nomen proprium propri; sellainen substantiivi, joka kertoo asian, esineen, henkilön tai muun sellaisen erityisen nimen erisuuri /ˈerɪsˌuːrɪ/ adaequō ei yhtä suuri erisuuruus /ˈerɪsˌuːruːs/ inīquitās poikkeavuus jonkin määrän eli kvantiteetin suhteen eritoten /ˈerɪtoten/ maxime etenkin, varsinkin, erityisesti erittäin /ˈerɪtːæin/ perquam (vahvistava adverbi) erityisen, erinomaisen, todella erityinen /ˈerɪtˌyinen/ 1. specialis tietty 2. eximius erikoinen erityisesti /ˈerɪtˌyisestɪ/ potissimum kyseinen asia painokkaammin huomioon ottaen erityisosaaja /ˈerɪtˌyisosˌaːja/ callidus yleensä henkilö, joka osaa jonkin asian erityisen hyvin ja on menestynyt, suvereeni osaaja. ero /ˈero/ 1. differentia se, miten jokin poikkeaa toisesta 2. diremptio erilleen lähtö 3. diffarreatio ihmissuhteen päättyminen, avioero 4. abdicātiō viran tai aseman jättäminen eroavuus /ˈeroavuːs/ differentia havaittavissa oleva ero kahden tai useamman vertauskohteen tai vertausaineiston välillä eronnut /ˈeronnut/ divortiata Avioliiton purkanut henkilö. erota /ˈerota/ 1. differō olla erilainen kuin joku muu 2. distinctus mennä erilleen, erkaantua 3. diverto ottaa avioero tai ero tyttö- tai poikaystävästä 4. abdicō jättäytyä tehtävästä tai virasta; irtisanoutua erotella /ˈerotella/ sēgregō jakaa erilleen toisistaan erottaa /ˈerotːaː/ 1. dīvidō muodostaa (tehdä) ero joidenkin välillä tai välille 2. distinguō havaita tai nähdä ero joidenkin välillä 3. abigere ottaa joltakulta jäsenyys pois erottaminen /ˈerotːˌamɪnen/ 1. dissociatio erilleen tai eroon saattaminen 2. dīmissiō viraltapano, potkujen antaminen 3. distinctiō aistien avulla havaitseminen tai eritteleminen erottelu /ˈerotːˌelu/ dissociatio toimi, jossa jaetaan erilleen kaksi tai useampi asiaa erotuomari /ˈerotˌuomarɪ/ arbiter eräiden urheilulajien sääntöjä kentällä valvova toimitsija, joka ratkaisee esiintyvät erimielisyydet erotus /ˈerotus/ differentia vähennyslaskun tulos, ero kahden olion välillä erä /ˈeræ/ 1. globōsus yhtenäinen rajallinen us. yhdellä kertaa käsiteltävä osuus jostain (sovitusta) määrästä 2. status pelin määrätyn mittainen pelivuoro tai jakso 3. lūdus eränkäynti, metsästys erämaa /ˈeræmaː/ dēsertum asumaton seutu, varsinkin aiemmin metsästysmaa erämies /ˈeræmies/ vēnātor eränkävijä, metsästäjä eränkävijä /ˈeræŋkˌævɪjæ/ captor metsästäjä, erämies esi-isä /ˈesɪˈisæ/ atavus miespuolinen sukulainen ylenevässä polvessa esiin /ˈesɪːn/ prorsum näkyviin, näkyville, ulos esiintyä /ˈesɪːntˌyæ/ 1. fungor esittää yleisön edessä jotakin tyypillisesti taitoa vaativaa 2. cano väittää olevansa joku 3. evenio ilmetä, ilmaantua esikaupunki /ˈesɪkˌaupuŋkɪ/ suburbium lähiö tms. keskustasta etäällä sijaitseva kaupunginosa esikoinen /ˈesɪkˌoinen/ prīmōgenitus perheen ensimmäinen lapsi esikunta /ˈesɪkˌunta/ baculum suurten sotilasyksikköjen komentajan henkilökunta esiliina /ˈesɪlˌiːna/ subligāculum etenkin keittiötyössä käytettävä kehon etupuolelle kiinnitettävä kevyt suojavaate esillä /ˈesɪllæ/ patens nähtävänä, nähtävissä, nähtävillä; niin, että (sen) voi nähdä esimerkiksi /ˈesɪmˌerkɪksɪ/ exempli gratia käytetään ilmaisemaan yhtä mallitapausta samankaltaisten sarjasta esimerkki /ˈesɪmˌerkːɪ/ exemplum, exemplar joukosta valittu yksi edustamaan muitakin; lyhenne esim. esimies /ˈesɪmies/ umbō työyhteisön organisaatiossa se, joka on alaisiaan ylempänä; tavallisesti johtaja tai päällikkö esimurrosikäinen /ˈesɪmˌurrosɪkˌæinen/ impūbēs murrosikää edeltävä, alle murrosikäinen esinahka /ˈesɪnˌahka/ praeputium siittimen ihopoimu, joka suojaa terskaa esine /ˈesɪne/ res ihmisen valmistama, käsin kosketeltava asia; tavara, valmiste esirippu /ˈesɪrˌipːu/ sīparium näyttämöä katsomosta erottava verho esitellä /ˈesɪtellæ/ 1. intrōdūcō kertoa nimi tavattaessa 2. condono laittaa näytteille, näyttää jokin (tuote, laite) ensi kertaa 3. dēclārō ilmoittaa jokin tunnus etukäteen, jotta siihen voidaan viitata ennen sen varsinaista määrittelyä esittely /ˈesɪtːˌely/ inductiō esitteleminen esittää /ˈesɪtːæː/ 1. exhibere näyttää, panna näytteille 2. cēnseō ehdottaa, tehdä ehdotus esivalta /ˈesɪvˌalta/ magistratus valtiovalta, julkista valtaa käyttävät viranomaiset esiäiti /ˈesɪˌæitɪ/ genetrix naispuolinen sukulainen ylenevässä polvessa espanja /ˈespanja/ lingua hispanica erityisesti Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa puhuttu kieli (kielitunnus: es) espanjaksi /ˈespanjˌaksɪ/ hispanica espanjan kielellä, espanjan kielelle espanjalainen /ˈespanjalˌainen/ Hispanicus, Hispaniensis Espanjasta peräisin oleva tai Espanjaan liittyvä espanjankielinen /ˈespanjˌaŋkielɪnen/ hispanica (kielitiede) espanjan kieltä äidinkielenään puhuva tai muuten hyvin osaava. esperanto /ˈesperˌanto/ Lingua Esperantica puolueettomaksi yhteiseksi ilmaisuvälineeksi kaikkeen kansainväliseen vuorovaikutukseen tarkoitettu keinotekoinen kieli. Sanalista. essee /ˈesseː/ argumentum asiateksti, joka asettuu jonkin asian kannalle ja esittää mielipiteitä sen tueksi este /ˈeste/ mora jokin, joka estää jonkin tekemisen, tapahtumisen tai kulun esteri /ˈesterɪ/ ester orgaaninen yhdiste, jonka funktionaalisessa ryhmässä on happisillan välityksellä liittynyt yhteen kaksi hiiltä, joista toiseen on lisäksi sitoutunut kaksoissidoksella happi estuaari /ˈestuˌaːrɪ/ aestuārium maa-alueen osittain suojaama jokisuualue, jossa yhden tai useamman joen makea vesi sekoittuu suolaisen meriveden kanssa murtovedeksi estyä /ˈestyæ/ impediō jäädä tapahtumatta esteen vuoksi estää /ˈestæː/ 1. antevenire tehdä mahdottomaksi 2. obstō tukkia etana /ˈetana/ limax ryhmä keuhkokotiloiden (Stylommatophora) joukkoon kuuluvia maanilviäisiä. Etanat ovat pehmeäruumiisia kuorettomia tai kuorellisia eläimiä. Liikkumista varten etanalla on limaa erittävä anturajalka. Etanalla on kaksi paria tuntosarvia. Silmät sijaitsevat pidempien tuntosarvien päissä. etanoli /ˈetanˌolɪ/ ethanol (kemia) lyhytketjuinen alkoholi CH₃CH₂OH eli etyylialkoholi, väritön polttavan makuinen neste, jota käytetään polttoaineena ja lähinnä liuottimina kemian teollisuuden prosesseissa etappi /ˈetapːɪ/ crūs taival, reittiin kuuluva matkaosuus nimettyjen paikkojen välillä eteenpäin /ˈeteːmpæin/ prorsum menosuuntaan, etuosaan päin, kohti tavoitetta; edemmäksi, kauemmaksi; jatkuvasti, vastedes, yhä eteinen /ˈeteinen/ vestibulum rakennuksen ulko-oven ja sisätilojen välissä oleva tila etelä /ˈetelæ/ meridies pääilmansuunta idän ja lännen välissä, idästä 90 astetta myötäpäivään eteläinen /ˈetelˌæinen/ australis etelässä sijaitseva, etelänpuoleinen eteläinen napapiiri /ˈetelˌæinen nˈapapˌiːrɪ/ Circulus Antarcticus maapallon napapiiri, leveyspiiri, jonka eteläpuolta Aurinko valaisee keskeytymättä talvipäivänseisauksena koko vuorokauden, sijainti noin 66,5 astetta eteläistä leveyttä; sijainti on maapallon akselikaltevuus vähennettynä 90 asteen suorasta kulmasta etelänsatakieli /ˈetelˌænsatakˌielɪ/ luscinia satakielten sukuun ja sieppojen heimoon kuuluva varpuslintu () etevä /ˈetevæ/ ēgregius jossain huomattavan hyvä, huomattava, prominentti etiikka /ˈetɪːkːa/ ethica filosofian haara, joka tutkii siveellisiä arvoja ja muita moraaliin liittyviä kysymyksiä etiketti /ˈetɪkˌetːɪ/ 1. nota seuraelämän sääntöjen kokonaisuus; vallitsevat tavat, käytöskaavat ja -muodot 2. pittacium nimilappu tai muu esineeseen t. tuotteeseen kiinnitettävä näkyvä tunniste, jossa on tuotetietoja yms. etikka /ˈetɪkːa/ acetum lähes väritön mauste ja säilöntäaine, jota voidaan valmistaa alkoholipitoisista aineista etikkahappokäymistä hyödyntäen tai yleensä synteettisestä etikkahaposta vedellä laimentamalla etikkahappo /ˈetɪkːahˌapːo/ acidum aceticum karboksyylihappo, jossa on yksi karboksyyliryhmä; rakennekaava on CH₃COOH ja kemiallinen kaava C₂H₄O₂ etiopialainen /ˈetɪˌopɪalˌainen/ Aethiopus Etiopiasta peräisin oleva tai Etiopiaan liittyvä etiopialainen /ˈetɪˌopɪalˌainen/ Aethiopus pysyvästi Etiopiassa asuva henkilö etninen /ˈetnɪnen/ ethnicus kansallinen, myös kansatieteellinen, kansaa, heimoa tai rotua koskeva etsaus /ˈetsaus/ aqua fortis viivasyövytys; taidegrafiikan syväpainomenetelmä etsintä /ˈetsɪntæ/ pervēnor (usein monikossa) järjestäytynyt toiminta jonkin löytämiseksi etsiytyä /ˈetsiytˌyæ/ genus löytää tiensä, hakeutua etsiä /ˈetsɪæ/ quaero, quaerere yrittää löytää jotakin, hakea etu /ˈetu/ 1. lucrum hyvä ja myönteinen ominaisuus, etuus, etuisuus; hyöty, hyötynäkökohta 2. bonum jonkin osapuolen intressi 3. beneficium jollekin myönnetty heitä suosiva asia toisiin verrattuna etuhammas /ˈetuhˌammas/ incisivus suun etuosan, kulmahampaiden välissä sijaitseva hammas etuhele /ˈetuhˌele/ sonus tolerantiae ennen varsinaista nuottia soitettava lyhytkestoinen sävel, jota ei nuottimerkinnäss merkitä toisten kestosta vähennetyksi etukäteen /ˈetukæteːn/ antea aikaisemmin, ennalta, edeltäpäin; ennen jotakin tapahtumaa tai odotettavissa olevaa etumainen /ˈetumˌainen/ princeps ensimmäinen, eniten edessä oleva etumatka /ˈetumˌatka/ bonum matka, joka kilpailijalla on perässätulijaan etumerkki /ˈetumˌerkːɪ/ signum lukuun liitetty merkki, joka kertoo luvun positiivisuudesta tai negatiivisuudesta etunimi /ˈetunˌimɪ/ praenomen henkilön virallinen, rekisteröity puhuttelunimi, ristimänimi etuoikeus /ˈetuoɪkeus/ privilegium oikeus saada tai tehdä jotain ennen muita, oikeus jollaista ei ole muilla tai kaikilla etupuoli /ˈetupˌuolɪ/ antīcus esineen, rakennuksen, eliön tms. se puoli, joka ajatellaan sen toiminnan kannalta pääasialliseksi tai oleellisimmaksi eturuoka /ˈeturˌuoka/ summa cena arkiaterian pääruokalaji etusormi /ˈetusˌormɪ/ index sormi ihmisen kädessä peukalon ja keskisormen välissä etuus /ˈetuːs/ beneficium rahallinen etu etymologia /ˈetymˌoloɡˌia/ etymologia sanojen alkuperää ja merkityksen muutoksia tutkiva kielitieteen haara etäinen /ˈetæinen/ 1. repositus kaukana sijaitseva 2. distans (henkilöstä) sellainen, johon ei ole läheistä suhdetta eukaryootti /ˈeukaryˌoːtːɪ/ eukaryota aitotumallinen (-domeeni), eliö, jonka solussa on tuma eunukki /ˈeunukːɪ/ eunuchus mies, joka on kastroitu poistamalla kivekset; toimivat aiemmin haaremin vartijoina ja hallitsijan luotettavina virkamiehinä euroopanmajava /ˈeuroːpˌanmajˌava/ castor toinen kahdesta majavalajista (Castor fiber) eurooppalainen /ˈeuroːpːalˌainen/ Europaeus Euroopasta peräisin oleva tai Eurooppaan liittyvä europium /ˈeuropium/ europium lantanoideihin kuuluva alkuaine, jonka järjestysluku on 63 ja tunnus Eu eutanasia /ˈeutanˌasɪa/ euthanasia parantumattomasti sairaan kuoleman jouduttaminen evankeliumi /ˈevaŋkelˌiumɪ/ evangelium yksi neljästä Raamatun Uuden testamentin ensimmäisestä kirjasta evoluutio /ˈevolˌuːtɪo/ 1. ēvolūtiō vītae kehittyminen, kasvu 2. evolutio phylogenetica sukupolvien myötä tapahtuvat muutokset eliöpopulaatioiden geneettisessä koostumuksessa evä /ˈevæ/ pinna (anatomia) ruumiinosa, jonka avulla kala työntää itseään eteenpäin tai pitää asentonsa vakaana eväste /ˈevæste/ crūstulum HTTP-protokollaan liittyvä tilatieto, jonka palvelin voi asettaa selaimelle evätä /ˈevætæ/ abigere estää, kieltää faarao /fˈaːrao/ pharao Egyptissä dynastisen kauden aikana hallinnut kuningas fagosytoosi /fˈaɡosytˌoːsɪ/ phagocytosis endosytoosi, jossa otetaan pieniä partikkeleita solun sisään faksata /fˈaksata/ facsimilis lähettää faksi(na) faksi /fˈaksɪ/ 1. facsimilis telekopio, faksilaitteen tulostama kopio 2. similarium telekopiolaite, telekopiokone fallinen /fˈallɪnen/ phallicus fallosta muistuttava, fallokseen liittyvä fallos /fˈallos/ phallus siitin, erityisesti erektiossa fantasia /fˈantasˌia/ phantasia kuvitelma fariseus /fˈarɪseus/ Pharisaeus Jeesuksen ajan juutalaisten keskuudessa vaikuttaneen fariseusten oppisuunnan jäsen farssi /fˈarssɪ/ insicium komedia, jonka hauskuus perustuu väärinkäsityksiin; ilveily faryngaali /fˈaryŋŋˌaːlɪ/ pharyngicus äänne, joka muodostuu kielentyven ja kurkunpään takaosan välillä. faryngaalinen /fˈaryŋŋˌaːlɪnen/ pharyngicus nieluun liittyvä fasaani /fˈasaːnɪ/ phasianus alkuperältään aasialainen peltokanalintu, jota on istutettu moniin maihin riistalajiksi () tai sen yksilö fasismi /fˈasɪsmɪ/ fascismus Italiasta lähtöisin oleva autoritaarinen, kansallismielinen poliittinen ideologia fataalinen /fˈataːlɪnen/ fatalis 2. kohtalokas 3. kuolettava, tappava, fataali federaatio /fˈederˌaːtɪo/ foederātiō liittovaltio, termiä käytetään virallisesti vain Venäjästä feminiini /fˈemɪnˌiːnɪ/ genus femininum kieliopillinen suku, jota käytetään viitattaessa naisiin; feminiinisukuun kuuluva sana feminiininen /fˈemɪnˌiːnɪnen/ fēminīnus sellainen, jonka suku on feminiini, feminiinisukuinen feminismi /fˈemɪnˌismɪ/ feminismus aate, joka pyrkii edistämään näkökantaa, ettei naisiin suhtauduttaisi vain rakastajina, vaimoina tai potentiaalisina vaimoina tai lasten äiteinä femoraalinen /fˈemorˌaːlɪnen/ femorālis reiteen liittyvä, reisi- fenkoli /fˈeŋkolɪ/ fēnuculum 2. ulkonäöltään tilliä muistuttava sarjakukkainen kasvi (), jonka vartta käytetään vihanneksena, lehtiä ja hedelmiä mausteena 3. sen mausteena käytettävä siemen feodalismi /fˈeodalˌismɪ/ feudalismus keskiaikainen läänitysjärjestelmä fermaatti /fˈermaːtːɪ/ pausa pidennysmerkki, joka pidentää nuotin kestoa vaistonvaraisesti tulkittavan ajan; vastaavasti tulkittu nuotti fermioni /fˈermɪˌonɪ/ fermion alkeishiukkanen, jonka spin on puoliluku fermium /fˈermium/ fermium eräs alkuaine, järjestysluku 100, tunnus Fm fes /fˈes/ plānus alenettu f-sävel, enharmoninen sävelen e kanssa fiaali /fˈiaːlɪ/ fastigium (arkkitehtuuri) goottilainen neli- tai kahdeksan särmäinen solakka pikkutorni tai pylväs; tukipilareiden pääteosa. figuuri /fˈiɡuːrɪ/ figūra 2. kuvataiteessa ihmishahmo 3. leikkikaluissa nukke tai koriste-esine, joka on tehty muistuttamaan tunnettua henkilöä tai fiktiivistä hahmoa fiksu /fˈiksu/ callidus älykäs, nopeaälyinen filamentti /fˈilamˌentːɪ/ fibra 2. säie 3. Auringon pinnasta erkanevia säiemäisiä muodostumia filantropia /fˈilantrˌopɪa/ phĭlanthrōpĭa ihmisystävällisyys, hyväntekeväisyys filee /fˈileː/ vitta teuraseläimen pitkänomaiseksi leikattu selkälihakappale, seläke filiaali /fˈilɪˌaːlɪ/ rāmus haaraosasto, sivuosasto, haarakonttori filipino /fˈilɪpˌino/ Philippina filipinon kieli, Filippiineillä puhuttava austronesialainen kieli (kielitunnus: fil) filippiiniläinen /fˈilɪpːˌiːnɪlˌæinen/ Philippina pysyvästi Filippiineillä asuva henkilö filmi /fˈilmɪ/ furfur valoherkkä nauha, jolle voidaan kuvata valokuvia tai elokuvaa filmitähti /fˈilmɪtˌæhtɪ/ sturnus kuuluisuutta saavuttanut elokuvanäyttelijä filologia /fˈilolˌoɡɪa/ philologia (kielitiede) kieltä tai kieliryhmän tekstejä ja niiden rakenteita sekä niihin liittyviä kulttuureja tutkiva humanististen tieteiden haara filosofi /fˈilosˌofɪ/ philosophus filosofian harjoittaja filosofia /fˈilosˌofɪa/ philosophia asioiden olemuksen ja alkuperusteiden tutkimus, viisauden etsiminen eli teoreettinen filosofia; yksittäisen ihmisen toiminnan lähtökohta, arvot ja päämäärä eli käytännöllinen filosofia fimoosi /fˈimoːsɪ/ phimosis esinahan ahtaus, ahdas esinahka finaali /fˈinaːlɪ/ 1. finale loppukilpailu 2. exitus moniosaisen sävellyksen viimeinen osa finanssi- /fˈinanssɪ/ pecūniārius yhdyssanan alkuosana finansseihin liittyvä, rahatalouteen kuuluva finni /fˈinnɪ/ papula märkänäppylä, joka muodostuu talirauhasen voimakkaasta erityksestä seuraavan talitulpan tukkiessa ihoon avautuvan rauhasen tiehyen firenzeläinen /fˈirentselˌæinen/ florentinus Firenzestä peräisin oleva firma /fˈirma/ ausum yritys fistata /fˈistata/ pugnus liikuttaa nyrkkiä emättimessä tai peräsuolessa fitti /fˈitːɪ/ aptus sumean logiikan yksikkö flaami /flˈaːmɪ/ flandricus lähinnä Belgian pohjoisosassa, Flanderissa puhuttava hollannin kielen murre, joka on aikaisemmin luokiteltu erilliseksi kieleksi flaamilainen /flˈaːmɪlˌainen/ flandricus flaameihin tai flaamin kieleen liittyvä; flaamien asuma-alueelta peräisin oleva flegmaattinen /flˈeɡmaːtːɪnen/ tardus välinpitämättömältä ja aikaansaamattomalta vaikuttava, hidasluonteinen fleimi /flˈeimɪ/ flamma ärsyttäväksi tai loukkaavaksi tarkoitettu kannanotto fleksio /flˈeksɪo/ flexio raajan koukistaminen fluidi /flwˈidɪ/ fūsilis yleisnimitys väliaineille, joissa rakenneosaset voivat liikkua vapaasti toistensa suhteen ja jotka noudattavat Bernoullin lakia flunssa /flˈunssa/ influentia nuhakuume, tulehduksellinen ylähengitysteiden tartuntatauti fluori /flˈuorɪ/ fluor, fluorum epämetalleihin kuuluva alkuaine, myrkyllinen, kalpean kellanvihreä, pistävänhajuinen, kaasumainen halogeeni flyygeli /flˈyːɡelɪ/ ala suurikokoinen piano, jonka kielet ja soittokoneisto ovat vaakasuorassa fobia /fˈobɪa/ phobia sairaalloinen kammo jotakin tiettyä asiaa kohtaan foneemi /fˈoneːmɪ/ phonema pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen fonologia /fˈonolˌoɡɪa/ phonologia äänneoppi, kielitieteen haara, joka tutkii foneemeja foorumi /fˈoːrumɪ/ forum tapaamispaikka ja kokousten järjestyspaikka muinaisen Rooman kaupungeissa, tori tai aukio, Roomassa Forum Romanum fosfori /fˈosforɪ/ phosphorus epämetallinen alkuaine, joka esiintyy luonnossa vain fosforihapon suoloina fossiili /fˈossɪːlɪ/ fossile kivettynyt eläin tai kasvi fossiilinen /fˈossɪːlɪnen/ fossilis joka on fossiili, kivettynyt fraktio /frˈaktɪo/ fractio jae, jakotisle fraktuura /frˈaktuːra/ fractura eräs goottilainen kirjasinlaji frankium /frˈaŋkium/ francium radioaktiivisin luonnossa esiintyvä alkuaine frankki /frˈaŋkːɪ/ Francus eräs nykyisen Ranskan, Belgian ja Saksan alueella elänyt muinainen germaaniheimo frekvenssi /frˈekvenssɪ/ crēbritās 2. taajuus, esiintymistiheys, toistumistiheys 3. se, montako kertaa arvo esiintyy datassa, esiintymien lukumäärä fresko /frˈesko/ opus tectonium seinämaalaus, joka maalataan tuoreelle, kostealle laastipohjalle fretti /frˈetːɪ/ viverra näätäeläimiin kuuluva hillereistä jalostettu metsästys- ja lemmikkieläin frigidi /frˈiɡɪdɪ/ frīgidus seksuaalisesti kylmä frigidiys /frˈiɡɪdiys/ frīgiditās se, että on frigidi friuli /frˈiulɪ/ foroiuliensis lingua Italiassa puhuttu romaaninen kieli (kielitunnus: fur) frontaalitaso /frˈontaːlˌitaso/ plana coronalia jokin kuvitteellisista kehon etu- ja takaosaan jakavista tasoista fuksi /fˈuksɪ/ vulpecula ensimmäisen vuoden opiskelija yliopistossa funktio /fˈuŋktɪo/ 1. fūnctiō toiminto, toiminta; tarkoitus, tehtävä 2. functio sääntö, joka kuvaa suureen riippuvuutta toisesta suureesta tai muuttujasta. Matemaattisesti määriteltynä funktio on relaation alatyyppi, jossa jokaiseen lähtöjoukon alkioon liitetään korkeintaan yksi maalijoukon alkio futuuri /fˈutuːrɪ/ futūrum tuleva aika, aikamuoto, joka kuvaa yleistä tulevaa tekemistä; suomen kielessä ei ole erillistä futuuritempusta, vaan tulevaa tekemistä kuvataan preesensillä fuuga /fˈuːɡa/ contrāpunctus sävellys jonka aiheet kertautuvat eri äänissä fuusio /fˈuːsɪo/ 1. fusio yritysten yhdistyminen tai sulautuminen toisiinsa 2. colliquatio kevyiden atomien yhdistyminen raskaammiksi fysiikka /fˈysɪːkːa/ physica edellistä käsittelevä oppiaine koulussa ja yliopistossa fysiologia /fˈysɪˌoloɡˌia/ physiologia elävän elimistön toimintaa ja siihen liittyviä fysikaalisia ja kemiallisia ilmiöitä tutkiva tiede fyysikko /fˈyːsɪkːo/ physicus fysiikkaa ammattinaan harjoittava henkilö färsaarelainen /fˈærsaːrelˌainen/ Faroensis Färsaarilta peräisin oleva, Färsaariin liittyvä färsaarelainen /fˈærsaːrelˌainen/ Faroensis 2. pysyvästi Färsaarilla asuva henkilö, Färsaarten asukas; Tanskan kansalainen, joka asuu Färsaarilla 3. syntyperäinen färsaarelainen fääri /fˈæːrɪ/ Faroensis Färsaarilla puhuttava germaaninen kieli (kielitunnus: fo) g /ɡˈeː/ sol C-duuriasteikon 5. sävel gadolinium /ɡˈadolɪnium/ gadolinium eräs alkuaine (tunnus Gd) galaksi /ɡˈalaksɪ/ galaxias tähtien, tähtienvälisen aineen sekä kaasu- ja pölypilvien muodostama suuri järjestelmä, jonka keskustassa sijaitsee usein tai mahdollisesti aina supermassiivinen musta aukko galego /ɡˈaleɡo/ Gallæcus (kielitiede) indoeurooppalaisen kielikunnan romaaniseen kieliryhmään kuuluva kieli, jota puhutaan lähinnä Espanjassa Galician itsehallintoalueella gallialainen /ɡˈallɪalˌainen/ Galla pysyvästi Galliassa asuva henkilö gallium /ɡˈallium/ gallium eräs alkuaine, harvinainen hopeanvärinen metalli, joka on hauras huoneenlämpötilassa ja sulaa kädenlämmössä (tunnus Ga) gallona /ɡˈallona/ congius amerikkalainen (noin 3,78 litraa) tai brittiläinen gallona (noin 4,54 litraa) gallup /ɡˈallup/ aspicio kyselytutkimus, haastattelututkimus, mielipidetiedustelu galvaaninen /ɡˈalvaːnɪnen/ galvanicus sähköön liittyvä garderobi /ɡˈarderˌobɪ/ armarium vaatekomero, vaatehuone, vaatesäilö geeli /ɡˈeːlɪ/ gelu heterogeeninen seos, jossa huokoisen kiinteän aineen sisäosa on täynnä nestettä geeni /ɡˈeːnɪ/ genum nukleiinihappoihin tallentunut biologisen informaation yksikkö, joka koodaa yksittäistä proteiinia gemssi /ɡˈemssɪ/ Rupicapra rupicapra vuoristoseuduilla lumirajan tuntumassa elävä, lammasta kookkaampi taitavana kiipeilijänä ja hyppijänä tunnettu, onttosarvinen märehtijä (). Gemssin, josta erotetaan kymmenkunta alalajia, esiintymisalueita ovat Alpit, Abruzzit, Balkan, Karpaatit, Kaukasus ja Taurusvuoristo. genetiivi /ɡˈenetˌiːvɪ/ genetivus, genitivus omanto, omistamista tai omistusta ilmaiseva sijamuoto genomi /ɡˈenomɪ/ per organismin koko perintöaines, joka on koodattu geeneihin genre /ɡˈenre/ genus taiteen tyylilaji geologi /ɡˈeolˌoɡɪ/ geologista geologian tutkija geologia /ɡˈeolˌoɡɪa/ geologia maapallon koostumusta, alkuperää, rakennetta ja historiaa tutkiva tiede geometria /ɡˈeomˌetrɪa/ geometria matematiikan osa-alue, joka tutkii kuvioita ja kappaleita sekä niiden ominaisuuksia geometrinen /ɡˈeomˌetrɪnen/ geōmetricus geometriaan liittyvä, siihen kuuluva tai perustuva georgia /ɡˈeorɡˌia/ Hibēricus Georgiassa puhuttava kaukasialainen kieli (kielilyhenne: ka) georgialainen /ɡˈeorɡˌialˌainen/ 1. georgianus Georgiasta peräisin oleva tai Georgiaan liittyvä 2. Hibēricus Yhdysvaltain Georgian osavaltiosta peräisin oleva georgialainen /ɡˈeorɡˌialˌainen/ Hibēricus 2. pysyvästi Georgiassa asuva henkilö 3. Georgian kansalainen germaaninen /ɡˈermaːnɪnen/ Germanicus 2. germaaneihin liittyvä 3. germaanisiin kieliin liittyvä germanium /ɡˈermanium/ germanium eräs alkuaine, kova hopeanvalkoinen puolimetalli (tunnus Ge) gerundi /ɡˈerundɪ/ gerundium verbin muoto, joka ilmaisee jatkuvaa, parhaillaan tekeillä olevaa tai keskeneräistä tekemistä glagoliittinen /ɡlˈaɡolˌiːtːɪnen/ Abecedarium Glagoliticum muinaiskirkkoslaavissa käytettyyn, kyrillistä edeltäneeseen, glagoliittiseen kirjaimistoon liittyvä glaukooma /ɡlˈaukoːma/ glaucoma näköhermosairaus, joka aiheuttaa usein näkökenttään puutoksia ja silmänpaineen suurenemista gletseri /ɡlˈetserɪ/ glaciarium vuoristojäätikkö, jäävirta globaali /ɡlˈobaːlɪ/ mundanus yleismaailmallinen, maailmanlaajuinen; koko maapalloa koskeva globalisaatio /ɡlˈobalɪsˌaːtɪo/ globalizatio maapalloistuminen; kaupankäynnin ja tuotannon levittyminen ympäri maailmaa sekä kulttuurien, tapojen ja lainsäädäntöjen yhtenäistyminen glossa /ɡlˈossa/ glossa tekstin marginaaliin tehty lisäys, reunahuomautus glögi /ɡlˈøɡɪ/ vinum defrutum kuumana nautittava maustettu ja usein alkoholipitoinen juoma golf /ɡˈolf/ pilamalleus peli, jossa palloa ja mailaa pelivälineinä käyttäen pyritään lyömään pallo mahdollisimman vähin lyönnein pelikentän reikiin golfata /ɡˈolfata/ pilamalleus golffata, pelata golfia golfmaila /ɡˈolfmaila/ clāva golfpelin pelivälineenä käytettävä maila, jolla lyödään golfpalloa gondoli /ɡˈondolɪ/ cymba erityisesti Venetsian kanaaleissa käytetty, pitkällä peräairolla liikutettava kapea ja pitkänomainen tasapohjainen vene, joissa on korkea perä ja keula gootti /ɡˈoːtːɪ/ Gothus gootit germaaninen kansa, joka kansainvaellusten aikaan lähti Skandinaviasta ja jakautui itä- ja länsigootteihin goottilainen /ɡˈoːtːɪlˌainen/ Gothica gootteihin liittyvä graafi /ɡrˈaːfɪ/ argumentum numeerisista tiedoista muodostettu kuvaaja graafinen käyttöliittymä /ɡrˈaːfɪneŋ kˈæytːølˌiːtːymæ/ interfacies graphica usitatorum graafisista elementeistä koostuva tietokoneohjelman käyttöliittymä granaattiomena /ɡrˈanaːtːˌiomˌena/ malum granatum 2. rantakukkakasvien heimoon kuuluva lehtipuu (Punica granatum), jonka hedelmät ovat syötäviä 3. sen hedelmä gravidi /ɡrˈavɪdɪ/ gravidus raskaana oleva, kantava gravis /ɡrˈavɪs/ sepulchrum kirjaimen ylle kirjoitettava korkomerkki, joka näyttää oikealle alaspäin suunnatulta pilkulta: ` gravitoni /ɡrˈavɪtˌonɪ/ graviton kvanttigravitaatioteorioissa gravitaatiota välittävä hypoteettinen alkeishiukkanen, joka kuuluisi bosoneihin gray /ɡrˈay/ canus SI-järjestelmän mukainen absorboituneen annoksen yksikkö (tunnus Gy) grillata /ɡrˈillata/ transenna paahtaa grillissä grilli /ɡrˈillɪ/ transenna paahdin, myös parila, jossa korkea lämpö kypsentää ruoan grönlantilainen /ɡrˈønlantɪlˌainen/ lingua Groenlandica Grönlannista peräisin oleva tai Grönlantiin liittyvä grönlantilainen /ɡrˈønlantɪlˌainen/ lingua Groenlandica Pysyvästi Grönlannissa asuva henkilö. h /hˈoː/ si C-duuriasteikon 7. sävel haalea /hˈaːlea/ 1. tepidus ei kylmä eikä kuuma 2. dēcolor haalennut, vaalea, väriä menettänyt haalistua /hˈaːlɪstˌua/ defluo menettää väriä haamu /hˈaːmu/ larva aave, kummitus haara /hˈaːra/ 1. rāmus päärungosta haarautuva rungontaimi 2. bivium kohta, jossa jokin jakautuu toisistaan erilleen ulottuviin osiin haarautua /hˈaːrautˌua/ rāmus erkaantua, jakaantua haarniska /hˈaːrnɪska/ arma (historia) entisaikaan ritareita taistelussa suojannut nahkainen, metallivahvisteinen tai täysmetallinen varustus haaroittua /hˈaːroitːˌua/ rāmus jakautua kahteen tai useampaan haaraan haarukka /hˈaːrukːa/ 1. creagra ruokailuväline, jonka varren päässä on samansuuntaisia piikkejä, tavallisesti kaksi, kolme tai neljä piikkiä 2. furca 2. kaksipyöräisten kulkuvälineiden kaksihaarainen tukirakenne, jonka haarojen väliin pyörä kiinnitetään; etuhaarukka, takahaarukka; myös kaksihaarainen rakenne, jota käytetään etenkin yhdyssanoissa kuten haarukkaliitin 3. tilanne, jossa nappula uhkaa kahta tai useampaa vastustajan nappulaa samanaikaisesti haastaa /hˈaːstaː/ 1. prōvocō antaa haaste, kehottaa taisteluun tai kilpailuun kanssaan 2. assignare kutsua vastaajaksi tai todistajaksi oikeuteen haastaja /hˈaːstaja/ prōvocātor henkilö, joka haastaa jonkun haastatella /hˈaːstatella/ colloquium tehdä haastattelu haastattelu /hˈaːstatːˌelu/ colloquium tavallisesti suullinen keskustelu tai kysely, jossa kartoitetaan ja selvitetään asioita haava /hˈaːva/ vulnus, plaga loukkaantumisesta tms. johtuva ihon vaurio, joka tavallisesti vuotaa verta haaveilija /hˈaːveilˌija/ somniator henkilö, joka haaveilee haavoittaa /hˈaːvoitːaː/ sauciō aiheuttaa haava haavoittua /hˈaːvoitːˌua/ laesus saada haavoja tai muita vammoja haavoittunut /hˈaːvoitːunut/ laesus henkilö, joka on saanut (yleensä tahallisesti vahingoitettaessa) vaurion, joka ei ole johtanut menehtymiseen haavoittuva /hˈaːvoitːˌuva/ forābilis helposti vahingoittuva tai vahingoitettava hafnium /hˈafnium/ hafnium kiiltävä hopeanharmaa siirtymäalkuaine, tunnus Hf hahmo /hˈahmo/ species epäselvä ihmisen tai muun olennon muotoinen kuva hahmotella /hˈahmotella/ adumbro tehdä luonnos taideteoksesta esim. lyijykynällä hahmottaa /hˈahmotːaː/ dispecto kyetä muodostamaan abstrakti kuva jostakin, esimerkiksi jostakin kokonaisuudesta tai ongelmasta hai /hˈai/ squalus rustokaloihin kuuluvia, valtamerillä eläviä suuria petokaloja (Selachimorpha) haihattelija /hˈaihatːˌelɪja/ cupītor henkilö, joka haihattelee haikara /hˈaikara/ ardea jokin haikaralintujen lahkoon () kuuluva lintu haikarat /hˈaikarat/ ardea (), yksi haikaralintujen lahkon heimoista haikea /hˈaikea/ melancholicus surumielinen haima /hˈaima/ pancreas ruoansulatusrauhanen, jossa on hormoneja erittäviä soluryhmiä haimatulehdus /hˈaimatulˌehdus/ pancreatitis haiman tulehdus, joka johtuu usein liiallisesta alkoholin käytöstä hairahtua /hˈairahtˌua/ descisco haksahtaa, erehtyä haiseva /hˈaiseva/ foetidus hajua erittävä haista /hˈaista/ foeteō 2. tuottaa tai erittää jonkinlaista, yleensä epämiellyttävää, hajua 3. tuoksua, tuottaa tai erittää miellyttävää hajua haistaa /hˈaistaː/ adolēre aistia hajua haisuhilleri /hˈaisuhˌillerɪ/ mustella Ictonyx-suvun eräs laji () tai tämän yksilö haisunäätä /hˈaisunˌæːtæ/ 1. mustella mon. eräs petoeläimiin (Carnivora) kuuluva heimo (Mephitidae) 2. mephitis siihen kuuluva pahanhajuista nestettä uhattuna ollessaan erittävä nisäkäs (Mephitis mephitis) haitallinen /hˈaitallɪnen/ nocuus sellainen, joka aiheuttaa haittaa tai, josta on haittaa haitata /hˈaitata/ impediō olla haitaksi; vaikeuttaa; olla tiellä tai edessä haitta /hˈaitːa/ impedīmentum asian negatiivinen puoli hajaantua /hˈajaːntˌua/ dissipō ajautua erilleen (erityisesti ihmisjoukosta) hajalla /hˈajalla/ fractus hajonnut, ei ehjä, rikki hajota /hˈajota/ 1. cōnfringō mennä useaan osaan ulkoisen tai sisäisen voiman vaikutuksesta 2. cado mennä rikki, mennä epäkuntoon hajottaa /hˈajotːaː/ 1. dissipō jakaa osiksi, saattaa erilleen 2. dissolvō jakaa kevyemmiksi yhdisteiksi 3. disturbō purkaa haju /hˈaju/ odor (fysiologia) hajuaistin ärsyke, joka todetaan nenän kautta. Haju voidaan mieltää miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, kansanomaisesti hyväksi tai pahaksi hajuaisti /hˈajuˌaistɪ/ olfactus eläinten aisti hajun havaitsemiseksi hajuton /hˈajuton/ inodorus jossa ei ole hajua hajuvesi /hˈajuvˌesɪ/ per fumum usein alkoholipohjainen hyvältä tuoksuva neste, jota käytetään viehätysvoiman lisäämiseen haka /hˈaka/ hamus metallinen tai puinen koukku, jolla salvataan ovi, ikkuna, laatikko tai muu sellainen; säppi hakaluu /hˈakaluː/ os hamate ranteen luu nimettömän ja pikkusormen luiden tyvessä hakaristi /hˈakarˌistɪ/ crux gammata ikivanha symboli, joka muodostuu rististä ja sen kärkien päistä myötä- tai vastapäivään lähtevistä viivoista hakata /hˈakata/ 1. alapa lyödä jotakin toistuvasti tai useita kertoja 2. curto 2. tehdä hakkuu, kaataa puita 3. pilkkoa pieneksi, erityisesti puuta polttoaineeksi, tehdä pilkkeitä tai halkoja 3. tundō 2. pahoinpidellä lyömällä useita kertoja 3. voittaa joku ylivoimaisesti hakea /hˈakea/ 1. quaero yrittää löytää jotain, etsiä 2. adfero käydä jossain ja tuoda jotain mukanaan, noutaa hakemisto /hˈakemˌisto/ index tiedonhakua helpottava, jotakin logiikkaa (esim. aakkosjärjestystä) noudattaen laadittu lista tai teos hakettaa /hˈaketːaː/ assula tehdä haketta hakkeri /hˈakːerɪ/ effractarius electronicus taitava tietokoneen käyttäjä, joka tuntee tietokonejärjestelmien toiminnan syvällisesti ja hallitsee käyttämänsä työkalut ja laitteet erittäin hyvin hakku /hˈakːu/ dolābra työkalu kivisen maan kaivamiseen haku /hˈaku/ pervēnor hakeminen, noutaminen hakusana /hˈakusˌana/ lemma yksi sanakirjan kohta tai tietosanakirjan artikkeli hakusanamuoto /hˈakusˌanamˌuoto/ lēmma tietosanakirjoissa ja sanastoissa käytettävän hakusanan muoto, lemma halata /hˈalata/ amplector osoittaa lohdutusta tai kiintymystä kietomalla käsi tai kädet toisen ympärille halaus /hˈalaus/ complexus lohduttava tai ystävällinen ele, jossa kädet puristetaan toisen ihmisen ympäri halitoosi /hˈalɪtˌoːsɪ/ fētor ēx ōre pahanhajuinen hengitys haljeta /hˈaljeta/ 1. dividō mennä halki, hajota tyypillisesti kahteen osaan 2. dīrumpō revetä halkaisija /hˈalkaisˌija/ line jonkin pyörähdyskappaleen leikkauskuvion rajaama jana ko. kuvion keskipisteen kautta kulkevasta suorasta halkaista /hˈalkaista/ dividō jakaa kiinteä kappale kahteen osaan halkio /hˈalkɪo/ spīrāmentum vaatteen reunan kohta, jossa kahden osan väliin jää halkeamaa muistuttava väli halko /hˈalko/ cala tavallisesti metriseksi katkaistu ja yleensä halkaistu pyöreä puu, josta tehdään pilkkeitä esimerkiksi uunissa tai takassa poltettavaksi halkoa /hˈalkoa/ fissus halkaista, jakaa halla /hˈalla/ pruīna tilanne, jossa ilman lämpötila laskee kasvukauden aikana maanpinnan tuntumassa – tarkemmin alle kahden metrin korkeudella – alle nollaan celsiusasteeseen halli /hˈallɪ/ auditorium katettu, pinta-alaltaan suuri ja yleensä korkea tila hallinta /hˈallɪnta/ 1. imperium hillintä, kontrolli 2. potestas määräysvalta hallinto /hˈallɪnto/ administrātiō henkilö tai yhteisö, joka hallitsee tai pitää valtaa jossain hallintokoneisto /hˈallɪntˌokonˌeisto/ apparātus viranomaisista ja muista julkishallinnon toimielimistä muodostuva rakenteellinen kokonaisuus hallita /hˈallɪta/ 1. guberno olla hallitsijana; vastata hallinnosta 2. ducere vallita kaikkialla 3. dominulus olla tärkein, johtava eli hallitseva tekijä jollakin alalla hallitseva /hˈallɪtsˌeva/ dominans sellainen, joka hallitsee, jolla on valta muihin nähden hallitsija /hˈallɪtsˌija/ tyrannus ylimmän valtiovallan käyttäjä monarkkisessa valtiossa hallitus /hˈallɪtus/ administratio valtion toimeenpanovaltaan kuuluva pääministerin ja muiden ministerien muodostama hallinnon osa; ministerineuvosto, kabinetti tai valtioneuvosto halloween /hˈalloveːn/ Pervigilium Omniorum Sanctorum pyhäinpäivän aatto, kelttiläisperäinen anglosaksisissa maissa lokakuun viimeisenä päivänä vietettävä aaveiden ja noitien juhlapäivä, joka tunnetaan Suomessa lähinnä yhdysvaltalaisessa muodossaan hallusinoida /hˈallusɪnˌoida/ hallūcinor kokea hallusinaatioita halogeeni /hˈaloɡˌeːnɪ/ halogenus jokin jaksollisen järjestelmän 7. pääryhmän vahvasti epämetallisista keskenään samankaltaisista aineista: astatiini, bromi, fluori, jodi ja kloori halpa /hˈalpa/ vīlis vähän maksava halpamainen /hˈalpamˌainen/ foedō moraaliltaan alhainen, katala haltija /hˈaltɪja/ 1. possessor henkilö, jolla on hallintaoikeus tai tosiasiallinen hallinta kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen; ei välttämättä omistaja 2. alfus haltia, luonnossa tai kodin piirissä vaikuttava uskomusolento haltijatar /hˈaltɪjatar/ alfa naispuolinen haltija halu /hˈalu/ voluntas tajunnalle selkeä sisäinen pyrkimys jnk. tarpeen tyydyttämiseen, jnk. toiveen toteuttamiseen halukas /hˈalukas/ libens sellainen, jolla on halu johonkin; joka tekee mielellään jotakin. haluta /hˈaluta/ desidere olla kiinnostunut tekemään jotain tai olla halukas omistamaan jotakin; tehdä mieli haluton /hˈaluton/ invītus sellainen, jolla ei ole halua johonkin; joka ei tee mielellään jotakin haluttomuus /hˈalutːomuːs/ noluntas se, että on haluton halvaus /hˈalvaus/ paralysis lihaksen hallinnan täydellinen ja pysyvä menetys halveksia /hˈalveksˌia/ contemno pitää itseään jotakuta toista tai joitakuita parempana halveksinta /hˈalveksˌinta/ contemptus halveksiminen halveksunta /hˈalveksˌunta/ contemptus halveksuminen hammas /hˈammas/ dens, dēns selkärankaisten eläinten suussa oleva puremiseen tarkoitettu luutuma hammasharja /hˈammashˌarja/ peniculus dentarius hampaiden puhdistamiseen käytettävä harja hammaskivi /hˈammaskˌivɪ/ calculus plakin kivettymisestä muodostunut kerrostuma hampaan pinnalla, mikä ei irtoa hammasharjalla, heikentää hampaiden harjauksen tehoa ja edistää kariesta antamalla sitä aiheuttaville bakteereille elinympäristön hammaslaitainen /hˈammaslˌaitainen/ denticulātus (lehdestä) jonka reunassa on pykäliä hammaslääkäri /hˈammaslˌæːkærɪ/ medicus dentarius suun, erityisesti hampaiden, terveyttä ja sairauksia hoitava akateemisesti koulutettu terveysammattilainen hammastahna /hˈammastˌahna/ dentifricium hampaiden harjauksessa käytettävä seos hammastikku /hˈammastˌikːu/ dentiscalpium puinen tikku, jolla voi puhdistaa hampaiden välit syömisen jälkeen hampaaton /hˈampaːton/ ēdentulus 2. sellainen, jolla ei ole hampaita 3. sellainen, joka ei saavuta kohdettaan; ponneton hamppu /hˈampːu/ Cannabis sativa hamppukasveihin kuuluva yksivuotinen öljy-, kuitu- ja lääkekasvi, jota kasvatetaan myös päihteeksi (Cannabis sativa) hampurilainen /hˈampurɪlˌainen/ minūtal pysyvästi Hampurissa asuva henkilö; syntyperältään hampurilainen hamsteri /hˈamsterɪ/ cricetus jyrsijä , joka tunnetaan siitä että se kuljettaa keräämäänsä ruokaa poskipusseissaan hana /hˈana/ canis tynnyriin tms. vesisäiliöön laitettava venttiili, jolla voi laskea nestettä astiasta hanakka /hˈanakːa/ avidus halukas, innostunut hanhi /hˈanhɪ/ anser, avica jokin sorsalintujen lahkon -alaheimon varsinaisiin hanhiin () kuuluva edustaja hankain /hˈaŋkain/ scalmus airon tuki veneen partaassa hankala /hˈaŋkala/ difficilis jokin joka on vaikea tehdä hankaluus /hˈaŋkaluːs/ artum se, että on hankala hanke /hˈaŋke/ progetto etukäteen suunniteltu jonkin asian tekeminen, projekti hanki /hˈaŋkɪ/ ningit maassa oleva kerros lunta hankkia /hˈaŋkːɪa/ acquirō saada yritystensä ansiosta, ottaa; ostaa hannari /hˈannarɪ/ pullus pelkuri; joku, joka ei uskalla tehdä jotakin hansikas /hˈansɪkas/ digitabulum usein nahkasta, joskus säämiskästä, valmistettu käsine, jossa on joka sormelle oma tila hapan /hˈapan/ acer 2. sellainen, jonka happamuusastetta ilmaiseva pH on alle 7 3. happamalta maistuva happamuus /hˈapːamuːs/ acor happamuusasteella kuvattava, tavallisesti logaritmisella pH-asteikolla ilmaistava suure happi /hˈapːɪ/ oxygenium epämetalleihin kuuluva alkuaine happo /hˈapːo/ acidum kemiallinen yhdiste, joka kykenee luovuttamaan vetyionin, syövyttää aine, jonka vesiliuoksen pH on alle 7 harakka /hˈarakːa/ pica mustavalkoinen variksiin kuuluva lintu () jolla on yksivärisen vihreähohtoinen, 20–30 cm pitkä pyrstö harallaan /hˈarallaːn/ segregatim (jaloista, sormista) erillään; siten, että päät ovat kaukana toisistaan harava /hˈarava/ rastellus maatalouden ja puutarhanhoidon apu- ja työväline, jota käytetään haravoimiseen. Haravassa on hammastettu tanko, joka on kiinnitetty varren päähän poikittain varteen nähden. haravoida /hˈaravˌoida/ 1. inclinatitas käyttää haravaa; koota heiniä haravalla; puhdistaa maata roskista tai lehdistä haravaa apuna käyttäen 2. crista etsiä järjestelmällisesti harhaisku /hˈarhaisku/ aberratio ictus (rikosoikeus) rikollinen teko, jonka kohteena on toinen henkilö tai esine kuin rikollinen on tarkoittanut harhaluulo /hˈarhalˌuːlo/ delusio perusteeton voimakas uskomus, josta henkilö pitää kiinni itsepintaisesti, vaikka esitettäisiin sen kumoavia perusteluita tai todisteita; voivat olla mahdottomia (eriskummallisia, bisarreja) tai sellaisia, jotka ovat mahdollisia, mutta epätodennäköisiä harharikos /hˈarharɪkos/ aberratio delicti luvallinen teko, jonka tekijä erheellisesti luulee tekevänsä rikoksen; harharikoksen tekee esimerkiksi henkilö, joka luulee anastavansa vieraan omaisuutta, mutta ottaakin oman tavaransa harhauttaa /hˈarhautːaː/ distringō johtaa harhaan; hämätä, eksyttää harhautus /hˈarhautus/ 1. oblectāmen väärän aikomuksen esittäminen toisen erehdyttämiseksi väärien johtopäätösten tekemiseen 2. illex (šakki) taktinen keino, jolla vastapuolen nappula houkutellaan epäedullisempaan asemaan tai pois suojaamasta ruutua, johon itse halutaan päästä harja /hˈarja/ 1. peniculus harjaamiseen, hankaamiseen tai vastaavaan tarkoitettu esine, jossa on harjakset 2. iuba eläimen pitkähkö karvoitus päässä 3. crista kanalinnun päälaen heltta, kukonharja 4. pecten korkein kohta, huippu, laki, harjanne harjalintu /hˈarjalˌintu/ upupa Manner-Euroopassa esiintyvä lintulaji () harjanne /hˈarjanne/ pecten pitkänomainen, koverarinteinen, kapea- tai suippolakinen maastonkohta harjoitella /hˈarjoitella/ asportare (toistuvasti) opetella, totutella tekemään jotakin harjoittaa /hˈarjoitːaː/ 1. agere tehdä, toteuttaa 2. institūtum harrastaa 3. asportare edistää, kehittää harjoittaja /hˈarjoitːˌaja/ exercitator henkilö, joka harjoittaa jotakin harjoitus /hˈarjoitus/ exercitium yleensä taidon kehittämiseksi suoritettava tehtävä, josta ei välttämättä saada muuta konkreettista hyötyä, harjoittelu harjoituttaa /hˈarjoitˌutːaː/ asportare pitää harjoituksia, panna harjoittelemaan harjus /hˈarjus/ umbra harri, Itä- ja Pohjois-Suomen joissa ja jossain määrin Perämeren ja Selkämeren rantojen jokisuissa tavattava pienehköksi jäävä lohikala, jolla on voimakkaasti kehittynyt selkäevä (Thymallus thymallus) harkita /hˈarkɪta/ pensitō miettiä ehdotukseen ratkaisua tai eri vaihtoehtoja harkitsemattomasti /hˈarkɪtsemˌatːomˌastɪ/ audacter kokonaan tai osittain ilman harkintaa harlekiini /hˈarlekˌiːnɪ/ maccus ilveilijähahmo commedia dell'artessa, jolla on tyypillisesti vinoneliökuvioinen asu harmaa /hˈarmaː/ canus, cinereus joka on väriltään harmaa harmaahaikara /hˈarmaːhˌaikara/ ardea cinerea Toinen vakituisesti Suomessa pesivistä haikaralajeista () harmaakaihi /hˈarmaːkˌaihɪ/ cataracta ihmisen ikään liittyvä silmän mykiön samentuminen; voidaan yleensä poistaa tekemällä kaihileikkaus harmaantua /hˈarmaːntˌua/ canus muuttua harmaaksi harmoni /hˈarmonɪ/ harmonium urkuharmoni, koskettimistolla varustettu paineilmakäyttöinen vapaalehdykkäsoitin harmonia /hˈarmonˌia/ concentio sävelten sopeutuvuus, sointu harmonikka /hˈarmonˌikːa/ accordio kannettava, palkeessa muodostetun paineilman avulla toimiva vapaalehdykkäinen kosketinsoitin harmonisoida /hˈarmonɪsˌoida/ concino yhtenäistää harppi /hˈarpːɪ/ circinus ympyränkaaren piirtämisen ja mittaamisen apuväline harppu /hˈarpːu/ harpa, psalterium sinfoniaorkesteriin 1800-luvulta lähtien kuulunut kielisoitin harras /hˈarras/ pius uskonnollisen tai hengellisen hartauden harjoittamiseen liittyvä harrastaa /hˈarrastaː/ delicium tehdä, tavallisesti vapaa-aikana, toistuvasti tai säännöllisesti sellaista, mistä on kiinnostunut harrastus /hˈarrastus/ delicium säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jota tehdään ajan kuluksi, huvin vuoksi, työn vastapainoksi hartsi /hˈartsɪ/ resina erityisesti havupuun pihka, joka on puhdistettu kuumentamalla jolloin kevyemmät yhdisteet haihtuvat harus /hˈarus/ maneō rikin osa; mastoa aluksen pituussuunnassa tukeva köysi, vaijeri tms. harva /hˈarva/ gracilis sellainen, joka ei ole tiheä, taaja t. tuuhea harvemmin /hˈarvemmɪn/ rārē Vertailumuoto, komparatiivi sanasta harvoin. harventua /hˈarventˌua/ gracilis muuttua harvemmaksi harvesteri /hˈarvestˌerɪ/ messor puunkorjuuseen suunniteltu metsätraktori harvinainen /hˈarvɪnˌainen/ rarus sellainen, jota ei esiinny paljoa tai tapahdu usein, harvoin tavattava tai tapahtuva; erikoinen harvoin /hˈarvoin/ raro, rārē vain joskus, hyvin harvakseltaan hasselpähkinä /hˈasselpˌæhkɪnæ/ 1. corylus koivukasvien heimoon kuuluva pähkinäpensas (Corylus avellana) 2. abellana sen hedelmästä eli pähkinä hatara /hˈatara/ 1. fragilis heikko, ei tukeva 2. debilis heikko, puutteellinen hattu /hˈatːu/ galerum huovasta tai muusta jäykästä materiaalista valmistettu, tavallisesti vuorilla varustettu päähine haudata /hˈaudata/ humō 2. laskea kuollut hautaan 3. kätkeä, piilottaa maahan hauislihas /hˈauɪslɪhas/ musculus biceps brachii hauis, kaksipäinen olkalihas, yksi käden lihaksista hauki /hˈaukɪ/ lucius pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvä, Suomessa koko maan sisävesissä ja rannikkoalueilla elävä petokalalaji haukka /hˈaukːa/ falco, accipiter keskikokoinen tai pieni päiväpetolintu (). Heimossa on sukuja: Buteo, Circus, Accipiter ja Pernis. haukkua /hˈaukːua/ latro pitää koiralle, ketulle tai naalille ominaista katkonaista ääntelyä haukottelu /hˈaukotːˌelu/ oscitātiō haukotteleminen haukotus /hˈaukotus/ oscitātiō väsymykseen tai kyllästymiseen yhdistetty refleksi, joka pakottaa syvään hengitykseen suun kautta hauras /hˈauras/ fragilis helposti mureneva t. murtuva hauraus /hˈauraus/ fragilitās se, että on hauras hauska /hˈauska/ mundus miellyttävä, mukava, kiva hauskanpito /hˈauskampˌito/ lūdus osallistuminen huveihin hauta /hˈauta/ bustum paikka, johon kuolleen ruumis sijoitetaan, viimeinen leposija hautajaiset /hˈautajˌaiset/ fūnus muistoseremonia, jossa kuolleen ihmisen muistoksi pidetään yleensä puheita, ja jossa kuollut lasketaan hautaan hautakirjoitus /hˈautakˌirjoitus/ titulus hautakiveen, muistomerkkiin tai suurempaan monumenttiin kirjattu teksti, muistosanat kuolleelle ihmiselle hautakivi /hˈautakˌivɪ/ lapis haudalle pystytettävä muistomerkki, johon kaiverretaan esimerkiksi vainajan nimi, syntymä- ja kuolinaika hautamuistomerkki /hˈautamwˌistomˌerkːɪ/ lapillus haudalle pystytetty kivi tai muu muistomerkki hautausmaa /hˈautausmaː/ coemoeterium paikka jonne vainajat haudataan maahan kaivettuun kuoppaan tai tuhkattujen ruumiiden tuhkat sirotellaan hautaustoimisto /hˈautaustˌoimɪsto/ redemptor hautausmenojen palveluita tarjoava yritys, jonka palveluihin kuuluvat arkkujen myynti, ruumiiden palsamointi ja hautaaminen tai tuhkaus, mutta myös hautausseremonian suunnittelu ja toteutus hautausurakoitsija /hˈautausˌurakˌoitsɪja/ libitinarius hautaustoimiston omistaja tai hoitaja, vainajien hautajaisjärjestelyistä vastaava yrittäjä hautoa /hˈautoa/ fōmentum pitää esim. lämmön tai kosteuden alaisena havaiji /hˈavaijɪ/ Havaiana Havaijilla puhuttava austronesialainen kieli, Sanalista havaijilainen /hˈavaijɪlˌainen/ Havaiana Havaijilta peräisin oleva, Havaijiin liittyvä havaijilainen /hˈavaijɪlˌainen/ Havaiana pysyvästi Havaijilla asuva henkilö, Havaijin asukas havainnoida /hˈavainnˌoida/ animadverto tehdä havaintoja havainnoija /hˈavainnˌoija/ contemplātor henkilö, joka havainnoi havainnollistaa /hˈavainnˌollɪstaː/ demonstro selittää esimerkein havainto /hˈavainto/ animadversiō havaitsemisen tulos, ympäristön tilasta tehty mittaus tai aistinvarainen tulkinta havaita /hˈavaita/ dētegō tulla tietoiseksi jostain seikasta, huomata, panna merkille, tehdä näköhavainto haveri /hˈaverɪ/ damnum vesiliikenteessä tapahtunut onnettomuus havupuu /hˈavupuː/ abiēs puukasvi, jonka lehdet ovat pieniä ohuita neulanmuotoisia neulasia hedelmä /hˈedelmæ/ fructus, frux kasvin tulevien siementen suojaksi hedelmöityksen jälkeen sikiäimestä kasvava muodostuma. Hedelmien tarkoituksena on myös siementen leviämisen edistäminen hedelmällinen /hˈedelmˌællɪnen/ ferax joka tuottaa hyvin satoa hedelmätarha /hˈedelmætˌarha/ pōmārium hedelmänviljelyyn tarkoitettu puutarha tai puutarhan osa hedelmättömyys /hˈedelmˌætːømyːs/ infertilitas se, että on hedelmätön hedelmätön /hˈedelmætøn/ 1. cassa sellainen, jossa ei ole hedelmiä 2. sterilis steriili, lisääntymiskyvytön 3. infructuōsus hedelmää tuottamaton hedelmöittyminen /hˈedelmˌøitːymɪnen/ conceptio (eläintiede) tapahtuma, jossa siittiö ja munasolu yhtyvät hedelmöitetyksi munasoluksi eli tsygootiksi hedelmöittää /hˈedelmˌøitːæː/ gravidō saada aikaan hedelmöitys heeros /hˈeːros/ hērōis tarusankari, puolijumala heetti /hˈeːtːɪ/ Hethaei henkilö, joka on kansallisuudeltaan heettiläinen hehkua /hˈehkua/ candeo säteillä valoa ja lämpöä hehkulamppu /hˈehkulˌampːu/ ampulla sähkölamppu, jonka valaisevana osana on sähkövirralla hehkuvaksi kuumentuva hehkulanka hehkulanka /hˈehkulˌaŋka/ fibra hehkulampussa tai elektroniputkessa oleva, yleensä volframinen vastuslanka, jonka sen läpi kulkeva virta kuumentaa hehkuvaksi hehtaari /hˈehtaːrɪ/ hectarium pinta-alan mitta, 100×100 metrin ala tai 10000 m² heijastaa /hˈeijastaː/ 1. fructus taittaa valonsäde kohti valon lähdettä 2. iacere suunnata valoa jollekin pinnalle esimerkiksi piirtoheittimen tai diaprojektorin avulla heijastus /hˈeijastus/ effigies kuva, joka syntyy kun jostakin heijastuu valoa heikentyä /hˈeikentˌyæ/ infirmor tulla heikoksi tai heikommaksi heikentää /hˈeikentæː/ debilito tehdä tai saattaa heikoksi tai entistään heikommaksi heikko /hˈeikːo/ debilis joka ei jaksa, voimaton; voimaltaan tai teholtaan matala heikkolaatuinen /hˈeikːolˌaːtwɪnen/ egens sellainen, jonka laatu on heikko heikkous /hˈeikːous/ infirmitas 2. heikkokuntoisuus, heikkovoimaisuus 3. jollekin henkilölle ominainen alttius mieliteoille heikosti /hˈeikostɪ/ facile heikolla tavalla heila /hˈeila/ corculum tyttö- tai poikaystävä, seurustelukumppani heilua /hˈeilua/ 1. vacillō liikkua edestakaisin 2. moror oleilla, kuluttaa aikaa heimo /hˈeimo/ tribus ihmisyhteisö, jolla on löyhä yhteinen identiteetti, mutta ei poliittista hierarkiaa tai keskitettyä valtajärjestelmää. Jäsenyys syntyy sukulaissuhteiden mukaan, eikä periytyvää johtajuutta ole. heinä /hˈeinæ/ 1. grāmen jokin yksisirkkaisten heimoon Poaceae kuuluva heinäkasvi 2. faenum niitetty ja kuivattu heinäkasvien ja joidenkin muiden ruohovartisten kasvien kasvismassa heinäkuu /hˈeinækuː/ Iulius vuoden seitsemäs kuukausi, kuukausi kesäkuun ja elokuun välissä heinäsirkka /hˈeinæsˌirkːa/ locusta suorasiipinen hyönteinen (Caelifera). Heinäsirkalla on kapeat etusiivet, jotka lepoasennossa peittävät kokoon taipuneet lenninsiivet, ja suuret hyppyjaloiksi erikoistuneet takajalat. Suomessa heinäsirkkoja on tavattu liki 30 lajia. heisi /hˈeisɪ/ viburnum mikä tahansa Viburnum-suvun pensaskasveista heitteillä /hˈeitːeillæ/ neglectus (yleensä sanan olla kanssa) hoitoa, huolenpitoa vailla heittiö /hˈeitːɪø/ carnifex kunniaton tai moraaliton henkilö heitto /hˈeitːo/ iactus heittämisen teko heittomerkki /hˈeitːomˌerkːɪ/ apostrophus symboli ', taikka sitten ’, jolla korvataan sanoista pois jätettyjä eli heitettyjä kirjaimia tai sitä käytetään kieliopillisena erottimena heittää /hˈeitːæː/ iacere antaa kättä heilauttamalla vauhtia siinä olevalle kappaleelle, ja laskea se vapaaseen liikkeeseen ilman halki, singota; pitää jtk heiton tai heitetyn esineen kohteena heittää menemään /hˈeitːæː mˈenemæːn/ abiciō heittää pois, hävittää, luopua omistusoikeudesta heittää pois /hˈeitːæː pˈois/ abiciō hävittää, luopua omistusoikeudesta heksadesimaali /hˈeksadˌesɪmˌaːlɪ/ sedecimalis 16-kantaisen lukujärjestelmän mukainen luku heksametri /hˈeksamˌetrɪ/ hexameter säe, joka koostuu kuudesta runojalasta hektinen /hˈektɪnen/ commotus kiireinen, kiihkeä, nopeatahtinen, kuumeinen, rauhaton, maaninen, levoton helikopteri /hˈelɪkˌopterɪ/ helicopterus, helicopterum ilma-alus, joka lentää yhden tai useamman pitkistä lavoista koostuvan roottorin kannattamana; lennon vakauttamiseksi peräpäässä on pienempi roottori heliotrooppi /hˈelɪˌotroːpːɪ/ heliotropium 2. -suvun lemmikkikasvi 3. vihreä ja punapilkkuinen kvartsin laji helistin /hˈelɪstɪn/ crepundia lelu jota heiluttamalla kuuluu helisevä ääni helium /hˈelium/ helium kevyin jalokaasuihin kuuluva alkuaine helleeni /hˈelleːnɪ/ Hellēn antiikin kreikkalainen hellittämätön /hˈellɪtːˌæmætøn/ perseverans sellainen joka ei hellitä, ei anna periksi, ei jätä sikseen; itsepintainen, sitkeä hellittää /hˈellɪtːæː/ labefacio löysätä, irrottaa hellä /hˈellæ/ tener lempeä, herkkä helmi /hˈelmɪ/ margarita, unio helmisimpukan muodostama helmiäispallo, aito helmi helmikana /hˈelmɪkˌana/ faraona ulkonäkönsä perusteella nimensä saanut kanalintulaji () helmikuu /hˈelmɪkuː/ Februarius vuoden toinen kuukausi, kuukausi tammikuun ja maaliskuun välissä helminauha /hˈelmɪnˌauha/ collare lankaan pujotetuista rei’itetyistä helmistä valmistettu, tavallisesti kaulassa pidettävä koru helmitaulu /hˈelmɪtˌaulu/ abacus laskemisen apuväline, jossa rei’itettyjä helmiä voidaan liu’uttaa tankoja pitkin helpottaa /hˈelpotːaː/ 1. relevō lieventää (esim. kivun) haittavaikutuksia; tehdä siedettävämmäksi 2. habilitas tehdä helpommaksi helppo /hˈelpːo/ facilis joka ei tuota vaikeuksia, yksinkertainen ymmärtää, ei työläs, ei vaikea heltta /hˈeltːa/ 1. crista kanalinnuilla päälaella ja alaleuoissa roikkuva höyhenetön ihopoimu 2. lamella helttasienten itiöiden kehittymispesäke helvetti /hˈelvetːɪ/ gehenna tuonela, manala, kadotus; useiden eri uskontojen mukaan paikka, jossa maanpäällisessä elämässään pahaa tehneet kärsivät kuolemansa jälkeen hematologia /hˈematˌoloɡˌia/ haematologia sisätautien toimialaan kuuluva erikoisala, joka tutkii ja hoitaa veritauteja hemlokki /hˈemlokːɪ/ cicūta jokin hemlokkien () sukuun kuuluva havupuu(laji) hemmotella /hˈemmotella/ mōrigerō tarjota toiselle liikaa materiaa, valinnanvaraa; antaa kaikki mitä yksilö sattuu haluamaan, toteuttaa kaikki yksilön toiveet hemppo /hˈempːo/ Acanthis cannabina , Suomessakin pesivä siemeniä syövä peippoihin kuuluva varpuslintu hengellinen /hˈeŋŋellɪnen/ spiritualis sellainen (tavallisesti aineeton), joka liittyy uskontoon tai henkimaailmaan hengenvaarallinen /hˈeŋŋenvˌaːrallɪnen/ perīculōsus sellainen, joka saattaa aiheuttaa kuoleman hengittää /hˈeŋŋɪtːæː/ spirare ottaa toistuvasti ilmaa sisään keuhkoihin ja puhaltaa ilma ulos, tarkoituksena hapen talteen ottaminen ilmasta hengittävälle eliölle henki /hˈeŋkɪ/ 1. anima hengitys; hengitettävä ilma 2. vita elämä 3. animus tunnelma, ilmapiiri 4. spiritus henkiolento henkilö /hˈeŋkɪlø/ homo joku tietty tai tuntematon ihminen henkilöauto /hˈeŋkɪløˌauto/ automobilis pienehkö auto, joka on tarkoitettu ihmisten kuljettamiseen ja johon yleensä mahtuu 4-6 henkilöä henkilökohtainen /hˈeŋkɪløkˌohtainen/ proprius sellainen, joka on erityisesti henkilölle osoitettu henkilökohtaisesti /hˈeŋkɪløkˌohtaisˌestɪ/ 1. personaliter 2. itsestä puhuen 3. henkilökohtaisella tavalla 2. in personam ilmaisee, että tekee jotakin itse henkilöllisyys /hˈeŋkɪlˌøllɪsyːs/ identitas se, kuka jokin on; henkilön määrittävät ominaisuudet henkilöys /hˈeŋkɪløys/ identitas 2. se, että on henkilö; henkilönä oleminen 3. henkilöllisyys henkirikos /hˈeŋkɪrɪkos/ homicidium ihmisen elämään kohdistuva rikos; ihmisen kuolemaan johtava rikos henkitorvi /hˈeŋkɪtˌorvɪ/ trachea, trachia kaulassa oleva putkimainen elin, joka yhdistää kurkunpään ja keuhkot henkivartija /hˈeŋkɪvˌartɪja/ satelles henkilö, joka työkseen suojelee jonkun muun henkeä hepatiitti /hˈepatˌiːtːɪ/ hepatitis maksatulehdus heppa /hˈepːa/ gē hevonen heppu /hˈepːu/ mentula (yleensä miespuolinen) henkilö heprea /hˈeprea/ hebraeus pääasiassa Israelissa puhuttava seemiläinen kieli (kielitunnus: he) (sanalista) hepreaksi /hˈepreˌaksɪ/ hebraea heprean kielellä, heprean kielelle heprealainen /hˈeprealˌainen/ hebraea Heprean kielestä peräisin oleva tai siihen liittyvä. heprealainen /hˈeprealˌainen/ hebraea Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista polveutuvan seemiläisen kansan jäsen tai jälkeläinen hera /hˈera/ serum maitohera, maidosta rasvan ja juustoaineen erottamisen jälkeen jäävä neste herbaario /hˈerbaːrˌio/ herbārium kasvikokoelma; tyypillisesti litteiksi kuivattuja kasveja paperiarkeille kiinnitettyinä hereettinen /hˈereːtːɪnen/ haereseus harhaoppinen hereillä /hˈereillæ/ vigil ei unessa, eikä horroksissa, valveilla heresia /hˈeresˌia/ haeresis harhaoppi, harhaoppisuus, kerettiläisyys herhiläinen /hˈerhɪlˌæinen/ crabro 2. herhiläisten sukuun kuuluva -laji tai sen yksilö 3. mikä tahansa herhiläisten -sukuun kuuluva yhteiskunta-ampiaisten laji tai sellaisen yksilö herkkusieni /hˈerkːusˌienɪ/ Agaricus campestris viljelyherkkusieni, helttasieniin kuuluva ravinnoksi viljelty sieni (Agaricus bisporus). Tämä maailman suosituin herkkusienilaji löytyi eteläeurooppalaisesta luonnosta ja sitä alettiin tuottaa hallituissa oloissa 1700-luvulla. Muitakin herkkusienilajikkeita viljellään. Viljeltyjen herkkusienten lisäksi Suomessa tunnetaan parikymmentä luonnossa kasvavaa lajia. herkkähermoisuus /hˈerkːæhˌermoisuːs/ fastīdium se, että on herkkähermoinen herkkäuskoinen /hˈerkːæˌuskoinen/ crēdulus liian luottavainen, nenästä vedettävä, sinisilmäinen, naiivi herkullinen /hˈerkullɪnen/ sapidus hyvältä maistuva, maukas herkutella /hˈerkutella/ pulmentum syödä hyvää ruokaa hermeneutiikka /hˈermenˌeutɪːkːa/ hermeneutica teoria tulkinnasta hermo /hˈermo/ nervus hermoimpulssien kulkuväylänä toimiva lankamainen elin hermosto /hˈermosto/ systēma nervōsum monisoluisen eliön hermosoluihin perustuva tiedonvälitys- ja säätelyjärjestelmä hermostunut /hˈermostunut/ trepidus jännittynyt, levoton, huolestunut herne /hˈerne/ pisum 2. palkoja kasvattava viljelykasvi papujen ohella () 3. yksittäinen herneen syötävä siemen palon sisällä herneluu /hˈerneluː/ os pisiform pieni pyöreähkö luu ranteessa, pikkusormen puolella heroiini /hˈeroˌiːnɪ/ heroinum opioideihin kuuluva päihde, voimakas ja addiktoiva jauhemainen huume herra /hˈerra/ dominus 2. Kohtelias puhuttelu miehelle, käytetään sukunimen edellä. Lyhenne hra. 3. hallitsija, isäntä herrasmies /hˈerrasmies/ eques hieno, hyväkäytöksinen ja usein myös hyvin pukeutunut mies hertsi /hˈertsɪ/ hertz taajuuden SI-yksikkö (tunnus Hz) hertta /hˈertːa/ cordia tavallisen korttipakan maa, symboli punainen sydän, ♥ herttua /hˈertːua/ dux eräs korkea aatelisarvo, eräiden kuningasperheiden lapsille myönnettävä arvo herttuakunta /hˈertːuakˌunta/ ducatum herttuan tai herttuattaren hallitsema maa-alue, läänitys tai valtakunta herttuatar /hˈertːuatar/ dux herttuan puoliso; nainen, jolla on herttuan aatelisarvo herukka /hˈerukːa/ ribes -sukuun kuuluvia kasveja, jotka tunnetaan marjapensaina; mustaherukka, punaherukka, valkoherukka herättää /hˈerætːæː/ excito lopettaa toisen nukkuminen, saada hereille herätä /hˈerætæ/ evigilo 2. keskeyttää tai lopettaa nukkuminen kokonaan; nukahtamisen vastakohta 3. havahtua huomaamaan jotakin hetero /hˈetero/ dīrectus heteroseksuaali heterogeeninen /hˈeteroɡˌeːnɪnen/ heterogeneus epäyhtenäinen, sekakoosteinen heti /hˈetɪ/ statim välittömästi, viipymättä, viivyttelemättä hetki /hˈetkɪ/ temporis momentum lyhyt mitattavissa oleva aika hetsku /hˈetsku/ dīrectus hetero hevonen /hˈevonen/ 1. equus, caballus ratsastukseen ja vetojuhdaksi kesytetty nisäkäs (Equus caballus), luonnossa laumoissa elävä kavioeläin, joka on kasvissyöjä 2. caballus, equus yksi telinevoimistelussa käytettävistä voimistelutelineistä hevosenkenkä /hˈevosˌeŋkeŋkæ/ ferrum equorum hevosen kavioon naulattava metallinen suojus, joka suojaa kaviota kulumiselta hevospaarma /hˈevospˌaːrma/ tabānus (eläintiede) yleinen paarmalaji hevostalli /hˈevostˌallɪ/ equile rakennus, jossa pidetään hevosia hevosvoima /hˈevosvˌoima/ equipotentia vanha tehon mittayksikkö, jota on käytetty etenkin ajoneuvoista puhuttaessa. Yksi hevosvoima on teho, jolla pystyy nostamaan 75 kilogramman massan nopeudella 1 metriä sekunnissa. Hevosvoima on 0,736 kilowattia (kW). Hevosvoiman suomenkielinen lyhenne on hv. hidas /hˈidas/ lentus pienellä vauhdilla liikkuva tai tapahtuva hieho /hˈieho/ iūnix sukukypsä lehmä, joka ei ole vielä kertaakaan poikinut hiekka /hˈiekːa/ arena, harena hienojakoinen, kivien rapautuessa muodostuva maalaji hiekkainen /hˈiekːainen/ harēnōsus jokin alue, esine tai asia, jossa on paljon hiekkaa hiekkalaatikko /hˈiekːalˌaːtɪkːo/ arenarium 2. hiekalla täytetty lasten leikkipaikka 3. ohjelmalle eristetty ympäristö, jossa sen suoritus ei voi vaikuttaa isäntäkoneen muun ohjelmiston toimintaan hiekkaranta /hˈiekːarˌanta/ acta irtohiekan peittämä ranta, hiekka-alue meren tai järven lähellä hiekoittaa /hˈiekoitːaː/ arēna levittää hiekkaa tai soraa liukkauden torjumiseksi hieman /hˈieman/ paulum vähän, pikkuisen hieno /hˈieno/ 1. lautus miellyttävän näköinen tai kuuloinen, miellyttävän oloinen 2. tenuis ohut, kapea, hienorakenteinen, pienirakeinen hienosti /hˈienostɪ/ pulcher hyvin hienostunut /hˈienostunut/ urbānus hieno, kehittynyt, kultivoitunut; elegantti, hyvää makua ilmentävä hieraattinen /hˈieraːtːɪnen/ hieraticus pappeihin liittyvä, papillinen hierarkia /hˈierarkˌia/ hierarchia moniasteinen arvojärjestelmän asteikko, joka suppenee huippua kohti hieroa /hˈieroa/ frīcō hangata raajoilla painaen hieroja /hˈieroja/ trāctātor henkilö, joka hieroo ihmisten lihaksia hieronta /hˈieronta/ frictio hoitotarkoituksessa suoritettavaa pehmeisiin kudoksiin kohdistuvaa liikkuvaa painamista, joka tapahtuu sivelyjen, hankausten, pusertelujen ja erilaisten taputusten muodossa hiha /hˈiha/ manica vaatteen osa, joka peittää käsivarren osittain tai kokonaan hihna /hˈihna/ lorum tasalevyinen, tyyppillisesti nahasta tai kumista valmistettu, nauha hiili /hˈiːlɪ/ carbonium epämetalleihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on C; hiilellä on useita allotrooppisia muotoja perusmuodon ohessa: timantti, fullereeni, grafeeni, grafiitti, nanoputki ja lisää on odotettavissa hiilidioksidi /hˈiːlɪdɪˌoksɪdɪ/ carbonii dioxidum hiilihapon anhydridi, ilmaa raskaampi kaasu, jota muodostuu palamisen yhteydessä, CO₂ hiilimonoksidi /hˈiːlɪmonˌoksɪdɪ/ monoxeidium carbonicum häkä, CO hiilivety /hˈiːlɪvˌety/ hydrocarboneum hiilestä ja vedystä koostuva orgaaninen yhdiste, joka palaa hyvin ja vapauttaa runsaasti energiaa, minkä vuoksi käytetään laajasti polttoaineena hiillostaa /hˈiːllostaː/ transenna painostaa kysymyksillä hiiltyä /hˈiːltyæ/ vapor suuttua hiippailla /hˈiːpːailla/ ambulatio kävellä mahdollisimman äänettömästi, hiiviskellä, hiiveksiä hiippakunta /hˈiːpːakˌunta/ diocesis piispan johtama hallintoalue kirkossa hiirenloukku /hˈiːrenlˌoukːu/ mūscipula hiirien pyydystämiseen ja tappamiseen tarkoitettu, tavallisesti laukaisimen ja jousen avulla toimiva yksinkertainen laite hiiri /hˈiːrɪ/ 1. mus#Latina, mus moni varsinaisten rottien ja hiirien alalahkoon () kuuluvista rottaeläinten lajeista tai sellaisen yksilö 2. mus kämmenen alla pöydällä liikuteltava tietokoneen osoitinlaite hiisi /hˈiːsɪ/ cobalus fantasiakirjallisuudessa esiintyvä menninkäismäinen olento hiiva /hˈiːva/ fermentum 2. yleisnimi runsaalle joukolle erilaisia hiivasieniä 3. leivinhiiva (), taikinaan lisättävä kohotusaine joka käyttää ravintonaan taikinan hiilihydraatteja ja tuottaa kaasua joka saa aikaan taikinan kohoamisen ja muuttumisen kuohkeaksi. Voidaan käyttää myös kiljun ja kotiviinin valmistukseen. hiivasienitulehdus /hˈiːvasˌienɪtulˌehdus/ gadrium -hiivasienen aiheuttama tulehdus. hiki /hˈikɪ/ sudor pienten hikirauhasten erite, neste jota kuumuudessa leviää ihon pintaan hikka /hˈikːa/ singultus nikotus, tahdoton toistuva pallean nopea lihassupistus ja siitä seuraava ääni hikoilu /hˈikoilu/ sudor se, että hikoilee; hien esiintyminen iholla, erityisesti kainaloissa hila /hˈila/ cancellus elektroniputken tai kanavatransistorin ohjauselektrodi hiljainen /hˈiljainen/ silens 2. sellainen, joka ei puhu paljoa, vähäpuheinen, lähes puhumaton 3. sellainen, joka ei aiheuta paljoa hälyä, jonka aiheuttama ääni on tasoltaan matala; vähä-ääninen, hiiskumaton, äänetön 4. sellainen, jossa ei tapahdu juuri mitään hiljainen hetki /hˈiljainen hˈetkɪ/ albus tauko keskustelussa, liikenteessä tms. hiljaisesti /hˈiljaisˌestɪ/ silenter hiljaisella äänellä, äänettömästi hiljaisuus /hˈiljaisuːs/ silentium äänen puute hiljattain /hˈiljatːain/ nūper vähän aikaa sitten hilleri /hˈillerɪ/ mustella eräs eurooppalainen näätäeläin (Mustela putorius) hillitön /hˈillɪtøn/ licens hillitsemätön, kontrolloimaton, pidäkkeetön hilpari /hˈilparɪ/ hallebarda kahden käden ase, jossa sauvan päässä on terävä kärki sekä kirves ja sen toisella puolella piikki tai koukku hilse /hˈilse/ furfur ihosta, erityisesti päänahasta irtoavat kuolleet ihosolut himo /hˈimo/ cupido kiihkeä halu saada jotain himoita /hˈimoita/ cupio haluta kiihkeästi himokas /hˈimokas/ cupdius himoa tunteva hindulaisuus /hˈindulˌaisuːs/ Hinduismus Intiasta peräisin oleva ryhmä uskontoja hinkalo /hˈiŋkalo/ cumera (maatalous) suuremmasta säilytystilasta seinämillä rajattu viljan säilytystila; kellarista rajattu osa. hinnoitella /hˈinnoitella/ aestimō määrittää tuotteelle tai palvelulle hinta hinta /hˈinta/ pretium se, mitä joku on valmis maksamaan, hyödykkeen arvo markkinoilla hintakupla /hˈintakˌupla/ bulla ilmiö, jossa jonkin hyödykkeen, erityisesti asunnon, tontin tai sijoitushyödykkeen, arvostus on noussut ja hinta sen mukana korkealle ja kestämättömälle tasolle hintti /hˈintːɪ/ alfa homoseksuaalinen mies hioa /hˈioa/ acuō silottaa jnk pintaa hiomakivi /hˈiomˌakɪvɪ/ cōs hiomiseen käytettävä kivi, kovasin hipelöidä /hˈipelˌøidæ/ 1. digitus kosketella hyppysillä 2. depsō kosketella lähentelevästi hippa /hˈipːa/ hoc hippaleikin leikkijä, jonka tehtävä on ottaa muita kiinni hippaleikki /hˈipːalˌeikːɪ/ hoc lasten leikki, jossa hippana oleva leikkijä yrittää saada muita leikkijöitä kiinni; kiinni jääneestä tulee vuorostaan hippa hirmulisko /hˈirmulˌisko/ dinosaurus mesotsooisella maailmankaudella elänyt monimuotoinen matelijoiden ryhmä hirnahdus /hˈirnahdus/ hinnītus hirnahtaminen; siitä kuuluva ääni hirnua /hˈirnua/ hinnire pitää hevosen ääntä hirnunta /hˈirnunta/ hinnītus hirnuminen hirsi /hˈirsɪ/ cala kaadetun puun jykevähkö runko, luokiteltu puutavaralaji hirsipuu /hˈirsɪpuː/ arbor, gabalus rakennelma, joka on tehtyihmisten hirttämistä varten hirssi /hˈirssɪ/ milium eräitä heinäkasvien heimon viljoja hirtto /hˈirtːo/ pendulus tappaminen hirsipuuhun kiinnitetyn hirttoköyden varaan laskemalla hirttosilmukka /hˈirtːosˌilmukːa/ laqueus mihin tahansa naruun tai hirttoköyteen tehdyn hirttosolmun silmukka hirttäytyä /hˈirtːæytˌyæ/ pendeō tehdä itsemurha hirttämällä itsensä hirttää /hˈirtːæː/ pendeō teloittaa ripustamalla kaulastaan köyteen, jolloin teloitettava kuristuu tai kuolee niskan katkeamiseen köyden varaan pudotettaessa hirvi /hˈirvɪ/ alces pohjoisella pallonpuoliskolla elävä märehtijöihin lukeutuva maapallon suurin hirvieläin () hirvieläimet /hˈirvielˌæimet/ cerva eräs sorkkaeläinten lahkoon kuuluva nisäkkäiden heimo () hirvieläin /hˈirvielæin/ cerva mikä tahansa hirvieläinten heimoon () kuuluva sorkkaeläinten laji tai semmoisen yksilö hirviö /hˈirvɪø/ bestia taruolento, jota pidetään pelottavana ja vaarallisena hissi /hˈissɪ/ teleferica laite, joka nostaa tai laskee henkilön tai tavaran tasosta toiseen historia /hˈistorˌia/ historia menneisyys, menneisyyttä kokonaisuudessaan koskeva ilmaisu historiallinen /hˈistorɪˌallɪnen/ historicus historiaan liittyvä historioitsija /hˈistorɪˌoitsɪja/ historicus historian tapahtumista kirjoittava henkilö, historiankirjoittaja hitaasti /hˈitaːstɪ/ lente vähäisellä nopeudella hitaus /hˈitaus/ lentitudo hidas toiminta ominaisuutena hitti /hˈitːɪ/ carmen populare suosittu musiikkikappale, joka usein saavuttaa nopeasti suosion hiukka /hˈiukːa/ vellico hyvin pieni määrä; hitunen, rahtunen, hiukkanen hiukkanen /hˈiukːanen/ particula aineosanen, esim. atomi, elektroni tai neutroni hiukkaskiihdytin /hˈiukːaskˌiːhdytɪn/ particularum acceleratorium hiukkasfysiikan tutkimuksessa käytettävä laite, joka sähkökentän avulla kiihdyttää ja magneettikentän avulla suuntaa sähköisesti varautuneita hiukkasia tarkoituksena törmäyttää niitä vastakkaisista suunnista toisiinsa alkeishiukkasten havaitsemiseksi hius /hˈius/ crinis ihmisen päälaella kasvava yksittäinen karva, yksi tukan muodostavien hiusten joukossa; yhdysosana myös kuvaannollisessa merkityksessä hivellä /hˈivellæ/ dēlicium hyväillä; silitellä lempeästi hohde /hˈohde/ antecedo hohtamisesta aiheutuva näköhavainto hoikka /hˈoikːa/ gracilis vartaloltaan sopusuhtainen tai laiha; keskimääräistä kapeampi hoitaa /hˈoitaː/ curo 2. pitää huolta jostakuta/jostakin 3. parantaa sairaus hoitaja /hˈoitaja/ 1. administrator joku joka hoitaa jotain tointa 2. alō eräs terveydenhoitoalan työntekijä, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja hoito /hˈoito/ curatio terveydentilan ylläpitäminen hoksata /hˈoksata/ rāmulus oivaltaa hollanniksi /hˈollannˌiksɪ/ batavice hollannin kielellä, hollannin kielelle hollanti /hˈollantɪ/ batavice (kielitiede) hollannin kieli (kielitunnus: nl), Alankomaiden virallinen kieli. Sanalista hollantilainen /hˈollantɪlˌainen/ batavicus Alankomaista peräisin oleva tai Alankomaihin liittyvä holmium /hˈolmium/ holmium eräs alkuaine (tunnus Ho) holokausti /hˈolokˌaustɪ/ holocaustoma juutalaisten massasurma toisen maailmansodan aikaan holtiton /hˈoltɪton/ 1. incautus varomaton, piittaamaton, huolimaton 2. laxus pidoton, väljä, löysä holvata /hˈolvata/ camaro rakentaa holvi holvi /hˈolvɪ/ camera (arkkitehtuuri) kahden muurin ylle ja varaan kiilamaisista kivistä, tiilistä, ja laastista rakennettu tai betonista valettu kaareva kattorakenne home /hˈome/ aurūgō mikä tahansa erilaisista sienistä, joiden rihmasto muodostaa kuohkeaa massaa homeerinen /hˈomeːrɪnen/ homēricus Homeroksen aikainen, Homeroksen henkinen homo /hˈomo/ hilaris homoseksuaali yleisesti, mies tai nainen homofobia /hˈomofˌobɪa/ homophobia negatiivisia asenteita, tunteita ja tekoja homoseksuaaleja kohtaan; homokammo homonymia /hˈomonˌymɪa/ homonymia sanojen rakenteellinen monitulkintaisuus; se että sanat ovat muodoltaan samat mutta tarkoittavat aivan eri asioita homonyymi /hˈomonˌyːmɪ/ homonymum sana, joka on muodoltaan sama kuin jokin toinen, erimerkityksinen sana homoporno /hˈomopˌorno/ pornographia miesten välistä seksuaalista kanssakäymistä kuvaava pornografia homopropaganda /hˈomoprˌopaɡˌanda/ hilaris propaganda, jonka mukaan homoseksuaalisuus on normaalia ja positiivinen asia sekä homoseksuaaliset suhteet yhteiskunnalliselta arvoltaan yhtä arvokkaita kuin heteroseksuaaliset suhteet homoseksuaali /hˈomosˌeksuˌaːlɪ/ homosexualis samaa sukupuolta olevaan seksuaalista ja tunnepohjaista vetoa tunteva henkilö homoseksuaalinen /hˈomosˌeksuˌaːlɪnen/ cinaedicus samaa sukupuolta olevaan henkilöön, miesten keskeistä tai naisten keskeistä, seksuaalista ja tunnepohjaista vetoa tunteva homoseksuaalisuus /hˈomosˌeksuˌaːlɪsuːs/ homosexualitas seksuaalisen ja tunnepohjaisen mielenkiinnon kohdistuminen samaa sukupuolta olevaan hontelo /hˈontelo/ tenuis lihakseton, laiha, hyvin hoikka hopea /hˈopea/ argentum metallinen aine, pehmeä valkoinen jalometalli. Hopean kemiallinen merkki on Ag. hopeainen /hˈopeˌainen/ argenteus hopeinen hopeamitali /hˈopeˌamɪtˌalɪ/ argentum urheilu- ym. kilpailuissa toiseksi sijoittuneelle myönnetty palkinto hopeinen /hˈopeinen/ argenteus hopeasta valmistettu horisontaalitaso /hˈorɪsˌontaːlˌitaso/ plana transversalia jokin kuvitteellisista kehon pystysuunnassa ylä- ja alaosaan jakavista tasoista horisontti /hˈorɪsˌontːɪ/ fīniens näennäinen viiva, joka erottaa toisistaan maan ja taivaan jakaen näkökentän kaikki suunnat kahteen osaan: niihin, jotka kohtaavat Maan pinnan, ja niihin, jotka eivät kohtaa horologia /hˈorolˌoɡɪa/ horologia ajanmittaamisen tiede horoskooppi /hˈoroskˌoːpːɪ/ genesis astrologinen piirros, joka kuvaa taivaankappaleiden asentoja tietyllä hetkellä hostata /hˈostata/ dissignātor tarjota palvelintilaa ja tietojärjestelmäpalveluita toisille yrityksille hostia /hˈostɪa/ dissignātor siunattu roomalaiskatolinen ehtoollisleipä hotelli /hˈotellɪ/ deversorium majapaikka, joka tarjoaa lyhytaikaista majoitusta, tavallisesti yöpymistä huoneessa hotkaista /hˈotkaista/ tuburcinor syödä nopeasti, juurikaan pureskelematta, syödä yhdellä hotkaisulla hottentotti /hˈotːentˌotːɪ/ Hottentotti khoi, eteläisessä Afrikassa elävän khoikhoi-kansan jäsen houkutella /hˈoukutella/ 1. pelliciō yrittää saada tulemaan luokse tai tekemään jotakin esim. lahjomalla 2. tentō kutsua luokseen houkutin /hˈoukutɪn/ illecebra houkutteleva asia tai esine houkuttaa /hˈoukutːaː/ abstraho herättää kiinnostusta, vetää puoleensa housut /hˈousut/ bracae jalat ja alavartalon peittävä, kaksilahkeinen vaatekappale hovi /hˈovɪ/ aula hallitsijan asunto, tilukset ja muu lähiympäristö sekä siihen kuuluva henkilökunta, hoviväki hovisäveltäjä /hˈovɪsævˌeltæjæ/ compositor Laulun sanojen, eli lyriikan tai muiden runojen säveltäjä, joka säveltää jollekin tietylle artistille tai esim. levy-yhtiölle, siten että toimii säveltäjänä joko yksinoikeudella, sopimussuhteisesti tai muuten pääasiallisena (jatkuvassa yhteistyössä olevana) säveltäjänä. huhmar /hˈuhmar/ mortārium maljamainen astia, jota käytetään erilaisten, erityisesti ruoanlaittoon liittyvien ainesten (mm. yrttien ja pippurien) hienontamiseen huhtikuu /hˈuhtɪkuː/ Aprilis, aprilis vuoden neljäs kuukausi, maaliskuun ja toukokuun välissä huhu /hˈuhu/ auditus juoru, kuulopuhe huijari /hwˈijarɪ/ fraudātor 2. henkilö, joka valehtelee muille ihmisille saadakseen taloudellista hyötyä, esim. rahaa, tavaraa 3. henkilö, joka on muuta kuin väittää olevansa huijata /hwˈijata/ fraudō pettää, olla epärehellinen huikea /hwˈikea/ immānis Hyvin suuri. huilisti /hwˈilɪstɪ/ tībīcen huilun soittaja huilu /hwˈilu/ tibia nokkahuilu, poikkihuilu tai muu niiden kaltainen puupuhallin huilunsoittaja /hwˈilunsˌoitːaja/ tībīcen henkilö, joka soittaa huilua huimaus /hwˈimaus/ vertīgō tasapainon menettämisen tunne esimerkiksi korkealta alas katsottaessa tai noustessa seisomaan äkillisesti huippu /hwˈipːu/ 1. acumen korkein kohta 2. optime korkein aste, korkein saavutus huippuimuri /hwˈipːwɪmˌurɪ/ dēfatīgō rakennuksen katolla sijaitseva ilmanvaihtolaite huippukokous /hwˈipːukokous/ apex valtion tai hallituksen päämiesten välinen kokous huippuosaaja /hwˈipːuosˌaːja/ homō henkilö, jolla on johonkin työtehtävään tai ammattialaan erityisen korkeatasoista osaamista arvioituna kokemuksella, taidoilla ja saavutuksilla hukkua /hˈukːua/ 1. obruent kuolla tukehtumalla hengitettyään nestettä 2. perbitō hävitä, kadota, joutua kadoksiin hukuttaa /hˈukutːaː/ 1. obruent tappaa upottamalla, upottaa kuoliaaksi 2. amitto hukata, kadottaa 3. aufero hävittää, tuhota hullu /hˈullu/ inasnum mielisairas hulluus /hˈulluːs/ amentia järjettömyys, mielettömyys humaani /hˈumaːnɪ/ humanus inhimillinen, ihmisystävällinen, suvaitsevainen humala /hˈumala/ humulus hamppukasvien heimon monivuotinen köynnöskasvi (), yleinen oluen mauste, jona käytetään humalan emikukinnoista saatavaa humalajauhoa, (yleisesti) mikä tahansa humalien () suvun kasvi humalainen /hˈumalˌainen/ ebrius sellainen, joka on humalassa, alkoholin vaikutuksen alainen humalainen /hˈumalˌainen/ ebrius humalassa, alkoholin vaikutuksen alaisena oleva ihminen humalatila /hˈumalˌatɪla/ crapula juodun alkoholin aiheuttama päihtymys humanismi /hˈumanˌismɪ/ humanismus ihmisyyteen perustuva elämänkatsomus hummeri /hˈummerɪ/ cammarus, locusta euroopanhummeri (Homarus gammarus), Atlantissa esiintyvä suurikokoinen äyriäinen hunaja /hˈunaja/ mel makea ja tahmea neste, jota mesipistiäiset ja erityisesti mehiläiset tuottavat kukkien medestä ja kasvien tai kirvojen erittämästä mesikasteesta ravinnokseen. Ihminen on hyödyntänyt mehiläisten keräämää hunajaa aluksi luonnonpesistä ottamalla ja nykyisin tarhaamalla mehiläisiä. huntu /hˈuntu/ vēlāmen hiuksia ja kasvoja peittävä naisten vaate huoata /hˈuoata/ 1. suspiro huokaista, hengähtää 2. jaceō levähtää, hengähtää huojunta /hˈuojunta/ pello kahden hieman toisistaan poikkeavan taajuuden interferenssin aiheuttama ilmiö, joka ääniaalloilla on kuultavissa äänenvoimakkuuden jaksollisena vaihteluna huolellinen /hˈuolellɪnen/ diligens säntillinen, tarkka huolestunut /hˈuolestunut/ anxius sellainen, joka odottaa jotain negatiivista tapahtuvaksi huolestuttava /hˈuolestˌutːava/ de huolestusta, huolestumista aiheuttava tai herättävä huoli /hˈuolɪ/ timor usein rauhattomuutena ilmenevä, monesti tiedostamaton, mieltä painava tunne huolimatta /hˈuolɪmˌatːa/ quamquam jostakin asiasta piittaamatta; silti, vaikka huolimattomuus /hˈuolɪmˌatːomuːs/ incūria se, että on huolimaton huoltaja /hˈuoltaja/ tūtor lapsen edun valvoja; henkilö joka vastaa virallisesti alaikäisestä henkilöstä huolto /hˈuolto/ tuitiō huoltaminen huoltoasema /hˈuoltoˌasema/ statio bencinaria liike josta saa autoihin varaosia ja huoltopalveluja sekä polttoainetta huomata /hˈuomata/ aspicio havaita, kiinnittää huomionsa, panna merkille huomattava /hˈuomatːˌava/ insignis tärkeä, erityisesti merkille pantava huomautus /hˈuomautus/ 1. nota jnk asian tarkennukseksi tai täydennykseksi esitetty selitys 2. admonitio moite, nuhde, varoitus huomenna /hˈuomenna/ crās, cras kuluvan päivän jälkeisenä päivänä huominen /hˈuomɪnen/ cras seuraava päivä huomio /hˈuomɪo/ attentiō tarkkaavaisuus, varteenotto huomioida /hˈuomɪˌoida/ animadverto 2. ottaa huomioon, huomata 3. havainnoida, tehdä huomioita huone /hˈuone/ cubiculum, conclave rakennuksen muista osista yleensä seinillä erotettu tila huoneisto /hˈuoneisto/ plānus asuin- tai liiketilana käytettävä, yhdestä tai useammasta huoneesta koostuva kokonaisuus kerrostalossa, rivitalossa tai liikerakennuksessa huonekalu /hˈuonekˌalu/ intrinsecum tilassa tai huoneessa oleva käyttöesine huonekunta /hˈuonekˌunta/ domesticus ruokakunta huonekärpänen /hˈuonekˌærpænen/ Musca Domestica Muscidae-heimon tummanharmaa kaksisiipilaji (Musca domestica) , joka elää kaikkialla maapallolla, viihtyy erityisesti eläinsuojissa ja asunnoissa, sekä niiden läheisyydessä huono /hˈuono/ malus laadultaan puutteellinen, kehno, huonolaatuinen huonokuuloinen /hˈuonokˌuːloinen/ surdaster henkilö, joka kuulee huonosti, tai ei ollenkaan huonontua /hˈuonontˌua/ aggravor muuttua huonommaksi huonosti /hˈuonostɪ/ male huonolla tavalla huopa /hˈuopa/ coactum villasta, karvoista ym. huovuttamalla eli vanuttamalla valmistettu kangasmainen tuote huora /hˈuora/ meretrix prostituoitu huorata /hˈuorata/ scortor myydä itseään, toimia prostituoituna huorinteko /hˈuorɪntˌeko/ adulterium aviorikos huostaanotto /hˈuostaːnˌotːo/ custodia lastensuojelun toimenpide, jossa lapsi otetaan huoltajiltaan, yleensä vanhemmiltaan yhteiskunnan hoidettavaksi huotra /hˈuotra/ vāgīna pääosin nahkainen miekan säilytyssuoja, miekan tuppi huovittaa /hˈuovɪtːaː/ coactum päällystää huovalla huovuttaa /hˈuovutːaː/ ambulatio vanuttaa, tehdä huopamaiseksi hupaisa /hˈupaisa/ ioculāris jokin, joka huvittaa huppu /hˈupːu/ cucullus takin, paidan, kaavun tms. selkäosan yläreunasta lähtevä vaatteen osa, joka voidaan vetää pään yli hurjuus /hˈurjuːs/ immānitās se, että on hurja hurmaaja /hˈurmaːja/ dēlēnītor henkilö, joka hurmaa; hurmuri hurmaava /hˈurmaːva/ amoenus sellainen joka tai mikä hurmaa; täysin ihastuttava, kerrassaan ihana hurmata /hˈurmata/ dēlēniō saada omalla olemuksellaan toinen ihminen tai muut suhtautumaan ihailevasti, hyvin ihailevan positiivisesti; saada ihastumaan itseensä hurrata /hˈurrata/ hilarō osoittaa arvostusta tai suosiota (varsinkin käyttämällä sanaa ”hurraa”) hurrikaani /hˈurrɪkˌaːnɪ/ cataegis trooppinen hirmumyrsky, joka esiintyy Meksikonlahdella hurskas /hˈurskas/ pius harras, vakavamielinen hutsu /hˈutsu/ meretrix huora, lutka huudahdus /hˈuːdahdus/ exclāmātiō lyhyt huuto huudahtaa /hˈuːdahtaː/ exclāmō huutaa lyhyesti ja nopeasti huuhkaja /hˈuːhkaja/ Bubo bubo kookas, ruskeankeltainen, mustankirjava pöllöjen heimoon kuuluvan huuhkajien lintusuvun laji huuhtoa /hˈuːhtoa/ 1. eluo huljuttaa vedessä, valella vedellä tai nesteellä, varsinkin vähäisen lian tai puhdistusaineen poistamiseksi 2. lavō erottaa hieno aine karkeammista tai raskas aine keveämmistä osista veden liikkeiden avulla 3. infero vedestä: viedä, imaista mukaansa. huuli /hˈuːlɪ/ 1. labium, labea ihmisen ja monien muiden nisäkkäiden pehmeä suun ympäristö; yleensä monikossa, jolloin tarkoitetaan ylähuulta ja alahuulta 2. labellum yksi kämmekkäkasvien kehälehdistä huumori /hˈuːmorɪ/ facetiae leikinlasku; hyväntahtoinen suhtautuminen koomisiin ilmiöihin huurre /hˈuːrre/ pruīna jääkidekerros, joka syntyy pakkasella korkean ilmankosteuden olosuhteissa eri pinnoille huutaa /hˈuːtaː/ clamare puhua hyvin lujaa huutaja /hˈuːtaja/ licitātor huutokaupan asiakas huutokauppa /hˈuːtokˌaupːa/ auctiō kaupaksi tarjoaminen läsnä oleville ostajille suullisten ja julkisten ostotarjousten tekemistä varten huutomerkki /hˈuːtomˌerkːɪ/ signum exclamationis välimerkki !, jolla päätetään painollinen lause tai huudahdusrepliikki huvi /hˈuvɪ/ oblectāmen 2. usein vapaa-ajalla ajanvietteenä tehtävä hauska tai rentouttava asia 3. edelliseen liittyvä nautinnon tai hauskuuden kokemus huvitella /hˈuvɪtella/ oblectare tehdä jtk. huvikseen, hauskuttaa itseään huvittaa /hˈuvɪtːaː/ oblecto aiheuttaa huvitusta, olla huvittava huvitus /hˈuvɪtus/ oblectāmen huvia ja iloa tuottava asia hyasintti /hˈyasˌintːɪ/ vaccīnium tuoksuhyasintti, koristekasviksi kasvatettava sipulikasvi Hyacinthus orientalis hybridi /hˈybrɪdɪ/ autocinetum materiae propulsoriae miscellae yhden tai useamman asian risteymä hydra /hˈydra/ Hydra kreikkalaisessa muinaistarustossa hirvittävä olento, jolla oli käärmeen vartalo ja yhdeksän päätä hydrofiilinen /hˈydrofˌiːlɪnen/ imbuō kostuttava, kostuva hydrologi /hˈydrolˌoɡɪ/ hydrogista hydrologian tutkija hydrologia /hˈydrolˌoɡɪa/ hydrologia vesitiede, geofysiikan osa-alue, joka tutkii veden esiintymistä, ominaisuuksia ja kiertokulkua maapallolla hyeena /hˈyeːna/ hyaena joukko lähinnä Afrikassa eläviä vahvaleukaisia kissoille ja näätäeläimille sukua olevia petoja ja raadonsyöjiä hygienia /hˈyɡienˌia/ sanitas yksilöiden ja yhteisöjen terveydenhoitoa tutkiva tiede, osa ehkäisevää lääketiedettä, mihin kuuluu mm. tarttuvien tautien torjunta hyinen /hˈyinen/ gelidus jääkylmä hylje /hˈylje/ phoca jokin eväjalkaisista vedessä viihtyvistä -heimon nisäkkäistä. Suomessa säännöllisesti tavattavia lajeja ovat harmaahylje eli halli ja norppa. hylky /hˈylky/ naufragium laivahylky, uponnut tai haaksirikkoutunut ja luonnon armoille hylätty laiva tai muu alus hylly /hˈylly/ gratulari kahden tuen välissä lepäävä vaakasuora taso, jolla pidetään tavaroita; hyllykön taso hylsy /hˈylsy/ capsa tuliaseen patruunan yleensä metallinen kuori hylätty /hˈylætːy/ derelictus sellainen, jota ei ole kelpuutettu, joka on jätetty heitteille, hyljätty; viskattu pois. hylätty /hˈylætːy/ desum jokin tai joku, joka tullut hylätyksi tai jäänyt kelpuuttamatta hylätä /hˈylætæ/ 1. relinquo jättää heitteille, hoidotta; jättää pois käytöstä 2. negō olla hyväksymättä, tehdä kielteinen päätös hymni /hˈymnɪ/ hymnus juhlallinen (kuoro)laulu hymy /hˈymy/ risus kasvoilla, erityisesti huulilla ja suupielissä, myös silmissä ja silmien seudulla näkyvä iloista suhtautumista tai halveksuntaa viestivä ilme. hymyillä /hˈymyillæ/ subridere laittaa kasvonsa hymyyn vetämällä suutaan tai suupieliään; pitää hymyä kasvoillaan; olla hymyssäsuin, hymyssä huulin, hymyssä silmin; olla hymyn virneessä. hymykuoppa /hˈymykˌuopːa/ gelasīnus joidenkin henkilöiden hymyillessä poskeen muodostuva syvennys hymähtää /hˈymæhtæː/ sanna äännähtää heikosti nauraen hyperbeli /hˈyperbˌelɪ/ hyperbole käyrä, jonka kahdesta polttopisteestä mitattujen etäisyyksien erotuksen itseisarvo on vakio hyperlinkki /hˈyperlˌiŋkːɪ/ nexus hypertekstissä oleva viite toiseen dokumenttiin tai resurssiin hypistellä /hˈypɪstellæ/ digitus kosketella hyppysillä hypokondria /hˈypokˌondrɪa/ hypochondria psyykkinen sairaus, jossa henkilö kuvittelee sairastavansa jotakin vakavaa tautia hypokorismi /hˈypokorˌismɪ/ hypokorisma toisesta nimestä johdettu henkilönnimi; lempinimi hypoteekki /hˈypotˌeːkːɪ/ hypotheca pantti, panttiesine hypoteesi /hˈypotˌeːsɪ/ coniectura tutkittava väite; oletus, otaksuma, olettamus; tietylle ilmiölle ehdotettu selitys, jonka täytyy olla tieteellisten menetelmien mukaisesti testattavissa: testaamalla se voidaan osoittaa virheelliseksi tai sen paikkansapitävyyden puolesta voidaan saada näyttöä hypotenuusa /hˈypotenˌuːsa/ hypotenusa suorakulmaisen kolmion suoran kulman vastainen sivu hyppy /hˈypːy/ saliō hyppäämisen teko tai tapahtuma hyppysellinen /hˈypːysˌellɪnen/ vellico ripaus; peukalon ja vastakkaisten sormien väliin jäävä määrä hypätä /hˈypætæ/ salire ponnistaa irti maasta jaloillaan yhden kerran; tehdä yksi hyppy hysteerinen /hˈysteːrɪnen/ hystericus 2. hysterian mukainen; hallitsemattoman ja kohtuuttoman tunteellinen 3. sellainen joka kärsii hysteriasta hytti /hˈytːɪ/ casa laivassa tai junassa oleva erillinen huone, jossa matkustajat ja miehistön jäsenet voivat nukkua ja viettää aikaansa. Hytti voi olla tarkoitettu yhdelle tai useammalle henkilölle. hyttynen /hˈytːynen/ culex jokin heimon Culicidae-hyönteinen, joista osa imee verta ravinnokseen hyve /hˈyve/ virtus hyvä tapa hyvillään /hˈyvɪllæːn/ gāvīsus (3. persoonan muoto) tyytyväinen, tyytyväisenä hyvin /hˈyvɪn/ bene hyvällä tavalla; niin, että tulos on hyvä hyvyys /hˈyvyːs/ bonitās se, että on hyvä hyvä /hˈyvæ/ bonus, bona, bonum sellainen, joka tai mikä on eettisesti ja muutoinkin positiivinen hyväksyä /hˈyvæksˌyæ/ accipio päättää jonkin olevan hyvä tai sopiva, kelpuuttaa, suostua hyvänlaatuinen /hˈyvænlˌaːtwɪnen/ benignus sellainen, joka ei voi levitä muualle kehoon (kasvaimesta) hyvännäköinen /hˈyvænnækˌøinen/ formōsus sellainen, jonka tai minkä näkeminen saa aikaan miellyttävän tuntemuksen; esteettinen, kaunis hyvänsuopaisuus /hˈyvænsˌuopaisuːs/ benevolentia hyvyys, hyväntahtoisuus hyväntahtoinen /hˈyvæntˌahtoinen/ benevolens sellainen, joka tahtoo hyvää muille hyvästi /hˈyvæstɪ/ ave hyvin, hyvällä tavalla, hyvin tuloksin hyväuskoinen /hˈyvæˌuskoinen/ crēdulus joka uskoo helposti hänelle kerrotut asiat eikä epäile vilppiä hyytelö /hˈyːtelø/ gelu (keittiö) pehmeä, joustava massa, joka muodostuu mehun, kala-, kasvis- tai lihaliemen jäähtyessä niissä luonnostaan olevan tai lisätyn hyytelöimisaineen vaikutuksesta hyytyä /hˈyːtyæ/ coagulo kovettua, jähmettyä hyödyke /hˈyødyke/ bona vastikkeellinen tai ilmainen kuluttajan tarpeita tyydyttävä tavara tai palvelu hyödyllinen /hˈyødyllɪnen/ adiūtābilis sellainen, josta on hyötyä hyödyttää /hˈyødytːæː/ fanus olla hyödyksi, tulla hyödyksi hyödytön /hˈyødytøn/ inutilis sellainen, josta ei ole hyötyä hyökkäys /hˈyøkːæys/ impetus toimi, jonka päämääränä on vastustajan tuhoaminen tai vahingoittaminen niin, että sen on mahdotonta jatkaa taistelua hyökkääjä /hˈyøkːæːjæ/ prorsum pallopeleissä pelaaja jonka tehtävänä on tehdä maaleja tms. hyökätä /hˈyøkætæ/ appugno käydä tietyn henkilön tai asian kimppuun fyysisesti tai sanallisesti hyönteinen /hˈyønteinen/ īnsectum jokin Insecta-luokkaan kuuluvista niveljalkaisista eläimistä hyönteismyrkky /hˈyønteismˌyrkːy/ insecticida (torjunta-aine) Tuhohyönteisten torjuntaan käytetty myrkky hyöty /hˈyøty/ beneficium jokin asia, joka edesauttaa jotain toista asiaa hyötysuhde /hˈyøtysˌuhde/ efficientia se, kuinka suuri osa panoksesta muuttuu tuotokseksi (ilmaistaan suhdelukuna) hyötyä /hˈyøtyæ/ lucrum saada jostakin jotakin hyötyä tai etua hyötää /hˈyøtæː/ cōgō säädellä kasvien viljelyä kasvuoloja muuttamalla siten, että ne saadaan kukkimaan ja antamaan satoa haluttuna kasville epätyypillisenä aikana hädin tuskin /hˈædɪn tˈuskɪn/ vix juuri ja juuri, vaivoin, tuskin; vain vähän häirikkö /hˈæirɪkːø/ turbātor (päihtynyt) henkilö, joka tekemisillään häiritsee muita tai aiheuttaa ongelmia häiriö /hˈæirɪø/ turba jokin tilapäinen haitta, keskeytys, epäjärjestys, virheellisyys tms. häiveperhonen /hˈæivepˌerhonen/ Martius (eläintiede) täpläperhosten heimoon kuuluva suurikokoinen päiväperhonen. häkki /hˈækːɪ/ cavea tila, jossa pidetään eläimiä verkon tai kalterien takana hälinä /hˈælɪnæ/ iurgium äänekäs toiminta hälvetä /hˈælvetæ/ clārus haihtua, hävitä vähitellen, muuttua harvemmaksi tai väljemmäksi häly /hˈæly/ strepitus (fonetiikka) ääntöväylän supistuma­kohdan pyörteisen ilmavirtauksen vaikutuksesta seuraava monille konsonanteille ominainen äänteen piirre hälyttää /hˈælytːæː/ cōnsternō antaa varoittavaa merkkiääntä hämillään /hˈæmɪllæːn/ permixtim (3. persoonan muoto) hämmentyneenä, ymmällään hämmentää /hˈæmmentæː/ confundō sekoittaa ajatukset, saattaa hämilleen, aiheuttaa hämmennystä hämmästyttää /hˈæmmæstˌytːæː/ capio saattaa hämmästyneeksi, tehdä hämmästyneeksi hämähäkinseitti /hˈæmæhækˌinseitːɪ/ arānea hämähäkin kutoma pyyntiverkko hämähäkinverkko /hˈæmæhækˌinverkːo/ aranea hämähäkin ravinnon pyyntiä varten seitistä kutoma verkko hämähäkki /hˈæmæhˌækːɪ/ aranea, araneus jokin lahkon Araneae niveljalkainen hämähäkkieläin hämärä /hˈæmæræ/ 1. obscūrus sellainen, jossa on heikko valaistus, pimeähkö 2. anceps sellainen, joka on epäselvä tai johon liittyy epäselvyyksiä, epämääräinen hämärä /hˈæmæræ/ crepusculum heikko valaistus, pimeys hämätä /hˈæmætæ/ baculum harhauttaa, johtaa harhaan hännystellä /hˈænnystellæ/ adūlor liehakoida, mielistellä häntä /hˈæntæ/ cauda selkärankaisilla maaeläimillä selkärangan jatkona peräaukon yläpuolella sijaitseva ruumiinosa häntäluu /hˈæntæluː/ os coccygis selkärangan alimmat 3–5 nikamaa, jotka (ihmisellä) ovat jäänne hännästä () häpeä /hˈæpeæ/ pudor huonommuuden tunteesta tai sopimattomasta teosta johtuva negatiivinen tunne häpeällinen /hˈæpeˌællɪnen/ dēfōrmis häpeäksi oleva häpeämätön /hˈæpeˌæmætøn/ impudens 2. (henkilöstä) sellainen, jota ei hävetä 3. hävytön, julkea häpeäpaalu /hˈæpeæpˌaːlu/ patibulum jalkapuuta muistuttava laite, johon tuomittu kiinnitetään julkisesti näytteille päästään ja käsistään häpy /hˈæpy/ vulva, baga, heunceut (anatomia) naisen ulkosynnyttimet häpyhuuli /hˈæpyhˌuːlɪ/ labea naisen sukupuolielinten ulkoinen osa, toinen isoista tai pienistä häpyhuulista häpykieli /hˈæpykˌielɪ/ clitoris, crista, landīca, itil naisen sukupuolielinten herkin osa häpyluu /hˈæpyluː/ os pubis ihmisen lantioon kuuluva parillinen luu härkki /hˈærkːɪ/ patrimonium mikä tahansa härkkien sukuun () kuuluva kohokkikasvien laji tai sellaisen yksilö härkä /hˈærkæ/ bos kuohittu urospuolinen nautaeläin tai poro härkäpapu /hˈærkæpˌapu/ faba virnojen sukuun kuuluva hernekasvien laji () tai sen yksilö härkätaistelu /hˈærkætˌaistelu/ tauromachia kansanhuvi, jossa pikadorit ja banderillot auttavat matadoria surmaamaan härän härski /hˈærskɪ/ rancidus eltaantunut, härskiintymällä pilaantunut häränliha /hˈærænlˌiha/ būbula yleensä täysikasvuisen naudan liha elintarvikkeena käytettäväksi hätäillä /hˈætæillæ/ accelerare olla turhaan huolissaan ja kiirehtiä häveliäs /hˈævelɪæs/ pudens ujo, kainosteleva; ei avoin (erityisesti alastomuudessa ja seksuaaliasioissa) häveliäästi /hˈævelɪˌæːstɪ/ modestē häveliäällä tavalla hävittäjä /hˈævɪtːˌæjæ/ dēlētor toisia aluksia suojaamaan kehitetty sota-alustyyppi, jotka yleensä käsitetään 4000-10000 tonnin massaisiksi hävitys /hˈævɪtys/ clādes tuho hävitä /hˈævɪtæ/ 1. abolescō 2. mennä pois näkyvistä, kadota 3. mennä nollaan 2. clārus hajaantua, kadota, haihtua 3. aborior kuolla, jäädä unohduksiin 4. āmittō jäädä tappiolle, joutua häviölle pelissä, oikeudenkäynnissä tai kilpailussa hääpari /hˈæːparɪ/ agāsō sulhanen ja morsian häät /hˈæːt/ nūptiae seremonia, jossa kaksi ihmistä vihitään keskenään avioliittoon häätö /hˈæːtø/ dēiectiō viranomaisen täytäntöönpanotoimenpide, jolla vuokralainen tai muu toisen omistamaa kiinteistöä tai huoneistoa hallitseva pakotetaan muuttamaan pois hökkeli /hˈøkːelɪ/ tugurium hatararakenteinen, tavallisesti pienikokoinen talo tai mökki hölkätä /hˈølkætæ/ currere juosta rauhallisesti hölmö /hˈølmø/ stultus typerä henkilö; henkilö, joka ei ole viisas; typerys hölmöläinen /hˈølmølˌæinen/ mōra fiktiivisen Hölmölän kylän asukas hölynpöly /hˈølympˌøly/ gerrae joutava tai paikkaansa pitämätön puhe tai väite hömppä /hˈømpːæ/ spuma sellainen, mikä on hauska, mutta tarpeeton höperö /hˈøperø/ senīlis sellainen, jolla on ymmärryksessään, muistissaan tai itseluottamuksessaan heikkoutta; heikkomielinen höyhen /hˈøyhen/ penna linnun orvaskeden sarveismuodostuma höyhentää /hˈøyhentæː/ 1. carpō poistaa höyhenet kuolleesta linnusta 2. lacrima retuuttaa jotakuta höylätä /hˈøylætæ/ 1. planum käyttää höylää kappaleen tasoittamiseksi, ohentamiseksi tai lyhentämiseksi 2. scandere kopioida maksukortin kohokuvioina kirjoitetut nimi- ja tilitiedot kuittiin urallisessa lukulaitteessa; maksaa kortilla höyry /hˈøyry/ vapor kaasu, joka on lähellä nesteytymistä, vesihöyry höyrylaiva /hˈøyrylˌaiva/ vapor laiva, jonka pääkone toimii höyryvoimalla höyryttää /hˈøyrytːæː/ vapor kypsentää ruokaa kuumassa höyryssä, esim. kattilassa kiehuvan veden yllä siivilässä höystää /hˈøystæː/ condiō 2. (ruoasta) lisätä höysteeksi, tarjota jonkin kanssa 3. tarjota jonkin kanssa iankaikkinen /ˈiaŋkˌaikːɪnen/ aeternus sellainen, millä ei ole (alkua eikä) loppua iankaikkisesti /ˈiaŋkˌaikːɪsˌestɪ/ aeternō aina, ikuisesti iankaikkisuus /ˈiaŋkˌaikːɪsuːs/ aeternitas se, että on iankaikkinen ibuprofeiini /ˈibuprˌofeˌiːnɪ/ acidus propionicus isobutylphenylus laajasti käytössä oleva tulehduskipulääke, jonka vaikutusmekanismina on syklo-oksygenaasientsyymin toiminnan estäminen ja sitä kautta prostaglandiinisynteesin inhibointi idea /ˈidea/ idea ajatus, oivallus, keksintö, pulman ratkaisu identiteetti /ˈidentɪtˌeːtːɪ/ identitas (filosofia) se, mikä tekee oliosta tai muusta entiteetistä määriteltävän ja tunnistettavan, antamalla sille joitakin ominaisuuksia tai piirteitä, jotka mahdollistavat sen erottamisen muista olioista identtisyys /ˈidentːɪsyːs/ identitas se, että on täysin sama, identtinen ideologia /ˈideˌoloɡˌia/ ideologia ideoiden kanonisoitunut kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai rutiininomaiseksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, luokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä ideologinen /ˈideˌoloɡɪnen/ ideologicus ideologian mukainen, ideologiaa noudattava idiomi /ˈidɪˌomɪ/ idiotismus sanontatapa tai ilmaisu, jota ei voi ymmärtää pelkästään sen sisältämien sanojen merkitysten perusteella idiootti /ˈidɪˌoːtːɪ/ idiota tyhmänä pidetty henkilö ido /ˈido/ ido esperantoon perustuva kansainvälinen keinotekoinen kieli (kielitunnus: io) idoli /ˈidolɪ/ idolum jumalankuva, kulttiesine taikka muu uskonnollisen tai hengellisen palvonnan kohde idätys /ˈidætys/ germinatio idättämisen toteutus ien /ˈien/ gingiva hampaan juurta peittävä pehmytkudos ies /ˈies/ iugum niskan taakse laitettava veto- tai kantolaite ihailija /ˈihailˌija/ fautor henkilö, joka ihailee jotakuta ihailla /ˈihailla/ admīror pitää esimerkillisenä ihailu /ˈihailu/ admīrātiō ihaileminen ihan /ˈihan/ iūstus aivan, täysin, juuri, vallan ihana /ˈihana/ mirabilis erittäin hyvä, äärimmäisen miellyttävä, ihastuttava; poikkeuksellisen kaunis, haluttava tai herkullinen ihannoida /ˈihannˌoida/ adorare pitää ihanteenaan ihastus /ˈihastus/ pīnsō (tilapäisen) rakastuksen kohde ihme /ˈihme/ miraculum hyvin harvinainen tai epätodennäköinen tapahtuma ihmeellisesti /ˈihmeːllɪsˌestɪ/ mirābiliter ihmeellisellä tavalla ihmetellä /ˈihmetellæ/ miror kummastella ihminen /ˈihmɪnen/ homo, humanus nykyihminen, kahdella jalalla kulkeva nisäkäs (Homo sapiens sapiens), joka kuuluu kädellisten lahkoon muiden ihmisapinoiden kanssa ihmisapina /ˈihmɪsˌapɪna/ clūra jokin heimon Hominidae, johon kuuluvat ihmiset, simpanssit, gorillat ja orangit, edustajista ihmisjoukko /ˈihmɪsjˌoukːo/ agmen joukko mitä tahansa ihmisiä ihmiskunta /ˈihmɪskˌunta/ hūmānitās maailman kaikkien ihmisten muodostama kokonaisuus ihmissuhde /ˈihmɪssˌuhde/ necessitudo suhde, joka on kahden ihmisen välillä ihmissusi /ˈihmɪssˌusɪ/ lupinotuum ihminen, joka muuttuu vasten tahtoaan sudeksi täysikuulla ihmisyys /ˈihmɪsyːs/ humanitas inhimillinen olemus, ihmisiksi toimiminen ihmisääni /ˈihmɪsˌæːnɪ/ vox humana ihmisen äänielimellään tuottama ääni iho /ˈiho/ corium ihmisen elimistön uloin ja suurin elin, joka ympäröi koko ruumista lukuun ottamatta ruumiinonkaloita ja silmiä ihotautilääkäri /ˈihotˌautɪlˌæːkærɪ/ dermatologista ihosairauksia ja allergioita tutkiva ja hoitava lääkäri ihra /ˈihra/ arvina sian rasva, vrt. tali iibis /ˈiːbɪs/ ībis haikaralintuihin kuuluvia lintuja (Threskiornithidae) iilimato /ˈiːlɪmˌato/ hirūdō mikä tahansa juotikkaiden alaluokkaan () kuuluva nivelmatojen laji tai sellaisen yksilö ikinä /ˈikɪnæ/ 1. umquam (kysymyslauseessa) ylipäätään, edes joskus, koskaan 2. aliquando () ei minään aikana, ajankohtana ikivanha /ˈikɪvˌanha/ antiquus hyvin vanha, muinainen ikkuna /ˈikːuna/ fenestra 2. seinään tai muuhun rakenteeseen puhkaistu, useimmiten lasitettu aukko, joka päästää halutulla tavalla valoa lävitseen 3. tietty rajattu ajankohta, jolloin jonkin toiminnon teko on mahdollista, aikaikkuna ikkunaruutu /ˈikːunarˌuːtu/ altercatio ikkunan lasilevy ikoni /ˈikonɪ/ icon 2. Kristusta, Neitsyt Mariaa tai pyhimyksiä esittävä maalaus 3. alallaan tunnettu henkilö 4. merkki, joka muistuttaa kohdettaan esim. näyttää tai kuulostaa kohteeltaan iktyologia /ˈiktyˌoloɡˌia/ ichthyologia kalatiede, kaloja tutkiva tiede ikuinen /ˈikwɪnen/ aeternus joka ei lopu koskaan; aina jatkuva ikuisesti /ˈikwɪsˌestɪ/ aeternum kaikki ajat kestäen ikuisuus /ˈikwɪsuːs/ aeternitas 2. äärettömän pitkä aika 3. ajasta riippumaton olotila, jossa aika saattaa olla läsnä, mutta kykenee rajoittamaan vain sisällään, ei ulkopuolellaan, olevaa todellisuutta ikä /ˈikæ/ aetas syntymähetkestä tai valmistus- tai muodostumishetkestä kulunut aika ikävystyttää /ˈikævˌystytːæː/ terebrō saada ikävystymään; pitkästyttää ikävöidä /ˈikævˌøidæ/ desum kaivata, haikailla ikään kuin /ˈikæːŋ kwˈin/ quasi aivan kuin, kuin iljettävä /ˈiljetːˌævæ/ foedus iljetystä aiheuttava, erittäin vastenmielinen, inhottava ilkeys /ˈilkeys/ malitia se, että on ilkeä ilkeä /ˈilkeæ/ malignus sellainen, joka tekee mielellään kepposia toiselle tai on muuten häijy; pahantahtoinen illalla /ˈillalla/ vesperi (ajasta) ilta-aikaan, iltasella illallinen /ˈillallɪnen/ cēna illalla syötävä ateria tai välipala illankoitto /ˈillaŋkˌoitːo/ crepusculum auringon laskeutuminen horisontin taakse illastaa /ˈillastaː/ cēnō syödä illallista illyrialainen /ˈillyrˌialˌainen/ Illyrius Illyriaan tai illyrialaisiin liittyvä illyrialainen /ˈillyrˌialˌainen/ Illyrius Balkanin niemimaalla sijainneessa muinaisessa Illyriassa asunut kansa ilma /ˈilma/ aer hengitettävä kaasuseos, joka ympäröi maapalloa ilmakehänä ilmainen /ˈilmainen/ gratuitus sellainen, joka ei maksa mitään, maksuton ilmakehä /ˈilmakˌehæ/ aër maapalloa ympäröivä kaasuista koostuva kerros, joka on ilmaa; maapallon kaasukehä ilmalaiva /ˈilmalˌaiva/ aëronavis ilmaa kevyempi, aerodynaamiseksi muotoiltu ilmakulkuneuvo, ilma-alus, joka lentää jonkinlaisen moottorin voimalla ilman /ˈilman/ sine ilman vain kans. muuten vain, ilman aikojaan ilmansuunta /ˈilmansˌuːnta/ plaga caeli maapallon pinnalla tapahtuvaa suuntimista varten yleismaailmallisesti määriteltyyn järjestelmään kuuluva suure, jonka mittayksikkö on aste; jakautuvat ympyrällä 90 asteen kulmissa ristimäisesti vastakkaisiin ja viereisiin pääilmansuuntiin (pohjoinen, itä, etelä, länsi) ja pääilmansuuntien väleissä 45 asteen kulmissa suhteessa pääilmansuuntiin, pääilmansuuntien puoliväleissä, väli-ilmansuuntiin (koillinen, kaakko, luode, lounas) ilmanvastus /ˈilmanvˌastus/ trahea Kappaleen liikettä ilmassa vastustavat voimat, jotka syntyvät kappaleen eri puolilla vallitsevista ilmanpaineista ja sen ohi virtaavasta ilmavirrasta ilmapallo /ˈilmapˌallo/ balonus ilmalla tai kaasulla täytettävä, kevyestä materiaalista yleensä koristelu- tai mainontatarkoituksiin valmistettu pallo ilmapurjehdus /ˈilmapˌurjehdus/ velificatio (ilmailu) lentäminen kuumailmapallolla; joskus myös purjelento; yleensä ilmavirtausten hyödyntäminen ilmaliikenteessä ilmasto /ˈilmasto/ clima tietyn paikan tai alueen tyypillinen sää kuvattuna tilastollisin termein kuten keski- ja ääriarvoin ja persentiilein ilmaston lämpeneminen /ˈilmaston lˈæmpenˌemɪnen/ calefactio universalis ilmastonmuutos, jossa ilmasto lämpenee ilmastonmuutos /ˈilmastˌonmuːtos/ climatis mutatio ilmaston muuttuminen; pidemmän aikavälin tilastollinen muutos sääilmiöissä ilmastotiede /ˈilmastotˌiede/ climatologia klimatologia; maantieteen haara, joka tutkii eri paikkojen ja alueiden ilmastoja eli keskimääräisiä säätiloja keskipitkien tai pitkien ajanjaksojen puitteissa ilmata /ˈilmata/ dēpleō päästää ilmaa ulos (esim. lämpöpatterista) ilmaus /ˈilmaus/ 1. verbum suullisesti, kirjallisesti, elehtimällä tms. kerrottu jotakin ilmaiseva lausuma tai muu viesti 2. sanguinans ilmanpoisto, ilmaamisen toteutus ilmavirta /ˈilmavˌirta/ rīvus ilmamassan siirtyminen virtaamalla paikasta toiseen ilme /ˈilme/ vultus ihmisen kasvoilla näkyvät merkit mielialasta ilmeinen /ˈilmeinen/ manifestus silminnähtävä; riidaton; varma; hyvällä syyllä uskottava ilmeisesti /ˈilmeisˌestɪ/ ēvidenter ilmeisellä tavalla, heti nähtävästi, riidattomasti, epäilyksettä, ei vähäisesti (erit. lakikielessä) ilmentymä /ˈilmentˌymæ/ revelatio ilmenemis- tai esiintymismuoto, ilmaus ilmentää /ˈilmentæː/ monstrare olla esimerkki jstak ilmestyä /ˈilmestˌyæ/ 1. coorior tulla näkyviin, ilmaantua 2. annuntiare teoksen julkaisusta, tulla julkaistuksi ilmiö /ˈilmɪø/ portentum aistein havaittava, usein mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma tai muu ilmenevä erityisyys, joka toistuu tai on toistettavissa ilmoittaa /ˈilmoitːaː/ annuntiō kertoa ilmoitus, tiedotus tai uutinen, antaa tiedoksi ilmoittautua /ˈilmoitːˌautua/ conscrībō ilmoittaa itsensä johonkin ilmoitus /ˈilmoitus/ denuntiatio 2. ilmoittamisen toteutus 3. julkaistu tai sellaiseksi tarkoitettu teksti, jonkin asian julkistamiseksi ilo /ˈilo/ gaudium, laetitia hyvä mieliala iloinen /ˈiloinen/ laetus hyvällä mielellä oleva, hyvän mielinen, jolla on hyvä mieliala; joka on luonteeltaan ilomielinen, iloluonteinen iloisesti /ˈiloisˌestɪ/ feliciter iloisella tavalla iloisuus /ˈiloisuːs/ laetitia se, että joku on iloinen iloita /ˈiloita/ gaudere olla iloinen ilotalo /ˈilotˌalo/ lupanar bordelli ilotyttö /ˈilotˌytːø/ meretrix naispuolinen prostituoitu ilta /ˈilta/ vesper, vespera päivän ja yön välinen, auringonlaskun aikoihin sijoittuva vuorokaudenaika iltaisin /ˈiltaisɪn/ vesperi ilta-aikoina toistuva iltapäivä /ˈiltapˌæivæ/ postmeridianum tempus puolen päivän jälkeen alkava vuorokaudenaika, jota ennen on aamupäivä ja jonka jälkeen tulee ilta iltarusko /ˈiltarˌusko/ vesper rubens auringonlaskun aiheuttama valoilmiö, punoitus iltaisella taivaalla iltatähti /ˈiltatˌæhtɪ/ Hesperus iltaisin kirkkaana näkyvä Venus iltti /ˈiltːɪ/ lingua kengän osa kengännauhojen ja jalan välissä, kengän kieli ilves /ˈilves/ lynx keskikokoinen kissaeläin (), joka on Euroopan ja Siperian metsien tärkeimpiä petoja imaginaarinen /ˈimaɡɪnˌaːrɪnen/ imaginarius 2. kuvitteellinen 3. imaginaariyksikön sisältävä; kompleksiluku, joka ei ole reaalinen imaginaariyksikkö /ˈimaɡɪnˌaːriyksˌikːø/ unitas imaginaria kompleksiluvun imaginaariosan perusyksikkö i, joka määritellään i=\sqrt {-1}; mahdollistaa reaalilukujen laajentamisen kompleksilukujen joukkoon imartelu /ˈimartˌelu/ blanditia imarteleminen imeskelytabletti /ˈimeskˌelytˌabletːɪ/ pastillus tabletti, joka imeskeltäessä luovuttaa vaikuttavaa ainetta tai esim. nikotiinia imettäjä /ˈimetːˌæjæ/ altrix (vanha) nainen, jonka tehtävänä on imettää toisten naisten lapsia imettää /ˈimetːæː/ alō ruokkia vauvaa antamalla hänen imeä rintaa äidinmaidon saamiseksi imetys /ˈimetys/ nūtrīcātus imettäminen imeä /ˈimeæ/ sugere vetää nestettä suuhunsa suun lihasten voimalla imitaatio /ˈimɪtˌaːtɪo/ imitatio jäljittely; mukaelma, jäljitelmä imitaattori /ˈimɪtˌaːtːorɪ/ imitātor henkilö, joka viihdyttää yleisöä jäljittelemällä toisen, yleensä kuuluisan henkilön ääntä ja maneereita imitoida /ˈimɪtˌoida/ imitor jäljitellä; matkia imitointi /ˈimɪtˌointɪ/ imitamentum imitoiminen imperatiivi /ˈimperatˌiːvɪ/ (modus) imperativus tapaluokka, joka ilmaisee toiminnan käsketyksi, kehotetuksi tai toivotuksi. Sen tunnus suomessa vaihtelee persoonittain: Yksikön toinen on kirjoitusasultaan tunnukseton, mutta ääntöasussa esiintyy jäännöslopuke /ˣ/, monikon ensimmäisessä ja toisessa tunnus on -kaa tai -kää vokaalisoinnun mukaisesti, yksikön ja monikon kolmannessa tunnus taas on -ko tai -kö vokaalisoinnun mukaan. imperfekti /ˈimperfˌektɪ/ imperfectum aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka saattaa jatkua imperialismi /ˈimperˌialˌismɪ/ imperialismus alue- ja talousvaltauksiin pyrkivä suurvaltapolitiikka improvisoida /ˈimprovɪsˌoida/ ala luoda taidetta sen esityshetkellä ilman valmistautumista tai harjoittelua imuneste /ˈimunˌeste/ lympha selkärankaisten verisuonistossa virtaavan veren plasman kudosnesteestä siirtyneen osan muodostama imusuonistossa virtaava kellertävä neste imusuoni /ˈimusˌuonɪ/ vas lymphaticum imunestettä kuljettava ohutseinäinen suoni indefiniittinen /ˈindefɪnˌiːtːɪnen/ indefinitus epämääräinen, määräämätön indefiniittipronomini /ˈindefɪnˌiːtːɪprˌonomˌinɪ/ pronomen indefinitum epämääräinen homomini, joka ei viittaa mihinkään tunnettuun tai yksilöityyn asiaan. Perinteisesti ne pronominimaiset sanat, jotka eivät sovi muihin, määräisten pronominien ryhmiin, uusissa kieliopeissa myös kvanttoripronomini. Suomen indefiniittipronomineja ovat esim. joku, muu, kumpikin ja eräs. indeksi /ˈindeksɪ/ index muutoksen suuruuden vertailuun käytettävä luku indikaatio /ˈindɪkˌaːtɪo/ index 2. tiettyyn asiaan viittaaminen, osoittaminen; osoitus, viittaus 3. seikka, joka viittaa sairauden syyhyn, laatuun, yksittäisiin oireisiin tai ennusteeseen; hoidon aihe indikatiivi /ˈindɪkatˌiːvɪ/ indicativus yleisin tapaluokka, jolla ei ole erityistä tunnistetta. Suomen kielessä indikatiivi ilmaisee toiminnan todelliseksi. indikatiivinen /ˈindɪkatˌiːvɪnen/ indicābilis sellainen, joka liittyy indikatiivitapaluokkaan, indikatiivimuotoinen indium /ˈindium/ indium eräs alkuaine, tunnus: In indoeurooppalainen /ˈindoˌeuroːpːalˌainen/ Indo-Europaeus (kielitiede) yhteisestä kantakielestä lähtenyt eurooppalais-aasialaiseen kielikuntaan kuuluva, indogermaaninen indoeurooppalainen /ˈindoˌeuroːpːalˌainen/ Indo-Europaeus indoeurooppalaisia kieliä puhuva; myös Indonesian malajien ja eurooppalaisten jälkeläiset indonesia /ˈindonˌesɪa/ Lingua Indonesiana indonesian kieli, pääasiassa Indonesiassa puhuttava malaijille hyvin läheistä sukua oleva austronesialainen kieli indonesialainen /ˈindonˌesɪalˌainen/ indonesicus Indonesiasta peräisin oleva tai Indonesiaan liittyvä indonesialainen /ˈindonˌesɪalˌainen/ indonesicus pysyvästi Indonesiassa asuva henkilö inferiorinen /ˈinferˌiorɪnen/ inferior alapuolella tai alhalla sijaitseva infernaalinen /ˈinfernˌaːlɪnen/ infernus helvetillinen, pirullinen infinitiivi /ˈinfɪnɪtˌiːvɪ/ infinitivus verbin substantiivinen nominaalimuoto influenssa /ˈinfluˌenssa/ influentia kuumeen nostava epidemioina leviävä virussairaus informaatio /ˈinformˌaːtɪo/ doctrina tietosisältö, vääristymätön tieto; vääristelemätön tiedonanto informatiivinen /ˈinformatˌiːvɪnen/ īnfōrmātīvus runsaasti informaatiota sisältävä ja antava, informaatiopitoinen informoida /ˈinformˌoida/ doceo tiedottaa, kertoa ingressi /ˈiŋressɪ/ ducere johdantokappale; tekstin alussa johdatus käsiteltävään asiaan; laajennettu pääotsikko, joka sisältää keskeisimmän viestin ja herättää lukijan mielenkiinnon inhimillinen /ˈinhɪmˌillɪnen/ humānus ihmisiin liittyvä; ihmiselle tyypillinen tai ihmiseltä odotettava inhimillisyys /ˈinhɪmˌillɪsyːs/ humanitas se, että on inhimillinen; ihmisläheisyys, humaanius inho /ˈinho/ abominatio voimakas vastenmielisyyden tunne inhota /ˈinhota/ abhorreō pitää erityisen vastenmielisenä, tuntea inhoa jtak kohtaan inhottava /ˈinhotːˌava/ foedus inhon tunteen aiheuttava inistä /ˈinɪstæ/ ampla valittaa, vinkua inka /ˈiŋka/ Inca Etelä-Amerikassa länsirannikolla ja Andien vuoristoissa eläneen intiaanikansan jäsen inkivääri /ˈiŋkɪvˌæːrɪ/ zingiber sen maavarresta valmistettava mauste inkontinenssi /ˈiŋkontɪnˌenssɪ/ incontinentia kykenemättömyys virtsan tai ulosteen pidättämiseen inkvisitio /ˈiŋkvɪsˌitɪo/ Inquisitio katolisen kirkon harhaoppisuuden poistamiseen luotu organisaatio innokas /ˈinnokas/ avidus jolla on paljon intoa innostaa /ˈinnostaː/ persuadere innoittaa innostus /ˈinnostus/ studium into, innokkuus, vimma, kuume, hanakkuus insesti /ˈinsestɪ/ incestum läheisten sukulaisten välinen sukupuoliyhteys insinööri /ˈinsɪnˌøːrɪ/ ingeniator tekniikan parissa suunnittelutehtävissä työskentelevä henkilö; teknisen alan alemman korkeakoulututkinnon, insinööritutkinnon, suorittanut henkilö, joka soveltaa tiedettä inspiroida /ˈinspɪrˌoida/ afflō innostaa muita ihmisiä, antaa inspiraatiota instrumentaali /ˈinstrumˌentaːlɪ/ instrumentalis monien kielten taivutusmuoto, joka ilmaisee välinettä tai keinoa, jolla tekeminen suoritetaan instrumentti /ˈinstrumˌentːɪ/ instrumentum keino, väline insuliini /ˈinsulˌiːnɪ/ insulinum hormoni, joka säätelee sokeriaineenvaihduntaa elimistössä; liittyy diabetekseen integroida /ˈinteɡrˌoida/ integrare 2. yhdentää; tehdä kokonaisuudeksi; tehdä osaksi kokonaisuutta 3. muodostaa funktio, jonka derivaatta on annettu funktio interdikti /ˈinterdˌiktɪ/ impermissus katolisen kirkon keskiajalla käyttämä rangaistuskeino, jossa tietyllä alueella kiellettiin kaikki kirkolliset toimitukset, paitsi kaste ja ehtoollinen suurina juhlapyhinä interferoida /ˈinterferˌoida/ obstō aiheuttaa interferenssiä interjektio /ˈinterjˌektɪo/ interiectio huudahdussana, sanaluokka huudahduksille ja vastaaville ilmauksille internationaali /ˈinternˌatɪonˌaːlɪ/ internātiōnālis vasemmistolaisten kansainvälisiä yhteistyöjärjestöjä, joiden johtoajatuksena on internationalismi internet /ˈinternet/ interrete käsitteellistynyt, yleisnimen tyyppinen vastine sanalle Internet, globaali useista tietoverkoista koostuva verkko interrogatiivipronomini /ˈinterrˌoɡatˌiːvɪprˌonomˌinɪ/ pronomen interrogativum kysymyksissä käytettävä pronomini intervalli /ˈintervˌallɪ/ discrimen kahden sävelkorkeuden väli intiaani /ˈintɪˌaːnɪ/ Indus Amerikan alkuasukas (lukuun ottamatta eskimoita) intiaanikanootti /ˈintɪˌaːnɪkanˌoːtːɪ/ caudica varsinainen kanootti, toinen kanootin päätyypeistä; puoliksi seisovassa asennossa melottava kanootti, jonka mela on yksilapainen intialainen /ˈintɪalˌainen/ Indus pysyvästi Intiassa asuva henkilö intiimi /ˈintɪːmɪ/ subsōnō likeinen, läheinen; sellainen, joka koskee usein yksityiselämää ja siihen liittyviä häveliäisyydestä salattavia asioita, arkaluontoisen henkilökohtainen into /ˈinto/ alces kiihkeä halu tehdä jtak intohimo /ˈintohˌimo/ perturbatio kiihkeä tunne tai vakaumus; pysyvä, voimakas halu tai sen kohde intohimoinen /ˈintohɪmˌoinen/ passionatus sellainen, joka tuntee intohimoa jotakin kohtaan; kiihkeä intoilija /ˈintoilˌija/ perquīsītor henkilö, joka intoilee intransitiivinen /ˈintransɪtˌiːvɪnen/ intransitīvus kohteeton, sellainen verbi jonka toiminta ei kohdistu tunnettuun objektiin. intransitiiviverbi /ˈintransɪtˌiːvɪvˌerbɪ/ verbum intransitivum intransitiivinen verbi, sellainen verbi jonka toiminta ei kohdistu tunnettuun objektiin intressi /ˈintressɪ/ compendium se mitä haluaa itselleen tai jollekin ryhmälle jostakin asiasta introitus /ˈintroitus/ #Latina messun aloitusrituaali inttää /ˈintːæː/ efflāgitō väittää itsepäisesti intuitiivinen /ˈintwɪtˌiːvɪnen/ intuitivus välittömään oivallukseen eli intuitioon perustuva, vaistonvarainen invaasio /ˈinvaːsˌio/ incursiō maahantunkeutuminen, maahanhyökkäys investoida /ˈinvestˌoida/ collocō sijoittaa pääomaa johonkin (tavallisesti aineelliseen) tarkoituksena saada pääomalle tuottoa tulevaisuudessa; tehdä investointi investointi /ˈinvestˌointɪ/ collocātiō kansantalouden säästöistä osuus, joka käytetään tulevaisuuden tuotannon kasvattamiseen involuutio /ˈinvolˌuːtɪo/ involutio 2. sisäänpäin kääntyminen 3. palautuminen toimettomuustilaan 4. surkastuminen ioni /ˈionɪ/ ion sähköisesti varautunut atomi tai atomiryhmä ioota /ˈioːta/ iota kreikkalaisten aakkosten yhdeksäs kirjain, vastaava symboli Ι tai ι iranilainen /ˈiranɪlˌainen/ iranicus Iranista peräisin oleva tai Iraniin liittyvä iranilainen /ˈiranɪlˌainen/ iranicus pysyvästi Iranissa asuva henkilö iridium /ˈirɪdium/ iridium eräs alkuaine (tunnus Ir) ironia /ˈironˌia/ ironia komedian laji, jossa sanoja käytetään päinvastaisen merkityksen ilmaisemiseen; esittää virheet hyvinä ominaisuuksina, arvottoman arvokkaana, moitteet kehuina irrallaan /ˈirrallaːn/ laxus (3. persoonan muoto) irti, ei kiinni jossakin eikä kinnitettynä tai kiinnittyneenä johonkin irrallinen /ˈirrallɪnen/ laxus irrallaan oleva irrationaaliluku /ˈirratˌionˌaːlɪlˌuku/ numerus irrationalis reaaliluku, jota ei voi esittää kahden kokonaisluvun suhteena, rationaalilukuna (\scriptstyle \frac{m}{n}), jossa m ja n ovat kokonaislukuja irrota /ˈirrota/ abiungō lähteä irti jostain irrottaa /ˈirrotːaː/ abiungere päästää irti tai irralleen, ottaa erilleen, saattaa erilleen, katkaista irstas /ˈirstas/ dissolutus epäsiveellinen; hyvin sopimaton irti /ˈirtɪ/ solūtus erillään toisesta ihmisestä irtisanoa /ˈirtɪsˌanoa/ flamma sanoa sopimus irti, lopettaa sopimus irtolainen /ˈirtolˌainen/ errō henkilö, jolta puuttuu kiinteä asuinpaikka ja mahdollisuus säännölliseen toimeentuloon isi /ˈisɪ/ tata isä iskelmä /ˈiskelmæ/ battuo hitti, hittikappale iskeä /ˈiskeæ/ 1. battuere lyödä nyrkillä tai veitsellä 2. aggredior hyökätä jotain vastaan 3. battuo iskeytyä, syöksyä iskias /ˈiskɪas/ ischias lonkkahermon ärtyminen isku /ˈisku/ 1. battuo napakka, ponnekas lyönti 2. ictus nopeasti liikkuvan esineen osuminen kohteeseen 3. plāga (sodankäynti) äkkinäinen tai yllätyksellinen aseellinen hyökkäys tai pommi-isku iskurepliikki /ˈiskurˌeplɪːkːɪ/ kū repliikki, joka toimii merkkinä näyttelijälle aloittaa oma repliikki tai tehdä jotain islam /ˈislam/ islam Arabian niemimaalta lähtöisin oleva uskonto, joka sai alkunsa 600-luvun alkupuolella profeetta Muhammedin ilmestyksien pohjalta islanniksi /ˈislannˌiksɪ/ lingua Islandica islannin kielellä, islannin kielelle islanti /ˈislantɪ/ lingua Islandica Islannissa puhuttava germaaninen kieli (kielitunnus: is). Sanalista islantilainen /ˈislantɪlˌainen/ lingua Islandica Islannista peräisin oleva tai Islantiin liittyvä iso /ˈiso/ grandis suuri, kookas, mittava iso ranneluu /ˈiso rˈanneluː/ os capitate ranteen luu keskisormen tyvessä, os capitate isoisä /ˈisoisæ/ avus isän tai äidin isä, isänisä tai äidinisä isokokoinen /ˈisokokˌoinen/ grandis kooltaan suuri, kookas isosetä /ˈisosˌetæ/ avunculus magnus isän tai äidin setä isotooppi /ˈisotˌoːpːɪ/ isotopus atomilaji; alkuaineen atomimassan suhteen erilainen laji; ovat atomeja, joissa on sama määrä protoneja, mutta eri määrä neutroneja isovarvas /ˈisovˌarvas/ hallux ihmisellä suurin varvas; varpaista se, joka on lähimpänä pariansa, oikean jalan vasemmanpuoleisin ja vasemman jalan oikeanpuoleisin varvas isoympyrä /ˈisoˌympyræ/ circulus maior Pallon ja sen keskipisteen kautta kulkevan tason leikkausympyrä. Pallon ympäri kulkeva suurin mahdollinen ympyrä, esimerkiksi maapallon päiväntasaaja, isoäiti /ˈisoˌæitɪ/ avia isän tai äidin äiti istua /ˈistua/ sedere, diuk olla istuma-asennossa, olla istuallaan istuin /ˈistwɪn/ sedīle istumiseen tarkoitettu väline istuinluu /ˈistwɪnluː/ os ischium alin lantion muodostavista luista (os ischium) istuttaa /ˈistutːaː/ cōnserō asettaa kasvin taimia multaan, jotta ne kasvaisivat istuutua /ˈistuːtˌua/ consido laskeutua alustalle niin että ruumiin paino tulee takapuolen päälle isyys /ˈisyːs/ paternitās se että joku on isä, isän sukulaisuussuhde lapseen isä /ˈisæ/ pater, genitor 2. lapsen siittänyt mies, lapsen biologinen isä 3. (kirkko) katolinen miespuolinen seurakunnan pappi isänisä /ˈisænˌisæ/ avus paternus isoisä isän puolelta, isän isä isänmaa /ˈisænmaː/ patria maa, jossa henkilö on syntynyt tai josta hänen sukunsa on lähtöisin isänmaallisuus /ˈisænmˌaːllɪsuːs/ amor patriae rakkaus isänmaata kohtaan isännimi /ˈisænnˌimɪ/ nomen patronymicum 2. henkilön isän mukaan annettu sukunimen vastine tai yksi etunimistä 3. itäslaavilaisissa ja eräissä muissa kielissä isän etunimestä johdettu keskimmäinen nimi, jonka käyttö voi olla lakisääteinen isäntä /ˈisæntæ/ hospes 2. talon tai maatilan miespuolinen omistaja, talonisäntä 3. kutsujen tai muun tilaisuuden järjestäjä isäntäeliö /ˈisæntˌæelˌiø/ dissignātor eliö, jossa loinen elää sitä hyödyntäen eli loisien ja jossa loinen saa yksipuolista hyötyä isäntäeliöstä isänäiti /ˈisænˌæitɪ/ avia paternalis isoäiti isän puolelta, isän äiti isäpuoli /ˈisæpˌuolɪ/ vītricus äidin uusi mies, joka ei ole lapsen biologinen tai adoptoinut isä italia /ˈitalˌia/ italicum italian kieli, itäromaaninen kieli, jonka alkumuotona pidetään latinaa. Italia on Italiassa puhuttava pääkieli, jota puhutaan lähes koko Italiassa. Sanalista italiaksi /ˈitalɪˌaksɪ/ itala italian kielellä, italian kielelle italialainen /ˈitalˌialˌainen/ italus Italiasta peräisin oleva tai Italiaan liittyvä italialainen /ˈitalˌialˌainen/ italus pysyvästi Italiassa asuva henkilö itara /ˈitara/ avarus kitsas; ylenmäärin säästeliäs ja nuuka. itiökotelo /ˈitɪˌøkotˌelo/ ascus kotelosienen itiölavassa tiheänä kerroksena sijaitsevia soluja, joiden sisällä itiöt syntyvät itkeä /ˈitkeæ/ fleo vuodattaa kyyneliä yleensä surun tai liikutuksen vuoksi itkijä /ˈitkɪjæ/ praecō henkilö, joka itkee itse /ˈitse/ idem omatoimisesti, henkilökohtaisesti itsekseen /ˈitsekseːn/ sponte yksinään, omissa oloissaan itsemurha /ˈitsemˌurha/ suicidium tahallinen hengen riistäminen itseltään itsemurhaaja /ˈitsemˌurhaːja/ suicidium itsemurhan tekijä itsenäinen /ˈitsenˌæinen/ independens toisista riippumaton itsenäisyys /ˈitsenˌæisyːs/ libertas ylin valta, suvereniteetti, täydellinen riippumattomuus itsenäisyystaistelu /ˈitsenˌæisyːstˌaistelu/ combattuo taistelu valtion itsenäisyyden saavuttamiseksi itsepintainen /ˈitsepˌintainen/ obnixus hellittämätön, sitkeä, itsepäinen itsepäinen /ˈitsepˌæinen/ obstinātus omasta tahdostaan, mielipiteestään tms. tiukasti kiinni pitävä itsepäisyys /ˈitsepˌæisyːs/ obstinātiō jääräpäisyys, periksiantamattomuus jostain tietystä asiasta itsestään /ˈitsestæːn/ sponte ilman ulkoista vaikutusta itsetiedoton tuottamus /ˈitsetˌiedoton tˈuotːamus/ culpa rikoksen tekeminen tai vahingon aiheuttaminen siten, että tekijä ei ole huomannut seurauksen syntymisen mahdollisuutta, vaikka hän olisi voinut sen havaita olemalla huolellisempi itsetietoinen tuottamus /ˈitsetˌietoinen tˈuotːamus/ culpa luxuria rikoksen tekeminen tai vahingon aiheuttaminen siten, että tekijä on mieltänyt tekonsa mahdolliset seuraukset, mutta silti tehnyt oikeudenloukkauksen luottaen siihen, ettei seurauksia sittenkään synny itsetyydytys /ˈitsetˌyːdytys/ masturbatio omien sukupuolielinten hyväilyä ja koskettelua seksuaalisen mielihyvän saamiseksi itsevarma /ˈitsevˌarma/ confidens sellainen jolla on itseluottamusta itsevarmuus /ˈitsevˌarmuːs/ confīdentia varma luottamus omiin kykyihin itu /ˈitu/ germen kasvin siemenestä tai mukulasta kasvamaan lähtevä varren ja lehtien alku itä /ˈitæ/ oriens pääilmansuunta pohjoisen ja etelän välissä, pohjoisesta 90 astetta myötäpäivään itäinen /ˈitæinen/ orientalis sellainen, joka sijaitsee idässä, idässä oleva tai idästä tuleva; itäiseen ilmansuuntaan liittyvä. itämaat /ˈitæmaːt/ oriens (maantiede) orientti, Euroopan itäpuolella olevat maat itää /ˈitæː/ germinare alkaa kehittyä kasviksi iva /ˈiva/ dērīsiō ylimielinen pilkanteko, jonka tarkoituksena on kohteen halventaminen ivamukaelma /ˈivamˌukaˌelma/ cavillatio ivallinen, piikittelevä, liioitteleva tai koominen toisen (yleisön tunteman) teoksen jäljitelmä iäkäs /ˈiækæs/ annōsus (ihmisestä) kauan elänyt vanha jaaritella /jˈaːrɪtella/ ālūcinor puhua pitkäveteisesti usein turhanpäiväisistä asioista, puhua turhan monisanaisesti jaarittelija /jˈaːrɪtːˌelɪja/ homo loquax henkilö, jolla on tapana jaaritella jaettava /jˈaetːˌava/ divisibilis sellainen, joka on jaettavissa tai jaettavana jaettava /jˈaetːˌava/ divisibilis jakolaskussa se luku, joka jaetaan toisella luvulla jaettu /jˈaetːu/ dīvīsus sellainen, jolle on suoritettu jakaminen eli josta on annettu osia jaon eri osapuolille jahdata /jˈahdata/ consector (metsästys) metsästää joukolla, olla jahdissa jahkailla /jˈahkailla/ procrastino viivytellä päätöksen tekemistä jahkailu /jˈahkailu/ morōsitās jahkaileminen jakaa /jˈakaː/ 1. distribuere antaa kullekin osuutensa 2. dīvidō 2. tehdä jako 3. saattaa osiin jkn kokonaisuus 4. toimittaa jakelu 3. distribuō tehdä jakolasku jakauma /jˈakauma/ diaeresis havaintoyksiköiden jakautuminen jollakin asteikolla jakaus /jˈakaus/ pars hiuksiin tavallisesti kammalla tehtävä rajalinja, joka jakaa hiukset kahteen eri suuntiin kammattavaan osaan jakelija /jˈakelˌija/ dīvīsor henkilö, joka jakelee jakelu /jˈakelu/ diaeresis erit. tuotteiden, tarvikkeiden, sähkön tms. toimitus käyttäjille tai kuluttajille jakkara /jˈakːara/ excrēmentum pieni tuoli, jossa ei ole selkänojaa jako /jˈako/ dīvīsiō jonkin jakaminen tai jakautuminen osiin jakojäännös /jˈakojˌæːnnøs/ reliquum (matematiikka) kokonaisluvuilla tehdyn jakolaskutoimituksen ylijäämä silloin kun jaettava ei ole jakajalla jaollinen jakolasku /jˈakolˌasku/ divisio kertolaskulla käänteinen laskutoimitus, jossa annettu luku jaetaan yhtä suuriin lukuihin, ositusjako, tai lasketaan kuinka monta kertaa osajoukko sisältyy joukkoon jaksaa /jˈaksaː/ creare olla jollakulla voimia johonkin jakso /jˈakso/ periodus kokonaisuuden samanlaisena useita kertoja toistuva osa, jollaisista kokonaisuus sitten muodostuu; myös tapahtumasarjan omalaatuinen aikaisemmasta tai myöhemmästä selkeästi eroava kausi. jaksollinen järjestelmä /jˈaksollɪnen jˈærjestˌelmæ/ systema periodicum taulukko tunnetuista alkuaineista ryhmiteltynä niiden järjestysluvun ja elektronirakenteen mukaan jalankulkija /jˈalaŋkˌulkɪja/ pedes henkilö, joka kulkee liikenteessä jalan; myös polkupyörän taluttaja, rullaluistelija, potkulautailija tai -kelkkailija jalava /jˈalava/ ulmus jalavakasveihin (Ulmus) kuuluva lehtipuu, jonka hedelmä on siipipalteinen pähkylä jalka /jˈalka/ 1. crus liikkumiseen käytettävä ruumiinosa tai raaja (kädellisillä alaraaja) kokonaisuudessaan lonkasta varpaisiin 2. pes, pēs jalkaterä; (laajemmin) jalkaterän mitta tai koko 3. pes pituusmitta, jonka määritelmä on vaihdellut eri aikoina ja paikoissa, nykyisen kansainvälisen määritelmän mukaan 12 tuumaa eli 0,3048 metriä, tunnus ft jalkajakkara /jˈalkajˌakːara/ scabellum pieni jakkara, joka ei ole tarkoitettu tavallisen jakkaran tavoin istuttavaksi, vaan alustaksi jalkojen lepuuttamiseen jalkakyykky /jˈalkakˌyːkːy/ conquiniscō painojen kanssa tehtävä voimailuliike, jossa laskeudutaan kyykkyyn ja noustaan ylös jalkakäytävä /jˈalkakˌæytævæ/ pavīmentum jalankulkijoille kadun varteen varattu kulkuväylä jalkapallo /jˈalkapˌallo/ 1. pediludium, pedifollis urheilulaji, jossa kaksi 11-henkistä joukkuetta pyrkivät saman pallon saamaan toistensa maaliin useampia kertoja kuin vastustaja 2. pedifollis, pediludium jalkapallopelin pelivälineenä oleva pallo jalkapalloilija /jˈalkapˌalloilˌija/ pedilusor jalkapallon pelaaja, henkilö, joka pelaa jalkapalloa jalkapohja /jˈalkapˌohja/ planta jalkaterän alapuoli jalkapöydänluu /jˈalkapˌøydænluː/ ossa metatarsi jalkapöydässä olevista varpaiden luista, vastaavat luut kämmenessä ovat kämmenluita jalkaterä /jˈalkatˌeræ/ pes ihmisen alaraajan alaosa nilkasta kantapäähän ja varpaisiin jalkavaimo /jˈalkavˌaimo/ amāsia vakituinen ja virallinen rakastajatar jalkaväki /jˈalkavˌækɪ/ peditātus maavoimiin kuuluva aselaji, jonka sotilaat taistelevat yleensä jalkaisin ja käyttävät henkilökohtaista asetta jalkeilla /jˈalkeilla/ super 2. ei makuulla tms. 3. ei sängyssä tms. yrittämässä nukkua, ylhäällä; hereillä jalkine /jˈalkɪne/ calceus jalkapohjan alle tai tarvittaessa jalkaterän suojaksi jalkaan kiinnitettävä liikkumista helpottava ympäröiviltä olosuhteilta suojaava toistuvaan käyttöön tarkoitettu pukine, jonka sisäpuolelle voidaan tarvittaessa laittaa vaatekappale tai muu pehmuste. Ulkopuolelle voidaan pukea päällysjalkine tai kiinnittää liikkumista helpottavia laitteita. jalkopää /jˈalkopæː/ pēs se osa sängystä, mihin päin jalat asetetaan nukkumaan käytäessä jalo /jˈalo/ nōbilis henkisesti ihailtava, arvokas jalokivi /jˈalokˌivɪ/ gemma koruna tai muuna koristeena käytetty, erityisen arvokkaana pidetty läpinäkyvä ja valoa taittava kivi tai kova mineraali jalustin /jˈalustɪn/ stapes satulaan kuuluva teline, jossa pidetään jalkaa ratsastaessa jambi /jˈambɪ/ iambus lyhytpitkä, kaksitavuinen runojalka, joka koostuu lyhyestä (painottomasta) ja pitkästä (painollisesta) tavusta () jano /jˈano/ sitis yleensä nestevajauksen aiheuttama tarve juoda; se, että janottaa janoinen /jˈanoinen/ siccus sellainen, jolla on jano janota /jˈanota/ famēs haluta kovasti janottaa /jˈanotːaː/ siccus 2. tuntea tarvetta juoda; tuntea janoa 3. saada tuntemaan tarvetta juoda; lisätä janon tunnetta jaollinen /jˈaollɪnen/ divisibilis sellainen, joka voidaan jakaa, kun jakajana on nollasta ja jaettavasta eroava yhtä (1) suurempi tai pienempi kokonaisluku. jaotella /jˈaotella/ dīvidō jakaa osiin yleensä eritellen japani /jˈapanɪ/ Iaponice ensisijassa Japanissa puhuttava kieli (kielitunnus: ja) japaniksi /jˈapanˌiksɪ/ Iapo japanin kielellä, japanin kielelle japanilainen /jˈapanɪlˌainen/ Iapo Japanista peräisin oleva tai tai Japaniin liittyvä japanilainen /jˈapanɪlˌainen/ Iapo pysyvästi Japanissa asuva henkilö jarru /jˈarru/ sufflāmen liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite jarruttaa /jˈarrutːaː/ sufflāminō vähentää nopeutta, varsinkin painamalla jarrua jaspis /jˈaspɪs/ iaspis kvartsin laji, joka voi olla punertavaa, ruskeaa, kellertävää, vihreää tai kirjavaa jatkaa /jˈatkaː/ continuo olla lopettamatta jo aikaisemmin alkanutta toimintaa, tehdä edelleen keskeytyksettä tai tauon jälkeen jatkuvasti /jˈatkuvˌastɪ/ assiduē jatkuvalla tavalla jatkuvuus /jˈatkuvuːs/ continuitas se, että on jatkuva jatsata /jˈatsata/ iazium soittaa tai tanssia jatsia jauhe /jˈauhe/ pulvis pulveri, luonnostaan jauhomainen tai jauhomaiseksi hienonnettu aine jauheliha /jˈauhelˌiha/ minūtal lihamyllyllä hienonnettu liha, tyypillisesti porsasta tai vasikkaa jauho /jˈauho/ farina viljan jyvistä (tai muista siemenistä) jauhamalla saatu hienojakoinen ravinnoksi käytettävä aine jauhottaa /jˈauhotːaː/ farīna ripotella jauhoja pinnalle, peittää pinta jauholla jazz /jˈats/ iazium Yhdysvalloissa syntynyt musiikillinen traditio, johon kuuluu monia toisistaan kauaksi erkaantuneita tyylejä, joissa on tyypillistä on puhallinsoitinten suuri osuus jengi /jˈeŋŋɪ/ globus porukka, etenkin nuorista koostuva joukko jiddiš /jˈidːɪʃ/ iudaeo-germanica jiddišin kieli, juutalaissaksa, keskiajan Saksassa juutalaisten keskuudessa kehittynyt kieli, jota kirjoitetaan heprealaisilla kirjaimilla, mutta sille on olemassa myös virallinen romanisaatiomuoto, kielitunnus: yi) jippo /jˈipːo/ astus kekseliäs keino jonkin asian suorittamiseksi, temppu jo /jˈo/ iam nykyhetkeä aiemmin tai siihen mennessä; määrättyä aikaisemmin, hetkeä aikaisemmin tai siihen mennessä; korostaa etenemistä tiettyyn pisteeseen jodi /jˈodɪ/ iodium halogeeneihin kuuluva alkuaine, kemiallinen merkki I joensuu /jˈoensuː/ ostium joen laskukohta toiseen vesistöön tai mereen jogurtti /jˈoɡurtːɪ/ iogurtum maidosta maitohappobakteerien avulla valmistettu kiinteähkö tai nestemäinen hapanmaitotuote johdanto /jˈohdanto/ praefātiō aloitusosio esimerkiksi kirjassa tai elokuvassa johdattaa /jˈohdatːaː/ ducere ohjata, opastaa, johtaa, viedä johonkin johdin /jˈohdɪn/ canālis tiehyt johdinauto /jˈohdɪnˌauto/ filoraeda linja-auto, joka ottaa käyttövoimansa kadun yläpuolella kulkevista ajolangoista johdonmukainen /jˈohdonmukˌainen/ congruens kauttaaltaan samaa periaatetta noudattava johdonmukaisesti /jˈohdonmukˌaisestɪ/ congruenter siten, että on johdonmukainen; samaa periaatetta noudattavasti; siten, että noudattaa kauttaaltaan samaa periaatetta johtaa /jˈohtaː/ 1. ducere 2. olla jonkin yrityksen tai laitoksen johdossa 3. olla ensimmäisenä kilpailussa 4. johdattaa 5. aiheuttaa seuraus 2. habeo saattaa jk aine tai ominaisuus toisen aineen kautta toiseen aineeseen johtaja /jˈohtaja/ princeps henkilö, joka johtaa ryhmää tai yhteisöä johtajuus /jˈohtajuːs/ ductus vallankäyttö sosiaalisessa ryhmässä johto /jˈohto/ 1. canālis (tekniikka) putki, väylä jota pitkin vettä, kaasua tms. kuljetetaan; jakeluverkon osa 2. ducere 2. (tekniikka) sähkönjohdin, virtapiirin johdin 3. johtoasema kilpailussa 3. ductus yhteisön johtajat; johtajisto, päällystö 4. administrātiō johtaminen johtopäätös /jˈohtopˌæːtøs/ clausula huolellisen ajattelun tuloksena syntynyt sellainen lopputulema johon henkilö on päätynyt jointti /jˈointːɪ/ articulus kannabista sisältävä sätkä, jonka filtteri saattaa olla kierretty pahvinpala jokapaikan /jˈokapˌaikan/ ens ubique kaikkialla läsnäoleva jokapäiväinen /jˈokapˌæivæinen/ 1. quotidianus joka päivä ilmaantuva, tapahtuva; jokaiseen päivään kuuluva 2. abiectus tavallinen, arkinen, arkipäiväinen jokavuotinen /jˈokavˌuotɪnen/ quotannis sellainen, mikä toistuu joka vuosi jokeri /jˈokerɪ/ ioculātor narri joki /jˈokɪ/ flumen, fluvius suuri veden muovaama uoma, jossa virtaa vesi jolloin /jˈolloin/ ante (ajan adverbi) viittaa aikaan tai aikaväliin, joka on jo mainittu. jonglööri /jˈoŋløːrɪ/ aeruscator esiintyjä, joka heittelee ja pyörittelee erilaisia esineitä ilmassa, yleensä käsillään jono /jˈono/ sequentia peräkkäin järjestyneiden ihmisten tai muiden alkioiden joukko jopa /jˈopa/ etiam vieläpä, yksinpä, kerrassaan joskus /jˈoskus/ aliquandō satunnaisesti, toisinaan, aika-ajoin, välillä, ajoittain, hetkittäin, silloin tällöin joukkio /jˈoukːɪo/ globus epämääräinen ihmisryhmä joukko /jˈoukːo/ 1. circulus toisiaan lähellä olevien tai keskenään yhteen kuuluvien yksilöiden tai esineiden ryhmä 2. status matemaattisten olioiden muodostama tarkkaan määritelty yhdistelmä joukko-oppi /jˈoukːoˈopːɪ/ ratio coniunctorum joukkojen ominaisuuksia tutkiva matematiikan osa-alue, johon matematiikka monilta osiltaan perustuu joukkotuhonta /jˈoukːotuhˌonta/ genocidium jonkin kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittäminen kokonaan tai osittain; yleiskielessä kansanmurha joukkovelkakirja /jˈoukːovˌelkakˌirja/ nexus yksityisiltä tai institutionaalisilta sijoittajilta kerätyn rahamäärän vakuudeksi antama velkakirja joukkue /jˈoukːue/ 1. turma ryhmä, jossa peli pelataan 2. Tugium ryhmistä koostuva sotilasyksikkö joulu /jˈoulu/ Christi Natalis perinteinen juhla, jota on vietetty, kun päivien lyheneminen on päättynyt; kristittyjen juhla, jota vietetään Jeesuksen joulukuuhun määrätyn syntymäpäivän kunniaksi. jouluinen /jˈoulwɪnen/ natalicius jouluun liittyvä tai joulua ilmentävä joulukuu /jˈoulukuː/ December, december vuoden viimeinen kuukausi, kuukausi marraskuun ja tammikuun välissä joulukuusi /jˈoulukˌuːsɪ/ arbor natalicia joulun aikaan tavallisesti sisällä pidettävä monin tavoin koristeltu kuusi, joulupuu joulutonttu /jˈoulutˌontːu/ alfus jouluperinteessä joulupukin apuna toimiva hiippalakkinen pikkuihminen journalismi /jˈournalˌismɪ/ diurnariorum ars tiedotusoppi journalisti /jˈournalˌistɪ/ diurnarius toimittaja jousenjänne /jˈousenjˌænne/ nervus ampuma-aseena käytettävän jousen kaaren päiden välille pingotettu sidos, joka sinkoaa vapautetun jousivoiman vaikutuksesta nuolen liikkeelle jousi /jˈousɪ/ arcus lihasvoimalla jännitettävä kaaresta ja jänteestä koostuva ase, jolla ammutaan nuolia tai vasamia, kaaripyssy jousiampuja /jˈousɪˌampuja/ arcarius henkilö, joka harrastaa jousiammuntaa jousimies /jˈousɪmies/ arcarius sotaväen jousiampuja joustava /jˈoustava/ flexibilis sellainen, joka joustaa joustavuus /jˈoustavuːs/ flexibilitās se, että on joustava joutilas /jˈoutɪlas/ ōtiōsus toimeton joutsen /jˈoutsen/ cycnus, olor, cygnus mikä tahansa joutsenten sukuun () kuuluva lintulaji tai sellaisen yksilö, erityisesti laulujoutsen () joutua /jˈoutua/ debere täytyä joviaali /jˈovɪˌaːlɪ/ festivus leppoisan ystävällinen, rennon hyväntuulinen juhla /jˈuhla/ festum juhlapyhä juhlallinen /jˈuhlallɪnen/ solemnis juhlalle ominainen; arvokas, vaikuttava juhlia /jˈuhlɪa/ celebrō viettää juhlaa juhta /jˈuhta/ iumentum, jumentum veto- ja kuormaeläin, vetojuhta, kuormajuhta juhtaeläin /jˈuhtaelæin/ iumentum eläin, joka soveltuu käytettäväksi juhtana juko /jˈuko/ iugum (kalastus) nuotan vedossa käytetty poikkikapula tai korento julistaa /jˈulɪstaː/ eloquor ilmoittaa julkisesti ja muodollisesti juliste /jˈulɪste/ titulus seinälle tai muulle näkyvälle paikalle kiinnitettävä suuri paperi, jossa on kuvia, tekstiä tai molempia julistus /jˈulɪstus/ fatum yhteinen julkinen, yleensä aatteellinen, kannanotto; se, että julistetaan julkaista /jˈulkaista/ condīcō 2. kustantaa, toimittaa julkisesti saataville 3. tehdä julkiseksi julkaisu /jˈulkaisu/ editio julkaistu kirjallinen tai audiovisuaalinen tuote tai muunlainen teos julkea /jˈulkea/ impudens häpeämätön, röyhkeä julki /jˈulkɪ/ cōram vahvistava sana julkiasu /jˈulkɪˌasu/ speciēs se miltä jokin tai joku avoimesti ja julkisesti näyttää, ulkonäkö. julkinen /jˈulkɪnen/ publicus yleisessä tiedossa oleva, tunnettu (asia), avoimesti tapahtuva julkisesti /jˈulkɪsˌestɪ/ cōram siten, että on julkinen, julkisella tavalla julkisoikeus /jˈulkɪsˌoikeus/ iūs pūblicum oikeustieteen klassisessa jaottelussa toinen haara, joka tutkii julkista valtaa käyttävien toimijoiden (esim. valtion ja kuntien) ja yksityistä valtaa käyttävien toimijoiden (esim. luonnollisten henkilöiden ja yritysten) välisiä oikeussuhteita julkistaa /jˈulkɪstaː/ condīcō tehdä julkiseksi, saattaa julkisuuteen julkistus /jˈulkɪstus/ editio julkistamisen tai julkaisemisen toteutus, julkiseksi teko julkisuus /jˈulkɪsuːs/ fāma nähtävillä tai muuten yleisessä tietoisuudessa oleminen julma /jˈulma/ saevus joka ei välitä toisten kärsimyksistä, tunteeton ja raaka julmuus /jˈulmuːs/ immānitās se, että on julma jumala /jˈumala/ deus, dea johonkin uskontoon liittyvä toiminnan aiheuttaja tai hallitsija, joita joissakin uskonnoissa voi olla useitakin jumalanpilkka /jˈumalˌampɪlkːa/ blasphēmia jumalaan kohdistuva pilkka jumalatar /jˈumalatar/ dea naispuolinen jumala monijumalaisuudessa jumaluus /jˈumaluːs/ deitas jumalan olemus; jumalallisuus jumittua /jˈumɪtːˌua/ fīxus mennä jumiin, jumiutua, juuttua jumpata /jˈumpata/ exercitium harjoittaa jumppaa, tehdä jumppaliikkeitä juna /jˈuna/ hamaxostichus raiteilla kulkeva kulkuneuvo, joka yleensä koostuu veturista ja siihen liitetyistä vaunuista juntta /jˈuntːa/ aries paalutuksessa käytettävä työväline, jolla paalua isketään juoda /jˈuoda/ bibo, bibere ottaa nestettä suuhunsa ja niellä se juoksija /jˈuoksɪja/ cursor henkilö, joka juoksee juoksu /jˈuoksu/ cursor neuletyyppi, jossa lanka ylittää sitomattomana useamman kuin yhden peräkkäisen sidoskohdan juoksuhauta /jˈuoksuhˌauta/ fossa maahan kaivettava ojamainen kuoppa, joka antaa sotilaille suojan suoralta tulelta juoksuttaa /jˈuoksutːaː/ currō päästää nestettä pois jostain säiliöstä tai astiasta juoksutusmaha /jˈuoksutˌusmaha/ abomāsum märehtijöiden neljästä mahasta viimeinen juoma /jˈuoma/ potio juotavaksi tarkoitettu neste, jota usein nautitaan ruoan yhteydessä juomalasi /jˈuomalˌasɪ/ poculum lasinen juoma-astia juomaraha /jˈuomarˌaha/ cuspis ravintolan, hotellin tms. palvelushenkilökunnalle annettu pieni ylimääräinen palkkio; palveluraha juoni /jˈuonɪ/ callidus sellainen, joka juonii, juonikas, ovela juoni /jˈuonɪ/ argumentum metku, ovela suunnitelma, jonkun puijaamiseksi juonia /jˈuonɪa/ contechnor tehdä ilkeitä suunnitelmia, esim. jonkun vahingoksi; tehdä juoni; punoa juonia juonikkuus /jˈuonɪkːuːs/ vulpēs oveluus, neuvokkuuteen ja kierouteen us. liittyvä ominaispiirre juontaa /jˈuontaː/ 1. a ducor saada alkunsa, johtua jostain, juontua jostain 2. dissignātor toimia juontajana, vetää tilaisuuden ohjelmaa juontaa juurensa /jˈuontaː jˈuːrensa/ caulis olla peräisin jstk juoppo /jˈuopːo/ bibōnius alkoholin suurkuluttaja tai usein juova alkoholisti juopua /jˈuopua/ bibōnius tulla humalaan juopumus /jˈuopumus/ ēbrietās humalatila juopunut /jˈuopunut/ appotus havaittavasti alkoholin vaikutuksen alainen juoru /jˈuoru/ rūmusculī toisen henkilön henkilökohtaisiin asioihin liittyvä huhu juoruakka /jˈuoruˌakːa/ lingulāca juoruämmä juoruta /jˈuoruta/ lingulāca levittää juorua juosta /jˈuosta/ currere liikkua nopeasti jaloillaan juotikas /jˈuotɪkas/ hirūdō juotikkaiden alaluokan () nivelmatolaji tai yksilö jupakka /jˈupakːa/ altercor riita, erimielisyys, kina jurtti /jˈurtːɪ/ rupex juntti, moukka, typerys jutella /jˈutella/ garriō keskustella, puhua epämuodollisesti jostakin jutkuttaa /jˈutkutːaː/ fricare saada uskomaan totuudenvastainen asia juttu /jˈutːu/ 1. fābula kertomus, tarina 2. capsa tapaus juuri /jˈuːrɪ/ radix kasvin lehdetön, ravinteita ottava useimmiten maanalainen osa, joka kiinnittyy varteen juuri nyt /jˈuːrɪ nˈyt/ dūdum Tällä hetkellä. juurikas /jˈuːrɪkas/ bēta villin rantajuurikkaan viljelty muoto (Beta vulgaris), jonka muunnoksia ovat mm. punajuuri, rehujuurikas ja sokerijuurikas juurimerkki /jˈuːrɪmˌerkːɪ/ signum matematiikan juurifunktiota osoittava symboli juuriolut /jˈuːrɪolut/ cervesia radicalis käymismenetelmällä valmistettu, mutta alkoholiton hiilihapollinen tai -hapoton virvoitusjuoma, joka on maustettu sassafrasilla tai sarsaparillalla juusto /jˈuːsto/ caseus, caseum maidosta juoksettamisen ja maitohappokäymisen avulla valmistettu kiinteä elintarvike juustokakku /jˈuːstokˌakːu/ scriblīta piirakka, joka valmistetaan tuorejuustosta juutalainen /jˈuːtalˌainen/ iudaeus juutalaisen perinteen mukainen, juutalaisuuteen liittyvä juutalainen /jˈuːtalˌainen/ iudaeus henkilö, joka kuuluu osin kreikkalaiseen heimoon, jonka geneettisen linjan alku on paikannettu nykyisen Turkin koillisosan alueelle lähelle nykyistä Georgiaa juutalaiskortteli /jˈuːtalˌaiskortːˌelɪ/ plaga kaupungissa sijaitseva juutalaisten asuinalue juutalaisuus /jˈuːtalˌaisuːs/ iudaismus juutalaisten alun perin Persiasta saapunut uskonto ja kulttuuri juuttua /jˈuːtːua/ fīxus jäädä kiinni johonkin juveeli /jˈuveːlɪ/ gemma hiottu jalokivi jyrkkä /jˈyrkːæ/ praeceps lähes pystysuora, sellainen jonka kulmakerroin on suuri jyrkänne /jˈyrkænne/ abruptum jyrkkä, jopa pystysuora rinne jytky /jˈytky/ enormis suuri, vankka, mahtava jytky /jˈytky/ battuō murikka, möhkäle jyvä /jˈyvæ/ grānum heinäkasvin pähkylämäinen hedelmä, joka sisältää yhden siemenen jyvänen /jˈyvænen/ granum rae, hiukkanen jähmettyä /jˈæhmetːˌyæ/ 1. dūrescō jähmetä, muuttua jähmeäksi, kovettua 2. congelo pysähtyä (täysin), tulla aivan liikkumattomaksi jähmettää /jˈæhmetːæː/ 1. induro saada jähmettymään, muuttaa jähmeäksi, saada lopettamaan virtaus, kovettaa 2. congelo saada jähmettymään; saada lopettamaan liike, pysäyttää (kokonaan) jäinen /jˈæinen/ glaciālis jäästä muodostunut, tai tehty, jäässä oleva, jään peittämä, jäänsekainen jäkälä /jˈækælæ/ lichen (Lichenes) symbioottinen eliö, joka koostuu sienestä ja mikroskooppisista viherlevistä tai syanobakteereista jäljittää /jˈæljɪtːæː/ vestīgō etsiä jälkien perusteella jälkeenpäin /jˈælkeːmpæin/ post tapahtuman jälkeen jälkeläinen /jˈælkelˌæinen/ proles suvullisessa lisääntymisessä eliölle syntynyt uusi saman lajin yksilö. Ihmisellä lapsi, tytär tai poika. Muille lajeille on omat nimityksensä, vaikka niitäkin saatetaan kuvaannollisesti sanoa lapsiksi. jälki /jˈælkɪ/ vestigium jonkun tai jonkin kulkemisesta kulkualustaan syntynyt ura tai painauma jälkiliite /jˈælkɪlˌiːte/ affixum sanan vartaloon tai taivutusvartaloon liitetty johto- tai taivutuspääte, suffiksi jälkiruoka /jˈælkɪrˌuoka/ bellaria ruokailun päätteeksi syötävä ja usein makea ruoka jälleen /jˈælleːn/ iterum taas, uudestaan jälleenmyyjä /jˈælleːnmˌyːjæ/ propōla henkilö tai yritys, joka hankkii tukkupakkauksen tai muun suuren erän tavaraa myydäkseen niitä edelleen kappaletavarana jänis /jˈænɪs/ lepus mikä tahansa jäniseläinten lahkoon () kuuluva nisäkäslaji tai sellaisen yksilö jänne /jˈænne/ tendo luja sidekudoksesta muodostuva rakenne, joka liittää lihaksen luuhun tai rustoon jännite /jˈænnɪte/ intentio tiheä tunnelma jännitys /jˈænnɪtys/ tumor se, kun jokin (ihminen tai eloton esine) on jännittynyt; jännitystila, jännittäminen järeä /jˈæreæ/ gravis rakenteeltaan massiivinen, vankka tai tukeva, suuritehoinen; toimintatavoiltaan tai keinoiltaan voimallinen, voimakas järjestelmä /jˈærjestˌelmæ/ systema yhteen kuuluvien osien kokonaisuus järjestys /jˈærjestys/ ōrdō 2. useiden eri asioiden, esineiden tai olentojen kesken vallitseva tila 3. (filosofia, matematiikka, logiikka) joukon jäsenten välinen kahden relaation keskinäinen tai kahden kvantiteetin keskinäinen samankaltaisuus järjestysluku /jˈærjestˌysluku/ ordinalis luku, joka ilmaisee järjestyksen; ordinaaliluku järjestää /jˈærjestæː/ 1. dispōnō laittaa järjestykseen, lajitella 2. reconcinnō hoitaa kuntoon 3. scaena aiheuttaa jonkin tapahtuminen järjestö /jˈærjestø/ consortium jotakin määrätarkoitusta varten muodostettu henkilöiden tai yhteisöjen yhtymä järjettömyys /jˈærjetːømyːs/ absurditas se, että on järjetön järjetön /jˈærjetøn/ absurdus absurdi, sellainen, joka on vailla järkeä; järjenvastainen, älytön järkeillä /jˈærkeillæ/ causa ajatella jotakin järkevästi, käyttää järkeään, päätellä järkevä /jˈærkevæ/ modicus kokemuksellisesti viisas järki /jˈærkɪ/ 1. causa kyky ajatella rationaalisesti 2. mens tolkku, idea järkyttää /jˈærkytːæː/ stupefaciō tuottaa järkytystä järkytys /jˈærkytys/ commotus järkyttyminen järvi /jˈærvɪ/ lacus lampea suurempi veden täyttämä luonnon allas, johon vettä kerääntyy ympäristöstä. Joskus minimikokona pidetään neljää hehtaaria. järviruoko /jˈærvɪrˌuoko/ acutus meren ja järvien rannoilla kasvava monivuotinen ruohovartinen kasvi () jäsen /jˈæsen/ 1. sodālis (anatomia) ihmisen tai eläimen ruumiinosa, etenkin raaja 2. sodalis (sosiologia) yksittäinen joukkoon kuuluja jäte /jˈæte/ eiectamenta jostakin toiminnasta syntyvä tarpeeton ja sen tuottajalle hyödyntämiskelvoton aine tai energia jätevesiviemäri /jˈætevˌesɪvˌiemærɪ/ cloaca putkisto tai muu reitti, jota pitkin jätevedet kuljetetaan pois jättiläinen /jˈætːɪlˌæinen/ gigas (mytologia) jätti, tarujen yliluonnollisen kookas yleensä suurelta osin ihmisen kaltainen olento jättiläismäinen /jˈætːɪlˌæismæinen/ colossēus jättiläistä muistuttava, sen kokoinen; valtava, suunnaton jättää /jˈætːæː/ 1. colo 2. pistää jokin johonkin lähtien itse pois; antaa olla siinä paikassa jossa se on 3. lopettaa seurustelu tai avioliitto jonkun kanssa 2. gutta laskea pois ajoneuvon kyydistä 3. subeo antaa päätettäväksi 4. demoror jätättää jäykkä /jˈæykːæ/ rigens ei taipuisa, niin kova ettei taivu jäykkäkouristus /jˈæykːækˌourɪstus/ tetanus Clostridium tetani -bakteerin aiheuttama sairaus. Bakteeri tuottaa hermomyrkkyä, joka lamaannuttaa lihasten hermoston toiminnan jää /jˈæː/ glacies veden kiinteä olomuoto alle nollan celsius-asteen lämpötiloissa jäädä /jˈæːdæ/ maneo alkaa pysyä jossakin paikassa jäähdytellä /jˈæːhdytellæ/ frigidulus jäähdyttää toistuvasti jäähdyttää /jˈæːhdytːæː/ frigidulus alentaa lämpötilaa lämpöenergiaa pois siirtämällä jääkaappi /jˈæːkaːpːɪ/ apparatus frigorificus kylmäkoneella jäähdytetty lämpöeristetty kaappi, jossa säilytetään elintarvikkeita ja muuta kylmäsäilytystä tarvitsevaa jääkiekko /jˈæːkiekːo/ alsulegia glacialis jäällä kaukalossa pelattava joukkuepeli, jossa pelivälineenä käytetään pientä, kumista kiekkoa jääkylmä /jˈæːkylmæ/ gelidus jäisen kylmä jääkäri /jˈæːkærɪ/ venator kevyen jalkaväkiyksikön sotilas jäänne /jˈæːnne/ reliquiae jokin joka on jäänyt jäljelle jostakin jääpuikko /jˈæːpwɪkːo/ stiria katolta tms. valuvasta vedestä jäätynyt muodostuma, jolla tyypillisesti on alaspäin suuntautuva terävä kärki; joskus myös edellisen alapuolelle veden putoamiskohtaan kärki ylöspäin jäätynyt vastaava muodostuma jäätelö /jˈæːtelø/ glacies crepito maito- , kerma- tai kasvisöljypohjainen jäädytetty jälkiruoka jäätikkö /jˈæːtɪkːø/ glaciarium maan napa- ja vuoristoseduilla lumirajan yläpuolella muodostunut ja myös lumirajan alapuolelle siirtynyt monien metrien paksuisen jään kattama laaja jääkenttä ja virta jäätyminen /jˈæːtymɪnen/ gelidus (termodynamiikka) nesteen, usein veden, muuttuminen nestemäisestä jähmeäksi lämpötilan laskiessa ja alittaessa jäätymispisteen jäätyä /jˈæːtyæ/ gelō 2. muuttua nestemäisestä olomuodosta kiinteäksi aineen jäähtyessä 3. palella jäävuori /jˈæːvuorɪ/ mons glacialis jäätiköstä lohjennut meressä kelluva makeavetinen jääkappale kaahata /kˈaːhata/ adūrō ajaa ajoneuvolla huolimattomasti kovaa vauhtia kaakattaa /kˈaːkatːaː/ gingriō etenkin kanan tai sorsalinnun ääntelystä kaakatus /kˈaːkatus/ gingrītus kanojen ja eräiden muiden lintujen tuottama ääni kaakeli /kˈaːkelɪ/ tēgula pieni lasitettu keraamilaatta, joita käytetään esimerkiksi kylpyhuoneen seinien päällystämiseen kaakeloida /kˈaːkelˌoida/ tēgula päällystää jokin pinta kaakeleilla kaakki /kˈaːkːɪ/ caballus hevonen kaali /kˈaːlɪ/ brassica ristikukkaisten heimoon kuuluva kasvilaji (Brassica oleracea), jota viljellään monina eri lajikkeina vihanneksena; erityisesti keräkaali kaani /kˈaːnɪ/ chanis muinaisten mongoli- ja turkkivaltakuntien hallitsija kaaos /kˈaːos/ chaos epäjärjestys, sekasorto, hajaannus, sekaannus kaapata /kˈaːpata/ 1. capio ottaa äkkiä, tarttua, siepata, kahmaista 2. raptō ryöstää, siepata kaapeli /kˈaːpelɪ/ saphon eristetty, yleensä monijohtiminen johto kaappari /kˈaːpːarɪ/ cursarius henkilö, jolle hallitsija on antanut kaapparikirjan ryöstää vihollisen aluksia kaappi /kˈaːpːɪ/ armarium 2. tavaroiden säilytykseen tarkoitettu umpinainen ovellinen huonekalu, jossa on yleensä hyllyjä tai orsia, joihin tavarat asetetaan 3. isokokoinen henkilö kaappihomo /kˈaːpːɪhˌomo/ cinaedicus homoseksuaali, joka ei ole vielä kertonut homoseksuaalisuudestaan muille kaapu /kˈaːpu/ vestimentum viitta kaareva /kˈaːreva/ arcuātus ympyrän kaaren sektorin muotoinen kaari /kˈaːrɪ/ 1. arcus 2. ympyrän kaaren osa, yhtenäinen viiva, joka kaartuu 3. muurattu rakenneosa, pieni holvi, jonka tarkoitus on kattaa aukko muurissa ja kannattaa paitsi itsensä myös yläpuolinen muuri 2. divisio kasvien taksonomisen luokittelun hierarkiataso kunnan ja luokan välissä (divisio) 3. margō (graafiteoria) verkon osa kahden solmun välillä kaariaksentti /kˈaːrɪˌaksentːɪ/ signum correptionis kirjaimen yläpuolinen ylöspäin aukeava kaari kaarna /kˈaːrna/ cortex puun uloin kerros; sen kuori, erit. iäkkään männyn paksu kuori kaarne /kˈaːrne/ corvus korppi (Corvus corax) kaartua /kˈaːrtua/ curvāmen tehdä mutka, olla kaarella kaasu /kˈaːsu/ gasium korkeissa lämpötiloissa esiintyvä aineen olomuoto, jossa molekyylit ovat niin harvassa, että ne voivat liikkua toistensa ohi ja ne ovat helposti puristettavissa pienempään tilaan kaasuttaa /kˈaːsutːaː/ fūmigō käsitellä myrkkykaasulla; tappaa kaasulla kaataa /kˈaːtaː/ 1. subvertō 2. kumota, laittaa jk pystyssä oleva nurin 3. poistaa jk vallasta 2. fundō poistaa ainetta astiasta, säiliöstä tai lavalta 3. caedere hakata, katkaista puita kaatopaikka /kˈaːtopˌaikːa/ cuspis alue, jolle varastoidaan jätteitä kaatua /kˈaːtua/ 1. cadō menettää hallittu tasapaino; mennä ympäri tai kyljelleen; murtua, luhistua; läikkyä astian reunojen yli 2. fragor menettää asemansa tai valtansa kaava /kˈaːva/ cōnsilium alueen maankäyttö- t. rakennussuunnitelma kaavio /kˈaːvɪo/ carta kaaviokuva, kaavamainen esitys jostakin kaavoittaa /kˈaːvoitːaː/ plaga laatia alueen maankäyttöä koskeva suunnitelma kabbala /kˈabːala/ cabala (mytologia) juutalaiseen perimätietoon perustuva oppi kabinetti /kˈabɪnˌetːɪ/ cēnāculum erillinen pieni huone julkisen tilan yhteydessä kadehtia /kˈadehtˌia/ invideo ei suoda jklle jtak hänen saamaansa myönteistä asiaa, olla jklle kateellinen jstak kadmium /kˈadmium/ cadmium sinkkiryhmän metallinen alkuaine, kemialliallinen merkki Cd kadota /kˈadota/ abolescō joutua kadoksiin, hävitä kadottaa /kˈadotːaː/ amitto aiheuttaa jonkin katoaminen, usein tahtomattaan; hukata, hävittää kahakka /kˈahakːa/ praecursiō pienehkö vihamielinen, monesti aseellinen, yhteenotto; jupakka, mellakka kahdentaa /kˈahdentaː/ gemino monistaa kahdeksi kahdesti /kˈahdestɪ/ bis kaksi kertaa kahlaamo /kˈahlaːmo/ vadum matalavetinen joenylityspaikka kahlehtia /kˈahlehtˌia/ alligare panna kahleisiin kahlita /kˈahlɪta/ catena kahlehtia, panna kahleisiin kahva /kˈahva/ ampla esimerkiksi oven, astian, työkalun tai aseen osa, josta siihen tartutaan kädellä kahvi /kˈahvɪ/ 1. coffea, coffeum tavallisesti kuumana nautittava juoma, joka on valmistettu uuttamalla veteen kahvipensaan paahdetuista pavuista jauhettua jauhetta 2. coffeum kahvipensaan (jauhetut) pavut, joista em. juoma valmistetaan kahvila /kˈahvɪla/ cafeum, caupona cafearia paikka, josta voi yleensä ostaa paikalla nautittavaksi kahvia, teetä, virvoitusjuomia, leivonnaisia ja pikkulämpimiä kahvio /kˈahvɪo/ cafeteria kahvila, jossa on itsepalvelu kaide /kˈaide/ 1. cancellī ihmistä varten asennettu tuki- tai suojarakenne 2. tornus kangaspuiden tai kutomakoneen kääntyvä puinen raami, johon pirta kiinnitetään kaihi /kˈaihɪ/ cataracta silmäsairaus, harmaakaihi kaiketi /kˈaiketɪ/ nonne ehkä, todennäköisesti, varmaankin kaikkialla /kˈaikːɪalla/ ubique joka paikassa kaikkitietävä /kˈaikːɪtˌietævæ/ omnisciēns sellainen, joka tietää kaiken kaikkivoipa /kˈaikːɪvˌoipa/ omnipotens sellainen, jolla on vaikutusvalta kaikkeen ja kaikkialle kaiku /kˈaiku/ echo äänen tai sähkömagneettisen säteilyn heijastuma kaikua /kˈaikua/ imāgo vōcis heijastella ääntä kainalo /kˈainalo/ axilla alue olkanivelen alla kainalosauva /kˈainalosˌauva/ adminiculum kävelemisessä avustava sauva, joka antaa tukea kainalon kohdalle kairata /kˈairata/ terebra tehdä jäähän aukko kairalla kaisla /kˈaisla/ scirpus jokin vesistöissä, järvissä, lammissa ja joissa tai sisäsaariston merenlahtien vesissä kasvava heinäkasvi kaitaliina /kˈaitalˌiːna/ cursor kapea, pöydän keskelle tuleva pöytäliina kaiutin /kˈaiutɪn/ orator hifi-laitteiston laite, joka muuntaa sähköisen äänisignaalin kuuluvaksi ääneksi kaivaa /kˈaivaː/ cavō, fodio tehdä alustaan alaspäin syvenevä onkalo siirtäen siitä ainetta syrjään kaivata /kˈaivata/ desum tuntea kaipuuta kaiverrus /kˈaiverrus/ caelāmen kuvion viiltäminen kovaan pintaan kaivertaa /kˈaivertaː/ insigno poistaa osia esineen pinnasta siten, että siihen syntyy tekstiä tai kuvio kaivertaja /kˈaivertˌaja/ caelātor henkilö, joka kaivertaa kaivinkone /kˈaivɪŋkˌone/ pala irtonaisten maalajien irrottamiseen, läjitykseen ja kuormaukseen käytettävä kaivulaittein varustettu työkone kaivo /kˈaivo/ puteus vesikaivo, maahan kaivettu tai porattu pystysuuntainen kuilu tai reikä, johon pohjaveden toivotaan kerääntyvän, ja josta vesi pumpataan tai nostetaan ämpärillä kaivos /kˈaivos/ fodina, metallum hyödyllisten kivennäisten talteenottoa varten tehty avolouhos tai maanalainen kaivos kaivosmies /kˈaivosmies/ metallārius kaivoksen työntekijä kaivospölkky /kˈaivospˌølkːy/ firmāmentum erityisesti hiilikaivosten tukirakennelmana käytettävä määrämittaan katkottu ja kuorittu mäntypuu kajauttaa /kˈajautːaː/ cano synnyttää äkillinen voimakas ääni esim. laulamalla, huutamalla tai soittamalla kajo /kˈajo/ fulgeō taivaanrannan takana olevan Auringon himmeä valo kakka /kˈakːa/ cacare uloste kakkia /kˈakːɪa/ cacare ulostaa, kakata, lapsen käynti vessassa ”isolla hädällä” kakkonen /kˈakːonen/ duo kahden numero, numero 2; numerolla kaksi merkitty tai järjestetty; toinen kohta jossain luettelossa tai hissin painikkeissa kakkospesä /kˈakːospˌesæ/ alter (urheilu) pesäpallossa tai baseballissa pelikentän toinen pesä, kakkonen kakku /kˈakːu/ placenta yleensä makea leivonnainen, joka koostuu tavallisesti ainakin vehnäjauhosta, sokerista ja munasta; suomen kielessä lähikielistä poiketen sekä täytekakku että kuivakakku kaksijalkainen /kˈaksɪjˌalkainen/ bipēs sellainen, jolla on kaksi jalkaa kaksikko /kˈaksɪkːo/ dualis duaali; kieliopillinen luku, substantiivin tai adjektiivin muoto, jota käytetään, kun puheena olevia asioita on täsmälleen kaksi. Esiintyi sekä uralilaisessa että indoeurooppalaisessa kantakielessä, mutta on kadonnut tai lähes kadonnut useimmista kielistä. Esiintyy kuitenkin vielä sloveniassa, saamessa ja samojedikielissä, rajallisesti austronesialaisissa kielissä ja venäjässä. kaksikätinen /kˈaksɪkˌætɪnen/ habeo jolla on kaksi kättä kaksilahkeinen /kˈaksɪlˌahkeinen/ crūs sellainen, missä on kaksi lahjetta kaksimielinen /kˈaksɪmˌielɪnen/ 1. ambiguus sellainen, jolla on tavanomaisen merkityksen lisäksi minkä tahansa kaltainen sivumerkitys (asiasta tai sanonnasta) 2. indecēns sellainen, jolla on tavanomaisen merkityksen lisäksi härski, rivo tai perverssi sivumerkitys (asiasta tai sanonnasta) kaksinkertainen /kˈaksɪŋkˌertainen/ binus sellainen, joka on kaksi kertaa niin suuri kaksinkertaisesti /kˈaksɪŋkˌertaisˌestɪ/ binus kaksi kertaa yhtä paljon kaksintaistelu /kˈaksɪntˌaistelu/ duellum kahden henkilön välinen kamppailu kaksisuuntainen /kˈaksɪsˌuːntainen/ bivius sellainen, jota on mahdollista ajaa molempiin suuntiin kaksoishele /kˈaksoishˌele/ torqueō korukuvio, jossa runkosävel ja sen ala- ja yläpuolinen sävel soitetaan nopeasti peräkkäin kaksoiskokonuotti /kˈaksoiskˌokonˌuotːɪ/ brevis kahden kokonuotin pituinen nuotti, brevis kaksoisolento /kˈaksoisolˌento/ sosia henkilö tai muu olento, joka muistuttaa toista niin paljon, että sekaantuminen on todennäköistä tai ainakin mahdollista kaksonen /kˈaksonen/ geminus ihminen tai eläin, joka on syntynyt samassa synnytyksessä kuin yksi sisaruksistaan kala /kˈala/ piscis 2. selkärankainen, kiduksilla hengittävä vesieläin 3. kalan liha ruoan raaka-aineena kalalisko /kˈalalˌisko/ ichthyosaurus eräitä sukupuuttoon kuolleita kalaa muistuttaneita matelijoita (-lahko) kalaparvi /kˈalapˌarvɪ/ auditorium kalojen parvi kalastaa /kˈalastaː/ piscor pyydystää kalaa, pyytää kalaa kalastaja /kˈalastˌaja/ piscator toimeentulonsa kalastuksesta saava, ammatikseen kalastava henkilö, ammattikalastaja kalastus /kˈalastus/ persica kalojen pyytäminen, kalojen narraaminen, kalanpyynti taloudellisena toimintana kalavesi /kˈalavˌesɪ/ humus alue jolla kalastetaan kale /kˈale/ lēmma heinäkasvin tähkän tähkylöiden suojuslehti kaleidoskooppi /kˈaleidˌoskoːpːɪ/ calidoscopium pitkittäissuuntaisilla peileillä vuorattu lyhyt putki, jonka läpi katsoessa kuva näkyy erilaisina symmetrisinä yhdistelminä, kun putkea pyörittää kalenteri /kˈalentˌerɪ/ calendarium astronomisiin ilmiöihin perustuva ajanlaskun järjestelmä, joka jakaa ajan säännöllisiin osiin kalifornium /kˈalɪfˌornium/ californium eräs alkuaine, tunnus Cf kalikka /kˈalɪkːa/ clāva poikkileikkaukseltaan pyöreä kappale puuta kalina /kˈalɪna/ crepundia kaliseva ääni, käytetään esim. metalliesineiden ja hampaiden lyömisestä yhteen kalisaippuasprii /kˈalɪsˌaipːuˌasprɪː/ spiritus saponis kellertävä paksuhko neste, jonka antiseptisten ominaisuuksien vuoksi sitä käytettiin esimerkiksi ihon desifiointiin kalistaa /kˈalɪstaː/ crepundia synnyttää kaliseva ääni kalium /kˈalium/ kalium, potassium alkalimetalleihin kuuluva alkuaine kalja /kˈalja/ bibo käyttämällä valmistettu mieto alkoholijuoma, joka poikkeaa oluesta kalju /kˈalju/ calvus sellainen, jolla ei ole hiuksia, hiukseton kaljupäisyys /kˈaljupˌæisyːs/ alopecia#Latina, calvities#Latina se, että on kokonaan tai osittain kaljupäinen kalkita /kˈalkɪta/ 1. calx lisätä kalkkia maaperään happamuuden vähentämiseksi 2. albārium käyttää kalkkia valkoisena väriaineena rakennuksissa tai desinfioida sillä esimerkiksi eläinsuojia kalkkikivi /kˈalkːɪkˌivɪ/ calx kerrostunut kivilaji, jota syntyy kalsiumkarbonaatin saostuessa vedessä kalkkuna /kˈalkːuna/ gallopāvō 2. kumpi vain kalkkunoiden heimon (Meleagris) kahdesta lajista 3. epäonnistunut (musiikki tms.) esitys kallio /kˈallɪo/ saxum, petra kallioperän näkyvä, ei maaperän peittämä osa kallioinen /kˈallɪˌoinen/ saxōsus sellainen jossa on kallioita kalliokyyhky /kˈallɪokˌyːhky/ columba kyyhkylintuihin kuuluva merenrannikoiden kallioilla sekä vuoristoissa elävä lintulaji () tai sen yksilö kallis /kˈallɪs/ carus 2. sellainen, mikä maksaa paljon, hinnakas; rahallisesti arvokas 3. sellainen, joka on tietylle henkilölle henkisesti arvokas; rakas kallistaa /kˈallɪstaː/ inclino kääntää kallelleen kallistua /kˈallɪstˌua/ nītor mennä kallelleen kallo /kˈallo/ cranium eläimen pään luinen kuori, joka suojaa muun muassa aivoja. Ihmisestä puhuttaessa usein muodossa pääkallo. kalmari /kˈalmarɪ/ lōlīgō mustekalalaji, joka elää Atlantilla kaloriton /kˈalorɪton/ accendō sellainen, joka ei sisällä kaloreita lainkaan tai juurikaan (elintarvikkeesta) kalpa /kˈalpa/ gladius kolmisärmäinen pistomiekka kalpea /kˈalpea/ pallidus vaalea, väritön kalpeus /kˈalpeus/ aurūgō ihmisen ihon tavallisuudesta poikkeava vaaleus kalsium /kˈalsium/ calcium maa-alkalimetalleihin kuuluva alkuaine, joka merkki on Ca, esiintyy luonnossa vain yhdisteinä kaltevuus /kˈaltevuːs/ nītor kallistuksen määrää kuvaava suure, tason tai suoran viivan vaakatason kanssa muodostama kulma kalusto /kˈalusto/ armāmentum tietyn kokonaisuuden muodostava esineiden ryhmä kaluta /kˈaluta/ rōdō järsiä, kalvaa, nakertaa kalvaa /kˈalvaː/ consumere häiritä, vaivata kalvo /kˈalvo/ 1. furfur ohut ainekerros, joka voi muodostua nesteestä tai kiinteästä aineesta; kantaa kuormaa vain tangentiaalisessa suunnassa 2. membrana ohut sidekudosmuodostuma tms. 3. lābor esitysgrafiikkaohjelmalla tehty kuvaa ja tekstiä sisältävä näyttökuva kamala /kˈamala/ atrox järkyttävä, hirveä, kammottava kameli /kˈamelɪ/ camelus, camela kumpi tahansa kamelien sukuun kuuluvista lajeista tai sen yksilö kamera /kˈamera/ camera photographica kuvien tallentamiseen tarkoitettu optinen laite kammata /kˈammata/ pectino käyttää kampaa; selvittää hiusten takkuja vetäen kampaa niiden läpi kammeta /kˈammeta/ vectis siirtää jk pois paikoiltaan työntämällä lujavalmisteinen pitkä esine sen alle ja painamalla esinettä sen toisesta päästä alas kammio /kˈammɪo/ camera 2. pieni huone, koppi 3. suljettu tila laitteen sisällä kammo /kˈammo/ formido voimakas, usein lamaannuttava pelkotila kamomilla /kˈamomɪlla/ chamaemellum sen kukka, jota käytetään rohdoksena, yrttinä ja tuoksuaineena kamomillasaunio /kˈamomˌillasˌaunɪo/ chamaemellum asterikasveihin kuuluva mauste- ja rohdoskasvi () kampa /kˈampa/ pecten yleensä muovista valmistettu esine, jossa on tylppiä piikkejä rivissä tiheästi, käytetään hiusten selvittämiseen takuista kampaaja /kˈampaːja/ cinerārius kampausten tekijä, arkisemmin erityisesti naisten hiusten leikkaaja kampata /kˈampata/ iter saada joku kaatumaan estämällä tämän jalkojen käyttö tasapainon ylläpitämiseksi kamppailla /kˈampːailla/ dīmicō käydä kamppailua; taistella kana /kˈana/ gallina aitokanojen heimon kesy lintulaji (), jolla on päälaella veltto heltta kanadabalsami /kˈanadabˌalsamɪ/ balsamum palsamipihtan () pihkasta jalostettu tärpätti, joka kuivuessaan pysyy amorfisena ja sen taittokerroin lähellä lasia, ja jota sen vuoksi on käytetty optisten linssien liimaukseen kanadalainen /kˈanadalˌainen/ canadensis Kanadasta peräisin oleva tai Kanadaan liittyvä kanadalainen /kˈanadalˌainen/ canadensis pysyvästi Kanadassa asuva henkilö kanadanmajava /kˈanadˌanmajˌava/ castor toinen kahdesta majavalajista (Castor canadensis) kanadannäätä /kˈanadˌannæːtæ/ martes pennanti eräs pohjoisamerikkalainen näätäeläin (Martes pennanti) kanahaukka /kˈanahˌaukːa/ accipiter keskikokoinen päiväpetolintu (), joka asuu rauhallisilla metsämailla kanala /kˈanala/ gallinārium rakennelma tai rakennus, jossa pidetään eläviä kanoja tuotantoeläiminä kananliha /kˈananlˌiha/ 1. pullus teurastetun kanan, yleensä broilerin liha 2. cutis anserina ihmisen ihon karvankohottajalihasten supistuminen kylmässä, tunnekuohun tai jännityksen vuoksi kananmuna /kˈananmˌuna/ ovum kanan munima muna, ruoaksi valmistettu tai ruoan valmistukseen käytettävä elintarvike kanarialintu /kˈanarˌialˌintu/ canaria fringilla Kanarian saarilta kotoisin olevan kanarianhempon häkkilintuna pidetty kesymuoto (). kanava /kˈanava/ fossa vesireitin täydennykseksi tehty, tavallisesti sulkulaitteilla varustettu vesiliikenneväylä kandidaatti /kˈandɪdˌaːtːɪ/ baccalaureatus lyh. kand., Suomen yliopistoissa alempi, 180 opintopisteen korkeakoulututkinto, jonka suoritus vie noin kolme vuotta, välitutkinto ennen ylempää korkeakoulututkintoa; tämän tutkinnon suorittanut henkilö kaneli /kˈanelɪ/ cinnamum leivonnassa ja ruoanlaitossa käytettävä mauste, joka tunnetaan myös rohdosnimellä cortex cinnamoni; valmistetaan kiinankanelin (Cinnamomum cassia) ja muiden läheisten puiden kuoresta kangas /kˈaŋŋas/ 1. textum (tekstiili) luonnonkuidusta, keinokuidusta tai niiden sekoitteesta valmistetuista langoista kudottu kaksilankatekniikkaan perustuva tekstiililaatu, littana ja yhtenäinen kudos 2. ethnicus kuiva metsämaa kaniini /kˈanɪːnɪ/ cuniculus jänisten heimon nisäkäs (Oryctolagus cuniculus), jolla on kaksi alalajia kanittaa /kˈanɪtːaː/ latro viedä panttilainaamoon rahan saamiseksi kankea /kˈaŋkea/ rigens jäykkä, taipumaton, vaikea liikuttaa kanki /kˈaŋkɪ/ caupōna puinen tai metallinen tanko varsinkin vipuna tai vivun tapaan käytettynä kankuri /kˈaŋkurɪ/ textor kankaankutoja kannabis /kˈannabɪs/ cannabis 2. hamppu () 3. tiettyjen hampun lajikkeiden osa, tai hamppulähtöinen eroteltu päihde, joka sisältää kannabinoideja kannas /kˈannas/ isthmus kahta maa-aluetta yhdistävä kapea maakaistale, jonka molemmin puolin on vesi kannattaa /kˈannatːaː/ supersum olla jonkin asian puolesta kannattaja /kˈannatːˌaja/ assensor henkilö joka kannattaa jotain asiaa tai jotakuta henkilöä tai joukkuetta kannettava /kˈannetːˌava/ circumlatitius jota voi tai pitää kantaa kannettava tietokone /kˈannetːˌava tˈietokˌone/ commentārius tietokone, joka on suunniteltu helposti kantamalla paikasta toiseen kuljetettavaksi kannibaali /kˈannɪbˌaːlɪ/ anthrōpophagus eläin joka syö oman lajinsa jäseniä kannus /kˈannus/ calcar ratsastajan kantapäähän kiinnitettävä metallihaarukka, jota käytetään apuna ratsun ohjauksessa kannustaa /kˈannustaː/ adhortor 2. kehottaa hevosta liikkumaan, toisinaan kannustimilla 3. kehottaa tai yllyttää henkilöä tai ihmisjoukkoa tekemään tai saavuttamaan jotain kannuste /kˈannuste/ incitamentum kannustava asia, kannustin, yllyke; luonteeltaan ulkoinen, ulkopuolelta tuleva kannustin /kˈannustɪn/ 1. calcar ratsastajan saappaisiin kiinnitetyt piikikkäät metallikappaleet, joilla kannustetaan hevosta (usein monikossa) 2. incitamentum mitä tahansa, mikä motivoi tiettyyn valintaan tai toimintaan; kannuste kanootti /kˈanoːtːɪ/ caudica melontaan käytettävä venettä muistuttava pieni joki- ja järvialueiden yleiskulkuneuvo kansa /kˈansa/ populus ryhmä ihmisiä, joita yhdistää esimerkiksi yhteinen kulttuuri, kieli tai historiallinen tausta kansainvälinen /kˈansainvˌælɪnen/ internātiōnālis kansojen välinen, useita kansoja koskeva, myös useiden valtioiden keskinäinen; maailmanlaajuisesti käytetty tai käsitelty kansainvälinen oikeus /kˈansainvˌælɪnen ˈoikeus/ ius internationale oikeudenala, joka koskee kansainvälisen oikeuden subjektien toimintaa ja suhteita kansainvälisellä tasolla kansakunnallinen /kˈansakˌunnallɪnen/ gentilicius kansakuntaan kuuluva, kansakuntaa koskeva, kansallinen kansakunta /kˈansakˌunta/ natio yhteisen historian jakavat ihmiset; etnisesti yhtenäinen kansa, joka on saavuttanut valtiollisen itsenäisyyden kansalainen /kˈansalˌainen/ civis valtiossa syntyperänsä tai hankkimansa aseman perusteella kansalaisoikeuksistaan nauttiva ja kansalaisvelvollisuuksistaan huolehtiva ja vastaava henkilö kansalaissota /kˈansalˌaissota/ bellum civile sota saman kansan jäsenten kesken, sisällissota, veljessota kansalaisuus /kˈansalˌaisuːs/ cīvitās ihmisyksilön kuuluminen valtion alaisuuteen täysin oikeuksin ja velvollisuuksin, yleensä syntyperän perusteella tai hakemuksesta ja ehdot täyttäneelle valtion myöntämänä kansallinen /kˈansallɪnen/ nātiōnālis kansalle ominainen ja yhteinen, kansaan kohdistuva; kansalle tunnusmerkillinen, nationalismiin liittyvä kansallislaulu /kˈansallˌislaulu/ carmen patrium jonkin valtion virallisena symbolina käytettävä sävelmä tai laulu, joka esitetään joissain virallisissa tilaisuuksissa ja juhlissa kansallismielisyys /kˈansallˌismielɪsyːs/ nationalismus se, että on kansallismielinen kansanedustaja /kˈansanedˌustaja/ parlamentarius kansaa edustava päättäjä eduskunnassa; poliitikko kansanmurha /kˈansanmˌurha/ genocidium kokonaisen kansanryhmän järjestelmällinen tuhoaminen, joukkotuhonta kansanmusiikki /kˈansanmusˌiːkːɪ/ habitans (musiikki) kansanperinteenä kuulomuistin varassa kansan keskuudessa elävä laulaen ja soittaen esitettävä, helposti muuntautuva musiikinlaji; kansan esittämä musiikki kansannousu /kˈansannˌousu/ insurrectiō kansan kapina vallanpitäjiään vastaan kansanomainen /kˈansanomˌainen/ popularis 2. kansalle ominainen, tavallisen kansan omaksuma, populaari 3. helppotajuinen, yleistajuinen, populaari kansanterveys /kˈansantˌerveys/ salus publica kansan eli koko väestön terveys kansanvalta /kˈansanvˌalta/ imperium populi demokratia; valtion kansalaisten tai muun julkisyhteisön jäsenten oikeus osallistua asioista päättämiseen joko suoraan tai vaaleilla valittujen edustajien välityksellä kansi /kˈansɪ/ 1. operculum 2. astian tai laatikon suljin 3. kirjan päällimmäinen muita vahvempi sivu 2. stega laivan päällyskate, mikä tahansa sen lattiarakenne tai vastaava kerros 3. summus pöydän laakea levymäinen yläosa, jota jalat kannattelevat kansleri /kˈanslerɪ/ cancellarius eräiden hallintovirkamiesten nimitys kanssa /kˈanssa/ cum myös kanta /kˈanta/ 1. solum 2. esineen tyvi- tai perusosa, kantaosa, kiinnitysosa 3. yksi kolmion tai monikulmion sivuista 4. tiettyyn kantalukuun perustuva positiojärjestelmä 5. bipolaaritransistorin yksi elektrodi 2. calx kengän takaosan pohja kantapään alla 3. iudicium mielipide, näkemys, suhtautuminen johonkin 4. saccō jonkin eliön yhteisestä vanhemmista jalostettu tai polveutuva populaatio; tietyllä alueella elävä populaatio 5. radix kantasana 6. fundāmen joukko, josta voidaan johtaa avaruuden kaikki alkiot. Määritelmä eroaa topologiassa ja lineaarialgebrassa. kanta-asiakas /kˈantaˈasɪakas/ legitima vakituinen asiakas, vakioasiakas kantaa /kˈantaː/ 1. apporto 2. pitää kädessään tai muuten mukanaan samalla kun kulkee 3. ulottua tietyn matkan 2. fero 2. pitää yllä jotain tunnetta tms. 3. periä maksuja tai veroja kantaja /kˈantaja/ 1. bāiulus se, joka kantaa eli kuljettaa 2. petītor se osapuoli riita-, rikos- tai hallintoprosessissa, joka panee asian vireille eli haastaa vastaajan oikeuteen 3. firmāmentum se joukko, jossa funktion arvot poikkeavat nollasta, tai em. joukon sulkeuma kantakaupunki /kˈantakˌaupuŋkɪ/ media urbs kaupungin (vanha) keskusta-alue kantaluku /kˈantalˌuku/ solum lukujärjestelmän kantaluku on luku joka määrittelee minkä luvun potensseina luvut esitetään ja kuinka monta numeroa tarvitaan kantaluu /kˈantaluː/ calcaneus kantapään luisen sisuksen muodostava luu () kantapää /kˈantapæː/ calx jalkaterän takaosa kantelija /kˈantelˌija/ gestor henkilö, joka kantelee kantoaika /kˈantoˌaika/ graviditās Aika emon hedelmöittymisestä poikasen syntymään. kantoni /kˈantonɪ/ pāgus hallintoalueen nimitys mm. Sveitsissä ja Bosnia-Hertsegovinassa kanttiini /kˈantːɪːnɪ/ caupona castrensis leirin, sairaalan tms. kahvio kapakoitsija /kˈapakˌoitsɪja/ caupō henkilö, joka pitää kapakkaa kapasitanssi /kˈapasɪtˌanssɪ/ facultās sähkönvaraamiskyky; suure, joka kuvaa sähköstaattiseen systeemin kykyä varastoida sähkövarausta (Q) systeemin osion potentiaalieron (V) suhteen. Yksikkönä faradi kapasiteetti /kˈapasɪtˌeːtːɪ/ facultās kyky, erit. kyky varastoida kapea /kˈapea/ angustus, artus leveydeltään vähäinen, lyhyt leveyssuunnassa, pieni vasemmalta oikealle kapina /kˈapɪna/ insurrectiō nousu jotakin järjestelmää tai sen johtoa vastaan, joskus aseellinen tai väkivaltainen kapinallinen /kˈapɪnˌallɪnen/ rebellis kapinoiva henkilö kapinoida /kˈapɪnˌoida/ rebellō nousta kapinaan (jotakuta/jotakin vastaan) kapinoija /kˈapɪnˌoija/ rebellis henkilö, joka kapinoi kapinoitsija /kˈapɪnˌoitsɪja/ rebellis henkilö, joka kapinoi kapitalismi /kˈapɪtalˌismɪ/ capitalismus talousjärjestelmä, joka perustuu ylijäämään eli tuottoon eli voittoon, joka investoidaan uudelleen entistä suurempien tuottojen saamiseksi; loputtoman pääoman kasautumisen järjestelmä, jossa etusija on pääoman ikuisella kasvulla; käytettyjen panosten ylittävien tuottojen logiikka, joka on vuosituhansien kuluessa kehittynyt viljasadoista ja kotieläinten lisäämisestä, ja muodostaa sivilisaation voitollisen tuotantologiikan, jossa saadaan enemmän jostakin kuin mitä siihen uhrataan panoksia kappale /kˈapːale/ 1. fragmentum 2. yksittäinen esine; lyhenne kpl 3. pala, osa kokonaisuudesta 2. capitulum tekstissä taitollisesti erotettu pieni kokonaisuus 3. canor musiikissa yksi laulettava ja / tai soitettava teos 4. corpus (geometria) pintojen kolmiulotteisesta avaruudesta erottama alue kappeli /kˈapːelɪ/ sacellum sivukirkko; pieni kirkkorakennus kristillisiä toimituksia varten suunniteltu tila kapris /kˈaprɪs/ capparis (mauste) kapriksen avautumaton kukkanuppu säilöttynä kapteeni /kˈapteːnɪ/ dux upseerin sotilasarvo kapybara /kˈapybˌara/ Hydrochoerus 2. mikä tahansa kapybarojen alaheimoon () kuuluva marsujen heimon laji tai sellaisen yksilö 3. mikä tahansa edellisiin kuuluvan kapybarojen suvun () laji tai sellaisen yksilö karamelli /kˈaramˌellɪ/ 1. calamus sokeria kuumentamalla saatava vaaleanruskea massa, jota sellaisenaan tai eri tavoin maustettuna ja värjättynä käytetään makeisten valmistukseen 2. bellāria karkki, makeinen karanteeni /kˈarantˌeːnɪ/ quarantanna pakkoeristys, tyypillisesti vaarallisen tarttuvan taudin leviämisen estämiseksi. karata /kˈarata/ 1. perfugio päästä omin toimin pois uhkaavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta tai paikasta, paeta 2. adaestuō hyökätä karate /kˈarate/ carate eräs alkuperältään japanilainen itsepuolustus- ja kamppailu-urheilulaji karboksyylihappo /kˈarboksˌyːlɪhˌapːo/ acidum carboxylicum mikä tahansa orgaaninen happo, jossa on funktionaalisena ryhmänä karboksyyliryhmä (-C(=O)OH) kardemumma /kˈardemˌumma/ cardamomum inkiväärikasvi (), jonka siemeniä käytetään mausteena karen /kˈaren/ Carenes Myanmarissa puhuttava tiibetiläis-burmalainen kieli (kielitunnus: kar) karhu /kˈarhu/ ursus, ursa Ursus-suvun suurikokoisia petoeläimiä; erityisesti pohjoisessa Euraasiassa yleinen ruskeakarhu (Ursus arctos), kaikkiruokainen metsissä viihtyvä nisäkäs, Euroopan suurin petoeläin karhukainen /kˈarhukˌainen/ lentus -pääjakson eläin. Karhukaiset ovat pieniä (alle 2:n mm kokoisia) ja jaokkeellisia eläimiä, joita elää lähes kaikkialla maapallolla karhunvatukka /kˈarhunvatˌukːa/ 1. morum monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas, joka tuottaa tavallisesti punaisia marjoja () 2. rubus karhunvatukan marja kari /kˈarɪ/ 1. petrus vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko 2. fovea ongelma tai epäonnistuminen karies /kˈaries/ caries hammasmätä; hammassairaus, jossa plakin bakteerit, usein hammaskiven suojassa, tuottavat syövyttäviä happamia aineenvaihduntatuotteita, jotka syövyttävät hammaskiillettä ja tämä syöpyminen johtaa hampaan reikiintymiseen karitsa /kˈarɪtsa/ agnus lampaan poikanen, lampaanvuona karja /kˈarja/ pecus 2. suurehkot lihan- tai maidontuotantoon käytetyt eläimet, erit. nautakarja, tilan hyötyeläimet kokonaisuutena 3. ohjailtavissa oleva ihmisjoukko karjasuoja /kˈarjasˌuoja/ horreum karjatalousrakennus, joka tarjoaa kotieläimille suojan säätä ja ulkoisia uhkia vastaan karju /kˈarju/ verres leikkaamaton koiraspuolinen sika karkaista /kˈarkaista/ exstinguō jäähdyttää kuuma metalli nopeasti sen kovuuden nostamiseksi karkauspäivä /kˈarkauspˌæivæ/ dies intercalarius karkausvuonna lisätty ylimääräinen päivä, jonka seurauksena vuodessa on 366 päivää; helmikuun 29. päivä karkausvuosi /kˈarkausvˌuosɪ/ annus bissextus vuosi, jossa on 366 päivää karkea /kˈarkea/ 1. impolītus epätarkka tai vain suuntaa-antava 2. crudus hienostumaton tai raaka karkottaa /kˈarkotːaː/ 1. repellō 2. ajaa pois 3. pitää loitolla 2. ablēgō pakottaa muuttamaan pois jstak karkuun /kˈarkuːn/ a loco pois jonkun hallinnasta, pakoon karppi /kˈarpːɪ/ carpa eräs makeanveden särkikaloihin kuuluva kalalaji () tai sen yksilö karsina /kˈarsɪna/ hara karjasuojassa oleva aitaus, jossa pidetään eläimiä kuten sikoja, hevosia kartasto /kˈartasto/ atlas Useiden karttojen kokoelma, usein kirjaksi koottuna kartella /kˈartella/ evado vältellä kohtaamasta tai tekemästä jotain karthagolainen /kˈarthaɡolˌainen/ Carthāginiēnsis karthagolaisiin tai Karthagoon liittyvä karthagolainen /kˈarthaɡolˌainen/ Carthāginiēnsis Karthagon asukas kartio /kˈartɪo/ conus (geometria) huippua kohti suippeneva muoto tai esine, jonka pohjan suuntainen poikkileikkaus on saman muotoinen joka korkeudella kartoitus /kˈartoitus/ aspicio kartoittaminen kartonki /kˈartoŋkɪ/ conscendō kasvikuituaineista, puun kuiduista, valmistettu levymäinen tuote, jonka yksikköpaino on 150-350 g/m³; tätä painavammat vastaavat tuotteet ovat pahveja ja keveämmät papereja kartta /kˈartːa/ charta mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirros, jossa esitetään jotain tiettyä maantieteellistä aluetta ja sen keskinäisiä sijainteja karttaa /kˈartːaː/ ēvītō kiertää, kaihtaa, välttää näkemästä tai tekemästä jotakin karttapallo /kˈartːapˌallo/ globus taivaankappaleesta, tavallisesti Maasta, pallon muotoisen kappaleen pinnalle tehty kartta, joka tarkimmillaan on pinnanmuodoiltaankin kolmiulotteinen pienoismalli esikuvastaan karttatiede /kˈartːatˌiede/ cartographia tiede, karttoihin ja niiden tuottamiseen keskittynyt tieteenala karttua /kˈartːua/ accrescere tulla kokoon, kertyä, kasaantua kartuttaa /kˈartutːaː/ accumulō lisätä, kasvattaa karva /kˈarva/ pilus ihoa peittävä sarveisainemuodostuma. karvainen /kˈarvainen/ pilosus karvojen peittämä karvas /kˈarvas/ amārus kitkerän makuinen, yksi perusmauista, maku joka on monissa alkaloideissa, kuten kofeiini ja kiniini sekä emästen vesiliuoksissa karvaton /kˈarvaton/ glaber sellainen, jolla ei ole karvoitusta, karvoja, karvapeitteetön, viiksetön ja parraton karvaus /kˈarvaus/ acerbitās se, että on karvas; kitkerä, katkera karviainen /kˈarvɪˌainen/ grossularia herukoiden sukuun (Ribes) kuuluva marjapensas karvoitus /kˈarvoitus/ capillus erityisesti nisäkkäille ominainen ihosta kasvava keratiinisäikeistä muodostuva, usein osittainen, karvapeite kasa /kˈasa/ acervus 2. pieni kumpare hienojakoista ainetta 3. satunnaiseen järjestykseen pinotut tavarat, läjä kasari /kˈasarɪ/ cacubus syvä, yleensä pienehkö ja pitkäkahvainen kattila kasarmi /kˈasarmɪ/ castra sotilaiden ja muiden joukkojen vakinaiseen majoitukseen käytettävä asuinrakennus kasata /kˈasata/ cumulus kerätä ja asetella kasaan tai kasoihin kasino /kˈasɪno/ aleatorium huvittelupaikka, jossa aktiviteettina ovat uhkapelit kaskas /kˈaskas/ cicada kaskaiden alalahkoon () kuuluvia nivelkärsäısiä kaskelotti /kˈaskelˌotːɪ/ physeter suurin hammasvalaslaji (Physeter macrocephalus) kasku /kˈasku/ iocus lyhyt usein suullisesti kerrottu humoristinen tarina kassa /kˈassa/ 1. arca jonkin yhteisön rahavarat; niiden hoito 2. arō päivittäiseen rahaliikenteeseen tarkoitetut käteisvarat; liikkeen tai kaupan kassassa aukioloajan olevat varat kassakaappi /kˈassakˌaːpːɪ/ arca arvokkaan omaisuuden säilytystä varten suunniteltu lujarakenteinen ja lukollinen kaappi kassakone /kˈassakˌone/ arō rahojen laskemiseen ja ostosten rekisteröintiin käytettävä kone kastanja /kˈastanja/ castanea kastanjapuun hedelmä, pähkinä, joita on yleensä kolmittain piikikkäissä hedelmäkehdoissa kastanjapuu /kˈastanjapuː/ castanea pyökkikasvien heimon puusuvun lehtipuu (Castanea), joka tuottaa kastanjoita; tunnetaan muutamia kymmeniä lajikkeita. kaste /kˈaste/ 1. rōs aamukaste, yökaste, yön aikana maahan ja kasvien pinnalle tiivistynyt vesi 2. baptismus kristinuskossa toimitus, jolla henkilö liitetään seurakuntaan kastekirkko /kˈastekˌirkːo/ baptistērium ortodoksisuudessa käytetty rakennus, jota käytetään kristillisen kasteen suorittamiseen, ja jossa on yleensä suuri kasteallas kastella /kˈastella/ imbuō tehdä märäksi lisäämällä vettä kastelu /kˈastelu/ irrigātiō se, että kastellaan kastemato /kˈastemˌato/ lumbricus kasteliero, lieroihin kuuluva nivelmatojen laji kastike /kˈastɪke/ condimentum juokseva tai sakea ruokalajin osa, joka voi sisältää sattumia ja joka antaa ruokaan makua sekä nestemäisenä helpottaa ruoan syömistä kastraatio /kˈastraːtˌio/ castratio eläinten tai ihmisten lisääntymiskyvyttömäksi tekeminen kastroimalla eli sukupuolirauhaset poistamalla: sukupuolesta riippuen suoritetaan joko kivesten poisto (orkidektomia) tai munarauhasten poisto (ovariektomia eli ooforektomia) kastroida /kˈastroida/ verbum neutrum suorittaa kastraatio, tehdä uroseläin lisääntymiskyvyttömäksi kasvaa /kˈasvaː/ adolesco tulla kooltaan suuremmaksi tai vanhemmaksi kasvain /kˈasvain/ tumor solujen hallitsemattomasta jakautumisesta johtuva hyvän- tai pahanlaatuinen muodostuma kasvattaa /kˈasvatːaː/ 1. educo koulia, opettaa (yl. lapsille) elämäntapoja ja käytöstapoja 2. grandesco viljellä kasveja tai pitää kotieläimiä hyötytarkoituksessa kasvi /kˈasvɪ/ planta kasvikuntaan () kuuluva, valon avulla yhteyttämällä itselleen ravintoa tuottava aitotumainen eliö kasvis /kˈasvɪs/ holus kasvin syötävä osa, joka ei ole hedelmä kasvitiede /kˈasvɪtˌiede/ botanica botaniikka, fytologia, biologinen tiede, joka tutkii kasveja ja niiden elämää kasvitieteellinen /kˈasvɪtˌieteːllɪnen/ herbaria sellainen, joka liittyy kasvitieteeseen, kasvitieteen alaan kuuluva kasvitieteilijä /kˈasvɪtˌieteilˌijæ/ botanica kasvitieteen harjoittaja kasvot /kˈasvot/ fascies, facies ihmisen pään etuosa otsasta leukaan kasvovoide /kˈasvovˌoide/ lōmentum eräs ihonhoitotuote: voide, jota levitetään kasvojen iholle mm. ihon kuivumisen ehkäisemiseksi kasvu /kˈasvu/ auctus 2. eliön kehittyminen ja suuremmaksi tuleminen ajan myötä 3. kasvamisen toteutuma kataja /kˈataja/ juniperus kotikataja (), sypressikasvien heimoon kuuluva havupuu, jonka hedelmä on käpy, katajanmarja katalaani /kˈatalˌaːnɪ/ Catalane katalaanin kieli (kielitunnus: ca), Kataloniassa Espanjassa puhuttava kieli katalepsia /kˈatalˌepsɪa/ catalepsis Neurologinen sairaus, joka aiheuttaa lihasten jännitysjäykkyystilan. katalonialainen /kˈatalˌonɪalˌainen/ Catalane Kataloniasta kotoisin tai peräisin oleva katapultti /kˈatapˌultːɪ/ catapulta#Latina piirityskone, jolla voidaan lingota ammuksina käytettäviä esineitä kuten kookkaita kiviä katastrofi /kˈatastrˌofɪ/ calamitās poikkeuksellisen vakava onnettomuus kateellinen /kˈateːllɪnen/ invidus joka on vihainen, pahastunut tms. toisen onnesta kategoria /kˈateɡˌorɪa/ categoria luokka, ryhmä katekeetta /kˈatekˌeːtːa/ catechista kristinopin alkeiden opettaja lähetystyössä kateleipä /kˈatelˌeipæ/ volūmen kattauksen yhteydessä erikseen kullekin ruokailijalle tarjolle asetettu leipänen, kuten rinkeli, sarvi, sämpylä tai teeleipä, mutta ei ison leivän viipale kateus /kˈateus/ invidia se, että on kateellinen katkaista /kˈatkaista/ curto laittaa poikki katkarapu /kˈatkarˌapu/ cāris kymmenjalkaisten alalahkoon () kuuluvia pieniä, uivia rapuja, jotka ovat tärkeää kalojen ravintoa ja joiden pyrstö on myös suosittu ihmisten ravintona katkelma /kˈatkelma/ 1. excerptum osa, joka on otettu pidemmästä teoksesta 2. fragmen osa, joka on säilynyt jostain pidemmästä teoksesta, fragmentti katkera /kˈatkera/ amarus (mausta) karvas, kitkerä katkero /kˈatkero/ acerbus katkeroiden maustejuurista tai kuorista uutetuilla katkeroaineilla ja yrteillä maustettu viina; alkoholipitoisuus noin 20–35 prosenttia ja juodaan tavanomaisesti vähän kerralla osaltaan usein mausteisen ja kitkerän makunsa vuoksi katkeruus /kˈatkeruːs/ fel se, että on katkera katko /kˈatko/ claudō katkaisukohta; kohta josta jokin on poikki, aukko katolilainen /kˈatolɪlˌainen/ catholicus suurimman kristillisen kirkkokunnan, katolisen kirkon, jäsen; katolista oppia noudattava henkilö katolinen /kˈatolɪnen/ catholicus yleinen, yhteinen katsahtaa /kˈatsahtaː/ spectare katsoa lyhyesti (johonkin) katsastaa /kˈatsastaː/ aspiciō tarkastaa, suorittaa katsastus katsaus /kˈatsaus/ breviārium lyhyt tutustuminen johonkin; silmäys, vilkaisu katselija /kˈatselˌija/ spectātor tapahtuman näkijä katsella /kˈatsella/ aspecto tarkkailla, tehdä näköhavaintoja; tarkastella; nähdä omin silmin katselmus /kˈatselmus/ aspicio hallintoasiaa käsittelevän viranomaisen järjestämä, paikalla tehtävään havainnointiin perustuva menettely, jolla viranomainen hankkii selvitystä asian ratkaisemista varten katsoa /kˈatsoa/ video keskittyä siihen, mitä näkee katsoja /kˈatsoja/ spectātor jotakin katsova henkilö katsomo /kˈatsomo/ tribunal katsojille rakennettu tila urheilukentän laidalla tai sisällä teatterissa kattaa /kˈatːaː/ 1. status asetella astiat ja ruokailuvälineet pöydälle ruokailua varten 2. teneo sisältää, sisältyä, käsittää jonkin 3. cooperiō 2. peittää laajuudellaan 3. (maksutalous) peittää kulut 4. suojata pysyvästi sateelta, peittää katolla tai muulla vastaavalla 5. päällystää, peittää kattaus /kˈatːaus/ officium suuressa tilaisuudessa ruokailuvuoro. kattila /kˈatːɪla/ cacubus ruoanlaitossa käytettävä kannellinen keittoastia, joka sopii keittolevylle tai liedelle kattohaikara /kˈatːohˌaikara/ ciconia (eläintiede) haikaralintuihin kuuluva Suomenlahden eteläpuolella tyypillisesti katoilla pesivä, väritykseltään musta-valkea haikara, jota tavataan satunnaisesti myös Suomessa kattoikkuna /kˈatːoikːˌuna/ impluvium kattoon sijoitettu ikkuna kattolista /kˈatːolˌista/ corona lista sisäseinän ja sisäkaton yhtymäkohdassa, jonka alle jää tapetin yläreuna kattotiili /kˈatːotˌiːlɪ/ tēgula kaarevaprofiilinen, usein betonista valmistettu tiili, joilla katetaan rakennuksen katto katu /kˈatu/ via, vicus taajamassa sijaitseva kulkuväylä, joka koostuu usein ajoradasta ja molemmin puolin sijaitsevista jalkakäytävistä katua /kˈatua/ paeniteo olla pahoillaan jostain tekemästään; toivoa ettei olisi tehnyt jotain katuoja /kˈatuoja/ canālis kadun reunassa oleva vettä ohjaava kouru, jota pitkin sadevesi ym. valuvat viemäriin katuosoite /kˈatuosˌoite/ affor rakennuksen yksilöivä osoite, jonka avulla rakennus on löydettävissä tietyltä kadulta kauan /kˈauan/ diu pitkän aikaa, pitkään kaudaali /kˈaudaːlɪ/ caudalis perään tai häntään tms. liittyvä, perä-, häntä- kaudaalinen /kˈaudaːlɪnen/ caudalis hännänpuoleinen, hännän puolella sijaitseva kauha /kˈauha/ 1. trua varrellinen kuppi tai työväline, jolla ammennetaan jauhetta tai nestemäistä ainetta 2. hama kaivamiseen tai siirtämiseen tarkoitettu laatikkomainen maansiirtokoneiden kiinteä rakenneosa tai liitettävä erillinen työkalu kauhea /kˈauhea/ atrox kauhua herättävä, hirvittävä, kauhistuttava kauhistua /kˈauhɪstˌua/ terreō pelästyä, joutua kauhun valtaan kauhistus /kˈauhɪstus/ abomiamentum ahdistuksen ja pelon tuntemus kauhistuttaa /kˈauhɪstˌutːaː/ horrificō herättää kauhua kauhu /kˈauhu/ 1. terror 2. suuri pelon tunne, varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa siihen liittyy tuntemuksia jonkin asian tai tilanteen hirveydestä tai karmeudesta 3. kauheus 2. horror kirjallisuuden ja elokuvan laji, joka perustuu pelottaviin ja kauhua herättäviin asioihin kaukaisuus /kˈaukaisuːs/ distantia etäällä oleva paikka tai olotila kaukalo /kˈaukalo/ linter pitkänomainen, matalahko astia tai allas kaukojuna /kˈaukojˌuna/ agmen matkustajajuna, joka on pitkämatkaisessa kaupunkien välisessä liikenteessä kaukopalvelu /kˈaukopˌalvelu/ mūtuum erillisten kirjastojen välistä aineistojen yhteiskäyttöä, jossa välitetään lainoja ja jäljenteitä tarvitsijoille; kaukolainaus kaukoputki /kˈaukopˌutkɪ/ telescopium optinen laite, joka tuottaa silmälle lähikuvan kauempana olevasta kohteesta kaula /kˈaula/ cervix, collum ruumiinosa pään ja vartalon välillä kaulahuivi /kˈaulahwˌivɪ/ fōcāle kaulan ympärille kiedottava huivi kaulaketju /kˈaulakˌetju/ monīle kaulalle ripustettava ketju, joka kannattelee siihen kiinnitettyä korua tai toimii itse koruna kaulakoru /kˈaulakˌoru/ monile kaulan ympärillä pidettävä koru, jossa saattaa olla osana kaulaketju kaulanikama /kˈaulanˌikama/ vertebrae colli servicis selkärangan seitsemän ylintä nikamaa () kaulapanta /kˈaulapˌanta/ collarium kaulaan esim. koiralle asetettava panta kaulia /kˈaulɪa/ volūmen litistää taikina levyksi vierittämällä sylinterimäistä palikkaa sen yli toistuvasti kauluspaita /kˈauluspˌaita/ pēlūsia Ylävartalon päälle puettava miesten vaate, päällyspaita, jossa on kaulus, hihat, kalvosimet ja etuosassa napitus kauluksesta helmaan asti. kauneus /kˈauneus/ forma, formositas, venustas, decor ihmisen havaintomaailmaan liittyvä myönteiseksi ja mielihyvää tuottavaksi koettu käsite, jonka sisältö ja kriteerit vaihtelevat ajan ja yhteiskunnan virtausten ja ihmisen sisäistämien näkemysten ja arvojen mukaisesti; aihetta tutkii filosofian osa-alue estetiikka kauniisti /kˈaunɪːstɪ/ pulchre kauniilla tavalla kaunis /kˈaunɪs/ 1. bellus, pulcher havaitsijalleen esteettistä tai moraalista mielihyvää tuottava. Esteettisesti kauniiksi voidaan kutsua näkyä, ajatusta tai kuultua ääntä; moraalisesti kauniiksi ajatusta tai tekoa. 2. pulcher, bellus sateeton, pilvetön kaunistaa /kˈaunɪstaː/ exornare tehdä kauniiksi tai kauniimmaksi kaunistella /kˈaunɪstella/ zuccarum saada näyttämään paremmalta kuin jokin todellisuudessa on kaunokirjallinen /kˈaunokˌirjallɪnen/ commentum kaunokirjallisuuteen liittyvä kaunotar /kˈaunotar/ formōsitās kaunis nainen kaupankäynti /kˈaupaŋkˌæyntɪ/ commercium hyödykkeen tai palvelun vaihtamista toiseen hyödykkeeseen, palveluun tai rahaan kauppa /kˈaupːa/ taberna yritys, jonka tiloissa myydään tavaroita kauppala /kˈaupːala/ mūnicipium Suomessa ja Ruotsissa eräs kuntamuoto: pikkukaupunki, jolla ei kuitenkaan ollut täysiä kaupunkien oikeuksia eikä velvollisuuksia kaupparatsu /kˈaupːarˌatsu/ institor myyntiedustaja, kiertävä myyntimies, matkaava tuote-esittelijä kauppatavara /kˈaupːatˌavara/ merx säädetyllä tavalla yleisesti kaupan pidettävä artikkeli, jonka kauppanimike tavallisesti kuuluu kansainvälisen kaupan nimistöön. Kaupan kohteena oleva tavara tai hyödyke. kauppatori /kˈaupːatˌorɪ/ forum tori, joka on nimenomaisesti varattu kaupankäyntiä varten kauppias /kˈaupːɪas/ mercator kaupan tai liikkeen omistaja kaupunginosa /kˈaupuŋŋˌinosa/ vicus kaupungin nimetty osa-alue kaupungintalo /kˈaupuŋŋˌintalo/ curia julkinen rakennus, jossa kaupunginhallitus kokoontuu kaupunki /kˈaupuŋkɪ/ urbs oppidum, urbs sivilisaation muodostama taajama, joka ylittää paikallisesti ympäristön kantokyvyn ja edellyttää resurssien tuontia kulutettaviksi laajemmalta sen olemassaolon edellytyksenä olevalta alueelta kaupunkivaltio /kˈaupuŋkɪvˌaltɪo/ cīvitās pienikokoinen valtio, joka muodostuu yhdestä kaupungista kaura /kˈaura/ avena 2. erityisesti peltokaura () 3. näiden ravinnoksi käytettävät siemenet kaurapuuro /kˈaurapˌuːro/ puls kauraryyneistä tai suurimoista keitetty puuro kauris /kˈaurɪs/ ova joidenkin hirvieläinten peuraa pienempien tai vuohieläinten luonnonvaraisten lajien eläin kausi /kˈausɪ/ 1. aera ajanjakso 2. tempus 2. urheilun tms. vuoden aikana käytävät kilpailut tai ottelut 3. tv-sarjan tms. tuotantoerä 3. aetas geologisen ajanlaskun taso. Kaudet muodostavat maailmankauden ja jakautuvat edelleen epookkeihin kavallus /kˈavallus/ pecūlātus (omaisuusrikos) anastusrikoksen muoto, jossa henkilö anastaa hänen haltuunsa uskottuja varoja kavaltaa /kˈavaltaː/ fraudō varastaa hallussaan olevaa, jonkun toisen omistamaa, omaisuutta kaveri /kˈaverɪ/ 1. amica ystävä, toveri 2. collēga heppu, veikko, miespuolinen tyyppi, äijä (nuorisoslangia) kavio /kˈavɪo/ ungula kavioeläinten varpaan kärkeä tupen tavoin ympäröivä paksuseinäinen sarveiskynsi kavuta /kˈavuta/ ascendō siirtyä yl. jalkaisin, käsivoimia käyttäen tai nelinkontin ylöspäin tav. johonkin kohteeseen, myös siirtyä vastaavalla tavalla alaspäin tav. pois jostakin; joskus myös kulkuneuvosta kehdata /kˈehdata/ 1. audeo uskaltaa ilman että hävettää 2. Videsne quis venit? jaksaa, viitsiä kehittyä /kˈehɪtːˌyæ/ evolvere 2. muuttua vähittäisten muutosten kautta 3. syntyä muista eliömuodoista kehittää /kˈehɪtːæː/ creare 2. muokata paremmaksi, parantaa 3. käsitellä kuvaksia niin, että niihin syntynyt näkymätön kuva kehitteen avulla muutetaan näkyväksi hopeayhdisteen muodostamaksi valokuvaksi kehitys /kˈehɪtys/ 1. accretio asioiden muuttuminen ajan myötä 2. prōgressus kehitysopin yhteydessä sellaisten perättäisten muuntumisten, jossa tapahtuu populaation geenivaraston muuttumista, evoluutio kehityskulku /kˈehɪtˌyskulku/ prōgressus jokin kehittyy ajan mittaan keho /kˈeho/ corpus elävä ihmisruumis kehottaa /kˈehotːaː/ accelerare voimakkain sanoin suositella jklle jnk tekemistä kehotus /kˈehotus/ petere pyyntöä vahvempi vaatimus jonkin toimenpiteen suorittamiseksi, usein viranomaisen antamana kehrätä /kˈehrætæ/ neō tuottaa kierteistä ja kerrattua lankaa tekstiilikuiduista kehto /kˈehto/ cunabula yleensä poikittaisilla jalaksilla varustettu t. kannikkeista riippuva keinutettava pienen lapsen vuode kehtolaulu /kˈehtolˌaulu/ lallum lapsen nukuttamiseksi tarkoitettu laulu kehu /kˈehu/ laus positiivinen tai kiittelevä arvio kehua /kˈehua/ laudo antaa kehuja, sanoa jostakin jotakin hyvää kehäkukka /kˈehækˌukːa/ caltha asterikasveihin kuuluvan kehäkukkien () suvun kasvi keihäs /kˈeihæs/ hasta (ase) metsästyksessä ja sodankäynnissä käytetty historiallinen heitto- tai pistoase keihästää /kˈeihæstæː/ hasta heittää jotakin keihäällä siten, että keihäs menee läpi keijukainen /kˈeijukˌainen/ alfa pieni ja siro taruolento (usein naispuolinen ja siivekäs) keikka /kˈeikːa/ consulere esittävän taiteilijan esiintyminen keino /kˈeino/ genus tapa tai menetelmä jolla jotakin tehdään keinotekoinen /kˈeinotekˌoinen/ factīcius ihmisen tekemä; ei luonnostaan syntynyt keinu /kˈeinu/ oscillum edestakaisin heilahteleva huvitteluun tarkoitettu laite, jossa yläpuolelta riippuu aisojen, narujen, köysien tai ketjujen varassa lava tai istuin keisari /kˈeisarɪ/ imperator Rooman valtakunnasta lähtöisin oleva korkein monarkin arvonimi keisarikunta /kˈeisarɪkˌunta/ imperium valtakunta, jonka valtionpäämies on keisari keisarillinen /kˈeisarˌillɪnen/ dominicus keisarin perheeseen tai perheelle kuuluva keisarinna /kˈeisarˌinna/ imperatrix keisarikunnan naispuolinen hallitsija keittiö /kˈeitːɪø/ 1. coquina, culina kotona, ravintolassa yms. paikka, jossa valmistetaan ruokaa. Keittiössä huolehditaan myös ruoanlaittoon ja kattaukseen liittyvistä astioista, työkaluista ja välineistä. 2. coquina jonkin maan tai alueen ruokakulttuurin mukainen tapa valmistaa ruokaa; etninen ruokakulttuuri keitto /kˈeitːo/ intrita liemiruoka, joka yleensä keitetään ennen syömistä ja joka useimmiten nautitaan lämpimänä keittoastia /kˈeitːoˌastɪa/ aena keittämiseen käytettävä astia keittotaito /kˈeitːotˌaito/ ars culinaria gastronominen kyky hallita laajasti ruoanlaittoon liittyviä niksejä ja osaamista, ruoanlaittotaito keittäjä /kˈeitːæjæ/ coctor ruokalan kokki keittäminen /kˈeitːæmɪnen/ coctūra ruoan kypsentäminen kuumentamalla se vedessä kiehumispisteeseen halutun kypsyyden saamiseen tarvittavaksi ajaksi keittää /kˈeitːæː/ paro kuumentaa nestettä kiehumispisteen yli; valmistaa tai käsitellä keittoastiassa nestettä sellaisenaan tai lisätyssä nesteessä; myös uuttaa kiehuvalla tai kuumennetulla vedellä keksi /kˈeksɪ/ biscoctus tavallisesti tehdasmaisesti viljasta valmistettu ohut kuivaksi paistettu makea tai suolainen leivonnainen keksijä /kˈeksɪjæ/ inventor henkilö, joka tekee uusia keksintöjä keksiä /kˈeksɪæ/ 1. inveniō tehdä jokin uusi keksintö 2. facere sepittää jotakin omasta päästään 3. invenio löytää vastaus kela /kˈela/ 1. alabrum ympyrälieriö, jonka päällä on kierrettynä lankaa, siimaa, johdinta, vaijeria, filmiä tms. 2. saburro käämi, kuristin, elektroniikan induktiivinen komponentti kelkka /kˈelkːa/ abacus kiskolla liikkuva koneenosa, kuten CD-aseman ulos työntyvä osa kellari /kˈellarɪ/ 1. cella rakennuksen asuintilojen alla oleva varasto- ja säilytystila 2. cava puolittain tai kokonaan maan alle kaivettu, viileänä pysyvä varastotila kellarikerros /kˈellarɪkˌerros/ basis rakennuksen maanalainen kerros kelli /kˈellɪ/ mentula penis kello /kˈello/ 1. horologium ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite 2. campana ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sitä kellonaika /kˈellonˌaika/ hora kellon näyttämä tai muuten ilmoittama aika kellottaa /kˈellotːaː/ 1. adulēscentia ottaa aikaa jostakin kellolla 2. horologium saada tulokseksi jokin aika kellua /kˈellua/ fluitō pysyä veden pinnalla nosteen ansiosta kelpuuttaa /kˈelpuːtːaː/ accipio hyväksyä, pitää kelpaavana keltainen /kˈeltainen/ flavus sellainen, minkä väri on keltainen, väriltään keltainen (eikä punainen tai sininen pääväreistä) keltainen /kˈeltainen/ flavus keltainen väri keltaisuus /kˈeltaisuːs/ aurūgō ihon, silmänvalkuaisten ja limakalvojen, veren liiallisesta bilirubiinin määrästä johtuva, keltainen väri; ikterus, keltatauti keltapäähaukka /kˈeltapˌæːhaukːa/ Falco biarmicus eräs lintulaji () tai sen yksilö keltatauti /kˈeltatˌautɪ/ aurūgō silmien ja ihon kellastuminen; Wilsonin taudin oire kelttiläinen /kˈeltːɪlˌæinen/ celticus keltteihin liittyvä keltuainen /kˈeltuˌainen/ mediolum munan keltainen osa, joka toimii kehittyvän alkion ravintona kelvata /kˈelvata/ -nam olla kyllin hyvä, sopia, soveltua kelvollinen /kˈelvollɪnen/ aptus sellainen, joka kelpaa; sopiva, soveltuva kelvoton /kˈelvoton/ inutilis huono tai epärehellinen ihminen kelvottomuus /kˈelvotːomuːs/ dēfōrmitās se, että on kelvoton kemia /kˈemɪa/ chemia tieteenala, joka tutkii aineiden ominaisuuksia ja koostumuksia sekä niiden valmistusta ja muuttamista kemiallinen /kˈemɪˌallɪnen/ chemicus kemiaan liittyvä kemiallinen reaktio /kˈemɪˌallɪnen rˈeaktˌio/ reāctiō prosessi, jossa aineet muuttuvat toisiksi aineiksi: atomien ja molekyylien elektronijakaumat muuttuvat, ja yleensä sidoksia syntyy tai katkeaa; reaktiossa atomi voi muuttua ioniksi, molekyylit voivat yhdistyä tai hajota tai molekyylien atomit voivat järjestyä uudestaan kemisti /kˈemɪstɪ/ chemicus kemian tutkija tai kemian soveltaja kengittää /kˈeŋŋɪtːæː/ calceus varustaa hevonen kengillä kenguru /kˈeŋŋuru/ macropus pussieläin, joita esiintyy vain Australiassa (-heimo) kengännauha /kˈeŋŋænnˌauha/ corrigia naru, jolla kenkä sidotaan eli pauloitetaan kenkä /kˈeŋkæ/ calceus jalkaa suojaava tavallisesti ulkona käytettävä asuste; jalkine, jossa on kova pohja kenno /kˈenno/ cellula 2. mehiläisten vahasta rakentama toukkien kasvatukseen tai ravinnon varastoitiin tarkoitettu kuusikulmainen lokero, näiden lokeroiden muodostama yhtenäinen kokonaisuus tai näistä lokeroista koostuva levy, joka on ihmisen rakentamassa mehiläispesässä 3. sähköpari kenraali /kˈenraːlɪ/ dux maavoimien korkein sotilasarvo, vastaa merivoimien amiraalia kensori /kˈensorɪ/ cēnsor sensori Rooman valtakunnassa kentauri /kˈentaurɪ/ centaurus kreikkalaisen mytologian olento, jolla on ihmisen torso ja hevosen ruumis kenties /kˈenties/ forsitan ilmaisee jonkin mahdollista tapahtumista tai toteutumista kenttä /kˈentːæ/ 1. campus 2. avoin tasainen alue luonnossa; välittömän konkreettisen toiminnan alue 3. urheiluun tai peleihin varattu alue; urheilukenttä, pelikenttä 4. kenttävoimakkuutena ilmaistava luonnonilmiöihin liittyvä vektorisuure 2. acies 2. täytettäväksi varattu alue lomakkeissa yms. 3. ala, alue, aihealue 4. kuvaus, joka liittää jokaiseen määrittelyjoukon alkioon ko. alkioon liittyvän vektoriavaruuden alkion 5. käyttöolosuhteet vastakohtana laboratorio-olosuhteille 6. matkapuhelimen toimintaan riittävä verkon signaalivoimakkuus kenttäpullo /kˈentːæpˌullo/ laguncula sotilas- ja retkikäyttöön tarkoitettu suljettu astia juomaveden kuljetusta varten kenttäväki /kˈentːævˌækɪ/ ager puolueen tai järjestön rivijäsenet keppi /kˈepːɪ/ baculum yleensä puinen pitkänmuotoinen esine keramiikka /kˈeramˌiːkːa/ fictile astioiksi tai muiksi esineiksi muotoiltua ja poltettua savea kerettiläinen /kˈeretːɪlˌæinen/ haereseus harhaoppinen keripukki /kˈerɪpˌukːɪ/ scorbutus C-vitamiinin puutoksen aiheuttama tauti keritä /kˈerɪtæ/ tondeō leikata tai ajella villa lampaalta, vuohelta tms. kerjäläinen /kˈerjælˌæinen/ mendicus kerjäämällä elantonsa hankkiva henkilö kerjätä /kˈerjætæ/ mendīcor pyytää rahaa, ruokaa tms. kernaasti /kˈernaːstɪ/ citō mielihyvin, mielellään; innokkaasti kerran /kˈerran/ quondam 2. joskus menneisyydessä tarkemmin määrittelemättömänä hetkenä; aikoinaan 3. yhtenä hetkenä, mutta ei koskaan muulloin kerros /kˈerros/ 1. solum rakennuksessa olevien huonetilojen taso 2. stratum eri materiaalin tai pinnan muodostama taso kerrostalo /kˈerrostˌalo/ insula rakennus, jossa on useita asuinhuoneistoja päällekkäin kersa /kˈersa/ haedus tois. lapsi kerskua /kˈerskua/ iactare mahtailla, ylpeillä liiallisesti kovaan ääneen kerskuri /kˈerskurɪ/ iactātor henkilö, joka kerskuu, kerskailee kerta /kˈerta/ semel yksittäinen tapahtuma, joka voi olla tapahtumasarjan osana tai saattaa toistua sattumalta kertoa /kˈertoa/ 1. narrare esittää kertomus tai selostaa toiselle jokin asia 2. multiplicō tehdä kertolaskutoimitus kertomus /kˈertomus/ fābula satu, tarina kertosäe /kˈertosˌæe/ chorus laulussa useita kertoja toistettava osuus kertyä /kˈertyæ/ accumulō kasaantua, tulla kokoon kerubi /kˈerubɪ/ cherub Raamatussa mainittuja enkeliolentoja keräillä /kˈeræillæ/ colligō kerätä toistuvasti keräkaali /kˈerækˌaːlɪ/ brassica (kasvitiede) kookaslehtinen kaalin muunnos, josta erotetaan eri muotoja kerätä /kˈerætæ/ 1. colligō 2. koota yhteen 3. kerätä harrastuksena kokoelmaa jostain, keräillä 2. carpere poimia, noukkia yksittäisiä kappaleita jostain; korjata (pois) keräys /kˈeræys/ collēctus kerääminen kerääntyä /kˈeræːntˌyæ/ accumulō keräytyä, tulla yhteen, kokoon kesakko /kˈesakːo/ lenticula piste tai läikkä ihon pigmentissä, erityisesti kasvoilla ja käsivarsissa kesanto /kˈesanto/ vervactum vuodeksi viljelemättömäksi jätetty pelto tai sen osa keskeinen /kˈeskeinen/ medius tärkeä, olennainen keskeneräinen /kˈeskenerˌæinen/ infectus työ tai tehtävä, joka on aloitettu, mutta ei ole saatettu loppuun keskenmeno /kˈeskenmˌeno/ abortiō ihmisillä raskauden itsestään tapahtuva keskeytyminen ja alkion tai sikiön poistumiminen kohdusta joko itsestään tai lääkärin avustamana keskeyttää /kˈeskeytːæː/ abigo lopettaa jokin, ennen kuin se on valmis keskiaika /kˈeskɪˌaika/ Medium Aevum ajanjakso Rooman valtakunnan tuhosta 400-luvulla aina uuden ajan ja renessanssin alkuun 1500 jaa.; Suomessa noin 1100-luvulta alkaen keskiaikainen /kˈeskɪˌaikainen/ mediaevalis keskiaikaan kuuluva tai siltä peräisin oleva keskiaivot /kˈeskɪˌaivot/ mesencephalon aivojen keskimmäinen osa väliaivojen takana, aivorungon yläosassa keskiarvo /kˈeskɪˌarvo/ habeo in animo aritmeettinen keskiarvo; havaintojen summa jaettuna havaintojen lukumäärällä keskikaupunki /kˈeskɪkˌaupuŋkɪ/ media urbs kaupungin keskusta liepeineen keskinkertainen /kˈeskɪŋkˌertainen/ mediocris ei hyvä eikä huono keskinäinen /kˈeskɪnˌæinen/ mūtuus osapuolten välinen, usein vastavuoroinen; joidenkin keskuudessa tapahtuva keskipäivä /kˈeskɪpˌæivæ/ meridies noin kello 12 päivällä keskisormi /kˈeskɪsˌormɪ/ medius sormi ihmisen kädessä etusormen ja nimettömän välissä keskisuuri /kˈeskɪsˌuːrɪ/ mediocris sellainen, joka ei ole (jossakin luokittelussa) pieni eikä suuri keskittyminen /kˈeskɪtːˌymɪnen/ animadversio ajatusten ja mielenkiinnon keskittäminen keskittyä /kˈeskɪtːˌyæ/ animadverto 2. kasaantua/kasautua yhteen paikkaan tai kohtaan 3. keskittää huomionsa jhk keskittää /kˈeskɪtːæː/ animadverto laittaa samaan paikkaan keskitys /kˈeskɪtys/ animadversio keskittäminen keskiviikko /kˈeskɪvˌiːkːo/ dies Mercurii viikon kolmas päivä, päivä tiistain ja torstain välissä keskiyö /kˈeskiyø/ media nox noin kello 24:n aika yöllä keskus /kˈeskus/ central keskellä oleva kohta keskusta /kˈeskusta/ 1. centrum 2. keskellä sijaitseva osa, keskipisteen lähellä oleva osa 3. poliittinen keskusta 4. yleensä keskustaan luetaan ruudut d4, d5, e4, e5, mutta joskus mukaan lasketaan myös näitä ympäröivät ruudut 2. media urbs kaupungin keskeisin tai tärkein osa keskustella /kˈeskustella/ altercor puhua jonkun kanssa jostakin tietystä aiheesta keskustelu /kˈeskustˌelu/ sermo, colloquium ihmisten välinen suullinen ajatustenvaihto keskusteluviesti /kˈeskustˌeluvˌiestɪ/ cippus kommenttiosiossa tai keskustelupalstalla jätetty viesti, jotka muodostavat yleensä keskusteluketjun ja jolla voi aloittaa keskustelun uudesta aiheesta kestitys /kˈestɪtys/ oblectāmen vieraanvaraisuuden osoittaminen ruokaa ja juomia tarjoamalla kestitä /kˈestɪtæ/ oblecto tarjota syötävää ja juotavaa kesto /kˈesto/ tempestas kyky säilyä (alkuperäisessä tilassa, ehjänä, tavallisessa kunnossa) kestoaika /kˈestoˌaika/ tempestas aika, jonka jokin kestää ajallisesti kestoaste /kˈestoˌaste/ quantitas kvantiteetti, äänteen pituus kestävä /kˈestævæ/ 1. aeternus vahva tai luja 2. dūrābilis jokin, joka ei kulu aikojen saatossa 3. perpetuum luonnonvaroja kuluttamaton kestää /kˈestæː/ 1. habeo olla kestävä, kannattaa, kyetä kestämään 2. obnitor jaksaa, sietää kesy /kˈesy/ cicur ihmisen läheisyydessä viihtyvä, monesti ihmiseen leimautunut kesyttää /kˈesytːæː/ cicurare 2. tehdä eläin kesyksi 3. muuttaa villi eläinlaji jalostamalla kotieläimeksi kesyyntyä /kˈesyːntˌyæ/ mansuesco tulla kesyksi (kesyttämällä tai itsekseen) kesä /kˈesæ/ aestas Keskileveysasteiden vuodenaika kevään ja syksyn välissä, jolloin saadaan eniten auringonsäteilyä. Pohjoisella pallonpuoliskolla kesäkuusta elokuuhun. Eteläisellä pallonpuoliskolla joulukuusta helmikuuhun. kesäisin /kˈesæisɪn/ aestās useina kesinä tai joka kesä kesäkuu /kˈesækuː/ Iunius vuoden kuudes kuukausi, kuukausi toukokuun ja heinäkuun välissä kesäpäivänseisaus /kˈesæpˌæivænsˌeisaus/ sōlstitium pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden valoisin ajankohta juhannuksen tienoilla (noin 21. kesäkuuta); kyseisen ajankohdan jälkeen päivät alkavat lyhentyä pohjoispuoliskolla; kyseisenä ajankohtana aurinko paistaa kohtisuoraan Kravun kääntöpiirille ketju /kˈetju/ catena yhteen liitetyistä metallilenkeistä rakennettu voimansiirtoon tai kiinnitykseen käytetty väline ketteryys /kˈetːeryːs/ agilitās se, että on ketterä ketterä /kˈetːeræ/ agilis kevyt, nopealiikkeinen kettu /kˈetːu/ vulpes (eläintiede) punakettu, koko Suomessa esiintyvä, tavallisesti väriltään punaruskea, koiraeläinten heimon laji (Vulpes vulpes). keuhko /kˈeuhko/ pulmo elin, jolla kaikki nelijalkaiset selkärankaiset hengittävät; ihmisellä on kaksi keuhkoa, joten sana esiintyy useimmin monikossa keuhkorakkula /kˈeuhkorˌakːula/ favus (anatomia) keuhkossa tiehyen päässä oleva rakkula, joista koostuu keuhkokudos ja joita ihmisellä on tavallisesti yli 300 miljoonaa kappaletta; vastaavat elimistön happi- ja hiilidioksidikaasujen vaihdosta keuhkovaltimorunko /kˈeuhkovˌaltɪmorˌuŋko/ truncus pulmonalis sydämen oikeasta kammiosta lähtevä pieneen vereenkiertoon verta vievä valtimo keuhkoverenkierto /kˈeuhkoverˌeŋkierto/ circulatio minor, circulatio pulmonalis verenkierron osa, joka kulkee sydämen oikeasta kammiosta keuhkovaltimorungon kautta keuhkovaltimoihin ja sieltä edelleen keuhkoja ympäröiviin hiussuoniin, joista veri palaa sydämeen keuhkolaskimoita pitkin sydämen vasempaan eteiseen keula /kˈeula/ rostrum aluksen suippeneva etummainen osa keveys /kˈeveys/ levitās se, että on keveä kevyt /kˈevyt/ levis keveä, pieni massaltaan kevät /kˈevæt/ ver talven jälkeinen ja ennen kesää oleva vuodenaika. Pohjoisella pallonpuoliskolla maaliskuusta toukokuuhun. Eteläisellä pallonpuoliskolla syyskuusta marraskuuhun. kide /kˈide/ crystallum säännöllisen muotoinen, tasopintojen rajoittama kappale, joka syntyy spontaanisti kiteytymällä kidnapata /kˈidnapˌata/ raptō ottaa panttivangiksi; kaapata henkilö vaatiakseen lunnaita, yleisemmin rahaa kidnappaaja /kˈidnapːˌaːja/ plagiāria sieppaaja, kidnappauksen tekijä kidus /kˈidus/ branchia useiden vesieläinten hengityselin, veden huuhteleman ulkopinnan tai suolen limakalvon ohutepiteelisiä lisäkkeitä tai poimuja kiduttaa /kˈidutːaː/ cruciō aiheuttaa toiselle fyysistä tai psyykkistä tuskaa esimerkiksi tietojen saamiseksi kiduttaja /kˈidutːˌaja/ tortor henkilö, joka kiduttaa kidutus /kˈidutus/ cruciāmen kiduttaminen kiehua /kˈiehua/ ferveō tulla niin kuumaksi, että pintaan nousee kuplia ja syntyy höyryä kiehuminen /kˈiehumɪnen/ fervidus kiehua-verbistä muodostettu teonnimi kiehumispiste /kˈiehumˌispɪste/ punctum ebullitionis (termodynamiikka) lämpötila, jossa nesteen höyrynpaine on yhtä suuri kuin nestettä ympäröivän ympäristön paine, kiehumisen käynnistymisen ja jatkumisen alin lämpötila kiekko /kˈiekːo/ discus pyöreä levy tai muu ohut kappale kiekonheitto /kˈiekonhˌeitːo/ discus yleisurheilulaji, jossa tavoitteena on heittää kiekkoa mahdollisimman pitkälle kiekua /kˈiekua/ cornīx (kukosta) laulaa, päästää kiekaisu kiekuna /kˈiekuna/ cornīx kiekuminen, kukonlaulu kieleke /kˈieleke/ lingua kielimäinen uloke kieli /kˈielɪ/ 1. lingua 2. suussa oleva puheen tuottamisen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytettävä lihas 3. kommunikointijärjestelmä (esim. suomen kieli) 2. chorda kielisoitinten ääntä tuottava pingotettu lanka tai jänne kieliluu /kˈielɪluː/ os hyoideum kielen lihaksia tukeva luu () kieliopillinen /kˈielɪopˌillɪnen/ grammaticālis kielioppiin kuuluva tai liittyvä kieliopintekijä /kˈielɪopˌintekˌijæ/ grammaticus Yleiskieliopin tai jonkin erityiskieliopin ylläpitäjänä ja kehittäjänä työskentelevä Henkilö. kielioppi /kˈielɪˌopːɪ/ grammatica oppi kielen rakenteesta ja ominaispiirteistä valitun tarkastelukulman mukaisesti kielisoitin /kˈielɪsˌoitɪn/ fides soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä, näppäilyn, jouhen hankauksen, vasaran lyönnin tms. seurauksena kielisukulaisuus /kˈielɪsˌukulˌaisuːs/ affīnitās kielen kehitysvaiheeseen liittyvä todennettavissa oleva keskinäinen riippuvuus muusta kielestä; määritellään kielihistoriassa niin, että samasta kantakielestä polveutuvat kielet ovat sukukieliä kielitiede /kˈielɪtˌiede/ linguistica lingvistiikka, luonnollista kieltä tutkiva tiede kielletty /kˈielletːy/ impermissus sellainen, jota ei ole sallittu, jota ei saa tehdä kielo /kˈielo/ 1. maialis (Convallaria majalis) voimakastuoksuinen metsäkukka, joka kukkii loppukeväästä 2. convallaria albumiinivirtsaisuus, jossa albumiini-valkuaisainetta on virtsassa normaalia enemmän. [http://www.tohtori.fi/?page=6625671&search=albuminuria](Convallaria majalis) voimakastuoksuinen metsäkukka, joka kukkii loppukeväästä kieltolaki /kˈieltolˌakɪ/ interdictum alkoholin myynnin kielto; retorisesti myös eräiden muiden päihteiden kielto kieltäytyä /kˈieltæytˌyæ/ abnegō olla suostumatta johonkin asiaan kieltää /kˈieltæː/ 1. interdicere pyytää tai pakottaa olemaan tekemättä jotakin tai olemaan käyttämättä jtk 2. abnego kiistää, olla myöntämättä jnk väitetyn asian totuudellisuutta 3. negō kiistää liittyvänsä jhk tai olevansa missään yhteydessä jhk, erit. kiistää olevansa sukua jklle kiero /kˈiero/ 1. tortilis ei suora, vääntynyt 2. callidus kavala, petollinen kierre /kˈierre/ tortilis itsensä ympäri kiertävä käyrä kierrellä /kˈierrellæ/ pālor kiertää, kulkea ilman päämäärää kierrepakka /kˈierrepˌakːa/ decedo työkalu, jolla tehdään ulkopuolisia ruuvikierteitä kierros /kˈierros/ circulus sellainen umpinainen reitti, usein ympyrä, jonka kiertäminen yhteen suuntaan kulkien tuo takaisin lähtökohtaan kierteittää /kˈierteitːæː/ decedo tehdä kappaleeseen kierre kiertoilmaus /kˈiertoilmaus/ euphemismus eufemismi; kaunisteleva, kiertelevä tai peittelevä sanonta, jolla ilmaistaan kielenkäyttöön sopimattomia asioita tai korvataan sopimattomiksi tuomittuja sanoja lievemmällä ja epämääräisemmällä tavalla, monasti kuulijan varjelemiseksi kiertorata /kˈiertorˌata/ circuitus taivaankappaleen tai keinotekoisen satelliitin rata toisen taivaankappaleen ympärillä kiertää /kˈiertæː/ 1. circulum kulkea jonkin esteen tms. ympäri tai ohi 2. evado ohittaa etäältä, välttää kohtaamasta, karttaa jotakin tilannetta 3. torqueō kerätä jonkin ympärille, pyörittää, punoa, keriä; kietoa 4. circuitus kulkea ellipsistä tai pyöreää rataa jonkin ympäri 5. ambire kulkea suljetussa järjestelmässä kihara /kˈihara/ cirrus luonnostaan tai kampaajan toimenpitein loivasti tai voimakkaasti taipunut hiusten muoto kiharainen /kˈiharˌainen/ crispus sellainen, jossa on kiharoita kiharrin /kˈiharrɪn/ calamister laite, jolla kiharretaan hiuksia kihlakunta /kˈihlakˌunta/ centum länsisuomalainen pitäjää vastannut yhteiskunnallisen järjestäytymisen yksikkö, myöhemmin mm. tuomarin virka-alue kihlattu /kˈihlatːu/ sponsa kihlakumppani kihlaus /kˈihlaus/ sponsālia kahden henkilön välinen sopimus aikomuksesta keskinäiseen avioliittoon kihlautua /kˈihlautˌua/ fruor mennä kihloihin, lupautua molemmin puolin avioliittoon, antaa molemminpuolinen avioliittolupaus kihti /kˈihtɪ/ gutta sairaus, jossa virtsahappoa kertyy liikaa elimistöön aiheuttaen nivelkipua kiihdyttää /kˈiːhdytːæː/ accelerō lisätä jonkin nopeutta kiihkeä /kˈiːhkeæ/ passionatus sellainen, joka on innokas, tulinen; kiihtynyt, kiihkoutunut kiihottaa /kˈiːhotːaː/ 1. incitō yllyttää, agitoida 2. commoveō 2. tehdä vilkkaammaksi, vilkastuttaa 3. herättää seksuaalista halua kiihottaja /kˈiːhotːˌaja/ turbātor henkilö, joka kiihottaa kiihotus /kˈiːhotus/ vibrātiō kiihottaminen kiihtyvyys /kˈiːhtyvyːs/ acceleratio nopeuden kasvaminen kiihtyä /kˈiːhtyæ/ accelerō (nopeudesta) lisääntyä kiila /kˈiːla/ cuneus loivasti oheneva kappale, joka rakoon työnnettäessä aiheuttaa työntösuuntaan nähden kohtisuoran voiman raon reunoihin kiilata /kˈiːlata/ 1. cuneus käyttää kiilaa 2. curto etuilla jonossa kiillottaa /kˈiːllotːaː/ poliō tehdä hankaamalla heijastavaksi kiiltomato /kˈiːltomˌato/ lampyris (Lampyris noctiluca) kovakuoriainen, jonka siivetön toukkamainen naaras loistaa pimeässä houkutellen koiraita elimistössään kemiallisessa reaktiossa syntyvän valon avulla kiiltävä /kˈiːltævæ/ lucens sellainen, joka kiiltää kiiltää /kˈiːltæː/ nitere heijastaa kirkasta valoa kiima /kˈiːma/ oestrus useimmilla nisäkäsnaarailla esiintyvä seksuaalisen aktiivisuuden tila aikana, jolloin munasolun hedelmöittyminen on mahdollista kiimainen /kˈiːmainen/ caldus seksuaalisesti kiihottunut, sukupuolista halua tunteva kiina /kˈiːna/ Sinesis Kiinan valtion kielenä käytettävä mandariinikiina, joka on myös Kiinan kirjakieli kiinaksi /kˈiːnaksɪ/ Sinesis kiinan kielellä, kiinan kielelle kiinalainen /kˈiːnalˌainen/ Sinensis Kiinasta peräisin oleva tai Kiinaan liittyvä kiinalainen /kˈiːnalˌainen/ Sinesis pysyvästi Kiinassa asuva henkilö; Kiinan kansalainen; syntyperältään kiinalainen kiinnekohta /kˈiːnnekˌohta/ caverna kiinnityspaikka, tukikohta, tukeutumiskohta kiinni /kˈiːnnɪ/ 1. clausus suljettuna, lukittuna; suljetuksi 2. adiciō kosketuksissa, yhdistettynä johonkin; yhteen kasvaneena; kytkettynä, sidoksissa tai tarttuneena johonkin 3. capiō jostakin riippuvana kiinnitetty nappula /kˈiːnnɪtˌetːy nˈapːula/ acus Kiinnitetty nappula suojaa kuningasta tai itseään arvokkaampaa upseeria uhkaukselta, eikä pääse siksi itse liikkumaan. kiinnittää /kˈiːnnɪtːæː/ 1. nectō sitoa, liimata, ommella, naulata tai muulla tavoin yhdistää kiinni johonkin toiseen kappaleeseen 2. conduco ottaa palvelukseen, palkata pelaajaksi joukkueeseen 3. pignerō asettaa erityinen oikeus jonkun omaisuuteen, yleensä lainaa vastaan kiinnitys /kˈiːnnɪtys/ 1. hypotheca lainan vastineeksi annettu oikeus omaisuuteen 2. cumera tilanne, jossa kiinnitetty nappula suojaa kuningasta tai itseään arvokkaampaa upseeria uhkaukselta, eikä pääse siksi itse liikkumaan. kiinnostaa /kˈiːnnostaː/ faenus herättää mielenkiintoa kiinnostava /kˈiːnnostˌava/ quod interest mielenkiintoa herättävä, mielenkiintoinen, kiintoisa kiinnostus /kˈiːnnostus/ faenus mielenkiinto johonkin kiinteistö /kˈiːnteistø/ rēs solī kiinteä omaisuus, esimerkiksi maa, metsä tai rakennus kiinteistönhoito /kˈiːnteistˌønhoito/ tuitiō kiinteistön ylläpitoon kuuluva säännöllinen toiminta, jolla pysytetään kiinteistön olosuhteet halutulla tasolla. Kiinteistönhoitoa ovat mm. kiinteistön teknisten järjestelmien hoito, kiinteistönhuolto, siivous, ulkoalueiden hoito sekä kiinteistön jätehuolto. kiinteistönvälittäjä /kˈiːnteistˌønvælˌitːæjæ/ praediātor henkilö, joka välittää kiinteistöjä ja tontteja toimien linkkinä myyjän ja ostajan välillä kiinteys /kˈiːnteys/ firmitās se, että on kiinteä kiinteä /kˈiːnteæ/ solidus kiintonainen, paikallaan pysyvä kiintiö /kˈiːntɪø/ pensum vahvistettu, sovittu määrä kiintotähti /kˈiːntotˌæhtɪ/ stella fixa tähtitaivaan pistemäinen kohde, tähti, joka pysyy ympäristönsä suhteen paikallaan kiirastorstai /kˈiːrastˌorstai/ dies cenae Domini Pääsiäistä edeltavä torstai, kristillinen juhlapäivä. kiire /kˈiːre/ festinatio ajan vähyydestä sen tarvittavaan määrään verrattuna seuraava usein jännitteinen tilanne kiireellinen /kˈiːreːllɪnen/ instans sellainen, joka pitää hoitaa viivyttelemättä kiirehtiä /kˈiːrehtˌiæ/ festīnō pitää kiirettä; toimia kiireen alaisena kiireinen /kˈiːreinen/ occupātus sellainen johon liittyy kiireen tunne kiiruhtaa /kˈiːruhtaː/ festīnō 2. joutua, rientää, pitää kiirettä intrans. 3. jouduttaa, hoputtaa trans. kiistellä /kˈiːstellæ/ disputō kinastella sanallisesti kiistelty /kˈiːstelty/ contrōversus sellainen mistä on vallalla erilaisia näkemyksiä tai mistä ei ole päästy sopuun kiistää /kˈiːstæː/ abnego sanoa, että jokin ei ole totta, osoittaa paikkansapitämättömäksi kiitollinen /kˈiːtollɪnen/ gratus kiitosta osakseen kohdistuneesta teosta tms. osoittava kiitollisuus /kˈiːtollɪsuːs/ gratia kiitolliseen mieleen liittyvä myönteinen tunne; se, että on kiitollinen kiitos /kˈiːtos/ gratia kiitollisuudentunteen sanallinen ilmaisu kiitotie /kˈiːtotie/ nudo yleensä päällystetty suorakaiteen muotoinen alue, jota lentokoneet käyttävät lentoonlähtöön ja laskeutumiseen kiittää /kˈiːtːæː/ laudo ilmaista jonkun tekemän asian olleen hyödyllinen tai arvostavansa sitä, yl. sanomalla kiitos: osoittaa arvostusta jotakin kohtaan kiitää /kˈiːtæː/ curriculum liikkua nopeasti kiivetä /kˈiːvetæ/ ascendō liikkua ponnistellen (yleensä kaikkia raajoja käyttäen) ylöspäin kikherne /kˈikherne/ cicer eräs syötävä palkokasvi (Cicer arietinum) kikkeli /kˈikːelɪ/ pipinna siitin kili /kˈilɪ/ haedus (eläintiede) alle kuuden kuukauden ikäinen vuohen vuona kiljua /kˈiljua/ boare huutaa kovaa kimeällä äänellä kilogramma /kˈiloɡrˌamma/ chiliogramma massan SI-järjestelmän mukainen yksikkö, tuhat grammaa; tunnus kg kilohaili /kˈilohˌailɪ/ maena Euroopan merissä elävä, suuresti silakkaa muistuttava sillin lähisukuinen kalalaji (), jonka vatsa on "terävä" ja vatsaevät sijaitsevat selkäevän etupuolella kilometri /kˈilomˌetrɪ/ chiliometrum pituusmitta, joka vastaa tuhatta metriä, tunnus km kilpailija /kˈilpailˌija/ aemula joka osallistuu kilpailuun tai kilpailee muiden kanssa kilpailla /kˈilpailla/ 1. aemula yrittää saada jotakin, jota myös muut haluavat 2. curriculum osallistua urheilukilpailuun kilpailu /kˈilpailu/ certāmen 2. talousyksiköiden, kulutustalouksien ja yritysten tavaroiden ja palvelujen vaihtoon liittyvä kamppailu markkinoista ja saavutettavasta taloudellisesta tuloksesta; hinnanmuodostuksen tekijä 3. peli tai muu sellainen tapahtuma, jossa kilpaillaan voitosta tai palkinnosta kilpailuttaa /kˈilpailˌutːaː/ curriculum asettaa osaanottajaksi urheilukilpailuun kilpi /kˈilpɪ/ scutum, clipeus taistelussa käytettävä kädessä pidettävä metallinen tai puinen suojus kilpikonna /kˈilpɪkˌonna/ testudo kilvellinen matelija kiltti /kˈiltːɪ/ benignus hyvää toiselle tahtova kimakka /kˈimakːa/ strīdulus (äänestä) terävä, kireä ja korkea, kimeä kimalainen /kˈimalˌainen/ bombus rakenteeltaan kömpelön oloinen yhteiskunnissa elävä mesipistiäinen, josta on useita lajeja (Bombus) kimbri /kˈimbrɪ/ Cimbri kimbrit eräs germaanikansa kimeä /kˈimeæ/ strīdulus (äänestä) korkea ja kova kimmerialainen /kˈimmerˌialˌainen/ Cimmerii kimmerialaisten kansaan liittyvä kimo /kˈimo/ canus hevosesta, joka syntyy tummana ja vaalenee iän myötä valkoiseksi kina /kˈina/ iurgium pienimuotoinen väittely, kiistely jostakin asiasta kinkku /kˈiŋkːu/ pullus (slangia) tyttö tai nainen kipinä /kˈipɪnæ/ scintilla palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale kipinöidä /kˈipɪnˌøidæ/ scintilla tuottaa kipinöitä kipsi /kˈipsɪ/ gypsum vaalea kalsiumsulfaattimineraali, joka esiintyy luonnossa rakeisena, levymäisenä tai kuituisena kerrostuneiden kalkkikivien ja suolakerrostumien yhteydessä. kipu /kˈipu/ dolor fyysisen tai henkisen tuskan tuntemus kirahvi /kˈirahvɪ/ camelopardalis, giraffa märehtijöihin kuuluva Afrikan savannien ja arojen eläin (Giraffa camelopardalis), pitkän kaulansa ansiosta maailman korkeimmaksi tunnettu maanisäkäs kireä /kˈireæ/ 1. strictus kiristävän tiukka 2. tempus jäykkä, ei rento (ilmapiiristä) kiristys /kˈirɪstys/ repetundae rahan tms. vaatiminen uhkailemalla kiristyä /kˈirɪstˌyæ/ stringō mennä kireämmälle kiristää /kˈirɪstæː/ 1. stringō vetää kireämmälle (esim. ruuvia, käsirautoja) 2. extorqueō muuttaa sääntöjä tai määräyksiä ankarammiksi, koventaa vauhtia kirja /kˈirja/ liber, codex paperiarkeista koottu sidos tai nidos, johon on painettu tekstiä ja mahdollisesti kuvia kirjaaja /kˈirjaːja/ tibia recta henkilö, joka virastossa yms. ottaa vastaan saapuvat asiakirjat ja pitää niistä kirjaa kirjahylly /kˈirjahˌylly/ foruli huonekalu, seinän viereen tuleva hylly jossa pidetään kirjoja ja usein muita esineitä kirjailija /kˈirjailˌija/ scriptor henkilö, joka kirjoittaa kirjoja ammatikseen tai harrastuspohjalta, ja jonka teoksia on julkaistu kirjailla /kˈirjailla/ scribo (puhekieltä) kirjoittaa kirjaimisto /kˈirjaimˌisto/ abecedārium kokoelma kaikista jossakin yhteydessä käytössä olevista kirjaimista tai kirjoitusmerkeistä kirjain /kˈirjain/ littera äänteisiin perustuvan kirjoitusjärjestelmän merkki kirjakauppa /kˈirjakˌaupːa/ bibliopolium pääasiassa kirjoja myyvä liike kirjakauppias /kˈirjakˌaupːɪas/ bibliopola kirjakaupan pitäjä, kirjojen myyjä kirjakielinen /kˈirjakˌielɪnen/ litteraria (kielitiede) kirjakielen mukainen, kirjakieleen kuuluva. kirjallinen /kˈirjallɪnen/ 1. scrīptus sellainen, joka on kirjoitetussa muodossa, kirjoittamalla ilmaistu 2. litteraria sellainen, joka liittyy kirjallisuuteen, kirjallisuuteen liittyvä kirjallisuus /kˈirjallɪsuːs/ litterae kirjoitettu kieli eri muodoissa, kaikkien kirjoitettujen, painettujen ja perimätietona siirtyneiden kielellisten tuotteiden kokonaisuus; kirjallisuus kuuluu taidemuotoihin kirjanen /kˈirjanen/ libellus pieni, usein pehmeäkantinen kirja, tai vihko kirjanpitäjä /kˈirjampˌitæjæ/ perscriptor henkilö joka hoitaa yrityksen tai yhteisön kirjanpitoa ja pitää yllä tietoa taloudellisesta toiminnasta ja tilasta yksittäisen liiketapahtuman tarkkuudella kirjantekijä /kˈirjantˌekɪjæ/ auctor kirjan kirjoittaja, kirjailija, henkilö, jolla on tekijänoikeus ao. teokseen kirjasin /kˈirjasɪn/ genus metallisessa ladontakappaleessa, kirjakkeessa, oleva kohokuvio, jolla kirjain tai muu merkki painetaan paperille kirjasto /kˈirjasto/ bibliotheca valtion tai kunnan hallinnoima laitos, josta voi lainata muun muassa kirjoja ja CD-levyjä; lainakirjasto, lainasto kirjastonhoitaja /kˈirjastˌonhoitˌaja/ bibliothecarius kirjastoa vastuullisena hoitava henkilö, jolla on kirjastolain mukainen kelpoisuus kirjastonhoitajana toimimiseen kirje /kˈirje/ epistula vastaanottajalle osoitettu kirjoitettu tiedonanto, jonka muoto vaihtelee kirjekuori /kˈirjekˌuorɪ/ involūcrum paperista taiteltu kuori, päällys, johon kirje laitetaan postitusta varten. Kirjekuori voidaan sulkea kostuttamalla liimapinta. kirjoa /kˈirjoa/ acū pingo koristella koruompeleella, koruommella kirjoitettu /kˈirjoitˌetːu/ scrīptus sellainen, joka on tuotettu tai muuten saatettu kirjalliseen muotoon kirjoittaa /kˈirjoitːaː/ scribo, scribere yhdistelemällä kirjoitusmerkkejä tuottaa tekstiä, esim. kynällä paperille tai tietokoneen näppäimistöllä tai muulla syöttölaitteella kirjoittaja /kˈirjoitːˌaja/ scriptor henkilö, joka kirjoittaa tai on kirjoittanut kirjoittaminen /kˈirjoitːˌamɪnen/ scriptūra sanojen tai tekstin tuottaminen kirjoitusmerkkejä käyttäen kirjoittautua /kˈirjoitːˌautua/ conscrībō kirjoittaa tai kirjoituttaa itsensä jhk. osallistujaksi, henkilörekisteriin tms. kirjoitus /kˈirjoitus/ caudex 2. taito kirjoittaa, merkitä muistiin kirjainmerkeillä 3. kirjoittamisen tuotos, kirjoitusmerkkejä peräkkäin 4. kirjoittamalla laadittu tuotos, teksti kirjoitusjärjestelmä /kˈirjoitˌusjærjˌestelmæ/ systema scripturae symboleista koostuva merkkijärjestelmä, jolla tallennetaan kieltä kirjoitukseksi kirjoitusmuste /kˈirjoitˌusmuste/ atramentum sulkakynällä tai kastettavalla mustekynällä kirjoittamisessa käytettävä muste, tavallisesti säilötty mustepulloon kirjoituspöytä /kˈirjoitˌuspøytæ/ mensa scriptoria pöytä, jonka päällä kirjoitetaan kirkkaus /kˈirkːaus/ candor se, että on kirkas kirkko /kˈirkːo/ ecclesia (kristinusko) kirkkorakennus; rakennus, jossa pidetään jumalanpalveluksia kirkkokunta /kˈirkːokˌunta/ basilica uskonnollinen yhteisö, etenkin kristillisperäinen, jolla on yhteinen uskontunnustus kirkkovuosi /kˈirkːovˌuosɪ/ annus ecclesiasticus kirkon adventista alkava ja pyhäinpäivään päättyvä ajanjakso kirkonkello /kˈirkoŋkˌello/ campana kirkon torniin tai erilliseen tapuliin sijoitettu suuri metallinen soittokello, jota soitetaan mm. ennen jumalanpalveluksen alkua ja hautajaisten yhteydessä kirkonkylä /kˈirkoŋkˌylæ/ pāgus historiallisesti kyläyhteisön, johon on saatu oma pappi ja muodostettu seurakunta, maille rakennettu oma kirkko ja sen lähiympäristöön muodostunut taajama kirkonmies /kˈirkonmies/ pontifex kirkon edustaja, pappi kirkua /kˈirkua/ clāmō huutaa kauhun vallassa, yleensä kimeällä ja korkealla äänellä kiroilla /kˈiroilla/ iūro käyttää kirosanoja puheessaan kirota /kˈirota/ dētestor langettaa kirous jonkun ylle kirpeä /kˈirpeæ/ acidus (mausta) hapokas, terävä, hapan kirppu /kˈirpːu/ pulex jokin Siphonaptera-lahkon pieni, siivetön, sivuilta litistynyt hyönteinen, joka hyppii voimakkailla takajaloilla ja elää loisena lämminveristen karvapeitteessä imien verta kirsikka /kˈirsɪkːa/ 1. cerasum kirsikkapuu tai pensas 2. cerasum, cerasus sen hedelmä, syötävä luumarja kirsikkapuu /kˈirsɪkːapuː/ cerasus lehtipuu, jossa kasvaa kirsikoita kirurgi /kˈirurɡɪ/ chirurgus leikkauksia suorittava lääkäri, kirurgian harjoittaja kirurgia /kˈirurɡˌia/ chirurgia leikkausten avulla hoitava lääketieteen haara kirva /kˈirva/ lens olerum mikä tahansa kirvojen heimoon () kuuluva hyönteinen tai sellaisen yksilö kirveli /kˈirvelɪ/ anthriscum mikä tahansa kirvelien sukuun () kuuluva sarjakukkaiskasvien laji tai sellaisen yksilö kirvellä /kˈirvellæ/ callidus polttavasta tai pistelevästä kivusta, karvastella kirvely /kˈirvely/ callidus kirveleminen kirves /kˈirves/ securis, ascia työkalu tai ase, jossa kiilamainen terä on kiinnitettynä poikittain varteen kirvesmies /kˈirvesmies/ lignārius rakennusalan ammattilainen, joka hoitaa työmailla erityisesti kaikki puurakentamiseen liittyvät työt kisa /kˈisa/ ludus (usein monikossa) kilpailu, urheilukilpailu kisailla /kˈisailla/ cano kisata, osallistua kisaan, kilpailla leikkimielisesti kiskaista /kˈiskaista/ trahō vetää äärimmäisellä voimalla, kiskoa kerran napakasti, riuhtaista kisko /kˈisko/ caupōna poikkileikkaukseltaan määrämuotoinen pitkänomainen tanko tai lista, joka tavallisesti toimii liikkuvan esineen kannattimena, ohjaimena tai johteena kiskoa /kˈiskoa/ rapio vetää tai repiä kovalla voimalla kiskotuoli /kˈiskotˌuolɪ/ cathedra rautatien osa, jolla tuolikisko kiinnitetään ratapölkkyihin kislév /kˈislev/ casleu kislévkuu, kislév-kuu juutalaisen kalenterin kuukausi hešván- ja tevét-kuun välissä, gregoriaanisen kalenterin marras-joulukuussa kissa /kˈissa/ felis, feles kissaeläinlaji (), jossa on useita rotuja; tarkoitetaan tavallisesti maatilojen hyötyeläimenä ja lemmikkinä pidettyä puolikesyä kotieläintä () kissanpentu /kˈissampˌentu/ amentum kissan jälkeläinen tai nuori kissa aina 6–10 kuukauden ikään asti kissi /kˈissɪ/ porcella (lapsekasta kieltä) kissa kissimirri /kˈissɪmˌirrɪ/ porcella (lapsekasta kieltä) kissa kisu /kˈisu/ porcella (lapsekasta kieltä) kissa kitaluu /kˈitaluː/ os sphenoideum poskiluun yläpuolella ja silmän takana oleva kallon osa () kitara /kˈitara/ cithara luutusta kehittynyt sormilaudallinen tasapohjainen, tavallisesti 6-kielinen kielisoitin kitaristi /kˈitarˌistɪ/ guitarista kitaran soittaja kitasampi /kˈitasˌampɪ/ domus suurikokoisin sampi (), josta saadaan beluga-kaviaaria kithara /kˈithara/ cithara muinaiskreikkalainen 7- tai 11-kielinen lyyrantapainen soitin kitka /kˈitka/ frictio kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima kitkeryys /kˈitkeryːs/ acerbitās se, että on kitkerä kitkerä /kˈitkeræ/ amārus karvas, katkera, kirveltävä kitupiikki /kˈitupˌiːkːɪ/ avarus saita ihminen kiukku /kˈiukːu/ ira kielteinen tunne, suuttumus, vihastus kiulukka /kˈiulukːa/ coxa ruusunmarja kiuru /kˈiuru/ alauda , kesäisin korkealla avoimen viljelysmaan yllä lentelevä laululintu kiusallinen /kˈiusallɪnen/ difficilis nolo, epämukava kiusata /kˈiusata/ vexō olla ilkeä toiselle, esim. nimitellä tai satuttaa fyysisesti kiva /kˈiva/ lepidus miellyttävä, mukava kivenhakkaaja /kˈivenhˌakːaːja/ lapicīda henkilö, joka työstää, muotoilee ja asettelee, yleensä luonnosta louhittua kiveä eri käyttökohteisiin kives /kˈives/ testis urospuolisten nisäkkäiden sukupuolielimiin kuuluva, kivespussissa sijaitseva, siittiöitä tuottava rauhanen kivespussi /kˈivespˌussɪ/ scrotum miehen sukupuolielin, jossa kivekset sijaitsevat kivetä /kˈivetæ/ lapideus pinnoittaa tai reunustaa kivillä kivi /kˈivɪ/ lapis, petra 2. kalliolohkare, kallioperästä irronnut kiinteä kappale 3. mineraaliyhdisteet kiinteänä materiaalina kivihiili /kˈivɪhˌiːlɪ/ carbō kiinteä ja hauras, väriltään musta tai mustanruskea rasvankiiltoinen tai himmeäpintainen, hiilen, vedyn, hapen, typen ja rikin yhdisteitä sekä rautaa, magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, piitä, klooria ym. alkuaineita sisältävä hiilikivilaji kivijalka /kˈivɪjˌalka/ basis vankka pohja kivinen /kˈivɪnen/ saxōsus sellainen, jossa tai jolla on kiviä kivittää /kˈivɪtːæː/ lapidō teloittaa heittämällä kiviä kivulias /kˈivulɪas/ dolens kipua aiheuttava kivääri /kˈivæːrɪ/ sclopetum pitkällä rihlatulla piipulla varustettu tuliase, jolla ammutaan metallihylsyisiä ammuksia klaava /klˈaːva/ crux metallirahan arvopuoli, vastakohta kruuna klarinetti /klˈarɪnˌetːɪ/ clarinetum puupuhaltimiin kuuluva puhallinsoitin klaustrofobia /klˈaustrofˌobɪa/ claustrophobia kammo suljettuja tiloja kohtaan, ahtaanpaikankammo klausuuri /klˈausuːrɪ/ clausura luostariin sulkeutuminen klaviatuuri /klˈavɪatˌuːrɪ/ plectrologium pianon ja pianonkaltaisten soittimien koskettimisto, sormio klientti /klˈientːɪ/ cliens antiikin Rooman yhteiskunnassa vapaasyntyinen henkilö, joka oli toisen henkilön, patronuksen tai toisen suvun suojeluksessa kliffi /klˈiffɪ/ rūpēs klintti klintti /klˈintːɪ/ rūpēs jyrkkä rantatörmä, joka on syntynyt kun veden alta kuluttama kallio on romahtanut klitoris /klˈitorɪs/ clitoris, crista, landīca, itil (anatomia) naisen sukupuolielinten herkin osa kloori /klˈoːrɪ/ chlorium halogeeneihin kuuluva alkuaine klovni /klˈovnɪ/ balatrō perinteinen sirkuksen hahmo, tietyllä tavalla maskeerattu ja puettu ilveilijä koalitio /kˈoalˌitɪo/ societās liittoutuma, liittouma, liitto, yhteenliittymä koboltti /kˈoboltːɪ/ cobaltum eräs alkuaine, kova ferromagneettinen hopeanvalkoinen metalli, jota käytetään metalliseoksissa, kemiallinen merkki Co kodittaa /kˈodɪtːaː/ domicilium kodittaa vekseli, ilmoittaa vekselissä toinen maksupaikka kuin tunnustajan asuinpaikka koe /kˈoe/ 1. argumentum tilanne jossa jonkin asian, teorian tms. toimivuutta testataan; kokeilu, koestus 2. inquisitio joukko tehtäviä, kysely, jonka kysymyksillä testataan, mitä oppilas on oppinut koekaniini /kˈoekanˌiːnɪ/ Cavia porcellus kaniini, jolle tehdään tieteellinen koe koettaa /kˈoetːaː/ cōnor kokeilla koetus /kˈoetus/ experimentum ponnistelua tai kestävyyttä vaativa suoritus kohdata /kˈohdata/ nanciscor nähdä, tavata sattumalta, osua toisiinsa, törmätä kohde /kˈohde/ scopus se, jolle, jota varten tai johon kohdistuen jotakin tehdään tai huomio, tunteet kohdentuvat kohdistaa /kˈohdɪstaː/ animadverto suunnata jokin johonkin kohdunkaula /kˈohduŋkˌaula/ cervix uteri (elimistö) emättimen ja kohdunrungon välinen kohdun osa, cervix uteri kohentaa /kˈohentaː/ melior fio tehdä paremmaksi kohentua /kˈohentˌua/ melior fio tulla paremmaksi koherentti /kˈoherˌentːɪ/ contextus yhtenäinen, sisäisesti looginen kohina /kˈohɪna/ clamor kohiseva ääni koho /kˈoho/ fluitō joissakin kalastusvälineissä, kuten ongessa tai kalastusverkossa käytettävä kelluva esine, joka ilmaisee veteen upotetun pyydyksen paikan tai pitää siihen kiinnitettyä pyydystä halutulla syvyydellä kohota /kˈohota/ ascendo nousta kohta /kˈohta/ mox hetken päästä, pian, tovin kuluttua kohta /kˈohta/ acumen suhteelliseen tarkkarajainen paikka jossakin kohtalo /kˈohtalo/ fatum asioiden kulku tai yleensä huono lopputulos ikään kuin se olisi ennalta määrätty kohtapuoleen /kˈohtapˌuoleːn/ citō lähiaikoina, melko pian kohtaus /kˈohtaus/ 1. impetus ihmisille äkkinäisesti tuleva sairauteen tai sairastumiseen liittyvä oire 2. ago näytelmän, elokuvan, romaanin tai novellin osa 3. contra kohtaaminen kohteliaasti /kˈohtelɪˌaːstɪ/ cōmiter olemalla kohtelias kohteliaisuus /kˈohtelɪˌaisuːs/ cōmitās se, että on kohtelias; hyvät tavat kohtelias /kˈohtelɪas/ cōmis sellainen, joka on ystävällinen ja huomaavainen kohtu /kˈohtu/ uterus (elimistö) naaraspuolisilla nisäkkäillä oleva lihaksikas elin, jonka sisällä sikiö kasvaa ja kehittyy kohtuullinen /kˈohtuːllɪnen/ modestus kohtuuden rajoissa oleva kohu /kˈohu/ turba häly, julkinen huomio koi /kˈoi/ tinea jokin noin 3000-lajisen aitokoiden eli varsinaisten koiperhosten heimon () hyönteinen koira /kˈoira/ canis Canidae-heimon suden sukuinen kotieläimeksi kesyyntynyt eläin () koiras /kˈoiras/ masculus uros, sukupuolisesti erilaistuneilla lajeilla sen sukupuolen yksilö, joka hedelmöittää naaraan munasolut koivu /kˈoivu/ betula, betulla puukasvisuku (), jonka lehtipuulajeja Suomessa kasvaa kolme: hieskoivu, rauduskoivu ja vaivaiskoivu. Koivu on tuulensuosija, jonka kukinto on kerrottu norkko. Koivun hedelmä on pähkylä. kokaiini /kˈokaˌiːnɪ/ cocainum kokapensaista saatava alkaloidi, joka stimuloi keskushermostoa estämällä dopamiinin, noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinottoa hermosoluun; käytetään päihteenä valkoisen jauheen muodossa yleensä nuuskaamalla nenään kokea /kˈokea/ 1. patior havainnoida tapahtumia; käydä läpi jokin tuntemus; tehdä joitain tekoja, jotka voivat muuttaa tietomäärää, mielipiteitä tai kykyjä 2. adisyón tarkistaa pyydys kokeilla /kˈokeilla/ experior 2. selvittää käytännössä toimiiko jokin toimintatapa; suorittaa koe tai kokeita 3. tunnustella kokematon /kˈokematon/ imperitus jolla ei ole paljon tai lainkaan kokemusta kokemus /kˈokemus/ 1. experientia kokeneisuus, harjaantuneisuus johonkin 2. perītia elämys kokki /kˈokːɪ/ coquus johtava ruoanlaittaja, usein keittiömestari; ravintolakokki kokko /kˈokːo/ bustum suuri kasa puuta, joka on kerätty polttamista varten; iso nuotio koko /kˈoko/ universus kaikki, täysi koko /kˈoko/ potius aika, jokseenkin, melko koko /kˈoko/ magnitūdō Kertoo absoluuttisista tai suhteellisista fyysisistä mitoista, sen kuinka suuri tai pieni joku tai jokin on. Koko voidaan ilmaista numeroin tai kirjainsymbolein. Esimerkiksi pituus, leveys, syvyys; pinta-ala; tilavuus. koko ajan /kˈoko ˈajan/ diū jatkuvasti, toistuvasti, taukoamatta kokoelma /kˈokoˌelma/ collēctus kerätty valikoima jonkin mallin mukaisesti järjestettynä kokonaan /kˈokonaːn/ funditus täysin; kaikki osat mukaan lukien kokonainen /kˈokonˌainen/ cunctus sellainen, josta ei puutu mitään kokonaisluku /kˈokonˌaisluku/ numerus integer positiivinen tai negatiivinen jakamaton ja desimaaliton luku, lukujoukon ℤ luku kokonaisuus /kˈokonˌaisuːs/ entitas yhteenkuuluvien osatekijöiden muodostama yhdessä toimiva yhdistelmä tai järjestelmä kokoontua /kˈokoːntˌua/ coeō kerääntyä yhteen kokous /kˈokous/ concilium tilaisuus, johon useita ihmisiä tulee koolle kolari /kˈolarɪ/ collisio kulkuneuvojen yhteentörmäys kolera /kˈolera/ cholera koleravibrion () aiheuttama vaarallinen tartuntatauti, joka saadaan saastuneen juomaveden tai ruoan mukana kolesteroli /kˈolestˌerolɪ/ cholestērolum ihmisen ja eläinten kaikkiin kudoksiin välttämättömänä kuuluva tyydyttymätön, rengasrakenteinen, veteenliukenematon kiteinen steroideihin kuuluva alkoholi, jota maksa tuottaa ja jota saadaan myös ravinnosta koleus /kˈoleus/ algor se, että on kolea kolibri /kˈolɪbrɪ/ colibris mikä tahansa kolibrien heimoon () kuuluva lintulaji tai sellaisen yksilö kolikko /kˈolɪkːo/ nummus, moneta metallista lyöty raha, usein pieniarvoinen metalliraha kolkka /kˈolkːa/ angulus reuna-alue, reunaseutu kolkkapoika /kˈolkːapˌoika/ lupellus nykyistä sudenpentua vastannut 7–10-vuotias poikapartiolainen kolkko /kˈolkːo/ nūbilus synkkä, ankea, lohduton kolla /kˈolla/ calva puristettu metallin ym. kuonajäte kollapsi /kˈollapsɪ/ lābēs ihmisen, verenkiertoelimistön, ontelon seinämän, kudoksen tai rakenteen pettäminen tai äkillinen heikentyminen, jänteyden häviäminen ja kokoonpainuminen kollega /kˈolleɡa/ collega virkatoveri, työtoveri kollehta /kˈollehta/ collecta eräiden kristillisten kirkkokuntien (katolisen, anglikaanisen ja luterilaisen) käyttämä, jumalanpalveluksen alussa luettava yleinen rukous kolli /kˈollɪ/ 1. crapula uroskissa, urospuolinen kissa 2. fasciculus rahti- tai matkatavaran kuljetusyksikkö, joka voi olla pakkaustavan mukaan pahvilaatikko, matkalaukku, paali, häkki, paketti, säkki tms. kolmas valtakunta /kˈolmas vˈaltakˌunta/ Imperium Germanicum saksalaisten antama nimitys natsi-Saksalle kolmijalka /kˈolmɪjˌalka/ vāra kameran jalusta kolmikko /kˈolmɪkːo/ trialis triaali; kieliopillinen luku, jota käytetään, kun puheena olevia asioita on täsmälleen kolme. On tavattu vain eräiden austronesialaisperäisten kielten pronomineilla. kolmikulmainen /kˈolmɪkˌulmainen/ triangulus sellainen, jossa on kolme kulmaa; kolmion muotoinen kolmikulmio /kˈolmɪkˌulmɪo/ triangulum monikulmio, jossa on kolme kulmaa kolminaisuus /kˈolmɪnˌaisuːs/ trinitas pyhä ~ Jumalan kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä henki kolminkertainen /kˈolmɪŋkˌertainen/ triplex määrältään kolme kertaa suurempi kuin jokin muu kolmio /kˈolmɪo/ triangulum monikulmio, jossa on kolme sivua ja kolme kulmaa kolmioluu /kˈolmɪoluː/ os triquetrum ranteen luu herneluun vieressä kolmipyörä /kˈolmɪpˌyøræ/ tricyclus kolmella pyörällä varustettu polkupyörä kolmisoutu /kˈolmɪsˌoutu/ triremis kaleeri, jossa on kolme päällekkäistä riviä airoja kolmonen /kˈolmonen/ tres kolmen numero, numero 3; numerolla kolme merkitty tai järjestetty kolonna /kˈolonna/ columna sotilasajoneuvojen rivistö, saattue kolumbialainen /kˈolumbˌialˌainen/ colombianus Kolumbiasta peräisin oleva tai Kolumbiaan liittyvä kolumbialainen /kˈolumbˌialˌainen/ colombianus pysyvästi Kolumbiassa asuva henkilö kolumni /kˈolumnɪ/ columna saman kirjoittajan säännöllisesti omalle palstalleen kirjoittama mielipideteksti lehdessä kombinaatio /kˈombɪnˌaːtɪo/ compositio yhdistäminen, yhdistelmä komea /kˈomea/ formōsus ulkonäöltään miellyttävä (erityisesti miehestä) komedia /kˈomedˌia/ cōmoedia huvinäytelmä; yksi draaman lajeista komeetta /kˈomeːtːa/ cometes pääasiassa jäästä koostuva aurinkokunnan kappale, jonka ympärillä on Auringon säteilyn irrottama koma ja kaasu- tai pölypyrstö komentaa /kˈomentaː/ imperō käskeä, määrätä komentaja /kˈomentˌaja/ imperātor 2. henkilö, joka komentaa; jonka komennossa muut ovat 3. yksi merivoimien sotilasarvoista, vastaa Suomessa maa- ja ilmavoimien everstiluutnanttia komentosilta /kˈomentosˌilta/ pons konealuksen yläkannella oleva tila ohjaamoineen, josta kapteeni, perämies ja laivaan tullut luotsi valvoo, usein myös ohjaa, laivan kulkua komissio /kˈomɪssˌio/ commissio ryhmä tiettyyn toimeen nimettyjä henkilöitä, komitea, toimikunta, valtuuskunta komitea /kˈomɪtˌea/ consilium jonkin erityiskysymyksen pohtimiseksi asetettu tai nimitetty ryhmä ihmisiä komma /kˈomma/ comma kahden lähes saman sävelen erotus kommentti /kˈommentːɪ/ comentārium jotain kommentoiva ilmaus; mielipiteen ilmaus, selitys, huomautus kommunikaatio /kˈommunɪkˌaːtɪo/ communicatio viestintä ja tiedonvälitys sisältäen puheviestinnän, ele- ja tunneviestinnän kommunismi /kˈommunˌismɪ/ communismus 2. Karl Marxin kapitalismin kritiikin ja yhteiskunnallisen kehityskulun tarkastelun yhteydessä hahmottama ekstrapolaatio ja Marxin ajatuksille perustuva ideologia yhteiskunnallisen kehityskulun huipentumasta, joka saavutetaan Marxin mielestä välttämättömän sosialismin välivaiheen kautta, kun yhteiskunta on kehittynyt korkealle tasolle; vallitsee yhteiskuntaluokaton yhteiskunnallinen utopia, jossa toteutuu tuotantovälineiden yhteisomistus ja raha ja valtio ovat poistuneet tarpeettomina 3. pääasiassa Vladimir Leninin ajatuksille perustuva poliittinen aate, joka pyrkii käytännöllisesti syrjäyttämään porvariluokan ja porvarien hallitseman valtion väkivaltaisen vallankumouksen kautta ilman Marxin teoretisoimaa sosialismin välivaihetta, ja johtoporukalla on pyrkimys kehittää maata valtiojohtoisesti sosialismiin ja etenevästi kohti Marxin utopiaa; yksityisomaisuus valtiollistetaan tai kollektivisoidaan; oikeammin marxismi-leninismi; käytetty myös sanaa bolševismi 4. 1900-luvulla eri maissa kokeiltu nimellisesti sellaiseksi kutsuttu ja marxismi-leninismillä perusteltu, mutta Marxin alkuperäisistä ja Leninin käytännöllisistä ajatuksista suurestikin poikkeava yhteiskuntamalli, jossa ainakin nimellisesti kommunistisen puolueen johtama totalitaarinen valtio omisti pääosan tuotantovälineistä ja toteutti keskusjohtoista suunnitelmataloutta; kutsuttu myös valtiokapitalismiksi, valtiososialismiksi tai reaalisosialismiksi; tunnetuimpia harjoittajia Josif Stalin (stalinismi) ja Mao Zedong (maolaisuus) komparatiivi /kˈomparatˌiːvɪ/ comparativus voittoaste, on vertailuaste, joka ilmaisee komparaatiossa keskimmäisen asteen kompassi /kˈompassɪ/ ambitus suunnan määritykseen tarkoitettu laite, jonka neula näyttää pohjoinen–etelä-suunnan kompassiruusu /kˈompassɪrˌuːsu/ rosa ventorum kompasseissa, kartoissa, merikartoissa ja joskus myös koristeena käytettävä kuvio, joka osoittaa ilmansuunnat kompensoida /kˈompensˌoida/ compensō hyvittää, tasata, korvata, antaa kompensaatiota kompleksi /kˈompleksɪ/ complex kokonaisuus, jossa on erillisiä itsenäisiä osia kompleksinen /kˈompleksɪnen/ complex kompleksilukuarvoinen; kompleksilukuihin liittyvä komplementti /kˈomplemˌentːɪ/ complementum täydennys, lisäys komponentti /kˈomponˌentːɪ/ pars (elektroniikka, sähkö) elektronisen laitteen rakenneosa kompositio /kˈomposˌitɪo/ compositio yhdistäminen, kokoonpano, sommitelma kondiittori /kˈondɪːtːˌorɪ/ crustulārius sokerileipuri, konditoriatuotteiden valmistaja konditionaali /kˈondɪtˌionˌaːlɪ/ (modus) conditionalis tapaluokka, joka ilmaisee epävarmuutta tai ehdollisuutta. Konditionaalin pääte suomen kielessä on -isi. kondomi /kˈondomɪ/ praeservativum siittimen päälle yhdynnän ajaksi laitettava ehkäisyväline, jolla pyritään estämään raskaus ja sukupuolitautien leviäminen kone /kˈone/ machina mekaaninen tai sähköinen laite, joka välittää tai muuttaa energiaa suorittamaan tai avustamaan jotakin tehtävää koneenhoitaja /kˈoneːnhˌoitaja/ māchinātor tuotantolaitoksessa tuotantoon käytettävän laitteiston käytönvalvontaa ja ylläpitoa työnään toteuttava henkilö koneistaja /kˈoneistˌaja/ māchinātor henkilö, joka koneistaa konekirjoitussali /kˈonekˌirjoitˌussalɪ/ aedes toimistoissa aikaisemmin sijainneita saleja, joissa istuttiin kirjoituskoneiden ääressä konekivääri /kˈonekɪvˌæːrɪ/ arma machinae raskas alle 20 mm kaliiperin sarjatuliase, joka on suunniteltu pitkiin tulisarjoihin konepaja /kˈonepˌaja/ officīna metallituotteita valmistava teollisuuslaitos konepelti /kˈonepˌeltɪ/ cucullus auton moottoritilan peittävä avattava kansi konepistooli /kˈonepˌistoːlɪ/ mitra pistoolipatruunaa ampuva kevyt konetuliase konfirmaatio /kˈonfɪrmˌaːtɪo/ confirmatiō rippikoulun käyneiden vahvistus seurakunnan täysivaltaisiksi jäseniksi konflikti /kˈonflɪktɪ/ cōnflictus syvä ristiriita, etujen tai näkemysten yhteentörmäys, selkkaus konglomeraatti /kˈoŋlomerˌaːtːɪ/ conglomero 2. (yleismerkitys) pienistä osista kasautunut kokonaisuus 3. pyöristyneistä kivirakeista ja hienorakeisesta massasta iskostunut kivilaji 4. yritys, joka muodostuu pienemmistä, monella eri toimialalla toimivasta, yrityksestä; monialayhtymä koni /kˈonɪ/ caballus hevonen konjugaatio /kˈonjuɡˌaːtɪo/ coniugatio vastinkromosomien rinnanasettuminen meioosin alkuvaiheessa konjunktiivi /kˈonjuŋktˌiːvɪ/ coniunctivus, subiunctivus indo-eurooppalaisissa kielissä esiintyvä verbin tapaluokka, joka tunnetaan latinaan pohjautuvissa romaanisissa kielissä sekä myös englannissa subjunktiivin nimellä ja jota ei ole suomessa, käännetään suomessa joko indikatiivilla tai konditionaalilla: konjunktio /kˈonjuŋktˌio/ coniunctio sidesana, sanaluokka sanoja ja lauseita yhdistäville sanoille. Konjunktiot jakautuvat rinnastuskonjunktioihin ja alistuskonjunktioihin konkreettinen /kˈoŋkreːtːɪnen/ concretus fyysisesti ja aistein havaittavaa konkurssi /kˈoŋkurssɪ/ dēcoctiō vararikko; kyvyttömyys maksaa velkojalle (eli takaisin rahan lainaajalle) konna /kˈonna/ 1. būfō Bufonidae-sammakkoheimon jäsen. Ainoa suomalainen konna on rupikonna. 2. agolum kirjallisuustieteessä päähenkilön vastustaja konsentraatio /kˈonsentrˌaːtɪo/ animadversio liuoksessa liuenneena olevan ainemäärän pitoisuuden (hiukkasten lukumäärää) liuoksen tilavuusyksikköä kohti ilmaiseva suure, jonka yksikkö on (mol/dm³) tai (mol/l) konsentrinen /kˈonsentrɪnen/ concentricus samankeskinen konsertti /kˈonsertːɪ/ concentus tilaisuus, jossa esitetään musiikkia; musiikkiesitys konsiili /kˈonsɪːlɪ/ concilium katolinen kirkolliskokous konsortio /kˈonsortˌio/ consortium organisaatioiden yhteenliittymä, usein väliaikainen, yhteistoimintaelin, jonka tarkoituksena on yhteisen edun ajaminen konstaapeli /kˈonstaːpˌelɪ/ praepositus villae poliisimiehistön jäsenestä käytetty nimitys konstruoida /kˈonstruoˌida/ compingō tehdä konstruktio, rakentaa, muodostaa konsuli /kˈonsulɪ/ consul virkamies, joka kuuluu ulkomaanedustukseen ja joka mm. valvoo maansa kauppaetuja kontallaan /kˈontallaːn/ quadrupēs (3. persoonan muoto) nelinkontin, konttausasennossa kontaminaatio /kˈontamɪnˌaːtɪo/ coinquinatio tartunta kontata /kˈontata/ rēpō liikkua nelinkontin kontiainen /kˈontɪˌainen/ talpa eurooppalainen maamyyrä , maahan kaivamissaan käytävissä elävä hyönteissyöjälaji kontrefori /kˈontrefˌorɪ/ erisma tukipilari kontribuoida /kˈontrɪbˌuoɪda/ contribuō osallistua, ottaa osaa kontribuutio /kˈontrɪbˌuːtɪo/ stips henkilön osallistuva teko, panos, myötävaikutus; erityisesti lisäys olemassaolevaan kontrolleri /kˈontrollˌerɪ/ moderātor kustannuksia valvova työntekijä suuryrityksessä; tarkastaja/valvoja yrityksen talouspuolella konvehti /kˈonvehtɪ/ socolata pieni, tavallisesti täytetty ja suklaalla päällystetty, makeinen koodi /kˈoːdɪ/ codex jollain muulla tavoin kuin tavanomaisesti kielellisesti ilmaistu asia; käytetään yleensä jos kielellinen ilmaisu on esim. teknisesti mahdotonta, tehotonta tai halutaan estää ulkopuolisia ymmärtämästä asiaa. kookas /kˈoːkas/ magnus isokokoinen, suuri, mittava, laaja, sellainen, jolla on kokoa kookospähkinä /kˈoːkospˌæhkɪnæ/ kalapa kookospalmun hedelmä, kookas luumarja, jota kutsutaan arkikielessä pähkinäksi koomikko /kˈoːmɪkːo/ comoedus komedian esittäjä koommin /kˈoːmmɪn/ deinde sittemmin, jälkeenpäin koori /kˈoːrɪ/ ferculum luutun tai sen kaltaisen soittimen kieli tai kielipari kooste /kˈoːste/ compositio erillisistä osista koostettu joukko koostua /kˈoːstua/ cōnstō muodostua joistakin osista koota /kˈoːta/ 1. coeō panna kokoon osista 2. ēliciō kutsua yhteen tai kerätä ihmisjoukko 3. colligō kerätä kopea /kˈopea/ superbus ylimielinen, koppava kopio /kˈopɪo/ exemplar alkuperäisen (esineen tai asian) jäljennös kopioida /kˈopɪˌoida/ simulō jäljentää samanlaisena, tehdä kopio käsin, kopiokoneella tai tietokoneella kopisti /kˈopɪstɪ/ librariolus jäljentäjä koputtaa /kˈoputːaː/ pulsō kolkuttaa tai lyödä ovea, jotta joku tulisi avaamaan sen koputus /kˈoputus/ pulsō koputtamisen toteutus ja siitä syntyvä ääni koralli /kˈorallɪ/ corallium eräiden korallieläinten (Anthozoa) muodostama runkokunta ja sen kalkkinen kivettymä; nämä kivettymät etenkin kaupallisesti esim. koruissa hyödynnettynä korallinen /kˈorallɪnen/ corallium koralliaineinen, korallista valmistettu tai muodostunut korallinpunainen /kˈorallˌimpunˌainen/ corallium punaisen korallin väri, korallinpunainen, johtuu rautayhdisteistä, jotka ovat sekoittuneet rungon rakenneaineena tavallisesti olevaan kalsiumkarbonaattiin tai magnesiumkarbonaattiin kori /kˈorɪ/ 1. cophinus usein vitsoista tai päreistä punottu tai muovinen, päältä avoin kuljetusastia 2. corpus 24 juomapullon muovinen kuljetusastia korianteri /kˈorɪˌanterɪ/ coriandrum 2. eräs vanhimpia tunnettuja viljelykasveja (Coriandrum sativum), jonka lehtiä ja hedelmiä käytetään mausteena 3. sen hedelmä, jota myös virheellisesti siemeneksi kutsutaan korina /kˈorɪna/ crepundia muu koriseva ääni korinttilainen /kˈorɪntːɪlˌainen/ Corinthiensis Korinttiin liittyvä tai sieltä peräisin oleva korinttilainen /kˈorɪntːɪlˌainen/ Corinthiensis Korintin asukas korinttolainen /kˈorɪntːolˌainen/ Corinthiensis Korinttiin liittyvä korinttolainen /kˈorɪntːolˌainen/ Corinthiensis Korintin asukas koripaju /kˈorɪpˌaju/ vimen Suomenkin luonnossa esiintyvä pajujen sukuun kuuluva kasvi , jota käytetään raaka-aineena punonnassa koristaa /kˈorɪstaː/ adōrnō tehdä koreaksi, tehdä kauniiksi koristella /kˈorɪstella/ adōrnō lisätä koristeita johonkin korjaamo /kˈorjaːmo/ fabrica työpaja tai verstas, jossa korjataan jotain, tavallisesti ajoneuvoja korjata /kˈorjata/ 1. reconcinnō saattaa ehyeksi, toimivaksi 2. corrigō oikaista virheellisyys, korvata virheellinen tai huono oikealla tai paremmalla 3. colligere kerätä tai ottaa talteen korjuu /kˈorjuː/ dēmetō se, kun korjataan (otetaan talteen) korkea /kˈorkea/ altus jonkin mitattavalta suureen suuri arvo korkeus /kˈorkeus/ altitudo 2. (geometria) pystysuuntainen mitta kohteen tyvestä tai juuresta ylimpään kohtaan 3. asema tai sijainti vertailutasoon nähden korkealla, vertailutason yläpuolella korkki /kˈorkːɪ/ 1. cortex korkkitammesta saatava materiaali 2. sūber muovista, metallista tai luonnonkorkista tehty kapeasuisen astian sulkemiseen käytetty tulppa korkkiruuvi /kˈorkːɪrˌuːvɪ/ 1. extraculum korkkisen pullonkorkin avaamiseen suunniteltu vähintään kahvasta ja metallisesta spiraaliruuvista koostuva työkalu 2. pampinus avonainen kärhimäinen kihara hiuksissa korkkitammi /kˈorkːɪtˌammɪ/ sūber Välimeren maiden länsiosissa kasvava aina vihanta tammi (), jonka vahvasta kuorikerroksesta kerätään korkkia korko /kˈorko/ 1. calx kengän pohjassa kantapään kohdalla oleva paksumpi osa 2. faenus lainasta maksettava prosentuaalinen hinta korni /kˈornɪ/ lingua cornica Cornwallissa puhuttu kelttiläinen kieli, joka sammui 1700-luvulla (kielitunnus: cor) korniisi /kˈornɪːsɪ/ hyperthyrum klassisessa arkkitehtuurissa päätykolmion vaakasuora alaosa, pylväiden kannatteleman palkiston ylin, ulkoneva osa koroke /kˈoroke/ perpetior rakennettu tasanne, joka on ympäristöään korkeammalla koronkiskonta /kˈoroŋkˌiskonta/ ūsūra immodica lainaaja vaatii lainaamastaan rahasta ylenmääräistä korkoa koronkiskuri /kˈoroŋkˌiskurɪ/ danista lainaaja, joka vaatii lainaamastaan rahasta ylenmääräistä korkoa korottaa /kˈorotːaː/ animo 2. nostaa ylemmäs 3. lisätä hintaa 4. puhua äänekkäämmin korotus /kˈorotus/ accumulō jonkin siirtäminen ylemmäs korotusmerkki /kˈorotˌusmerkːɪ/ acer symboli ♯, joka ilmaisee puolen sävelaskeleen korotusta korppi /kˈorpːɪ/ corvus suuri täysin musta variksen sukuinen lintu (), Suomessa yleisimpänä itäisessä Pohjois-Suomessa, pesii puussa tai kallionkielekkeellä korppikotka /kˈorpːɪkˌotka/ vultur haukkalintuihin kuuluva haaskansyöjä, joka käyttää ravintonaan luonnollisesti kuolleiden tai petoeläinten tappamien eläinten raatoja korrehtuuri /kˈorrehtˌuːrɪ/ argūmentum korjausvedos; oikaisuvedos; painotuotteen tarkistamista varten tehty koevedos korruptio /kˈorruptˌio/ corruptiō se, että tekee päätöksiä epätasapuolisesti omaa tai läheistensä etua ajatellen korsi /kˈorsɪ/ culmus heinäkasvin varsi, jossa on nivelten kohdalla paisunut solmu, jonka yläpuolelta välikasvusolukosta kasvu tapahtuu korte /kˈorte/ equisētum ontto- ja nivelikäsvartisia sanikkaiskasveja (Equisetum) kortteli /kˈortːelɪ/ civitas kaupungin vierekkäisten risteävien katujen välinen alue kortti /kˈortːɪ/ charta ohut, yleensä neliskulmainen pala kartonkia tai muovia korttikäsi /kˈortːɪkˌæsɪ/ manus korttipelin käsi eli pelaajan alussa saamat tai kulloisellakin hetkellä pelattavissa, ”kädessä” olevat kortit korttipeli /kˈortːɪpˌelɪ/ ludus chartarum pelikorteilla pelattava ajanvietepeli tai uhkapeli koru /kˈoru/ decus vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine, jonka merkitys on esteettinen, sosiaalista tai yhteiskunnallista asemaa ilmaiseva tai uskonnollinen koruompelu /kˈoruompˌelu/ acupictura kirjonta korva /kˈorva/ 1. auris, auricula nisäkkäillä kolmesta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osasta muodostuva elin, joka aistii ääniä ja toimii tasapainoelimenä ja liikeaistimena 2. auris korvan pään ulkopuolelle näkyvä osa, korvalehti korvakoru /kˈorvakˌoru/ inauris koru, joka kiinnitetään korvalehteen siihen tehtyyn lävistysreikään tai klipillä korvalehti /kˈorvalˌehtɪ/ auricula ulkokorvan näkyvä osa pään sivulla korvata /kˈorvata/ 1. vicāria täyttää jollain jonkin toisen paikka tai tarkoitus 2. tueor hyvittää aiheutunut vahinko; palauttaa maksu jstk, kompensoida korvaus /kˈorvaus/ clārigātiō kompensaatio, aiheutetusta vahingosta maksettu hyvitys korventaa /kˈorventaː/ adūrō kärventää kosia /kˈosɪa/ cēnseō pyytää jkta kanssaan avioliittoon kosija /kˈosɪja/ procus henkilö, joka kosii koska /kˈoska/ quia, quod (interrogatiivinen) aikaa kysyvä adverbi, milloin koskaan /kˈoskaːn/ 1. umquam (kysymyslauseessa, relatiivilauseessa) ylipäätään, edes joskus 2. numquam () ei minään aikana, ajankohtana koskea /kˈoskea/ 1. tangō 2. koskettaa, hipaista; laittaa kätensä johonkin hetkeksi 3. koskettaa jotakuta, sattua 2. attingō kuulua jollekin, jollakin on merkitystä jollekulle kosketella /kˈosketella/ tangō koskea tai koskettaa useita kertoja toistuvasti fyysisesti koskettaa /kˈosketːaː/ tangere 2. koskea johonkin 3. liikuttaa (emotionaalisesti) koskettimisto /kˈosketːɪmˌisto/ plectrologium soittimen osa, koskettimien muodostama kokonaisuus kosketus /kˈosketus/ contactus koskettamisen tapahtuma, koskettaminen koski /kˈoskɪ/ celer suhteellisen nopeasti virtaava joki tai sen yleensä kivikkoinen osa, jossa veteen syntyy kuohuja kosmetiikka /kˈosmetˌiːkːa/ cosmetorium meikit ja muut kauneudenhoitoaineet kosmogonia /kˈosmoɡˌonɪa/ cosmogonia maailmankaikkeuden synnyn selitysoppi kosmonautti /kˈosmonˌautːɪ/ nauta sideralis venäläinen tai Neuvostoliiton aluksilla lentänyt avaruuslentäjä kostaja /kˈostaja/ ultor henkilö, joka kostaa jotakin kostea /kˈostea/ humidus jossain määrin nestepitoinen, märkää kuivempi kosto /kˈosto/ ultio vastaisku vihamielisyyksiin kostuttaa /kˈostutːaː/ imbuō lisätä jotain nestettä johonkin tai jollekin kotelo /kˈotelo/ 1. capsa esineiden kuljetuksessa tai säilytyksessä käytettävä suojus tai jäykkä rasia 2. pupa hyönteisen täydellisen muodonmuutoksen aikuis- ja toukka-asteen välisessä lepoasteessa oleva yksilö koti /kˈotɪ/ domus, domicilium asunto, talo tai muu asumus, jossa joku itse asuu kotiapulainen /kˈotɪˌapulˌainen/ ancilla yksityiskodissa työskentelevä henkilö, joka tekee kotitöitä kotihiiri /kˈotɪhˌiːrɪ/ mus musculus mikä tahansa kotihiirten sukuun () kuuluva varsinaisten rottain ja hiirten alaheimon laji tai sellaisen yksilö kotiin /kˈotɪːn/ aedes omaan asuinpaikkaansa, kotiinsa; lapsuudenkotiin kotilo /kˈotɪlo/ cochlea kotiloiden (Gastropoda) luokkaan kuuluvien nilviäisten luokan edustaja, joilla yl. on kalsiumkarbonaatista muodostunut kuori kotimaa /kˈotɪmaː/ patria valtio, jossa henkilö on syntynyt, synnyinmaa; valtio, johon henkilö on muuttanut ja kotiutunut kotimainen /kˈotɪmˌainen/ domesticus kotipaikkana olevaan valtioon liittyvä, kotimaassa tuotettu tai aikaansaatu; valtion sisäinen kotiosoite /kˈotɪosˌoite/ affor rakennuksen ja huoneiston, jossa henkilö asuu, yksilöivä postiosoite kotisivu /kˈotɪsˌivu/ pagina prima verkkosivu, jossa on perustiedot henkilöstä, yrityksestä, järjestöstä tms. kotitalous /kˈotɪtalous/ familia yksinäinen henkilö tai joukko yhdessä asuvia henkilöitä, joilla on yhteinen ruokatalous tai rahankäyttö kotka /kˈotka/ aquila suurikokoisia päiväpetolintuja suvuissa kotkat (), merikotkat (), pikkukotkat ja jalokotkat. Kotkiksi nimitetään myös useita muita haukkojen () heimoon kuuluvien sukujen lintuja. kotkottaa /kˈotkotːaː/ glocido kanan ääntelystä kotkotus /kˈotkotus/ glocido kotkottamisen ääni, kanan ääntely kotona /kˈotona/ aedes omassa asuinpaikassaan, kodissaan kottarainen /kˈotːarˌainen/ sturnus kottaraisten heimoon kuuluva varpuslintu () kottero /kˈotːero/ hama huonokuntoinen auto (tai rakennus) kottikärryt /kˈotːɪkˌærryt/ pabō yksipyöräiset työntökärryt koukku /kˈoukːu/ hāmus 2. vaatenaula, ripustuskoukku 3. nyrkkeilyssä koukkulyönti koukussa /kˈoukussa/ 1. hāmātus addiktoituneena johonkin 2. curvus koukistettuna, taivutettuna, kumarassa, köyryssä, kyyryssä koulu /kˈoulu/ schola, ludus paikka, jossa annetaan suunnitelman mukaista yleisopetusta tai opetetaan jotakin erityistä kouluaine /kˈouluˌaine/ subiectus koulussa opiskeltava aihealue, oppiaine koulukiusaaja /kˈoulukˌiusaːja/ grassātor henkilö, joka kiusaa jotakuta tai joitakuita koulussa koulukunta /kˈoulukˌunta/ secta jotakin erityistä käsitteellistä näkemystä tai oppisuuntaa edustava ryhmittymä ihmisiä koululainen /kˈoululˌainen/ discipulus tavallisesti peruskoulua käyvä oppilas; usein mielletään eri asiaksi kuin opiskelija koululaitos /kˈoululˌaitos/ auditorium maantieteellisesti rajatut koulut, tietyn maan koulut, viittaa instituutioon koululaukku /kˈoululˌaukːu/ sacciperium dorsuale koululaisen laukku koulukirjojen ja muiden koulunkäyntivälineiden kuljetusta varten kouluruokala /kˈoulurˌuokala/ caupona castrensis (koulu) tavallisesti koulun yhteydessä oleva koululaisten ja henkilökunnan ruokailua varten varattu huonetila kouluttaa /kˈoulutːaː/ agmen antaa koulutusta, opettaa kouluttaja /kˈoulutːˌaja/ ēducātor henkilö, joka antaa koulutusta koulutus /kˈoulutus/ asportatio abstrakti käsite, joka tarkoittaa muodollista, organisoitua ja institutionalisoitua opetusta ja opiskelua koura /kˈoura/ pugnus pivo, kämmen ja sormet yhtenä kokonaisuutena jonkin vastaanottamiseen tai poimimiseen yhdellä kädellä kourallinen /kˈourallɪnen/ manipulus kouraan mahtuva määrä kouristus /kˈourɪstus/ pnix spasmi, tahdosta riippumaton lihaksen supistuminen kova /kˈova/ 1. durus sellainen, joka tai mikä ei jousta tai anna muutoin myöten; kiinteä, luja; vaikea kestää 2. raucus (materiaalioppi) joka kykenee vastustamaan muodonmuutosta pinnastaan 3. magnus (äänestä) luja 4. gravis vaatimuksiltaan ankara, tiukka 5. habito (janosta) ankara kovaa /kˈovaː/ 1. magnus äänekkäästi 2. celer nopeasti, huomattavaa vauhtia, huomattavalla vauhdilla 3. vivaciter voimakkaasti, voimaa käyttäen, esim. jarruttamisesta, vääntämisestä, osumisesta, lyömisesta, koskettamisesta kovakuoriainen /kˈovakˌuorɪˌainen/ coleopterum kuoriainen, koppakuoriainen; sellainen hyönteislajin edustaja, jonka etusiivet kehittyvät täysikasvuisilla yksilöillä koviksi tai nahkamaisiksi kitiinipeitinsiiviksi () kovaääninen /kˈovaˌæːnɪnen/ magnus äänekäs, sellainen, jolla on kova ääni kovaääninen /kˈovaˌæːnɪnen/ orator tekninen laite, jossa sähköiseen muotoon saatettu äänisignaali muunnetaan akustiseksi ääneksi, kaiutin kovenantti /kˈovenˌantːɪ/ pactiō luottosopimukseen kirjoitettava erityisehto, joka korvaa vakuuden; sopimusvakuus koveta /kˈoveta/ 1. dūrescō tulla kovaksi tai kovemmaksi 2. exsisto tulla kovemmaksi, ankarammaksi; kiristyä kovettaa /kˈovetːaː/ firmō tehdä kovaksi tai kovemmaksi kovettua /kˈovetːˌua/ dūrescō tulla, muuttua kovaksi kraatteri /krˈaːtːerɪ/ crātēr törmäyskraatteri, maljamainen syvennys, joka on syntynyt meteoriitin, asteroidin tai komeetan iskussa krakata /krˈakata/ rīma murtaa tietokoneohjelman kopiosuojaus kramppi /krˈampːɪ/ pnix lihaksen kouristus kranaatinheitin /krˈanaːtˌinheitɪn/ mortārium epäsuoraa tulta ampuva raskas jalkaväen tulitukiase kranaatti /krˈanaːtːɪ/ granata käsin heitettävä sirpaloituvakuorinen ase, käsikranaatti kraniaalinen /krˈanɪˌaːlɪnen/ cranialis päänpuoleinen, pään puolella sijaitseva krapula /krˈapula/ crapula alkoholinkäytöstä johtuva epämukava jälkitila kreationismi /krˈeatˌionˌismɪ/ creationismus Raamattuun perustuva käsitys elämän synnystä, jonka mukaan Jumala loi maailmankaikkeuden kreikaksi /krˈeikaksɪ/ Graeca kreikan kielellä, kreikan kielelle kreikka /krˈeikːa/ Graeca, Graece kreikan kieli, Kreikassa pääkielenä puhuttava indoeurooppalainen kieli kreikkalainen /krˈeikːalˌainen/ Graecus Kreikasta peräisin oleva tai Kreikkaan liittyvä kreikkalainen /krˈeikːalˌainen/ Graecus pysyvästi Kreikassa asuva henkilö kreivi /krˈeivɪ/ comes saksalaisperäinen aatelisarvo krestomatia /krˈestomˌatɪa/ chrestomathia lukukirja, lukemisto, antologia (kaunokirjallisuutta opetustarkoitukseen) kretikos /krˈetɪkos/ Crēs runojalka, jossa kaksi pitkää (painollista) tavua ympäröi yhtä lyhyttä (painotonta) tavua (); keskilyhyt kriittinen /krˈiːtːɪnen/ sonticus arvosteleva kriminologi /krˈimɪnˌoloɡɪ/ radiologistus kriminologian tutkija kristalli /krˈistallɪ/ cristallus lyijyoksidia sisältävää pehmeää lasia, jota on helppo muokata kristillinen /krˈistɪllɪnen/ christianus kristinuskoon liittyvä kristillisyys /krˈistɪllɪsyːs/ Christianismus kristinusko; kristillinen uskonto, oppi, ajattelu ja elämäntapa. kristinusko /krˈistɪnˌusko/ Religio Christiana monoteistinen eli yksijumalainen uskonto, johon kuuluu usko kolminaisuusoppiin eli yhden Jumalan kolmeen persoonaan, jotka ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja jonka alkuperä on Raamatun ja sen Uuden testamentin Jeesuksen opetuksissa kristitty /krˈistɪtːy/ Christianus, Christiana kristinuskoa tunnustava henkilö kroatia /krˈoatˌia/ croaticus Kroatiassa puhuttava slaavilainen kieli (kielitunnus: hr) kroatialainen /krˈoatˌialˌainen/ croaticus Kroatiasta peräisin oleva tai Kroatiaan liittyvä kroatialainen /krˈoatˌialˌainen/ croaticus pysyvästi Kroatiassa asuva henkilö krokotiili /krˈokotˌiːlɪ/ crocodilus järvissä ja joissa, joskus merissäkin, elävä kaloja ja muita vesieläimiä syövä, krokotiilien heimoon (Crocodylidae) kuuluva, yleensä suurikokoinen matelija krokotiilieläin /krˈokotˌiːlielæin/ crocodīlus mikä tahansa matelijoiden Crocodylia-lahkoon kuuluva eläin; krokotiili, alligaattori tai gaviaali kromi /krˈomɪ/ chromium metalleihin kuuluva, harmahtava, kova ja kiiltävä alkuaine kromosomi /krˈomosˌomɪ/ chromosoma DNA:sta muodostunut rihma, joka sisältää eliön genomin; eukarioottien lineaariset kromosomit on pakattu solun tumaan kromatiiniksi kronikka /krˈonɪkːa/ chronica aikajärjestyksessä oleva historiankirjoitus, aikakirja kronologinen /krˈonolˌoɡɪnen/ chronicus aikaan tai aikajärjestykseen liittyvä; todellisen aikajärjestyksen mukainen krookus /krˈoːkus/ crocus -kasvisuvun kasveja krooninen /krˈoːnɪnen/ chronicum jatkuva krusifiksi /krˈusɪfˌiksɪ/ crucifixum koristeellinen veistos, jossa on kuvattu kristinuskon vapahtaja Jeesus ristiinnaulittuna puuristiin kruuna /krˈuːna/ caput metallirahan kuvapuoli, vastakohta klaava kruunata /krˈuːnata/ coronare julistaa kuningas tai kuningatar, tyypillisesti asettamalla kruunu päähän korkein juhlamenoin kruunu /krˈuːnu/ corona 2. hallitsijoiden käyttämä, arvoasemaa ilmentävä koristeellinen, tavallisesti kultainen, päähine 3. hallitsija; valtio (erityisesti kun se on monarkia) kruunulinna /krˈuːnulˌinna/ corona linnoituksen eteen työnnetty, kruunun muotoinen varustus, jossa keskellä olevasta bastionista lähtee kurtiinit molemmilla puolilla oleviin puolibastioneihin kryptografia /krˈyptoɡrˌafɪa/ cryptographia oppi salakirjoituksesta krypton /krˈypton/ krypton jalokaasuihin kuuluva alkuaine, jonka järjestysluku on 36 ja kemiallinen merkki Kr krysanteemi /krˈysantˌeːmɪ/ chrysanthemum (yleisesti) mikä tahansa krysanteemien suvun () kasvi ksenon /ksˈenon/ xenon jalokaasuihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Xe ksylofoni /ksˈylofˌonɪ/ xylophonium eri pituisista puukapuloista rakentuva, yleensä kromaattisesti viritetty lyömäsoitin, jota soitetaan muovi-, kumi- tai puupäisillä lyömäkapuloilla. kubismi /kˈubɪsmɪ/ cubismus taidesuuntaus, jossa objekti hajotetaan ja kootaan ja analysoidaan ja kuvataan uudelleen pelkistyneessä muodossa, mahdollisesti samanaikaisesti monesta kuvakulmasta. 1900-uvulla alkanut ja 1914 loppunut. kude /kˈude/ subtemen kankaan kudonnassa loimea vastaan oleva, kankaan poikkisuuntaan kulkeva lanka; myös samoin käytetty kangassuikale tai vastaava matossa kudos /kˈudos/ textus 2. (tekstiili) kutomalla tehty kutomatuote 3. keskenään samankaltaisten elimistön solujen ja välisolukon muodostama kokonaisuus. kuhilas /kˈuhɪlas/ pupa pellolle lyhteistä koottu keko kuhmu /kˈuhmu/ gibba ruhjevamman johdosta esiintyvä, paikallisen verenvuodon ja turvotuksen aiheuttama kohouma, erityisesti päässä kuhnuri /kˈuhnurɪ/ fucus (eläintiede) koiraspuolinen mehiläinen kuin /kwˈin/ 1. quam kuinka 2. sicut kuinka niin? miksi kysyt tätä/tuota/sitä? kuinka /kwˈiŋka/ quomodo (kysyvä adverbi) millä tavalla, miten kuiskata /kwˈiskata/ susurrō puhua hyvin hiljaa kuisti /kwˈistɪ/ pergula puutaloissa tyypillinen pääovea suojaava rakennelma, jonka läpi kuljetaan rakennuksesta ulos ja rakennukseen sisään; kuistiin kuuluu usein jonkinlainen katos kuitenkaan /kwˈiteŋkaːn/ saltem vastaa sanaa kuitenkin kielteisessä lauseessa kuitenkin /kwˈiteŋkɪn/ saltem 2. siitä huolimatta 3. joka tapauksessa kuittaus /kwˈitːaus/ signum merkintä, tavallisesti allekirjoitus, jonkin vastaanottamisesta kuitu /kwˈitu/ fibra pitkäsyinen luonnon tai keinoaineinen materiaali, mm. tekstiilien raaka-aine kuiva /kwˈiva/ 1. siccus 2. nesteetön 3. alkoholipitoisista juomista, kuten viinistä käytetty sana suhteellisen (sokeripitoisuus ja hapokkuus huomioituna) makeuden ilmaisemiseen, vähemmän makea kuin puolikuiva; laimentamaton 2. aridus sellainen, jossa sadanta on vähäinen (alueesta/ilmastosta) kuivata /kwˈivata/ exsuco muuttaa kuivaksi poistamalla vesi pinnoilta tms. kuivattaa /kwˈivatːaː/ exsuco poistaa kosteutta jostakin, kuivata kuivike /kwˈivɪke/ substramen kosteutta imevä aine, pehkut, pahna, turve, oljet, sahajauho, kutterinpuru varsinkin eläinten alustana kuivua /kwˈivua/ arefacio tulla kuivaksi kuivuus /kwˈivuːs/ siccitas se, että on kuiva kuja /kˈuja/ angiportus 2. pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku 3. kapea, rakennusten reunustama katu kukinto /kˈukɪnto/ inflorescentia kukkien ryhmä kasvissa kukka /kˈukːa/ flos (kasvianatomia) suvulliseen lisääntymiseen erilaistunut kasvinosa kukkakaali /kˈukːakˌaːlɪ/ caulis floridus kaalilajike (Brassica oleracea var. botrytis), jolla on valkoiset kukinnot ja jota käytetään ruoanlaitossa kukkakimppu /kˈukːakˌimpːu/ fasciculus florum nippu kukkia, monesti maljakkoon tai vastaavaan asetettava kukkapenkki /kˈukːapˌeŋkːɪ/ flōrētum koristekasveille tarkoitettu kasvupaikka esimerkiksi pihalla tai puistossa kukkapohjus /kˈukːapˌohjus/ receptāculum kukan osa, johon kukkalehdet ovat kiinnittyneet kukkaruukku /kˈukːarˌuːkːu/ tēsta ruukkukasvin kasvatusastia, jonka pohjassa on perinteisesti reikä ylimääräisen veden valumista varten kukki /kˈukːɪ/ dens hammasrattaan hammas kukkia /kˈukːɪa/ efflorescō synnyttää kukkia kukko /kˈukːo/ gallus koiraspuolinen kanalintu kukkua /kˈukːua/ cuculus laulaa kukkula /kˈukːula/ collis huomattava muuta maastoa korkeampi kohta kukoistaa /kˈukoistaː/ 1. vernō tuottaa kukkia; kasvaa rehevästi 2. floreō tuottaa runsaasti hyviä tuloksia, olla hyvin elinvoimainen kukoistus /kˈukoistus/ vernō kukoistaminen; tila, jossa jokin on elinvoimaisimmillaan, parhaimmillaan, kauneimmillaan, menestyksensä huipulla kukonharja /kˈukonhˌarja/ crista kukon päälaen heltta kulho /kˈulho/ pelvis lautasta tai vatia syvempi maljamainen, varsinkin ruokataloudessa käytettävä astia kuljettaa /kˈuljetːaː/ 1. ducere ajaa ajoneuvoa 2. vectō viedä mukanaan kuljettaja /kˈuljetːˌaja/ auriga henkilö, joka kuljettaa eli ajaa jotakin kulkuneuvoa tilapäisesti tai ammatikseen kuljetus /kˈuljetus/ trānsportō kuljettamisen toteutus kulkea /kˈulkea/ ire liikkua, olla liikkeessä; siirtyä; liikkua ajoneuvon tai muun välineen kuljettamalla tai avulla; siirtyä joltakulta toiselle kulkue /kˈulkue/ exsequia järjestäytynyt joukko yl. jonossa kulkevia ihmisiä tai kulkuvälineitä kulkuri /kˈulkurɪ/ planus ilman vakinaista asuinpaikkaa oleva ihminen, joka kulkee seudulta toiselle, kiertolainen kulkusirkka /kˈulkusˌirkːa/ locusta vaeltavista heinäsirkkalajeista käytettävä nimitys kulkutauti /kˈulkutˌautɪ/ clades nopeasti leviävä tartuntatauti, epidemia kulkuväline /kˈulkuvˌælɪne/ vehiculus väline kulkemiseen, ko. tarkoitukseen käytettävä laite tai ajoneuvo kullanmuru /kˈullanmˌuru/ cārus läheistä puhuteltaessa käytettävä hellittelysana kullannuppu /kˈullannˌupːu/ cārus nimitys jota käytetään hellittelysanana. kullata /kˈullata/ aurō päällystää kullalla kulli /kˈullɪ/ mentula siitin kulma /kˈulma/ 1. angulus 2. terävä taitekohta esineen reunassa 3. nurkka, sisäkulma 4. kahden sellaisen puolisuoran eli säteen muodostama kuvio, joilla on yhteinen päätepiste, kulman kärki, sekä näiden säteiden, eli kylkien, välinen tason osa 5. kulmapotku tai -heitto 2. cucullus näillä kulmilla: täällä päin, tällä seudulla kulmahammas /kˈulmahˌammas/ dens caninus suippokärkiset hampaat poskihampaiden edessä ja etuhampaiden takana ihmisellä (hammaslääkäriterminä kolmoset) ja muilla imettäväisillä kulmakarva /kˈulmakˌarva/ supercilium silmäkuopan yläpuolella kasvava karva kulmakerroin /kˈulmakˌerroin/ clīvus kaksiulotteisessa koordinaatistossa y-koordinaatin muutoksen (Δy) ja sitä vastaavan x-koordinaatin muutoksen (Δx) suhde, jonka tarkoitus on kuvata suoran tai janan kaltevuutta kulmakunta /kˈulmakˌunta/ vicinitas kaupungin tai kylän muista alueista erottuva alue kulmapotku /kˈulmapˌotku/ angulus jalkapallossa puolustavan joukkueen pelaajasta päätyrajan ylittäneestä pallosta hyökkääjän pelaajalle kentän kulmasta tehtäväksi annettu pelinaloitus kulmikas /kˈulmɪkas/ angulāris sellainen jossa on kulmia kulorastas /kˈulorˌastas/ Turdus viscivorus eräs lintulaji () tai sen yksilö kulta /kˈulta/ aurum Metallinen alkuaine, vaalean keltainen taipuisa metalli, jonka kemiallinen merkki on Au. Kuuluu jalometalleihin. kulta-aika /kˈultaˈaika/ aetas aurea jonkin kukoistuksen aika kultainen /kˈultainen/ aureus sellainen, joka on kullasta tehty; myös kullalta näyttävä, kullan värinen kultainennoutaja /kˈultainˌennoutˌaja/ avifer aureus keskikokoinen, noutajaksi jalostettu koirarotu, jonka turkki on luonnon valkoisesta vaalean oranssiin ja -ruskeaan kultakausi /kˈultakˌausɪ/ aetas aurea jonkin kukoistuksen aika kultaseppä /kˈultasˌepːæ/ aurifex koruja jalometallista valmistava käsityöläinen kultti /kˈultːɪ/ cultus uskonnon palvontamenot kulttuuri /kˈultːuːrɪ/ cultura tietylle kansalle tai ihmisryhmälle ominaiset tavat, perinnetavat kulua /kˈulua/ fluere (ajasta) edetä, mennä eteenpäin kulut /kˈulut/ sūmptus rahan meno, kustannukset kuluttaa /kˈulutːaː/ 1. terō käyttää jotakin niin, että se vähitellen huononee laadultaan 2. peredō käyttää jotain hyödykettä kuluttaja /kˈulutːˌaja/ cōnsumptor 2. yksityishenkilö, joka kuluttaa tuotettuja hyödykkeitä 3. toisenvarainen eliö eli ei kykene itse valmistamaan ravintoaan kuluttua /kˈulutːˌua/ ab eo tempore jonkin asian käytyä loppuun kulutus /kˈulutus/ absūmēdō jonkin hyödykkeen, tuotteen tai palvelun, käyttäminen kulööri /kˈuløːrɪ/ color väri, värisävy kumartaa /kˈumartaː/ arcus mennä kumaraan asentoon tois(t)en edessä kumartua /kˈumartˌua/ incoxo koukistaa selkänsä ja kyyristyä alaspäin kumaruus /kˈumaruːs/ prōnus ihmisen vartalon lihaskunnon heikkenemisestä johtuva eteenpäin kaartunut asento kumea /kˈumea/ cavus (äänestä) ontto, matala, kaikuva kumi /kˈumɪ/ 1. gummis joustava ja venyvä polymeeri; luonnonkumi 2. dēfetiscor ajoneuvon rengas kumina /kˈumɪna/ cuminum koiranputkea muistuttava kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi (), jota kasvaa luonnonkasvina lähes koko Suomessa ja on otettu viljelyskasviksi, jonka hedelmiä ja jossain määrin myös myös lehtiä käytetään mausteena kuminaöljy /kˈumɪnaˌøljy/ aetheroleum carvi kuminan hedelmistä saatava nestemäinen kasvirasva kumipää /kˈumɪpæː/ stultus#Substantiv.2C_m heikkoälyinen ja/tai epämiellyttävä henkilö kumissi /kˈumɪssɪ/ cosmos hevosen tai kamelin maidosta käyttämällä valmistettu mieto alkoholijuoma kummajainen /kˈummajˌainen/ paradoxum kumma, outo, käsittämätön ilmentymä tai ilmiö kummallinen /kˈummallɪnen/ extraneus usein ihmetystä aiheuttava, tavallisesta poikkeava, outo kummastella /kˈummastella/ miror ihmetellä kummastus /kˈummastus/ congitatio ihmetys, kummastumisen seuraus kummisetä /kˈummɪsˌetæ/ patrinus miespuolinen kummi kummitus /kˈummɪtus/ larva (taruolento) kuolleen ihmisen sielu kummitäti /kˈummɪtˌætɪ/ matrina naispuolinen kummi kumota /kˈumota/ 1. rescindō saattaa pois voimasta, tehdä pätemättömäksi (voimaansaatettu asia) 2. redarguō osoittaa vääräksi, osoittaa paikkansa pitämättömäksi kumppani /kˈumpːanɪ/ 1. comes uskollinen seuralainen, kaveri, jonka kanssa puuhaillaan yhteisiä asioita 2. consors saman alan toimija, jonka kanssa tehdään yhteistyötä, liikekumppani kumppanuus /kˈumpːanuːs/ consortium kumppanina oleminen kumpu /kˈumpu/ collis vähäinen mäki tai maankohouma kumpupilvi /kˈumpupˌilvɪ/ agger kumpumainen alapilvi kumuloitua /kˈumulˌoitua/ accumulō kasautua, kertyä kuningas /kˈunɪŋŋas/ rex 2. kuningaskunnan miespuolinen hallitsija 3. shakkipelin nappula: ♔ tai ♚, joka voi liikkua yhden ruudun ylös, alas, oikealle, vasemmalle tai viistoihin edellyttäen, että ruutu johon se siirtyy ei ole oman nappulan miehittämä eikä vastustajan nappulan uhkaama. Ruudussa oleva vastustajan nappula voi joutua kuninkaan lyömäksi. Kuningas on pelin arvokkain nappula ja sen kohtalo ratkaisee pelin lopputuloksen. Jos kuninkaaseen kohdistuvaa uhkausta eli shakkia ei voi torjua, häviää heti pelin. 4. korkea-arvoisin tai toiseksi korkea-arvoisin kuvallinen pelikortti, numero 13 kuningaskalastaja /kˈunɪŋŋˌaskalˌastaja/ alcedo, alcyon koskien läheisyydessä viihtyvä lintu () kuningaskunta /kˈunɪŋŋˌaskunta/ regnum valtakunta, jota johtaa kuningas tai kuningatar kuningasvesi /kˈunɪŋŋˌasvesɪ/ aqua regia suolahapon ja typpihapon seos kuningatar /kˈunɪŋŋatar/ regina 2. kuningaskunnan naispuolinen hallitsija 3. kuninkaan puoliso, kuningatarpuoliso 4. eräiden hyönteisyhteisöjen ainoa lisääntymiskykyinen naaras 5. shakkipelin nappula, tunnus D, symboli ♛ tai ♕, joka voi liikkua ylös, alas, oikealle, vasemmalle tai viistoihin niin paljon kuin haluaa kuitenkaan ylittämättä muita nappuloita. kuninkaallinen /kˈunɪŋkˌaːllɪnen/ regalis kuninkaaseen tai kuningattareen liittyvä kuninkaallinen /kˈunɪŋkˌaːllɪnen/ regalis henkilö joka on kuninkaallista syntyperää kuninkaiden kirjat /kˈunɪŋkˌaideŋ kˈirjat/ Regum yksi Vanhan testamentin kirjoista kunnia /kˈunnɪa/ gloria jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine tai julkisuus kunniamurha /kˈunnɪamˌurha/ homicīdium honōrābile kulttuurillisista syistä tehty murha, jossa yhteisö (usein suku tai perhe) murhaa jäsenensä tai hyväksyy tämän murhaamisen säilyttääkseen kunniansa kunnianloukkaus /kˈunnɪˌanloukːaus/ diffamatio rikos, jossa yksityishenkilöstä levitetään perätöntä tai halventavaa tietoa kunnioitettava /kˈunnɪˌoitetːˌava/ venerabilis Kunnioitettava paavin vahvistama, kuolemanjälkeinen arvonimi henkilölle, joka on osoittanut elämässään erityisiä hyveitä, arvoasteikossa Jumalan palvelijan ja autuaan välillä kunnioitettu /kˈunnɪˌoitetːu/ probātus kunnioitusta nauttiva kunnioittaa /kˈunnɪˌoitːaː/ 1. dīligō pitää (suuressa) arvossa 2. honōrō hyväksyä toisen poikkeava näkökanta, antaa toisen olla eri mieltä kunnioitus /kˈunnɪˌoitus/ observantia arvossa pitäminen, arvostus, arvonanto kunnollinen /kˈunnollɪnen/ aptus kelvollinen, sopiva, käypä kunnossa /kˈunnossa/ ordinātim ehjä; toimii, niin kuin pitääkin; terve kunnossapito /kˈunnossˌapɪto/ tuitiō ne toimenpiteet, jotka ylläpitävät ja palauttavat kohteen tilaan, jossa se pystyy suorittamaan vaaditun toiminnon kunnostaa /kˈunnostaː/ reficiō korjata, laittaa kuntoon kunta /kˈunta/ 1. commune paikallistasolla toimiva julkishallinnon yksikkö, jolla on oma rajattu alueensa ja väestönsä 2. regnum eliöiden jaottelun karkea taso, esimerkiksi eläimiin ja kasveihin, eläinkunta, kasvikunta kunto /kˈunto/ 1. forma fyysinen tai psyykkinen suorituskyky 2. figura terveydentila 3. ordo normaalia elämää tai toimimista varten tarpeellinen asiaintila; järjestys kuntoilla /kˈuntoilla/ exercitō harrastaa kuntoa parantavaa liikuntaa kuohia /kˈuohɪa/ abscidere kastroida; tehdä uroseläin siitoskyvyttömäksi kuohu /kˈuohu/ spuma vaahto kuohuviini /kˈuohuvˌiːnɪ/ passum yleensä viinirypäleistä kaksinkertaisella käymisellä valmistettu hiilihappopitoinen alkoholijuoma kuokka /kˈuokːa/ sarculum maan kaivamiseen ja möyhentämiseen käytettävä työkalu, jossa terä on suorassa kulmassa varteen nähden kuokkavieras /kˈuokːavˌieras/ interventor kutsumaton vieras kuokkia /kˈuokːɪa/ 1. sariō pehmentää maata kuokalla 2. fragor tulla kutsumatta vieraaksi tilaisuuteen kuola /kˈuola/ saliva sylkirauhasen limainen, suupielistä valuva erite kuolain /kˈuolain/ frēnum (hevosala) suitsiin yhdistettävä suukappale, jolla ohjataan hevosta ajettaessa tai ratsastettaessa kuolema /kˈuolema/ mors, letum ihmisen, eläimen tai muun eliön elämän päättyminen kuolemanrangaistus /kˈuolemˌanraŋŋˌaistus/ poena capitalis joidenkin maiden lainsäädännössä määrätyistä teoista langetettava sanktio, joka toteutetaan teloittamalla siihen tuomittu kuolemantuomio /kˈuolemˌantuomˌio/ mortis poena kuolemanrangaistuksen perusteella rikoksesta määrättävä tuomio, joka toteutetaan teloittamalla syyllinen kuolematon /kˈuolematon/ immortalis sellainen, joka elää ikuisesti, kuolematta koskaan kuolemattomuus /kˈuolemˌatːomuːs/ immortālitās se että joku tai jokin ei luonnollisesti kuole kuolio /kˈuolɪo/ gangraena lääketieteellinen tila, jossa osa eliöstä on fyysisesti kuollut kudoksen solujen tuhouduttua (tavallisesti paikallisen verenkierron lakattua osittain tai kokonaan) kuolla /kˈuolla/ morior, mori lakata elämästä kuollut /kˈuollut/ mortuus (ihmisestä tai muusta eliöstä) sellainen, jonka elämä on päättynyt, joka on vainaja kuolonkankeus /kˈuoloŋkˌaŋkeus/ rigor mortis eläimillä kuoleman jälkeen ilmenevä ruumiin kankeus (rigor mortis) kuonokoppa /kˈuonokˌopːa/ rostrum eläimen, tavallisesti koiran kuonon ympärille laitettava yleensä nahkasta valmistettu korimainen laite, joka estää eläintä puremasta kuoppa /kˈuopːa/ fovea maahan kaivettu syvennys tai reikä kuori /kˈuorɪ/ chorus (arkkitehtuuri) kirkkorakennuksen sisäpäädyn osa, jossa sijaitsee alttari ja josta jumalanpalvelus johdetaan; alun perin kuoron paikka kirkossa kuoria /kˈuorɪa/ glubere poistaa kuori tai pintakerros kuorma /kˈuorma/ onus kuljetusvälineessä yhdellä kertaa kuljettava tavaramäärä; lasti, taakka, kantamus kuorma-auto /kˈuormaˈauto/ autocarrum tavaran kuljetukseen tarkoitettu auto, joka on tyypillisesti pakettiautoa ja lava-autoa raskaampi; Suomessa tavaran kuljetukseen tarkoitettu ajoneuvo, jonka kokonaismassa on suurempi kuin 3,5 tonnia kuormalava /kˈuormalˌava/ grabātus tavaran kuljetuksessa ja varastoinnissa käytettävä määräkokoinen, tavallisesti puinen matala lava kuormittaa /kˈuormɪtːaː/ dēgravō aiheuttaa kuormitusta kuormitus /kˈuormɪtus/ carrus tuotantolaitoksen, koneen, liikenneväylän, siirtoverkon, jne. käytön suuruus kuoro /kˈuoro/ chorus laulajista koostuva lauluyhtye tai yhdessä esiintyvien lausujainryhmä kuorruttaa /kˈuorrutːaː/ gelo peittää kuorrutuksella kuosi /kˈuosɪ/ forma esineelle, tekstiilille, vaatekappaleelle tms. ominainen muoto tai julkiasu; esineen malli tai muotoilu; kankaan kuviointi. kupari /kˈuparɪ/ cuprum, aes metallinen alkuaine, jonka kemiallinen tunnus on Cu. kuperkeikka /kˈuperkˌeikːa/ volūmen maassa tehtävä liike, jossa jalat kiepautetaan pään yli kupla /kˈupla/ bulla 2. kaasun täyttämä, usein pyöreähkö, ontelo, jota ympäröi neste tai kiinteä aine 3. hintakupla; ilmiö, jossa jonkin hyödykkeen, erityisesti asunnon, tontin tai sijoitushyödykkeen, arvostus on noussut ja hinta sen mukana korkealle ja kestämättömälle tasolle kupoli /kˈupolɪ/ hemisphaerium pyöreiden, monikulmaisten tai neliömäisten tilojen kupumainen katto kuppa /kˈupːa/ syphilis Treponema pallidum -bakteerin aiheuttama sukupuolitauti; iholle haavaumia aiheuttava sukupuolitauti, joka edetessään aiheuttaa myös pahkuroita (gumma) ja mielenterveyden ongelmia (neurosyfilis) kuppi /kˈupːɪ/ calix usein korvallinen juoma-astia, josta juodaan kuumia juomia, kuten kahvia tai teetä kupu /kˈupu/ ingluvies (anatomia) linnun ruokatorven laajentuma, johon lintu tilapäisesti varastoi ravintoa kupura /kˈupura/ umbō 2. kupera osa esineessä 3. kilven keskellä sijatseva, kädensijan kohdalla sijaitsevaa reikää peittävä, metallinen kupera osa; kilvenkupura kurantti /kˈurantːɪ/ amnis kelvollinen, kunnollinen, käypä kurata /kˈurata/ lutulentus liata kuralla kurdi /kˈurdɪ/ curdicus kurdien puhuma iranilainen kieli, kielikoodi ku kuri /kˈurɪ/ disciplina esivallan tai auktoriteetin asettama käyttäytymistä rajoittava järjestys kurinalaisuus /kˈurɪnalˌaisuːs/ disciplina se, että on kurinalainen kurinpito /kˈurɪmpˌito/ disciplina kurin ylläpito kuriositeetti /kˈurɪˌosɪtˌeːtːɪ/ curiositas erikoisuus, kummallisuus kuristaa /kˈurɪstaː/ offōcō pitää tiukasti kiinni jstk sen kaikilta puolilta puristaen sitä kasaan (yl. kurkkua) kuristusläppä /kˈurɪstˌuslæpːæ/ offōcō kaasun tai nesteen kulkua hillitsevä läppä kurja /kˈurja/ miser 2. huono, paha 3. ankea, surkea, lohduton kurjistua /kˈurjɪstˌua/ miser tulla kurjaksi tai kurjemmaksi kurjuus /kˈurjuːs/ miseria se, että on kurjaa kurki /kˈurkɪ/ grūs kookas lintulaji (), jolla on harmaa vartalo, mustavalkoinen pää ja pitkä kaula sekä punainen päälaki, ja joka muuttaa auran muotoisissa parvissa kurkku /kˈurkːu/ guttur (anatomia) kaulan etupuolinen osa, jossa sijaitsevat kurkunpää ja nielu kurkkupaise /kˈurkːupˌaise/ angina bakteerien aiheuttama tulehdus nielussa kurkunpää /kˈurkumpæː/ larynx (anatomia) keuhkoilla hengittävien selkärankaisten rustoinen elin, jossa olevan aukon kautta hengitysilma pääsee suuontelosta keuhkoihin; myös tärkeä merkitys ääni- ja ääntöeliminä (larynx) kurnuttaa /kˈurnutːaː/ crōciō sammakon ääntelystä kurpitsa /kˈurpɪtsa/ cucurbita (yleisesti) mikä tahansa kurpitsoiden () suvun kasvi kurssi /kˈurssɪ/ 1. ferculum 2. oppitunneista muodostuva opintokokonaisuus 3. suunta navigoinnissa 2. aestimō valuutan, osakkeiden tms. arvopaperien arvo tai noteeraus kurtiini /kˈurtɪːnɪ/ aulaeum linnoituksen tai kaupunginmuurin tornien välinen puolustusmuuri; kahta bastionia yhdistävä muuri tai välivalli kurvi /kˈurvɪ/ curvāmen 2. (puhekieltä) kaarre, mutka 3. (slangia) matemaattinen käyrä 4. (puhekieltä) muoto naisessa: rintojen ja lanteiden kaaret kusi /kˈusɪ/ merda virtsa kusipää /kˈusɪpæː/ culus epämiellyttävä ja/tai itsekeskeinen henkilö kuski /kˈuskɪ/ auriga auton tai muun liikennevälineen kuljettaja kusta /kˈusta/ mingō virtsata kustannus /kˈustannus/ impendium (usein monikossa) hyödykkeen tekemisestä aiheutunut rahameno taikka vaiva kustantaa /kˈustantaː/ sumptibus julkaista kirjallinen teos kuten /kˈuten/ iuxta samalla tavalla kuin kutina /kˈutɪna/ pruritus aistimus, joka aiheuttaa tunteen ihon raapimisen tarpeesta, tunne ihon raapimisen tarpeesta kutittaa /kˈutɪtːaː/ tītillō aiheuttaa kutinaa kutoa /kˈutoa/ 1. plecto valmistaa kudosta esimerkiksi puikkojen ja langan avulla 2. neō (hämähäkistä tms. hyönteisestä) valmistaa tahmeaa verkkoa kutoja /kˈutoja/ textor kutojien heimon () varpuslintu kutsu /kˈutsu/ 1. clamo käsky- tai kutsuhuuto 2. advoco pyyntö saapua johonkin tilaisuuteen kutsua /kˈutsua/ 1. vocō 2. nimittää, antaa asialle tai henkilölle nimi; sanoa joksikin 3. kiinnittää toisen huomio itseensä mainitsemalla tämä nimeltä 2. adhibeō 2. pyytää, kehottaa tai velvoittaa saapumaan johonkin tilaisuuteen, esimerkiksi juhliin, tai tulemaan kylään 3. pyytää luokseen, käskeä käymään kuttu /kˈutːu/ cerva Naaraspuolinen vuohi. kutyymi /kˈutyːmɪ/ consuetudo tapa, käytänne kuu /kˈuː/ luna, bulan planeettaa kiertävä taivaankappale kuukahtaa /kˈuːkahtaː/ cado kellahtaa, kupsahtaa, tuiskahtaa, tuupertua kuukausi /kˈuːkausɪ/ mensis kuu, vuoden osa, joka kestää noin yhden kuunkierron (lyh. ) kuukausittainen /kˈuːkausˌitːainen/ menstruus joka kuukausi tapahtuva kuukautiset /kˈuːkautɪset/ menstruatio yleensä säännöllisesti kuukautiskierron mukaisesti toistuva fysiologinen tapahtuma, jolloin hedelmällisessä iässä olevan naaraspuolisen eläimen kohdusta vuotaa verta ja soluja kuulakärkikynä /kˈuːlakˌærkɪkˌynæ/ stilus sphaeratus mustekynä, jossa kirjoituskärjessä on pyörivä kuula siirtämässä mustetta paperille kuuleminen /kˈuːlemɪnen/ audientia se, että kuullaan; kansalaisille tai muille asianosaisille annettu tilaisuus kommentoida päätöstä; asiantuntijoiden haastattelu johonkin liittyen kuulla /kˈuːlla/ audire, audio aistia ääntä korvillaan kuullottaa /kˈuːllotːaː/ sūdor kuumentaa kasviksia rasvassa siten, että ne muuttuvat hieman läpikuultaviksi, mutta eivät ruskistu, tarkoituksena pehmentää rakennetta ja makua kuuloaisti /kˈuːloˌaistɪ/ audientia kuulo, kuuloelimen toimintaan perustuva aisti kuulopuhe /kˈuːlopˌuhe/ audītiō huhu; tieto, josta ei ole varmuutta kuulostaa /kˈuːlostaː/ cano olla jonkin kuuloinen kuulua /kˈuːlua/ 1. audibilis kantautua jnnek asti (äänestä), olla korvin kuultavissa 2. insum 2. olla jkn omistuksessa 3. liittyä jhk, olla ominaista jllek; olla osa jtak 3. attingō olla merkityksellistä jklle, koskea jkta kuuluisa /kˈuːlwɪsa/ fāmōsus tunnettu, maineikas; henkilö, josta monet ovat kuulleet ja tietoisia kuulustelija /kˈuːlustˌelɪja/ percontātor se, joka pitää kuulustelun kuulustella /kˈuːlustella/ percontor kysyä toistuvasti kysymyksiä tarkoituksena selvittää jokin asia; selvittää tapahtumien kulkua rikostutkinnan osana kuulustelu /kˈuːlustˌelu/ inquisitio tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan jostakin asiasta; erityisesti poliisin suorittama kuuma /kˈuːma/ calidus lämpötilaltaan korkea kuume /kˈuːme/ febris tila, jossa elimistön lämpötila on normaalia korkeampi sairauden vuoksi kuumemittari /kˈuːmemˌitːarɪ/ thermometrum lämpömittari, jota käytetään ruumiinlämmön mittaamiseen mahdollisen kuumeen määrittämiseksi kuumentaa /kˈuːmentaː/ calefacio tehdä kuumaksi kuumentua /kˈuːmentˌua/ calefacio tulla kuumemmaksi kuumuus /kˈuːmuːs/ calor se, että jokin on kuuma tai tuntuu kuumalta kuumönkijä /kˈuːmøŋkˌijæ/ luna sähköllä toimiva mönkijä joka on suunniteltu kulkemaan kuun pinnalla kuunnella /kˈuːnnella/ 1. audire keskittyä siihen mitä kuulee 2. audiō 2. tehdä kuulohavaintoja, havainnoida kuuntelemalla 3. ottaa huomioon; totella kuunsirppi /kˈuːnsɪrpːɪ/ luna corniculata Kuusta näkyvä osa hieman ennen ja jälkeen uudenkuun, Kuun sirppi kuuntelija /kˈuːntelˌija/ audiens henkilö, joka kuuntelee jotakuta tai jotakin kuuntelu /kˈuːntelu/ auditus kuunteleminen kuunvalo /kˈuːnvalo/ lux Kuun Maahan heijastama Auringon valo, kuutamon antama valo kuura /kˈuːra/ pruina erityisesti syksyisin ulkona esiintyvä härmistyneestä vesihöyrystä syntyneiden pienten jääkiteiden muodostama valkea peite rakenteiden pinnassa kuuro /kˈuːro/ surdus sellainen, joka ei kuule; täysin kuulematon kuurous /kˈuːrous/ surditas se, että on kuuro kuusi /kˈuːsɪ/ picea kuusipuu, kuusten suvun () puu kuutamo /kˈuːtamo/ lux kirkas kuunpaiste, kuunloiste kuutio /kˈuːtɪo/ cubus heksaedri, kuuden yhteneväisen neliön rajaama monitahokas kuutiometri /kˈuːtɪomˌetrɪ/ metrum cubicum tilavuuden SI-järjestelmän mukainen yksikkö, tunnus m³, tuhat litraa kuutonen /kˈuːtonen/ sex kuuden numero, numero 6; numerolla kuusi merkitty tai järjestetty kuva /kˈuva/ imago jäljennös siitä mitä näemme, yleensä kaksiulotteiselle pinnalle kuvaamataito /kˈuvaːmatˌaito/ ars vanha nimitys kouluaineelle (muutettu 1999), jossa usein piirretään, maalataan tai askarrellaan (nykyään kuvataide) kuvaannollisesti /kˈuvaːnnˌollɪsˌestɪ/ figūrātīvē kielikuvin esitettynä; symbolisesti kuvailla /kˈuvailla/ dēscrībō kertoa jonkin asian yksityiskohdista kuvake /kˈuvake/ icon pieni ja pelkistetty kuva, joka symboloi tiedostoa tai toimintoa kuvanveistäjä /kˈuvanvˌeistæjæ/ sculptor veistoksia tekevä taiteilija kuvastaa /kˈuvastaː/ video heijastaa peilikuvana kuvata /kˈuvata/ 1. dēscrībō esittää, kuvailla, kertoa jostakin kuvaillen 2. germen tehdä elokuvaa jostakin, filmata kuvaus /kˈuvaus/ charta sääntö, joka yhdistää jokaisen joukon alkion täsmälleen yhteen toisen joukon alkioon kuve /kˈuve/ latus 2. vatsan sivu, kylki 3. teuraseläimen kupeesta leikattu luuton liha, luuton sivu, kuveliha 4. välitön läheisyys, vieri kuvernementti /kˈuvernemˌentːɪ/ regimen Venäjän keisarikunnan ensimmäisen tason hallintoalue, jota johti kuvernööri kuvernööri /kˈuvernˌøːrɪ/ gubernator korkeamman tahon virkaansa nimittämä hallintomies kuvetaite /kˈuvetˌaite/ valles kahden vierekkäisen kattopinnan suoraviivainen, kovera yhtymäkohta kuvio /kˈuvɪo/ figūra usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon kuvitella /kˈuvɪtella/ imaginor muodostaa mielikuva mielessään, luulla kvartaali /kvˈartaːlɪ/ plaga neljännesvuosi, vuosineljännes kvartdesiimi /kvˈartdesˌiːmɪ/ quartus decimus länsimaisessa säveljärjestelmässä oktaavin ja septimin (pieni 22 ja iso 23 puolisävelaskelta) laajuinen intervalli kvartti /kvˈartːɪ/ quartus länsimaisessa säveljärjestelmässä neljän sävelaskelen väli, intervalli. Puhdas kvartti on viisi puolisävelaskelta kvestio /kvˈestɪo/ quaestio kysymys kvestori /kvˈestorɪ/ quaestor Rooman valtakunnan virkamies, joka hoiti valtionarkistoa ja rahastoa sekä toimivat provinssien käskynhaltijoiden tai armeijoiden komentajien apulaisina kvintdesiimi /kvˈintdesˌiːmɪ/ quintum decimum länsimaisessa säveljärjestelmässä kahden oktaavin (24 puolisävelaskeleen) laajuinen intervalli kvintti /kvˈintːɪ/ quintus länsimaisessa säveljärjestelmässä viiden sävelaskelen väli, intervalli kvitteni /kvˈitːenɪ/ cotonium 2. (kasvitiede) lounaisessa Aasiassa ja Kaukasiassa kasvava hedelmiä tuottava puu (Cydonia oblonga) 3. sen hedelmä kyetä /kˈyetæ/ habilis pystyä jonkin tekemiseen; olla kyky tehdä jotakin (+ illatiivi) kykenevä /kˈykenˌevæ/ potens sellainen, joka kykenee tekemään jtk kyklooppi /kˈykloːpːɪ/ Cyclops kreikkalaisessa muinaistarustossa yksisilmäinen jättiläinen kyky /kˈyky/ ars luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus, joka auttaa suoriutumisessa, jonkin taidon hallitseminen; aineessa oleva jotakin mahdollistava ominaisuus kylki /kˈylkɪ/ latus ihmisillä ja eläimillä ruumiin sivuilla oleva, ruumiin etupuolen ja selän välinen alue kylkiluu /kˈylkɪluː/ costa jokin rintakehän muodostavista kaarevista luista kyllä /kˈyllæ/ sic varsinkin repliikeissä ilmaisemassa myönteisyyttä, toisen ajatukseen yhtymistä t. toisaalta tehostamassa väitettä kylläinen /kˈyllæinen/ satiatus jolla on vatsa täynnä, ei enää nälkäinen kylmyys /kˈylmyːs/ algor, frigus lämmön puute, esimerkiksi kylmän ilman, nesteen tai esineen ominaisuus kylmä /kˈylmæ/ frigidus, algidus lämpötilaltaan alhainen kylmä sota /kˈylmæ sˈota/ bellum frigidum toisen maailmansodan lopussa alkanut Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen vastakkainasettelun aika, jonka katsotaan päättyneen 1990-luvun alussa Neuvostoliiton purkautuessa kylmäkomero /kˈylmækˌomero/ apparatus frigorificus ulkoilman viileänä pitämä ruokatavarakaappi kylmästi /kˈylmæstɪ/ frigide kylmällä tavalla; kylmänä kylpeä /kˈylpeæ/ alluo mennä puhdistautuakseen nesteellä täytettyyn astiaan; yleensä vettä ja saippuaa kylpijä /kˈylpɪjæ/ natator, nans, natans, natatrix henkilö, joka kylpee kylpy /kˈylpy/ lavācrum itsensä liottaminen tai liottautuminen kylpyammeessa. Monet saunattomat kutsuvat toimenpidettä kylpemiseksi. kylpyamme /kˈylpyˌamme/ alveus kylpemiseen eli veteen upottautumalla tapahtuvaan peseytymiseen tarkoitettu kaluste, allas kylpyhuone /kˈylpyhˌuone/ balnearia huone, joka on tarkoitettu peseytymiseen kylvää /kˈylvæː/ conserō levittää siemeniä viljelytarkoituksessa kylä /kˈylæ/ vicus pienehkö taajama kaavoitetulla tai haja-asutusalueella kyläläinen /kˈylælˌæinen/ pāgānus henkilö, joka asuu tietyssä kylässä kymmenys /kˈymmenys/ decimum kymmenesosa, desimaali kymppi /kˈympːɪ/ decem kymmenen numero, numero 10; numerolla kymmenen merkitty tai järjestetty kymri /kˈymrɪ/ lingua Cambrica Walesissa puhuttava kelttiläinen kieli. (kielitunnus: cy, cym) kyniä /kˈynɪæ/ carpō poistaa nyppimällä linnulta sulkia kynnys /kˈynnys/ līmen 2. eri huoneiden lattioiden välissä oleva korkeampi kohta, jota vasten ovi tyypillisesti sulkeutuu 3. edellytyksistä muodostuva raja, jonka ylittyminen johtaisi johonkin toimenpiteeseen kynnäs /kˈynnæs/ conspuō matala hiekasta kasaantunut niemi kynsi /kˈynsɪ/ unguis kädellisillä sormen ja varpaan, muilla nisäkkäillä ja linnuilla varpaan päässä jatkeena sijaitseva kova osa kynsikäs /kˈynsɪkæs/ chirotheca sormikkaan kaltainen, mutta sormien kärjet peittämättä jättävä käsine kynsipiikki /kˈynsɪpˌiːkːɪ/ reduvia kynnen sivuun syntynyt lohkeama kynsiä /kˈynsɪæ/ scabō raapia kynsillään kynttilä /kˈyntːɪlæ/ candela valonlähde, jonka rungon muodostaa kiinteä, us. lieriömäinen, liekin lämmöstä vähitellen sulava polttoainekappale ja sen sisälle sijoitettu lankasydän, jossa polttoaine pitää yllä valaisevaa liekkiä kynttilänjalka /kˈyntːɪlˌænjalka/ candelabrum kynttilöille tarkoitettu pidike kyntää /kˈyntæː/ arare muokata maata auralla kyntöaura /kˈyntøˌaura/ aratrum kyntämiseen käytettävä maatalouskone kynä /kˈynæ/ 1. plumbum väline, jolla voi piirtää tai kirjoittaa erilaisille pinnoille 2. Chilonium linnun sulan ruodin ontto tyviosa kynäilijä /kˈynæilˌijæ/ scriptor harrastuksekseen kirjoittava kynäniekka /kˈynænˌiekːa/ scriptor taitava kirjoittaja kypsyys /kˈypsyːs/ mātūritās se, että on täysin kehittynyt, kypsä kypsä /kˈypsæ/ 1. mātūrus kypsynyt tai kypsennetty; kypsytetty 2. maturus täysin kehittynyt 3. fatigatus saanut tarpeekseen, väsynyt, kyllästynyt kypärä /kˈypæræ/ cassis päässä pidettävä yleensä lujarakenteinen suojapäähine kyrpä /kˈyrpæ/ mentula siitin kyseenalaistaa /kˈyseːnalˌaistaː/ sciscitor pitää jotakin kyseenalaisena, pitää jotakin todeksi väitettyä epävarmana kysellä /kˈysellæ/ sciscitor toistella jotakin kysymystä tai esittää joukko kysymyksiä jollekin tai joukolle henkilöitä kysely /kˈysely/ quaestiō tiedustelu, kyseleminen, kysyminen kyssäkaali /kˈyssækˌaːlɪ/ ravacaulus kaalin muunnos (), jonka syötävä osa on sen tyvestä kasvanut mukula kyssäkurki /kˈyssækˌurkɪ/ aeneator Amazon-joen pohjoispuolella; Ecuadorissa, Kolumbiassa, Venezuelassa, Brasiliassa ja Koillis-Perussa elävä, ontoissa puissa pesivä lintulaji, joka käyttää ravinnokseen hyönteisiä ja maahan pudonneita hedelmiä kysymys /kˈysymys/ quaestio lause, jolla tiedustellaan jotakin ja johon odotetaan vastausta kysyntä /kˈysyntæ/ efflāgitō hyödykkeen määrä, jonka toimijat ovat valmiita ostamaan annetulla hinnalla kysyä /kˈysyæ/ quaerere esittää kysymys, tiedustella kytkeytyä /kˈytkeytˌyæ/ cōpulō kytkeä itsensä (automaattisesti) kytkeä /kˈytkeæ/ cohaereō yhdistää mekaanisesti kiinni jhk kyttä /kˈytːæ/ satelles poliisietsivä, poliisi kyvetti /kˈyvetːɪ/ patina neliönmuotoinen astia, jota käytetään spektroskooppisissa mittauksissa kyvykkyys /kˈyvykːyːs/ ops se, että on kyvykäs kyvykäs /kˈyvykæs/ potis sellainen, jolla on kyky johonkin; jonka on mahdollista tehdä jotakin kyy /kˈyː/ aspis kyykäärme (), matelija, jota tavataan lähes koko Suomessa. Kyy on ainoa Suomen luonnossa elävä myrkkykäärme. Kyyn tunnistaa ruskehtavasta tai harmaasta väristä ja koko eläimen mittaisesta sahanteräjuovasta. Myös tummia yksivärisiä yksilöitä esiintyy, jolloin lajin määrittämiseksi kannattaa kiinnittää huomio silmäterän pystysuoruuteen. kyyhky /kˈyːhky/ columba, columbus jokin laji noin kolmesataalajisesta kyyhkylintujen heimosta, joille on tyypillistä, että naaraat munivat kerralla kaksi munaa ja ruokkivat poikasia pesään aluksi kupunsa maitomaisella eritteellä ja myöhemmin siemenillä. Suomessa varsinaisia kyyhkyjä pesii luonnossa kaksi lajia, sepelkyyhky ja uuttukyyhky; lisäksi ihmisen luomissa olosuhteissa lisääntyy kesykyyhky. kyykistyä /kˈyːkɪstˌyæ/ conquiniscō mennä kyykkyyn kyykky /kˈyːkːy/ conquiniscō asento, jossa jalat ovat koukussa siten, että pakarat ovat lähellä kantapäitä kyylä /kˈyːlæ/ ardaliō henkilö, joka puuttuu vastenmielisellä tavalla hänelle kuulumattomiin asioihin kyynel /kˈyːnel/ lacrima (fysiologia) silmäkulmaan kihoava nestepisara kyynärluu /kˈyːnærluː/ ulna pikkusormen puoleinen kahdesta kyynärvarren luusta kyynärpää /kˈyːnærpæː/ cubitus, cubitum ihmisen kyynärvarren ja olkavarren taitteen terävä ulkoreuna kyynärtaive /kˈyːnærtˌaive/ agolum käsivarressa sijaitseva kyynärnivelen taive kyynärvarsi /kˈyːnærvˌarsɪ/ antebrachium ihmisen ruumiinosa, käsivarren osa, kyynärpään ja ranteen välissä kädensija /kˈædensˌija/ ampla paikka tai rakenneosa kädellä tarttumista ja vetämistä tai kiinnipitämistä varten käki /kˈækɪ/ cuculus Käkilintuihin kuuluva lintulaji (), jonka urokset kukkuvat. käly /kˈæly/ frātria oman aviopuolison sisko kämmen /kˈæmmen/ palma käden sisäpuoli; se puoli jonne sormet taipuvat kämmenluu /kˈæmmenluː/ ossa metacarpi kämmenessä oleva sormen luu kännykkä /kˈænnykːæ/ telephonulum pienikokoinen matkapuhelinlaite käpy /kˈæpy/ pinea havupuun tai muun paljassiemenisen kasvin kukinto käpyrauhanen /kˈæpyrˌauhanen/ glandula pinealis käpylisäke; väliaivojen yläosassa, kolmannen aivokammion takaseinämässä sijaitseva pieni, noin 0,1-0,2 g painava rauhanen, joka erittää vereen muun muassa melatoniinia kärhi /kˈærhɪ/ pampinus (kasvitiede) kasvin lankamainen kiipeämis- ja tarttumaelin kärki /kˈærkɪ/ acumen 2. esineen tai muodostuman uloin, tavallisesti teräväksi suippeneva osa 3. sanallisen tai fyysisen hyökkäyksen ensimmäinen, näkyvin tai tärkein osa kärppä /kˈærpːæ/ mustela, mustella näätäeläimiin kuuluva pieni petoeläin (Mustela erminea) kärpänen /kˈærpænen/ musca mikä tahansa kaksisiipisten -alalahkoon kuuluva hyönteislaji tai sellaisen yksilö kärpäslätkä /kˈærpæslˌætkæ/ muscārium kärpästen tappamiseen käytetty apuväline kärpässieni /kˈærpæssˌienɪ/ amanita jonkin helttasienten sukuun Amanita kuuluvista myrkkysienistä kärry /kˈærry/ iumentum Ajoneuvon perässä hinattava tai ihmisvoimin työnnettävä, pyörillä liikkuva tavaran tai ihmisten kuljettamiseen tarkoitettu laite. Yksikköä tavallisemmin sanasta käytetään monikollista muotoa kärryt. kärsivällinen /kˈærsɪvˌællɪnen/ patiēns joka odottaa rauhassa, huolestumatta tai hermostumatta kärsivällisyys /kˈærsɪvˌællɪsyːs/ patientia se, että on kärsivällinen kärsiä /kˈærsɪæ/ 1. aggravor tuntea fyysistä tai henkistä tuskaa 2. sentīre (siasta, norsusta tai vastaavasta) tonkia tai tunnustella kärsällään kärsä /kˈærsæ/ caudex norsun elin, joka vastaa nenää ja ylähuulta kärventää /kˈærventæː/ capio kuumentaa voimakkaasti, erityisesti siten, että pinta palaa karrelle käsi /kˈæsɪ/ 1. manus ihmisen tai apinan yläraajan kärkiosa ranteesta sormenpäihin, käsi suppeassa merkityksessä 2. membrum superius käsi laajassa merkityksessä, ihmisen tai apinan koko yläraaja olkapäästä sormenpäihin käsiala /kˈæsɪˌala/ manus ihmisen persoonallinen tapa kirjoittaa käsin tyylinsä mukaisesti käsilaukku /kˈæsɪlˌaukːu/ sacculus olalla tai kädessä kannettava laukku käsin /kˈæsɪn/ manu kättä t. käsiä käyttäen, käsillä, käsin tehtynä käsine /kˈæsɪne/ chirotheca kättä peittävä vaatekappale käsiraha /kˈæsɪrˌaha/ arrabō kauppaa solmittaessa tai sopimusta tehtäessä aikeen vahvistamiseksi sillä hetkellä maksettava rahasumma käsiraudat /kˈæsɪrˌaudat/ manicae henkilöä rajoittavat, tyypillisesti molempiin ranteisiin asennettavat kettingillinen kahleet; tyypillinen varuste poliisivoimilla käsite /kˈæsɪte/ conceptum ihmisen mielessä jäsentynyt, selkeästi määriteltävissä oleva idea todellisuudessa esiintyvästä konkreettisesta tai abstraktista asiasta käsitellä /kˈæsɪtellæ/ afficiō koetella käsin käsiterä /kˈæsɪtˌeræ/ manus yläraajan uloin osa: ranne, kämmen ja sormet käsittely /kˈæsɪtːˌely/ tractātiō käsin tehtävä toimenpide tai joukko toimenpiteitä käsittämätön /kˈæsɪtːˌæmætøn/ indēspectus sellainen, jota ei voi käsittää käsittää /kˈæsɪtːæː/ 1. comprehendere tiedostaa ja ymmärtää jokin asia 2. calculare muodostua jostakin, sisältää käsityö /kˈæsɪtyø/ manuopera 2. pienissä sarjoissa tehty pienimuotoinen tuotteiden valmistus, kuten ompelu, yleensä matkamuistoiksi tai koristeiksi 3. käsityönä valmistettu tai tekeillä oleva tuote, käsiteollisuustuote käsivarsi /kˈæsɪvˌarsɪ/ bracchium kädellisten yläraajan osa ranteesta olkapäähän, eli kyynärvarsi ja olkavarsi yhdessä käskeä /kˈæskeæ/ doceo saada joku sanallisen, kirjallisen tai muun viestin kautta tekemään jotakin, koska viestijä niin haluaa tai koska viestijällä on velvollisuus katsoa, että käsketty asia toteutuu käsky /kˈæsky/ imperium jonkun puheella tai kirjallisesti tai muuten ilmaisema lausuma, jonka mukaan jokin asia tulee viestin vastaanottajan toteuttaa hänen tahdostaan riippumatta käskyvalta /kˈæskyvˌalta/ imperium määräysvalta, oikeus käskeä tai määrätä kätellä /kˈætellæ/ commoveō tervehtiä jotakuta ojentamalla hänelle kätensä ja puristamalla hänen kättään kätilö /kˈætɪlø/ obstetrīx terveydenhuollon ammattinimike henkilölle, joka avustaa synnyttävää naista synnytyksessä kätkeytyä /kˈætkeytˌyæ/ celare mennä kätköön tai kätköksiin kätkeä /kˈætkeæ/ abscondō 2. laittaa kätköön, laittaa salaiseen paikkaan 3. pitää omana tietonaan kätkö /kˈætkø/ abscondō kätköpaikka, paikka, mihin jotain on kätketty eli piilotettu kätyri /kˈætyrɪ/ minister tuomittavaan tekoon jonkun apurina osallistuva henkilö kävellä /kˈævellæ/ ambulo liikkua laittamalla jalkaa toisen eteen kävely /kˈævely/ iter kävellen kuljettu matka kävelykeppi /kˈævelykˌepːɪ/ baculum kävelemisessä apuna käytettävä keppi, jonka avulla saadaan siirrettyä painoa jaloilta kepin varaan kävelymatka /kˈævelymˌatka/ ambulatio etäisyys, jonka joku on kulkenut jalan käydä /kˈæydæ/ 1. vīsitō mennä ja tulla takaisin; pistäytyä, kyläillä (+ inessiivi, + adessiivi) 2. disciplina opiskella jossakin (+ partitiivi) 3. ago 2. kulkea eteenpäin 3. tuottaa alkoholia sokereista hiivasienten avulla 4. ambulo toimia, olla toiminnassa (koneistoista); käyttää polttoaineenaan 5. praetereo sopia, käydä päinsä, olla soveliasta 6. fūnctiō sopia johonkin tarkoitukseen käydä päinsä /kˈæydæ pˈæinsæ/ -nam sopia, olla hyväksyttävää käymälä /kˈæymælæ/ forica vessa, ulkohuone käynti /kˈæyntɪ/ ambulatio eräs hevosen askellajeista: tavallinen nelitahtinen ”kävely” käyristyä /kˈæyrɪstˌyæ/ curvāmen muuttua käyräksi tai käyremmäksi käyrä /kˈæyræ/ linea curva viiva, joka ei ole kauttaaltaan suora käyrätorvi /kˈæyrætˌorvɪ/ cornu varhaisista metsästystorvista kehittynyt vaskipuhaltimiin kuuluva torvi, jonka pituus on 3–4 metriä käyte /kˈæyte/ fermentum käyteaine, käymistä aiheuttava ja ylläpitävä aine käyttäjä /kˈæytːæjæ/ usor henkilö, joka käyttää jotakin konetta, laitetta tai muuta työvälinettä käyttäytyminen /kˈæytːæytˌymɪnen/ actio tapa, jolla elollinen olento käyttäytyy tai toimii käyttäytyä /kˈæytːæytˌyæ/ ago toimia jollakin tietyllä tavalla jossakin tilanteessa käyttää /kˈæytːæː/ uti tehdä tai toteuttaa jokin asia jollakin nimenomaisella esineellä, tietokoneohjelmalla tms., pitää jossakin käytössä käyttö /kˈæytːø/ usurpatio jonkin välineen hyödyntäminen jonkin asian tekemisessä käyttöjärjestelmä /kˈæytːøjˌærjestˌelmæ/ systema internum tietokoneen keskeinen matalan tason tietokoneohjelmisto, joka tarjoaa perustoiminnot tietokoneen käyttämiseen ja toimii rajapintana fyysisen laitteiston ja tietokoneessa toimivien ohjelmistojen välillä käyttökelpoinen /kˈæytːøkˌelpoinen/ implemens jota on mahdollista tai hyvä käyttää käytännössä /kˈæytænnˌøssæ/ in actu käytännöllisesti ajatellen, todellisuudessa käytäntö /kˈæytæntø/ institūtum toimivaksi todettu järjestelmällisyyteen pyrkivä toimintatapa käytävä /kˈæytævæ/ andron pääsyn mahdollistava kapeahko, pitkänomainen kulkutie tai kulkuväylä käytös /kˈæytøs/ actio yksilön tai olion ominainen tai poikkeava menettely tai tapa toimia eri tilanteissa ja olosuhteissa käännekohta /kˈæːnnekˌohta/ discrīmen uuden ajanjakson alku käännös /kˈæːnnøs/ interpretatio (kielitiede) teksti, joka on käännetty kieleltä toiselle käänteisluku /kˈæːnteislˌuku/ mūtuus luku, jonka lukuarvo on ko. luvun käänteisarvo kääntyä /kˈæːntyæ/ vertō vaihtaa suuntaa; tehdä käännös kääntäjä /kˈæːntæjæ/ 1. interpres kielenkääntäjä, henkilö, joka kääntää tekstiä kieleltä toiselle, vrt. tulkki 2. compīlātor tietokoneohjelma, joka luo tietokoneohjelman ohjelmointikielisen lähdekoodin perusteella konekielisen ajettavan binääritiedoston kääntäminen /kˈæːntæmɪnen/ interpretātiō (käännöstiede) tekstin muuntaminen kielestä toiseen ymmärrettävästi kääntää /kˈæːntæː/ traducere, vertere tulkita teksti kieleltä toiselle kääntöpiiri /kˈæːntøpˌiːrɪ/ tropicus leveyspiiri, joka on pohjoisimmalla tai eteläisimmällä kohdalla, johon aurinko johonkin aikaan vuodesta paistaa kohtisuoraan ylhäältä eli zeniitistä; maapallon kääntöpiirien sijainti on noin 23 astetta pohjoista ja eteläistä leveyttä päiväntasaajan molemmin puolin; sijainti on sama kuin maapallon akselikaltevuus kääpiö /kˈæːpɪø/ nanus kääpiökasvuinen henkilö; muita suhteellisesti huomattavasti lyhyempi henkilö kääpiöpäästäinen /kˈæːpɪøpˌæːstæinen/ sōrex eräs päästäinen (Sorex minutissimus) käärme /kˈæːrme/ serpens, oray, anguis alalahkoon Serpentes kuuluva jalaton ja vaihtolämpöinen matelija, jonka sanotaan kehittyneen liskoista kääryle /kˈæːryle/ volūmen ruoka, jossa on jokin täyte syötävään kääröön sijoitettuna köli /kˈølɪ/ carīna laivan tai veneen pohjassa sijaitseva uloke, evä tai palkki, joka vakauttaa pituussuuntaista kulkua erityisesti purjeveneissä ja tuulisissa olosuhteissa kölninvesi /kˈølnɪnvˌesɪ/ aqua Coloniensis alkoholipitoinen raikastus- ja puhdistusvesi, eau de Cologne kömpelö /kˈømpelø/ inconcinnus liikkeissään jäykkä, kankea, hidas, joustamaton; taitamaton, avuton köyhdyttää /kˈøyhdytːæː/ pauperō tehdä köyhemmäksi; saada köyhtymään köyhyys /kˈøyhyːs/ paupertas köyhänä oleminen, puutteenalaisuus köyhä /kˈøyhæ/ pauper osattomaksi jäänyt, varaton köyhälistö /kˈøyhælˌistø/ egens köyhä väestönosa köynnöskasvi /kˈøynnøskˌasvɪ/ vīnea puu- tai ruohovartinen mateileva, usein kiipeävä, toisinaan kärhöjä muodostava pitkä kasvi köysi /kˈøysɪ/ restis muun muassa kiinnittämiseen käytettävä useista kuiduista tai säikeistä palmikoitu tai kierretty paksu naru laadukas /lˈaːdukas/ quālitās sellainen, jonka laatu on hyvä, laadultaan korkea; laatuisa, tasokas laahata /lˈaːhata/ semita vetää perässään laahus /lˈaːhus/ agmen vaatteen helman maata pitkin ulottuva osa laaja /lˈaːja/ magnus suuri alueeltaan tai vaikutukseltaan laajentua /lˈaːjentˌua/ expandō tulla laajemmaksi laakeri /lˈaːkerɪ/ castra kone-elin, jonka on tarkoitus vähentää kitkaa ja kulumista pyörivien osien välillä laakerinlehti /lˈaːkerˌinlehtɪ/ laurus laakeripuun mausteena käytetty lehti laakeripuu /lˈaːkerɪpuː/ badius Välimeren alueen ainavihanta pieni puu (Laurus nobilis), josta saadaan mausteena käytettävää laakerinlehteä laakeriseppele /lˈaːkerɪsˌepːele/ laureola Laakeripuun oksista ja lehdistä tehty seppele. laakso /lˈaːkso/ vallis, valles alue vuorten tai mäkien välissä laantua /lˈaːntua/ sedeo rauhoittua, tasaantua laardi /lˈaːrdɪ/ arvina sulatettu ja puhdistettu ihra laastari /lˈaːstarɪ/ emplastrum ihoon tarraliimalla kiinnittyvä, yleensä kankaasta, muovista tai kuituaineesta tehty lappu, jonka tehtävä on suojata haavaa; kiinnelaastaria käytetään muiden sidosten kiinnittämiseen laastaroida /lˈaːstarˌoida/ alligō peittää laastarilla laatikko /lˈaːtɪkːo/ 1. capsa esine, jossa säilytetään muita esineitä 2. loculus huonekalun yleensä auki vedettävä lokero, jossa säilytetään esineitä laatoittaa /lˈaːtoitːaː/ pavimento päällystää laatoilla laatu /lˈaːtu/ 1. quālitās 2. kvaliteetti, laadukkuus, tekninen tai taiteellinen korkeatasoisuus, hyvyys 3. Lähetin ja tornin välistä arvoeroa sanotaan kvaliteetiksi eli laaduksi. Se on hieman vähemmän kuin kaksi sotilasta. 2. genus laatuluokka, laji laava /lˈaːva/ lava tulivuorista osittain tai kokonaan sulana purkautuva kiviaines, magma laboratorio /lˈaborˌatorˌio/ laboratorium kokeellisiin (tieteellisiin tai teknisiin) tutkimuksiin käytetty tila, sellaisia tutkimuksia tekevä laitos tai osasto taikka eräiden korkeakoulujen toimintayksikkö labyrintti /lˈabyrˌintːɪ/ labyrinthus sokkelo, käytäväverkosto, jossa on lähtöpaikasta määränpäähän johtavan reitin lisäksi monia umpikujia ja harhauttavia lenkkejä ladata /lˈadata/ 1. carrus 2. liittää johonkin jokin osa tai täyttää käyttöaineella toimintakuntoon saattamiseksi 3. asettaa panos tuliaseeseen 4. siirtää tiedosto massamuistilta tietokoneen muistiin tai ohjelmaan käsiteltäväksi 2. onus electricum täyttää akku sähkövirralla, varata lahdelma /lˈahdelma/ acinus pienehkö tai leveäsuinen lahti lahdenpoukama /lˈahdempˌoukama/ acinus lahden poukama, pieni ja usein leveäsuinen lahti lahja /lˈahja/ donum vapaaehtoisesti jollekulle annettu asia tai esine, jonka tarkoituksena on yleensä ilahduttaa; annetaan merkkipäivänä tai kiitokseksi lahje /lˈahje/ crūs housujen jalan peittävä osa, joita housuissa on kaksi lahjoittaja /lˈahjoitːˌaja/ donator se, joka lahjoittaa lahjomaton /lˈahjomaton/ incoinquinabilis henkilö, joka ei suostu ottamaan vastaan lahjuksia, jota ei voi ostaa lahjonta /lˈahjonta/ largitio lahjusten antaminen ja vastaanottaminen ilmiönä lahko /lˈahko/ ordo taksonomian hierarkiataso, eliökunnan luokitteluyksikkö, joka on heimon ja luokan välissä lahna /lˈahna/ sparulus särkikalojen heimon sivuilta litistynyt korkearakenteinen makean veden ja murtoveden kala (). Lahnan selkäevässä on 12 ruotoa ja pitkässä peräevässä 28–31 ruotoa. laho /lˈaho/ cariōsus varsinkin puusta: sellainen missä on lahoa, lahoinen, lahonnut lahota /lˈahota/ cariēs (eloperäisistä aineista, tav. puusta) muuttua bakteerien ja sienten vaikutuksesta hapellisessa ympäristössä (vertaa sanaan mädäntyä) hauraaksi ja pehmeäksi lahti /lˈahtɪ/ sinus meren tai järven muodostelma, jossa vesi työntyy pitkälle mantereeseen kuuluvien maa-alueiden väliin laidun /lˈaidun/ pābulātiō alue, jolla kasveja ravinnokseen käyttävät kotieläimet laiduntavat laiduntaa /lˈaiduntaː/ pasco olla laitumella, syödä laitumella laiha /lˈaiha/ tenuis (eläimestä tai ihmisestä) jolla on vähän ihonalaista rasvaa, hoikka, luiseva laihdutuskuuri /lˈaihdutˌuskuːrɪ/ diaeta sellaisen ruokavalion noudattaminen, jonka tavoitteena on laihtuminen yleensä terveydellisistä syistä laillinen /lˈaillɪnen/ lēgitimus sellainen, joka perustuu voimassa olevaan lakiin, lainmukainen laillisesti /lˈaillɪsˌestɪ/ lēge laillisella tavalla laimentaa /lˈaimentaː/ diluere tehdä vähemmän väkeväksi, intensiiviseksi laimentua /lˈaimentˌua/ affligere osakeannin, tai kun osakkeita saadaan optio-oikeuksilla tai vaihtovelkakirjan juoksuajan lopuksi merkitään uusia osakkeita, seurauksena yksittäisen osakkeen antaman omistuksen, äänivallan ja osuuden yrityksen voitoista pienentyminen; yksittäisen osakkeen arvo, osakekohtainen tulos ja osakekohtainen osinko pienentyvät; liudentua laiminlyödä /lˈaimɪnlˌyødæ/ neglegō jättää huolehtimatta asianmukaisesti laina /lˈaina/ mūtuum tilapäisesti haltuun otettu esine tai raha, joka aiotaan palauttaa tai maksaa takaisin lainaaja /lˈainaːja/ crēditor lainaksi antaja lainanantaja /lˈainanˌantaja/ crēditor tavallisesti liikepankki tai muu rahoituslaitos, joka harjoittaa rahanlainausta eli antolainausta lainata /lˈainata/ 1. commodō antaa jotakin olettaen, että se palautetaan takaisin 2. mutuor ottaa jokin olettaen, että se palautetaan takaisin lainoppinut /lˈainopːɪnut/ causidicus juutalaisuudessa uskonnollisen lain asiantuntijaksi koulutettu henkilö lainsäätäjä /lˈainsæːtˌæjæ/ lēgislātor lakeja säätävä elin; sen jäsen, demokratiassa mahdollisesti kansanedustaja laipio /lˈaipɪo/ lacunar huonetilan katto, sisäkatto laiska /lˈaiska/ piger sellainen, joka on haluton tekemään töitä, jolle ei työnteko maistu laiskasti /lˈaiskastɪ/ lentē laiskalla tavalla eli haluttomasti ja hitaasti laiskiainen /lˈaiskɪˌainen/ pigritia kolmivarvaslaiskiaisten () tai kaksivarvaslaiskiaisten () heimon eläin laiskimus /lˈaiskɪmus/ cunctātor ihminen (tai eläin), joka on haluton tekemään työtä laiskotella /lˈaiskotella/ deses lepäillä tekemättä mitään laiskuus /lˈaiskuːs/ pigritia se, että on laiska laita /lˈaita/ costa kylki, m. kyljen yläreuna laitahyökkääjä /lˈaitahˌyøkːæːjæ/ ala joukkuelajeissa käytetty nimitys laitapaikan pelaajalle laite /lˈaite/ māchina mekaaninen, tiettyä rajattua tarkoitusta varten valmistettu kone laiton /lˈaiton/ clandestinus lainvastainen laittaa /lˈaitːaː/ paro tehdä, valmistaa laituri /lˈaiturɪ/ mōlēs rannassa veden äärellä oleva rakennelma, jota käytetään alusten kiinnitys- tai lastauspaikkana tai vapaa-ajan viettoon laiva /lˈaiva/ navis, carina suurikokoinen vedessä kulkeva alus, yleensä selvästi suurempi kuin vene laivakuljetus /lˈaivakˌuljetus/ nāviculāria kuljetus joka tapahtuu laivalla laivasto /lˈaivasto/ vēlōx 2. merivoimien, valtion, varustamon tms. kaikki tai tiettyyn tarkoitukseen käytettävät alukset 3. lentoyhtiön lentokonekalusto; käytettävissä olevat ilma-alukset laivastonsininen /lˈaivastˌonsɪnɪnen/ classiarus väriltään laivastossa käytetyn tummansinisen kaltainen laivastonsininen /lˈaivastˌonsɪnɪnen/ classiarus monien laivastojen käyttämä tummansininen väri laivue /lˈaivue/ turma 2. merivoimissa johdettu laivastoyksikkö 3. ilmavoimissa kolmen tai neljän lentueen muodostama joukkoyksikkö laji /lˈajɪ/ species keskenään lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä tuottavien yksilöiden joukko, eliölaji: eläinlaji, kasvilaji lajike /lˈajɪke/ varietās (biologia) myyntiin laskettu, nimen saanut kasvin jalostustyön lopputulos lajitella /lˈajɪtella/ discribō järjestää jtk tietyn säännön mukaisesti eri ryhmiin lakaista /lˈakaista/ ēverrō puhdistaa lattiaa tai maata luudalla tai harjalla lakana /lˈakana/ folium vuodevaate, joka suojaa patjaa tai peitettä lakata /lˈakata/ absisto loppua jokin toiminta laki /lˈakɪ/ lex valtion lainsäädäntöelimen säätämä kaikkia velvoittava säädös; lain säätämiselle määrättyjä muotoja noudattaen syntynyt valtion tahdon ilmaus, jota on noudatettava lakimies /lˈakɪmies/ causidicus lakien asiantuntija, lakien parissa työskentelevä lainoppinut lakki /lˈakːɪ/ petasus sienen itiöemän varren päässä oleva osa, hattu lakko /lˈakːo/ cessatio työnteon keskeytys, jonka tarkoituksena on saada työnantaja suostumaan työntekijän vaatimuksiin tai osoittaa mieltä työhön liittyviä asioita vastaan lakkoilla /lˈakːoilla/ cūdō jäädä pois töistä lakoninen /lˈakonɪnen/ breviloquens lyhytsanainen lakritsi /lˈakrɪtsɪ/ glycyrrhiza lakritsijuurella maustettu makeinen, joka sisältää sokerin ja vehnäjauhon lisäksi monesti myös arabikumia ja salmiakkia ja joka värjätään mustaksi lääkehiilellä lakritsijuuri /lˈakrɪtsɪjˌuːrɪ/ glycyrrhiza lakritsikasvin () juuriosa, josta tehdään lakritsia laktoosi /lˈaktoːsɪ/ lactosum maidossa esiintyvä galaktoosista ja glukoosista muodostunut disakkaridi, maitosokeri lama /lˈama/ depressio kansantalouden tilanne jossa bruttokansantuote yleisen määritelmän mukaan laskee (muutos on miinusmerkkistä) vähintään kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä; taloustoiminnan supistumisen kausi, jonka seurauksena usein tavallista enemmän irtisanomisia ja konkursseja; pitkittynyt, vähintään kahden vuosineljänneksen pituinen matalasuhdanne; vakavampi kuin taantuma lammas /lˈammas/ ovis Ovis aries, sorkkaeläinten lahkon märehtijäin alalahkoon kuuluva nisäkäs, jota pidetään kotieläimenä tuottamaan villaa, lihaa ja turkiksia, joskus maitoa lammaspaimen /lˈammaspˌaimen/ pastor työkseen lampaita kaitseva henkilö lampaanliha /lˈampaːnlˌiha/ ovilla teurastuksessa eroteltu ruoaksi valmistettava osa lampaasta lampetti /lˈampetːɪ/ lucerna seinään kiinnitettävä kynttilän tai lampun pidike lampi /lˈampɪ/ stāgnum järveä pienempi vesitäytteinen luonnon allas, johon vettä kerääntyy ympäristöstä, usein lähteestä, ja josta ei ole näkyvää laskuväylää vesistöön lamppu /lˈampːu/ lucerna joko nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta, tai sähköenergiaa käyttävä itsenäinen valaistuslaite; valaisin tai erityisesti sen valoa tuottava osa kuten polttimo lana /lˈana/ trahea tienpinnan tai kynnetyn pellon tasoittamiseen käytettävä laite langeta /lˈaŋŋeta/ 1. caespito kaatua 2. cado 2. sortua, hairahtaa, hairahtua tekemään jtk 3. joutua jkn/jnk harhauttamana jhk lanka /lˈaŋka/ fīlum kuituja yhteen kehräämällä valmistettu kiinnitysväline, kutoma- ja ompelutarvike. Kerrattu lanka on valmistettu useista, toisiinsa kierteellä sidotuista säikeistä. lankeemus /lˈaŋkeːmus/ casus lankeaminen, hairahtaminen, hairahtuminen lankku /lˈaŋkːu/ tabula poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoinen sahatavaramitoituksen mukainen puutavara, jonka paksuus on yli 38 mm ja leveys on yli 75 mm lanko /lˈaŋko/ lēvir oman aviopuolison veli lankous /lˈaŋkous/ affīnitās jonkun henkilön ja hänen puolisonsa sukulaisen välinen suhde, avioliittoon perustuva sukulaisuus lannenikama /lˈannenˌikama/ vertebrae lumborum abdominis selkärangan nikamat 20–24 ylhäältä laskien () lannoittaa /lˈannoitːaː/ fimum levittää lantaa tai muuta lannoitetta lanseerata /lˈanseːrˌata/ dēdūcō julkaista (markkinoille) lanseeraus /lˈanseːraus/ dēdūcō se, että lanseerataan; tuotteen julkistus lanta /lˈanta/ fimum kasvisravintoa syövän kotieläimen uloste lantaani /lˈantaːnɪ/ lanthanum lantanideihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on La ja järjestysluku 57 lantatunkio /lˈantatˌuŋkɪo/ fimārium lannoitteeksi tarkoitettu eläinten uloste ja kuivikkeet kasattuna keoksi tai läjäksi lantio /lˈantɪo/ pelvis (lat. pelvis) ihmisen lantio muodostuu lonkkaluista, häpyluiden välisestä häpyliitoksesta ja suoliluiden väliin sijoittuvasta ristiluusta. Lantion tehtävänä on liittää alaraajat vartaloa tukevaan selkärankaan ja samalla suojata suolistoa ja sukupuolielimiä. lantioluu /lˈantɪoluː/ ossa innominata pelvis coxarum lantion suuret laakeat luut lantti /lˈantːɪ/ nummus metalliraha; pieni metallista valmistettu ympyrän muotoinen maksuväline, kolikko lapa /lˈapa/ lamina airossa, mailassa tai muussa välineessä leveä, litteä kohta lapaluu /lˈapaluː/ scapula selässä kylkiluiden takana sijaitseva hartian luihin kuuluva, parillinen solisluuhun ja olkaluuhun niveltyvä litteä kolmiomainen luu, scapula lape /lˈape/ 1. facies litteän kappaleen leveämpi sivu; kapeampaa sivua kutsutaan syrjäksi 2. plānus miekan terän leveä puoli lapio /lˈapɪo/ pala kaivamiseen tai luomiseen käytetty puu-, metalli- tai muovivartinen kaivu- tai luontityökalu, jossa on metallinen, joskus puinen tai muovinen, käyttöä varten muotoiltu lapa lapioida /lˈapɪˌoida/ pāla käyttää lapiota; kaivaa lapiolla lapsellinen /lˈapsellɪnen/ puerīlis lapsen kaltainen, lapsen tavalla käyttäytyvä tai sellaiselta vaikuttava lapsenlapsi /lˈapsenlˌapsɪ/ neptis ihmisen jälkeläinen toisessa sukupolvessa lapsenmielinen /lˈapsenmˌielɪnen/ puerīlis sellainen, jonka mieli on kuin lapsella; joka esimerkiksi pitää lasten kanssa leikkimisestä tai on luonteeltaan impulsiivinen lapsenmurha /lˈapsenmˌurha/ infanticidium itse synnyttämänsä imeväisikäisen lapsen murhaaminen lapsi /lˈapsɪ/ filia, filius nuori ihminen, joka ei ole vielä aikuistunut lapsivesi /lˈapsɪvˌesɪ/ liquor amnii kohdussa sikiön ympäröivä vesi, joka synnytyksessä vuotaa ulos lapsuus /lˈapsuːs/ incunabŭla aika, jolloin ihminen on lapsi; syntymästä murrosikään t. nuoruuteen asti laryngaali /lˈaryŋŋˌaːlɪ/ laryngealis (fonetiikka) Äänne, joka ääntyy kurkussa. laryngaalinen /lˈaryŋŋˌaːlɪnen/ laryngealis kurkunpään avulla tuotettava laryngiitti /lˈaryŋŋˌiːtːɪ/ laryngitis kurkunpään tulehdus lasi /lˈasɪ/ vitrum kivennäisaineseosten sulatteen jähmettyessä syntyvä kova, amorfinen aine laskea /lˈaskea/ 1. calculare tehdä laskutoimituksia; arvioida matemaattisesti; selvittää lukumäärä, ottaa luku 2. discedo siirtää jokin alaspäin 3. lābor tulla liukuen tai veden päällä kelluen alas jotakin pitkin 4. cadere vähentyä, tulla alaspäin joltain tasolta 5. dēdūcō vähentää 6. patior päästää pois 7. fungor johtaa johonkin 8. aedificō asentaa maahan putki, kaapeli, tms. laskettelu /lˈasketːˌelu/ dēclīvis laskettelemisen tapahtuma laskeutua /lˈaskeutˌua/ 1. descendō tulla alas hallitusti 2. egredior (erityisesti) siirtyä lennosta maan varaan laskiaissunnuntai /lˈaskɪˌaissunnˌuntai/ Quinquagesima (kristinusko) erään sunnuntaipäivän kristillinen nimitys; laskiaistiistaita edeltävä sunnuntai, jolloin laskiaista vietetään kirkossa laskimo /lˈaskɪmo/ vena#Latina verisuoni, jossa veri virtaa sydämeen päin lasku /lˈasku/ 1. calculātiō matemaattinen toimitus, laskeminen 2. rostrum laskutehtävä esim. kotiläksynä laskutoimitus /lˈaskutˌoimɪtus/ calculātiō toimenpide, jossa yhdestä tai useammasta luvusta muodostetaan jonkin säännön mukaisesti uusi luku laskuvarjo /lˈaskuvˌarjo/ umbrella descensoria aiemmin silkistä, nykyisin yleensä nailonista valmistettu valjaskiinnitteinen, rakenteeltaan alta avoin pallomainen (ilmanvastukseen perustuva) tai patjamainen (liito-ominaisuuteen ja siiven nostovoimaan perutuva) laite, jota käytetään ensisijaisesti hidastamaan vapaata pudotusta ilmassa lassota /lˈassota/ capulum ottaa kiinni lassolla heittämällä lasta /lˈasta/ 1. platalea minor litteä ja leveä työkalu, jolla levitetään tai siirretään aineita 2. serperastrum murtumissa käytetty siteen tuki lastata /lˈastata/ carrus tehdä kuormaa, kuormata lastenvaunut /lˈastenvˌaunut/ plostellum työnnettävät vaunut, joissa on päällä kuomu, jotka on tarkoitettu pienen lapsen kuljetukseen lastoittaa /lˈastoitːaː/ serperastrum tukea lastalla tai lastoilla lastu /lˈastu/ assula puusta vuolemalla irrotettu suikale lateksi /lˈateksɪ/ latex mikroskooppisen polymeerihiukkasten ja veden muodostama seos, eli emulsio lateraalinen /lˈaterˌaːlɪnen/ lateralis sivulla tai kauempana keskiviivasta sijaitseva, sivu-, laita- latina /lˈatɪna/ lingua latina, sermo latinus latinan kieli (kielitunnus: la), alkuaan Italiassa Latiniumin maakunnassa latinien puhuma indoeurooppalaisten kielten italialaisen kieliryhmän kieli, joka oli myös antiikin roomalaisten kieli latinalainen /lˈatɪnalˌainen/ latinus latinaan liittyvä lato /lˈato/ horreum rakennus, jossa säilytetään eläinten rehuksi tarkoitettuja heiniä lattia /lˈatːɪa/ solum huoneen pohjana oleva rakenne, jonka päällä yleensä kävellään latva-artisokka /lˈatvaˈartɪsˌokːa/ carduus viljelykasvi (), jonka mykeröä suojaavat suomut ja kukkapohja ovat syötäviä latvia /lˈatvɪa/ letticus latvian kieli (kielilyhenne: lv), Latviassa puhuttava indoerooppalaisten kielten balttilaiseen ryhmään kuuluva kieli. latvialainen /lˈatvɪalˌainen/ letticus Latviasta peräisin oleva tai Latviaan liittyvä latvialainen /lˈatvɪalˌainen/ letticus 2. pysyvästi Latviassa asuva henkilö 3. Latvian kansalainen 4. syntyperältään latvialainen latvus /lˈatvus/ corona yksittäisen puun tai pensaan oksisto ja lehvästö; myös puun hakkuutähteeksi jäävä latvaosa lauantai /lˈauantai/ dies Saturni viikon kuudes päivä, päivä perjantain ja sunnuntain välissä laudoittaa /lˈaudoitːaː/ conscendō peittää laudoilla seinä, kiinnittää laudat esim. seinään tai laituriin lauha /lˈauha/ levis leuto, lauhkea lauhduttaa /lˈauhdutːaː/ condēnsō jäähdyttää kaasu nesteeksi laukaista /lˈaukaista/ dēdūcō panna liikkeelle laukaisu /lˈaukaisu/ dēdūcō se, että laukaistaan jotakin (esim. ase tai raketti) laukaus /lˈaukaus/ germen kiekon lyönti mailalla tai pallon potku maalia kohti laukku /lˈaukːu/ crumena kankaasta tai nahasta valmistettu kantoväline, jossa voi säilyttää ja kuljettaa tavaroita laulaa /lˈaulaː/ canere, cantare tuottaa ääntä yhtenäisen uloshengitysvirtauksen kulkiessa äänihuulten välistä siten että noudatetaan säveltaajuuksia ja säilytetään sävelten kesto sekä tyypillisesti lausutaan laulunsanat suu avoinna edellä mainitulla tavalla vokaaleja pidentäen laulaja /lˈaulaja/ cantor henkilö, joka laulaa eli tuottaa äänielimillään musiikkia laulajatar /lˈaulajatar/ cantrīx naispuolinen laulaja; naislaulaja laulu /lˈaulu/ 1. cantus, carmen ihmisäänellä aikaan saatua musiikkia 2. carmen, cantus laulettavaksi tarkoitettu teksti ja siihen liittyvä sävellys laulukaskas /lˈaulukˌaskas/ cicada laulukaskaiden yläheimoon () kuuluvia kaskaita lauma /lˈauma/ grex eläinten, erityisesti maanisäkkäiden joukko lause /lˈause/ 1. sententia ihmiskielten kielenkäytön yksikkö, jossa sanotaan ainakin yksi asia, ilmaistaan ajatus. Lauseessa on predikaatti ja usein myös subjekti. 2. theōrēma propositio, joka on tosi; teoreema lauseke /lˈauseke/ verbum 2. hyvin muodostettu ja laillinen yhdistelmä matemaattisia symboleja 3. ohjelmoinnissa arvojen ja funktioiden yhdistelmä, joka evaluoituu tietyksi luku- tai totuusarvoksi tai määrittää jonkin joukon lausunto /lˈausunto/ verbum (usein juridisia vaikutuksia sisältävä) suullinen toteamus lauta /lˈauta/ tabula lankkua ohkaisempi ja rimaa leveämpi poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoinen sahatavaramitoituksen mukainen puutavara (paksuus on alle 38 mm ja leveys yli 75 mm) lautakunta /lˈautakˌunta/ conscendō tiettyä tehtävää varten asetettu monien henkilöiden muodostama toimielin lautanen /lˈautanen/ 1. catillus kattaukseen kuuluva matala syömä-, tarjoilu- tai koristeastia 2. cymbalum metallinen lyömäsoitin, jota soitetaan lyömällä kapulalla tai lyömällä lautasia yhteen 3. patella volans lentävä ~ lautasen muotoinen tunnistamaton lentävä esine, ufo lautasliina /lˈautaslˌiːna/ mantele paperinen tai kankainen liina, johon pyyhitään suuta ruokailun jälkeen lautta /lˈautːa/ 1. ratis pölleistä tai tukeista koottu tilapäinen kelluva liikkumisväline, puulautta 2. ponto sisävesien alus, liikenneväline, joka kuljettaa joen tai vastaavan ylitse, lossi lautturi /lˈautːurɪ/ navector lautan ohjaaja lava /lˈava/ scaena teatterin lava, esiintymiskoroke lavastaa /lˈavastaː/ sistō lavastaa syylliseksi saada johonkin tekoon syytön näyttämään syylliseltä lavastus /lˈavastus/ status teatterin, elokuvan, television tms. arkkitehtonisista aineksista esinesijoitteluin täydentäen muodostettu keinotekoinen estysmiljöö lavea /lˈavea/ extensivus laaja, leveä laventaa /lˈaventaː/ expandō kertoa osoittaja ja nimittäjä samalla luonnollisella luvulla lawrencium /lˈavrensium/ lawrencium eräs alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Lr ja järjestysluku 103 legaatti /lˈeɡaːtːɪ/ lēgātus paavin lähettiläs legenda /lˈeɡenda/ fabula 2. mytologinen sankaritaru 3. sankaritarun päähenkilö legendaarinen /lˈeɡendˌaːrɪnen/ fabularis unohtumaton, mahtava legioona /lˈeɡɪˌoːna/ legio roomalainen sotajoukko, joka koostui noin 6000 miehestä lehdistö /lˈehdɪstø/ 1. foliatura kasvin, varsinkin puun lehdet 2. pressorium aikakaus- ja sanomalehdet lehdykkä /lˈehdykːæ/ libellus kerrannaislehden lavan erillinen osa lehmus /lˈehmus/ tilia metsälehmus (), lehtipuu, jolla on suuret sydämenmuotoiset lehdet lehmä /lˈehmæ/ vacca, bos naaraspuolinen, vähintään kerran synnyttänyt nauta; monien muidenkin märehtijöiden naarassukupuolta kutsutaan lehmäksi lehtevä /lˈehtevæ/ foliātus sellainen, jossa on runsaasti lehtiä lehti /lˈehtɪ/ folium, frons 2. kasvinosa, johon kuuluvat lehtiruoti, lehtilapa ja lehtikanta 3. vihon tai lehtiön yksi arkki tai kirjan yksi yleensä molemmin puolin painettu kahdesta sivusta muodostuva kokonaisuus lehti-ilmoitus /lˈehtɪˈilmoitus/ prescriptio sanoma- tai aikakauslehdessä julkaistu ilmoitus tai mainos lehtikaali /lˈehtɪkˌaːlɪ/ crambe tummanvihreä, voimakkaanmakuinen lehtivihannes (Brassica oleracea var. sabellica) lehtikuusi /lˈehtɪkˌuːsɪ/ larix mikä tahansa Larix-sukuinen havupuu lehtinen /lˈehtɪnen/ libellus pieni lehti lehtipuu /lˈehtɪpuː/ arbor cadūca puu, jolla on leveät lehdet. lehtiriepu /lˈehtɪrˌiepu/ anas sanoma- tai aikakauslehti lehtiselleri /lˈehtɪsˌellerɪ/ apium sellerin muunnos (Apium graveolens var. dulce), jonka pitkiä ja paksuja lehtiruoteja käytetään ruoanvalmistuksessa lehto /lˈehto/ lucus lehtipuista koostuva metsätyyppi lehtokurppa /lˈehtokˌurpːa/ attagēna Scolopax rusticola, Suomessa maan etelä- ja keskiosissa yleinen kahlaaja lehtopöllö /lˈehtopˌøllø/ Strix aluco eräs lintulaji () tai sen yksilö leija /lˈeija/ draco volans papyreus muovinen, paperinen tai kankainen lennokki, jota lennätetään tuulisella säällä pitkän narun päässä leijona /lˈeijona/ leo kissaeläimiin kuuluva petoeläin (Panthera leo), joka elää villinä Afrikan savanneilla ja Intiassa leijonankita /lˈeijonˌaŋkɪta/ draco mikä tahansa leijonankitojen suvun () kasvi leikata /lˈeikata/ 1. seco osittaa saksilla, veitsellä tai muulla teräaseella 2. pampinō katkaista, lyhentää, typistää kasvin vartta tai sen oksia, ruohoa leikkaus /lˈeikːaus/ 1. seco leikkaamisen toteutus 2. curto kulutasoa tai kustannustasoa alentava päätös leikkausveitsi /lˈeikːausvˌeitsɪ/ scalpellum kirurgisissa operaatioissa kudosten leikkaamiseen käytettävä veitsi leikki /lˈeikːɪ/ lūdus toiminta, jota tehdään huvin vuoksi, erityisesti lasten kesken leikkikalu /lˈeikːɪkˌalu/ crepundia lelu, leikkimistä varten valmistettu esine, joskus myös toiminnallinen laite leikkiä /lˈeikːɪæ/ lūdō puuhailla askareissa, joita kutsutaan leikiksi; usein huvin vuoksi, yksin tai toisten lasten kanssa, spontaanisti tai ohjattuna leikkuulauta /lˈeikːuːlˌauta/ tabula leikkaamiseen tarkoitettu muovinen tai puinen keittiöväline leima /lˈeima/ imprimō musteeseen kastetulla muotilla painettu jälki; voidaan käyttää mm. varmentamaan asiakirjan alkuperäisyyttä tai koristeena leimahdus /lˈeimahdus/ coruscare kaasuuntuneen aineen äkillinen syttyminen leimahtaa /lˈeimahtaː/ flamma syttyä tuleen leimasin /lˈeimasɪn/ imprimō laite, jonka kohokuvion ja musteen avulla painetaan leima leimata /lˈeimata/ imprimō painaa leima leimasimella leinikki /lˈeinɪkːɪ/ ranunculus jokin leinikkien () sukuun kuuluva kasvi leipoa /lˈeipoa/ torreō valmistaa leivonnaisia, jotka yleensä paistetaan leipoja /lˈeipoja/ pistor henkilö, joka leipoo leipomo /lˈeipomo/ furnaria paikka, jossa leivotaan leipomotuotteita leipuri /lˈeipurɪ/ pistor, panifex Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen. leipä /lˈeipæ/ panis viljasta jauhetuista jauhoista ja nesteestä leipomalla ruoaksi valmistettava leipomotuote leipäkori /lˈeipækˌorɪ/ pānārium usein rottinkinen kori leipien kuljettamiseen leipälapio /lˈeipælˌapɪo/ vatillum fornācāle litteä, pyöreälapainen ja pitkävartinen, yleensä puinen apuväline, jolla leivät on laitettu leivinuuniin ja otettu paistuneet leivät uunista; leipälapion muoto vaihtelee jonkin verran leiri /lˈeirɪ/ castra paikka jossa majoitutaan tiettyä tarkoitusta varten tilapäismajoituksessa kuten teltoissa tai parakeissa leivonnainen /lˈeivonnˌainen/ crustum pääosin jauhotaikinasta valmistettu, leivottu ja paistettu makea tai suolainen elintarvike leivos /lˈeivos/ crustum usein pala makeaa täytekakkua tai erityinen annoskokoinen määrämuotoon tehty ja koristeltu leivonnainen, jota syödään pikkulusikalla tai haarukalla leka /lˈeka/ massa raskas, rautainen ja pitkävartinen työkalu, jolla voi mm. hakata paaluja maahan ja lyödä halkaisukiiloja puiden halkaisemiseksi, moukari leksikko /lˈeksɪkːo/ dictionarium johonkin kieleen kuuluva tai johonkin alaan liittyvä sanasto lemmennuoli /lˈemmennˌuolɪ/ rūna eräiden kotilolajien nuolta tai tikaria muistuttava elin, joka kiihottaa niitä parittelussa lemmikki /lˈemmɪkːɪ/ 1. animal domesticum suosikki, lellikki 2. myosotis jokin suvun kasveista, jotka tekevät pieniä viisiterälehtisiä vaaleansinisiä kukkia lemmikkieläin /lˈemmɪkːˌielæin/ animal domesticum ihmisen seuralaisenaan pitämä eläin lempeys /lˈempeys/ clēmentia se, että on lempeä lempinimi /lˈempɪnˌimɪ/ agnomen kutsumanimi, lisänimi, liikanimi lemu /lˈemu/ foetor paha haju, löyhkä lenkki /lˈeŋkːɪ/ 1. tintinare silmukka, rengas 2. nexus yhdysside, linkki lennosto /lˈennosto/ ala eräs ilmavoimien operatiivinen joukko-osasto, joka jaetaan laivueisiin lennätin /lˈennætɪn/ tēlegraphum sähköinen järjestelmä ja media viestien välittämiseen pitkien etäisyyksien päähän sovittuja merkkejä käyttäen lennättää /lˈennætːæː/ musca saattaa lentämään; kuljettaa lentämällä lento /lˈento/ 1. fuga lentämisen tapahtuma 2. volatus lentomatka, lentäen lentokoneella tehty matka lentoasema /lˈentoˌasema/ āëriportus yleensä henkilö- ja tavaraliikenteen hoitamiseen tarkoitettu ilmailuliikennepaikka; lentopaikka, jossa ilmaliikennepalvelu on pysyvästi järjestetty lentokenttä /lˈentokˌentːæ/ aeroportus tasainen maasta toimivien lentokoneiden nousu- ja laskeutumisalue, jossa on kiitoradat ja lentotoimintaan tarvittava varustus lentokone /lˈentokˌone/ aeroplanum siivin varustettu ilma-alus, jolla kuljetetaan matkustajia ja rahtia lentopallo /lˈentopˌallo/ 1. follis volatilis pallopeli, jossa palloa lyödään käsin korkean verkon yli kentän puolelta toiselle 2. follis volitatis tietynlainen ilmatäytteinen pallo, jolla ko. peliä pelataan lentotukialus /lˈentotˌukɪalus/ navis aëroplanigera suuri hävittäjäkoneita kantamaan kykenevä kiitoradallinen sota-alus lentäjä /lˈentæjæ/ gubernator henkilö, jolla on koulutus, viranomaisen myöntämä lupa (lentolupakirja) ja lääketieteellinen kelpoisuus ohjata eli lentää ilmassa liikkuvaa kulkuneuvoa, esim. lentokonetta lentäminen /lˈentæmɪnen/ volucer lentää-verbistä muodostettu teonnimi lentävä /lˈentævæ/ volucer joka lentää lentävä lautanen /lˈentævæ lˈautanen/ patella volans ufo lentää /lˈentæː/ volare liikkua ilmassa leopardi /lˈeopˌardɪ/ pardus pantteri, eräs Afrikassa ja Aasiassa elävä, jonkin verran leijonaa pienempi kissaeläinlaji () tai sen yksilö lepakko /lˈepakːo/ vespertilio siipijalkainen, Chiroptera-lahkon nisäkäs, joka kykenee lentämään lenninräpylöidensä avulla lepo /lˈepo/ requiēs nukkuminen tai kiireetön paikoillaan oleminen, rauhoittuminen leppoisa /lˈepːoisa/ loquax rauhallinen ja hyväntahtoinen leppä /lˈepːæ/ alnus koivukasveihin kuuluvan Alnus-suvun puulaji leppäkerttu /lˈepːækˌertːu/ coccinella jokin heimon () lajeista, pieni puolipallon muotoinen kovakuoriainen leptoni /lˈeptonɪ/ lepton eräitä alkeishiukkasia; fermioni, jonka spin on ½ lesbo /lˈesbo/ tribas samaa sukupuolta olevaan seksuaalista ja tunnepohjaista vetoa tunteva nainen lese /lˈese/ clia jyvän kuori, siementä ympäröivä kasvikuitu, yleensä jauhettuna lesejauhona; myllyssä viljaa kuorittaessa leseeseen jää jonkin verran siemenen valkuaista leskeys /lˈeskeys/ viduitās leskenä oleminen leski /lˈeskɪ/ vidua ihminen, jonka puoliso on kuollut leskimies /lˈeskɪmies/ viduus miespuolinen leski lesti /lˈestɪ/ mustricula kengän valmistuksessa käytettävä muotti letaali /lˈetaːlɪ/ letalis kuoleman aiheuttava letto /lˈetːo/ lāma puuton ja runsasravinteinen suotyyppi lettu /lˈetːu/ laganum juoksevan notkeasta taikinasta pannulla nopeasti paistettu ohut, hieman suolainen litteä leivonnainen, joka usein nautitaan sokeroituna tai hillon kera, mieluimmin lämpimänä leuhkia /lˈeuhkɪa/ glorior kehua itseään, puhua itsestään positiiviseen sävyyn leuka /lˈeuka/ mentum ihmisen kasvojen alaosa, suuta ympäröivät luut, joiden ylä- ja alaosassa hampaat ovat kiinni, muodostaa leukaparin, jonka muodostavat yläleuka (maxilla) ja alaleuka (mandibula) leukemia /lˈeukemˌia/ leuchaemia veren valkosolujen syöpä leukoija /lˈeukoija/ prōsāpia mikä tahansa leukoijoiden suvun () kasvi leuto /lˈeuto/ cicur lauha, lauhkea leveys /lˈeveys/ lātitūdō 2. vaakasuunnassa etäisyys sivulta toiselle 3. maapallon koordinaatistossa vaakaviiva leveyspiiri /lˈeveyspˌiːrɪ/ lātitūdō päiväntasaajan ja sen kanssa samansuuntaiset maapalloa leikkaavat pikkuympyrät; niihin perustuva pohjois–eteläsuuntaisen sijainnin ilmoittamiseen käytettävä asteikko leveä /lˈeveæ/ latus sellainen, jolla on paljon mittaa ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, laaja sivusuunnassa levitaatio /lˈevɪtˌaːtɪo/ levatio fysiikassa esineiden ilmassa pitäminen magneettien avulla levite /lˈevɪte/ pandō leivälle levitettäväksi tarkoitettu elintarvike levitoida /lˈevɪtˌoida/ levationem ago leijua ilmassa (ilman tukea tai vaijeria) levittää /lˈevɪtːæː/ 1. expandō tehdä leveämmäksi 2. pandō 2. aukaista jokin kokoon taitettu täyteen pituuteensa 3. tehdä jostakin aineesta tasainen kerros pinnalle levoton /lˈevoton/ implacidus sellainen, joka on mielentilaltaan huolestunut, hermostunut, rauhaton; luonteenlaadultaan tai olemukseltaan tasapainoton, ailahteleva, vakiintumaton; puheissaan ajattelematon, sopimattomaan kielenkäyttöön syyllistyvä levottomuus /lˈevotːomuːs/ inquiētūdō se, että on levoton levy /lˈevy/ 1. abacus litteä, tasapaksu kappale 2. discus tietokoneen massamuistiasema levykuva /lˈevykˌuva/ effigies (tietotekniikka) levyn (esim. CD) tietosisällön vedos tiedostona levypaino /lˈevypˌaino/ catillus levytankoon kiinnitettävä litteä ja yleensä pyöreä paino levä /lˈevæ/ alga monenlaisia aitotumallisia yksi- tai monisoluisia eliöitä, joista osa luetaan protisteihin ja osa kasvikuntaan levätä /lˈevætæ/ jaceō olla kuluttamatta voimiansa leyhyttää /lˈeyhytːæː/ fautor synnyttää viilentävä ilmavirta, tuulettaa liata /lˈiata/ foedō tehdä likaiseksi, sotkea liberaali /lˈiberˌaːlɪ/ largus liberaalisen politiikan mukainen liberaali /lˈiberˌaːlɪ/ largus liberalismin kannattaja, liberaalisen puolueen jäsen, liberalisti liberalisti /lˈiberalˌistɪ/ largus liberalismin kannttaja; paremmin liberaali libretto /lˈibretːo/ caudex laajamittaisen vokaalimusiikkiteoksen, esimerkiksi oopperan, operetin, oratorion tai passion teksti lieju /lˈieju/ lutum pehmeä, hienojakoinen ja vetinen maalaji, joka syntyy vesistöjen pohjalle kerääntyvästä orgaanisesta aineksesta liekehtivä /lˈiekehtˌivæ/ flagrans sellainen, jossa on avoin näkyvä liekki ja joka liekehtii. liekki /lˈiekːɪ/ flamma tulen näkyvä muoto, kaasun yhtyessä ilman happeen tapahtuvaan palamiseen liittyvä valoilmiö liemi /lˈiemɪ/ intrita keitossa tai keitoksessa oleva neste lieriö /lˈierɪø/ cylindrus geometrinen muoto, jossa kaksi pohjaa ja vaippa, pohjat ovat yhdensuuntaiset ja yhtenevät liesi /lˈiesɪ/ culina alkuaan muurattuun savupiippuun kytketty paikalle muurattu tai valurautainen ruoan valmistukseen takoitettu tasopinnallinen, liesitasollinen tulisija, joka on usein varustettu uunilla liesma /lˈiesma/ cadaver (merenkulku) purjeen reunakäänteeseen ommeltu ohuehko köysi lietsoa /lˈietsoa/ fermentum tietoisesti (yrittää) saada aikaan, aiheuttaa, kiihdyttää (jtak kielteistä) lietsoja /lˈietsoja/ mangō se, joka lietsoo; toiminnan kiihottaja liettua /lˈietːua/ lingua lithuana Liettuassa puhuttava balttilainen kieli (sanalista) liettualainen /lˈietːualˌainen/ lithuanicus Liettuasta peräisin oleva tai Liettuan liittyvä liettualainen /lˈietːualˌainen/ lithuanicus pysyvästi Liettuassa asuva henkilö liettuankielinen /lˈietːuˌaŋkielɪnen/ lithuanicus 2. liettuan kieltä äidinkielenään puhuva tai muuten hyvin osaava. 3. liettuaksi esitetty tai tapahtuva, liettuan kielellä oleva. ligatuuri /lˈiɡatˌuːrɪ/ ligatura 2. kahden kirjaimen muodostama merkki: œ, æ, ffi 3. nuottikirjoituksessa merkki, joka yhdistää kaksi tai useampia peräkkäisiä nuotteja soitettaviksi yhden tavoin ligniitti /lˈiɡnɪːtːɪ/ lignitus ruskohiili liha /lˈiha/ caro, carnis teurastuksessa eroteltu ruoaksi valmistettava syötävä eläinten juovikkaan lihaksiston osa, nisäkkäiden ja lintujen liha lihakauppa /lˈihakˌaupːa/ laniēna kauppa, jossa myydään lihaa tai muita lihatuotteita lihakauppias /lˈihakˌaupːɪas/ lanius lihaa ja erilaisia lihatuotteita myyvä kauppias lihaksikas /lˈihaksɪkas/ mūsculāris jolla on voimakkaat tai isot lihakset lihansyöjä /lˈihansˌyøjæ/ carnivora eliö, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä muiden eläinten lihaa, toisenvarainen eliö lihas /lˈihas/ musculus lihaskudos, säikeinen kokonaisuus, joka supistumalla kykenee muuttamaan pituuttaan ja siten liikuttamaan kehon osia lihasmaha /lˈihasmˌaha/ gigēria (anatomia) lintujen mahalaukun taaempi osa, jossa ruoan hienontaminen pääasiassa tapahtuu lihava /lˈihava/ adeps (ihmisestä tai eläimestä) paksuudeltaan mittava, pulska, rehevä lihavoida /lˈihavˌoida/ audans muuttaa jokin tekstin kohta lihavalla kirjoitetuksi lihottaa /lˈihotːaː/ farciō tehdä lihava(mma)ksi, tarkoituksellisesti esim. sikaa ruokkimalla tai jokin vaate voi tehdä lihavamman näköiseksi liiallisesti /lˈiːallɪsˌestɪ/ multum liikaa; liian paljon liian /lˈiːan/ nimis enemmän tai vähemmän kuin tarpeeksi; ei sopivasti; ei sopiva liidin /lˈiːdɪn/ aëronavis velivola jokin, jonka avulla liidetään liikaa /lˈiːkaː/ nimis kohtuullisuutta tai tarpeellista määrää enemmän, liian paljon liikalihavuus /lˈiːkalˌihavuːs/ adeps se, että on liiallisen lihava liikavarvas /lˈiːkavˌarvas/ calus (lääketiede) tavallisimmin varpaisiin ahtaiden kenkien aiheuttaman ärsytyksen seurauksena muodostuva sarveisainetta sisältävä ihokyhmy liike /lˈiːke/ 1. motio liikkuminen, paikasta toiseen siirtyminen tai kulkeminen tai jatkuva aseman muutos 2. commercium liikahdus, yksittäinen siirto, aseman tai paikan vaihto 3. mōtus liikeyritys, kauppa, myymälä liikemies /lˈiːkemies/ negotians liiketoimia tekevä henkilö, esimerkiksi yrittäjä tai yrityksen johtoa liikenne /lˈiːkenne/ transitus kulkuvälineiden ja jalankulkijoiden liikkuminen ja tavaroiden kuljetus kokonaisuutena liikennöidä /lˈiːkennˌøidæ/ currō harjoittaa ammattimaisesti liikennettä jollakin reitillä, tilausliikenteessä tms. liiketoiminta /lˈiːketˌoimɪnta/ commercium taloudellinen, liike-elämään liittyvä toiminta, jolla on jokin taloudellinen tarkoitus liikkeellelasku /lˈiːkːeːllelˌasku/ ēmissiō 2. osakkeiden tai joukkolainan vaihtaminen ensi kerran sijoittajilta saatavaan rahaan 3. uusien kolikoiden ja setelien käyttöön päästäminen liikkeeseenlasku /lˈiːkːeːsˌeːnlasku/ ēmissiō 2. anti, emissio; osakkeiden tai joukkolainan vaihtaminen ensi kerran sijoittajilta saatavaan rahaan 3. uusien kolikoiden ja setelien käyttöön päästäminen liikkua /lˈiːkːua/ moveo kulkea, siirtyä, muuttaa asemaansa kerran tai toistuvasti, olla parhaillaan liikkeessä tai liikkeellä liikkumatta /lˈiːkːumˌatːa/ immōbilis paikoillaan pysyen, liikahtamatta, heilahtamatta, hievahtamatta liikkuvuus /lˈiːkːuvuːs/ mōbilitās kyky liikkua; kyky liikkua ja toimia nopeasti liikunta /lˈiːkunta/ exercitium ruumillinen työ, jota tehdään kunnon ylläpitämiseksi liikuntalaji /lˈiːkuntˌalajɪ/ exercitium liikunnan muoto liikuttaa /lˈiːkutːaː/ prōpellō siirtää tai kuljettaa paikasta toiseen; laittaa liikkumaan liima /lˈiːma/ glūten tavallisesti nestemäinen kiinnitysaine, jolla liitetään yhteen eli liimataan toisistaan irrallaan olevia osia tai esineitä liimata /lˈiːmata/ glūtinō liittää yhteen liimaa käyttäen liipotin /lˈiːpotɪn/ anxietas yleensä kuljetettavan, mekaanisen eli rataskellon käynnin tasaukseen käytetty hillike liira /lˈiːra/ cithăra eräissä maissa käytössä olleen tai olevan rahayksikön nimi liisata /lˈiːsata/ locātum vuokrata pitkäaikaisesti leasing-sopimuksella liiste /lˈiːste/ serperastrum ohut, kapea ja pitkänomainen puukaistale, joka on valmistettu halkaisemalla, sahaamalla tai veistämällä; liiste on lautaa vähäisempi puukappale, mutta katontekoaineena se on pärettä pitempi liisteröidä /lˈiːsterˌøidæ/ agglūtinō levittää liisteriä seinään tai tapetin kääntöpuolelle; myös erilaisten (mainos)julisteiden kääntöpuolelle liite /lˈiːte/ 1. appendix liitetty asia: esimerkiksi teokseen, kirjeeseen tai artikkeliin oheistettu asiakirja tai tiedosto 2. suffixus suffiksi, sanamuotoon liittyvä itsenäisenä sanana esiintymätön morfeemi liiteri /lˈiːterɪ/ horreum puulämmitteisen talon halkovaja tai muu varastorakennus omakotitalon tai maatalon ohessa liitonarkki /lˈiːtonˌarkːɪ/ arca foederis juutalaisten pyhä arkku, jossa kerrottiin säilytettävän Mooseksen Jumalalta saamia laintauluja, mannaa erämaavaelluksen ajalta sekä Aaronin sauvaa liitto /lˈiːtːo/ societās sopimus kahden tai useamman ihmisen tai muun toimijan välisestä yhteistyöstä tms; yhdistys; järjestö liittokansleri /lˈiːtːokˌanslerɪ/ Cancellaria Confoederatae Rei Publicae Sveitsin liittoneuvoston kansliapäällikkö liittoutua /lˈiːtːoutˌua/ socio muodostaa liitto; liittyä liittoon liittovaltio /lˈiːtːovˌaltɪo/ foederātiō valtio joka koostuu osavaltioista liittymä /lˈiːtːymæ/ 1. nexus jokin jolla päästää yhteyteen tai vuorovaikutukseen toisen kanssa, yhteys, liitos 2. ostium yhteys jolla ajetaan sivutieltä moottoritielle tai pois siltä liittyvä /lˈiːtːyvæ/ propinquus sellainen, joka liittyy tai kytkeytyy jhk, jhk sidoksissa oleva liittyä /lˈiːtːyæ/ 1. pars kuulua, olla johonkin sidoksissa 2. coniungō mennä johonkin ryhmään, mennä jäseneksi liittää /lˈiːtːæː/ 1. adiciō kiinnittää osaksi jotakin, kytkeä johonkin 2. teneo laittaa liitteeksi 3. collēga yhdistää mielessään liitu /lˈiːtu/ calx valkoinen mureneva kalkkikivi liitäjä /lˈiːtæjæ/ aëronavis velivola joku, joka liitää liivi /lˈiːvɪ/ vita naisten kansanpukujen hihaton vaate tai vastaava lika /lˈika/ squalitas jollekin pinnalle kertynyt, usein tarttunut, vieras aine likainen /lˈikainen/ kotor sellainen, jossa on likaa, likaantunut, epäsiisti likvida /lˈikvɪda/ latex vokaalisia konsonantteja, joilla ei ole vastaavaa vokaaliäännettä lilja /lˈilja/ lilium jokin liljojen (Lilium) kasvisukuun kuuluva kasvi lima /lˈima/ mūcus limakalvojen ja hengitysteiden nestemäinen, monesti sitkeähkö liukas erite limburg /lˈimburɡ/ Limburgica Alankomaissa, Belgiassa ja Luxemburgissa puhuttava germaaninen kieli (kielitunnus: li) limetti /lˈimetːɪ/ calx 2. ruutakasveihin kuuluva sitruspuu (Citrus aurantiifolia) 3. sen vihreäkuorinen hedelmä limonadi /lˈimonˌadɪ/ limonada perinteinen virvoitusjuoma, jossa kivennäisveteen on sekoitettu makeaa hedelmämehua; sitruunasooda; nykyisin mikä tahansa makea tai makeutettu ja hiilihapotettu virvoitusjuoma limppu /lˈimpːu/ pānis suuri ja paksu leipä linimentti /lˈinɪmˌentːɪ/ linimentum ihmisen tai eläimen iholle levitettävä nestemäinen lääkevalmiste, jonka tarkoituksena on vaikuttaa paikallisesti linja /lˈinja/ 1. nexus 2. säännöllisesti liikennöity reitti kahden paikkan välillä, yhteys, liikenneyhteys 3. yhteys, viestintäyhteys 2. līma kirjaimilla A–H nimetty šakkilaudan pystysarake. Šakki- tai uhkauslinjana voi olla myös rivi tai diagonaali. linja-auto /lˈinjaˈauto/ laophŏrum moottoriajoneuvo, joka on tarkoitettu usean ihmisen yhtäaikaiseen kuljettamiseen ja jota käytetään yleisesti joukkoliikenteessä linko /lˈiŋko/ funda primitiivinen heittoase, jolla singotaan pieniä kiviä, kuulia tai tikkamaisia nuolia linna /lˈinna/ 1. castellum asuntona tai sotilaallisena suojarakennuksena toimiva rakennus, jonka tärkeimmät osat ovat muurit ja torni 2. carcer vankila linnoittaa /lˈinnoitːaː/ corrōborō 2. rakentaa alueelle yksi tai useampi linnoitus 3. vahvistaa suojarakenteilla linnoitus /lˈinnoitus/ arx sotilaallinen tukikohta tai suojavarustus, jota suojaavat muurit, vallit tai vastaavat rakennelmat linnunpelätin /lˈinnumpˌelætɪn/ terrīculum lintujen pelottamiseksi pois viljelyksiltä rakennettu ihmisen muotoinen hahmo tai jonkinlaisia kiiltäviä nauhoja tai levyjä sisältävä laite linnunpesä /lˈinnumpˌesæ/ nīdus linnun rakentama sija, jossa yleensä munii ja hautoo munansa linnunpoika /lˈinnumpˌoika/ pullus linnun poikanen sukupuolesta riippumatta linssi /lˈinssɪ/ lens rokkalinssi, mikä hyvänsä hernekasvien heimon linssien (Lens) sukuun kuuluva laji ja sen ruokana käytettävä siemen, erityisesti kylvövirvilä (Lens culinaris) lintsata /lˈintsata/ campana jäädä luvatta pois (esim. koulusta) lintu /lˈintu/ avis, ales lintujen luokkaan (Aves) kuuluva tasalämpöinen muniva selkärankainen eläin, jonka eturaajat ovat kehittyneet siiviksi lintulauta /lˈintulˌauta/ Sagina lintujen ruokintaan käytettävä teline tai yksinkertainen rakennelma lintutiede /lˈintutˌiede/ ornithologia lintuja tutkiva eläintieteen haara liota /lˈiota/ imbuō seisoa vedessä lipas /lˈipas/ arca pienikokoinen kannellinen laatikko lippa /lˈipːa/ cacūmen päähineen tai esimerkisi rakennuksen etuosan ohut uloke lippu /lˈipːu/ vexillum kankainen tunnusmerkki, joka kiinnitetään reunastaan salkoon, ja jota käytetään valtion tai jonkin organisaation symbolina tai signaalinantoon lipputanko /lˈipːutˌaŋko/ antenna korkea salko johon lippu nostetaan liputettaessa lipua /lˈipua/ lābor liikkua eteenpäin hitaasti, tasaisesti, liukuen lisenssi /lˈisenssɪ/ licentia käyttölupa; oikeudenhaltijan lupa hyödyntää tuotetta tai valmistaa siitä kopioita lisko /lˈisko/ lacerta suomukas, yleensä nelijalkainen matelijoihin kuuluva selkärankainen. Suomessa eläviä liskoja ovat mm. sisilisko ja vaskitsa lista /lˈista/ index luettelo listata /lˈistata/ conscrībō laatia lista jstk lisäksi /lˈisæksɪ/ praeterhāc lisänä johonkin (lukuun tai määrään) lisätä /lˈisætæ/ 1. addere tehdä lisäys 2. accensere enentää määrää, kartuttaa tai suurentaa määrää tai arvoa lisäys /lˈisæys/ appendix lisäämisen tai lisääntymisen tulos; kasvu lisääminen /lˈisæːmɪnen/ augmentatio määrän kasvattaminen lisääntyä /lˈisæːntˌyæ/ 1. augescō tulla määrältään suuremmaksi 2. resēminō tuottaa jälkeläisiä litium /lˈitium/ lithium kevyin alkalimetalleihin kuuluva metallimainen alkuaine litosfääri /lˈitosfˌæːrɪ/ lithosphaera Maan kuori ja vaipan jähmeä ylin osa litteä /lˈitːeæ/ plānus sellainen, joka on muodoltaan ohut; leveähkö, vahvuudeltaan vähäinen, kuin olisi litistynyt liturgia /lˈiturɡˌia/ liturgia jumalanpalveluskaava, jonka mukaan jumalanpalvelus eräissä kirkkokunnissa toimitetaan liueta /lˈiueta/ 1. dissolvō kiinteän aineen sekoittumista liuottimeen 2. duco häipyä liukas /lˈiukas/ lūbricus sellainen, jossa kitka on pieni liukua /lˈiukua/ lābor liikkua pinnalla niin, että pysyy koko ajan (ainakin näennäisesti) kiinni pinnassa liukumäki /lˈiukumˌækɪ/ lābor rakennelma, jota pitkin liu’utaan alas esimerkiksi leikkikentällä liukuportaat /lˈiukupˌortaːt/ scalae volubiles automaattisesti ylös- tai alaspäin liikkuvat portaat, joissa ei tarvitse itse kävellä liuottaa /lˈiuotːaː/ dissolvō saattaa aine liukenemaan toiseen livetä /lˈivetæ/ indūcula luistaa, luiskahtaa; päästä luiskahtamaan, karata otteesta livistää /lˈivɪstæː/ lateo lähteä nopeasti pakoon logaritmi /lˈoɡarˌitmɪ/ logarithmus matemaattinen funktio, joka kertoo mihin potenssiin kantaluku on korotettava, jotta saataisiin haluttu luku, eksponenttifunktion käänteisfunktio logiikka /lˈoɡɪːkːa/ dialectica formaalinen tiede, jonka kohteena ovat käsitteiden yleiset ja muodolliset ominaisuudet ja suhteet, joita kuvaamaan käytetään erityisistä merkeistä koostuvia filosofian ja matematiikan lainalaisuuksia noudattavia formaaleja kieliä lohduttaa /lˈohdutːaː/ alloquor yrittää parantaa toisen pahaa mieltä esim. halaamalla tai sanomalla jotain mukavaa lohenpunainen /lˈohempunˌainen/ salmō väriltään vaaleanpunaisen-oranssi lohikala /lˈohɪkˌala/ salmō mikä tahansa Salmoniformes-lahkoon kuuluva viuhkaeväisten kalojen laji tai sellaisen yksilö lohikalat /lˈohɪkalat/ salmonidae yksi viuhkaeväisten kalojen luokkaan kuuluvista lahkoista () lohikäärme /lˈohɪkˌæːrme/ draco tarujen siivekäs lisko, joka kykenee syöksemään tulta lohkare /lˈohkare/ claudō suuri kappale kiveä tai muuta kiinteää materiaalia lohkeilla /lˈohkeilla/ rīma irrota pinnasta kappaleina vähitellen lohko /lˈohko/ 1. circulor samassa sarjassa keskenään samassa ryhmässä pelaavat urheilujoukkueet, jotka eivät pelaa saman sarjan toisten ryhmien joukkueiden kanssa 2. claudō 2. tietty määrä dataa, joka voidaan tyypillisesti lukea ja kirjoittaa yhdellä operaatiolla 3. sarja lauseita yhdistettynä yhdeksi lauseeksi, koodilohko lohtu /lˈohtu/ solacium lohduttava asia loikata /lˈoikata/ dēscīscō paeta ulkomaille valtiosta, etenkin sosialistimaasta, joissa maastamuutto oli rajoitettua loikka /lˈoikːa/ circumsilio pitkä hyppäävä askel loinen /lˈoinen/ parasitus Suomessa maaseudun tilattoman köyhälistön edustaja, joka eli toisen tuvassa, saunassa tai muissa tiloissa ja sai pääsääntöisesti elantonsa luontaistuotteina siten kuin isäntä parhaaksi katsoi antaa loistaa /lˈoistaː/ 1. antecedo heijastaa tai tuottaa valoa 2. praecellō olla todella hyvä loistava /lˈoistava/ lūculentus 2. todella hyvä, suurenmoinen 3. kirkkaasti valaiseva, hohtava loistelias /lˈoistelɪas/ aureus erinomainen, todella hyvä loistokas /lˈoistokas/ gloriosus upea, loistava loitolla /lˈoitolla/ a loco kaukana, etäällä; poissa (yleensä negatiivisissa yhteyksissä) loitontajalihas /lˈoitontˌajalɪhas/ abductor lihas, joka liikuttaa raajaa kehon keskiviivasta pois päin lojaali /lˈojaːlɪ/ lēgālis uskollinen ja luotettava jollekin (esimerkiksi henkilölle, aatteelle tai organisaatiolle kuten valtiolle) lokakuu /lˈokakuː/ october, October vuoden kymmenes kuukausi, kuukausi syyskuun ja marraskuun välissä lokasuoja /lˈokasˌuoja/ ala ajoneuvon rengasta ympäröivä roiskeilta suojaava osa lokatiivi /lˈokatˌiːvɪ/ locativus joissakin kielissä esiintyvä sijamuoto, joka ilmaisee paikkaa tai sijaintia loki /lˈokɪ/ cala lokikirja lokki /lˈokːɪ/ larus, gavia (yleisesti) mikä tahansa lokkien heimoon () kuuluva rantalintujen laji tai sellaisen yksilö lokum /lˈokum/ lucumium turkkilaisperäinen tomusokerilla päällystetty hillomainen makeinen loma /lˈoma/ cessatio pitkähkö yhtenäinen lepokausi uurastuksen vastapainona lomake /lˈomake/ figura painettu liuska tiettyyn tarkoitukseen kerättävien tietojen ilmoittamiseksi lomakohde /lˈomakˌohde/ confugio suosittu lomaviettopaikka lomamatka /lˈomamˌatka/ cessatio loma-aikana tehtävä, kauas kotoa suuntautuva matka, jonka tarkoituksena on arjesta irrottautuminen lomapäivä /lˈomapˌæivæ/ cessatio päivä joka on lomaa lompakko /lˈompakːo/ bursa rahalompakko, nahkasta tai kankaasta valmistettu, mukana kannettava, litteä, yleensä monilokeroinen säilytystila seteleille, pienelle määrälle kolikoita ja luottokorteille sekä joillekin henkilökohtaisille papereille lonkka /lˈoŋkːa/ coxa nivel reiden ja lantion välissä lonkkaluu /lˈoŋkːaluː/ os coxae ihmisen parillinen luu, joka muodostuu kolmesta osasta: suoliluusta, istuinluusta ja häpyluusta; jokaisella yksilöllä on kaksi lonkkaluuta, jotka ovat merkittävä osa lantiota lonkkanivel /lˈoŋkːanɪvel/ coxa lonkkaluun muodostaman lonkkamaljan, ja reisiluun pään muodostama pallonivel lontoolainen /lˈontoːlˌainen/ Londinum Lontoosta peräisin oleva tai Lontooseen liittyvä looginen /lˈoːɡɪnen/ dialecticus logiikan mukainen, johdonmukainen loosi /lˈoːsɪ/ dēversor osasto, aitio lopettaa /lˈopetːaː/ 1. finem habeo tehdä valmiiksi, suorittaa loppuun, saattaa loppuun 2. absisto lakata tekemästä; keskeyttää, lakkauttaa jonkin toiminta 3. caedere tappaa sairas, loukkaantunut eläin loppiainen /lˈopːɪˌainen/ Epiphania joulunajan juhlista viimeisenä, 6. tammikuuta vietettävä kirkollinen juhlapäivä loppu /lˈopːu/ 1. finis viimeiset vaiheet 2. reliquum jäljellä oleva osa, jäännös loppua /lˈopːua/ finem habeo päättyä, tulla tai päästä loppuunsa loppukilpailu /lˈopːukˌilpailu/ finale useasta osasta koostuvan kilpailun viimeinen osa, jossa ratkaistaan kilpailun voittaja lopputulos /lˈopːutulos/ effectus se mihin jokin tekeminen päättyy; tulos; lopputulema lordi /lˈordɪ/ dominus Britanniassa käytetty ylhäisaatelista asemaa ilmaiseva arvonimi. lotto /lˈotːo/ sortītiō onnenpeli, jossa yritetään arvata numeroriviä louferi /lˈouferɪ/ cessātor eräs miesten paulaton matala kenkä louhinta /lˈouhɪnta/ destructio (kaivannaiset) kiinteän maa-aineksen irrottaminen kappaleina maaperästä, erityisesti kiven irrottaminen kalliosta louhos /lˈouhos/ lapicīdīnae paikka, jossa kiveä louhitaan loukata /lˈoukata/ 1. noxia satuttaa itsensä (fyysisesti) 2. offendō satuttaa jotakuta toista (henkisesti) 3. violō loukata jonkun oikeuksia johonkin lounas /lˈounas/ prandium aamupäivällä tai keskipäivällä nautittu ruoka lounastaa /lˈounastaː/ prandeō syödä lounasta luento /lˈuento/ collatio opetustarkoituksessa pidettävä esitelmä, yliopiston oppitunti luentosali /lˈuentˌosalɪ/ auditorium sali, jossa voidaan luennoida yleisölle; auditorio luetella /lˈuetella/ enumerare lukea ääneen tai kirjallisesti mainita luettelosta luettelo /lˈuetːˌelo/ caudex kirjoitus, jossa mainitaan toisiinsa liittyviä asioita luetteloida /lˈuetːelˌoida/ index tehdä luettelo luhta /lˈuhta/ palūs tulvavaikutteinen suo, joka sijaitsee vesistön läheisyydessä luikas /lwˈikas/ lūbricus (murretta) liukas luinen /lwˈinen/ osseus luuta sisältävä luja /lˈuja/ 1. solidus kestävä 2. pervicax vahvatahtoinen, vankkumaton lujittaa /lˈujɪtːaː/ animo tehdä lujemmaksi, kestävämmäksi lukea /lˈukea/ legere, lego esittää ääneen tekstistä tai ulkomuistista lukeminen /lˈukemɪnen/ lectiō kirjoituksen tulkitseminen mielleyhtyminä lukija /lˈukɪja/ lector 2. ihminen, joka lukee 3. laite tai ohjelma, joka lukee tietoa lukio /lˈukɪo/ gymnasium Suomen koulutusjärjestelmän vapaaehtoinen oppilaitos, joka antaa yleissivistystä ja valmiudet aloittaa opinnot korkea-asteella lukita /lˈukɪta/ claudor laittaa lukolla kiinni, sulkea pääsy jhk, salvata lukitus /lˈukɪtus/ claudor lukitseminen; lukitsemisjärjestelmä lukkari /lˈukːarɪ/ sēcrētārius kirkon vanha ammattinimike kellojen soittajalle lukko /lˈukːo/ claustra 2. ovessa oleva laite tai mekanismi, joka estää pääsyn johonkin ilman avainta tai muuta keinoa avata ovi 3. piilukko lukkoseppä /lˈukːosˌepːæ/ ferrarius ammatinharjoittaja, joka rakentaa, huoltaa, asentaa ja avaa lukkoja luku /lˈuku/ numerus 2. numeroista koostuva määrän kertova esitys 3. osa joihin kirjan teksti on jaettu lukumäärä /lˈukumˌæːræ/ numerus luettu eli laskettu määrä, lukuun perustuva tai lukuna ilmaistu paljous lukutaidoton /lˈukutˌaidoton/ illitteratus sellainen, jolla ei ole lukutaitoa lukuteoria /lˈukutˌeorˌia/ theōria numerōrum lukuja tutkiva matematiikan osa-alue, joka on perinteisesti keskittynyt erityisesti luonnollisiin lukuihin ja niiden jaollisuuteen lukuun ottamatta /lˈukuːn ˈotːamˌatːa/ praeter laskematta mukaan lumi /lˈumɪ/ nix veden härmistynyt olomuoto, jäätyneestä vedestä muodostunutta kiinteää kiteistä valkoista ainetta lumihiutale /lˈumɪhˌiutale/ nivis pluma jäätyneen veden muodostama kuusikulmainen kide, jotka satavat ja kerääntyvät maassa lumeksi lumikko /lˈumɪkːo/ mūstēla () elintavoiltaan kärppää muistuttava näätäeläin. Euroopassa elää kaksi kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta toisistaan eroavaa alalajia. lumimyrsky /lˈumɪmˌyrsky/ nigor myrsky johon liittyy lumisade ja lumen nousu ilmaan lumipallo /lˈumɪpˌallo/ viburnum lumesta tehty pallo lumisade /lˈumɪsˌade/ 1. casus sade, joka laskeutuu lumena 2. nix television ruudussa näkyvä valkoinen kohina lumivalkoinen /lˈumɪvˌalkoinen/ niveus vitivalkoinen, täysin valkoinen lumme /lˈumme/ ciboria joukko lumpeitten () sukuun kuuluva vedessä eläviä kasveja lumo /lˈumo/ lepos 2. (mytologia) taika tai yliluonnollinen voima, joka uskomuksien mukaan voi hallita ihmistä 3. (ydinfysiikka) yhdelle kvarkityypille annettu nimitys lumous /lˈumous/ fascinum taika, jonka tekijä alistaa toisen persoonan hallintaansa lumoamalla lunastus /lˈunastus/ redemptiō toimituskirjoista perittävä maksu, sportteli lunnaat /lˈunnaːt/ pretium jonkun vapauttamisesta vaadittava hinta luntata /lˈuntata/ fraudō huijata jossakin kokeessa tai testissä esim. käyttämällä kiellettyjä apuneuvoja kuten sanakirjaa, laskinta, puhelinta, naapurin paperia yms. lunttu /lˈuntːu/ lupa huora luoda /lˈuoda/ creare tuottaa jotakin uutta ja omaperäistä luodata /lˈuodata/ cano tutkia veden syvyyttä tai pohjanmuotoja luoja /lˈuoja/ conditor henkilö, joka saa aikaan ja tuottaa uutta ja omaperäistä luokitella /lˈuokɪtella/ 1. discribō asettaa jokin johonkin luokitteluun 2. circulor jakaa aineisto luokkiin matemaattisesti, tavallisesti tasavälisesti jonkin suureen mukaan luokka /lˈuokːa/ 1. categoria ryhmä, johon luokiteltava asia tai esine asetetaan samankaltaisten joukkoon 2. classis 2. laatuaste, laatu 3. tieteellisen luokittelun taso lahkon ja kaaren (kasvitieteessä) tai pääjakson (eläintieteessä) välissä (classis) 3. schola koulussa samassa vaiheessa olevien oppilaiden opetusryhmä luokkahuone /lˈuokːahˌuone/ aula magna luokka, huonetila, jossa opetus tapahtuu koulussa luola /lˈuola/ caverna maan alla tai kallion sisällä oleva syvä onkalo luomi /lˈuomɪ/ naevus tumma, joskus kohollaan oleva, yleensä hernettä pienempi epämuodostuma ihmisen iholla luomisoppi /lˈuomɪsˌopːɪ/ creationismus oppi, jonka mukaan kaikkeus ja sen elolliset olennot ovat syntyneet luomistapahtumassa luonne /lˈuonne/ natura jonkun henkiset ominaispiirteet luonnollinen /lˈuonnollɪnen/ nātūrālis joka on sopusoinnussa luonnon kanssa luonnollisesti /lˈuonnollɪsˌestɪ/ quippe luonnollisella tavalla luonnonfilosofia /lˈuonnonfˌilosˌofɪa/ philosophia naturalis, scientia naturalis filosofian osa-alue, joka tarkasteli luonnonilmiöitä luonnontiede /lˈuonnontˌiede/ historia naturalis luontoa, sen ilmiöitä tutkiva, ja niitä selittämään pyrkivä tiede luonnonvarainen /lˈuonnonvarˌainen/ crudelis (eläimestä, kasvista) sellainen, joka elää luonnossa vastakohtana vankeudessa elävälle, tarhatulle tai kotieläimelle luonnos /lˈuonnos/ informatio taideteoksen, kirjoituksen tms. (nopeasti tehty) suunnitelma, hahmotelma luonto /lˈuonto/ natura maapallolla kaikki, mikä ei ole ihmisen rakentamaa tai järjestelemää luontokappale /lˈuontokˌapːale/ res creata eläin, elävä olento luopua /lˈuopua/ relinquō antaa pois jotakin, jonka omistaa; jättää jotakin, jonka haluaisi omistaa; jättää virka tai asema; lopettaa jonkin tekeminen, tavoittelu luostari /lˈuostarɪ/ monasterium ulkopuolisilta lähes suljettu rakennus tai rakennusryhmä, missä miespuoliset munkit tai naispuoliset nunnat elävät luostarisäännön alaisina luostarikirkko /lˈuostarɪkˌirkːo/ abbatia luostarin yhteydessä oleva kirkko luotain /lˈuotain/ mēlōtris syvyyden luotaukseen merenkulussa käytettävä, alkeellisimmillaan narusta ja painosta muodostuva laite luotettava /lˈuotetːˌava/ fīdus sellainen, johon voi luottaa luoti /lˈuotɪ/ glans käsiaseen tai konetuliaseen patruunaan sijoitettu heite, joka ammutaan kohteeseen luotilanka /lˈuotɪlˌaŋka/ perpendiculum lanka ja sen päähän ripustettu säännöllisen muotoinen, yleensä teräväkärkinen paino; työkalu jonka avulla määritellään pystylinjoja luotsata /lˈuotsata/ gubernātor ohjata alukset turvallisesti avomereltä satamiin ja niistä ulos luotsi /lˈuotsɪ/ gubernātor merikapteenin tutkinnon suorittanut henkilö, joka ohjaa ja opastaa aluksia vaikeakulkuisten ja vaarallisten väylien läpi luottaa /lˈuotːaː/ confido uskoa että joku tai jokin ei petä tai huijaa luottamus /lˈuotːamus/ fīdūcia se asian tila, että luottaa jkh/jhk luottokortti /lˈuotːokˌortːɪ/ tessera crediticia jonkin rahoituslaitoksen myöntämä maksukortti, jolla voi ostaa luotolla tiliehtojen mukaisesti luova /lˈuova/ ingeniosus sellainen, jolla on luovuutta; joka kykenee luomaan tai keksimään uutta luovuttaa /lˈuovutːaː/ 1. trādō antaa jotakin jonkun hallintaan 2. dēdō antaa periksi luovutus /lˈuovutus/ abdicātiō epätoivoisessa tilanteessa on tehty pelin lopetus lupa /lˈupa/ concessus suostumus lupaus /lˈupaus/ promissio sitoumuksen tai vakuutuksen ilmaus lurjus /lˈurjus/ 1. furcifer vintiö, veijari, keppostelija 2. scelesta ilkiö, heittiö, retku, ryökäle lusikka /lˈusɪkːa/ ligula löysän tai nestemäisen ruoan nauttimiseen tai sekoittamiseen tarkoitettu ruokailuväline lutetium /lˈutetium/ lutetium eräs alkuaine lutikka /lˈutɪkːa/ cīmex 2. mikä tahansa lutikoiden heimoon () kuuluva luteiden laji tai sellaisen yksilö 3. erityisesti seinälude () lutka /lˈutka/ moecha horo; seksuaalisesti hyvin aktiivinen nainen, joka harrastaa irtosuhteita luu /lˈuː/ os, ossum (anatomia) kalkkinen selkärankaisen eläimen sisäisen tukirangan eli luurangon osa luulla /lˈuːlla/ censeo kuvitella jotakin, joka ei välttämättä pidä paikkaansa, uskoa tietävänsä luultavasti /lˈuːltavˌastɪ/ fortasse oletettavasti, arvatenkin, uskottavasti luumu /lˈuːmu/ 1. prunum mikä tahansa luumujen alasukuun () kuuluva -suvun puulaji tai sellaisen yksilö tai hedelmä 2. prunus mikä tahansa -hedelmäpuun alalaji tai sellaisen yksilö tai hedelmä luunmurtuma /lˈuːnmurtˌuma/ cele luun murtuminen; murtunut kohta luuranko /lˈuːraŋko/ ossum selkärankaisen luinen tukiranka luuta /lˈuːta/ virga yl. varrellinen varvuista kimpuksi koottu lakaisuväline luutnantti /lˈuːtnantːɪ/ legatus vänrikin ja yliluutnantin arvojen väliin sijoittuva sotilasarvo; sellaisen arvon haltija luuttu /lˈuːtːu/ barbitos keskiajalta lähtien Euroopassa käytetty kielisoitin luuydin /lˈuːydɪn/ medulla suurimpien luiden sisällä ontelossa oleva pehmeä kudos, joka ei ole kovaa luuta luvallinen /lˈuvallɪnen/ licitus asia, johon on lupa luvata /lˈuvata/ promittere vakuuttaa, että jokin tulee tapahtumaan, antaa vakuutus, lupaus jostakin, joka tulee tapahtumaan luxemburg /lˈuksemburɡ/ lingua Luxemburgica indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva germaaninen kieli, jota puhutaan Luxemburgissa ja osassa Belgiaa, Ranskaa ja Saksaa (kielitunnus: lb; sanalista) lyhde /lˈyhde/ garba ennen leikkuupuimureiden aikaa elonkorjuussa leikatusta viljasta valmistettu sylin täysi kimppu, jotka kasataan kuhilaiksi pellolle viljan kuivatusta ja alkusäilytystä varten ennen puintia lyhenne /lˈyhenne/ abbreviātiō lyhennetty versio jostakin sanasta lyhennelmä /lˈyhennˌelmæ/ breviārium lyhennetty versio tekstistä, jossain ilmestyneestä artikkelista tai fiktiosta lyhennesana /lˈyhennˌesana/ acronimus Alkuperäisen sanan tai sanojen osista koostettu sana, jota käytetään tavallisten sanojen tapaan. Lyhennesana voi olla typistesana, kirjainsana tai koostesana. lyhentää /lˈyhentæː/ abbreviō tehdä lyhyemmäksi lyhetä /lˈyhetæ/ abbreviō muuttua lyhye(mmä)ksi lyhty /lˈyhty/ lanterna laite, joka tuottaa valoa yleensä polttamalla polttoainetta lyhyesti /lˈyhyˌestɪ/ brevī lyhyessä muodossa, lyhyessä ajassa, lyhyellä tavalla lyhyt /lˈyhyt/ brevis sellainen, joka on pituudeltaan vähäinen, pituussuunnassa pieni lyijy /lˈyijy/ plumbum metallinen aine, kemiallinen merkki Pb lyijykynä /lˈyijykˌynæ/ plumbum kirjoitus- tai piirustusväline, jossa on kiinteä puiseen kuoreen tai täytekynään sijoitettu grafiitti- ja savitäyte lykätä /lˈykætæ/ pello työntää lymytä /lˈymytæ/ abscondō piileksiä, piileskellä lynkkysuoli /lˈyŋkːysˌuolɪ/ colon paksusuolen keskimmäinen osa lypsää /lˈypsæː/ mulgere ottaa maitoa lehmän tai muun lypsykarjan utareista lysähtää /lˈysæhtæː/ prōlābor menettää jäntevyys tai tukeva rakenne ja pudota kasaksi lyttäys /lˈytːæys/ patina murskaava arvostelu lyyhistyä /lˈyːhɪstˌyæ/ prōlābor painua kasaan, lysähtää kokoon lyyra /lˈyːra/ lyra antiikin Kreikassa runonlausunnan säestämiseen käytetty kielisoitin lyödä /lˈyødæ/ 1. battuere 2. iskeä kerran 3. valmistaa metallirahaa 2. capere tehdä siirto, joka oikeuttaa poistamaan vastustajan nappulan ja sijoittamaan oman nappulansa sen paikalle 3. tundō 2. voittaa kilpailussa tai taistelussa 3. (sydämestä) pumpata verta säännöllisellä supistumisliikkeellä, sykkiä lyödä lyttyyn /lˈyødæ lˈytːyːn/ 1. sperno torjua täysin, tyrmätä 2. plānus litistää lyömällä lyödä vetoa /lˈyødæ vˈetoa/ sponsiō sopia maksavansa rahalla tai muulla omaisuudella, jos ennustaa tulevaisuuden väärin, ja saavansa saman summan rahaa tai muuta omaisuutta, jos arvaa tulevaisuuden oikein lyönti /lˈyøntɪ/ 1. plāga yksittäinen isku, sivallus 2. capiō siirto, jossa oma nappula siirretään vastustajan miehittämään ruutuun ja vastustajan nappula poistetaan laudalta lähde /lˈæhde/ 1. fons 2. paikka, jossa valuu pohjavettä maasta, maan pintaan avautuvasta vesisuonesta, vesilähde 3. paikka, jossa nestettä tai kaasua työntyy ulos maasta 4. paikka tai kappale, josta jokin aine, säteily, energia jne. on peräisin 5. tiedon tms. alkuperä 2. orīgō kanavatransistorin elektrodi, josta varauksenkuljettajat kulkeutuvat kanavaan lähdekoodi /lˈæhdekˌoːdɪ/ fōns (ohjelmointi) tekstitiedosto, joka on tarkoitettu käännettäväksi ohjelmointikielen kääntäjällä läheinen /lˈæheinen/ propinquus lähellä sijaitseva lähelle /lˈæhelle/ circa melkein liki, lähipiirin keskipisteen tuntumaan lähellä /lˈæhellæ/ 1. propinquus lyhyen matkan tai ajan päässä 2. amo samankaltaisesta tai yhteenkuuluvasta 3. fere hyvin mahdollisesti tai melkein tapahtuvasta lähentely /lˈæhentˌely/ accessus pyrkiminen seksuaalisesti lähemmäs, erityisesti koskettelemalla lähentää /lˈæhentæː/ ferō tuoda lähemmäksi lähes /lˈæhes/ paene melkein, miltei, likipitäen lähestyminen /lˈæhestˌymɪnen/ accessus lähestyä-verbistä muodostettu teonnimi lähestymistapa /lˈæhestymˌistapa/ accessus tapa jolla ongelman ratkaisuun lähdetään tai asiaa tarkastellaan lähestyä /lˈæhestˌyæ/ accēdō tulla lähemmäksi jjkta/jtak lähetti /lˈæhetːɪ/ 1. cursor viestejä, esim. kirjeitä ja muita lähetyksiä perille kuljettava henkilö 2. episcopa shakkinappula (♝ tai ♗), joka liikkuu shakkilaudalla joko mustia tai valkoisia diagonaaleja pitkin lähettiläs /lˈæhetːɪlæs/ emissarius toisen arvoluokan diplomaatti, tavallisesti lähetystön päällikkö lähettää /lˈæhetːæː/ mitto panna joku matkaan (johonkin muualle) lähetys /lˈæhetys/ 1. commeatus lähetetty esine tai materia 2. transmissio ohjelmien julkaisu julkisessa (suoratoisto-) verkossa siten, että ne ovat vastaanotettavissa; lähetetty ohjelma 3. expeditio eräiden uskontojen harjoittamiseen liittyvä toimi, jossa julistetaan sanaa niille, jotka eivät sitä tunne, lähetystyö lähetystyö /lˈæhetˌystyø/ expeditio oman uskonnon taikka uskonnolliseksi luokiteltavan näkemyksen tai kokemuksen levittäminen tai tarjoaminen toisille lähimmäinen /lˈæhɪmmˌæinen/ vicinor (uskonnollinen) läheinen ihminen, oman kansan jäsen, ystävä lähistö /lˈæhɪstø/ vicinitas jotakin välittömästi ympäröivä alue; lähialue lähiö /lˈæhɪø/ suburbium kaupungin laidalle rakennettu asuinalue lähteä /lˈæhteæ/ 1. abambulo 2. alkaa mennä; mennä pois, poistua 3. kuolla, poistua keskuudestamme 2. abaetere mennä johonkin (niin että korostetaan eroa aiempaan tilanteeseen) läikkä /lˈæikːæ/ conspicor läiskä läikyttää /lˈæikytːæː/ divulgo saada läikkymään läimäysäänne /lˈæimæysˌæːnne/ lacinia konsonanttiäänne, jota äännettäessä kieli taakse taivutetusta asennosta ojentuessaan lyö nopeasti hammasvalliia läksy /lˈæksy/ pensum koulusta annettu kotitehtävä läkähtyä /lˈækæhtˌyæ/ suffōcō nääntyä kuumuuteen lämmin /lˈæmmɪn/ calidus sellainen, jonka lämpötila on tavanomaista korkeampi tai pysyvästi korkeahko ja tuntuu monista aistittuna sopivalta tai miellyttävältä lämmittää /lˈæmmɪtːæː/ calefacio tehdä lämpimäksi; säteillä lämpöä lämpö /lˈæmpø/ calor 2. aineen atomien ja molekyylien lämpöliikkeeseen perustuva energiamuoto, lämpöenergia 3. lämpötilaa nostava energia, jonka syntyy tai kuluu jossakin reaktiossa tai olomuodon muutoksessa lämpömittari /lˈæmpømˌitːarɪ/ thermometrum laite, jolla mitataan lämpötiloja lämpötila /lˈæmpøtˌila/ temperatura (fysiikka) termodynaaminen suure, lämpöliikkeen voimakkuutta vastaava kappaleen tai aineen ominaisuus, joka kertoo kuinka kuuma tai kylmä jokin on länget /lˈæŋŋet/ collare kahdesta puisesta puolikaaresta koostuva vetovaljaiden osa, joka puetaan eläimen kaulalle, ja jota vasten nojaamalla eläin saa kuorman liikkeelle länsi /lˈænsɪ/ occidens, occasus pääilmansuunta etelän ja pohjoisen välissä , etelästä 90 astetta myötäpäivään pohjoisella pallonpuoliskolla läntinen /lˈæntɪnen/ occidentalis sellainen, joka sijaitsee lännessä, lännessä oleva tai lännestä tuleva; läntiseen maailmaan liittyvä tai sieltä peräisin oleva läpi /lˈæpɪ/ per lävitse läpi /lˈæpɪ/ apertūra reikä läpimeno /lˈæpɪmˌeno/ iter se, että jk esitys, suunnitelma tms. hyväksytään läpimitta /lˈæpɪmˌitːa/ line kuvion tai kappaleen, tai tämän poikkileikkauspinnan, halkaisijan pituus läpimätä /lˈæpɪmˌætæ/ corrumpō täysin mätä läpinäkyvä /lˈæpɪnˌækyvæ/ pellūcidus (optiikka) sellainen materiaali, jonka läpi ihminen näkee, koska valo läpäisee sen erinomaisesti läppä /lˈæpːæ/ lacinia esine, jonka tarkoitus on estää aineen liike tai virtaus, tyypillisesti ohuehko levy putkessa tai kanavassa läpäistä /lˈæpæistæ/ 1. peragrō kulkea jonkin lävitse 2. intrō puhkaista 3. praetereo tulla hyväksytyksi kokeessa tai testissä läsnä /lˈæsnæ/ praesens luona läsnä oleva /lˈæsnæ ˈoleva/ condono sellainen, joka tai mikä on läsnä; mukana oleva, paikalla oleva läsnäolo /lˈæsnæˌolo/ praesentia oleminen paikalla jossain lätinä /lˈætɪnæ/ garriō turhanpäiväinen puhe, jaarittelu lättäjalkainen /lˈætːæjˌalkainen/ plancus sellainen, jolla on lättäjalat tai -jalka lävikkö /lˈævɪkːø/ cōlum maljanmuotoinen astia, jossa on reikiä pohjassa; käytetään mm. vihannesten huuhtelemiseen ja pastan valuttamiseen lävistys /lˈævɪstys/ strīdulus 2. jollakin lävistäminen 3. kehoon tehty reikä, jotta koru voidaan kiinnittää lävistäjä /lˈævɪstˌæjæ/ diagonalis tasokuvion etäisimmät pisteet yhdistävä jana lääke /lˈæːke/ medicīna ihmisen tai eläinten elimistössä sairautta tai sen oireita parantava tai elintoimintoja muuttava, Suomessa lääkelain säädösten mukainen, aine tai valmiste lääketiede /lˈæːketˌiede/ medicina terveyden ylläpitämisen ja palauttamisen hoitomenetelmien ja lääkkeiden vaikutusten tieteellinen tutkimus; jakautuu lukuisiin osa-alueisiin lääkitys /lˈæːkɪtys/ medicāmen henkilön käyttämät lääkkeet kokonaisuutena lääkäri /lˈæːkærɪ/ medicus, clinicus ihmisten sairauksia tunnistava ja hoitava, siihen koulutuksen saanut ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittanut terveysammattilainen lörpötellä /lˈørpøtellæ/ garriō puhua tyhjänpäiväisiä, toisia häiriten, pulista, hölöttää lörpöttää /lˈørpøtːæː/ garriō puhua paljon, yleensä tyhjänpäiväisiä löydös /lˈøydøs/ inventus 2. lääketieteellisessä tutkimuksessa tai seulonnassa havaittu tutkimusobjekti ja siitä tehty analyysi 3. arkeologisissa kaivauksissa tai sattumalta havaittu arkeologisesti kiinnostava kohde selvitettäväksi 4. irtonaisista kappaleista tai kaivauksista saadusta mateiaalista tehty mielenkiintoinen havainto, joka saattaa johtaa esiintymän jäjille löyhkä /lˈøyhkæ/ foetor voimakas paha haju löyhkätä /lˈøyhkætæ/ foeteō lemuta, haista pahalle löyhtyä /lˈøyhtyæ/ labefacio päästä löyhemmälle löysentää /lˈøysentæː/ relaxō tehdä löysemmäksi löysä /lˈøysæ/ solūtus joka sisältää runsaasti nestettä, viskositeetiltaan pieni löysätä /lˈøysætæ/ labefacio tehdä löys(emm)äksi löytää /lˈøytæː/ 1. invenire nähdä jokin esine tai asia, joka on ollut kadoksissa tai jota on muuten kaivannut 2. invenio keksiä, havaita, huomata jokin uusia asia tai teoria löytö /lˈøytø/ inventio löydetty asia löytöretki /lˈøytørˌetkɪ/ expedītiō matka ennalta tuntemattomaan paikkaan maa /mˈaː/ terra 2. maapallon kiinteä pinta; kuiva maa veden tai ilman vastakohtana 3. aine, josta maa koostuu; maa-aines; multa 4. alue, joka on jonkun omistuksen kohteena tai jota käytetään viljelykseen tai hyödynnetään muuten 5. valtio maagi /mˈaːɡɪ/ magus, mage (mytologia) tietäjä, taikuri maahantunkeutuminen /mˈaːhantˌuŋkeutˌumɪnen/ incursiō invaasio, hyökkäys maahantuonti /mˈaːhantˌuontɪ/ invectio tavaroiden tai palveluiden ostoa ja tuontia ulkomailta maaherra /mˈaːherra/ gubernātor läänin ylin hallintoviranomainen, lääninhallituksen päällikkö maailma /mˈaːɪlma/ mundus planeetta Maa maailmankaikkeus /mˈaːɪlmˌaŋkaikːeus/ universum kaikki olevainen maailmankausi /mˈaːɪlmˌaŋkausɪ/ aetas geologisen ajanlaskun kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia käsittävä taso. Maailmankaudet muodostavat aionin ja jakaantuvat kausiin maailmanpalo /mˈaːɪlmˌampalo/ exustiō maailmansota maakaasu /mˈaːkaːsu/ gasium naturale tavallisesti lähes kokonaan metaanista koostuva fossiilinen polttoaine, joka on syntynyt ajan saatossa anaerobisen toiminnan myötä maaperässä maakotka /mˈaːkotka/ Aquila chrysaetos () haukkojen heimoon kuuluva kookas päiväpetolintu, Yleisväriltään ruskea lintu, jonka siipien kärkiväli saattaa ylittää kaksi metriä. maakreivi /mˈaːkreivɪ/ comes prīncipālis lähinnä kreivin tai markiisin arvonimi Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa; joskus vaaliruhtinas maakunta /mˈaːkunta/ provincia historiallisesti tai kansatieteellisesti yhtenäinen valtion osa maakuoppa /mˈaːkuopːa/ fovea maahan kaivettu kuoppa maalainen /mˈaːlainen/ ruralis maaseudulle ominainen maalaisjuntti /mˈaːlaisjˌuntːɪ/ petrō maaseudun asukkaasta, varsinkin maatalousväestöön kuuluvasta käytetty nimittelysana maalaismainen /mˈaːlaismˌainen/ agrestis maalais-, maaseudun tapoja ja kulttuuria mukaileva maalaji /mˈaːlajɪ/ foedō (geologia) maaperän syntytavan mukaista koostumusta kuvaava luokittelu maalari /mˈaːlarɪ/ pictor ammattihenkilö, joka maalaa maalata /mˈaːlata/ pingō 2. levittää jnk pinnan päälle maalia 3. tehdä maalaus maalaus /mˈaːlaus/ pictura 2. taidemaalarin maalaamalla tekemä taideteos 3. maalaamalla tehty pinnoite; maalaajan työpanos, maalaustyö, missä tehdään yleensä värillinen päällyste halutun ulkonäön ja suojauksen aikaansaamiseksi maalaustaide /mˈaːlaustˌaide/ pictura (kuvataide) taidemuoto, missä taideteokset syntyvät taiteilijan tekeminä maalaamalla maalausteline /mˈaːlaustˌelɪne/ vara taidemaalarin apuväline, joka pitää kankaan tukevasti paikallaan maalaamisen aikana maali /mˈaːlɪ/ pigmentum pinnoitukseen käytettävä aine, joka suojaa pintaa ja muuttaa sen väriä maaliskuu /mˈaːlɪskuː/ Martius, maret vuoden kolmas kuukausi, kuukausi helmikuun ja huhtikuun välissä maalitaulu /mˈaːlɪtˌaulu/ scopus ammunnassa taulu, johon yritetään osua maalivahti /mˈaːlɪvˌahtɪ/ custos joidenkin joukkuelajien pelaaja, jonka tehtävänä on puolustaa omalla maalilla pyrkien estämään pelivälineen pääsy omaan maaliin maallikkoveli /mˈaːllɪkːˌovelɪ/ frater papiksi vihkimätön munkki maanalainen /mˈaːnalˌainen/ subterrāneus maanpinnan alainen, sellainen, joka on maan alla, maan alla sijaitseva tai elävä maanantai /mˈaːnantai/ dies Lunae, dies lunae viikon ensimmäinen päivä Euroopassa ja ISO 8601 -standardia noudattavissa järjestelmissä, viikonpäivä sunnuntain ja tiistain välissä maanjäristys /mˈaːnjærˌistys/ terrae motus, tremor maan kallioperän tärähtely, joka on voimakkaana haitallista ihmisille ja rakennuksille maankuori /mˈaːŋkuorɪ/ crusta Maan vaippaa ympäröivä kiinteä kivikerros, joka on jakautunut litosfäärilaattoihin maanmittari /mˈaːnmɪtːˌarɪ/ agrimensor henkilö, joka suorittaa maamittauksia tai jolla on alan koulutus maannos /mˈaːnnos/ humus maankuoren uloin, parin metrin vahvuinen pintakerros, jossa tapahtuu elollisia ja elottomia muutoksia maanpetos /mˈaːmpetos/ perduellio valtion turvallisuuteen tai muihin etuihin kohdistuva rikos; sotiminen kotimaataan vastaan tai vakoilu vieraan valtion hyväksi maantie /mˈaːntie/ iter tieliikennettä varten tehty yleensä valtion omistama yleinen tie maantiede /mˈaːntiede/ géografi, geographia Maan pintaa ja sen ilmiöitä tutkiva tiede; geografia maantierosvo /mˈaːntierˌosvo/ latrunculus maantien varrella ohikulkijoita vaaniva ja ryöstävä varas maantieteellinen /mˈaːntietˌeːllɪnen/ geographicus sellainen, joka liittyy maantieteeseen, maantieteen alaan kuuluva maanviljelijä /mˈaːnvɪljˌelɪjæ/ agricola henkilö, joka saa toimeentulonsa maata viljelemällä maanviljely /mˈaːnvɪljˌely/ agricultura valikoima tekniikoita ja käytäntöjä, joilla ruokaa ja muita hyödykkeitä tuotetaan kasvattamalla hyötykasveja järjestelmällisesti maaorava /mˈaːorˌava/ tamias oravasuku (), joka elää pääosin Pohjois-Amerikassa maapallo /mˈaːpallo/ globus terrae Maa-planeetta; kolmas planeetta Auringosta lukien maapalloistuminen /mˈaːpallˌoistumɪnen/ globalizatio sanalle globalisoituminen ehdotettu suomenkielinen vastine maaperä /mˈaːperæ/ foedō kallioperää peittävä maata, vettä ja ilmaa sisältävä irtomaakerros maapähkinä /mˈaːpæhkˌinæ/ arachis eräs hernekasveihin kuuluva kasvi () maaseutu /mˈaːseutu/ campi harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella maasiira /mˈaːsɪːra/ oniscus siirojen lahkoon kuuluva ryhmä () maalla eläviä äyriäisiä maasika /mˈaːsɪka/ orycteropus Saharan eteläpuolisilla alueilla Afrikassa elävä termiittejä syövä eläinlaji (Orycteropus afer) maasto /mˈaːsto/ humus luonnonvarainen, usein pinnanmuodoiltaan vaihteleva, luonnollinen ympäristö retkeilytarkoituksessa, metsästyksessä tai sotatoimien yhteydessä maata /mˈaːta/ cubō olla makuuasennossa maatalous /mˈaːtalous/ agricultura elinkeino, jossa tuotetaan ruokaa ja rehua sekä muita tuotteita raaka-aineeksi kasvattamalla tiettyjä viljelykasveja ja tuotantoeläimiä maataloustuki /mˈaːtalˌoustukɪ/ ager tuki, jota maksetaan julkisista varoista maatalouden harjoittajille, esimerkiksi maanviljelijöille maatila /mˈaːtɪla/ vicus tila, jolla harjoitetaan maataloutta ja jolla on tätä varten tarvittavat rakennukset ja muut tuotantovälineet maatilkku /mˈaːtɪlkːu/ argumentum pieni maapalsta jolla joku usein asuu ja sitä viljelee maatuska /mˈaːtuska/ pupa puusta valmistettu naishahmoinen nukke, joka on ontto niin, että sen sisälle voidaan asettaa sarja samanlaisia, mutta aina hieman toistaan pienempiä nukkeja madaltaa /mˈadaltaː/ subsum tehdä matalammaksi madrigaali /mˈadrɪɡˌaːlɪ/ madrigalis 2. yleensä lyhyt ja rakkausaiheinen runo 3. eräs kaksi- tai useampiääninen laulumuoto mafia /mˈafɪa/ mafia alun perin sisilialainen rikollis- ja terrorijärjestö magenta /mˈaɡenta/ magentibus ei kovin tumma sinipunainen väri magia /mˈaɡɪa/ magice (mytologia) salaoppi, menettelyt, joilla pyritään pakottamaan luonnon- ja kohtalonvoimat omien tarkoitusten mukaisiksi magneetti /mˈaɡneːtːɪ/ magnes voimakkaasti magneettinen kappale, joka luo ympärilleen magneettikentän magneettinen /mˈaɡneːtːɪnen/ magnēsius sellainen, jolla on magnetismin mukainen ominaisuus vars. kyky vetää puoleensa rautaa magnesium /mˈaɡnesium/ magnesium maa-alkalimetalleihin kuuluva alkuaine magnetismi /mˈaɡnetˌismɪ/ magnetismus kappaleiden välistä vetovoimaa ilmentävien fysikaalisten ilmiöiden joukko mahalaukku /mˈahalˌaukːu/ aqualiculus ruoansulatuselimistön osa, ruokatorven jatkeena oleva ruoansulatuskanavan laajentuma, jossa varsinainen ruoansulatus alkaa mahdollinen /mˈahdollɪnen/ possibilis ehkä tapahtuva; toteutettavissa oleva; sellainen johon suodaan mahdollisuus mahdollisesti /mˈahdollɪsˌestɪ/ fortasse ilmaisee jonkin mahdollista tapahtumista tai toteutumista mahdollistaa /mˈahdollˌistaː/ habilito tehdä mahdolliseksi mahdollisuus /mˈahdollɪsuːs/ facultas yksi vaihtoehdoista mahla /mˈahla/ sucus lehtipuiden johtosolukoissa kasvikauden alussa virtaava makeahko ja siirappimainen maitiaisneste, jota on kerätty keväisin juotavaksi mahtailija /mˈahtailˌija/ ostentātor henkilö, joka mahtailee mahtailla /mˈahtailla/ glorior esiintyä mahtavana, leveillä, leuhkia mahtailu /mˈahtailu/ iactantia mahtaileminen mahtava /mˈahtava/ 1. imperiōsus sellainen, jolla on mahtia eli kykyä vaikuttaa johonkin 2. verendus upea, poikkeuksellisen suuri, kunnioitusta herättävä mahtua /mˈahtua/ fugiō olla tarpeeksi pieni tai suuri kooltaan tai määrältään, että pääsee tai voidaan laittaa johonkin, sopia kooltaan maihinnousu /mˈaihɪnnˌousu/ egressio laivamatkustajien siirtyminen laivasta maihin määränpäässä maila /mˈaila/ clava eräisiin urheilulajeihin kuuluva yhdellä kädellä tai molemmin käsin pideltävä peliväline, millä lyödään tai isketään palloa, kiekkoa tai muuta vastaavaa liikuteltavaa pelivälinettä maili /mˈailɪ/ mille anglosaksinen pituusmitta, 5 280 jalkaa eli noin 1 609 metriä maine /mˈaine/ fama se, minkälainen käsitys muilla ihmisillä on jostakusta maininki /mˈainɪŋkɪ/ tumor tuulen nostama usein yksinäinen aalto, joka etenee vielä tuulen laannuttua mainita /mˈainɪta/ memorō antaa lyhyt ilmoitus; jstk, sanoa t. kertoa lyhyesti ohimennen mainonta /mˈainonta/ venditātiō yksi markkinointiviestinnän keinoista: mainosten laatiminen ja julkaiseminen eri medioissa mainos /mˈainos/ prescriptio kaupallinen tiedote, jonka tarkoituksena on kasvattaa mainostettavan hyödykkeen kysyntää maisema /mˈaisema/ locus näkymä luontoon tai rakennettuun alueeseen maisemointi /mˈaisemˌointɪ/ topiāria maisemoiminen maiskaus /mˈaiskaus/ alapa ääni, joka syntyy, kun huulet painetaan yhteen tai kieli asetetaan pehmeää kitalakea vasten, ja vapautetaan äkillisesti maiskuttaa /mˈaiskutːaː/ alapa tehdä maiskauksia maissi /mˈaissɪ/ Zea mays viljelyskasvi Zea mays, joka on peräisin Väli-Amerikasta ja jonka syötävät siemenet ovat kukinnon määräämissä tasaisissa riveissä maite /mˈaite/ trifolium maitteiden () suvun kasvi maiti /mˈaitɪ/ lac koiraskaloilla mätimunat hedelmöittävä aine, kalan sperma maitiaisneste /mˈaitɪˌaisneste/ sucus kasveissa tai sienissä solujen välillä ravinteita kuljettava neste, kasvia vahingoittaessa vuotava vaalea neste maito /mˈaito/ lac 2. neste, jota nisäkkäät erittävät pienten jälkeläistensä imettäväksi 3. maito myytynä ja tarjoiltuna ihmisravinnoksi maitomainen /mˈaitomˌainen/ lacteus maitoa muistuttava maja /mˈaja/ attegia pieni, yksinkertainen vakinaiseen t. tilapäiseen käyttöön tehty asumus t. suojapaikka majakka /mˈajakːa/ pharus merenkulun turvaksi tarkoitettu, paikannuskohteena toimiva tornimainen rakennus majatalo /mˈajatˌalo/ hospitium yritys, joka tarjoaa matkaajille ruokaa, juomaa sekä majoitusta majava /mˈajava/ castor fiber, castor vesistöissä elävä jyrsijä, jompikumpi heimon Castoridae lajeista majesteetti /mˈajestˌeːtːɪ/ māiestās hallitsijan nimitys tai puhuttelu majoittaa /mˈajoitːaː/ dēversor sijoittaa asumaan, tarjota tilapäinen asunto majoittua /mˈajoitːˌua/ colere asettua johonkin asumaan (yl. väliaikaisesti) majordomus /mˈajordomus/ major domus maior domus frankkivaltakunnan korkea virkamies majuri /mˈajurɪ/ maior kapteenin ja everstiluutnantin väliin sijoittuva sotilasarvo makaki /mˈakakɪ/ cercops laajalle levinnyt vanhan maailman häntäapinoihin kuuluva suku Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa eläviä apinoita () makaroni /mˈakarˌonɪ/ collȳra koneellisesti valmistettu pastalaji, joka muodostuu lyhyistä pätkistä joiden sisällä on reikä makea /mˈakea/ 1. dulcis 2. yhden perusmaun mukainen, sokerin makuinen 3. (Helsingin slangia, josta tullut puhekieltä) (käytetään lähes yksinomaan muodossa makee) jonkin tyylikkyyttä tai muuta hyvin myönteistä ominaisuutta ilmaiseva; siisti, hieno, upea, viilee 4. viinistä käytetty sana suhteellisen (sokeripitoisuus ja hapokkuus huomioituna) makeuden ilmaisemiseen, makeampi kuin puolimakea 2. suavis (vedestä) suolaton, jossa ei ole suolaa makedonia /mˈakedˌonɪa/ Macedonicus makedonian kieli (kielitunnus: mk), Makedoniassa puhuttava eteläslaavilainen kieli. makeinen /mˈakeinen/ dulce herkutteluun tarkoitettuja erittäin makeita, pieniksi muotoiltuja naposteltavia makeus /mˈakeus/ dulcitās se, että on makea makeuttaa /mˈakeutːaː/ condulcō lisätä ruoan tai juoman makeutta jotain makeaa ainetta lisäämällä makeutusaine /mˈakeutusˌaine/ dulcedo makealta maistuva aine, yleensä sokerin korvikkeena; aine jolla voi makeuttaa ruokia ja juomia makkabilainen /mˈakːabɪlˌainen/ Maccabaeus Judeassa toiminut kapinallisarmeija seleukidi-imperiumin aikana. Makkabilaisten perustama dynastia hallitsi Juudeaa 164–63 eaa. roomalaisvalloitukseen asti makkara /mˈakːara/ botulus suoleen tai muuhun päällykseen tai muottiin tehty lihasta ja sidosaineista ruoaksi valmistettu einestuote makkarankuori /mˈakːarˌaŋkuorɪ/ cutis makkaran valmistuksessa makkaramassan päällykseksi laitettu luonnonsuoli tai keinoaineinen kuori makrilli /mˈakrɪllɪ/ scomber kala, joka elää lähellä vedenpintaa ja syö eläinplanktonia () makrotaloustiede /mˈakrotalˌoustiede/ macrooeconomia kansantaloustieteen osa-alue, joka tutkii talouden aggregoituja suureita eli aggregaatteja maksa /mˈaksa/ iecur, ficatum nisäkkäiden ruoansulatukseen liittyvä suuri rauhanen, jonka erittämät entsyymit hajottavat hiilihydraatit, rasvat ja valkuaisaineet sekä tuhoavat verenkierron mukana tulevia bakteereja ja myrkkyjä ja joka toimii vararavinnon säilytyspaikkana maksaa /mˈaksaː/ 1. defungor antaa rahallinen korvaus jostakin tavarasta tai palvelusta 2. cōnstō olla jonkin hintainen maksimaalinen /mˈaksɪmˌaːlɪnen/ maximum mahdollisimman suuri, erittäin suuri maksimi /mˈaksɪmɪ/ maximum arvon suurin mahdollinen määrä tai aste maksu /mˈaksu/ pensiō se mitä pitää suorittaman jonkin hyödykkeen tai palvelun saamiseksi maksusuoritus /mˈaksusˌuorɪtus/ pensiō maksun tekeminen maksuton /mˈaksuton/ grātīs sellainen, josta ei peritä maksua; ilmainen maksuväline /mˈaksuvˌælɪne/ tener väline, jolla maksetaan jotakin, esim. raha maku /mˈaku/ sapor esteettinen mieltymys vaatteiden, ruoan tai muun vastaavan suhteen makuaisti /mˈakuˌaistɪ/ elegantia ihmisen aisti, joka havaitsee maun makuuhuone /mˈakuːhˌuone/ cubiculum huone, jossa nukutaan; huone, joka on tarkoitettu nukkumista varten mali /mˈalɪ/ absinthium koiruoho (), eräs maustekasvi malja /mˈalja/ calix yleensä pyöreä, matala ja leveä jalallinen juoma-, tarjoilu- tai koristeastia maljakko /mˈaljakːo/ vas koristeellinen, korkea vedenpitävä astia leikkokukkia ja vastaavia varten mallas /mˈallas/ brasea viljasta, tyypillisesti ohrasta, idättämällä ja kuivattamalla valmistettu tuote, jota käytetään panimoissa oluen raaka-aineena ja polttimoissa sellaisenaan tai viljan ohessa tislattujen alkoholijuomien valmistukseen malli /mˈallɪ/ exemplar valmiiksi näytetty tapa tai esimerkki, jonka mukaan pitää toimia malmi /mˈalmɪ/ ruda (geologia) sellainen luonnon mineraaliesiintymä, josta voidaan taloudellisesti tuottaa metalleja malta /mˈalta/ Maltēnsis Maltalla puhuttava arabialle sukua oleva seemiläinen kieli (kielitunnus: mt) maltalainen /mˈaltalˌainen/ Melitensis Maltalta peräisin oleva tai Maltaan liittyvä maltalainen /mˈaltalˌainen/ Melitensis pysyvästi Maltalla asuva henkilö maltankoira /mˈaltaŋkˌoira/ Maltēnsis kääpiökokoinen seurakoirarotu maltillinen /mˈaltɪllɪnen/ malacia rauhallinen, harkitsevainen maltillinen /mˈaltɪllɪnen/ modestus henkilö, jonka poliittiset mielipiteet eivät ole äärimmäisiä maltittomuus /mˈaltɪtːomuːs/ aviditās se, että on maltiton malttaa mielensä /mˈaltːaː mˈielensæ/ teneo olla kärsivällinen maluri /mˈalurɪ/ regulus eräitä Australian ja Uuden-Guinean varpuslintuja () mandaatti /mˈandaːtːɪ/ mandātum toimeksianto, toimeksisaanti, valtuutus, etenkin demokraattisessa järjestelmässä kansalta saatu oikeutus johtaa maata mandariini /mˈandarˌiːnɪ/ lingua Sinensis Mandarinica 2. Kiinan keisariajan virkamies 3. mandariinikiina mangaani /mˈaŋŋaːnɪ/ manganum eräs alkuaine, siirtymämetalleihin kuuluva ulkonäöltään rautaa muistuttava harmaanvalkoinen metalli, joka on hyvin haurasta ja hapettuu helposti mania /mˈanɪa/ mania mielialahäiriö, jossa mieliala on epänormaalisti ja pysyvästi kohonneena ja kiihtyneenä mielialana manifestoitua /mˈanɪfˌestoitˌua/ manifestus tulla ilmi, tulla julki, ilmentyä, ilmetä manipuli /mˈanɪpˌulɪ/ manipulus, maniplus roomalaisen legioonan 120–160 miehen osasto, joka jakautuu kahteen kenturiaan mankeli /mˈaŋkelɪ/ discerpō laite, jonka pyörivien telojen välissä suoristetaan hieman kosteita tai kuivia liinavaatteita ym. manner /mˈanner/ continens mannermaa t. suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä, vrt. saari ja maanosa mansikka /mˈansɪkːa/ fragum jokin runsaasti viljeltyjä ja villejä lajikkeita sisältävän ruusukasvisuvun jäsen manteli /mˈantelɪ/ amygdalum, amygdala mantelipuu, pienikokoinen puu (Prunus dulcis) manumissio /mˈanumˌissɪo/ #Latina orjan vapauttaminen omistajansa toimesta maori /mˈaorɪ/ lingua maorica maorin kieli, polynesialaisten kielten ryhmään kuuluva austronesialainen kieli, jota puhuvat äidinkielenään Uudessa-Seelannissa asuvat maorit (kielitunnus: mi). Sanalista maraton /mˈaraton/ Marathon 2. juoksukilpailu, jossa juostaan 42,195 km matka 3. pitkä työrupeama tms. marginaali /mˈarɡɪnˌaːlɪ/ margō paperin reunaan jätettävä tila marihuana /mˈarɪhˌuana/ cannabis kannabis- eli hamppukasvin kukinnot ja lehdet huumeena käytettyinä marionetti /mˈarɪonˌetːɪ/ 1. vavato nukketeatterin nivelnukke, sätkynukke 2. neuropastum tahdoton, toisten johdettavissa oleva henkilö marista /mˈarɪsta/ balatus valittaa (ärsyttävästi) marja /mˈarja/ acinus, baca mehevä, usein pensas- tai varpukasvin hedelmä, jonka seinämä on kokonaan hedelmämaltoa marjakuusi /mˈarjakˌuːsɪ/ taxus (yleisesti) mikä tahansa marjakuusien () havupuusuku, johon kuuluu muutamia lajeja, suvun kasvi markiisi /mˈarkɪːsɪ/ vēlārium kannattimien varaan asennettu peite, joka toimii auringonsuojana markka /mˈarkːa/ marchia useiden maiden rahayksikkö, sata penniä markkina /mˈarkːɪna/ macellum ostajien ja myyjien kohtaamispaikka, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat sekä hinta muodostuu markkinat /mˈarkːɪnat/ emporium 2. säännöllisin väliajoin (esim. kerran kuussa tai kerran vuodessa) järjestettävä toritapahtuma 3. rajallisten myytävien hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan vuorovaikutussuhde markkinoida /mˈarkːɪnˌoida/ macellum 2. edistää tuotteen kysyntää 3. tuoda markkinoille, saattaa kuluttajien saataville marmori /mˈarmorɪ/ marmor karbonaattipitoinen kivilaji, jolla on sellainen kovuus ja kiillotettavuus, että sitä voidaan käyttää rakentamiseen ja veistoksiin marmoroida /mˈarmorˌoida/ marmor koristella pinta marmorin näköiseksi juovia maalaamalla marmoroitua /mˈarmorˌoitua/ marmor tulla marmorin näköiseksi marraskesi /mˈarraskˌesɪ/ stratum corneum orvaskeden uloin kerros marraskuu /mˈarraskuː/ Novembris, November vuoden yhdestoista kuukausi, kuukausi lokakuun ja joulukuun välissä marsalkka /mˈarsalkːa/ marescalcus eräissä maissa korkein mahdollinen sotilasarvo, kenraalia korkeampi; osassa maista (kuten Suomessa) voidaan myöntää vain sodanaikaisista ansioista (sotamarsalkka) marsilainen /mˈarsɪlˌainen/ Mārtiāna Marsista peräisin oleva marsilainen /mˈarsɪlˌainen/ Mārtiāna hypoteettinen Marsista kotoisin oleva olento, Marsin asukas marsipaani /mˈarsɪpˌaːnɪ/ Mārcī pānis jauhetuista manteleista ja tomusokerista tehty elintarvikemassa marski /mˈarskɪ/ lāma marskimaa, alava vetinen niitty marsu /mˈarsu/ Cavia porcellus Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jyrsijä () martiopuoli /mˈartɪopˌuolɪ/ granum nahan ulkopuoli maruna /mˈaruna/ absinthium -suvun kasvi masennus /mˈasennus/ depressio sairaus, jossa ihmisen mieliala on jatkuvasti alhainen maskuliini /mˈaskulˌiːnɪ/ genus masculinum kieliopillinen suku, jota käytetään viitattaessa miehiin; maskuliinisukuun kuuluva sana maskuliininen /mˈaskulˌiːnɪnen/ masculus sellainen, joka on suvultaan maskuliini maskuliinisuus /mˈaskulˌiːnɪsuːs/ masculīnitās miessukupuolelle ominaiset piirteet; miessukupuoleen, miehenpuoleen liittyvä ominaisuus massa /mˈassa/ 1. mōlēs 2. pehmeä, amorfinen aine 3. suuri väkijoukko, kansa, ihmispaljous 4. (fysiikka) aineen ominaisuus; kappaleen hitaus muuttaa liiketilaansa, kun siihen vaikuttaa voima 2. tomus ainepaljous, kasoittain tavaroita massamedia /mˈassamˌedɪa/ media publica joukkoviestimet, erityisesti televisio, radio ja lehdistö, jotka viestivät yksisuuntaisesti monelle vastaanottajalle masternauha /mˈasternˌauha/ dominulus ääni- tai videomedian tuotantoon liittyvä ensimmäinen lopulliseen muotoonsa saatettu ääni- tai kuvatallenne, josta tehdään kopioita masto /mˈasto/ 1. arbor (merenkulku) purjelaivan takilan eli rikin päävaruste, johon purjeet kiinnitetään 2. mālus (arkkitehtuuri), (tekniikka) korkea rakennelma, jonka huipulla on esimerkiksi antenni; radiomasto masturboida /mˈasturbˌoida/ masturbor tuottaa itselleen seksuaalista mielihyvää hyväilemällä sukupuolielimiään, tyydyttää itseään masturbointi /mˈasturbˌointɪ/ masturbatio itsetyydytys mataa /mˈataː/ rēpō liikkua hitaasti ryömimällä matala /mˈatala/ tenuis sellainen, jolla on alhainen syvyys; sellainen, joka soveltuu kahluupaikaksi; sellainen, jossa aluksen syväys on liian suuri; sellainen, jossa voi polskia käsipohjaa matalapaine /mˈatalapˌaine/ depressio depressio, ilmakehän alue, jossa on ympäröivällä alueella vallisevaan paineeseen verrattuna alhaisempi ilmanpaine matalikko /mˈatalˌikːo/ vadum paikka, jossa vesi on matalaa matelija /mˈatelˌija/ reptile (eläintiede) selkärankaisten eläinten luokka, johon kuuluvat mm. liskot, käärmeet, kilpikonnat ja krokotiilieläimet. Matelijat ovat vaihtolämpöisiä. matemaatikko /mˈatemˌaːtɪkːo/ mathēmatica matematiikan tutkija matemaattinen /mˈatemˌaːtːɪnen/ mathēmaticus sellainen, joka liittyy matematiikkaan, matematiikalle ominainen, matemaattisten lainalaisuuksien alainen matemaattinen lauseke /mˈatemˌaːtːɪnen lˈauseke/ theōrēma suureita tai funktioita sisältävä matemaattinen esitys, kaava, johon on merkitty mitkä laskutoimitukset tai operaatiot johtavat tulokseen; merkitty laskutoimitus matematiikka /mˈatematˌiːkːa/ mathematica deduktiivisen logiikan avulla abstrakteja järjestelmiä tutkiva tieteenala materia /mˈaterˌia/ materia aine materiaali /mˈaterɪˌaːlɪ/ corporeus aine, aines, josta valmistetaan jotain matka /mˈatka/ iter itineris, navigatio siirtyminen paikasta toiseen matkaaja /mˈatkaːja/ peregrinus henkilö, joka tekee matkaa, on matkalla matkalaukku /mˈatkalˌaukːu/ riscus perinteisesti nahasta tai pahvista, nykyisin lujitemuovista tms. valmistettu suljettava, yleensä lukollinen laukku, joka on tarkoitettu matkatavaroiden kuljetukseen ja säilytykseen matkamies /mˈatkamies/ peregrinus kulkija, matkustava henkilö matkapuhelin /mˈatkapˌuhelɪn/ telephonulum mukana kannettava, langaton, akkutoiminen puhelin matkatavara /mˈatkatˌavara/ sarcinae matkalle mukaan otetut tavarat pakattuna laukkuihin tms. matkia /mˈatkɪa/ imitor jäljitellä, apinoida matkija /mˈatkɪja/ imitātor henkilö, joka matkii jotakin tai jotakuta matkustaa /mˈatkustaː/ currere tehdä matka, mennä matkalle jonnekin matkustaja /mˈatkustˌaja/ vector jollakin kulkuneuvolla matkustava henkilö matkustamo /mˈatkustˌamo/ casa lentokoneen sisätilan osa, joka on varattu matkustajien käyttöön matkustus /mˈatkustus/ ambulo matkustamisen toteutus mato /mˈato/ vermis johonkin eläinkunnan matomaiseen pääluokkaan kuuluva matelemalla liikkuva raajaton eläin matriisi /mˈatrɪːsɪ/ mater suorakulmainen riveihin ja sarakkeisiin jaettu taulukko, jonka alkiot ovat lukuja, usein reaali- tai kompleksilukuja, tai lausekkeita matruusi /mˈatruːsɪ/ nauta kauppalaivan kansihenkilöstöön kuuluvan merimiehen ammattinimike matta /mˈatːa/ brūtus himmeä, valoa heijastamaton matti /mˈatːɪ/ latrunculusque matum pelin tilanne ja päämäärä eli kuninkaaseen kohdistuva lyöntiuhka, jota ei voi enää millään keinolla torjua. matto /mˈatːo/ stragulum muovista ym. materiaalista valmistettu lattiapinnoite maturoitunut /mˈaturˌoitunut/ mātūrescō varsinkin alkoholijuomista: kypsä, kypsynyt maustaa /mˈaustaː/ condiō lisätä mausteita ruokaan mauste /mˈauste/ arōma Ruokiin ja juomiin toivotun maun saamiseksi ja ruoansulatuksen edistämiseksi lisättävä aine. Usein mausteena toimii maustevihannes tai muu pieninä annoksina käytettävä maultaan voimakas tai aromaattinen kasvin osa. maustebasilika /mˈaustebˌasɪlˌika/ ocimum basilika (Ocimum basilicum), ruoan maustamiseen käytetty yksivuotinen pensasmainen ruoho maustekirveli /mˈaustekˌirvelɪ/ caerefolium sarjakukkaisten heimoon kuuluva kasvi (Antrhriscus cerefolium), jonka persiljaa muistuttavia lehtiä käytetään yrttinä maustesahrami /mˈaustesˌahramɪ/ crocus sahramien suvun kasvi, jonka luotteja käytetään mausteen ja väriaineena () mauton /mˈauton/ insulsus 2. sellainen ruoka, juoma, tms. mikä ei maistu, missä ei ole makua 3. (kuvaannollinen) sellainen mikä on täysin tyylitön, tyylitajuton 4. hyvien tapojen vastainen; moraaliton, sopimaton mediaalinen /mˈedɪˌaːlɪnen/ medialis keskellä tai lähempänä keskiviiva sijaitseva mediterraaninen /mˈedɪtˌerraːnɪnen/ mediterraneus välimerellinen, Välimereen liittyvä meduusa /mˈeduːsa/ halipleumon vedessä elävä pelaginen polttiaiseläinyksilö meemi /mˈeːmɪ/ mimema 2. kulttuurissa tai viestinnässä leviävä, kopioituva ja muuntuva idea 3. Internetin käyttäjien keskuudessa suuren suosion saavuttava ja leviävä ilmiö, hokema tai kuva mehevä /mˈehevæ/ succulentus mehukas, nestettä tihkuva mehiläinen /mˈehɪlˌæinen/ apis mesipistiäisiin (Apoidea) kuuluvia yhteiskuntahyönteisiä, joka elävät parvissa mehiläishoitaja /mˈehɪlˌæishoitˌaja/ apiārius mehiläisten hoitamista harjoittava henkilö mehiläispesä /mˈehɪlˌæispesæ/ apiārium mehiläisten pesä mehiläissyöjä /mˈehɪlˌæissyøjæ/ merops värikäs säihkylintuihin lukeutuva erilaisten pistiäisten syöntiin erikoistuneut lintulaji, mehiläisvaha /mˈehɪlˌæisvaha/ cera mehiläisten pesäkennojensa rakennusmateriaaliksi tuottama vaha mehu /mˈehu/ sucus hedelmistä, marjoista tai kasviksista tehty tai niiden makuinen hiilihapoton juoma mehukas /mˈehukas/ sūcidus 2. mehevä; jossa on hedelmämehua tai nestettä 3. mielenkiintoa herättävä mehustaa /mˈehustaː/ exsūcō erottaa mehu marjoista, hedelmistä tms. meikata /mˈeikata/ compensō ehostaa ruumiin yleensä näkyvimpiä osia, esim. kasvoja, jotta ne näyttäisivät paremmilta tai kauniimmilta meikkivoide /mˈeikːɪvˌoide/ fundatio voide jonka tarkoitus on peittää ihon virheitä ja tasoittaa ihon väriä meininki /mˈeinɪŋkɪ/ āctiō tunnelma, meno meirami /mˈeiramɪ/ amāracus maustemeirami, (Origanum majorana) yleisesti käytetty maustekasvi mekaanikko /mˈekaːnˌikːo/ māchinātor koneita ja välineitä tekevä, asentava, hoitava tai korjaava henkilö mekaaninen /mˈekaːnɪnen/ mechanicus mekaniikkaan ja sen sovelluksiin perustuva tai tukeutuva mekaniikka /mˈekanˌiːkːa/ mechanicus vuorovaikutuksia ja liikeilmiöitä tutkiva tieteen ala, fysiikan osa-alue mekanismi /mˈekanˌismɪ/ māchina laitteisto, koneisto, sen toiminnallinen rakenne mekko /mˈekːo/ stola leninki, yhtenäinen, yläosasta ja hameesta koostuva vaate, jota käyttävät yleensä naiset meksikolainen /mˈeksɪkolˌainen/ Mexicanensis Meksikosta peräisin oleva tai Meksikoon liittyvä meksikolainen /mˈeksɪkolˌainen/ Mexicanensis pysyvästi Meksikossa asuva henkilö mela /mˈela/ remus kädessä pidettävä yksi- tai kaksilapainen varsi, jolla melotaan ja ohjataan venettä sitä veneen laitoihin tukematta melankolia /mˈelaŋkˌolɪa/ melancholia alakuloisuus melankolikko /mˈelaŋkolˌikːo/ melancholicus melankolinen ihminen melankolinen /mˈelaŋkˌolɪnen/ melancholicus surullinen, alakuloinen, synkkämielinen melanooma /mˈelanˌoːma/ melanoma melanosyytistä lähtöisin oleva syöpä; eräs ihosyövän laji melkein /mˈelkein/ paene hyvin lähelle, ei aivan melkoinen /mˈelkoinen/ aliquantus melko suuri meluisa /mˈelwɪsa/ sonāx häiritsevän äänekäs, melua tuottava mendelevium /mˈendelevium/ mendelevium aktinoideihin kuuluva alkuaine, jonka järjestysluku on 101 ja kemiallinen merkki Md mendikantti /mˈendɪkˌantːɪ/ mendīcāns kerjäläismunkki menehtyä /mˈenehtˌyæ/ perbitō kuolla; nääntyä, riutua, kuihtua menestyminen /mˈenestˌymɪnen/ fructus menestyksen saavuttaminen ja eteneminen menestyksekkäästi menestys /mˈenestys/ successus onnistumisen ja menestymisen toteutuma menestyä /mˈenestˌyæ/ succēdō onnistua jossakin menetellä /mˈenetellæ/ sē gerō toimia järjestelmällisesti tavoitteen saavuttamiseksi menetelmä /mˈenetˌelmæ/ via järjestelmällinen menettelytapa t. -keino määrätarkoituksen saavuttamiseksi menettelytapa /mˈenetːˌelytˌapa/ actio yl. vakiintunut tapa menetellä t. toimia tilanteen edellyttämästi menettää /mˈenetːæː/ amitto joutua eroon jostakin omistamastaan menneisyys /mˈenneisyːs/ praeteritum jo mennyt takana oleva aika tapahtumineen mennä /mˈennæ/ ire, vadere liikkua muuhun paikkaan (eteenpäin, kauemmaksi, etäämmälle) siitä missä puhuja on mennä naimisiin /mˈennæn nˈaimɪsɪːn/ maritor avioitua, solmia avioliitto meno /mˈeno/ 1. ire yhdensuuntainen liike johonkin, poispäin 2. sūmptus rahan kuluminen johonkin tarkoitukseen mentori /mˈentorɪ/ latinus henkilö, joka kokeneempana antaa opastusta kokemattomammalle merenkulku /mˈereŋkˌulku/ permarīnus vesillä, merellä ja sisävesillä, tapahtuvaa välineellistä liikkumista. Puhekielessä merenkululla usein tarkoitetaan kauppamerenkulkua merenlahti /mˈerenlˌahtɪ/ sinus meren muodostelma, jossa vesi työntyy pitkälle mantereeseen kuuluvien maa-alueiden väliin merenneito /mˈerennˌeito/ femina marina taruolento, jolla on naisen ylävartalo ja kalan pyrstö meri /mˈerɪ/ mare, pontus laaja maapalloa peittävä vesimuodostuma, jossa on suolaista vettä meriantura /mˈerɪˌantura/ lingua Koillis-Atlantin kampelakala (Solea solea) meriharakka /mˈerɪharˌakːa/ Haematopodidae 2. (yleisesti) mikä tahansa meriharakoiden heimoon () kuuluva kahlaajalintujen laji tai sellaisen yksilö 3. (erityisesti) laji merihevonen /mˈerɪhˌevonen/ equus bipes mikä tahansa merihevosten sukuun () sukuun kuuluva luukala merihirviö /mˈerɪhˌirvɪø/ cētos myyttinen meressä elävä hirviö merihätä /mˈerɪhˌætæ/ dēgravō hätätilanne merellä merikäärme /mˈerɪkˌæːrme/ hydrophiidae vedessä elävä myrkyllinen käärme (Hydrophiidae) merilokki /mˈerɪlˌokːɪ/ larus marinus lokkien heimoon () ja sukuun () kuuluva suurikokoinen lintulaji () tai sen yksilö merimies /mˈerɪmies/ nauta laivan miehistön jäsen meripihka /mˈerɪpˌihka/ glaesum, electrum 20—100 miljoonaa vuotta sitten kasvaneiden havupuiden kivettynyt pihka, joka on kerrostunut meren pohjaan merirosvo /mˈerɪrˌosvo/ pirata rosvo, joka ryöstää kauppalaivoja merellä merirosvous /mˈerɪrˌosvous/ pīrātica ryöstäminen merellä merisiili /mˈerɪsˌiːlɪ/ echīnus piikkisen pallon muotoinen, piikkinahkaisiin kuuluva meren selkärangaton eläin meritähti /mˈerɪtˌæhtɪ/ stella marina joukko merissä eläviä ruumiinmuodoltaan tähteä muistuttavia piikkinahkaisiin kuuluvia selkärangattomia (Asteroidea), joita tavataan noin 1800 lajia merivesi /mˈerɪvˌesɪ/ sal meressä oleva vesi, merestä saatu vesi, jonka suolapitoisuus on keskimäärin 3,5 painoprosenttia merkeli /mˈerkelɪ/ marga karbonaatista ja savesta muodostunut sedimentti/-kivi merkillinen /mˈerkɪllɪnen/ curiosus erikoinen, outo merkitsevä /mˈerkɪtsˌevæ/ significans 2. sellainen, jolla on jokin merkitys; sellainen, joka merkitsee; merkityksellinen 3. sellainen, jolla on tilastollista merkitsevyyttä merkittävä /mˈerkɪtːˌævæ/ notābilis oleellinen, merkillepantava; sellainen, jolla on merkitystä merkityksellinen /mˈerkɪtˌyksellɪnen/ gravis sellainen, jolla on merkitystä, tärkeä merkityksetön /mˈerkɪtˌyksetøn/ perexiguus sellainen, jolla ei ole merkitystä, vailla merkitystä oleva merkitys /mˈerkɪtys/ significatio se mitä jokin symboloi, sanan kyky viitata joukkoon todellisia olioita merkitä /mˈerkɪtæ/ significo tarkoittaa, olla merkkinä jostakin tai jollekin merkki /mˈerkːɪ/ signum jälki merkkijono /mˈerkːɪjˌono/ fīlum ohjelmoinnissa käytetty tietotyyppi, johon tallennetaan peräkkäisiä merkkejä merkonomi /mˈerkonˌomɪ/ collaborator kauppaoppilaitoksen opistoasteinen talouden alan tutkinto; henkilö jolla on ko. tutkinto merta /mˈerta/ olla yksinieluinen ansatyyppinen pienehkö seisova kalanpyydys mesoliittinen /mˈesolˌiːtːɪnen/ mesolithicus paleoliittisen ja neoliittisen kivikauden välisen eli mesoliittisen kauden aikainen. Alueen mesoliittinen kausi on jääkauden (n. 10,000 eaa.) jälkeinen ja maa- ja karjatalouteen siirtymisen välinen aika messinki /mˈessɪŋkɪ/ orichalcum seosmetalli, joka on kuparin ja sinkin seos eli lejeerinki messu /mˈessu/ missa 2. jumalanpalvelus, joka sisältää ehtoollisen 3. jumalanpalveluksen osa, joka sisältää ehtoollisen messut /mˈessut/ missa kaupallinen tapahtuma, jossa yritykset esittelevät tuotteitaan ja palvelujaan mestari /mˈestarɪ/ magister maestro, taituri, virtuoosi mestariteos /mˈestarˌiteos/ magnum opus poikkeuksellisen hyvänä pidetty teos tai sellainen, jota voidaan pitää taiteilijan uran parhaana mestata /mˈestata/ decollo katkaista jklta kaula mestitsi /mˈestɪtsɪ/ hibrida ihminen, jonka vanhemmat ovat valkoihoinen ja intiaani metaani /mˈetaːnɪ/ methanum yksinkertaisin alkaani, hiilivety, jossa on yksi hiiliatomi, CH₄. Esiintyy suokaasussa ja kaivoskaasussa. metafysiikka /mˈetafysˌiːkːa/ metaphysica olevaisen yleisimpien piirteiden ja perusteiden systemaattista tutkimusta ja selittämistä toteuttava filosofian osa metafyysinen /mˈetafˌyːsɪnen/ metaphysica sellainen, joka liittyy metafysiikkaan, metafysiikkaan kuuluva tai perustuva, maailman kokonaisuuteen liittyvä metalli /mˈetallɪ/ metallum 2. alkuaine tai materiaali, jonka fysikaalisiin ominaisuuksiin yleensä kuuluu taottavuus, hyvä sähkönjohtokyky ja suuri ominaispaino 3. metalliseos materiaalina metallimusiikki /mˈetallˌimusˌiːkːɪ/ metallum rockmusiikin tyylisuunta, jolle on ominaista vetävät rytmit, voimakkaasti vahvistetut kitarat ja monesti myös synkeät teemat metallinen /mˈetallɪnen/ metallicus sellainen, mikä on metallia tai metallista metalliraha /mˈetallˌiraha/ moneta metallista tai nykyisin vartavasten suunnitellusta rahametallista lyöty raha metoikki /mˈetoikːɪ/ metoecus antiikin Ateenassa kreikkalainen tai muu vieraspaikkakuntalainen, joka ei ollut kansalainen metonymia /mˈetonˌymɪa/ metonymia merkityksen korvaaminen sen osan merkityksellä. Esimerkiksi katunäkymä elokuvassa ei kuvaa itse katua vaan kaupunkielämää yleensä metri /mˈetrɪ/ metrum pituuden SI-järjestelmän mukainen yksikkö, tunnus m metro /mˈetro/ 1. subterrāneus Kiskoja käyttävä joukkoliikennejärjestelmä, joka usein on rakennettu maan alle (ainakin osittain). Metrojärjestelmä muistuttaa paikallisjunaliikennettä, mutta erotetaan siitä yleensä sillä perusteella, että virransyöttö tapahtuu metrovaunujen alta eikä päältä kuten junassa. Rajanveto paikallisjuna-, metro-, pikaraitiotie- ja raitiovaunujärjestelmien välillä on usein häilyvää. 2. Tugium metrojärjestelmän kulkuväline, metron juna metropoli /mˈetropˌolɪ/ metropolis suurkaupunki, kansainvälinen keskus, maailmankaupunki metropoliitta /mˈetropolˌiːtːa/ metropolitanus kirkkoprovinssin pääkaupungin piispa, usein arkkipiispan arvonimi metsikkö /mˈetsɪkːø/ nemus pienehkö metsä tai metsän osa, jonka jokin sen ominaisuus, kuten ikä, tiheys, puulaji, erottaa sen ympäröivästä metsästä tai tiluslajeista metsuri /mˈetsurɪ/ lignātor metsänhoidon ammattilainen, joka kaataa, karsii ja katkoo puita metsä /mˈetsæ/ silva, nemus alue, jossa kasvaa ennen kaikkea puita, mutta myös aluskasvillisuutta metsäinen /mˈetsæinen/ arbustus sellainen alue, tai paikka, jossa kasvaa metsää metsäjänis /mˈetsæjænɪs/ lepus koko Suomessa yleinen, noin 60 cm mittainen eläin, jolla on 12 cm pitkät mustakärkiset korvat () metsäkauris /mˈetsækˌaurɪs/ caprea siro euraasialainen lehti- ja sekametsien hirvieläin, . Suomessa nykyisin riistaeläin. metsäkuusi /mˈetsækˌuːsɪ/ picea eräs mäntykasvien heimon (Pinaceae) kuusien sukuun kuuluva havupuulaji () tai tämän yksilö metsäpäästäinen /mˈetsæpˌæːstæinen/ sōrex (Sorex araneus) pienisilmäinen ja -korvainen jyrsijä metsästys /mˈetsæstys/ vēnātiō luonnossa elävien eläinten pyydystäminen ja surmaaminen hyödyn saamiseksi. Aikaisemmin yleisesti erällä käynti. metsästäjä /mˈetsæstˌæjæ/ venator henkilö, joka työkseen tai harrastuksekseen metsästää metsätammi /mˈetsætˌammɪ/ quercus eräs lehtipuu, jolla on tunnistettavat lehdet ja tuottaa tammenterhoja () metsävaahtera /mˈetsævˌaːhtera/ acer (kasvitiede) Suomessa luonnonvaraisena kasvava vaahteroihin kuuluva lehtipuulaji (Acer platanoides) miedontaa /mˈiedontaː/ cicur tehdä entistä miedommaksi, laimentaa miehekkyys /mˈiehekːyːs/ animus virilis se, että on miehekäs miehistö /mˈiehɪstø/ manipulus alukselle (laivalle, lentokoneeseen jne.) palkattu tai määrätty ihmisjoukko, joka työskentelee aluksella huolehtien aluksen kuljettamisesta ja muista toimista miehittäjä /mˈiehɪtːˌæjæ/ dominus negōtiī valtio joka miehittää toisen alueita miehittää /mˈiehɪtːæː/ 1. possideo viedä sotilasjoukkojaan hallitsemaan toista valtiota tai jotakin aluetta 2. homō asettaa miehistö johonkin miehitys /mˈiehɪtys/ negotium miehitysjoukkojen lähettäminen johonkin tai pitäminen jossakin miehuullisuus /mˈiehuːllɪsuːs/ animus virilis se, että on miehuullinen miekankärki /mˈiekaŋkˌærkɪ/ locus miekanterän kärkiosa miekka /mˈiekːa/ gladius, spatha pitkäteräinen ase, jossa on kahva ja joka on suunniteltu isku- tai pistolyöntejä varten miekkailla /mˈiekːailla/ saepēs taistella miekoilla miekkakala /mˈiekːakˌala/ gladius kookkaaksi kasvava ja nopeasti uiva kala Xiphias gladius, jonka yläleuka muistuttaa suurta miekkaa mielellään /mˈielellæːn/ libenter halukkaasti, ei vastahakoisesti mielenkiinto /mˈieleŋkˌiːnto/ bonum kiinnostus johonkin asiaan mielenkiintoinen /mˈieleŋkˌiːntoinen/ gravis joka herättää mielenkiintoa tai on kiinnostava mielenosoittaja /mˈielenosˌoitːaja/ reclāmitātor henkilö, joka osoittaa mieltään osana mielenosoitusta mielenosoitus /mˈielenosˌoitus/ demonstratio tilaisuus, jossa tavallisella kansalla on mahdollisuus näyttää yhdessä mielipiteensä jostain asiasta mieletön /mˈieletøn/ absurdus absurdi, järjetön, järjenvastainen; mieltä vailla; sellainen, jolla ei ole mieltä mieli /mˈielɪ/ 1. animus ihmisen henkinen tai sisäinen olemus, tajunta, tietoisuus 2. testāmentum halu, tahto mielihyvä /mˈielɪhˌyvæ/ frūctus mieltä hyväilevä myönteinen tunne mielikuva /mˈielɪkˌuva/ īnfōrmātiō mielle; kuvitelma mielikuvitus /mˈielɪkˌuvɪtus/ cogitatio kyky tuottaa mielessään ajatuksia tapahtumista ja selityksiä niille mielipaha /mˈielɪpˌaha/ paeniteo voimakas epämieluisuuden tunne mielipide /mˈielɪpˌide/ iudicium näkemys asiasta tai henkilöstä mielistelijä /mˈielɪstˌelɪjæ/ adūlātor henkilö, joka mielistelee mielistellä /mˈielɪstellæ/ adūlor pyrkiä hankkimaan hyötyä olemalla jollekulle ylenpalttisen kohtelias tai miellyttävä esimerkiksi kehumalla tätä mielitietty /mˈielɪtˌietːy/ corculum henkilö, joka on jonkun romanttisen rakkauden kohde, mutta (tavallisesti) ei vielä puoliso mielivaltainen /mˈielɪvˌaltainen/ arbitrārius sellainen joka on päätöksentekijän vapaan arvion tulosta täysin omien mielipiteidensä tai mieltymystensä mukaan mielleyhtymä /mˈielleyhtˌymæ/ consortium mielteen kytkeytymiseen aikaisempaan mielteeseen liittyvä tapahtuma miellyttävä /mˈiellytːˌævæ/ acceptabilis mieltä hyväilevä, myönteisiä tuntemuksia tuottava, mielihyvää aiheuttava, mieltymysten mukainen mies /mˈies/ 1. vir, homo aikuinen miespuolinen ihminen 2. vir toinen sukupuolista; miessukupuolen edustaja 3. maritus aviomies mieskuntoisuus /mˈieskuntˌoisuːs/ virīlitās se, että on mieskuntoinen miesmäinen /mˈiesmæinen/ masculus miehille tyypillinen tai ominainen miespuolinen /mˈiespuolɪnen/ masculus sukupuoleltaan mies miesystävä /mˈiesystˌævæ/ amans miespuolinen kumppani romanttisessa suhteessa mieto /mˈieto/ cicur sellainen joka ei ole väkevä migreeni /mˈiɡreːnɪ/ hemicrania eräs neurologinen sairaus, joka aiheuttaa kohtauksittain esiintyvää voimakasta toispuolista päänsärkyä mihin /mˈihɪn/ quo minne miimikko /mˈiːmɪkːo/ mīmus mimiikan toteuttaja, taitaja ja käyttäjä miina /mˈiːna/ 1. mina maastoon tai vesistöön asetettava taisteluväline, joka räjähtää herätteestä 2. effodere miinaajaperhosen toukan lehden pintakerrosten väliin tekemä käytävä mikrobi /mˈikrobɪ/ microbium mikroskooppisen pieni eliö, mikro-organismi mikrobiologia /mˈikrobˌiolˌoɡɪa/ microbiologia mikrobeja tutkiva tiede, mikrobien biologia mikrometri /mˈikromˌetrɪ/ micrometrus metrin miljoonasosa eli millimetrin tuhannesosa, tunnus μm mikrometriruuvi /mˈikromˌetrɪrˌuːvɪ/ micrometrus mittalaite tarkkoihin etäisyysmittauksiin, tarkkuus tyypillisesti 1/100 mm mikroskooppi /mˈikroskˌoːpːɪ/ microscopium optinen laite, jolla pienistä esineistä tai eliöistä saadaan katseltavaksi suurennettuja kuvia miksi /mˈiksɪ/ cur minkä takia, minkä tähden, minkä vuoksi ? miliaarinen /mˈilɪˌaːrɪnen/ miliarius sellainen, joka muodostaa viljanjyvämäisiä pesäkkeitä miljonääri /mˈiljonˌæːrɪ/ milionarius henkilö, jolla on omaisuutta vähintään miljoonan arvosta miljöö /mˈiljøː/ medius ympäristö; se millaisena ympäristömme näyttäytyy, sen vallitseva ilmapiiri, olemus ja aikaansaamat tuntemukset millainen /mˈillainen/ quālis minkälainen, minkä kaltainen milloin /mˈilloin/ quando , koska mineraali /mˈinerˌaːlɪ/ minerale kivennäinen, yhtenäinen maankuoren tai taivaankappaleen aines, joka ei ole ihmisen tai elollisen luonnon tuottama; tavallisesti epäorgaaninen yhdiste minervanpöllö /mˈinervˌampøllø/ Athene noctua pienikokoinen euraasialainen pöllölaji, minimaalinen /mˈinɪmˌaːlɪnen/ minimus mahdollisimman pieni, erittäin pieni minimi /mˈinɪmɪ/ minimum pienin (mahdollinen) määrä tai aste ministeri /mˈinɪstˌerɪ/ librariolus virkaa toimittava poliitikko, joka on valtioneuvoston jäsen ja siten myös hallituksen jäsen ministeriö /mˈinɪstˌerɪø/ ministerium valtion hallituksen tietyn hallinnonhaaran osasto. Suomessa ministeriö on valtioneuvoston toimivaltainen osasto, jota johtaa se ministeri, jonka toimialaan ao. ministeriö kuuluu. Pääministeri on valtioneuvoston kanslian päällikkö. miniä /mˈinɪæ/ nurus oman lapsen vaimo minne /mˈinne/ quō interrogatiivinen, liikkeen suuntaa kysyvä adverbi minttu /mˈintːu/ menta jokin Mentha-suvun kasvi, yleensä viherminttu tai piparminttu minuus /mˈinuːs/ ego Se mikä on ihmisessä itsessään. Oma minä, sielu ja psyyke. minuutti /mˈinuːtːɪ/ horae pars sexagesima, minuta SI-järjestelmän mukainen ajan yksikkö, tunnus: min, 60 sekuntia, 1/60-osa tuntia minä /mˈinæ/ ego minuus, ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego mirandeesi /mˈirandˌeːsɪ/ lingua mirandica Pohjois-Portugalissa puhuttava galloromaaninen kieli (kielitunnus: mwl) mirri /mˈirrɪ/ porcella (hellittelynimi) kissa misantropia /mˈisantrˌopɪa/ misanthropia vihan tunne ihmisiä kohtaan; ihmisviha missi /mˈissɪ/ careō kauneuskilpailun osallistuja tai voittaja missio /mˈissɪo/ expeditio yrityksen toiminta-ajatus, sen olemassaolon syy. Mission ajatellaan vastaavan kysymykseen siitä, mitä organisaatiossa halutaan pysyvästi tehdä ja mihin yritys haluaa pidemmällä aikavälillä päästä. Missio liittyy vahvasti yrityksen perustarkoitukseen ja sen ydintoimintaan. missä /mˈissæ/ ubi interrogatiivinen, olemista paikassa tai sijaintia kysyvä adverbi mistelinoksa /mˈistelɪnˌoksa/ viscum eräs joulukoriste mitali /mˈitalɪ/ medalis esimerkiksi muistoksi, palkinnoksi tai kunniamerkiksi tehty taiteellinen, usein pyöreä ja metallinen laatta mitata /mˈitata/ metior arvioida tai määrittää jonkin asian pituuden, massan tai muun suureen määrää esim. mitan avulla miten /mˈiten/ quomodo millä tavoin; kuinka. Yleensä kysymyshakuinen. mitoittaa /mˈitoitːaː/ dimensio suunnitella oikean suuruiseksi jtak varten mitokondrio /mˈitokˌondrɪo/ mitochondrion kahdesta kalvosta muodostunut soluelin, jossa soluhengitys tapahtuu mitta /mˈitːa/ mēnsūra 2. jokin suureen arvo tai mittauksen tulos 3. jokin laite, jolla voi mitata tai joka määrittää jonkin mittayksikön 4. joukkofunktio, joka liittää luvun annetun joukon osajoukkoon mittanauha /mˈitːanˌauha/ catena mittauksessa käytettävä pieni kankainen tai metallinen työkalu mittari /mˈitːarɪ/ metrum laite, jolla mitataan jotakin mitä /mˈitæ/ quid miksi, mistä syystä; mitä sitten, saati sitten; jostakin puhumattakaan mitätöidä /mˈitætˌøidæ/ invalidō julistaa laillisesti pätemättömäksi, sellaiseksi, jolla ei ole mitään juridista pätevyyttä mitätöityä /mˈitætˌøityæ/ invalidō tulla mitättömäksi, kelvottomaksi mobiili /mˈobɪːlɪ/ mōbilis liikkuva, joko paikasta toiseen vaivattomasti siirrettävä tai itseliikkuva moittia /mˈoitːɪa/ 1. accusare esittää kritiikkiä jotakin kohtaan 2. castigo nuhdella molekyyli /mˈolekˌyːlɪ/ molecula hiukkanen, joka koostuu toisiinsa kovalentti- tai ionisidoksilla liittyneistä atomeista molemminpuolinen /mˈolemmˌimpuolɪnen/ mūtuus kumpaakin osapuolta koskeva molottaa /mˈolotːaː/ blaterō (arkikieltä) puhua epäselvästi molybdeeni /mˈolybdˌeːnɪ/ molybdenum alkuaine, kemiallinen merkki Mo momentti /mˈomentːɪ/ momentum temporis voiman momentti, mekaaninen suure, joka kuvaa voiman ja momenttivarren (vaikuttava matka) tulona syntyvää vääntövaikutusta mongoli /mˈoŋŋolɪ/ mongolicus mongolin kieli (kielitunnus: mn), lähinnä Mongoliassa puhuttava mongolilainen kieli mongolialainen /mˈoŋŋolˌialˌainen/ mongolicus Mongoliasta peräisin oleva tai Mongoliaan liittyvä mongolialainen /mˈoŋŋolˌialˌainen/ mongolicus 2. pysyvästi Mongoliassa asuva henkilö 3. Mongolian kansalainen 4. syntyperältään mongolialainen moniavioisuus /mˈonɪˌavɪˌoisuːs/ polygamia polygamia, olotila jossa yleensä uros pitää useaa puolisoa samaan aikaan monikko /mˈonɪkːo/ pluralis sanan lukua ilmentävä muoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbin tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta monikollinen /mˈonɪkˌollɪnen/ plūrālis sellainen, joka on monikkomuodossa, monikossa oleva monimuotoinen /mˈonɪmˌuotoinen/ varius monesta erilaisesta asiasta koostuva monitoimikone /mˈonɪtˌoimɪkˌone/ messor metsän hakkuussa käytettävä kone, joka kaataa, karsii, katkoo ja kasaa puun sekä mittaa hakatun puumäärän[http://www.mhy.fi/mhy/sanasto/fi_FI/m/ MHY Metsäalan sanastoa] monitori /mˈonɪtˌorɪ/ monitor tarkkailtavaa ääntä tai kuvaa esittävä laite monivuotinen /mˈonɪvˌuotɪnen/ perennis yli kaksi vuotta elävä monivärinen /mˈonɪvˌærɪnen/ multicolor sellainen, jossa on monta väriä monni /mˈonnɪ/ silūrus säkiä, monnikaloihin kuuluva makeassa vedessä elävä kookas viiksekäs petokala () monnikala /mˈonnɪkˌala/ silūrus mikä tahansa monnikalojen lahkoon () kuuluva kalalaji tai sellaisen yksilö monofysitismi /mˈonofˌysɪtˌismɪ/ monophysitismus kerettiläisenä vuoden 451 kirkolliskokouksessa tuomittu kristillinen oppi, jonka mukaan Kristuksella on vain yksi, jumalallinen, luonto monopoli /mˈonopˌolɪ/ monopolium tilanne, jossa toimialalla on vain yksi yritys monstranssi /mˈonstranssɪ/ ostensorium astia, jota käytetään siunatun ehtoollisleivän kantamiseen monumentti /mˈonumˌentːɪ/ monumentum suurikokoinen ja vaikuttava patsas tai muistomerkki moodi /mˈoːdɪ/ modus 2. laitteen tai ohjelman tila; toimintatila, toimintatapa 3. kirkkosävellaji 4. aineistossa useimmin esiintyvä arvo; valta-arvo, tyyppiarvo mooli /mˈoːlɪ/ naevus ainemäärän SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus mol) moottoripyörä /mˈoːtːorɪpˌyøræ/ autobirota, birota automataria kaksipyöräinen moottoriajoneuvo, jonka moottorin iskutilavuus on yli 50 kuutiosenttimetriä (vrt. mopo, mopedi) moottoripyöräilijä /mˈoːtːorɪpˌyøræilˌijæ/ centaurus moottoripyörällä ajava tai ajamista harrastava henkilö moottoritie /mˈoːtːorɪtie/ autovia vain auto- ja moottoripyöräliikenteelle tarkoitettu kaksiajoratainen tie, jolla on eri ajosuunnat erottava keskialue ja jolla nopeusrajoitus on Suomessa normaalioloissa vähintään 100 km/h moraalinen /mˈoraːlɪnen/ probus sellainen moraaliin liittyvä, joka edellyttää sopusoinnussa oloa vallitsevan moraalin kanssa; moraalin mukainen moreeni /mˈoreːnɪ/ morēna jääkauden aikaansaama maa-ainesten lajittumaton kerrostuma, joka usein muodostaa maalajipeitteen. Erilaisia moreeneja nimetään niissä vallitsevan raekoon perusteella. morfeemi /mˈorfeːmɪ/ morphema kielen pienin merkityksen sisältävä rakenneosa morfologia /mˈorfolˌoɡɪa/ morphologia (biologia) muoto-oppi, biologian osa, jossa käsitellään eliöiden rakennetta ja kehitystä solujen, elimien ja kokonaisuuden osalta morsian /mˈorsɪan/ sponsa kihlattu nainen, avioliittoon menossa oleva nainen mosaiikki /mˈosaˌiːkːɪ/ musivum pienistä vierekkäin astelluista värillisistä lasi-, kivi- tai keramiikkapalasista tehty sommitelma moskeija /mˈoskeija/ meschita islaminuskoisten temppeli moskiitto /mˈoskɪːtːo/ culex erityisesti trooppisten alueiden malariasääskistä ja joskus myös muista hyttysistä käytetty nimitys motetti /mˈotetːɪ/ motectum erilaisista kuoroteoksista käytetty nimitys motiivi /mˈotɪːvɪ/ ratio (erityisesti) syy rikoksen tekemiseen motti /mˈotːɪ/ obsessiō vihollisjoukon saarto moukari /mˈoukarɪ/ 1. clava kaksin käsin käytettävä kookas 3–10 kg painoinen vasara; leka 2. malleus moukarinheitossa kahvallinen vaijeri ja sen päässä oleva painava rautapallo, jota pyritään heittämään mahdollisimman pitkälle moukarinheitto /mˈoukarˌinheitːo/ malleus yleisurheilulaji, jossa tavoitteena on heittää moukaria mahdollisimman pitkälle moukka /mˈoukːa/ 1. rupex käytökseltään sivistymätön henkilö; tomppeli, pölkkypää, hölmö, ääliö 2. agricola sotilas mufloni /mˈuflonɪ/ mūsimō Euroopassa elävä luonnonvarainen lammas () muhamettilainen /mˈuhamˌetːɪlˌainen/ Mahometanus islamilainen muhkura /mˈuhkura/ tūber epämääräinen kohouma muikku /mwˈikːu/ caseus siikojen sukuun kuuluva lohensukuinen sisä- ja murtovesien kalalaji, . Muikku on eläinplanktonia syövä parvikala. Murtovesissä kasvavaa muikkua nimitetään maivaksi. muinainen /mwˈinainen/ antīquus hyvin vanha, ikiaikainen muinaisskandinaavi /mwˈinaisskˌandɪnˌaːvɪ/ lingua Nordica antiqua skandinaavisten kielten varhainen edeltäjä muistaa /mwˈistaː/ meminī pitää, säilyttää mielessään muisti /mwˈistɪ/ memoria kyky pitää mielessä aiemmin tapahtuneita asioita muisto /mwˈisto/ memoria muistissa oleva tieto jostakin aiemmin tapahtuneesta, muistikuva muistomerkki /mwˈistomˌerkːɪ/ monumentum julkisesti esille laitettu esine, usein veistos, joskus rakennus, joka kertoo menneestä tapahtumasta tai henkilöstä muistuttaa /mwˈistutːaː/ commoneō 2. saada joku toinen muistamaan, palauttamalla mieleen; mainita, huomauttaa 3. tuoda joku tai jokin mieleen vaikutelmansa perusteella, vaikuttaa jonkun kaltaiselta mukaan /mˈukaːn/ in joukkoon, myötä; esim. jonkun kanssa, tapaa ilmaiseva adverbi mukana /mˈukana/ contra osana jotakin, muassa mukauttaa /mˈukautːaː/ adaptō saada mukautumaan; sopeuttaa mukautua /mˈukautˌua/ adaptō tulla jonkin mukaiseksi; sopeutua mukautuminen /mˈukautˌumɪnen/ accommodātiō lajin sopeutuminen ympäristöön mukava /mˈukava/ 1. amoenus ystävällinen 2. commodus 2. hyvältä tuntuva, käytössä mukava, mukava käyttää 3. turvallinen, runsas, jossa ei ole uhkaa muista mukavuus /mˈukavuːs/ alloquor se, että on mukava mukina /mˈukɪna/ ganniō mukiseminen mukista /mˈukɪsta/ ganniō vastustaa, valittaa, olla vastahakoinen, esittää vastalause muksu /mˈuksu/ haedus lapsi mulkku /mˈulkːu/ 1. mentula siitin 2. futūtor epämiellyttävä henkilö, kusipää mullata /mˈullata/ clivus kääntää multaa viljelyssaran päälle mulperi /mˈulperɪ/ mōrus mulperipuun hedelmä mulperipuu /mˈulperɪpuː/ mōrus mulperikasvien (Moraceae) heimon silkkiäispuiden kasvisuvun (Morus) edustaja multa /mˈulta/ humus lehtometsien runsaasta lehtikarikkeesta syntyvä eloperäinen maalaji, johon on sekoittunut myös kivennäismaalajeja mummi /mˈummɪ/ avia vanhemman äiti mummo /mˈummo/ avia vanhemman äiti mummu /mˈummu/ avia isoäiti muna /mˈuna/ ovum 2. munivan eläimen (linnun tai matelijan) tuottama alkio, joka kehittyy munittuna sitä ympäröivän kuoren sisällä itsenäiseksi yksilöksi 3. kananmuna elintarvikkeena munakoiso /mˈunakˌoiso/ melongena koisokasveihin kuuluva vihanneshedelmä (Solanum melongena) munanvalkuainen /mˈunanvˌalkuˌainen/ albumen munan sisäpuolen valkea osa munasarja /mˈunasˌarja/ ovarium (anatomia) aivolisäkkeen säätelemä, naisen sukupuolielimistöön kuuluva parillinen elin munasolujen tuottamista varten munasolu /mˈunasˌolu/ ovum naaraseläinten sukusolu, joka on ihmisen suurimpia soluja munkki /mˈuŋkːɪ/ monachus miesluostarin asukas, luostariveli; uskonnollisista syistä askeesissa elävä mies munniharppu /mˈunnɪhˌarpːu/ harpa idiofoninen soitin, jota soitetaan hampaita vasten pitämällä ja soittimen kieltä näppäilemällä siten, että suuontelo toimii kaikukoppana munuainen /mˈunuˌainen/ ren, ginjal (anatomia) pavunmuotoinen virtsaa erittävä elin maksan ja pernan alapuolella munuaisrasva /mˈunuˌaisrasva/ arvina nautaeläinten ja lampaiden munuaisten ympärillä oleva rasva, jota käytetään ruoanlaitossa ja josta valmistetaan talia muodonmuutos /mˈuodonmˌuːtos/ trānsfōrmātiō ulkoisen muodon muuttuminen tai muuttaminen toiseksi muodostaa /mˈuodostaː/ figūrō saattaa johonkin muotoon; aiheuttaa jokin; synnyttää, saada-aikaan jokin tai jotakin muodostua /mˈuodostˌua/ compingō koostua, rakentua jostakin muokata /mˈuokata/ 1. adaptō saattaa uuteen tai toiseen muotoon; vaikuttaa johonkin muuttaen sitä, muovata 2. corrigō käsitellä tai kirjoittaa uudelleen jonkun toisen tekemää tekstiä tai muuta teosta muokkaaja /mˈuokːaːja/ editor henkilö, joka muokkaa muokkaus /mˈuokːaus/ correctio yksittäinen muokkaamisen teko muoti /mˈuotɪ/ novus vestium mos usein houkutteilla tai muilla keinoin aikaan saatu ja ylläpidetty aikakaudelle tai ajanjaksolle ominainen, vallalla oleva suuntaus, jäljitelty tapa. Muoti kohdistuu erityisesti asusteisiin. muoto /mˈuoto/ figura kuvion tai esineen piirteet, geometrinen muoto muotoilla /mˈuotoilla/ fingō antaa jollekin muoto, saattaa johonkin muotoon; muovata muotti /mˈuotːɪ/ fingō malli, johon muotoiltava asia tai materia sijoitetaan mukautuvasti muovata /mˈuovata/ fingō muuttaa kappaleen muotoa esimerkiksi venyttämällä tai puristamalla muovi /mˈuovɪ/ res plastica hiilipohjaisista polymeereistä ja niihin sekoitetuista lisäaineista, täyteaineista ja lujitteista koostuva materiaali muovinen /mˈuovɪnen/ plastica muovista valmistettu murahtaa /mˈurahtaː/ grunniō päästää murahdus, eräänlainen lyhyt kurkkuääni muratti /mˈuratːɪ/ hedera murattien () -suvun köynnöskasvi murea /mˈurea/ curtus sellainen, joka on helposti leikattava ja pureskeltava; sellainen, joka ei ole sitkeä mureena /mˈureːna/ mūraena Atlantilla ja Välimeressä elävä noin 1,3 metrin pituinen ankerias murehtia /mˈurehtˌia/ paeniteo miettiä jotakin asiaa huolestuneena ja surullisena mureke /mˈureke/ insicium (keittiö) Hienoksi hakatusta lihasta, kalasta tai muusta korvaavasta valmistettu höystetty ruoka, joka paistetaan uunissa tai kypsytetään höyrykeittimessä. murha /mˈurha/ nex tahallinen, suunniteltu hengen riisto toiselta ihmiseltä murhaaja /mˈurhaːja/ homicida ihminen, joka on tehnyt murhan, tappanut suunnitelmallisesti tai julmasti toisen ihmisen murhata /mˈurhata/ occidere tappaa toinen tahallisesti ja suunnitellusti, tehdä murha murhe /mˈurhe/ aegritudo huoli, suru murina /mˈurɪna/ 1. hirrītus muriseminen 2. hirritus murisemisesta syntyvä ääni murista /mˈurɪsta/ ganniō tuottaa uhkaavaa kurkkuääntä, joka on tyypillistä vihaiselle eläimelle murmeli /mˈurmelɪ/ marmota oravien heimon sukuun (Marmota) kuuluva laji muro /mˈuro/ frūmentum rapeaksi paahdettu viljanjyvä, joita syödään erityisesti aamiaiseksi maidon kanssa murre /mˈurre/ dialectus alueellisesti esiintyvä kielen muunnelma, kielimuoto, jota ei voida pitää toisena kielenä murrosikä /mˈurrosˌikæ/ pūbertās ikävaihe, jolloin ihminen kehittyy sukukypsäksi murrosikäinen /mˈurrosɪkˌæinen/ adulēscēns murrosiässä oleva nuori murskata /mˈurskata/ rumpere tehdä murskaksi, rikkoa palasiksi murteellinen /mˈurteːllɪnen/ in Dialecto murteeseen kuuluva (ilmaisuista yms.) murtoluku /mˈurtolˌuku/ fractiō luku, joka on esitetty kokonaislukujen osamääränä murtua /mˈurtua/ frangere mennä rikki, särkyä - usein tietystä kohdasta murtuma /mˈurtuma/ fractūrā murtumisen tapahtuma tai ajankohta muru /mˈuru/ cārus läheistä puhuteltaessa käytettävä hellittelysana museo /mˈuseo/ museum laitos, johon on järjestelmällisesti kerätty taidetta, kulttuurihistoriaa tai luonnontiedettä koskevaa aineistoa musiikillinen /mˈusɪːkˌillɪnen/ musicus musiikkiin liittyvä musiikki /mˈusɪːkːɪ/ musica, musice säveltaide, yleensä sävelten ja sävelryhmien välistä säännönmukaisuutta noudattavaan ääneen ja sen tuottamiseen perustuva taiteen muoto musiikki-instrumentti /mˈusɪːkːɪˈinstrumˌentːɪ/ instrumentum musicum sävelen aikaansaamiseen tai soinnin ja rytmin korostamiseen käytettävä laite tai väline musiikkilauseke /mˈusɪːkːɪlˌauseke/ complexio (musiikki) kolmen tai useamman säkeen muodostama rytmillinen tai melodinen jakso, fraasi. musikaali /mˈusɪkˌaːlɪ/ mūsicus teatteriesitys tai elokuva, jossa on puhutun dialogin lisäksi lukuisia laulu- ja tanssinumeroita muskottikukka /mˈuskotːɪkˌukːa/ matia eräiden muskottipuiden siemenen vaippaosa. Muskottikukkaa käytetään mausteena. muslimi /mˈuslɪmɪ/ muslimanus islaminuskoinen henkilö musta /mˈusta/ niger, ater väriltään sellainen, joka ei heijasta lainkaan valoa; sysimusta aine on vailla väriä kaikissa valaistuksissa; sinimusta ja mustanharmaa ovat erittäin tummia värejä musta /mˈusta/ niger, ater musta väri musta aukko /mˈusta ˈaukːo/ foramen nigrum suurimassainen pistemäinen avaruuden kohde, jossa aine on tihentynyt loputtoman tiheään tilaan ja joka imee siihen osuvan valon mustaherukka /mˈustaherˌukːa/ ribes nigrum herukka, jonka marja on lähes musta () mustamaija /mˈustamˌaija/ carrus erillisellä säilötilalla varustettu kiinniotettujen ja pidätettyjen kuljettamiseen tarkoitettu poliisiauto mustarastas /mˈustarˌastas/ merula varpuslintuihin kuuluva rastas () mustasukkainen /mˈustasˌukːainen/ invidiōsus sellainen, joka (aiheesta tai ilman) epäilee toisen uskollisuutta (erityisesti seksisuhteessa) mustasukkaisuus /mˈustasˌukːaisuːs/ invidia inhimillinen ominaisuus tai luonteenpiirre, johon liittyy ylikorostunut omistamisenhalu yhdistyneenä kateellisuuteen ja epäluuloisuuteen, joskus aito menettämisenpelko mustavaris /mˈustavarɪs/ graculus tumma violetin metallin hohtoinen variksen sukuinen lintu () muste /mˈuste/ atramentum paperille painettavaksi tai kirjoituksen tarkoitettu väriaine mustekala /mˈustekˌala/ lolligo joukko vedessä eläviä pääjalkaisiin kuuluvia nilviäisiä (Cephalopoda), joilla on kahdeksan tai kymmenen lonkeroa ja jotkut lajit pystyvät piiloutumaan ruiskuttamalla eteensä vihollista harhauttavan väripilven mustikka /mˈustɪkːa/ vaccīnium kangasmustikka, puolukoiden sukuun kuuluva kanervakasvi () muta /mˈuta/ lutum rapa, märkä savi mutina /mˈutɪna/ muttiō mutiseminen mutista /mˈutɪsta/ muttiō puhua hiljaa ja epäselvästi (usein paheksuvasti) mutka /mˈutka/ flexus kaareva, koukistunut, käyrä tai väärä kohta jossakin; tiessä oleva osuus, joka ei ole suora; kaarre, kurvi mutkikas /mˈutkɪkas/ contortus monimutkainen, pulmallinen mutteri /mˈutːerɪ/ scrofa pultin vastakappaleena käytettävä kiinnitysväline muualla /mˈuːalla/ alibi muussa paikassa muukalainen /mˈuːkalˌainen/ 1. extrānea yhteisön ulkopuolelta tuleva henkilö 2. aliēnus maapallon ulkopuolelta tuleva olento, avaruusolento muuli /mˈuːlɪ/ mūlus hevostamman ja aasioriin risteymä; tällainen risteymä on yleensä lisääntymiskyvytön muuliaasi /mˈuːlɪˌaːsɪ/ hinnus aasitamman ja hevosoriin risteymä muumio /mˈuːmɪo/ mumia kuivumalla säilynyt tai kuivattamalla säilötty ruumis muunnelma /mˈuːnnelma/ variatio muuntelemisen tulos muurahainen /mˈuːrahˌainen/ formica jokin yleisen ja monilajisen -heimon yhdyskunnissa elävistä pistiäisiin kuuluvista hyönteisistä muurahaiskarhu /mˈuːrahˌaiskarhu/ vermilingua mikä tahansa muurahaiskarhujen heimoon () kuuluva nisäkkäiden laji tai sellaisen yksilö muurahaiskeko /mˈuːrahˌaiskeko/ formicarium kekomuurahaisten pesän maanpäällinen osa, joka koostuu pääasiassa kerätyistä aineksista muurari /mˈuːrarɪ/ caementarius muurausta ammatikseen tekevä henkilö muuri /mˈuːrɪ/ mūrus puolustustarkoitukseen rakennettu umpinainen pystysuora rakennelma, joka on tehty latomalla kivistä tai valettu muottiin rakennusmassasta. Ladottujen muurien kivet on tavallisesti sidottu laastilla. muurinharja /mˈuːrɪnhˌarja/ tectum muurille rakennettu rintavarustus tai suojakatto muurinmurtaja /mˈuːrɪnmˌurtaja/ ariēs piirityskone, jolla rikotaan linnoituksen muuri muusa /mˈuːsa/ Musa kreikkalaisessa mytologiassa runottaria, taiteiden ja tieteiden haltiattaria muusikko /mˈuːsɪkːo/ musicus esiintyvä taiteilija, ammattitaitoinen soittaja, säveltäjä; henkilö, joka tekee tai esittää musiikkia muuten /mˈuːten/ obiter (diskurssipartikkeli) ohimennen, kesken kaiken, sivumennen sanottuna muutos /mˈuːtos/ cambiatio muuttuminen, toisenlaiseksi tuleminen; muuttaminen, toisenlaiseksi tekeminen muuttaa /mˈuːtːaː/ migro siirtyä muualle asumaan, mennä pysyvästi toiseen paikkaan muutto /mˈuːtːo/ migratio paikan vaihto muuttohaukka /mˈuːtːohˌaukːa/ Falco peregrinus jalohaukkoihin kuuluva keskikokoinen päiväpetolintu () muuttoliike /mˈuːtːolˌiːke/ migratio Väestön siirtyminen asumaan toiselle alueelle. muuttua /mˈuːtːua/ cambire tulla erilaiseksi mykkä /mˈykːæ/ infans syntymästään tai sairauden tai tapaturman vuoksi puhekyvytön mykologi /mˈykolˌoɡɪ/ mycologus sienitieteen eli mykologian tutkija, sienitieteilijä mylly /mˈylly/ molinum luonnon energian avulla tai käsivoimin jauhinkivin viljan jauhamiseen käytetty laite t. laitos; jauhamiseen käytetty tuotantolaitos; myös rakennus, johon tämä on sijoitettu t. ylipäänsä rakennus, jossa jauhetaan viljaa myllynkivi /mˈyllyŋkˌivɪ/ mola toinen kivi myllyssä viljaa jauhavien pyöreiden kiekkomaisten uurrepintaisten kivien parista myllyttää /mˈyllytːæː/ mola jauhaa myllyssä mylläri /mˈyllærɪ/ molinarius myllyn hoitaja, joka jauhaa viljaa jauhoksi mylviä /mˈylvɪæ/ mūgiō möyrytä, mölistä äänekkäästi myntti /mˈyntːɪ/ nummus (vanh.) kolikko, lantti myrkky /mˈyrkːy/ toxicum, venenum, virus elävälle eliölle jo pienenäkin annoksena vakavaa haittaa aiheuttava vieras aine; erityisesti myrkyttämistarkoitukseen tuotettu aine myrkkykatko /mˈyrkːykˌatko/ cicūta sarjakukkaiskasveihin kuuluva myrkyllinen kaksivuotinen ruohovartinen kasvi () myrkyllinen /mˈyrkyllɪnen/ venenosus sellainen kemiallisesti vaikuttava minkä pienetkin määrät aiheuttavat eliölle vakavia haittoja; myrkkyä sisältävä myrkyttää /mˈyrkytːæː/ venēnō antaa jollekin myrkkyä myrsky /mˈyrsky/ tempestas, procella (ilmatiede) voimakas matalapaine, johon liittyy keskinopeudeltaan 21–32 metriä sekunnissa (raja meteorologiassa) oleva tuuli myrtti /mˈyrtːɪ/ myrtus meillä huonekasvina viljeltävä ikivihreä eurooppalainen koristepensas myski /mˈyskɪ/ moschus eläinkunnasta, kuten myskihirven ihopussin rauhasten eritteenä saatava hajuaine, jota käytetään hajuvesiteollisuudessa. Myskiä tuotetaan myös synteettisesti mysteeri /mˈysteːrɪ/ aenigma 2. selittämätön arvoitus 3. sakramentti 4. keskiaikainen kristillinen näytelmä, mysteerinäytelmä mysteerinäytelmä /mˈysteːrɪnˌæytelmæ/ mysterium keskiaikainen kristillisiin teksteihin perustuva näytelmä, jotka kuvasivat varsinkin Kristuksen elämänvaiheita ja joita esitettiin alunperin kirkossa mytologia /mˈytolˌoɡɪa/ mythologia etnisen ryhmän yhteinen tarusto ja uskomukset. Jonkin uskonnon jumaluustarusto ja myytit; tällaisten tutkiminen myydä /mˈyːdæ/ vendere 2. antaa jotakin maksua vastaan; tehdä kauppaa, pitää kaupan 3. par. 'mennä kaupaksi', 'käydä kaupaksi' myyjä /mˈyːjæ/ venditor henkilö, joka myy jotain myynti /mˈyːntɪ/ venditio myymisen toteutus, tapahtuma, jossa kaupan akti tapahtuu, tuote tai palvelus vaihdetaan rahaa vastaan myyntiartikkeli /mˈyːntɪˌartɪkːˌelɪ/ articulus myynnissä oleva tuote, kauppatavara myyntimies /mˈyːntɪmies/ institor henkilö, joka myy ammatikseen; myyjä myyrä /mˈyːræ/ talpa organisaatioon soluttautunut vakooja myytti /mˈyːtːɪ/ mythos tarina tai uskomus, joka selittää asioita, joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa myöhemmin /mˈyøhemmɪn/ postea myöhempänä aikana myöhäinen /mˈyøhæinen/ tardus sellainen, joka on ajallisesti pitkälle ehtinyt, pitkälle kulunut; viivästynyt; myöhä, myöhään ilmenevä myöhästyä /mˈyøhæstˌyæ/ careō saapua tietyn määräajan jälkeen, myöhässä jhk myöntää /mˈyøntæː/ 1. fateor tunnustaa jokin asia, hyväksyä samanmielisenä tosiasia, olla samaa mieltä 2. dono antaa laina, sopimus jollekin osapuolelle myös /mˈyøs/ etiam jonkin lisäksi, jonkin ohella, ei ainoastaan; -kin myöskään /mˈyøskæːn/ nec X nec Y (negatiivisisssa yhteyksissä) myös myötäillä /mˈyøtæillæ/ sequor olla myötäinen, olla jonkin mukainen myötäjäiset /mˈyøtæjˌæiset/ dos rahamäärä tai muu omaisuus, jonka puoliso tai hänen perheensä maksaa toisen puolison perheelle naimisiinmenon yhteydessä myötätunto /mˈyøtætˌunto/ misericordia tietoisuus toisen kärsimyksestä ja halu toimia sen helpottamiseksi mädännäisyys /mˈædænnˌæisyːs/ corruptio korruptio mädäntyä /mˈædæntˌyæ/ putrefaciō tulla mädäksi mädättää /mˈædætːæː/ cariēs antaa mädäntyä tarkoituksella mäki /mˈækɪ/ collis ympäristöönsä nähden selkeästi koholla oleva maastonkohta mäkinen /mˈækɪnen/ clīvōsus mäkiä sisältävä; pinnanmuodoiltaan mäkinen mänty /mˈænty/ pinus metsämänty , Pinus-sukuun kuuluva havupuulaji märehtiä /mˈærehtˌiæ/ rūmīnō 2. (märehtijöistä) pureksia ruokansa toiseen kertaan 3. miettiä, pohtia märkä /mˈærkæ/ umidus sellainen, jossa on paljon nestettä; kosteaa nestepitoisempi mäti /mˈætɪ/ ova kudussa naaraskalan laskemat mätimunat, jotka koiraskala hedelmöittää maidilla mätä /mˈætæ/ cariōsus mätänemisilmiön pilaama mätä /mˈætæ/ pūs bakteerien hajottama orgaaninen aine mätäkuu /mˈætækuː/ canicula 23.7. ja 23.8. välinen tai epämääräisempi ajanjakso keski–loppukesällä mätämuna /mˈætæmˌuna/ carō pūtida ainainen epäonnistuja; joukon häpeäpilkku mäyrä /mˈæyræ/ meles näätäeläimiin kuuluva yleensä metsässä asuva yöeläin (Meles meles), joka syö hyönteisiä, marjoja ja juuria määkiä /mˈæːkɪæ/ bālō pitää lampaalle tai vuohelle ominaista ääntä määre /mˈæːre/ 1. attributum jokin, joka määrittää jotakin toista asiaa 2. complementum sana, joka määrittää nominia tai verbiä, paremmin määrite[Kielitoimiston sanakirja] määritelmä /mˈæːrɪtˌelmæ/ definitio käsitteen ominaisuuksien lyhyt kielellinen kuvaus, definitio määrittää /mˈæːrɪtːæː/ status tehdä määritys tai määrityksiä jonkin määrän tai muun mitallisen arvon selvittämiseksi määrä /mˈæːræ/ quantitās paljous, se, missä määrin, kuinka runsaasti jotakin on määräinen artikkeli /mˈæːræinen ˈartɪkːˌelɪ/ articulus definitus pääsanaan liittyvä artikkeli, joka kertoo pääsanan kieliopillisesti määräisestä muodosta eli siitä että pääsanan ajatellaan olevan tuttu tai tietty määränpää /mˈæːræmpæː/ dēstinātiō maali määräys /mˈæːræys/ dispōnō velvoittava ohje tehdä tai olla tekemättä jotakin mökki /mˈøkːɪ/ casa maja, pieni, kevyt rakennus oleskelua varten möljä /mˈøljæ/ naevus satama-aallonmurtajaan liitetty satamalaituri, johon usein johdetaan myös junanraiteet. Möljällä saattaa olla myös tavarasuojia ja pienten alusten kunnostuspaikka mörkö /mˈørkø/ larva saduissa esiintyvä pelottava olento mörssäri /mˈørssærɪ/ mortārium käytöstä pois jäänyt tykkityyppi, jota käytettiin pääasiassa kenttätykistössä möyheä /mˈøyheæ/ delicātus ilmava, kuohkea, pehmeä möyrästää /mˈøyræstæː/ mūgiō möyrytä, mölistä äänekkäästi naakka /nˈaːkːa/ graculus pieni tumma varislintu naama /nˈaːma/ faciēs kasvot, ihmisen pään etuosa naamari /nˈaːmarɪ/ masca kasvot peittävä suojus, suojanaamari naamiaiset /nˈaːmɪˌaiset/ persona juhlat, joihin mennään pukeutuneina naamioihin tai erikoisiin asuihin naamio /nˈaːmɪo/ masca kasvojen peittämiseen tarkoitettu suoja naamioitua /nˈaːmɪˌoitua/ dissimulō panna naamio ylleen, laittautua joksikin muuksi, peittää kasvonsa jollakin naapuri /nˈaːpurɪ/ adcola, accola Olinpaikan tai asunnon lähistön asukas. Rivi- ja kerrostaloissa on myös seinänaapureita. naapurusto /nˈaːpurˌusto/ vicinitas 2. toistensa naapureina asuvien ihmisten asunnoista, rakennuksista tai lähialueista muodostuva alueellinen yhteisö 3. eräissä maissa kaupunginosaa pienempi hallinnollinen kokonaisuus; vastaa osittain Suomessa käytössä olevaa termiä osa-alue naara /nˈaːra/ trahea koukku jota käytetään naaraukseen naaras /nˈaːras/ fēmina sukupuolisesti erilaistuneilla lajeilla sen sukupuolen yksilö, jonka munasolut koiras hedelmöittää nahka /nˈahka/ corium materiaali, jota saadaan parkitsemalla eläinten vuodista nahkiainen /nˈahkɪˌainen/ lampetra (eläintiede) ympyräsuinen, vedessä elävä kiduksilla hengittävä selkärankainen nahkiaiskalojen lahkon (Petromyzontiformes) vesieläin, jolla on muodonvaihdos. Kalan tapaan se nousee jokeen syksyllä ja kutee keväällä. Munasta kuoriutuu toukka-aste, likomato. nahuatl /nˈahuatl/ lingua navatlaca (kielitiede) nahuatlin kieli, alkuperäiskieli, jota puhutaan Meksikossa. Sanalista naida /nˈaida/ 1. marito ottaa joku puolisokseen, mennä naimisiin jonkun kanssa 2. futuō olla seksuaalisessa yhdynnässä jonkun kanssa, rakastella jotakuta naiivi /nˈaɪːvɪ/ simplex lapsellinen lapsenomaisen herkkäuskoinen, yksinkertainen naimaton /nˈaimaton/ caelebs henkilö, joka ei ole avioliitossa nainen /nˈainen/ femina, mulier aikuinen naispuolinen ihminen, ihmisnaaras nainti /nˈaintɪ/ coitus yhdyntä naiseus /nˈaiseus/ muliebris status naisena oleminen; se, että on nainen naismainen /nˈaismainen/ perfluus naisille tyypillinen tai ominainen naisopettaja /nˈaisopˌetːaja/ magistra opettaja, joka on sukupuoleltaan nainen; naispuolinen opettaja naispuolinen /nˈaispuolɪnen/ femineus sukupuoleltaan nainen naistenmies /nˈaistenmies/ fēmellārius jatkuvasti eri naisten seksiseuraa tavoitteleva mies; naisten suosima mies naisystävä /nˈaisystˌævæ/ amans naispuolinen seurustelukumppani naivistinen /nˈaivɪstɪnen/ credulus naivismin mukainen nalli /nˈallɪ/ abecedārium pieni iskusta tai lämmöstä herkästi syttyvää ainetta sisältävä kapseli, joka sytyttää isomman räjähteen tai aseen ruudin napa /nˈapa/ umbilicus poistetun napanuoran jättämä arpi ihmisen tai muun eläimen mahassa napajää /nˈapajæː/ glacies polaris maapallon napoja peittävä ikijää napakka /nˈapakːa/ strēnuus ripeä ja ponteva napanuora /nˈapanˌuora/ funiculus umbilicalis, nervus umbilicaris sikiön ja istukan yhdistävä yhdysside, jossa kulkee kolme verisuonta napapiiri /nˈapapˌiːrɪ/ circulus poli leveyspiiri, jonka kulmaetäisyys maapallon pohjois- tai etelänavasta on sama kuin maapallon akselin kaltevuus, sijainti noin 66 astetta pohjoista ja eteläistä leveyttä; napapiirejä on maapallolla kaksi kappaletta napata /nˈapata/ corripiō siepata, ottaa nopeasti käteensä napausäänne /nˈapausˌæːnne/ lacinia yksitäryinen konsonanttiäänne, jota äännettäessä kielen kärki lyö nopeasti hammasvalliin liikkuen ensin ylös, sitten alas napina /nˈapɪna/ ganniō (varsinkin epäsuora, vähä-ääninen tai kärjistämätön) sanallinen vastarinta napoli /nˈapolɪ/ neāpolītānus Italiassa Napolin alueella puhuttava italoromaaninen kieli (kielitunnus: nap) naposteltava /nˈapostˌeltava/ merenda pieni suuhunpantava nappula /nˈapːula/ calyx pieni, yleensä lieriömäinen, lyhyt kappale narahtaa /nˈarahtaː/ crepō päästää lyhyt nariseva ääni, jollainen kuuluu esimerkiksi rasvaamattomasta saranasta narkolepsia /nˈarkolˌepsɪa/ narcolepsia pakonomainen torkahtelu narri /nˈarrɪ/ stultus yleensä hoviin kuulunut henkilö, jonka tehtävänä oli hauskuttaa kuulijoitaan esimerkiksi vitsejä kertomalla narrimaisuus /nˈarrɪmˌaisuːs/ fatuitās se, että on narrimainen narsismi /nˈarsɪsmɪ/ Narcissismus 2. rakentava itsensä rakastaminen 3. narsistinen persoonallisuushäiriö narttu /nˈartːu/ 1. canicula naaraspuolinen koira 2. canis loukkaukseksi tarkoitettu luonnehdinta voimakastahtoisesta ja riitelevästä naisesta, joka ei sitoudu perinteisiin sosiaalisiin normeihin naru /nˈaru/ fūnis sitomistarkoituksiin valmistettu yksinkertainen tai kerrattu, tavallisesti kierretty lankamainen tuote nasta /nˈasta/ 1. acus painonasta, pieni neula, jonka avulla voi kiinnittää esim. paperin ilmoitustaululle 2. ducere ajoneuvon renkaaseen kiinnitetty metallipiikki, jonka on tarkoitus lisätä pitoa jäällä natiivi /nˈatɪːvɪ/ indigena synnynnäinen nationalismi /nˈatɪˌonalˌismɪ/ nationalismus poliittinen aate, joka korostaa kansallisuutta, kansojen, kansakuntien merkitystä ja itsemääräämisoikeutta; kansallisuusaate nato /nˈato/ glōs oman aviomiehen sisar natrium /nˈatrium/ natrium pehmeä, kevyt ja reaktiivinen alkalimetalli natriumkloridi /nˈatriumklˌorɪdɪ/ sodium chloride natriumin suola (NaCl), joka meillä tunnetaan käyttönimillä ruokasuola, keittosuola tai merisuola naudanliha /nˈaudanlˌiha/ būbula ruoanlaittoon tarkoitettu teurastetun nautaeläimen liha nauha /nˈauha/ fascia kapea, litteä punomalla tai kutomalla valmistettu tuote tai muulla tavoin tehty saman muotoinen materiaali naukua /nˈaukua/ miau kissasta, joistakin muista kissaeläimistä ja eräistä linnuista: pitää niille ominaista ääntä naula /nˈaula/ clavus metallinen tai harvoin puinen terävä kiinnitystarvike, jolla kiinnitetään puuosia toisiinsa; nauloja voidaan käyttää myös taulujen ripustukseen tms. nauraa /nˈauraː/ seuri, ridere päästää katkonaista ääntä, naurua, esimerkiksi ilon, hermostuneisuuden tai pilkan osoituksena naurettava /nˈauretːˌava/ rīdiculus pelkän naurun arvoinen; sellainen, jota ei ole syytä ottaa vakavasti nauris /nˈaurɪs/ nāpus var. rapa, jo kaskiviljelykaudella kasvatettu viljelykasvi, makeahko juures, joka oli ennen perunaa tärkeä ravintokasvi, nykyisin lähinnä rehukasvi nauru /nˈauru/ rīsus ihmisen tunteenilmaus iloon tai muuhun tunteenpurkaukseen nauta /nˈauta/ bos onttosarvinen märehtijä, jonka lajeja ovat: biisoni, puhveli, kyttyränauta, kesy nauta. Kesyt naudat, kuten lehmä, sonni, hieho, vasikka ovat varsinaisia nautoja nautaeläin /nˈautaelæin/ bovinus jokin onttosarvisten Bovinae alaheimoon kuuluva märehtijä nautakarja /nˈautakˌarja/ pecu karjatalouden tuotantoeläiminä pidetyt nautaeläimet nautintaoikeus /nˈautɪntaˌoikeus/ usufructus laajahko käyttöoikeus toisen omistamaan irtaimeen tai kiinteään esineeseen nautinto /nˈautɪnto/ delectamentum mielihyvää tuottava asia nauttia /nˈautːɪa/ fruor tuntea mielihyvää, kokea nautinto nefriitti /nˈefrɪːtːɪ/ lapis nephrīticus eräs puolijalokivi (aktinoliitin muoto) negatiivi /nˈeɡatˌiːvɪ/ negativus kuvan, esimerkiksi valokuvan tai elokuvan valmistuksessa tehtävä raakakappale, jossa valoisuus ja usein myös värit ovat päinvastaiset kuin valmiissa kuvassa eli positiivissa negatiivinen /nˈeɡatˌiːvɪnen/ negativus sellainen, joka on kielteinen; ei ole positiivinen neiti /nˈeitɪ/ dominula naimaton nuori nainen neitseellinen /nˈeitseːllɪnen/ virgo ilman hedelmöitystä tapahtuva (lisääntyminen) neitsyt /nˈeitsyt/ virgo henkilö, yleensä nainen, joka ei ole koskaan ollut sukupuoliyhteydessä neitsyys /nˈeitsyːs/ virginitās neitsyenä olo, koskemattomuus nekrofilia /nˈekrofˌilɪa/ necrophilia seksuaalisen kiinnostuksen kohdistuminen kuolleisiin, ruumiisiin neliapila /nˈelɪˌapɪla/ trifolium apilan epätavallinen nelilehdykkäinen muunnos t. sitä muistuttava kuvio neliö /nˈelɪø/ quadratum 2. säännöllinen nelikulmio; suorakulmio, jonka sivut ovat yhtä pitkät keskenään 3. toinen potenssi neliöidä /nˈelɪˌøidæ/ quadratum kertoa luku itsellään neljäkäs /nˈeljækæs/ rhombus (geometria) suunnikas, jonka kaikki sivut ovat yhtä pitkiä neljännesvuosi /nˈeljænnˌesvuosɪ/ plaga vuoden neljäsosa; kolme kuukautta; 13 viikkoa neljästi /nˈeljæstɪ/ quater neljä kertaa nelonen /nˈelonen/ quattuor numeroa neljä vastaava substantiivi, luku 4; numerolla neljä merkitty tai järjestetty nenä /nˈenæ/ nasus, naris keskellä ihmisen kasvoja sijaitseva ruumiinosa, joka aistii hajuärsykkeitä, kosteuttaa ja puhdistaa hengityselimistöön tulevaa sisäänhengitysilmaa nenäliina /nˈenælˌiːna/ sūdārium nenän niistämiseen käytettävä paperi- tai kangasliina nenäluu /nˈenæluː/ os nasale toinen nenän harjan muodostavasta kahdestä pienestä luista nenäontelo /nˈenæˌontelo/ cavitās nāsī (anatomia) parillinen sokkeloinen käytävä, joka ulottuu ulkonenästä nenänieluun nenäverenvuoto /nˈenæverˌenvuoto/ epistaxis veren vuotaminen nenästä neodyymi /nˈeodˌyːmɪ/ neodymium eräs lantanoideihin kuuluva alkuaine neoliittinen /nˈeolˌiːtːɪnen/ neolithicus neoliittisen kauden eli nuoremman kivikauden aikainen. Neoliittisen kauden katsotaan alkavan viljely- ja karjatalouden alkaessa neologismi /nˈeoloɡˌismɪ/ neologismus uudissana neon /nˈeon/ neon jalokaasuihin kuuluva alkuaine neptunium /nˈeptunium/ neptunium eräs radioaktiivinen alkuaine nero /nˈero/ daemon poikkeuksellisen älykäs henkilö neste /nˈeste/ liquor juoksevassa olomuodossa oleva aine nestemäinen /nˈestemˌæinen/ liquidus olomuodoltaan nesteen kaltainen netto /nˈetːo/ plaga se, mitä jää jäljelle, kun kaikki vähennykset on tehty neula /nˈeula/ acus metallinen, ohut ja teräväpäinen työkalu, jota käytetään ompeluun tai kiinnittämään kankaita neulanen /nˈeulanen/ acus havupuun kapea lehti neulansilmä /nˈeulansˌilmæ/ forāmen acūs neulan tylpässä päässä oleva aukko, johon lanka pujotetaan neurologia /nˈeurolˌoɡɪa/ neurologia aivojen ja hermoston orgaanisia sairauksia tutkiva lääketieteen osa-alue neutri /nˈeutrɪ/ genus neutrum sanojen kieliopillinen sukupuolineutraali luokka kielissä, joissa käytetään suvun ilmaisevia artikkeleita neutriino /nˈeutrɪːno/ neutrino (fysiikka) fermioneihin kuuluvia varauksettomia alkeishiukkasia, joita esiintyy kolmessa muodossa: elektronin, myonin ja taun neutriino neutroni /nˈeutronɪ/ neutron sähkövaraukseton nukleoni, joka lähes poikkeuksetta yhdessä protoneiden kanssa muodostaa atomiytimen; yksi baryoneista ja koostuu kolmesta kvarkista neutronitähti /nˈeutronɪtˌæhtɪ/ stella neutronica gravitaation vaikutuksesta kokoon luhistunut pienikokoinen tähti, jonka aine koostuu pääasiassa neutroneista neuvo /nˈeuvo/ consilium saatu tai annettu hyödyllinen ohje neuvoa /nˈeuvoa/ commoneo antaa ohjeita jklle jnk tekemiseen neuvonta /nˈeuvonta/ doctrina Paikka mistä saa tietoa ja opastusta, infopiste, neuvontapiste neuvosto /nˈeuvosto/ consilium yhtiön, työpaikan, valtion tms. päättävä tai neuvoa-antava elin neuvostoliittolainen /nˈeuvostolˌiːtːolˌainen/ sovieticus Neuvostoliitosta kotoisin tai peräisin oleva, Neuvostoliittoon liittyvä neuvostoliittolainen /nˈeuvostolˌiːtːolˌainen/ sovieticus pysyvästi Neuvostoliitossa asunut henkilö neuvotella /nˈeuvotella/ pāciscor käydä neuvotteluja neuvottelija /nˈeuvotːˌelɪja/ interpres henkilö, joka neuvottelee jostakin neuvottelu /nˈeuvotːˌelu/ colloquium keskustelu asiasta sopimiseksi nielu /nˈielu/ pharynx suuontelon ruokatorveen yhdistävä ruoansulatuskanavan osa nielurisatulehdus /nˈielurˌisatulˌehdus/ angina nielurisojen tulehtuminen, tonsilliitti niemi /nˈiemɪ/ prōminens vesialueeseen työntyvä maakaistale t. maakieleke niemimaa /nˈiemɪmaː/ paeninsula mantereesta mereen pistävä laaja maa-alue nieriä /nˈierɪæ/ salvelinus alpinus rautu (), kylmissä vesissä elävä lohikala nihilismi /nˈihɪlˌismɪ/ nihilismus ajatussuunta, joka kieltää vallitsevat arvot ja käsitykset niin /nˈiːn/ 1. tam sillä tavalla 2. igitur (myöntösana) kyllä, "niin se oli"; sana, jolla vahvistetaan tai myönnellään (joko omaa tai toisen puhujan) aiempaa lausetta tai olettamaa 3. dexter siinä määrin niin muodoin /nˈiːn mˈuodoin/ illim siksi, sen vuoksi, tämän johdosta, siten, täten, niinpä, siis niistää /nˈiːstæː/ afflare puhaltaa sieraimet puhtaaksi samalla sormilla nenää puristellen niitty /nˈiːtːy/ pratum luonnontilainen aukea, jossa kasvaa niittykukkia ja heiniä niittää /nˈiːtːæː/ 1. dēmetō katkoa ja kaataa heinää, pääasiassa viikatteella 2. consequor saavuttaa, saada osakseen nikama /nˈikama/ vertebra epäsäännöllisen muotoinen moniulokkeinen luu, joista selkäranka muodostuu () nikkeli /nˈikːelɪ/ niccolum siirtymämetalleihin kuuluva alkuaine. Nikkelin kemiallinen merkki on Ni. nikotella /nˈikotella/ singulto hikata, hikotella nikotiini /nˈikotˌiːnɪ/ nicotina tupakoista (Nicotiana) saatava myrkyllinen alkaloidi nilkka /nˈilkːa/ tarsus, talus nivel säären ja jalkaterän välissä nilos /nˈilos/ locus lubricus liukas, niljakka paikka nilviäinen /nˈilvɪˌæinen/ mollusca tavallisesti pehmeäruumiisten yksineuvoisten suvullisesti lisääntyvien kaikissa maailman merissä, jonkin verran sisävesissä ja osa maalla olevien, vaihtelevan kokoisten selkärangattomien suuren kokonaisuuden, eläinkunnan pääjakson Mollusca edustaja nimbus /nˈimbus/ nimbus sadepilvi, yleensä yhdysssanojenn cumulonimbus tai nimbostratus osana nimekäs /nˈimekæs/ fāmōsus nimeä saanut, monen tuntema, tunnettu, kuuluisa nimentö /nˈimentø/ nōminātīvus nominatiivin vanhempi rinnakkaisnimi nimetä /nˈimetæ/ denotare 2. antaa nimeksi 3. mainita nimeltä tai muuten tunnistaa tietty henkilö nimetön /nˈimetøn/ digitus annularis sormi ihmisen kädessä keskisormen ja pikkusormen välissä nimi /nˈimɪ/ nomen käsitteen pelkistetty verbaalinen kuvaus, sovittu nimitys. Nimet luokitellaan nimisanoihin eli substantiiveihin ja luonteensa mukaisesti siellä alaryhmiin. nimikirjoitus /nˈimɪkˌirjoitus/ subscriptiō henkilön itsensä omalla persoonallisella tavallaan käsin kirjoittama oma nimi nimimerkki /nˈimɪmˌerkːɪ/ agnomen merkkijono, joka nimikoi Internet-palvelun tai pikaviestinsovelluksen tai vastaavan käyttäjän; usein vastaa käyttäjätunnusta nimittäin /nˈimɪtːæin/ nomen sana, jota seuraa tarkennus edellä sanottuun nimittää /nˈimɪtːæː/ 1. addīcō antaa jollekin nimi tai nimitys; asettaa johonkin nimettyyn tehtävään 2. facere kutsua jollakin nimellä. niobium /nˈiobium/ niobium eräs alkuaine niska /nˈiska/ nucha, cervix kaulan takaosa; ruumiinosa selkäpuolella pään ja vartalon välillä nisäkäs /nˈisækæs/ mammalia imettäväinen; selkäjänteisten nisäkkäiden luokkaan kuuluva eläin, joka imettää poikasiaan nitoja /nˈitoja/ consutorium (arkikieltä) nitomalaite niukasti /nˈiukastɪ/ vix hyvin vähän, juuri ja juuri riittävästi niukkuus /nˈiukːuːs/ inopia vallitseva tila, jossa hyödykettä on tarjolla markkinoilla vähemmän kuin sitä kysytään nivel /nˈivel/ articulus (anatomia) kahden toisiinsa liittyvän tukirangan osan liikkuva tai kiinteä liitos niveljalkaiset /nˈiveljˌalkaiset/ Arthropoda eläinkunnan suurin pääjakso, niveltulehdus /nˈiveltulˌehdus/ cheragra vaiva, jossa nivelessä käynnistyy tulehdusreaktio nivunen /nˈivunen/ inguin symmetrisesti reisien sisäpuolilla jalan ja vartalon liittymäkohdassa sijaitseva myös nivusseuduksi kutsuttu alue, ihmisellä suoliluun etukärjen, häpyluun reunan, vatsan ja reiden väliin jäävä alue nobelium /nˈobelium/ nobelium eräs alkuaine noin /nˈoin/ circa likimain, suunnilleen; lyhenne on n. noita /nˈoita/ fascinans entisajan epäkristillisiä ja siksi pahoiksi leimattuja tietäjiä ja magian, noituuden tai kansanlääkinnän harjoittajia noita-akka /nˈoitaˈakːa/ fascinans noituutta tai salatieteitä harrastava nainen, erityisesti saduissa ja tarinoissa noituus /nˈoituːs/ artes magae se, että on noita; noidan taikakeinot noki /nˈokɪ/ fūlīgō epätäydellisestä palamisesta syntyvä hienojakoinen hiili nokinen /nˈokɪnen/ fūlīginōsus noen peittämä nokka /nˈokːa/ rostrum linnun tai nokkaeläimen ulkoneva sarveisaineesta muodostunut leukaosa nokkahuilu /nˈokːahwˌilu/ tibia recta soittimen päässä olevaan suukappaleeseen puhallettava huilu, päästä puhallettava huilu nokkakala /nˈokːakˌala/ Belona belona eräs nokkakaloihin kuuluva pitkä ja laiha kalalaji () tai sen yksilö nokkasiili /nˈokːasˌiːlɪ/ echidna nokkaeläimiin kuuluva Australiassa ja Tasmaniassa elävä siiliä muistuttava eläin () nokkela /nˈokːela/ versūtus nopeaälyinen nokkia /nˈokːɪa/ modius lyödä toistuvasti nokallaan nokkonen /nˈokːonen/ urtica isonokkonen, eräs runsastyppistä maata rakastava kasvi, joka tunnetaan siitä että sen lehdissä on poltetta aihettavia piikkejä (Urtica dioica) nolla /nˈolla/ terrae filius jonkin joka on mitätön, arvoton nolo /nˈolo/ difficilis nolostuttava nominatiivi /nˈomɪnatˌiːvɪ/ nominativus nominin perusmuoto nomini /nˈomɪnɪ/ nomen sana, joka taipuu sijamuodoissa sekä yksikössä ja monikossa nooni /nˈoːnɪ/ nonum länsimaisessa säveljärjestelmässä oktaavin ja sekunnin (pieni 13 ja suuri 14 puolisävelaskeleen) laajuinen intervalli nopea /nˈopea/ celer sellainen, jolla on suuri nopeus nopeasti /nˈopeˌastɪ/ celeriter suurella nopeudella nopeus /nˈopeus/ velocitas vektorisuure, joka ilmaisee liikkeen määrän ja suunnan; paikan muutos tietyssä ajassa, aikayksikössä kuljettu matka; yksikkö metriä sekunnissa (m/s) noppa /nˈopːa/ talus, tessera arpakuutio eli peleissä ja leikeissä käytetty satunnaistuloksia antava viskeltävä tahokas esine nopsaan /nˈopsaːn/ celer nopeasti norjalainen /nˈorjalˌainen/ Norvegia pysyvästi Norjassa asuva henkilö norkko /nˈorkːo/ iulus velttolapakkoinen tähkää muistuttava puun riippuva kukinto normaali /nˈormaːlɪ/ normalis säännönmukainen, odotuksia vastaava, hyväksyttävä, tavanomainen normaali /nˈormaːlɪ/ normalis 2. suoraa tai tasoa vastaan kohtisuora suora tai vektori 3. ohjeeksi tarkoitettu tyypitetty malli, esikuva tai esine normaalisti /nˈormaːlˌistɪ/ normaliter tavallisesti norsu /nˈorsu/ elephantus, elephas elefantti, suurin maalla elävä nisäkäs () norsunluinen /nˈorsunlwɪnen/ eburneus sellainen, joka on norsunluuta, norsunluusta valmistettu norsunluu /nˈorsunluː/ ebur norsun syöksyhampaiden kova luu nostaa /nˈostaː/ animo siirtää tai laittaa ylemmäs; saada nousemaan ylös, ilmaan nostattaa /nˈostatːaː/ animo 2. saada aikaan, aiheuttaa 3. (taikinasta) antaa nousta noste /nˈoste/ anosa (fysiikka) Arkhimeden lain mukaisesti nesteeseen tai kaasuun upotettuun kappaleeseen suoraan ylöspäin vaikuttava voima nostokurki /nˈostokˌurkɪ/ polyspaston kappaleiden nostamiseen ja siirtämiseen tarkoitettu kone notaari /nˈotaːrɪ/ notarius eräiden, nykyisin yleensä lainoppineisuutta vaativien tehtävien nimike noteerata /nˈoteːrˌata/ 1. video panna merkille, huomioida 2. aestimō arvostaa notkeus /nˈotkeus/ flexibilitās se, että on notkea notkua /nˈotkua/ moror (puhekieltä) oleilla, vetelehtiä, lorvia, kuluttaa aikaansa nousta /nˈousta/ ascendo liikkua ylöspäin tai ylemmäs, kohota nousu /nˈousu/ ortus 2. kohoaminen, konkreettisen tai kuvaannollisen korkeusaseman muuttuminen ylemmäksi 3. jonkin mitattavan arvon suureneminen; hintojen suureneminen, kallistuminen; määrän kasvaminen, lisääntyminen: laajeneminen, leviäminen 4. Auringon, Kuun tai planeettojen tulo esiin horisontin takaa nousukas /nˈousukas/ novus homo henkilö, jonka varallisuus, yhteiskunnallinen asema tai maine on nopeassa ajassa huomattavasti kohentunut, mutta joka ei saa osakseen samaa kunnioitusta ja arvostusta kuin muut tässä asemassa olevat noutaa /nˈoutaː/ sum käydä hakemassa, hakea noutopöytä /nˈoutopˌøytæ/ tundō tarjoilutapa, jossa ruoat ja juomat haetaan erilliseltä pöydältä tai eri pöydiltä ja nautitaan muussa pöydässä; buffet, (arkikieltä) seisova pöytä novelli /nˈovellɪ/ novellus lyhyehkö kaunokirjallinen kertomus nudismi /nˈudɪsmɪ/ gymnismus alastomuuden harrastaminen nuha /nˈuha/ catarrhus nenän limakalvojen tulehdus, joka aiheuttaa liman vuotamista nenästä nuhde /nˈuhde/ obiurgō (yleensä monikossa) negatiivinen palaute virheestä tai sopimattomasta käytöksestä nuhteeton /nˈuhteːton/ innocens sellainen, joka ei anna aihetta nuhteisiin; joka käyttäytyy kunnollisesti nuhtelu /nˈuhtelu/ obiurgō nuhteleminen nuija /nwˈija/ 1. clāva muinoin sodassa käytetty puinen lyömäase 2. bardus typerys, ääliö, juntti, bimbo nuijapää /nwˈijapæː/ gyrinus, ranula sammakkoeläinten vedessä elävä raajaton poikasvaihe nukahtaa /nˈukahtaː/ addormiscō vaipua uneen nukke /nˈukːe/ pupa usein ihmishahmoa esittävä leikkikalu nukkua /nˈukːua/ dormire olla unessa nukkua pois /nˈukːua pˈois/ aborior kuolla nukkuja /nˈukːuja/ dormītor henkilö, joka nukkuu nukleiinihappo /nˈukleˌiːnɪhˌapːo/ acidum nucleicum DNA tai RNA nulikka /nˈulɪkːa/ furcifer huonokäytöksinen lapsi numeraali /nˈumerˌaːlɪ/ nomen numerale nomineihin kuuluva lukusana, joka voidaan ilmaista myös numeromerkein; jaetaan kahteen ryhmään, kardinaalilukuihin ja ordinaalilukuihin numero /nˈumero/ 1. nota numeri kirjoitusjärjestelmässä oleva tietyn lukusanan eli numeraalin esittämiseksi sovittu merkki, numeromerkki 2. numerus 2. numeroin (1) tehty merkintä, joka kuvaa erilaisissa järjestelmissä asemaa, kokoa, osaa, sijaintia tai muuta yksilöintiä, usein kirjainten yhteydessä käytetty symboli 3. ohjelmanumero, esitys nummi /nˈummɪ/ ethnicus pääsääntöisesti karu, puuton tai matalakasvuista kasvustoa sisältävä alue, jossa hapan hedelmätön maaperä nuntius /nˈuntius/ nuntius Pyhän istuimen suurlähettilään arvonimi nuoli /nˈuolɪ/ sagitta teräväkärkinen, jousessa käytettävä ammus nuolla /nˈuolla/ lambō kosketella kielellään nuori /nˈuorɪ/ iuvenis sellainen, jolla on alhainen ikä tai, jolla on vähäinen määrä elettyjä vuosia. Hyvin nuoria saatetaan kutsua pieniksi, eikä aina koon mukaan. nuoriso /nˈuorɪso/ iuventus nuoret ihmiset nuoruus /nˈuoruːs/ iuventus, adulescentia ihmisen ikäkausi lapsuuden ja aikuisuuden välillä, aika jolloin ihminen on nuori nuotio /nˈuotɪo/ ignis avoimeen paikkaan ilman kiinteätä tulisijaa sytytetty kontrolloitu, pienehkö tuli nuotti /nˈuotːɪ/ tonus musiikin kirjallisessa muistiin merkitsemisessä käytettävä symboli, joka osoittaa sävelen korkeuden ja sävelen keston annetussa tempossa nuottiavain /nˈuotːɪavain/ clavis nuottiviivaston merkki, joka ilmoittaa viivaston perussävelkorkeuden nuppi /nˈupːɪ/ bulla yl. pieni pallon t. puolipallon muotoinen paksunnos, ponsi, kohouma tms. tav. esineen päässä koristeena, kädensijana, luiskahtamisen esteenä tms. nuppu /nˈupːu/ gemma kukkakasvin avautumaton kukka nurkka /nˈurkːa/ angulus paikka, jossa kaksi seinää kohtaavat nurmikko /nˈurmɪkːo/ virectum heinälajeista koostuva monivuotinen kasvusto, joka pidetään matalana leikkaamalla nussia /nˈussɪa/ futuere naida, harrastaa seksiä nussija /nˈussɪja/ futūtor se, joka nussii (erityisesti yhdyssanojen osana) nuudeli /nˈuːdelɪ/ collȳra eräs nauhamainen pastatyyppi nuuska /nˈuːska/ tergeo suussa ylä- tai alahuulen alla käytettävä tupakkatuote, jonka nikotiini imeytyy verenkiertoon suun limakalvojen kautta nyhtää /nˈyhtæː/ 1. lacrima kiskoa irti 2. trahō repiä rikki nykyaika /nˈykyˌaika/ hoc die parhaillaan kuluva ajanjakso, aika menneen ja tulevan välillä nykyaikainen /nˈykyˌaikainen/ aequālis sellainen, joka tai mikä kuluu nykyaikaan ja on siihen mukautunut nykyinen /nˈykyinen/ praesens sellainen, joka on olemassa tai vallitsee parhaillaan; tällä hetkellä oleva, tämänhetkinen nykyisin /nˈykyisɪn/ hoc die nykyisenä aikana nykyisyys /nˈykyisyːs/ aetas juuri kuluva hetki, tämä aika nykypäivä /nˈykypˌæivæ/ condono nykyisyys nykyään /nˈykyæːn/ hoc die näinä aikoina, nykyisin nyrkinisku /nˈyrkɪnˌisku/ colaphus isku nyrkillä nyrkkeilijä /nˈyrkːeilˌijæ/ pugil henkilö, joka harjoittaa nyrkkeilyä nyrkkeillä /nˈyrkːeillæ/ bōx harjoittaa nyrkkeilyä nyrkkeily /nˈyrkːeily/ pugilatus kamppailu-urheilulaji, jossa kaksi ottelijaa yrittävät lyödä toisiaan pehmustetuilla hanskoilla suojatuilla nyrkeillään nyrkkeilyhanska /nˈyrkːeilyhˌanska/ caestus nyrkkeilyssä käytettävä hanska, jollaiset on molemmissa käsissä nyrkkeilykehä /nˈyrkːeilˌykehæ/ tintinare köysien rajaama 6×6 metrin neliön muotoinen kenttä, jossa nyrkkeilyottelu käydään nyrkki /nˈyrkːɪ/ pugnus käsi, jonka sormet on puristettu suppuun vasten kämmentä nystyrä /nˈystyræ/ glaeba pieni kohoama, kyhmy, pahkura nyt /nˈyt/ nunc parhaillaan, parasta aikaa, juuri puhehetkellä nyökyttää /nˈyøkytːæː/ adnuō nyökätä toistuvasti nyökätä /nˈyøkætæ/ adnuō heilauttaa päätään siten, että leuka käväisee lähellä rintaa tyypillisesti myönteisen vastauksen tai tervehdyksen merkiksi näennäinen /nˈæennˌæinen/ 1. manifestus sellainen, mikä vaikuttaa joltakin olematta sitä todellisuudessa 2. virtualis sellainen, mikä vaikuttaa joltakin olematta sitä todellisuudessa; virtuaali- nähdä /nˈæhdæ/ videre 2. aistia näköaistin avulla, kyetä erottamaan silmillään 3. ymmärtää, tajuta nähtävyys /nˈæhtævyːs/ res visu digna näkemisen tai vierailun arvoisena pidetty paikka, rakennus, muistomerkki tmv. näin /nˈæin/ ergo tällä tavalla, tähän tapaan näivettyä /nˈæivetːˌyæ/ marceō nuutua, surkastua, riutua, kuihtua näkeminen /nˈækemɪnen/ videns (fysiologia), (psykologia) näköhavainto eli näköjärjestelmän kyky tulkita valon välittämää visuaalista informaatiota ja aivojen siitä muodostamaa "kuvaa" näkemys /nˈækemys/ adspectus sisäistynyt mielikuva; henkilökohtainen mielipide näkijä /nˈækɪjæ/ fatidica ennaltanäkijä, ennustaja näkinkenkä /nˈækɪŋkˌeŋkæ/ putāmen simpukka tai kotilo, erityisesti rannalta löytyvä kuori näky /nˈæky/ visus kuviteltu tai aivoissa olevan fyysisen ongelman aiheuttama harhakuva näkymä /nˈækymæ/ praespectus jostain kohdasta edessäpäin nähtävissä oleva näkymätön /nˈækymætøn/ invisus sellainen, jota ei voi nähdä; silmälle havaitsematon näkyvä /nˈækyvæ/ spectābilis joka on ilmiselvästi havaittavissa näkyvä valo /nˈækyvæ vˈalo/ accendō valo; sähkömagneettisen spektrin se osa, joka on ihmissilmän havaittavissa näkyä /nˈækyæ/ designo olla silmin havaittavissa näköaisti /nˈækøˌaistɪ/ lux (fysiologia) näkö, näköelimen toimintaan perustuva aisti, alkeellisimmillaan kyky havaita valoa näköinen /nˈækøinen/ amo sellainen, joka on ulkonäöltään jonkin tai jonkun kaltainen; joltakin näyttävä. näkökohta /nˈækøkˌohta/ acumen tarkastelussa huomioonotettava seikka, asianhaara tai puoli nälkä /nˈælkæ/ fames ruumiillinen tuntemus, että tarvitsee ruokaa; näläntunne nälkäinen /nˈælkæinen/ iēiūnus sellainen, jolla on nälkä nälänhätä /nˈælænhˌætæ/ caritas vallitseva ruoan äärimmäinen niukkuus, mikä johtaa aliravitsemukseen ja siihen, että kaikille ei ole saatavissa tarpeeksi ravintoa hengissä pysymiseksi nänni /nˈænnɪ/ mamilla nisäkkään pyöreä ja ulkoneva nysty, jonka kärkeen maitotiehyt avautuu näppäillä /nˈæpːæillæ/ genus painella näppäimistön näppäimiä näppäin /nˈæpːæin/ clāvis kirjoituskoneen, puhelimen, tietokoneen, soittimen tai vastaavan laitteen sormella painettava nappula, jota painamalla välittyy haluttu toiminne mekaanisesti tai sähköisesti närhi /nˈærhɪ/ Garrulus glandarius värikäs varislintu () näsiä /nˈæsɪæ/ mezereon aikaisin keväällä kukkiva pensas, joka tuottaa myrkyllisiä marjoja (Daphne mezereum) näyte /nˈæyte/ 1. exemplum jostain otettu pala tai osuus, otos, erityisesti tutkimustarkoituksia varten 2. specimen ilmaiseksi jaettava kappale jotain tuotetta näytellä /nˈæytellæ/ ago esittää osaa näytelmässä tai elokuvassa; työskennellä näyttelijänä näytelmä /nˈæytelmæ/ fabula vuoropuheluihin perustuva, tavallisesti näyttämöllä esitettäväksi tarkoitettu kirjallisen tekstin muoto; draamaan perustuva teatteriesitys näytteillepano /nˈæytːeillˌepano/ exhibeō katseltavaksi asettaminen, nähtäväksi sijoittaminen näytteleminen /nˈæytːelˌemɪnen/ histriōnia omista lähtökohdista ja olemuksesta toisen tuntevan, kokevan ja toimivan hahmon tai henkilön luomista näyttelijä /nˈæytːelˌijæ/ actor henkilö joka näyttelee jotain roolia työkseen näyttelijätär /nˈæytːelˌijætær/ actrix naispuolinen näyttelijä näyttely /nˈæytːely/ ostentus esineiden tai asioiden esittelemiseen tarkoitettu tapahtuma näyttää /nˈæytːæː/ 1. videor 2. olla jonkin näköinen 3. vaikuttaa joltakin 2. monstrare antaa jonkun nähtäväksi, esitellä näyttö /nˈæytːø/ custōdia näyttölaite; kuvaa näyttävä elektroninen laite näytös /nˈæytøs/ 1. ostentus esitys sirkuksessa, teatterissa tai elokuvateatterissa 2. ago kohtauksista koostuva näytelmän osa näätä /nˈæːtæ/ martes 2. mäntynäätä, näätäeläimiin kuuluva petonisäkäs (Martes martes), jota metsästetään turkiksiksi 3. mon. näätäeläimiin kuuluva suku (Martes) nöyristellä /nˈøyrɪstellæ/ adūlor käyttäytyä alistuvasti, mielistellä nöyrtyä /nˈøyrtyæ/ humilis taipua, luopua ylpeydestään nöyrä /nˈøyræ/ 1. lubens tottelevainen, sopeutuvainen, kuuliainen 2. humilis vaatimaton obeesi /ˈobeːsɪ/ obēsus merkittävästä, vaikeasta tai sairaalloisesta lihavuudesta kärsivä, jonka painoindeksi ylittää 30 obeliski /ˈobelˌiskɪ/ obeliscus yhdestä kivestä veistetty, pohjaltaan nelikulmainen ja ylöspäin kapeneva pylväs, jonka huippu on pyramidin muotoinen objekti /ˈobjektɪ/ objectum esine, olio obligaatio /ˈoblɪɡˌaːtɪo/ littera valtion ottaman obligaatiolainan osavelkakirja, tietynlainen joukkovelkakirja obliikvi /ˈoblɪːkvɪ/ oblīquus vino oboli /ˈobolɪ/ obolus hopea- tai pronssiraha, kuudesosa muinaisesta drakmasta observatorio /ˈobservˌatorˌio/ specula havaintoasema, jossa seurataan tähtiä ja muita taivaankappaleita, yleensä teleskoopin avulla obskuuri /ˈobskuːrɪ/ ambiguus hämärä, hämäräperäinen odelma /ˈodelma/ cordum (maatalous) jälkisato. Nurmissa sadonkorjaamisen tai laiduntamisen jälkeen tapahtuva kasvu, josta saadaan satoa. Odelma on usein tapana korjata säilörehuksi. odiöösi /ˈodɪˌøːsɪ/ foedus vihattava, vastenmielinen odottaa /ˈodotːaː/ expecto, exspecto pysyä jossakin paikassa ja pidättäytyä tekemästä muuta, kunnes jokin tulossa oleva asia tapahtuu odottamaton /ˈodotːˌamaton/ necopīnātus täysin äkillinen, tai äkillisesti tapahtuva; sellainen, jota ei oltu osattu odottaa odotusaika /ˈodotusˌaika/ graviditās ihmisellä noin yhdeksän kuukautta vauvan odottamista hedelmöityksen ja synnytyksen välillä; raskausaika odotusarvo /ˈodotusˌarvo/ habeo in animo (matematiikka) erityisesti stokastiikassa ja todennäköisyyslaskennassa määritelty satunnaismuuttujan jakauman painopiste ohdake /ˈohdake/ carduus lähinnä Cirsium-suvun asterikasveja ohentaa /ˈohentaː/ 1. gracilis tehdä jokin fyysinen kappale ohuemmaksi; kaventaa 2. diluere tehdä notkeammaksi; alentaa jokin nesteen viskositeettia ohessa /ˈohessa/ alioqui yhdessä ohestalyönti /ˈohestalˌyøntɪ/ in praetereundo Ohestalyönti (en passant) on erikoissiirto, jossa sotilas lyö vastustajan edeltävällä siirrollaan kaksoisaskeleella rinnalleen tulleen sotilaan sen ohittamaan uhkaamaansa ruutuun samalla tavoin kuin se olisi siirtynyt vain yhden ruudun. ohi /ˈohɪ/ 1. praeteritum (liikettä ilmaiseva) Sanotaan jonkun menevän ohi, kun tämä ohittaa jonkun toisen. 2. supra (aikaa ilmaiseva) Sanotaan jonkin päätyttyä sen olevan ohi. ohimo /ˈohɪmo/ tempus silmäkulman takainen alue pään sivulla, anatomiassa tempus ohimoluu /ˈohɪmoluː/ ossa temporum ohimon kohdalla, päälaenluun alapuolella oleva luu () ohjaaja /ˈohjaːja/ 1. gubernātor henkilö joka ohjaa kulkuvälinettä 2. moderator cinematographicus henkilö, joka vastaa tuotannossa teoksen taiteellisesta ilmaisusta; elokuvaohjaaja, teatteriohjaaja 3. commoneo henkilö joka neuvoo ja suuntaa johonkin ohjain /ˈohjain/ moderātor ohjaamiseen käytettävä mekanismi ohjainkannatin /ˈohjaiŋkˌannatɪn/ caulis emäputken ja ohjaustangon välinen osa polkupyörässä ohjastaja /ˈohjastˌaja/ auriga henkilö, joka ohjastaa jotakin ohjata /ˈohjata/ 1. gubernō kuljettaa jotakin kulkuneuvoa maalla, merellä tai ilmassa ohjauspyörää, ohjaussauvaa, ohjaustankoa tai ruoripyörää jne. käyttäen 2. ducere kohdistaa, kohdentaa, kääntää, suunnata joku tai jotakin jonnekin 3. dīrectus (taide) neuvoa esiintyjiä, suunnitella ja määrätä esityksen toteutus ohjaus /ˈohjaus/ pars teoksen taiteellisesta ilmaisusta vastaaminen ohje /ˈohje/ index neuvo, miten pitää toimia ohjelma /ˈohjelma/ institūtum 2. se mitä tilaisuudessa tapahtuu, tapahtumien ajoitus, aikataulu 3. esityslista; suunnitelma ohjelmatulkki /ˈohjelmatˌulkːɪ/ interpres tietokoneohjelma, joka toteuttaa ohjelmointiin käytetyllä komentosarjakielellä kirjoitettua ohjelmaa riveittäin tulkiten komennon kerrallaan konekielelle ohjelmoida /ˈohjelmˌoida/ institūtum kirjoittaa tietokoneohjelma ohjelmointikielellä ohjelmointikieli /ˈohjelmˌointɪkˌielɪ/ lingua programmandi keinotekoinen kieli, jota käytetään mm. tietokoneohjelmien tekemiseen eli ohjelmoimiseen ohjelmointivirhe /ˈohjelmˌointɪvˌirhe/ cīmex tietokoneohjelman lähdekoodissa oleva virhe. Virheet jaetaan kahteen pääluokkaan: syntaksivirheet ja semanttiset virheet ohra /ˈohra/ hordeum pelto-ohra, ohrien suvun monimuotoinen viljalaji (Hordeum vulgare), jonka kukinto on tähkä, johon jyvät muodostuvat ohut /ˈohut/ tenuis paksuudeltaan tai vahvuudeltaan vähäinen ohutsuoli /ˈohutsˌuolɪ/ lactēs mahalaukun mahaportista paksusuoleen ulottuva suolen ensimmäinen osa oikea /ˈoikea/ 1. correctus aito, todellinen, ei väärä 2. elegans oikeanpuoleinen, oikealla puolella oleva; ei vasen oikeastaan /ˈoikeˌastaːn/ rēvēra itse asiassa, tosiasiallisesti oikeasti /ˈoikeˌastɪ/ an todella, todellisuudessa oikein /ˈoikein/ 1. correctus ilman virheitä 2. dexter moraalisesti hyvin 3. omnīnō täysin, kokonaan 4. maxime todella, erittäin, tosi oikeinkirjoitus /ˈoikeiŋkˌirjoitus/ orthographia kielen sääntöjen mukainen kirjoitusasu ja siihen liittyvät säännöt; ortografia oikeudenkäynti /ˈoikeudˌeŋkæyntɪ/ experimentum laissa säännelty menettely, jossa tuomioistuin ratkaisee, mikä yksittäisessä asiassa on lainmukaista oikeudenmukaisuus /ˈoikeudˌenmukˌaisuːs/ iustitia yleistä oikeuskäsitystä vastaava teko tai toimi oikeus /ˈoikeus/ 1. ius 2. vapaus tehdä jotakin tai olla tekemättä jotakin 3. tietynlainen lainkäytön järjestelmä periaatteineen 2. aula tuomioistuin 3. iūstitia oikeudenmukaisuus oikeusjuttu /ˈoikeusjˌutːu/ dica tuomioistuimen ratkaistavaksi joutunut asia oikeusriita /ˈoikeusrˌiːta/ līs tuomioistuimessa tai välimiesoikeudessa ratkaistava erimielisyys oikeussubjekti /ˈoikeussˌubjektɪ/ homō luonnollinen henkilö tai useamman ihmisen muodostama yritys, valtio tai muu yhteisö eli oikeushenkilö, jolla on subjektiivisia oikeuksia ja velvollisuuksia, joka voi tehdä oikeustoimia ja joka voi panna oikeusjutun vireille toista oikeussubjektia vastaan, tai joka voidaan haastaa oikeuteen; joka voi olla oikeusjutun osapuoli oikeustiede /ˈoikeustˌiede/ iuris prudentia tiede, jonka tehtävänä on oikeusjärjestyksen sisällön tutkiminen ja sen systematisointi eli oikeudellisen informaation jäsentäminen hallittavaan muotoon oikeutus /ˈoikeutus/ apologia oikeuttaminen; saatu oikeus johonkin oikku /ˈoikːu/ arbitrium äkillinen halu tai mielenmuutos; mielijohde, päähänpisto oinas /ˈoinas/ vervex kuohittu pässi oireyhtymä /ˈoireyhtˌymæ/ manipulus samanaikaisesti esiintyvien oireiden kokonaisuus; syndrooma oja /ˈoja/ fossa maahan kaivettu ura pintavesien pois johtamista tai maanalaisen johdon sijoittamista varten ojentaa /ˈojentaː/ 1. manus antaa jtk käsi suoristamalla 2. moneo nuhdella, erityisesti kehottamalla ja ohjaamalla ojittaa /ˈojɪtːaː/ canālis tehdä oja tai useampia jnnek, erityisesti suolle sen kuivattamiseksi oka /ˈoka/ spīna kasvin piikki, oas oksa /ˈoksa/ ramus puuvartisen kasvin, puun tai pensaan, rungosta eroava haara tai haarauma, jossa lehdet ja kukat kasvavat oksainen /ˈoksainen/ pampinōsus sellainen, jossa on oksia oksennus /ˈoksennus/ vomitus oksentaminen, vatsan sisällön voimallinen poistuminen suun kautta oksentaa /ˈoksentaː/ reddere kokea fysiologinen reaktio, joka poistaa vatsan sisältöä voimallisesti suun kautta (tekijän tahdosta riippumattomana refleksina tai siten, että tekijä itse edesauttaa sitä) oksete /ˈoksete/ emeticus oksentamisen aikaansaava lääkeaine oksidentti /ˈoksɪdˌentːɪ/ occidens länsimaailma, länsimaat, länsi, Länsi, läntinen maailma oksidi /ˈoksɪdɪ/ oxidum oksidi-ioni, hapen anioni O2- oksitaani /ˈoksɪtˌaːnɪ/ occitanicus romaaninen kieli, jota puhutaan pääasiassa Etelä-Ranskassa ja jonkin verran Italiassa ja Espanjassa (Kielitunnus: oc ) oksymoron /ˈoksymoron/ oxymorum kielellinen ilmaus, jonka sisältämien sanojen merkityksien välillä on ainakin näennäinen ristiriita olemus /ˈolemus/ essentia metafysiikassa se ominaisuus tai ominaisuusjoukko, joka tekee jostakin oliosta tai substanssista sen, mitä se pohjimmiltaan on, ja joka sillä on välttämättä oltava ollakseen olemassa olento /ˈolento/ animate erillinen elävä olio t. kuvitteellinen hahmo oleskella /ˈoleskella/ habito olla, viettää aikaansa jossakin paikassa, oleilla olettaa /ˈoletːaː/ 1. adscisco pitää todennäköisenä päättelyn perusteella 2. putare valita tarkastelun lähtökohdaksi oligarkia /ˈolɪɡˌarkɪa/ oligarchia harvainvalta, jossa hallitseva luokka pyrkii edistämään vain omia etujaan oliivi /ˈolɪːvɪ/ olea 2. öljyoliivi, oliivipuu eli öljypuu (Olea europaea), aina vihanta puu 3. oliivipuun hedelmä, luumarja oliivinvihreä /ˈolɪːvˌinvɪhrˌeæ/ olea vihreän oliivin värinen, harmaan vihreä oliivipuu /ˈolɪːvɪpuː/ olea öljypuu, Välimeren alueella kasvatettava puu, joka tuottaa oliiveja olio /ˈolɪo/ 1. creātūra elollinen olento, otus 2. objectum olio-ohjelmoinnissa tietorakenne, johon kuuluvat sitä käsittelevät toiminnot olkalaukku /ˈolkalˌaukːu/ pēra hihnasta olalla kannettava laukku olkaluu /ˈolkaluː/ os brachii, os humeri olkavarressa kyynärpään ja olkapään välissä oleva luu olkapää /ˈolkapæː/ humerus kädellisten ruumiinosa, joka sijaitsee olkavarren yläosassa kaulan vieressä olkavarsi /ˈolkavˌarsɪ/ brachium ihmisen ruumiinosa, käsivarren osa, olkanivelen ja kyynärnivelen välinen osa olki /ˈolkɪ/ stipula heinäkasvien, tyypillisesti viljan, kuivunut suora korsi puinnin jälkeen olla /ˈolla/ 1. esse, sum (kopula, joka rinnastaa kaksi asiaa) sisältää sama ominaisuus kuin jk, vastata identtisesti jtk (väliaikaisesti tai pysyvästi) 2. sum, esse muodostaa osa todellisuudesta , pitää hallussaan jtk paikkaa (väliaikaisesti tai pysyvästi) 3. habeo (adess. + y. 3. p. + nominatiivi/partitiivi/akkusatiivi) sana, jolla ilmaistaan omistusta olla väärässä /ˌollav vˈæːræssæ/ erroneus uskoa, jonkin epätoden todenperäisyyteen olo /ˈolo/ animate oleminen jossain tai jonakin, olemisen akti olohuone /ˈolohˌuone/ sessōrium asunnon vapaa-ajan oleskeluun tarkoitettu ja kalustettu huone olomuoto /ˈolomˌuoto/ status materian tila, joiksi perinteisesti luetaan kiinteä, neste ja kaasu olosuhteet /ˈolosˌuhteːt/ circumstantia olot olotila /ˈolotˌila/ status tila tai tilanne, jossa joku tai jokin on, ; olosija olut /ˈolut/ cervisia, cerevisia viljasta, tavallisesti ohrasta, käyttämällä valmistettu alkoholijuoma olutlasi /ˈolutlˌasɪ/ cervisia lasillinen olutta olutravintola /ˈolutravˌintola/ taberna ravintola, jonka valikoimissa on normaalia enemmän oluita, ravintola joka on erikoistunut eri olutlaatujen tarjoiluun olympialaiset /ˈolympˌialˌaiset/ Olympia joka neljäs vuosi järjestettävä maailmanlaajuinen urheilutapahtuma oma /ˈoma/ proprius jonkun omistama oma pääoma /ˈoma pˈæːoma/ aequitās se osa yrityksen pääomasta, johon ei kohdistu takaisinmaksuvelvollisuutta, toisin kuin vieraaseen pääomaan omaisuus /ˈomaisuːs/ 1. bona asiat joihin henkilöllä on omistusoikeus: jonkun omistamat varat, tavarat ja kiinteä omaisuus 2. fortuna suuri rahasumma omaksua /ˈomaksˌua/ adoptō sisäistää jokin asia omalaatuinen /ˈomalˌaːtwɪnen/ extraneus omituinen, kummallinen, outo omaperäinen /ˈomaperˌæinen/ orīginālis aito, alkuperäinen omatoiminen /ˈomatˌoimɪnen/ independens itsenäisesti ja oma-aloitteisesti toimiva omatunto /ˈomatˌunto/ conscientia ihmisen sisäinen käsitys oikeasta ja väärästä omena /ˈomena/ pomum, malum omenapuussa kasvava pyöreä hedelmä, kasvitieteellisesti epähedelmä, jonka ulkonäkö vaihtelee lajikkeittain omenapuu /ˈomenapuː/ malus tarhaomenapuu , omenoiden tuottamiseen jalostettu hedelmäpuu, josta on useita lajikkeita ominainen /ˈomɪnˌainen/ specialis sellainen, joka on luonteenomainen; johonkin luonnostaan kuuluva; tunnusomainen ominaisuus /ˈomɪnˌaisuːs/ proprietās seikka, joka kuvaa millainen jokin asia, henkilö, esine tms. on omistaa /ˈomɪstaː/ 1. habeō pitää hallussaan ja määräämisvallassaan, hallita omistusoikeutta 2. dedere tehdä esim. teos jollekulle tietylle ihmiselle omistaja /ˈomɪstˌaja/ dominus, possessor henkilö tai muu taho, joka omistaa jotakin, omistusoikeuden haltija omistajuus /ˈomɪstajuːs/ proprietas se, että on omistaja; omistajana oleminen omistusosuus /ˈomɪstˌusosuːs/ pālus se kuinka suuren osuuden joku tai jokin omistaa jostakin, tavallisesti ilmoitetaan prosentteina ommella /ˈommella/ suo liittää kaksi reunaa yhteen langalla pujottaen sitä reunojen läpi neulalla omnipotentti /ˈomnɪpotˌentːɪ/ omnipōtens kaikkivoipa, kaikkeen kykenevä onageri /ˈonaɡˌerɪ/ onager Aasiassa elävä villiaasi tai aasianvilliaasin alalaji ( tai ) ongelma /ˈoŋŋelma/ problema ratkaisua vaativa pulmallinen tilanne tai asia ongenkoho /ˈoŋŋeŋkˌoho/ fluitō koho-ongen kelluva osa, jonka tehtävänä on pitää ongenkoukku valitussa ongintasyvyydessä ja toimia kalojen syönnin ilmaisimena ongenkoukku /ˈoŋŋeŋkˌoukːu/ hamus teräväkärkinen koukku, joka kiinnitetään siimaan ja johon kalojen on tarkoitus jäädä kiinni onkalo /ˈoŋkalo/ cavea varsinkin maassa oleva suurehko ontto tila, luola, suurehko ontelo onki /ˈoŋkɪ/ arundo yksinkertainen kalastusväline, jonka osat ovat vapa, siima ja koukku sekä yleensä myös koho ja pieni siiman paino lähellä koukkua onkologia /ˈoŋkolˌoɡɪa/ oncologia syöpäsairauksia käsittelevä lääketieteen osa-alue onnekas /ˈonnekas/ faustus sellainen jolla on hyvä onni onneksi /ˈonneksɪ/ feliciter on onni, että onnellisuus /ˈonnellɪsuːs/ felicitas (filosofia), (psykologia) mittapuu, jolla ihminen arvioi myönteisesti elämänsä laadun tarkastellessaan elämäänsä kokonaisuudessaan onnettomuus /ˈonnetːomuːs/ accidens yksilöön, yritykseen, yhteiskuntaan tai luontoon kohdistuva ennalta-arvaamaton, usein seuraamuksiltaan vakava, vahinkoa aiheuttava tapahtuma onni /ˈonnɪ/ 1. beatitudo (psykologia) onnellisuus, ilon ja riemun tunne, autuus 2. fortuna onnekkuus; sattumanvarainen menestys, kohtalon suopeus, menestys, hyvä tuuri, onnekas sattuma; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin, onnistua /ˈonnɪstˌua/ contigit (tehtävästä) päättyä haluttuun lopputulokseen onnitella /ˈonnɪtella/ congrātulor toivottaa onnea, kehua jkta hänen kohtaamansa onnellisen tapahtuman johdosta, yl. sanomalla tälle "onnea!", "onnittelut!" tms. onomatopoeesi /ˈonomˌatopoˌeːsɪ/ onomatopoeia sana, joka kuvaa jonkin (luonnollista) ääntä, esim ’määkii’, ’ammuu’ tai ’kukkuu’ onomatopoeettinen /ˈonomˌatopoˌeːtːɪnen/ onomatopoeticus ääniasultaan merkitsemäänsä asiaa jäljittelevä, esimerkiksi luonnon ääntä jäljittelevä ontelo /ˈontelo/ cavea jonkin sisässä oleva ontto tila onteloida /ˈontelˌoida/ antrum tehdä ontoksi, tehdä ontelo johonkin onteloinen /ˈontelˌoinen/ cavus sellainen, jossa on ontelo tai onteloita ontua /ˈontua/ claudeō kävellä keinahdellen jalkavamman tai muun vuoksi onyksi /ˈonyksɪ/ onyx musta ja valkojuovainen kalsedoni oodi /ˈoːdɪ/ oda lyhyt runollinen laulettavaksi tai soitettavaksi tarkoitettu sävelteos; lyyrinen runo oopiumi /ˈoːpiumɪ/ opium oopiumiunikosta valutettavasta maitiaisnesteestä kuivatettu massa, joka sisältää opioideja, kuten morfiinia ja kodeiinia, jotka imeytyvät käyttäjänsä verenkiertoon polttamalla ja päihdyttävät opastaa /ˈopastaː/ adiuvō auttaa jhk tiettyyn paikkaan, neuvoa tietä opetella /ˈopetella/ disco harjoitella jtk oppiakseen sen opettaa /ˈopetːaː/ doceo antaa uusi tieto tai taito opettaja /ˈopetːˌaja/ magister, doctor, magistra henkilö, joka antaa opetusta oppilaalle opetus /ˈopetus/ 1. disciplina 2. (koulu, ym.) oppisisältö, opettajan oppilaalle antama uusien tietojen tai taitojen kokonaisuus 3. opettamisen toteutus, opetustapahtuma 2. probus kasvatuksellinen anti, opettavainen asia tarinassa opetusoppi /ˈopetusˌopːɪ/ ars docendi erityisesti opetusta, opetusmenetelmiä ja opetussuunnitelmaa käsittelevä kasvatustieteen osa opiskelija /ˈopɪskˌelɪja/ discipulus opiskeleva, oppilaitosta käyvä tai tutkintoa suorittava henkilö opiskella /ˈopɪskella/ disco harjoittaa opintoja, hankkia ja analysoida tietoja opiskelu /ˈopɪskˌelu/ disciplina opintojen harjoittaminen opisto /ˈopɪsto/ ludus (yleensä jnk erikoisalan) oppilaitos oppi /ˈopːɪ/ doctrina oppimisen tapahtuma prosessin osana oppia /ˈopːɪa/ disco omaksua uutta tietoa tai uusia taitoja oppiaine /ˈopːɪˌaine/ materia nimetyn alan asioiden ja tietojen suunnitelman mukaiseen opetusohjelmaan kuuluva kouluissa opetettava aihealuekokonaisuus oppija /ˈopːɪja/ discipulus se, joka oppii oppikirja /ˈopːɪkˌirja/ līber definitivus opetuksen ja opiskelun apuvälineenä käytettävä kirja, joka käsittelee tiettyä aihekokonaisuutta oppilaitos /ˈopːɪlˌaitos/ auditorium koulu; laitos, jossa koulutetaan; laajemman yhteiskunnan ja sen kansantalouden tarpeisiin oikealla tavalla ajattelevia ja kurinalaisen käyttäytymisen omaksuneita työntekijöitä valmistava laitos oppilas /ˈopːɪlas/ discipulus, discipula henkilö, joka saa opetusta opettajalta; koululainen tai opiskelija oppiminen /ˈopːɪmɪnen/ doctrina eliön toimintojen (syntyminen ja muuttuminen sekä yhdistyminen ja jäsentyminen) kehittyminen tarkoituksenmukaisemmiksi ja tehokkaammiksi oppinut /ˈopːɪnut/ doctus oppia saanut, laajasti tietoja hankkinut ja omaksunut oppipoika /ˈopːɪpˌoika/ discens käsityöläisammattien alin taso, josta saattoi yletä kisälliksi ja edelleen mestariksi oppitunti /ˈopːɪtˌuntɪ/ auditio kouluopetuksen jaksotuksen ja ajankäytön perusyksikkö oppositio /ˈopːosˌitɪo/ 1. adversatio (politiikka) yleensä hallitukseen kuulumattomat puolueet 2. oppositiō 2. suora oppositio, tilanne, jossa kuninkaat ovat vastakkain niin, että välissä on vain yksi linja tai rivi. Tällöin vastustajan kuninkaan on mahdollisesti siirryttävä epäedullisempaan asemaan. 3. aspekti, jossa kulmaetäisyys on 180° optiikka /ˈoptɪːkːa/ optica valo-oppi, tieteenhaara, joka tutkii valon ja muiden sähkömagneettisten ilmiöiden ominaisuuksia oraakkeli /ˈoraːkːˌelɪ/ fatus jumalilta ennustuksia tai neuvoja välittävä ennustaja oranki /ˈoraŋkɪ/ pongo Malesiasta ja Indonesiasta peräisin oleva kädellisiin kuuluva apinalaji, joilla on pitkät kädet ja punertava, joskus ruskea karva oranssi /ˈoranssɪ/ arantius väriltään oranssi, oranssin värinen oranssi /ˈoranssɪ/ arantius punakeltainen väri orava /ˈorava/ sciurus 2. mikä tahansa oravien heimoon () kuuluva jyrsijöiden laji tai sellaisen yksilö 3. erityisesti -laji tai sen yksilö oregano /ˈoreɡˌano/ orīganum maustekasvi organisaatio /ˈorɡanɪsˌaːtɪo/ institutum ihmisten muodostama toimintajärjestelmä yhteisten päämäärien toteuttamiseksi, us. useiden elinten muodostama tarkoituksen mukaisesti toimiva kokonaisuus organismi /ˈorɡanˌismɪ/ organismus (biologia) eliö organisoida /ˈorɡanɪsˌoida/ ordinō järjestää orgasmi /ˈorɡasmɪ/ orgasmus refleksi, joka johtuu seksuaalisen kiihottumisen fyysisestä laukeamisesta ori /ˈorɪ/ caballus urospuolinen kuohitsematon hevonen, uroshevonen origo /ˈorɪɡo/ 1. origo koordinaatiston akseleiden leikkauspiste; nollapiste 2. orīgō lihaksen lähtökohta, lihaksen pää, joka on liikkumattomassa luussa orja /ˈorja/ servus, serva historiallisesti henkilö, joka pakotettiin tekemään toiselle työtä saamatta siitä itselle jäävää rahallista korvausta erityisesti maataloudessa ja rakennushankkeissa: esim. Euroopassa maaorja tai Amerikoissa plantaasilla työskennellyt neekeriorja, mutta orjia on ollut useissa kulttuureissa eri aikakausina orjuus /ˈorjuːs/ servitium se, että on orja; orjana oleminen orkesteri /ˈorkestˌerɪ/ orchestra mikä tahansa klassista musiikkia soittava yhtye; kapellimestarin johtama soitinyhtye orpo /ˈorpo/ orphanus, orba henkilö, jonka vanhemmista toinen tai kumpikin on kuollut orpokoti /ˈorpokˌotɪ/ orphanotrophium valtion, kunnan tai yksityisen tahon ylläpitämä laitos, jossa asuu orpoja lapsia ortodoksinen /ˈortodˌoksɪnen/ orthodoxus oikein ylistävä, oikeaoppinen, puhdasoppinen ortografia /ˈortoɡrˌafɪa/ orthographia oikeinkirjoitus ortografinen /ˈortoɡrˌafɪnen/ orthographicus ortografiaan eli oikeinkirjoitukseen liittyvä orvaskesi /ˈorvaskˌesɪ/ epidermis epidermi, selkärankaisten ihon uloin kerros orvokki /ˈorvokːɪ/ viola jokin Viola-sukuun kuuluva kasvi, joiden kukat ovat usein väriltään violetteja osa /ˈosa/ 1. pars 2. pala jotakin suurempaa rakennetta tai kokonaisuutta 3. rakenneosa, komponentti 2. alii jotkut, eivät kaikki osake /ˈosake/ pars osakeyhtiön liikkeelle laskema rahoitusinstrumentti, joka ostetaan ja vastineeksi osakkeenomistaja saa äänioikeuden yhtiökokouksissa ja mahdollisesti osingon osakeanti /ˈosakeˌantɪ/ ēmissiō osakkeiden liikeellelasku; yrityksen tapa kerätä pääomaa osakunta /ˈosakˌunta/ fraternitas (Pohjoismaissa) yliopiston piirissä toimiva opiskelijajärjestö, joka kerää jäsenensä pääsääntöisesti näiden kotipaikan mukaan osallistua /ˈosallˌistua/ intersum ottaa osaa, olla mukana (esimerkiksi kilpailussa tai tapahtumassa) osallisuus /ˈosallɪsuːs/ participium se, että on osallisena jossakin osasto /ˈosasto/ pūpilla sairaalan tai muun laitoksen erillinen yksikkö osata /ˈosata/ posse taitaa, olla kykenevä tekemään jotakin osavaltio /ˈosavˌaltɪo/ civitas liittovaltion osa, jolla on oma lainsäädäntö ja hallinto oselli /ˈosellɪ/ ocellus pistesilmä osio /ˈosɪo/ pars jonkin selkeä osa, joka on varattu jollekin asialle osittain /ˈosɪtːain/ partim jossakin määrin, mutta ei täysin, osana jostakin osmani /ˈosmanɪ/ osmanicus Osmanien valtakunnan (n. 1200-luvulta 1900-luvulle) aikainen turkkilainen osmium /ˈosmium/ osmium siirtymämetalleihin kuuluva alkuaine, tunnus Os. osoite /ˈosoite/ inscriptio tiedot sijainnista tai toimintapaikasta tai henkilön asuinpaikasta osoitin /ˈosoitɪn/ acus kellotaulun alalla kulkeva varsi, joka osoittaa kehällä sijaitsevia numeroita; viisari osoittaa /ˈosoitːaː/ 1. indicō näyttää konkreettisesti jotakin suuntaa 2. monstrare ilmentää, antaa viitteitä 3. exhibeo todistaa, näyttää toteen 4. affor merkitä jotain toimitettavaksi jollekin, kohdistaa jollekin osoittautua /ˈosoitːˌautua/ monstrare käydä ilmi, paljastua, usein ennakkoarvion, tai yleisenä pidetyn käsityksen vastaisesti osoitus /ˈosoitus/ verbum ilmaus ossifikaatio /ˈossɪfɪkˌaːtɪo/ ossificatio luutuminen ostaa /ˈostaː/ emo, emere hankkia hyödykkeitä rahaa vastaan ostaja /ˈostaja/ ēmptor henkilö joka ostaa jotakin osteri /ˈosterɪ/ ostrea meressä elävä simpukkaheimo, johon kuuluu toistakymmentä sukua, joiden eräitä lajeja käytetään luonnosta kerättynäyinä tai viljeltyinä ruoaksi ja niistä erityisesti erooppalainen osteri (Ostrea edulis) osto /ˈosto/ emere hyödykkeen hankkiminen rahalla ostoskärry /ˈostoskˌærry/ iumentum ostosten kassalle kuljettamiseen tarkoitettu kärry, jossa on yleensä neljä kääntyvää pyörää osua /ˈosua/ battuo (heitetystä, ammutusta tms. esineestä) saavuttaa tarkoitettu kohde osuus /ˈosuːs/ pars osa jostakin kokonaisuudesta osuuskunta /ˈosuːskˌunta/ cooperātivus yritys joka on jäseniensä omistama siten että kullakin jäsenellä on osuuskunnan kokouksessa yksi ääni otaksua /ˈotaksˌua/ praesūmō olettaa ote /ˈote/ ansa ostii tarttuminen, kiinni pitäminen otenauha /ˈotenˌauha/ aestuō kitarassa ja sitä muistuttavissa kielisoittimissa otelautaan upotettu metallinen kapea poikkipuu, jonka takaa painamalla nauhavälistä saadaan soitettua haluttu sävel kielen soivan osan lyhentyessä otenauhaan asti otollinen /ˈotollɪnen/ faustus suotuisa, sovelias otos /ˈotos/ exemplum perusjoukosta poimittu näytejoukko otsa /ˈotsa/ frons silmien ja hiusrajan välissä oleva pään etuosa otsikko /ˈotsɪkːo/ inscriptio tekstin yläpuolella oleva sana tai lause, joka kertoo lukijalle, mistä tekstissä on kyse; lehdissä painettu yleensä isommalla kuin leipäteksti otsikoida /ˈotsɪkˌoida/ caput antaa tekstille tai sen osalle otsikko ottaa /ˈotːaː/ 1. capere tarttua kädellä, siirtää jotakin itselle, haltuunsa, ulottuvilleen 2. capio 2. Mennä julkisella kulkuvälineellä, vieraslähtöisissä ilmauksissa. 3. viedä tilaa, aika tai muita resursseja 3. futurus sum ostaa kaupan oleva hyödyke ottaa kiinni /ˈotːaː kˈiːnnɪ/ capio tarttua jhk (estäen sen liikkuminen) ottaa yhteyttä /ˈotːaː ˈyhteytːæ/ contactus tavoitella; yrittää tavoittaa esim. puhelimella tms. ottelu /ˈotːelu/ certāmen vastustajaa vastaan käyty kamppailu, erityisesti urheilussa otto /ˈotːo/ 1. recessus käteisen rahan nostamisen tilitapahtuma pankissa 2. accipiō elokuvan kohtauksen tai sen osan kuvaaminen, otoksen teko otus /ˈotus/ creātūra riistaeläin; kummallisen näköinen eläin. outo /ˈouto/ ignōtus tavallisesta poikkeava; epätavallinen, erikoinen; tuntematon ovaatio /ˈovaːtˌio/ ovatio (historia) antiikin Roomassa triumfia pienempi voitonkulkue ovela /ˈovela/ vafer sellainen, joka pystyy johtamaan muita harhaan haluamallaan tavalla tulematta itse huomatuksi ja joutumatta vastuuseen ovelasti /ˈovelˌastɪ/ vafrē ovelalla tavalla ovi /ˈovɪ/ ianua, ostium rakennuksen, huoneen tai muun sisätilan seinässä olevaan oviaukkoon sijoitettu avattava ja suljettava, monesti myös lukittava, saranoitu luukkumainen levymäinen elementti oviaukko /ˈovɪˌaukːo/ ianua (rakennus) tavallisesti ovellinen kulkuaukko kahden tilan välillä. ovulaatio /ˈovulˌaːtɪo/ ovulatio munasolun irtautuminen munasarjoista ja siirtyminen munajohdinten haaraisiin päihin paahtaa /pˈaːhtaː/ 1. assō kuumentaa tai paistaa kuumalla säteilylämmöllä eli loisteessa 2. prōpīnō paistaa tai tummentaa kuumalla kosketuslämmöllä ilman rasvaa ja vettä paalu /pˈaːlu/ 1. asser 2. tolppa; maahan pystytetty puinen pylväs 3. maapohjaan rakennuksen perustuksien tukemiseksi laitettava puinen, teräsbetoninen tai teräksinen tukirakenne 2. pallescō kilven keskellä vertikaalisesti kulkeva airutkuvio paaluvarustus /pˈaːluvarˌustus/ vallum puolustuseste, joka koostuu vieri viereen pystyyn paalutetuista, teroitetuista paaluista tai seipäistä paapuuri /pˈaːpuːrɪ/ portus aluksen perästä eteenpäin katsoen vasen puoli eli ohjauspuolen vastainen puoli paarit /pˈaːrɪt/ ferculum potilaan makuuasennossa kantamiseen tarkoitettu apuväline, joka muodostuu kahdesta yhdensuuntaisesta tangosta ja niiden välille pingoitetusta kankaasta paarma /pˈaːrma/ tabanus (eläintiede) kärpäsiin kuuluva lukuisalajinen hyönteisheimo. Paarman toukat elävät vedessä tai kosteassa maassa. paasto /pˈaːsto/ quādrāgēsima kieltäytyminen joistakin tai kaikista ruokalajeista ja juomista terveydellisistä tai uskonnollisista syistä paavi /pˈaːvɪ/ papa, pater Rooman piispa, katolisen kirkon korkein johtaja paaši /pˈaːʃɪ/ pedisequus keskiajalla hovipoika, kuninkaalliseen yhteisöön kuulunut nuori miespalvelija, myöhemmin myös kamaripoika tai nuorempi aseenkantaja paeta /pˈaeta/ aufugio päästä omin toimin pois uhkaavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta tai paikasta, karata paha /pˈaha/ 1. malus ei hyvä; pahaa tarkoittava; ilkeä; viittaa pahuuteen 2. gravis vakava; vakavanlaatuinen 3. difficilis vaikea; hankala 4. aeger (tuntemuksesta) kuvottava; ahdistava 5. foedus (mausta, hajusta) vastenmielinen, inhottava pahaenteinen /pˈahaˌenteinen/ dīrus sellainen, joka enteilee pahaa pahamaineinen /pˈahamˌaineinen/ infāmis sellainen, jolla on paha maine pahantahtoinen /pˈahantˌahtoinen/ malevolens sellainen, joka tahtoo pahaa muille pahe /pˈahe/ vitium paha, huono ja sopimaton tapa; moraalisesti ja konventionaalisesti paheksuttu asia paheellinen /pˈaheːllɪnen/ vitiosus paheita harjoittava; moraaliltaan kyseenalainen paheksua /pˈaheksˌua/ addīcō pitää pahana; pitää sosiaalisesti ei-hyväksyttävänä pahentaa /pˈahentaː/ aggravo tehdä pahemmaksi pahka /pˈahka/ oedema puussa kasvava möykky pahoillaan /pˈahoillaːn/ doleo (3. persoonan muoto) olla pahoillaan tuntea katumusta pahoinpidellä /pˈahoimpɪdellæ/ assultō kohdella väkivaltaisesti pahoinpitely /pˈahoimpˌitely/ contumēlia ihmiseen kohdistuva fyysinen vahingoittaminen pahoittaa /pˈahoitːaː/ noxia 2. ~ mielensä loukkaantua, tulla surulliseksi 3. ~ jonkun mieli loukata, tehdä surulliseksi pahuus /pˈahuːs/ malum abstrakti moraaliin, uskontoihin ja uskomuksiin liittyvä käsite kaiken hyvän vastakohdasta pahvi /pˈahvɪ/ conscendō kasvikuituaineista valmistettu levymäinen tuote, jonka yksikköpaino on yli 350 g/m³. Tätä keveämmät vastaavat tuotteet ovat kartonkeja ja papereja. paikalla /pˈaikalla/ praesens läsnä paikallinen /pˈaikallɪnen/ localis tiettyyn paikkaan kuuluva paikallinen /pˈaikallɪnen/ localis jossakin paikassa asuva ihminen paikan päällä /pˈaikam pˈæːllæ/ ilico tapahtumapaikalla paikannimi /pˈaikannˌimɪ/ nomen loci jonkin maantieteellisen kohteen erityinen yksilöivä nimi paikka /pˈaikːa/ locus 2. konkreettinen kohta, sijaintikohta 3. tila, jossa voidaan käydä tai oleskella, oleskelupaikka paimen /pˈaimen/ bubulcus, pastor henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa paimenkoira /pˈaimeŋkˌoira/ pastor karjan paimentamiseen soveltuva koira(rotu) painaa /pˈainaː/ 1. comprimere työntää alaspäin tai poispäin 2. expendo olla painoltaan tai massaltaan 3. imprimō käyttää painokonetta, tuottaa painotuotteita painajainen /pˈainajˌainen/ incubus epämiellyttävä tai pelottava uni painava /pˈainava/ gravis joka painaa paljon, raskas painavasti /pˈainavˌastɪ/ aegre painavalla tavalla paine /pˈaine/ pressiō voiman vaikutus pinta-alayksikköä kohti paini /pˈainɪ/ luctātiō urheilumuoto, jossa ottelijat koettavat sääntöjen sallimia otteita käyttäen painaa vastustajan hartiat mattoon painia /pˈainɪa/ luctor taistella toisen kanssa aseetta, lyömättä ja potkimatta painija /pˈainɪja/ luctātor kreikkalaisroomalaisessa tai vapaapainissa otteleva henkilö painike /pˈainɪke/ clāvis painonappi; nappi, jota painamalla tapahtuu jotain painiskella /pˈainɪskella/ dīmicō () painia, kamppailla, taistella (ongelmien kanssa) paino /pˈaino/ 1. pondus kappaleen massasta ja painovoiman kiihtyvyydestä riippuva gravitaation voimavaikutus kappaleeseen 2. prēlum painamisen prosessi painotuotteiden valmistuksessa, painatus painoarvo /pˈainoˌarvo/ auctōritās auktoritatiivinen merkitys, tärkeys, painavuus painolasti /pˈainolˌastɪ/ saburro laivan tai muun aluksen arvotonta lisäkuormaa, jonka tarkoituksena on vakauttaa alusta ja saada aikaan kulun kannalta edullinen syväys painostaa /pˈainostaː/ opprimō vaatia asettamalla joku henkisen paineen alle painovoima /pˈainovˌoima/ gravitās gravitaation aiheuttama voima; käytetään erityisesti taivaankappaleen pinnalla sijaitsevien kappaleiden yhteydessä, kun massalliset kappaleet saavat painon ja suuntautuvat kohti taivaankappaleen pintaa paise /pˈaise/ fūrunculus elimistössä, varsinkin iholla, oleva märkäpesäke, abskessi paiserutto /pˈaiserˌutːo/ pestis bubonica yleisin ruton kolmesta ilmenemismuodosta, jotka voivat esiintyä samanaikaisesti tai erillään; muut ovat keuhko- ja verirutto paistaa /pˈaistaː/ 1. lūceō loistaa, lämmittää (erityisesti auringosta puhuttaessa) 2. frīgō kypsentää ruokaa kuumentamalla tulella tai pannulla ilman keitinvettä paiste /pˈaiste/ antecedo valaiseva, us. lämmittävä säteily paisti /pˈaistɪ/ 1. assum (keittiö) padassa, uunipannussa, joskus vartaassa kypsennetty suurehko lihakimpale 2. globōsus (kauppa) lihanleikkaajan erottama keittiössä paistina käytettävä ruhon osa, ruhon takimmaiten selkälihasten sekä lantio- ja reisilihasten yhteisnimitys paistinpannu /pˈaistɪmpˌannu/ sartāgō paistamiseen tarkoitettu varrellinen ja tasapohjainen ruoanlaittoastia paistos /pˈaistos/ coquere uunissa kypsennettävä matalaan vuokaan muotoiltu leivonnainen, jossa on pohjana tai kantena tai kumpanakin taikinakuori ja suolainen tai makea täyte paisua /pˈaisua/ bōlētus kasvaa runsaasti paita /pˈaita/ tunicula ylävartalon päälle puettava vaate, usein alusvaate paitsi /pˈaitsɪ/ licet jotain lukuun ottamatta paju /pˈaju/ salix pajukasveihin kuuluva pensas tai lehtipuu () pakahtua /pˈakahtˌua/ 1. dīrumpō läkähtyä; täyttyä lähes revetäkseen 2. fissus revetä, haljeta pakana /pˈakana/ ethnicus vallalla olevaan uskonnolliseen enemmistöön kuulumaton; erityisesti polyteistisen tai panteistisen varhaiskantaisen uskonnon kannattaja pakara /pˈakara/ natis, clunis lantion ja reiden yläosan takana oleva, pakara- ja muiden lihasten muodostama kokonaisuus pakastaa /pˈakastaː/ congelo jäähdyttää alle jäätymispisteen; säilöä ruokaa pakastamalla pakastua /pˈakastˌua/ gelo tulla pakkanen, tulla kylmempi pakkassää pakastus /pˈakastus/ gelidus prosessi, jossa esimerkiksi elintarvikkeet jäädytetään säilyvyyden parantamiseksi pakata /pˈakata/ fasciculus sijoittaa materiaalia tai kappaleita yhtenäiseksi usein suljetuksi kokonaisuudeksi säilytystä tai kuljetusta varten tilaa tehokkaasti hyödyntäen paketti /pˈaketːɪ/ fascis tavarakäärö pakka /pˈakːa/ fasciculus 2. pinkka saman suuruisia arkkeja paperia, kääröksi kierretty kangas 3. yksi sarja pelikortteja, korttipakka pakkanen /pˈakːanen/ gelu säätila, jossa lämpötila on veden jäätymispisteen alapuolella pakkaus /pˈakːaus/ ornō pakkaamisen tulos pako /pˈako/ fuga pakeneminen, karkaaminen jostain pakokaasu /pˈakokˌaːsu/ dēfatīgō polttomoottorin tuottamat, polttoaineen palamisessa syntyvät kaasut pakokauhu /pˈakokˌauhu/ pavor tunnetila, jossa ihminen ei kykene ajattelemaan järkevästi ja pyrkii pakenemaan; paniikki pakolainen /pˈakolˌainen/ profugus henkilö, joka on paennut kotimaastaan, koska pelkää joutuvansa siellä vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, sosiaalisen aseman tai poliittisen mielipiteen vuoksi ja on saanut pakolaisen aseman eli pakolaisstatuksen pakottaa /pˈakotːaː/ 1. cōgō saattaa joku vastoin tahtoaan tekemään tai estää häntä tekemästä 2. consector muokata levymäistä metallia takomalla paksu /pˈaksu/ crassus sellainen, joka on muutoin kaltaisiinsa verrattuna pituuteensa tai korkeuteensa nähden leveä; paksuudeltaan suuri paksuinen /pˈakswɪnen/ crassus paksuudeltaan jonkin suuruinen paksusuoli /pˈaksusˌuolɪ/ intestinum crassum ohutsuolesta peräaukkoon ulottuva osa suolta. Ihmisen paksusuolessa erotetaan kolme osuutta: umpisuoli, lynkkysuoli ja peräsuoli. paksuus /pˈaksuːs/ crassitūdō mekaanista vahvuutta ja läpimittaa ilmentävä suure pakti /pˈaktɪ/ pactiō (kansainvälinen) sopimus, valtiosopimus, puolustussopimus, liittosopimus pala /pˈala/ fragmentum osa kokonaisuutta palaa /pˈalaː/ 1. aestuō yhtyä happeen nopeasti, olla liekeissä, olla tulessa 2. accendō hohtaa valoa palankiini /pˈalaŋkˌiːnɪ/ feretrum intialainen maattava kantotuoli palapeli /pˈalapˌelɪ/ aenigma peli, joka kootaan sijoittamalla sen palat oikeisiin paikkoihin, jolloin paljastuu kuva palata /pˈalata/ rebito tulla takaisin, mennä takaisin palatsi /pˈalatsɪ/ atrium hallitsijoiden tai muiden korkearvoisten henkilöiden suuri, usein ylellinen asuinrakennus palauttaa /pˈalautːaː/ reddō 2. antaa tai viedä takaisin 3. saattaa ennalleen palautus /pˈalautus/ fructus jonkin asian tai esineen saattaminen takaisin aiempaan tilaan palautusmerkki /pˈalautˌusmerkːɪ/ nātūrālis etumerkki, joka kumoaa voimassa olevan ylennyksen tai alennuksen tahdin loppuun asti, symboli ♮ palaveri /pˈalavˌerɪ/ concilium pikainen neuvottelu tai neuvonpito paleltaa /pˈaleltaː/ gelidus olla kylmä paleoliittinen /pˈaleolˌiːtːɪnen/ palaeolithicus vanhemman kivikauden (n. 500 000–12 000 vuotta sitten) aikainen palestiinalainen /pˈalestˌiːnalˌainen/ Palaestinensis Palestiinasta peräisin oleva, Palestiinassa sijaitseva palettiveitsi /pˈaletːɪvˌeitsɪ/ platalea minor varrellinen ja taipuisa veitsi tai lasta, jolla taiteilija levittää öljyvärejä maalauspinnalle tai kaapii pois aiemmin levittämäänsä väriä palho /pˈalho/ fibra heteen ohut varsiosa palimpsesti /pˈalɪmpsˌestɪ/ palimpsēstus antiikista tai keskiajalta peräisin oleva käsikirjoitus, jonka alkuperäinen teksti on myöhemmin pyyhitty tai raaputettu pois ja korvattu uudella palisadi /pˈalɪsˌadɪ/ sublica hakuli: puolustuseste, joka koostuu pystyyn paalutetuista seipäistä tai paaluista paljas /pˈaljas/ nuda sellainen, joka on alaston, verhoton tai katteeton, vailla vaatteita oleva paljastaa /pˈaljastaː/ acclārō 2. näyttää julkisesti jtk. sellaista, mikä oli aiemmin yleisöltä piilossa 3. kertoa tai tuoda muuten julki, harkitusti tai tahattomasti, salaisuus tai muu sellainen seikka, jonka ei suotaisi tulevan ilmi tai julki palje /pˈalje/ follis yl. nahasta tai muusta taipuisasta materiaalista valmistettu laskosteinen liitososa, jota käytetään mm. lietsomiseen tarvittavien palkeiden rakenneosana paljon /pˈaljon/ multum määrällisyyttä summittaisesti ilmaiseva adjektiivi paljon /pˈaljon/ multus koko joukon, runsaasti paljon /pˈaljon/ multum suuri määrä, koko joukko palkata /pˈalkata/ conduco ottaa jk töihin palkkaa vastaan palkinto /pˈalkɪnto/ praemium kilpailusta saatu, voittajalle tai voittajille myönnettävä tunnustus palkita /pˈalkɪta/ fructus antaa palkinto, antaa kunnianosoitus palkka /pˈalkːa/ aes korvaus sovitusti tehdystä työstä palkkamurhaaja /pˈalkːamˌurhaːja/ sīcārius rahaa vastaan murhia tekevä henkilö palkkasoturi /pˈalkːasˌoturɪ/ mercēnārius taistelija, joka ottaa osaa sotatoimiin rahapalkkaa vastaan palkki /pˈalkːɪ/ trabs 2. (sahatavara) neljältä sivulta sahattua järeää sahatavaraa, jonka leveyden ja paksuuden ero on yli 25 mm; yleisemmin mikä tahansa jykevä puutavara 3. vaakasuora tai kalteva rakennusosa, jonka tehtävä on kannatella ylempiä rakenteita 4. nuotteja yhdistävä vaakasuora tai kalteva viiva, jonka tarkoitus on selventää nuottikuvaa palko /pˈalko/ siliqua hernekasvien hedelmä, us. mehevä suojakuori ja sen sisällä siemenet eli herneet palladium /pˈalladium/ palladium eräs alkuaine pallea /pˈallea/ diaphragma rintaontelon ja vatsaontelon välisen kuperan seinämän muodostava hyvin ohut sisäänhengityslihas, joka koostuu suurimmaksi osaksi jänteistä pallo /pˈallo/ pila, globus eräiden pelien ja leikkien pallon muotoinen peliväline pallonpuolisko /pˈallompˌuolɪsko/ hēmisphaerium päiväntasaajan pohjois- tai eteläpuoleinen osa palmaarinen /pˈalmaːrɪnen/ palmaris kämmenenpuoleinen palmu /pˈalmu/ palma mikä tahansa trooppinen tai subtrooppinen Arecaceae-heimon lehtipuulaji palmusunnuntai /pˈalmusˌunnuntai/ Dominica in Palmis de passione Domini kirkollinen juhla, sunnuntai viikkoa ennen pääsiäistä palo /pˈalo/ 1. flagrans tulipalo, palamistapahtuma 2. passio pesäpallopelin tilanne, jossa juoksija ei ehdi pesälle tai kotipesään ennen palloa 3. forīs poltettu kaskimaa paloitella /pˈaloitella/ curto leikata paloiksi palomies /pˈalomies/ siphonarius ammatikseen tulipaloja sammuttava ja muita palokunnan tehtäviä hoitava henkilö palopuhe /pˈalopˌuhe/ dēbacchor (leikkimielinen) kiihkeä puhe palovamma /pˈalovˌamma/ aestuō palamisen, korkean lämpötilan tai säteilyn elimistössä, usein ihossa, aiheuttama vaurio paloviina /pˈalovˌiːna/ aqua vitae väkiviinan kotipolton aikainen nimitys palsta /pˈalsta/ 1. fascis tila tai siitä tilarajoilla tai vesitiluksilla täysin rajattu alue, maapalsta 2. columna 2. sanomalehdessä tai muussa painotuotteessa palstaleveyden rajamaan tilaan ladottujen tekstirivien muodostama sivua kapeampi painoalan osa 3. lehdessä tai Internetissä julkaistava ylläpitäjänsä valitsemille vaihtuville tai johonkin aihepiiriin liittyville aiheille varattu palstatila palsternakka /pˈalsternˌakːa/ pastināca sarjakukkaiskasvi Pastinaca sativa, jolla on vaaleaa porkkanaa muistuttava juureksena käytettävä voimakasmakuinen juuri palttina /pˈaltːɪna/ linteum yksi kudottujen kankaiden perussidoksista palttoo /pˈaltːoː/ laena miesten pitkä, vuorillinen, muuten pelkistetty päällystakki; ei sadetakki paluu /pˈaluː/ fructus tulo takaisin lähtöpaikkaan, palautuminen rutiineihin palvelija /pˈalvelˌija/ minister henkilö, joka palvelee, jonka työ on palvella palvelin /pˈalvelɪn/ administer tietokoneohjelma, joka palvelee muita ohjelmia suorittamalla pyydettäessä tietyn toiminnon palvella /pˈalvella/ oboedio auttaa toisia, tehdä toisille palveluksia alemmassa asemassa palvelu /pˈalvelu/ prodessendum se, että joku tekee jonkin asian jonkun puolesta, rahallista korvausta vastaan tai ilman sitä palvelus /pˈalvelus/ officium toiselle vapaaehtoisesti tehty avustava teko palvelustyttö /pˈalvelˌustytːø/ ancilla (suomessa vanhanaikainen) nuori naispuolinen kotiapulainen palvoa /pˈalvoa/ adoro ihailla, kunnioittaa, erityisesti Jumalaa pamauttaa /pˈamautːaː/ battuō saada pamahtamaan paneeli /pˈaneːlɪ/ abacus 2. ohuista laudoista rakennettu sisäseinän tai sisäkaton pinnoite 3. asiantuntijoiden joukko, joka julkisesti keskustelee annetusta kysymyksestä panetella /pˈanetella/ blasphēmia puhua pahaa jostakin tämän maineen tahrimiseksi; solvata panikoida /pˈanɪkˌoida/ pavor joutua paniikkiin panimo /pˈanɪmo/ bracitorium tehdas tai laitos, jossa valmistetaan olutta pankki /pˈaŋkːɪ/ argentaria rahaliikennettä, luottoja ja talletuksia hoitava yritys tai muu laitos; yksi pääasiallisista rahalaitoksen tyypeistä pankkiiri /pˈaŋkːɪːrɪ/ argentārius pankin omistaja tai osakas pankkikonttori /pˈaŋkːɪkˌontːorɪ/ rāmus pankin toimipiste, jossa voi asioida ja jossa on perinteisesti ollut pankkiholvi ja tallelokeroita pankkivirkailija /pˈaŋkːɪvˌirkailˌija/ diribitor työntekijä, joka työskentelee pankkikonttorin tiskillä asiakasrajapinnassa panna /pˈanna/ anathema kirkonkirous, ekskommunikaatio, kristillisen kirkon jäsenen oikeuksien riistäminen; sakramenttiyhteydestä sulkeminen panna /pˈanna/ 1. ponere asettaa johonkin olotilaan; asettaa jollekin ehto tai hinta 2. excito tallettaa rahaa tilille, tehdä pano 3. futuō aloittaa jokin toiminta pannu /pˈannu/ cortīna kaatonokallinen vedenkeittoastia pano /pˈano/ 1. arrabō rahan talletus, tallettaminen pankkitilille 2. fututio nainti, naiminen, paneminen panssarivaunu /pˈanssarɪvˌaunu/ autocurrus armatus telaketjuilla kulkeva ja suurikaliiperisella tykillä aseistettu panssaroitu moottoriajoneuvo panteismi /pˈanteismɪ/ pantheismus oppi, jonka mukaan kaikki olevainen ja jumala ovat sama. Panteismin jumala on persoonaton ja ääretön, joten jumalan lisäksi ei voi olla muuta todellisuutta. pantomiimi /pˈantomˌiːmɪ/ mīmus elenäytelmä jossa ei käytetä lainkaan puhetta panttivanki /pˈantːɪvˌaŋkɪ/ obses vanki, joka vapautetaan lunnaita vastaan paperi /pˈaperɪ/ 1. charta, papyrus tavallisesti kasvikuituaineista, puun kuiduista, valmistettu levymäinen tuote, jonka yksikköpaino on 5–150 g/m³. Tätä painavammat vastaavat tuotteet ovat kartonkeja ja pahveja 2. charta asiakirja, todistus, asiapaperi paperoida /pˈaperˌoida/ charta päällystää paperilla, kääriä paperiin papinkaapu /pˈapɪŋkˌaːpu/ habitus kaapu tai pitkä takki, jota papit käyttävät jumalanpalveluksen ulkopuolella; kauhtana pappa /pˈapːa/ avus isän tai äidin isä, miespuolinen isovanhempi pappeus /pˈapːeus/ sacerdōtium se, että on pappi; pappina oleminen pappi /pˈapːɪ/ sacerdos henkilö, joka suorittaa ammatikseen erilaisia uskonnollisia menoja ja toimituksia pappismies /pˈapːɪsmies/ clericus miespuolinen pappi, miespuolinen papiston edustaja paprika /pˈaprɪka/ piper , ruokapaprika, koisokasvien heimon vihanneshedelmäkasvi; luonnonvaraisia ja viljeltyjä lajikkeita on runsaasti. Makeaa tai miedonmakuista paprikaa käytetään salaatteihin ja ruoanlaittoon. Tulista paprikaa (chiliä) käytetään mausteena tai koristekasvina. papu /pˈapu/ 1. faba, phaseolus jokin hernekasvisuvun köynnöstävä ruohokasvi, jonka isokukkaiseen terttukukintoon muodostuu palkoja joita sellaisenaan tai niissä olevia siemeniä käytetään ravinnoksi. 2. faba papukasvien tai joidenkin muiden kasvien, kuten kahvin tai kaakaon kova siemen papukaija /pˈapukˌaija/ psittacus varsinaisiin papukaijoihin (Psittacinae) lukeutuva luonnonvaraisena Euroopan ulkopuolisilla trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla elävä värikäs lintu papukaijalintu /pˈapukˌaijalˌintu/ psittacus mikä tahansa papukaijalintujen lahkoon () kuuluva lintujen laji tai sellaisen yksilö papyrus /pˈapyrus/ papyrus papyruskaislasta (Cyperus papyrus) valmistettava paperin kaltainen materiaali, jota käytettiin erityisesti muinaisessa Egyptissä papyruskaisla /pˈapyrˌuskaisla/ papyrus papyruksen valmistukseen käytetty kaislalaji () paraabeli /pˈaraːbˌelɪ/ comparatio matemaattinen tasokäyrä, jonka jokaisen pisteen etäisyys polttopisteestä on yhtä suuri kuin sen etäisyys kiinteästä suorasta; ympyräkartion tasoleikkaus paradoksi /pˈaradˌoksɪ/ paradoxum näennäisesti järjenvastainen, luonnoton tai ristiriitainen seikka tai väite paragrafi /pˈaraɡrˌafɪ/ signum sectionis pykälä, symb. §. parannus /pˈarannus/ 1. meliōrātiō parantaminen, paremmaksi tekeminen, kohennus 2. curo parannuskeino parantaa /pˈarantaː/ 1. meliorem facio tehdä paremmaksi 2. curo tehdä terveeksi, poistaa sairaus parantaja /pˈarantˌaja/ 1. sanator luonnonlääkinnällä, taikavoimilla tms. sairauksia tms. parantava henkilö; nykyisin tavallisemmin: kansanparantaja 2. reformātor uudistaja, reformisti parantua /pˈarantˌua/ corrigo tulla paremmaksi paraplegia /pˈaraplˌeɡɪa/ paraplexia alaraajahalvaus, halvaantuminen vyötäröstä alaspäin paratiisi /pˈaratˌiːsɪ/ paradisus kristinuskon mytologiassa esiintyvä puutarha, myös eeden parhaillaan /pˈarhaillaːn/ mox parasta aikaa, juuri nyt pari /pˈarɪ/ iugum 2. kahden muodostama ryhmä tai yksikkö 3. kahden yhdessä käytettävän yl. keskenään samankaltaisen muodostama kokonaisuus pariisilainen /pˈarɪːsɪlˌainen/ Lutetianus Pariisista peräisin oleva tai Pariisiin liittyvä paristo /pˈarɪsto/ cumulus sähköenergiaa kemiallisessa muodossa säilyttävä laite, joka koostuu yhdestä tai useammasta sähköparista paritella /pˈarɪtella/ coeo (erit. eläimistä) olla sukupuoliyhteydessä pariton /pˈarɪton/ impār kokonaisluku, joka ei ole jaollinen kahdella parittaa /pˈarɪtːaː/ lēnō välittää prostituoituja parittaja /pˈarɪtːˌaja/ leno sutenööri; henkilö, joka myy toisten ihmisten toteuttamia seksuaalisia palveluja parkki /pˈarkːɪ/ baubor puunkuori, erit. parkitsemiseen käytettävä kuivattu puunkuori parkkilaiva /pˈarkːɪlˌaiva/ baubor (merenkulku) 3–5 mastoinen purjealus, jonka perämastossa on puomi- ja huippupurje, muissa mastoissa raakapurjeet parlamentti /pˈarlamˌentːɪ/ parlamentum valtion hallintoelin, johon vaaleilla valitut edustajat kokoontuvat säätämään lakeja parodia /pˈarodˌia/ cavillatio ivamukaelma jostakin kirjallisesta tai kuvallisesta taideteoksesta (tai elokuvasta) parrakas /pˈarrakas/ barbātus sellainen jolla on parta parraton /pˈarraton/ imberbis sellainen, jolla ei ole partaa parsa /pˈarsa/ asparagus ruokaparsa, vihannesparsa (Asparagus officinalis), jonka nuoria versoja käytetään ravinnoksi parta /pˈarta/ barba ihmisen kasvojen, erityisesti leuan alueen karvoitus partakarva /pˈartakˌarva/ pilus barbae parran yksittäinen karva partakone /pˈartakˌone/ novacula sähkökäyttöinen laite parran ajamiseen; parranajokone partaveitsi /pˈartavˌeitsɪ/ novacula parran ajamiseen tarkoitettu veitsi, jossa on hyvin teräväksi yhdeltä sivulta teroitettu linkkuveitsen tavoin taittuva terä parthi /pˈarthɪ/ Parthus muinaisen Parthian asukkaita parthialainen /pˈarthɪalˌainen/ Parthus Parthiaan tai partheihin liittyvä partikkeli /pˈartɪkːˌelɪ/ particula taipumaton apusana, joka ei saa määritteitä eikä itse toimi määritteenä; aiemmin partikkeleihin luettiin myös adpositiot ja adverbit, interjektiot ja konjunktiot partio /pˈartɪo/ circuitus pieni valvontaa ja vartiointia tekevä joukko partiolainen /pˈartɪolˌainen/ antecessor maailmanlaajuisen partiojärjestön jäsen partisiipin perfekti /pˈartɪsˌiːpɪm pˈerfektɪ/ participium perfectum useiden kielten partisiippi, joka kuvaa tapahtunutta toimintaa tai tapahtumaa ja vastaa suomen NUT-partisiippia (’tehnyt’, ’mennyt’) partisiipin preesens /pˈartɪsˌiːpɪm prˈeːsens/ participium praesentis useiden kielten partisiippi, joka kuvaa parhaillaan meneillään olevaa toimintaa tai tapahtumaa ja ja vastaa suomen VA-partisiippia partisiippi /pˈartɪsˌiːpːɪ/ participium verbin nominaalimuoto, jota käytetään adjektiivin tavoin parturi /pˈarturɪ/ tonsor hiusten leikkaamisen ja parranajon ammattilainen parveke /pˈarveke/ maenianum, podium rakennuksen seinästä ulkoneva kaiteellinen tasanne, jonne avautuu ovi rakennuksen sisältä parvi /pˈarvɪ/ 1. cāmera (arkkitehtuuri) ulkorakennuksen ullakko; aitan parveke 2. maenianum (arkkitehtuuri) ylempänä oleva tila, sisäparveke, josta on avoin näkymä alempaan saliin tai näyttämölle, lehteri 3. agmen kalojen, merinisäkkäiden, hyönteisten tai lintujen joukko pasianssi /pˈasɪˌanssɪ/ patientia yksin pelattavien korttipelien yleisnimi; erilaisia pelejä, jotka voivat poiketa toisistaan hyvinkin suuresti paska /pˈaska/ merda uloste paskantaa /pˈaskantaː/ cacō ulostaa paskapää /pˈaskapæː/ culus epämiellyttävä henkilö, paskiainen paskiainen /pˈaskɪˌainen/ culus epämiellyttävä henkilö, kusipää passi /pˈassɪ/ syngraphus henkilön tunnistamiseen kansainvälisesti käytetty virallinen asiakirja, matkustusasiakirja passiivi /pˈassɪːvɪ/ passivum passiivimuoto, verbin pääluokka, jossa lauseen muodollinen tekijä (subjekti) on tekemisen kohteena passiivinen /pˈassɪːvɪnen/ verbum passivum sellainen, joka ei ota osaa toimintaan, epäaktiivinen; ponneton, välinpitämätön pastori /pˈastorɪ/ pastor Kristinuskossa hengellisen työn virka, jonka tarkempi sisältö vaihtelee huomattavasti eri kirkkokunnissa; käytössä lähinnä protestanttisissa kirkoissa ja kirkkokunnissa; Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa rovastia tai kirkkoherraa alempi nimike; katolisessa kirkossa alueittain seurakuntapappi pasunisti /pˈasunˌistɪ/ trombonista pasuunan soittaja pasuri /pˈasurɪ/ sparulus , ulkonäöltään nuorta lahnaa muistuttava särkikala pasuuna /pˈasuːna/ 1. tubae messingistä valmistettava vaskipuhallinsoitin, tavallisesti sama kuin vetopasuuna 2. bucina trumpetin edeltäjä, etenkin sotajoukkojen merkinantovälineenä käytetty soitin pata /pˈata/ 1. cortīna metallinen, keraaminen tai emaloitu keittoastia 2. olla padassa valmistettu ruoka, pataruoka, muhennos 3. hastae tavallisen (ranskalaisen) korttipakan maa, symboli ♠ patistaa /pˈatɪstaː/ hortor painostaa, hoputtaa, vaatia (tekemään jotain) patja /pˈatja/ culcita pehmusteilla täytetty kangaspäällysteinen makuualusta; erityisesti sängyssä pato /pˈato/ portorium vedenpinnan korkeutta ja veden virtausta ohjaava vesirakennuksen piiriin kuuluva rakennelma, jolla on yleensä seinämäinen tai vallimainen rakenne. Patoja tehdään vesivoimatekniikan ja muihin tarpeisiin. patologi /pˈatolˌoɡɪ/ pathologus patologiaan erikoistunut lääkäri patriarkka /pˈatrɪˌarkːa/ patriarcha (sosiologia) perheen tai suvun päämies, todellista valtaa käyttävä isä patriotismi /pˈatrɪotˌismɪ/ amor patriae isänmaallisuus patruuna /pˈatruːna/ cucullus 2. ampuma-aseen metalliseen hylsyyn pakattu luodin, nallin ja ruudin muodostama kokonaisuus 3. tehtaan tai ruukin omistaja, kartanonherra patsas /pˈatsas/ statua muotoon veistetty tai valettu taideteos, jonka materiaalina käytetään tavallisesti kiveä, kipsiä, metallia tai muuta muotoiltavaa materiaalia patu /pˈatu/ 1. senex (puhekieltä) vanha mies, ukko, äijä 2. veterātor (puhekieltä) alansa huipputaitaja, konkari, stara paukahtaa /pˈaukahtaː/ battuō räjähtää äänekkäästi tai tuottaa räjähdystä muistuttava ääni paukuttaa /pˈaukutːaː/ battuō aiheuttaa toistuvaa pauketta, paukkuvaa ääntä pašša /pˈaʃʃa/ bassa korkea arvonimi osmanivaltakunnassa pederasti /pˈederˌastɪ/ paedīcō homoseksuaalinen mies, erityisesti sellainen joka on nuorukaisen kanssa homoseksuaalisessa suhteessa pediatria /pˈedɪˌatrɪa/ paediatria lasten sairauksiin keskittynyt lääketieteen ala; lastentautioppi peesata /pˈeːsata/ perflātus maantiepyöräilyssä ajaminen lähellä edellä ajavaa ilmanvastuksen vähentämiseksi pehmeys /pˈehmeys/ mollitūdō se, että on pehmeä pehmeä /pˈehmeæ/ mollis sellainen, joka tai mikä joustaa tai antaa muutoin myöten; löysä, hervoton pehmeästi /pˈehmeˌæstɪ/ molliter pehmeällä tavalla peili /pˈeilɪ/ speculum heijastava pinta, joka on riittävän ohut muodostaakseen kuvajaisen peilipöytä /pˈeilɪpˌøytæ/ vanitas peilillinen pöytä; varsinkin kaunistautumiseen tarkoitettu peippo /pˈeipːo/ frigilla peipponen (), koko Euroopassa yleinen siemeniä ravinnokseen käyttävä varpuslintu, meillä muuttolintuna jokakesäinen vieras peite /pˈeite/ cooperiō jokin joka peittää jotain peitellä /pˈeitellæ/ operiō pyrkiä piilottamaan peitetty /pˈeitetːy/ tectus jkn. peittämäksi tullut peitota /pˈeitota/ clades voittaa (toinen kilpailussa) peitto /pˈeitːo/ 1. stragulum ihmisen päällä tämän maatessa sängyssä oleva peite 2. cooperiō kuorman tai varastoitavan tavaran päälle laitettava suojaava kangas tai vastaava peittyä /pˈeitːyæ/ abscondō joutua jonkin peittoon peittää /pˈeitːæː/ operire panna jokin toisen alle tai taakse siten, että tätä ei voi enää havaita (esim. näkemällä, kuulemalla, maistamalla tms.) pekoni /pˈekonɪ/ lardum pitkäselkäisestä ja laihasta aikuisen sian ruhosta leikattu siansivu suolattuna pelaaja /pˈelaːja/ lusor henkilö, joka pelaa jotakin peliä pelastaa /pˈelastaː/ excipio tuoda, viedä t. saada pois vaarallisesta paikasta t. tilanteesta pelastaja /pˈelastˌaja/ salvātor henkilö, joka pelastaa pelastautua /pˈelastˌautua/ adiuvo pelastaa itsensä pelastua /pˈelastˌua/ ademptio selvitä uhkaavasta tilanteesta, välttyä onnettomuudelta tms. jonkun pelastamana tai muuten pelata /pˈelata/ lūdō osallistua jhk, missä us. tarkoituksena voittaa toinen, osallistua peliin tai otteluun peli /pˈelɪ/ ludus ajanvietteeksi harjoitettava määrämuotoinen ja sääntöjen mukainen kilpailu tai leikki pelikaani /pˈelɪkˌaːnɪ/ pelicanus mikä tahansa pelikaanien heimoon () kuuluva pelikaanilintujen laji tai sellaisen yksilö pelikenttä /pˈelɪkˌentːæ/ terrenum jotakin peliä varten merkitty kenttä, joka mahdollistaa pelin pelaamisen pelikonsoli /pˈelɪkˌonsolɪ/ consola ludis electronicis videopelien pelaamiseen tarkoitettu kodin viihdelaite pelikortti /pˈelɪkˌortːɪ/ charta a ludo kämmenelle sopiva pystysuuntaisesti suorakaiteen muotoinen lakkapintainen kartonkinen kortti, johon on etusivulle painettu yksilöivät korttisymbolit siten, että kortti on aina käteen otettuna oikein päin. Kaikkien korttien taustapuolelle on painettu yhtenäinen kuviointi niin, ettei kortteja voi tunnistaa kääntöpuolelta. pelilauta /pˈelɪlˌauta/ abacus lautapelin alustana käytettävä pahvinen tai puinen lauta pelimies /pˈelɪmies/ 1. fēmellārius naistenmies 2. āctor peluri pelinappula /pˈelɪnˌapːula/ 1. cella lautapelin peliväline 2. latro hyväksi käytetty, us. helposti johdateltava henkilö pelkistää /pˈelkɪstæː/ dēdūcō (kemia) käsitellä hapetus-pelkistysreaktiossa pelkkä /pˈelkːæ/ merus sellainen, johon ei sisälly muuta, ilman lisukkeita oleva, sekoittamaton, sekoitteeton pelko /pˈelko/ timor, pavor tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttama hädän tai tuskan tunne, huoli uhkan toteutumisesta pelkuri /pˈelkurɪ/ ignavus sellainen, jolla ei ole uskallusta siihen mihin pitäisi pellava /pˈellava/ linum 2. yksivuotinen kuitu- ja öljykasvi (Linum usitatissimum) 3. pellavakuituinen kangas pellavakangas /pˈellavakˌaŋŋas/ linteum kangas, joka on tehty pellavasta, liinainen kangas pelle /pˈelle/ 1. balatrō sirkuksessa hölmöilemällä yleisöä hauskuttava henkilö, joka on tavallisesti maalannut kasvonsa värikkäästi ja pukeutunut värikkäisiin vaatteisiin 2. sannio itsensä naurunalaiseksi saattanut henkilö pelleillä /pˈelleillæ/ dēsipiō käyttäytyä kuin pelle, erityisesti tarkoituksella; hölmöillä peloissaan /pˈeloissaːn/ metuens ollessaan pelon vallassa, peläten jotakin pelokas /pˈelokas/ dirus arka, pelkäävä pelotella /pˈelotella/ terreō aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa pelkoa peloton /pˈeloton/ impavidus sellainen, joka ei pelkää, vailla pelkoa oleva; rohkea pelottava /pˈelotːˌava/ metūculōsus sellainen, joka synnyttää pelkoa pelto /pˈelto/ ager, arvum maa-alue, jossa kasvatetaan viljaa ja muita viljelyskasveja peltopyy /pˈeltopyː/ Perdix perdix erityisesti pelästyttää /pˈelæstˌytːæː/ terreō saada pelästymään pelästyä /pˈelæstˌyæ/ terreō säikähtää pelättävä /pˈelætːˌævæ/ metūculōsus voimakkaan pelontunteen aiheuttava, pelottava pelätä /pˈelætæ/ timere tuntea tai kokea pelkoa jkta tai jtk kohtaan penetraatio /pˈenetrˌaːtɪo/ penetratio tunkeutuminen, sisään työntyminen; yhdyntä penger /pˈeŋŋer/ agger maa-aineksen muodostama valli, pato penis /pˈenɪs/ penis, kontol, mentula, purusa, sirit siitin, uroksen sukupuolielin penkki /pˈeŋkːɪ/ scamnum pehmustamaton ja usein selkänojaton monipaikkainen istuin pensaikko /pˈensaikːo/ dumetum etupäässä pensaita kasvava alue pensas /pˈensas/ dūmus puuvartinen, tyvestä haarova, vähintään puoli metriä korkea kasvi pensasaita /pˈensasˌaita/ saepēs riviin istutettujen, usein muotoon leikattujen pensaiden muodostama aita pensassakset /pˈensassˌakset/ saepēs ohuiden puuvartisten kasvien lekkaamiseen ja muotoiluun suunniteltu työkalu penseä /pˈenseæ/ incūriōsus välinpitämätön pentaani /pˈentaːnɪ/ pentanum eräs alkaani, C₅H12 pentagrammi /pˈentaɡrˌammɪ/ pentagrammum (synbolikuvio) viisikanta, viisisakarainen tähdenmuotoinen kuvio, joka periytyy muinaisesta Babyloniasta, missä sitä lienee pidetty taikamerkkinä; myös kirkotaiteen symboli pentu /pˈentu/ catulus eläimen, erityisesti nisäkkään poikanen pentue /pˈentue/ feretrum kerralla syntyneet poikaset peppu /pˈepːu/ Padanus takapuoli perfekti /pˈerfektɪ/ perfectum aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka on tullut suoritetuksi täydellisesti ja päättynyt menneisyydessä perhe /pˈerhe/ familia, gens kahden tai useamman henkilön muodostama sukulaisuuden tai parisuhteen yhdistämä yhteisö perheenäiti /pˈerheːnˌæitɪ/ genetrix perheeseen kuuluva äiti perhenimi /pˈerhenˌimɪ/ cognomen (historia) perheen nimi mielletään nykymaailmassa usein sukunimeksi; Muinaisessa Roomassa perhenimi oli vapaan kansalaisen kolmesta nimestä viimeinen eli etunimen ja sukunimen jälkeen perheväkivalta /pˈerhevˌækɪvˌalta/ violentia domestica perheen sisällä tapahtuva väkivalta perhonen /pˈerhonen/ papilio perhosten lahkoon (Lepidoptera) kuuluva hyönteinen perhostoukka /pˈerhostˌoukːa/ campē perhosen kehitysvaihe ennen koteloitumista periaate /pˈerɪˌaːte/ principium toimintaa tai ajattelua ohjaava perusajatus, perusohje, perussääntö perijä /pˈerɪjæ/ hērēs henkilö, joka perii perinne /pˈerɪnne/ cōnsuētūdō pitkään käytössä ollut tapa perinnäistapa /pˈerɪnnˌæistapa/ cōnsuētūdō peritty tai periytyvä perinteeksi muodostunut tapa perinnöllinen /pˈerɪnnˌøllɪnen/ hereditarius sellainen, joka periytyy geeneissä perinteinen /pˈerɪntˌeinen/ translaticius perinteen tai perinteiden mukainen, sellainen johon liittyy perinne perintä /pˈerɪntæ/ collēctus saatavien maksusuoritusten kerääminen velallisilta perintö /pˈerɪntø/ herctum vanhemmilta lapsille siirtyvä omaisuus vanhempien kuoltua peristyyli /pˈerɪstˌyːlɪ/ peristylium pylväiden ympäröimä, reunoilta katettu, mutta keskeltä avoin sisäpiha perisynti /pˈerɪsˌyntɪ/ peccatum originale kristillisen teologian käsite ihmisen syntisestä olotilasta lankeemuksen jälkeen ilman Jumalan antamaa armoa periä /pˈerɪæ/ heredito saada omaisuutta kuolleelta sukulaisuuden tai testamentin perusteella perjantai /pˈerjantai/ dies Veneris viikon viides päivä, päivä torstain ja lauantain välissä perkele /pˈerkele/ diabolus paholainen permanentti /pˈermanˌentːɪ/ aeternus kemiallinen käsittely, jolla hiukset saadaan pysymään kiinteämmin yhdessä; sisältää tavallisesti myös kiharuuden lisäämisen tai vähentämisen permutaatio /pˈermutˌaːtɪo/ permutatio vaihtelu, olion erilaiset järjestykset eli jonot perna /pˈerna/ lien, splen muun muassa valkoisia verisoluja muodostava tummanpunainen, pavunmuotoinen elin vatsaontelon yläosassa pernarutto /pˈernarˌutːo/ morbus lienis Bacillus anthracis -bakteerin aihettama nisäkkäiden vaarallinen tartuntatauti, johon liittyy pernan turpoamista. Tarttuu myös ihmiseen. perse /pˈerse/ culus takapuoli persereikä /pˈerserˌeikæ/ culus peräaukko persia /pˈersɪa/ Achaemenius persian kieli eli farsi (kielitunnus: fa), arabialaisin kirjaimin kirjoitettava indoeurooppalainen kieli, jota puhutaan Iranissa, Tadžikistanissa nimellä tadžikki, Afganistanissa nimellä dari, Uzbekistanissa ja Bahrainissa persialainen /pˈersɪalˌainen/ persicus Persiasta peräisin oleva tai Persiaan liittyvä persikka /pˈersɪkːa/ persicum persikkapuun hedelmä, joka on kasvitieteellisesti luumarja persilja /pˈersɪlja/ petroselinum, petroselinon kaksivuotinen ruohovartinen yrtti (Petroselinum crispum), jota käytetään mausteena perso /pˈerso/ avārus ahne t. ahnas jollekin personifikaatio /pˈersonˌifɪkˌaːtɪo/ fictio personae henkilöinti: kielikuva, jossa eloton esitetään elollisena tai muu kuin inhimillinen inhimillisenä ikään kuin se olisi henkilö, kuten ”Aurinko hymyilee.” persoona /pˈersoːna/ 1. homō (psykologia) tietoinen ja tarkoitusellisesti toimiva olento 2. aliquis 2. (kielitiede) tekijä, teonsanan persoona lauseessa 3. (kielitiede) persoonamuoto, verbin taivutuskategoria persoonallisuus /pˈersoːnˌallɪsuːs/ indolēs ihmisen tapa ajatella, tuntea ja käyttäytyä; kokoelma pysyviä ennustettavissa olevia, tunteiden ja käyttäytymisen piirteitä persoonamuoto /pˈersoːnamˌuoto/ aliquis persoona, verbin taivutuskategoria, joka ilmaisee tekijän persoonapronomini /pˈersoːnˌapronˌomɪnɪ/ pronomen personale pronominien alaryhmä, persoonapronomini viittaa henkilöön; suomen kielen persoonapronomineja ovat minä, sinä, hän, me, te ja he perspektiivi /pˈerspektˌiːvɪ/ mensura tapa esittää kolmiulotteinen kohde kaksiulotteisena kuvauksena esim. piirroksena peruna /pˈeruna/ patata eräs koisojen sukuun kuuluva ruohovartinen kasvilaji () tai sen yksilö perunalastu /pˈerunalˌastu/ assula ruokaöljyssä rapeaksi uppopaistettu ja suolattu ja usein maustettu perunasiivu perusjoukko /pˈerusjˌoukːo/ ūniversum (tilastotiede) Populaatio, tutkimuksen kohteena oleva tapausten ja yksilöiden joukko peruskallio /pˈeruskˌallɪo/ basis kallioperän vanhin, eli prekambrinen (noin kolme miljardia vuotta vanha) jähmettyneistä syväkivilajeista muodostunut osa perusluku /pˈeruslˌuku/ cardinale luku, joka ilmaisee lukumäärän; kardinaaliluku perusosa /pˈerusˌosa/ elementum elementti, kokonaisuuden yhtenä lähtökohtana oleva rakenteellinen osa peruste /pˈeruste/ basis jollekin päätökselle annettu perustelu, syy tai oikeutus jonkin päätöksen tekemiseen perustella /pˈerustella/ explano kertoa syy esimerkiksi mielipiteeseen perustelu /pˈerustˌelu/ argumentatio asiaan kerrotut perusteet, syyt ja mahdolliset taustatiedot; perusteiden esittäminen perustua /pˈerustˌua/ humus jnk perusominaisuudet on jssk, määräytyä jnk mukaan perustukset /pˈerustˌukset/ fundatio rakennuksen alaosassa sijaitseva osa, jonka varaan päällä olevat rakenteet rakennetaan perustuslaki /pˈerustˌuslakɪ/ constitutio valtiovallan ja ihmisten ja yhteisöjen oikeudellisten suhteiden perusperiaatteet sisältävä laki, valtion valtiosäännön keskeisimmät normit sisältävä laki peruukki /pˈeruːkːɪ/ caliandrum luonnon hiuksista tai keinokuidusta valmistettu hiuksia korvaava tai täydentävä pukine tai hiuksia jäljittelevä päähine, jota voidaan käyttää naamiointivälineenä tai eräissä kulttuureissa arvoaseman symbolina peruuntua /pˈeruːntˌua/ desciscō tulla peruutetuksi peruuttaa /pˈeruːtːaː/ supprimo keskeyttää jonkin tapahtuma, tilaisuus, tilaus tai sopimus ennen sen täyttymistä tai tapahtumista tai sen aikana peruutus /pˈeruːtus/ recessus peruttamisen toteutus perverssi /pˈerverssɪ/ corruptus sukupuolisesti poikkeava, luonnoton perverssi /pˈerverssɪ/ perversus henkilö joka on seksuaalisesti poikkeava, luonnoton perä /pˈeræ/ 1. dorsum laitteen tai esineen kärjestä kaukaisin osa 2. prōsāpia kiväärin osa, joka tuetaan olkapäätä vasten peräaukko /pˈeræˌaukːo/ anus anus, ruoansulatuselimistön päätepiste, jonka kautta uloste poistuu kehosta peräisin /pˈeræisɪn/ a (yhdessä sanan olla kanssa) kotoisin, alkuisin, lähtöisin peräkkäin /pˈerækːæin/ deinceps toinen toisen jälkeen (ajassa tai paikassa) peräkkäinen /pˈerækːˌæinen/ successorius ajallisesti t. loogisesti toista seuraava peräpukama /pˈeræpˌukama/ haemor peräaukkokanavan sisä- tai ulkopuolelle muodostunut laskimon pullistuma peräsin /pˈeræsɪn/ gubernāculum vedenalainen ohjauslaite, jonka avulla laiva, vene tai sukellusvene ohjautuu vedessä; sen avulla kulkusuuntaa voidaan muuttaa peräsuoli /pˈeræsˌuolɪ/ rectum suoliston loppupäässä oleva osa paksusuolen ja peräaukon välissä perättäinen /pˈerætːˌæinen/ successorius ajallisesti toista seuraava peseytyä /pˈeseytˌyæ/ lavō pestä itsensä pesiä /pˈesɪæ/ nīdus (linnuista) rakentaa pesä, elää pesässä, kasvattaa poikasia pestata /pˈestata/ 1. conduco palkata, ottaa töihin 2. conscrībō värvätä pestautua /pˈestautˌua/ conscrībō ottaa pesti, liittyä palvelukseen pestä /pˈestæ/ luere puhdistaa vedellä ja jollakin puhdistavalla, usein kemiallisella yhdisteellä pesu /pˈesu/ lōtiō puhdistamiseksi tai puhdistautumiseksi, yleensä vettä käyttäen, tehtävä toimenpide, peseminen pesuallas /pˈesuˌallas/ labellum WC:n tai kylpyhuoneen keraaminen tai metallinen vesiallas, jonka yläpuolella on vesihana ja pohjassa tulpallinen reikä veden poistamista varten pesue /pˈesue/ feretrum samaan aikaan pesään syntyneet eläimen poikaset pesusieni /pˈesusˌienɪ/ spongia pesuvälineenä tai kiillotukseen käytettävä pesusienestä saatava tai sellaista jäljittelevä kimmoisa ja huokoinen vaahtomuovin tai vaahtokumin pala pesä /pˈesæ/ nidus linnun rakentama paikka, jossa se kasvattaa poikasiaan ja saattaa myös yöpyä; myös hyönteisten rakentama asuinpaikka pesäpallo /pˈesæpˌallo/ basipila pesäpallopelissä käytettävä pallo peti /pˈetɪ/ cubīle nukkumiseen tarkoitettu paikka tai rakennelma petkel /pˈetkel/ pistillum (työkalu) mausteiden murskaamiseen käsivoimin tarkoitettu kärjestä kupera työkalu, jota käytetään morttelin eli huhmareen kanssa erityisesti yrttien ja mausteiden hienontamiseen petkuttaa /pˈetkutːaː/ baculum pettää, huijata, toimia epärehellisesti liiketoimissa jms. petkutus /pˈetkutus/ fraudō petkuttaminen peto /pˈeto/ bēstia toisia eläimiä saalistava eläin, nisäkäs tai lintu petoeläin /pˈetoelæin/ 1. carnivora petoeläinten lahkoon kuuluva, petomaisesti käyttäytyvä nisäkäs 2. praedator mikä tahansa toisia eläimiä saalistava ja syövä eläin, peto petos /pˈetos/ captiō luottamuksen pettäminen; toiselle vahingollinen teko pettuleipä /pˈetːulˌeipæ/ panis corticeus Suomessa hätäruokana käytetty leivän korvike, joka valmistettiin vaihtelevasti pettua sisältäneistä ruisjauhoista pettyä /pˈetːyæ/ destituta huomata toiveiden, odotusten tms. täyttymättä jääminen pettäjä /pˈetːæjæ/ proditor henkilö joka pettää; petturi pettää /pˈetːæː/ prodo rikkoa luottamus, toimia petollisesti, petkuttaa, johtaa harhaan, harhauttaa; olla uskoton peukalo /pˈeukalo/ pollex lyhyt ja paksu sormi ihmisen kädessä, sormi etusormen vieressä peukaloinen /pˈeukalˌoinen/ regulus 2. peukaloisten heimon () lintu 3. erityisesti peukuttaa /pˈeukutːaː/ amo tykätä kommentista sosiaalisessa mediassa peura /pˈeura/ cerva jokin peurojen alaheimon () hirvieläin, pois lukien Alces-suvun eläimet, joita nimitetään hirviksi. Pienempiä lajeja nimitetään myös kauriiksi. pian /pˈian/ brevī (ajasta) hetken kuluttua, kohta, äkkiä; nopeasti pianisti /pˈianˌistɪ/ pianistus pianon soittaja piano /pˈiano/ clavile yleinen mekaaninen kosketinsoitin, mutta äänen synnyn perusteella myös kielisoitin pidentyä /pˈidentˌyæ/ diu muuttua pidemmäksi pidättää /pˈidætːæː/ 1. teneo 2. ottaa rikoksesta epäilty henkilö poliisin haltuun 3. jarruttaa, hidastaa jonkin etenemistä 2. subsidiāriī varata itselleen 3. absorbeō pitää sisällään pienetä /pˈienetæ/ diminuō muuttua pienemmäksi pieni /pˈienɪ/ parvus sellainen, joka tai mikä on kooltaan vähäinen pieni verenkierto /pˈienɪ vˈereŋkˌierto/ circulatio minor, circulatio pulmonalis verenkierron osa, joka kulkee sydämen oikeasta kammiosta keuhkovaltimorungon kautta keuhkovaltimoihin ja sieltä edelleen keuhkoja ympäröiviin hiussuoniin, joista veri palaa sydämeen keuhkolaskimoita pitkin sydämen vasempaan eteiseen piennar /pˈiennar/ scapula ajoradan ja penkereen välinen tien osa; reunaviivan ulkopuolella sijaitseva tien laita, missä jalankulkijat ja pyöräilijät voivat kulkea pienokainen /pˈienokˌainen/ infans vauva, pieni lapsi pieraista /pˈieraista/ pedo päästää suolistokaasua kerran ulos peräsuolesta peräaukon kautta, päästää pieru piereksiä /pˈiereksˌiæ/ flātulentia pierrä toistuvasti tai jatkuvasti pierrä /pˈierræ/ pēdō päästää suolistokaasua ulos peräsuolesta peräaukon kautta, päästää pieru pieru /pˈieru/ flatus, crepitus, peditum peräsuolesta tuleva suolistokaasun purkauma pietä /pˈietæ/ pix käsitellä piellä pigmentti /pˈiɡmentːɪ/ pigmentum väriaine piha /pˈiha/ ārea yleensä välittömästi rakennuksen ympärillä oleva rajattu alue pihdit /pˈihdɪt/ forceps tarttumiseen, vääntämiseen tai katkaisuun tarkoitettu työkalu pihka /pˈihka/ resina öljyjä ja hartseja sisältävä seos, jota havupuut erittävät haavojensa suojaksi pihlaja /pˈihlaja/ sorbus kotipihlaja (), yleinen lehtipuu, jolla on parilehdykkäiset lehdet ja punaiset luumarjat. Kotipihlajan lisäksi Suomen luonnossa kasvaa suomenpihlaja ja ruotsinpihlaja sekä muutama harvinaisempi lajike. pihta /pˈihta/ abies mikä tahansa -sukuinen havupuulaji; jalokuusi pihvi /pˈihvɪ/ carnis pannulla tai grillissä paistettu liharuoka, joka valmistetaan kokolihasta, yleensä sisä- tai ulkofileestä, myös vastaavanlaisista kasvisruoista pii /pˈiː/ silicium puolimetalleihin kuuluva alkuaine. Piin kemiallinen tunnus on Si piika /pˈiːka/ ancilla naispuolinen palvelija, erityisesti maatalon naispuolinen työntekijä piikitellä /pˈiːkɪtellæ/ urtīca ärsyttää, ivata, loukata piikivi /pˈiːkɪvɪ/ silex kova harmaasävyinen kvartsi. Sitä esiintyy kalkkikiven yhteydessä, ei löydetä Suomesta piikkipaatsama /pˈiːkːɪpˌaːtsama/ ilex ainavihanta lehtipuu () piikkisika /pˈiːkːɪsˌika/ hystrix jokin jyrsijä heimosta Hystricidae, tunnetaan parhaiten suojaavista piikeistään piileksiä /pˈiːleksˌiæ/ abscondō olla piilossa piileskellä /pˈiːleskellæ/ abscondō pysyä piilossa piilevä /pˈiːlevæ/ abditus jota ei voi tai on vaikea ulkoapäin havaita; sellainen, joka piilee piillä /pˈiːllæ/ abditus olla piilossa, olla huomaamattomissa, olla toteutumatta piilopaikka /pˈiːlopˌaikːa/ latebra paikka, jossa on hyvä olla piilossa tai piilottaa jotain piilottaa /pˈiːlotːaː/ abdo panna jokin pois näkyvistä siten että sitä on vaikea löytää, panna piiloon piiloutua /pˈiːloutˌua/ lateō mennä piiloon piippu /pˈiːpːu/ 1. fumisugium väline, jolla voi käyttää tupakkaa, huumeita tai muita päihteitä polttamalla, jotta kemikaalit imeytyisivät hengityskanavasta 2. caminus rakennelma, jonka kautta savu poistuu 3. arundo tuliaseen osa, jonka kautta luoti ammutaan piirakka /pˈiːrakːa/ crustum makea tai suolainen täytetty pienehkö leivonnainen, jossa on taikinasta valmistettu kuori piiri /pˈiːrɪ/ 1. circumferentia ympyrän kehä 2. corona suljettu ihmisten ryhmä 3. circuitus (elektroniikka) kytkennän osa; mikropiiri tai muu monimutkainen komponentti 4. ager eräiden maiden aluehallinnon nimike piirikunta /pˈiːrɪkˌunta/ ager aluehallinnon yksikkö eräissä maissa piirittää /pˈiːrɪtːæː/ obsideō tehdä piiritys, ympäröidä joukoilla tarkoituksena pakottaa antautuminen piiritys /pˈiːrɪtys/ obsessiō piirittämisen toteutus piirros /pˈiːrros/ descriptio piirtämisen tuloksena, usein käsivaraisesti syntyvä summittainen kuva piirto /pˈiːrto/ adumbratio piirrottamalla tehty tai muu naarmu piirtää /pˈiːrtæː/ pingo tehdä viiva, viivoja tai niiden muodostama kuva kynällä tai muulla jälkeä jättävällä esineellä tai hyödyntäen piitämiseen tehtyä tietokoneohjelmaa piirustus /pˈiːrustus/ graphis kynällä tai tusseilla piirtämällä tuotettu kuva piiska /pˈiːska/ flagrum 2. väline eläinten ohjaamiseen 3. (musiikki) lyömäsoitin, joka koostuu kahdesta saranoidusta puupalikasta piiskapoika /pˈiːskapˌoika/ plāgipatida (historia) sijaiskärsijä, poika, jonka piti kärsiä rangaistukset prinssin puolesta piiskata /pˈiːskata/ flagrum lyödä toistuvasti vitsalla tai muulla lyöntivälineellä ihmistä tai eläintä kurittamisen tarkoituksessa piispa /pˈiːspa/ episcopus kristillisessä kirkossa hiippakunnan hengellinen johtaja, Suomessa mies tai nainen piitata /pˈiːtata/ cura huolia, välittää piki /pˈikɪ/ pix puu-, kivihiili-, ruskohiili-, turve-, luutervaa, hartseja tai vastaavia orgaanisia aineita tislattaessa muodostuva jähmeä tai puolijähmeä tislausjäte pikkuhiljaa /pˈikːuhˌiljaː/ paulātim vähitellen pikkuhousut /pˈikːuhˌousut/ brācae poikien ja miesten lyhyet alushousut pikkuinen /pˈikːwɪnen/ infans (hellittelymuoto) kulta pikkukaupunki /pˈikːukˌaupuŋkɪ/ oppidum vähäväkinen kaupunki pikkukylä /pˈikːukˌylæ/ vīculus pinta-alaltaan ja asukasluvultaan pieni kylä pikkuleipä /pˈikːulˌeipæ/ biscoctus pieni, usein makea leivonnainen, joka yleensä valmistetaan ilman kohotusainetta pikkulokki /pˈikːulˌokːɪ/ Hydrocoloeus minutus naurulokkia muistuttava, mutta pienempi lokkilaji () pikkuseikka /pˈikːusˌeikːa/ aetaluta vähämerkityksinen yksityiskohta, epäoleellinen asia pikkusisko /pˈikːusˌisko/ soror parva nuorempi sisko pikkusormi /pˈikːusˌormɪ/ digitulus pienin sormi ihmisen kädessä, reunimmainen sormi nimettömän vieressä pikkuvanha /pˈikːuvˌanha/ praecox joka käyttäytyy kuin aikuinen (lapsesta) pikkuzorilla /pˈikːutsorɪlla/ mustela eräs Afrikassa elävä näätäeläin (Ictonyx libyca) pila /pˈila/ iocus kepponen, kuje pilaantua /pˈilaːntˌua/ abeo muuttua käyttö- tai syömäkelvottomaksi; mennä pilalle pilaantunut /pˈilaːntunut/ cariōsus kelvoton syötäväksi tai juotavaksi tai muuten käytettäväksi mätänemisen, lahoamisen tai saastumisen takia pilari /pˈilarɪ/ colŭmen rakennuksen vapaasti seisova pystytuki, joka on poikkileikkaukseltaan nelikulmainen tai monisärmäinen pilkata /pˈilkata/ deridere asettaa naurunalaiseksi pilkka /pˈilkːa/ dērīsiō häpäisevä puhe pilkku /pˈilkːu/ 1. punctum (pieni) täplä 2. comma yksi välimerkeistä [,] pillastua /pˈillastˌua/ pessulus vauhkoontua pilleri /pˈillerɪ/ catapotium pallomaiseksi puristettu lääkevalmiste tai tabletin muodossa oleva lääke pilli /pˈillɪ/ 1. stipula imupilli, muovista tai paperista tehty ohut putki, jolla imetään nestettä esim. pullosta 2. canālis soittimen tai laitteen osa, joka tuottaa ääntä siinä virtaavan ilmavirran tai muun kaasun avulla pillu /pˈillu/ cunnus naisen häpy ja/tai emätin pilottijakso /pˈilotːɪjˌakso/ gubernātor televisiosarjan itsenäinen esittelyjakso, jolla testataan sarjan kannattavuutta pilvenpiirtäjä /pˈilvempˌiːrtæjæ/ caeliscalpium erittäin korkea kerrostalo tai muu rakennus pilvetön /pˈilvetøn/ innūbilus jossa ei ole pilviä (taivaasta) pilvi /pˈilvɪ/ nubes, nebula taivaalla leijaileva koostuma vesihöyryä, jääkiteitä ja muita aineksia pilvinen /pˈilvɪnen/ nūbilus 2. pilviä sisältävä 3. säästä, kun taivas on kokonaan tai lähes kokonaan pilvien peitossa pimeys /pˈimeys/ caligo valon puute pimeä /pˈimeæ/ creper 2. jossa on vähän tai ei yhtään valoa 3. paha, synkkä pimeä /pˈimeæ/ creper auringonvaloton olotila kahden hämärän välillä pimppi /pˈimpːɪ/ porcella ulkosynnyttimien nimitys pimu /pˈimu/ digitus impudicus nuori, hyvännäköinen nainen pinaatti /pˈinaːtːɪ/ spinacia , ruohokasveihin kuuluva vihannes pinkki /pˈiŋkːɪ/ roseus violettiin vivahtava vaalea punainen väri pinnallinen /pˈinnallɪnen/ superficiālis pinnalla tai pinnassa oleva pinnoittaa /pˈinnoitːaː/ laena lisätä pinnoite pino /pˈino/ cumulus 2. useita tavaroita päällekkäin 3. tietorakenne johon voidaan lisätä alkioita ja poistaa niistä päällimmäinen sekä tarkastella pinon tai päällimmäisen alkion tilaa pinsetit /pˈinsetɪt/ volsella pieniin kappaleisiin tarttumiseen tarkoitettu työkalu, joka koostuu yksinkertaisimmillaan taitetusta joustavasta materiaalista jota puristetaan sormilla pinta /pˈinta/ superficies esineen tai asian näkyvä, päällimmäinen osa pinta-ala /pˈintaˈala/ area kaksiulotteisen alueen koon mitta pintti /pˈintːɪ/ sextārius Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa käytössä oleva tilavuusmitta pint pioni /pˈionɪ/ paeōnia Paeonia-suvun kasveja piparjuuri /pˈiparjˌuːrɪ/ armoracia ristikukkaiskasvien heimon monivuotinen, kookas kasvi jonka juurta käytetään mausteena () pippeli /pˈipːelɪ/ pipinna (lapsekas ilmaisu) siitin pippuri /pˈipːurɪ/ piper ryytipippuri, tärkeä pippureihin kuuluva maustekasvi Piper nigrum, jonka hedelmä on luumarja. Tästä saadaan mustapippuri, valkopippuri ja viherpippuri. piraatti /pˈiraːtːɪ/ pirata tekijänoikeuksia loukkaava kuluttaja piratismi /pˈiratˌismɪ/ pīrātica äänitteiden, elokuvien, tietokoneohjelmien lisenssitön kopiointi ja levitys; tuoteväärennösten valmistamiseen ja myyntiin perustuva liiketoiminta piristää /pˈirɪstæː/ hilarō tehdä iloiseksi t. iloisemmaksi pirta /pˈirta/ harundō kangaspuissa kaiteen osa, loimen langat erotteleva ja kuteen kankaan suuhun tiivistävä säleikkö pirteä /pˈirteæ/ alacer 2. levännyt, reipas, valmis toimimaan, energinen, eloisa 3. (väristä) raikas, energinen, eloisa pisama /pˈisama/ lenticula vaaleanruskea 2–3 millimetrin kokoinen läikkä ihmisen ihossa, erityisesti kasvoilla pisara /pˈisara/ gutta pienen nestemäärän vapaasti muodostama pallomainen muoto ilmassa tai pinnalla piskotella /pˈiskotella/ pluvia tenuis sataa pisaroita harvakseltaan pissa /pˈissa/ meiō virtsa pissata /pˈissata/ meiō virtsata pistaasi /pˈistaːsɪ/ pistacium mantelipistaasin siemen, pistaasipähkinä piste /pˈiste/ 1. punctum välimerkki, kirjoitetussa kielessä virkkeen päättävä merkki [.] 2. acumen 2. nollaulotteinen objekti, jolla merkitään sijainti avaruudessa 3. peleissä ja kokeissa tai arvioinneissa saavutetun tuloksen yksikkö pistesilmä /pˈistesˌilmæ/ ocellus eräänlainen yksinkertainen silmä eräillä hyönteisillä, jotka joskus aistivat vain valon voimakkuutta; sana on yleisnimitys erityyppisille rakenteeltaan alkeellisille valoaistimille pistin /pˈistɪn/ aculeus eräiden hyönteisten peräpäässä oleva piikki, jolla se voi pistää myrkkyä vastustajaan. Pistin on kehittynyt munanasettimesta pistiäinen /pˈistɪˌæinen/ hymenoptera mikä tahansa pistiäisten lahkoon () kuuluva hyönteisten laji tai sellaisen yksilö pistooli /pˈistoːlɪ/ pistolium lyhyt, yhdellä tai kahdella kädellä pidettävä käsiase, jossa patruunat ovat irrotettavassa lippaassa, yleensä itselataava pistorasia /pˈistorˌasɪa/ capsella contactus kiinteän siirtoverkon kytkentäpisteessä oleva naaraskomponentti, johon liitäntäjohdon koiraskomponentti, pistoke, tarvittaessa liitetään pistouvata /pˈistouvˌata/ dono tarjota (varsinkin omasta pussistaan) jollekulle jotakin pistää /pˈistæː/ īcō lyödä tai painaa kapealla terävällä kappaleella aiheuttaen reikämäisen jäljen pitkä /pˈitkæ/ longus 2. suuri siinä suunnassa, jossa mitta on suurin 3. (ihmisestä) kookas, suuri kantapäästä päälakeen mitattuna 4. kestoltaan suuri, pitkäkestoinen pitkäperjantai /pˈitkæpˌerjantai/ Diēs Passiōnis Dominī kristinuskossa kirkkovuoden juhla, jota vietetään Jeesuksen ristinkuoleman muistoksi pitkään /pˈitkæːn/ abortus hetkistä pidemmän ajan, kauan pitoisuus /pˈitoisuːs/ animadversio Laadullista koostumusta kuvaava suhde pitsi /pˈitsɪ/ reticulum langasta tehtyä verkkomaista koristetta, jossa eri kokoiset silmukat muodostavat kuvioita pittoreski /pˈitːorˌeskɪ/ ornatior maalauksellinen, silmiä hivelevän kaunis pituus /pˈituːs/ 1. longitūdō 2. kuinka pitkä jokin esine tai matka on 3. kuinka kauan jokin kestää 2. statūra kuinka pitkä joku henkilö on pituusmerkki /pˈituːsmˌerkːɪ/ macron kirjaimen yläpuolinen vaakaviiva ¯, kun sillä merkitään pitkää äännettä, makron ; Unicode-merkki U+00AF, kirjaimeen yhdistyvä pituusmerkki U+0304 pitäjä /pˈitæjæ/ dioecesis eräiden hallinnollisten ja kirkollisten paikallisyhteisöjen nimitys pitävästi /pˈitævˌæstɪ/ tūtō kiinni pysyvästi pitäytyä /pˈitæytˌyæ/ baculum nojautua, tukeutua, turvautua johonkin, pitää kiinni jostakin, pysytellä kiinni jossakin pitää /pˈitæː/ tenere pitää otteessa, pidellä pitää huolta /pˈitæː hˈuolta/ arbitror huolehtia jostakin pitää silmällä /pˈitæː sˈilmællæ/ vigilō vahtia, vartioida, vahdata pizza /pˈitsa/ placentula italialaislähtöinen ruokalaji, joka on yksinkertaisimmassa muodossaan uunissa paistettu, litteä, yleensä pyöreä leipä, joka on päällystetty tomaattikastikkeella, mahdollisesti juustolla sekä valinnaisilla täytteillä planeetta /plˈaneːtːa/ planeta kiertotähti, tähteä kiertävä iso taivaankappale, joka on painovoimansa vaikutuksen ansiosta lähes pallomainen plantaarinen /plˈantaːrɪnen/ plantaris jalkapohjan puoleinen plantaasi /plˈantaːsɪ/ plantatio suurviljelmä tropiikissa, mutta plantaaseja on ollut historiallisesti myös tropiikin ulkopuolella esimerkiksi Yhdysvalloissa, vaikkakin tropiikin läheisyydessä subtropiikissa; viljelykasveja ovat muiden muassa sokeriruoko, kahvipensas ja puuvilla; plantaaseilla on käytetty orjatyövoimaa plataanipuu /plˈataːnɪpuː/ planum Kaakkois-Euroopan, Pohjois- ja Väli-Amerikan sekä Aasian luonnossa kasvava -suvun pitkäikäiseksi kasvava lehtipuu platina /plˈatɪna/ platinum jalometalleihin kuuluva harvinainen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Pt plebeiji /plˈebeijɪ/ plebeius antiikin Rooman alemman yhteiskuntaluokan jäsen plektra /plˈektra/ carpō väline, jolla näppäillään kielisoitinta, tavallisesti mandoliinia tai kitaraa pleonasmi /plˈeonˌasmɪ/ pleonasmos liikasanainen, samaa asiaa toistava ilmaus pleuriitti /plˈeurɪːtːɪ/ lateris dolor keuhkopussintulehdus pluskvamperfekti /plˈuskvampˌerfektɪ/ plus quam perfectum entispäättymä, aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka oli päättynyt jo menneisyydessä. plusmerkki /plˈusmerkːɪ/ signum additionis positiivista numeroarvoa tai yhteenlaskua ilmaiseva symboli +, plus; Unicode-merkki U+002B plussa /plˈussa/ pro et contra etu, positiivinen asia plutonium /plˈutonium/ plutonium radioaktiivinen metallinen alkuaine, jota käytetään mm. ydinaseissa, sen kemiallinen merkki Pu pohja /pˈohja/ fundus 2. esineen tai muodostuman alapinta, alin osa tai myös perimmäinen kohta vaakasuunnassa katsottaessa; joidenkin kappaleiden alapinta sisältä katsottuna, toisten ulkoa katsottuna 3. umpinaisen rakennelman perimmäinen nurkka 4. vesistön veden alapuolella oleva maa- tai kivikerros pohjanlepakko /pˈohjanlepˌakːo/ vespertilio (Eptesicus nilssoni) Suomen yleisin lepakko pohjanuotta /pˈohjanˌuotːa/ tragula pohjaa pitkin vedettävä nuotta pohjasakka /pˈohjasˌakːa/ 1. sedimentum nesteen pohjalle jäävä kiinteä muodostuma tai niiden joukko 2. caenum ihmisjoukko, jota ei pidetä arvossa pohjautua /pˈohjautˌua/ fundō perustua, nojautua pohje /pˈohje/ sura jalan osa, säären takapinta polven ja nilkan välillä pohjeluu /pˈohjeluː/ fibula, perone sääriluun rinnalla sijaitseva pienempi luu (lat. os fibula) pohjoinen /pˈohjoinen/ septemtrio, septentrio pääilmansuunta lännen ja idän välissä, lännestä 90 astetta myötäpäivään pohjukaissuoli /pˈohjukˌaissuolɪ/ duodenum mahalaukun mahaportista lähtevä ohutsuolen alkuosa (lat. duodenum) poiju /pˈoiju/ attollo kelluva, yleensä vettä imemättön, usein metallinen tai kestomuovinen, muodoltaan vaihteleva ankkuroitu kappale poika /pˈoika/ 1. puer, adulescens miespuolinen lapsi tai nuori 2. filius, natus jonkun oma miespuolinen lapsi tai jälkeläinen poikamainen /pˈoikamˌainen/ puerārius poikaa muistuttava; pojalle ominainen poikamies /pˈoikamies/ baccalaureus nuorehko mieshenkilö, joka ei ole koskaan ollut naimisissa poikaystävä /pˈoikaˌystævæ/ amans 2. miespuolinen kumppani romanttisessa suhteessa 3. miespuolinen ystävä poiketa /pˈoiketa/ 1. differō olla erilainen, poikkeava 2. descisco mennä pois retiltä; tehdä aikomuksen tai suunniteman vastaisesti poikkeava /pˈoikːeˌava/ abnormis sellainen, joka eroaa tavanomaisesta, erilainen poikkeuksellinen /pˈoikːeuksˌellɪnen/ eximius erilainen; tavallisesta poikkeava poikkeus /pˈoikːeus/ exceptiō säännöstä tai määräyksestä tehty erivapaus tai poikkeava menettely; tavanomaisesta poikkeava seikka poikue /pˈoikue/ feretrum eläimen kerralla synnyttämät poikaset poimia /pˈoimɪa/ carpō kerätä (varsinkin marjoja, hedelmiä yms.) poimuttaa /pˈoimutːaː/ plicō tehdä poimuja johonkin pois /pˈois/ foras ilmaisee paikasta tai muusta yhteydestä eriämistä poissaoleva /pˈoissaˌoleva/ amens ei ajatuksissaan tilanteessa oleva, tarkkaamaton ympäristöään ja nykyhetkeä kohtaan poissaolo /pˈoissaˌolo/ absentia se, että on tai on ollut poissa jostakin poistaa /pˈoistaː/ adimō ottaa pois poisto /pˈoisto/ remotio poistaminen, poistaa-toiminto tai sen tekeminen jollekin poistua /pˈoistua/ abambulo mennä, mennä pois, lähteä pois pokaali /pˈokaːlɪ/ calix palkintona saatava, yleensä kultainen, hopeinen tai pronssinen malja pokeri /pˈokerɪ/ rutābulum nimitys eräille korttipeleille, joita pelataan rahasta ja joissa pyritään keräämään määrättyjä viiden kortin yhdistelmiä poleeminen /pˈoleːmɪnen/ bellatorius polemiikkia sisältävä, kiistanhaluinen, väittelevä, riitaisa poliisi /pˈolɪːsɪ/ vigil yhteiskunnassa järjestystä ja turvallisuutta valvova ja ylläpitävä organisaatio, poliisivoimat poliitikko /pˈolɪːtˌikːo/ politicus usein puoluepoliittisesti sitoutunut, kunnalliseen politiikkaan ja erityisesti valtiolliseen poliittiseen toimintaan osallistuva henkilö poliittinen /pˈolɪːtːɪnen/ politicus joka liittyy politiikkaan, politiikkaa koskeva politiikka /pˈolɪtˌiːkːa/ cīvīlitās julkisyhteisön päätöksenteko ja muu siihen liittyvä toiminta; valtion, kunnan, liikelaitoksen tms. jollakin julkisen elämän alueella harjoittama toiminta polkea /pˈolkea/ imprimō astua jalalla nopeasti tai voimakkaasti toistuvasti, tallata polku /pˈolku/ callis pieni tallaantumalla syntynyt kulkuväylä tai kulku-ura esim. metsässä polkupyörä /pˈolkupˌyøræ/ birota tavallisesti kaksipyöräinen kevyt ajoneuvo, joka saadaan liikkeelle polkemalla polkupyöräily /pˈolkupˌyøræily/ cursu polkupyörällä liikkuminen pollari /pˈollarɪ/ caudex kiinnitystolppa, johon kiinnitetään aluksen kiinnitysköydet polonium /pˈolonium/ polonium eräs alkuaine polttaa /pˈoltːaː/ 1. incendō 2. saattaa palamaan, hävittää tai tuhota jotakin tulessa tai palossa 3. saada palovamma jostain kuumasta 2. fumō kärventää, korventaa, paahtaa polttaminen /pˈoltːamɪnen/ flagrans tuhoaminen tai hävittäminen tulta käyttäen polttopiste /pˈoltːopˌiste/ focus linssi- tai peilijärjestelmän akselin piste, jossa akselin suuntaisina järjestelmään tulevat valonsäteet yhtyvät polttopuu /pˈoltːopuː/ cremium yleensä tulisijassa, kuten liedessä tai uunissa, myös nuotiossa, käytettävä puupolttoaine polttouhri /pˈoltːouhrɪ/ holocaustum juutalaisuudessa uhri, joka poltettiin tulessa; tyypillisesti lammas, joka poltettiin temppelissä alttarin tulessa kokonaan (veri ja vuota tosin oli poistettu ennen polttamista) polttouuni /pˈoltːoˌuːnɪ/ 1. fornāx keramiikan valmistuksessa uuni, jossa savi muuttuu kovaksi 2. ustor krematorion uuni, jossa vainaja tuhkataan polvi /pˈolvɪ/ genu, poples nivel reiden ja säären välissä polvilumpio /pˈolvɪlˌumpɪo/ patella nelipäisen reisilihaksen jänteessä sijaitseva kolmionmuotoinen luu, joka liikkuu pitkin reisiluun alaosan etupintaa polven ojentuessa ja koukistuessa polvinivel /pˈolvɪnɪvel/ articulatio genus jalassa oleva nivel, kohdassa, jossa niveltyvät reisiluu, sääriluu ja polvilumpio polvistua /pˈolvɪstˌua/ lānūgō mennä polvilleen polvitaive /pˈolvɪtˌaive/ perna jalassa pohkeen ja takareiden liittymäkohdassa sijaitseva polvinivelen taive polynomi /pˈolynˌomɪ/ polynomium lauseke, jossa vakioita kerrotaan muuttujalla/muuttujilla, jotka korotetaan positiivisiin kokonaislukupotensseihin ja nämä lasketaan yhteen. Mukana saa olla myös vakiotermi eli vakio ilman muuttujalla kertomista. pommi /pˈommɪ/ bomba, pyrobolus räjähdysaineella ladattu laite, jonka räjähdyksen on tarkoitus aiheuttaa vahinkoa pommittaa /pˈommɪtːaː/ bombardare pudottaa pommeja jollekin alueelle lentokoneesta poni /pˈonɪ/ caballio pienikokoinen hevonen, pienhevonen, säkäkorkeudeltaan enintään 148 cm; vanh. ponihevonen ponnahduslauta /pˈonnahdˌuslauta/ petaurum natantium joustava lauta, jolta voidaan hypätä veteen poppeli /pˈopːelɪ/ pōpulus (kasvitiede) mikä tahansa Populus-sukuun kuuluva puu porkkana /pˈorkːana/ 1. carota, carōta maan sisällä kasvava juures (), jota voidaan syödä raakana tai kypsennettynä 2. daucum, carōta houkutin, kiihoke; vapaaehtoisuutta edistävä palkinto; kannuste jolla vältetään pakko pormestari /pˈormestˌarɪ/ praepositus korkein kunnallinen viranhaltija, joka aiemmin johti kaupunkia raadin kanssa maistraattina pornahtava /pˈornahtˌava/ acutus pornoon viittaava, rajun seksikäs pornografia /pˈornoɡrˌafɪa/ pornographia seksuaaliseen kiihottumiseen tarkoitettu, yleensä kuvallinen materiaali pornonäyttelijä /pˈornonˌæytːelˌijæ/ histriō henkilö, joka esiintyy pornoelokuvissa; aikuisviihdenäyttelijä poro /pˈoro/ tarandrus tunturipeuran () poronhoitoalueilla Pohjoismaissa ja Siperiassa kasvatettava puolikesy alalaji, jonka kummallakin sukupuolella on vuosittain vaihtuvat sarvet ja vuosittain uusiutuva turkki porras /pˈorras/ gradus portaikon yksittäinen askelma; rappu porrassyöksy /pˈorrassˌyøksy/ agmen porrastasanteiden välinen osa, jossa porrasaskelmat sijaitsevat porsas /pˈorsas/ porcella nuori sika, sian poikanen portaali /pˈortaːlɪ/ aditus 2. julkisen rakennuksen arkkitehtonisesti koristeltu pääovi 3. sivusto, jolla on linkkejä tiettyä aihetta käsitteleviin muihin sivustoihin tai eri aiheiden mukaan järjestettynä portata /pˈortata/ portus siirtää tietokoneohjelma alustalta toiselle ohjelmakoodia muuttamalla; tehdä tietokoneohjelma toisella alustalla toimivaksi kirjoittamalla ohjelmakoodi uusiksi portiikki /pˈortɪːkːɪ/ ambulātiō pylväiden tai arkadien rajoittama etuhalli, pylväshalli tai pylväskäytävä portteri /pˈortːerɪ/ bāiulus eräs tumma, vahva pintahiivaolut portti /pˈortːɪ/ 1. porta 2. kulkuaukko muurissa tai aidassa tai rakenne jolla kulkuaukko tai -väylä suljetaan; myös porttimainen symbolinen rakenne 3. väylän päätepiste, johon lisälaite kytketään 2. portus looginen portti, digitaalipiirin rakenneosa portugali /pˈortuɡˌalɪ/ lingua Lusitana portugalin kieli, romaaninen kieli, jota puhutaan muun muassa Portugalissa ja Brasiliassa (kielitunnus: pt) portugalilainen /pˈortuɡˌalɪlˌainen/ lusitanus Portugalista peräisin oleva tai Portugaliin liittyvä portugalilainen /pˈortuɡˌalɪlˌainen/ lusitanus pysyvästi Portugalissa asuva henkilö portviini /pˈortvɪːnɪ/ portus Portugalissa valmistettu, varsinkin jälkiruokaviininä käytetty makea väkevä viini porukka /pˈorukːa/ globus ihmisjoukosta käytetty yleinen nimitys posamentti /pˈosamˌentːɪ/ plectō vaatteiden tai sisustustekstiilien viimeistelyyn käytetty koristeellinen punos (nyöri, tupsu, nauha, hapsut yms.) poseerata /pˈoseːrˌata/ facere pysyä mallina tietyssä asennossa erit. valokuvaa tai maalausta varten posetiivi /pˈosetˌiːvɪ/ organum mekaaninen urkumainen soittolaite, jota soitetaan kampea pyörittämällä positiivi /pˈosɪtˌiːvɪ/ gradus absolutus 2. perusaste, adjektiivin komparaation perusmuoto eli vertailuasteiden perusaste 3. pienet urut positiivinen /pˈosɪtˌiːvɪnen/ positivus 2. myönteinen 3. joka vahvistaa kokeen hakeman tuloksen poski /pˈoskɪ/ bucca, gena ihmisen kasvojen osa, jollainen sijaitsee nenän kummankin puolen poskikaari /pˈoskɪkˌaːrɪ/ arcus zygomaticus poskiluuhun ja ohimoluuhun liittyvä kaarimainen luu (lat. arcus zygomaticus) poskipuna /pˈoskɪpˌuna/ fūcus perinteisesti punaisen tai vaaleanpunaisen sävyinen poskien värjäykseen tarkoitettu kosmetiikkatuote posliini /pˈoslɪːnɪ/ porcellanus kaoliinista, maasälvästä ja kvartsista polttamalla valmistettu, murtopinnaltaan valkoinen, kova ja läpikuultava keraaminen tuote, joka syntyy siten, että maasälpä ja kvartsi sulavat ja näin syntyneet silikaatit muodostavat sulamattomien kaoliinihiukkasten kanssa tiiviin seoksen possu /pˈossu/ porcella pikku porsas posteriorinen /pˈosterˌiorɪnen/ posterior takapuolella tai takana sijaitseva posti /pˈostɪ/ 1. diribitorium 2. organisaatio, laitos tai yritys, joka toimittaa kirjeitä ja paketteja ihmisille lähettäjän antamien ohjeiden, yleensä nimen ja osoitteen perusteella 3. rakennus tai liiketila, jossa postijärjestelmä toimii, postitoimisto 2. sūta kirjeistä, paketeista ja muista lähetyksistä, jotka on toimitettu tai tulee toimittaa perille 3. cippus virkapaikka tai tehtävä postikortti /pˈostɪkˌortːɪ/ charta pieni kartonkinen kortti, jossa on yleensä kuva-aihe ja jolla voi lähettää lyhyen tervehdyksen postimerkki /pˈostɪmˌerkːɪ/ pittacium epistulare postilähetykseen kiinnitettävä todistus siitä, että postimaksu on maksettu postinkantaja /pˈostɪŋkˌantaja/ tabellārius henkilö, joka hoitaa postinjakelua postitoimipaikka /pˈostɪtˌoimɪpˌaikːa/ diribitorium postin kuljetusta hoitavan yrityksen yksittäinen, tavallisesti asiakaspalveluun tarkoitettu toimipiste postitoimisto /pˈostɪtˌoimɪsto/ diribitorium postin alueellinen palvelutoimisto, josta voi esimerkiksi lähettää kirjeitä ja paketteja sekä ostaa postimerkkejä postittaa /pˈostɪtːaː/ mittō lähettää postin välityksellä potaska /pˈotaska/ nitrum kaliumkarbonaatti, K₂CO₃, hiilihapon kaliumin kanssa muodostama suola potenssi /pˈotenssɪ/ 1. potentia luku korotettuna potenssiin n on tulo, jossa luku on tulontekijänä n kertaa 2. virīlitās miehen sukupuolinen kyvykkyys potilas /pˈotɪlas/ aegrotus sairas henkilö, sairautta poteva henkilö potkaista /pˈotkaista/ calcitrō tönäistä kovaa jalalla yhden kerran potkaisu /pˈotkaisu/ calcitrō kova yksittäinen jalalla tönäisy potkuri /pˈotkurɪ/ helix siipipyörä, joka muuttaa lapojensa pyörivän liikkeen väliaineen nopeutta kasvattamalla työntövoimaksi; merenkulussa korvasi siipirattaan potkut /pˈotkut/ dīmissiō erottaminen työstä, koulusta, alasta, asemasta; työsuhteen purku/purkaminen potta /pˈotːa/ olla erityisesti lasten ulostamiseen ja virtsaamiseen käyttämä astia. Ennen sisävessoja asuinhuoneessa yöastiana käytetty lasinen tai posliininen astia poukama /pˈoukama/ acinus pieni lahti povekas /pˈovekas/ mammōsus isorintainen (lähinnä naisesta, jolla kookkaat rinnat eli suuri povi) povi /pˈovɪ/ sinus naisen rinnat pragmaattinen /prˈaɡmaːtːɪnen/ pragmaticus käytännönläheisesti asioihin suhtautuva; esimerkiksi toimii poikkeuksellisissa tilanteissa taktisesti oikein - mahdollisesti poiketen suurista linjoista, strategiasta tai ideologiasta praseodyymi /prˈaseodˌyːmɪ/ praseodymium lantanideihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Pr predikaatti /prˈedɪkˌaːtːɪ/ 1. praedicatum lauseen pääjäsen, lauseen persoonamuotoinen verbi 2. attribūtum avoin lause, lause, jonka totuusarvo riippuu yhdestä tai useammasta muuttujasta predikatiivi /prˈedɪkatˌiːvɪ/ nomen praedicativum predikaatintäyte, subjektina tai objektina toimivan substantiivin määre, mikä täydentää predikaattina olevaa verbiä preesens /prˈeːsens/ praesens verbin aikamuoto , joka kuvaa menemätöntä eli nykyistä tekemistä tai tapahtumista. Suomen kielen preesens on myös tulevaa kuvaava aikamuoto, joka vastaa monien muiden kielten futuuria. prefiksi /prˈefɪksɪ/ praefīxum (kielitiede) etuliite; sanavartalon alkuun liitettävä affiksi, jonka lisäys luo uuden sanan prekatiivi /prˈekatˌiːvɪ/ precātīvus pyyntöä ilmaiseva tapaluokka preludi /prˈeludɪ/ praelūdium lyhyt, yleensä instrumentaalinen musiikkikappale, jolla ei ole tarkkaan määriteltyä muotoa preparoida /prˈeparˌoida/ parō valmistella (tutkimusta tms. varten) prepositio /prˈeposˌitɪo/ praepositio ennen nominaalista päälausekettaan tuleva suhdesana, esim. ennen (vrt. postpositio) presbyteerio /prˈesbytˌeːrɪo/ presbyterium presbyteerisessä kirkkojärjestyksessä maallikoiden (presbyteerien) ja pappien muodostama kirkkoneuvosto presidentti /prˈesɪdˌentːɪ/ praesidēns tasavallan valtionpäämies; tämän aseman haltija tai entisen haltijan arvonimi pretendentti /prˈetendˌentːɪ/ simulātor kruununtavoittelija preteriti /prˈeterˌitɪ/ praeteritum aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä yleisesti. Mm. suomen ja venäjän verbien menneen ajan muodot vastaavat preteritiä. preussilainen /prˈeussɪlˌainen/ prussicus Preussin asukas tai Preussista lähtöisin oleva ihminen preussinsininen /prˈeussɪnsˌinɪnen/ caeruleus berolinensis eräs raudan kemiallinen yhdiste (Fe4[Fe(CN)6]3· x H2O), jota käytetään toisaalta väriaineena, toisaalta vastamyrkkynä raskasmetallimyrkytyksissä priimi /prˈiːmɪ/ primus kahden samankorkuisen sävelen välinen intervalli primitiivinen /prˈimɪtˌiːvɪnen/ primitivum alkukantainen, sivistykseltään alkeellinen, kehittymätön verrattuna ns. korkeakulttuureihin prinsessa /prˈinsessa/ filia regis hallitsijan tytär; myös hallitsijan sisar; myös kruununperillisen tytär prinssi /prˈinssɪ/ princeps kuninkaan, kuningattaren, keisarin tai keisarinnan poika, miespuolinen kruununperijä; myös kruununperillisen poika printata /prˈintata/ imprimō tulostaa priori /prˈiorɪ/ prior apotin apulainen tai prioraattiluostarin johtaja prisma /prˈisma/ prisma valon spektriksi hajoittava tai valon kulkua taittava optinen laite privilegio /prˈivɪlˌeɡɪo/ privilegium jollekin yhteiskuntaluokille tai yhdyskunnille myönnetty lakiin perustuva erityisoikeus profeetta /prˈofeːtːa/ prophēta henkilö joka saa viestejä eli profetian jumalalta; ennustaja, julistaja professori /prˈofessˌorɪ/ professor yliopiston korkein opetus- ja tutkimustyötehtävä, aikaisemmin virka profetia /prˈofetˌia/ fatus jumalallinen ilmoitus, ennustus prognostikon /prˈoɡnostɪkon/ prognosticon ennustus, ennusmerkki progressiivinen /prˈoɡressˌiːvɪnen/ progressivus edistyksellinen, edistyvä projekti /prˈojektɪ/ inceptum liittoutuma, jonka tarkoituksena on työstää jotain asiaa; hanke projisoida /prˈojɪsˌoida/ inceptum heijastaa omaa mielensisältöä toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen (enimmäkseen tiedostamattaan) proksimaalinen /prˈoksɪmˌaːlɪnen/ proximalis raajan tyven puolella, lähempänä vartaloa, sijaitseva proletaari /prˈoletˌaːrɪ/ proletarii antiikin Rooman varattomimman tai myöhemmin toiseksi köyhimmän sosiaaliluokan jäsen prologi /prˈoloɡɪ/ antelogium esipuhe (tavallisesti kirjallisen teoksen) prometium /prˈometium/ prometium eräs radioaktiivinen alkuaine prominentti /prˈomɪnˌentːɪ/ insignis huomattava promoottori /prˈomoːtːˌorɪ/ firmātor henkilö, joka järjestää otteluita tai konsertteja promulgaatio /prˈomulɡˌaːtɪo/ prōmulgātiō (lain) voimaan saattaminen, promulgoiminen promulgoida /prˈomulɡˌoida/ promulgo (laista) julkaista, saattaa voimaan pronomini /prˈonomˌinɪ/ pronomen nomineihin kuuluva tekijään tai kohteeseen viittaava sana (esim. se), jota käytetään varsinaisen sanan asemesta esimerkiksi toiston välttämiseksi pronssi /prˈonssɪ/ aes väriltään pronssi pronssi /prˈonssɪ/ aes lejeerinki, jossa pääkomponenttina on kupari; tavallisimmin pronssilla tarkoitetaan kuparin ja tinan seosta pronssikausi /prˈonssɪkˌausɪ/ aetas aënea historiallinen ajanjakso, jolloin pronssi otettiin käyttöön työkalujen, aseiden ja muiden tarve-esineiden valmistuksessa prosentti /prˈosentːɪ/ per centum sadasosan merkintätapa; tunnus on % eli prosenttimerkki prosodinen /prˈosodɪnen/ prosodiacus prosodiaan liittyvä prostituoitu /prˈostɪtˌuoɪtu/ meretrix henkilö, joka tarjoaa maksullisia tilapäisiä sukupuoliyhteyksiä; prostituution harjoittaja prostituutio /prˈostɪtˌuːtɪo/ prostitutio naisten tai miesten seksuaalikontaktien harjoittaminen tilapäisessä suhteessa rahaa tai muuta vastiketta vastaan protaktinium /prˈotaktɪnium/ protactinium eräs alkuaine protestantti /prˈotestˌantːɪ/ Protestāns kristitty, joka kuuluu johonkin protestanttiseen, ts. reformaation eli uskonpuhdistuksen aikaan roomalaiskatolisesta kirkosta eriytyneeseen kirkkokuntaan tai sellaiseen näistä edelleen erkaantuneeseen tunnustuskuntaan protestanttinen /prˈotestˌantːɪnen/ protestanticus sellaiseen kirkkokuntaan tai sen uskontunnustukseen liittyvä, joka reformaation eli uskonpuhdistuksen aikaan eriytyi roomalaiskatolisesta kirkosta tahi joka on syntynyt näiden pohjalta ja jota yleisesti pidetään kristillisenä protesti /prˈotestɪ/ reclāmō vastalause protestoida /prˈotestˌoida/ reclāmō asettua vastarintaan, vastustaa jotakin (varsinkin mielenosoituksellisesti) protoni /prˈotonɪ/ proton subatominen hiukkanen, joka on positiivisesti varautunut nukleoni; yhdessä neutronien ja muiden protonien kanssa muodostaa atomiytimen; luetaan baryoneihin, sillä koostuu kolmesta kvarkista provinssi /prˈovɪnssɪ/ provincia hallintoalue, maakunta, lääni, aluehallinnon yksikkö joissain maissa provisio /prˈovɪsˌio/ commissio kaupallisen tehtävän suorittamisesta maksettava yl. prosenttiosuutena myynnin arvosta laskettava korvaus provokaatio /prˈovokˌaːtɪo/ provocatio yllytys, kiihotus provosoida /prˈovosˌoida/ prōvocō kiihottaa tekemään jotakin ärsyttämällä tai loukkaamalla pryki /prˈykɪ/ bracitorium panimo psykiatri /psˈykɪˌatrɪ/ psychiater mielenterveyden häiriöihin ja niiden hoitoon perehtynyt lääkäri psykiatria /psˈykɪˌatrɪa/ psychiatria lääketieteen haara, joka keskittyy mielenterveyden häiriöihin ja niiden hoitoon psykologi /psˈykolˌoɡɪ/ mentis doctor psykologian maisterin koulutuksen saanut psykologian asiantuntija psykologia /psˈykolˌoɡɪa/ psychologia elollisten olioiden, varsinkin ihmisen, käyttäytymistä laajoihin toiminnekokonaisuuksiin liittyen kuvaamaan ja selittämään pyrkivä tiede, johon liittyy useita erityisaloja psykopatia /psˈykopˌatɪa/ psychopathia äärimuoto antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä, jolle tyypillistä ovat valehtelu, vastuuttomuus, aggressiivisuus ja narsismi psyyke /psˈyːke/ psyche sielu, mielenlaatu puberteetti /pˈubertˌeːtːɪ/ pūbertās murrosikä, usein varhaismurrosikä; ikävuosina 10-13 pubi /pˈubɪ/ taberna englantilaistyylinen alkoholijuomia myyvä seurusteluravintola, alkuaan olutravintola pub, kapakka pudota /pˈudota/ cadere 2. liikkua alaspäin 3. (luvuista, lämpötilasta tai vastaavasta) vähetä, pienentyä pudottaa /pˈudotːaː/ gutta aiheuttaa tietoisesti jonkin putoaminen puhallinsoitin /pˈuhallˌinsoitɪn/ instrumentum inflatile soitin, jonka ääni syntyy siihen puhallettaessa saattamalla rajallinen ilmatila, tavallisesti ilmapatsas, värähtelemään ja tämä värähtely etenee soittimesta ympäröivään ilmatilaan puhaltaa /pˈuhaltaː/ flo pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus puhdas /pˈuhdas/ 1. mundus jossa ei ole likaa tai epäpuhtauksia 2. purus 2. yhdestä aineesta koostuva, jossa ei ole epäpuhtauksia 3. pelkkä, ainoastaan jotain 4. tiukasti johonkin alaan liittyvä, teoreettinen ilman sovelluksia puhdas /pˈuhdas/ plaga netto puhdasoppisuus /pˈuhdasˌopːɪsuːs/ orthodoxia se, että on puhdasoppinen puhdistaa /pˈuhdɪstaː/ luo tehdä puhtaaksi, poistaa likaa tai saastetta puhdistus /pˈuhdɪstus/ luo ei-toivottujen henkilöiden poistaminen järjestöstä tai alueelta puhe /pˈuhe/ 1. contio yhden henkilön pitämä suullinen, ennalta laadittu tai improvisoitu, tiettyyn retoriseen päämäärään pyrkivä esitys 2. dictiō suullinen ilmaisu, puhumisen teko tai tulos puheenjohtaja /pˈuheːnjˌohtaja/ praepositus henkilö, joka johtaa keskustelua kokouksessa puheenvuoro /pˈuheːnvˌuoro/ affor annettu vuoro puhua puheet /pˈuheːt/ aio vuoro korttipelissä puhekupla /pˈuhekˌupla/ balonus sarjakuvassa oleva, hahmoon osoittava kupla, jossa lukee mitä hahmo sanoo puhelias /pˈuhelɪas/ garrulus paljon puhuva puhelin /pˈuhelɪn/ telephonum, telephonium puheen kaksisuuntaiseen välittämiseen ja keskustelujen käymiseen tarkoitettu yleensä sähkömekaaninen laite puhelu /pˈuhelu/ clamo kahden puhelimen välinen puheyhteys puhjeta /pˈuhjeta/ 1. dīrumpō mennä puhki, rikkoutua (omasta paineestaan), kulua puhki 2. ērumpō alkaa, syttyä, syntyä 3. gemma ilmestyä, tulla esiin/näkyviin puhkaista /pˈuhkaista/ pungō saada puhkeamaan puhtaasti /pˈuhtaːstɪ/ munditer puhtaalla tavalla puhua /pˈuhua/ loquor tuottaa puhetta, saada suullaan aikaan tunnistettavia sanoja ja lauseita puhuja /pˈuhuja/ orator henkilö, joka puhuu puhuminen /pˈuhumɪnen/ dictiō puhua-verbistä muodostettu teonnimi puhutella /pˈuhutella/ alloquor () puhuttaa; pyrkiä puheisiin / ottaa jokin puheeksi jonkun kanssa puhuttu /pˈuhutːu/ dictus sellainen, josta on ollut puhe, puheena ollut; suullisesti ilmaistu, puhumalla aikaan saatu tai muodostettu. puida /pwˈida/ trituro irrottaa jyvät viljakasveista puinen /pwˈinen/ ligneus 2. puuaineinen, puu- 3. puusta tehty puiseva /pwˈiseva/ ligneus vivahteeton; sävytön, nyanssiton; ilmehtimätön; yksioikoinen, monotoninen, tasapaksu; lattea; tylsä, ikävystyttävä; tavanomainen; ilmeisen opettavainen; banaali. puisto /pwˈisto/ hortī usein esteettisiä arvoja korostava, hoidettu, puita kasvava, asutuksesta erillinen suurehko viheralue puistokatu /pwˈistokˌatu/ advenita puiden tai puistoistutusten reunustama katu pujottaa /pˈujotːaː/ fīlum sovittaa jokin ahtaan aukon läpi pukea /pˈukea/ 1. induō laittaa vaatteet päälle 2. adulor sopia kauniisti jonkun päälle; näyttää kauniilta tai hienolta jonkun päällä; saada joku olemaan ulkonäöltään edukseen pukeutua /pˈukeutˌua/ vestire laittaa vaatteet ylleen puksipuu /pˈuksɪpuː/ buxum, buxus mikä tahansa puksipuiden suvun () kasvi puku /pˈuku/ habitus miehen tai naisen yhtenäinen asukokonaisuus pula /pˈula/ 1. dēgravō tukala tilanne, ahdinko, hätä 2. inopia puute pula-aika /pˈulaˈaika/ depressio puutteen aika; aika, jolloin kaikesta on puutetta pulista /pˈulɪsta/ 1. blaterō puhua pälpättää, jorista 2. bulla pulputtaa 3. murmur jupista, nurista, napista pullea /pˈullea/ pinguis paksu ja pyöreä pullistuma /pˈullɪstˌuma/ protuberantia laajentunut kohta, paisuma pullo /pˈullo/ ampulla, lagoena suusta suppea, usein suljettava nesteen ym. säilyttämiseen tarkoitettu soveliaasta materiaalista valmistettu astia pullottaa /pˈullotːaː/ 1. ampulla panna, pakata pulloon 2. prominere olla pullollaan, olla pulleana, olla koholla pullukka /pˈullukːa/ cephalus hieman pyöreä, pullea henkilö pulska /pˈulska/ pinguis (ihmisestä tai eläimestä) paksuudeltaan mittava, lihava, rehevä, uhkea, pyylevä pultti /pˈultːɪ/ pessulus koneruuvi, kuusiokantainen kiinnitysväline, tylppäkärkinen ja lieriövartinen ruuvi, mutterin vastakappale pumpata /pˈumpata/ antlia käyttää pumppua pumppu /pˈumpːu/ antlia mekaaninen nesteiden tai kaasujen siirtämiseen tarkoitettu laite punainen /pˈunainen/ 1. ruber, rufus sellainen, jonka väri on punainen 2. ruber poliittisesti äärivasemmistolainen, kommunistinen punainen /pˈunainen/ ruber, russus punainen väri, näkyvän valon aallonpituudeltaan pisin väri, 625–760 nanometriä punakampela /pˈunakˌampela/ pecten () ruokakalana kaupalliseti merkittävä, Koillis-Atlantilla, Pohjanmerellä ja läntisellä Itämerellä elävä kampelalaji punakka /pˈunakːa/ rubicundus kasvoiltaan punertava punapää /pˈunapæː/ rufus punatukkainen henkilö punastua /pˈunastˌua/ rubescō muuttua kasvojen väriltä punaiseksi nolostuksen, ujouden tai häpeän vuoksi punatauti /pˈunatˌautɪ/ dysenteria suoliston bakteeritauti, shigelloosi eli dysenteria punatulkku /pˈunatˌulkːu/ Pyrrhula pyrrhula peippojen heimoon kuuluva varpuslintu () punaviini /pˈunavˌiːnɪ/ vinum atrum väriltään punainen viini, johon on liuennut valmistuksen aikana parkkiaineita rypäleiden kuorista ja siemenistä punertava /pˈunertˌava/ rubellus punaiseen vivahtava punnita /pˈunnɪta/ expendō mitata jnk paino punoa /pˈunoa/ texō kiertää lankamaisia kappaleita toistensa ympärille punos /pˈunos/ plectō punomisen tulos punta /pˈunta/ libra joissakin maissa käytetyn rahayksikön nimi; Iso-Britannian punnan symboli on £ puntaroida /pˈuntarˌoida/ dēlīberō harkita puntti /pˈuntːɪ/ 1. auctōritās urheilussa, voimaharjoittelussa ja kuntoutuksessa käytettävä paino 2. crūs lahje puola /pˈuola/ 1. alabrum ompelukoneen osa alulankaa varten 2. excolo puolan kieli, Puolassa puhuttava länsi-slaavilainen kieli (kielitunnus: pl) puolalainen /pˈuolalˌainen/ Polonicus Puolasta peräisin oleva tai Puolaan liittyvä puoli /pˈuolɪ/ dīmidius ajanilmauksissa, yms. puoli /pˈuolɪ/ 1. latus jonkin kokonaisuuden osa; toinen kahdesta; yksi useasta 2. dimidium yhdyssanan osana ilmaisee kaksiosaisen kokonaisuuden toista puolta puoliaika /pˈuolɪˌaika/ dīmidium eräissä urheilulajeissa peliajan puolisko, joista ensimmäinen jakso pelataan ennen taukoa ja toinen sen jälkeen puoliavoin /pˈuolɪavoin/ sēmihians sellainen, joka on toiselta puolelta avoin ja toiselta suljettu, joka sisältää toisen päätepisteen, muttei toista puolijumala /pˈuolɪjˌumala/ semideus henkilö, jonka toinen vanhemmista on jumala ja toinen ihminen puolikas /pˈuolɪkas/ semis puoli, puolisko, toinen jonkin kokonaisuuden kahdesta osasta puolikuu /pˈuolɪkuː/ luna dimidiata taivaalla auringon puoliksi valaisema Kuun kiekko puolikuuluu /pˈuolɪkˌuːluː/ os lunate käsivarren luihin liittyvä ranteen luu, os lunate puolimakea /pˈuolɪmˌakea/ mediocris viinistä käytetty sana suhteellisen (sokeripitoisuus ja hapokkuus huomioituna) makeuden ilmaisemiseen, puolikuivan ja makean välissä puolinen /pˈuolɪnen/ cena puoliltapäivin nautittava ruoka, lounas puolisko /pˈuolɪsko/ dimidium puoli, toinen jonkin kokonaisuuden kahdesta osasta puoliso /pˈuolɪso/ coniūnx mies (aviomies) tai vaimo puolisuunnikas /pˈuolɪsˌuːnnɪkas/ trapezium nelikulmio, jossa on kaksi yhdensuuntaista sivua puolittaa /pˈuolɪtːaː/ dimidiō 2. jakaa kahteen yhtä suureen osaan 3. alentaa puoleen puolittua /pˈuolɪtːˌua/ dimidiō pienentyä puoleen puoliväljä /pˈuolɪvˌæljæ/ sēmihians sellainen, jossa suuväylän väljyys on jossain väljien ja välivokaalien välissä puolue /pˈuolue/ convīvium yhteisten aatteiden kannattajien ja samoja poliittisia etuja tavoittelevien kansalaisten yhteenliittymä; poliittinen puolue puolueettomuus /pˈuoluˌeːtːomuːs/ aequitās se, että on puolueeton puolueohjelma /pˈuolueˌohjelma/ exstructum puolueen yleisohjelma jossa esitetään puolueen politiikan periaatteita ja tavoitteita puolukka /pˈuolukːa/ vaccinium kanervakasveihin kuuluva korkea ikivihreä varpu () puolustaa /pˈuolustaː/ defendo koettaa vastustaa jnk tahon hyökkäystä puolustaja /pˈuolustˌaja/ dēfensor 2. ihminen, joka puolustaa jotakuta tai jotakin; puolestapuhuja 3. pallopeleissä kenttäpelaaja, jonka tehtävänä on torjua vastustajan hyökkäyksiä puoskari /pˈuoskarɪ/ magus henkilö, joka harjoittaa lääketieteellistä tointa ilman voimassa olevaa lupakirjaa puoti /pˈuotɪ/ officina myymälä, kauppa, varsinkin pieni erikoisliike pupu /pˈupu/ cuniculus erityisesti lasten käyttämä hellittelynimi kaniinille tai jänikselle puraista /pˈuraista/ īcō purra nopeasti ja kerran puristaa /pˈurɪstaː/ comprimō painaa tiiviiksi joka suunnasta purje /pˈurje/ velum (merenkulku) purjealuksen mastoon kiinnitetty kangas, johon tuulen voima kohdistuu ja kuljettaa alusta purjealus /pˈurjealus/ navis velifera purjeita käyttäen tuulen voimalla liikkuva alus purjehdus /pˈurjehdus/ velum purjehtien tai muulla tavoin aluksella tehty matka; myös risteily purjehtia /pˈurjehtˌia/ nāvigō liikkua vesillä purjeen tai purjeiden avulla purjehtiminen /pˈurjehtˌimɪnen/ velificatio aluksen tai veneen kuljettaminen purjeeseen kohdistuvan tuulen avulla pitkin valittua reittiä halutulla tavalla purjelentokone /pˈurjelˌentokˌone/ aëronavis velivola kevytrakenteinen ilmaa raskaampi ilma-alus, joka hinataan taivaalle ja joka liitää pitkiäkin matkoja purjosipuli /pˈurjosˌipulɪ/ porrum purjo (Allium porrum), sipuli, jonka juuresta kasvaa lieriömäisesti pitkiä, leveitä lehtiä purkaa /pˈurkaː/ 1. annihilare hajottaa tai pilkkoa pienempiin osiin hallitusti esimerkiksi taloja tai tavaroita; hajottaa osiin 2. revocare saattaa pätemättömäksi (sopimus); lakkauttaa (yhtiö, yhdistys) 3. fluere tyhjentää vetensä puro /pˈuro/ rivus jokea pienempi vesiväylä, joka on suunnilleen 10 cm:stä pariin metriin leveä purotaimen /pˈurotˌaimen/ salvelinus fontinalis koko maassa paikalliskalana pikku joissa, puroissa ja lampareissa elävä pieni lohikala, taimenen "puromuoto", lähisukua muille taimenille purppura /pˈurpːura/ ostrum väri violetin ja punaisen välillä; näkvyän valon kirjoon kuulumaton, sen lyhyt- ja pitkäaaltoisen säteilyn yhteisvaikutuksesta aistittava väri purra /pˈurra/ 1. mordere puristaa hampailla 2. mando nipistää, tehdä kipeää 3. affligo tepsiä, tehota pursi /pˈursɪ/ baubor purjeella varustettu soutuvene tai muu pieni alus pursottaa /pˈursotːaː/ comprimō puristaa jotakin ainetta suuttimen läpi, jolloin aine saa suulakkeen mukaisen muodon pusero /pˈusero/ pēlūsia ylävartalon ylle puettava yleensä vain vyötäröön saakka ulottuva vaatekappale puska /pˈuska/ dūmus häpykarvoitus (erityisesti runsas karvoitus) puskaradio /pˈuskarˌadɪo/ vinea nimitys huhujen, kuulopuheen, juorujen kautta tapahtuvalle tiedon leviämiselle puskuri /pˈuskurɪ/ conditorium intermedium muistialue, jossa varastoidaan dataa sen käsittelyä tai eteenpäin lähettämistä varten pussata /pˈussata/ basiō antaa pusu, erityisesti suuteluun verrattuna lyhytaikaisesti ja usein muualle kuin suulle pussi /pˈussɪ/ sacculus joustavaseinämäinen säiliö, joka on tehty esimerkiksi muovista, voimapaperista tai kankaasta pussieläin /pˈussielæin/ marsupial jokin osaluokan nisäkkäistä, jotka elättävät vastasyntyneitä poikasiaan vatsassa olevassa ihopoimussa, jonka sisällä nisät ovat pussittaa /pˈussɪtːaː/ follis pakata pussiin pusukala /pˈusukˌala/ bāsiātor pusukaloihin kuuluva kala (), joka on tunnettu myös akvaariokalana putatiivirikos /pˈutatˌiːvɪrɪkos/ aberratio delicti luvallinen teko, jonka tekijä erheellisesti luulee tekevänsä rikoksen; putatiivirikoksen tekee esimerkiksi henkilö, joka luulee anastavansa vieraan omaisuutta, mutta ottaakin oman tavaransa putiikki /pˈutɪːkːɪ/ taberna pieni myymälä putka /pˈutka/ carcer lyhytaikaista henkilön talteenottoa varten tarkoitettu, usein poliisiasemalla sijaitseva säilö putki /pˈutkɪ/ 1. canalis tavallisesti poikkileikkaukseltaan pyöreä, tasapaksu ja molemmista päistä avoin kappale 2. dolium yli 20 mm kaliiperisen aseen piippu putkimies /pˈutkɪmies/ plumbarius ammattilainen, joka korjaa ja huoltaa rakennusten lämpö-, vesi- ja ilmastointijärjestelmiä ja -laitteita putoaminen /pˈutoˌamɪnen/ fragor pudota-verbistä muodostettu teonnimi puu /pˈuː/ arbor 2. puuvartinen, pensasta suurempi kasvi 3. kytketty, syklitön tietorakenne puuaines /pˈuːaines/ lignum (puutavara) mekaanisesti tai kemiallisesti jalostettava puuraaka-aine puuduttaa /pˈuːdutːaː/ torpidus saada puutumaan puuhiili /pˈuːhɪːlɪ/ carbō puun hiiltyessä, vaillinaisena palamistuloksena syntynyt kappale tai aine puujalka /pˈuːjalka/ grallae (alkujaan puinen) pareittain käytettävä väline, jolla voi kulkea tavallista korkeammalla; puujalat puukenkä /pˈuːkeŋkæ/ calx puupohjainen kenkä puukottaa /pˈuːkotːaː/ confodio lyödä tai viiltää henkilöä vahingoittamistarkoituksessa puukolla tai muulla teräaseella puulajipuisto /pˈuːlajˌipwɪsto/ arborētum puistoalue, jolle on istutettu pääosin erilaisia puulajeja puuma /pˈuːma/ pictor Amerikassa elävä suurikokoinen kissaeläin (), jolla on keltainen turkki puuni /pˈuːnɪ/ lingua punica puunilaisten puhuma foinikian kielen myöhäismuoto puunilainen /pˈuːnɪlˌainen/ punicus Karthagon foinikialainen puunkuori /pˈuːŋkuorɪ/ baubor kookkaan puuvartisen kasvin rungon ja oksien mantoa, jälttä ja nilaa peittävä solukko, parkki puupuhallin /pˈuːpuhˌallɪn/ instrumentum ligni et venti puhallussoitinten ryhmän soitin, joka eroaa vaskipuhaltimista materiaaliltaan (joka voi olla puuta tai metallia) sekä äänenmuodostukseltaan. puuro /pˈuːro/ puls jostakin viljasta maidon tai veden kanssa keittämällä valmistettu velliä kiinteämpi ruoka puuseppä /pˈuːsepːæ/ lignārius ainespuun käsittelyn ammattilainen, joka tekee puusta erilaisia esineitä sekä korjaa ja entisöi puuska /pˈuːska/ flabrum 2. äkillinen, lyhytkestoinen tuulenvirtaus 3. äkillinen tunteenilmaus puutarha /pˈuːtarha/ hortus puilla, pensailla ja kukkaistutuksilla koristeltu rauhallinen ulkoalue, jossa usein tuotetaan koristekasvien lisäksi juureksia ja vihanneksia. Suomessa kasvukauden pidentämiseksi on käytetty kasvilavaa taimien kasvatukseen. Kaupallisesti toimivaa puutarhaa nimitetään kauppapuutarhaksi. puutarhuri /pˈuːtarhˌurɪ/ hortulanus puutarhatalouden perustutkinto puutavara /pˈuːtavˌara/ tignum puusta, erityisesti puun rungosta, saatavan raaka-aineena ja kaupallisena tuotteena käytettävän puuaineen yleisnimitys puute /pˈuːte/ inopia kova tarve; se, että jotakin ei ole puuteri /pˈuːterɪ/ pulvis kosmeettinen jauhe jota käytetään kasvojen ihon ehostamiseen puuterilumi /pˈuːterˌilumɪ/ pulvis vastasatanut, irtonainen, tiivistymätön lumi, jollaista muodostuu yleensä tyynellä ilmalla ja kovalla pakkasella puutiainen /pˈuːtɪˌainen/ ricinus punkkeihin kuuluva kahdeksanjalkainen verta imevä eläin, joka saattaa purressaan levittää tauteja puuttua /pˈuːtːua/ 1. careō olla poissa jostakin ja aiheuttaa siten sen vajavaisuus 2. careo olla olematta jollakin/jollakulla ja aiheuttaa siten sille puute tai tarve puutua /pˈuːtua/ mortuus tulla tunnottomaksi pyhiinvaellus /pˈyhɪːnvaˌellus/ peregrīnātiō uskonnollinen matka pyhänä pidettyyn paikkaan pyhimys /pˈyhɪmys/ sānctus pyhänä pidetty henkilö pyhä /pˈyhæ/ 1. sacer, sanctus uskonnoissa Jumalalle tai jumalille erotettu 2. sancta, sanctus arvonimi pyhimykseksi julistetulle lähinnä katolilaisuudessa pyhä /pˈyhæ/ feriae pyhäpäivä; sunnuntai pyhäinpäivä /pˈyhæimpˌæivæ/ Omnium Sanctorum kirkollinen juhlapyhä jolloin muistetaan vainajia ja kirkon pyhiä. Suomessa ja Ruotsissa lokakuun 31. ja marraskuun 6. päivän välinen lauantai, katolisissa maissa marraskuun 1. päivä, ja ortodokseilla ensimmäinen helluntain jälkeinen sunnuntai pyhäkkö /pˈyhækːø/ sacellum pyhättö, temppeli tai palvontapaikka, joka on rakennettu säilyttämään kristinuskon pyhäinjäännöstä pyhäpäivä /pˈyhæpˌæivæ/ feriae sunnuntaiksi tai muuksi viikonpäiväksi osuva kirkollinen juhlapäivä; päivä joka pyhitetään pyjama /pˈyjama/ paiama väljä yöasu, johon kuuluu housut ja paita pylly /pˈylly/ Padanus takapuoli pyramidi /pˈyramˌidɪ/ pyramis pohjaltaan neliömäinen, sivuiltaan kolmiomainen, sileä- tai porrastettu huippua kohti kapeneva kivirakennelma, jossa yleensä on sisätiloja pyrkiä /pˈyrkɪæ/ mōlior yrittää päästä johonkin tavoitteeseen pyrstö /pˈyrstø/ cauda erityisesti selkäjänteisten, kuten kalojen, lintujen ja useiden sammakkoeläinten ruumiin takapäässä olevan pidentymän nimitys, joka häntää vastaavana ruumiinosana mm. helpottaa liikkumista pyry /pˈyry/ ningor tiheä lumisade pysyvä /pˈysyvæ/ perpetuum sellainen, joka on muuttumaton, jatkuvasti olemassa oleva, stabiili pysyä /pˈysyæ/ maneo jäädä jhk paikkaan tai olotilaan, olla lähtemättä jstk pysyä vaiti /pˈysyæ vˈaitɪ/ silens olla puhumatta; pitää salassa pysäkki /pˈysækːɪ/ absisto joukkoliikenteen kulkuneuvojen pysähtymispaikka matkustajien ottamista ja jättämistä varten pyydys /pˈyːdys/ lōrum kalojen, riistan tai petojen pyydystämiseen käytettävä väline tai laite pyydystää /pˈyːdystæː/ capiō pyytää, ottaa kiinni jotakin; metsästää, saalistaa pyyhe /pˈyːhe/ mantele tarkoitukseen soveltuvasta materiaalista, us. tekstiilistä tai paperista, valmistettu esine, jota käytetään pois pyyhkimiseen, kuivaamiseen tms. pyyhekumi /pˈyːhekˌumɪ/ gummis väline, jolla voi pyyhkiä pois lyijykynän jäljen pyyheliina /pˈyːhelˌiːna/ mantēle kuivaamiseen käytettävä yl. kankainen pyyhe pyyhkiä /pˈyːhkɪæ/ 1. tergō poistaa likaa pinnalta hankaamalla tai kevyesti painamalla yleensä tekstiilistä esinettä sen päällä 2. erado poistaa kynänjälkeä piirtopinnalta; kumittaa pyykkilauta /pˈyːkːɪlˌauta/ chelys erottuvat vatsalihakset, pyykkilautavatsa pyykätä /pˈyːkætæ/ lavō pestä pyykit pyylevä /pˈyːlevæ/ pinguis lihavahko pyyntö /pˈyːntø/ petītum toivomus, joka esitetään jollekulle pyytää /pˈyːtæː/ precor esittää pyyntö, anoa, kehottaa tekemään jotakin tai pyytää palvelusta tai esinettä pyökki /pˈyøkːɪ/ fagus euroopanpyökki, kasvuvyöhykkeellään hyvin kookkaaksi kasvava jalo lehtipuu () pyöreä /pˈyøreæ/ 1. rotundus ympyrän muotoinen, pallomainen 2. teres sellainen, jonka ääntämisen aikana huulet pyöristyvät pyörittää /pˈyørɪtːæː/ 1. volūmen saada pyörimään 2. currō pitää toiminnassa pyöriä /pˈyørɪæ/ volvō liikkua pysyen osittain paikallaan pyörre /pˈyørre/ Charybdis nesteen tai kaasun nopeasti kiertävä virtaus pyörä /pˈyøræ/ rota keskelle kiinnitetyn akselin ympäri pyörivä mekaaninen laite pyörähtää /pˈyøræhtæː/ torqueō mennä kerran ympäri, kääntyä akselin ympäri pyöräillä /pˈyøræillæ/ birota ajaa polkupyörällä pyöräily /pˈyøræily/ 1. cursu polkupyörällä liikkuminen, polkupyöräily 2. birotatio polkupyörällä ajettavat kilpailut pyörätuoli /pˈyørætˌuolɪ/ sella rotalis liikuntavammaisen liikkumavälineenä käytettävä tuoli, jossa on pyörät pyöveli /pˈyøvelɪ/ carnifex kuolemanrangaistuksen toimeenpanija; teloittaja, mestaaja pähkinä /pˈæhkɪnæ/ nux kuiva, aukeamaton hedelmä, joka sisältää vain yhden siemenen. Kaupallisesti ja arkikielessä nimitetään muunkin laisia kovia syötäviä paljon rasvaa ja valkuaista sisältäviä hedelmiä tai sellaisen osia pähkinöiksi. pähkinänkuoressa /pˈæhkɪnˌæŋkuorˌessa/ in nuce olennaisin tiivistettynä; lyhyesti ja ytimekkäästi pähkinäpensas /pˈæhkɪnæpˌensas/ nucleus euroopanpähkinäpensas, korkeakasvuinen pensas (); hedelmä on pähkinä, joka kypsyy kasvukauden päättyessä pähkinäpuu /pˈæhkɪnæpuː/ iūglāns jalopähkinöihin (Juglans) kuuluvia kasveja, joissa kasvaa pähkinöitä päihde /pˈæihde/ narcoticum päihtymistarkoitukseen käytettävä huume, lääke tai muu valmiste päihittää /pˈæihɪtːæː/ vincō voittaa kilpailussa, kukistaa päihtynyt /pˈæihtynyt/ ebrius jonkin päihteen vaikutuksen alainen päinvastoin /pˈæinvastoin/ rursus vastakkaisella tavalla (kuin aiemmin ilmaistu) päissään /pˈæissæːn/ bibōnius humalapäissään, juovuksissaan päivittäin /pˈæivɪtːæin/ cotidie jokaisena päivänä, joka päivä päivittäinen /pˈæivɪtːˌæinen/ cōtīdiānus sellainen, joka esiintyy, tapahtuu, toistuu tms. jokaisena päivänä; jokaiseen päivään kuuluva, jokapäiväinen päivystys /pˈæivystys/ dēbitum toimintavalmius, odotteleminen; valmius vastaanottaa sovitunlaisia tehtäviä päivä /pˈæivæ/ 1. dies, lux valoisa aika vuorokaudesta, aamun ja illan välissä 2. dies (arkikieltä) vuorokausi päiväkirja /pˈæivækˌirja/ diarium henkilökohtainen muistikirja merkittävien tapahtumien muistiin merkitsemiseksi päivällinen /pˈæivællɪnen/ cēna ateria, joka syödään yleensä iltapäivällä klo 16–19, vuorokauden toinen pääateria lounaan jälkeen päivämäärä /pˈæivæmˌæːræ/ dies kalenterin mukainen ajankohta, päivän aikamäärä () päivänseisaus /pˈæivænsˌeisaus/ solstitium hetki, jolloin aurinko paistaa suoraan ylhäältä Kravun tai Kauriin kääntöpiirillä päiväntasaaja /pˈæivæntasˌaːja/ aequator Maan ekvaattori päiväntasaus /pˈæivæntasaus/ aequinoctium hetki, jolloin aurinko paistaa suoraan ylhäältä Maan päiväntasaajalla päivänvalo /pˈæivænvˌalo/ lux auringonvalo päivänvarjo /pˈæivænvˌarjo/ alexilum päivänpaisteelta suojaava sateenvarjon kaltainen suoja, auringonvarjo päre /pˈære/ scandula kaadetusta puusta kiskottu tai höylätty ohuehko pitkittäissyinen tasavahvuinen levy tai suikale, jonka pituus ja muut mitat vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan pässi /pˈæssɪ/ aries urospuolinen lammas pää /pˈæː/ caput kehon osa, jossa yleensä sijaitsevat aivot, silmät, korvat, suu ja nenä pää-äänenkannattaja /pˈæːˈæːneŋkˌannatːˌaja/ convīvium lehti, joka toimii puolueen tai yhdistyksen aatteen kannattajana ja pääasiallisena julkaisukanavana pääasiallinen /pˈæːasɪˌallɪnen/ principalis sellainen, joka on pääasiana pääasiassa /pˈæːasɪˌassa/ praecipue merkittävimmältä osin, suurimmalta osin pääjakso /pˈæːjakso/ phylum eliöiden tieteellisen luokittelun toiseksi ylin taso pääjuuri /pˈæːjuːrɪ/ radix palaris (kasvianatomia) kaksisirkkaisten kasvien paksu alaspäin yl. pystysuoraan kasvava juuri pääkaupunki /pˈæːkaupˌuŋkɪ/ caput itsenäisen valtion hallinnollinen keskus pääkirjoitus /pˈæːkɪrjˌoitus/ duces sanoma- ja aikakauslehden aloitussivulla sijaitseva, päätoimittajan hyväksymä mielipidekirjoitus, joka kertoo lehden kannan ajankohtaiseen aiheeseen pääkonttori /pˈæːkontːˌorɪ/ praetōrium strategisesti sijoitettu keskuskonttori, joka toimii yrityksen ja sen konttoriverkoston hallintokeskuksena; myös kyseinen toimistorakennus päälaenluu /pˈæːlaˌenluː/ ossa parietalia bregmatis kaksi luuta, jotka muodostavat päälaen, otsaluun ja takaraivonluun välissä päälaki /pˈæːlakɪ/ corona ihmisen tai eläimen pään ylin, kaareva osa; pään lakipiste päällikkö /pˈæːllɪkːø/ archimagirus työpaikalla yksikön johtaja päällys /pˈæːllys/ bulba peittävä, suojaava, ympäröivä ulkopinta, yläpinta tms. päällystakki /pˈæːllystˌakːɪ/ laena pikkutakin ja muiden ylävartaloa peittävien vaatteiden päällä käytettävä takki päällystys /pˈæːllystys/ strātūra päällyksen laittaminen päällystää /pˈæːllystæː/ cooperiō laittaa pysyvästi jonkin päälle jotakin päällysvaate /pˈæːllysvˌaːte/ habitus alusvaatteiden päällä pidettävä vaate pääluokka /pˈæːluokːa/ genus verbi prdoduktiivinen rakenne, jolla muutetaan verbin tai lauseen argumenttirakennetta ja valenssia, suomessa verbien taivutusluokka, joka kertoo siitä tunnetaanko tekijä päämies /pˈæːmies/ 1. caput 2. jotakin toimintaa johtava henkilö, jonka asema on ylimpänä arvoasteikossa; johtaja, päällikkö 3. aatelissuvun vanhin (miespuolinen) henkilö 2. dominus negōtiī henkilö, jonka puolesta edustaja tai avustaja toimii päämäärä /pˈæːmæːræ/ 1. acer tavoite, tarkoitus 2. dēstinātiō määränpää pääosa /pˈæːosa/ 1. papyrus näytelmän tai elokuvan tärkein rooli, päähenkilön osa, päärooli 2. pars suuri enemmistö pääruoka /pˈæːruoka/ summa cena usean ruokalajin ateriassa tyypillisesti aterian keskellä syöty raskain ruokalaji päärynä /pˈæːrynæ/ 1. pirus, pirum tarhapäärynä, hedelmäpuuna viljelty ruusukasvien heimon puu (Pyrus communis), joka on läheistä sukua omenapuulle 2. pirum päärynäpuun hedelmä pääsiäinen /pˈæːsɪˌæinen/ Pascha, Festa Paschalia kristinuskossa kirkkovuoden juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi pääsky /pˈæːsky/ hirundō laajalle levinneen, noin 75 lajin varpuslintuheimon, pääskyjen (Hirundinidae), jäsen. Heimoon kuuluu kolme Suomessa pesivää lajia: haarapääsky, räystäspääsky ja törmäpääsky päässä /pˈæːssæ/ a loco matkan takana, etäisyydellä päästä /pˈæːstæ/ accidere saavuttaa jokin paikka, onnistua tulemaan jnnk päästä käsiksi /pˈæːstæ kˈæsɪksɪ/ appropinquare saada ponnistelujen tuloksena jk käyttöönsä päästä läpi /pˈæːstæ lˈæpɪ/ praetereo suorittaa hyväksytysti päästäinen /pˈæːstæinen/ sōrex mikä tahansa päästäisten heimoon () kuuluva nisäkkäiden laji tai semmoisen yksilö päästää /pˈæːstæː/ 1. amittere 2. vapauttaa 3. antaa selvitä vähällä, päästää pälkähästä 4. vapauttaa ilmoille 2. condono antaa, sallia jotain pääte /pˈæːte/ suffixus sanan loppuun lisättävä aines; sijapääte, jokin muu taivutuspääte tai johdospääte, tai mikä tahansa sanan lopusta tunnistettava osa päätellä /pˈæːtellæ/ coniecto tehdä johtopäätös päättyä /pˈæːtːyæ/ finem habeo tulla loppuunsa päättämätön /pˈæːtːæmætøn/ infectus sellainen, mitä ei ole saatettu päätökseen; keskeneräinen päättää /pˈæːtːæː/ finio viedä loppuun, saattaa loppuun, lopettaa pääty /pˈæːty/ exitus pitkänomaisen rakennuksen lyhyempi sivu tai sivu, jonka yläosa rajautuu kattoon kolmiomaisena päätön /pˈæːtøn/ excors aivoton, typerä, tyhmä päätös /pˈæːtøs/ 1. consultum pohdinnan tuloksena syntyvä vakuuttuminen jonkin asian tekemisestä; hallinnollisesti tehty ratkaisu 2. crīmen oikeuden päätös pöhistä /pˈøhɪstæ/ anhēlō tupruttaa, hönkiä, pöhkyä, päästää ajoittain kaasua tai savua pökäle /pˈøkæle/ stercus pala kiinteää ulostetta pölkky /pˈølkːy/ claudō 2. puupölkky, pölli, tukin tai hirren katkaistu osa erityisesti asetettuna pystyyn alustaksi 3. alusta, jolle teloitettavan kaula asetetaan katkaistavaksi pöllö /pˈøllø/ ulula, noctua Strigidae-heimoon kuuluvia öisin liikkuvia petolintuja, jotka tunnistaa suuresta päästä, lyhyestä kaulasta ja koukkumaisesta nokasta pöllölintu /pˈøllølˌintu/ būbō (eläintiede) kaikkialla maailmassa Antarktista lukuun ottamatta tavattavan lintulahkon (Strigiformes) yksilö. Pöllölintuihin kuuluu noin 200 lintulajia. pöly /pˈøly/ pelédug, pulvis hyvin hienojakoinen aine, jolle ilmassa leijuminen on ominaista pölynimuri /pˈølynˌimurɪ/ pulveris hauritorium siivoukseen käytettävä sähkölaite, joka imee sisäänsä pölyä ja roskia pölypyörre /pˈølypˌyørre/ vertigo nouseva ilmapyörre, johon on sekoittunut pölyä pölyttää /pˈølytːæː/ pulvis poistaa pölyä pölyyntyä /pˈølyːntˌyæ/ pulvis tulla pölyiseksi, kerätä pölyä pörssi /pˈørssɪ/ sacculus julkinen kauppapaikka kaupankäynnin kohteen, erityisesti arvopapereiden, ostamista ja myymistä varten; rakennus jossa se toimii pötsi /pˈøtsɪ/ ingluviēs märehtijän ensimmäinen maha pöytä /pˈøytæ/ mensa huonekalu, jossa on jalkojen varassa seisova taso työntekoa, lukemista, syömistä yms. varten pöytälaatikko /pˈøytælˌaːtɪkːo/ loculus kirjoituspöytään tai muuhun pöytään kuuluva vetolaatikko pöytäliina /pˈøytælˌiːna/ mēnsārium pöydän päälle asetettava liina, joka suojaa pöydänkantta quadrivium /kˈuadrɪvium/ quadrivium keskiajan koulussa tähtitieteen, musiikin, aritmetiikan ja geometrian käsittävä opintokokonaisuus raadollinen /rˈaːdollɪnen/ miser kurja, onneton, julma, kova raaja /rˈaːja/ articulus selkärankaisten ja niveljalkaisten parillinen nivelikäs uloke, jota käytetään tarttumiseen tai liikkumiseen raajarikko /rˈaːjarˌikːo/ debilito vaikeasti raajavammainen henkilö raajarikkoinen /rˈaːjarˌikːoinen/ claudus sellainen, jonka raajat ovat kokonaan tai osittain vahingoittuneet tai toimintakyvyttömät raaka /rˈaːka/ 1. crudus sellainen, joka ei ole vielä kypsynyt, kypsymätön 2. sanguinolentus kypsentämätön; vaillinaisesti kypsennetty 3. acerbus julma, toisten oikeuksista tai hyvinvoinnista piittaamaton, arkikielessä brutaali raaka /rˈaːka/ cornicula purjealuksen mastoon poikittain kiinnitetty pyöröpuu, raakapuu, johon raakapurje kiinnitetään raakalaisuus /rˈaːkalˌaisuːs/ saevitia se, että on raakalainen raakkua /rˈaːkːua/ grocāre variksen ääntelyä kuvaava verbi raakunta /rˈaːkunta/ grocāre variksen ääntely raamattu /rˈaːmatːu/ biblia iso kirja, etenkin kattavista, ohjekirjoista käytetty sanonta raamatullinen /rˈaːmatˌullɪnen/ biblicus sellainen, joka liittyy Raamattuun, on Raamatussa tai Raamatusta peräisin raapia /rˈaːpɪa/ scabo vetää tai hangata jollakin terävällä jotakin pintaa jälkiä jättäen, naarmuttaen raaputtaa /rˈaːputːaː/ annullare eräänlaisesta raapimisesta raato /rˈaːto/ cadaver kuollut, hajoava eläimen ruumis rabbi /rˈabːɪ/ rabbi juutalainen lainoppinut, alun perin juutalaisen uskon ja lain opettaja ja tulkitsija ja tuomari, joka voi nykyisin myös toimia jumalanpalveluksissa ja edustaa juutalaista seurakuntaa rabbiini /rˈabːɪːnɪ/ rabbi juutalaisen seurakunnan hengellinen johtaja, Talmudin tuntija rabies /rˈabies/ rabies rhabdo-RNA-viruksen aiheuttama aivotulehdukseen johtava virusinfektio, joka leviää syljen, esim. eläimen pureman välityksellä. Jokainen yritys juoda vettä tai muuta nestettä aiheuttaa nielun lihaksissa erittäin kivuliaan kouristuksen. radio /rˈadɪo/ radiophonia radioaaltoja lähettävä ja vastaanottava laite tai laitteisto, jota käytetään viestinnässä ja joukkotiedotuksessa radioaktiivisuus /rˈadɪoˌaktɪːvɪsuːs/ radioactivitas luonnonilmiö, jossa tiettyjen alkuaineiden atomit hajoavat spontaanisti säteilyä vapauttaen radioamatööri /rˈadɪˌoamatˌøːrɪ/ perna radioamatööritutkinnon suorittanut henkilö, jonka tarkoituksena on pitää radioyhteyksiä toisten radioamatöörien kanssa radiologi /rˈadɪˌoloɡɪ/ radiologistus radiologian tuntija, tutkija tai siihen radiologiaan erikoistut lääkäri radioputki /rˈadɪopˌutkɪ/ tubus elektroniputki, viittaa komponentin käyttämiseen radiovastaanottimissa tai lähettimissä radiovastaanotin /rˈadɪovˌastaːnotɪn/ capsella radiophonica radiolähetysten vastaanottamiseen käytettävä laite, arkikielessä radio, jossa antennin kautta saatu radiosignaali vahvistetaan ja siitä erotetaan siirretty informaatio, esimerkiksi ääni radium /rˈadium/ radium maa-alkalimetalleihin kuuluva radioaktiivinen alkuaine, tunnus Ra rae /rˈae/ 1. ave taivaalta raesateessa satava pala jäätä 2. granum (materiaalitiede) yhden yksittäiskiteen muodostama alue kiteisessä materiaalissa raha /rˈaha/ pecunia, aes vaihdon väline, jota voi vaihtaa hyödykkeisiin eli palveluihin ja tavaroihin ja jota käytetään arvon ja hinnan mittana rahallinen /rˈahallɪnen/ pecūniārius rahataloutta koskeva rahanpesu /rˈahampˌesu/ lavatio pecuniae rikoksilla hankitun rahan naamiointi laillisista lähteistä saaduksi rahapaja /rˈahapˌaja/ menta laitos joka lyö kolikoita; nykyään toimenkuvaan kuuluu myös seteleiden painaminen rahaton /rˈahaton/ accendō sellainen, jolla ei ole rahaa, vailla rahaa oleva rahti /rˈahtɪ/ onus korvaus tavaran kuljetuksesta, rahti-, kuljetusmaksu rahtilaiva /rˈahtɪlˌaiva/ onerāria tavaroiden kuljettamiseen tarkoitettu laiva raide /rˈaide/ rallus yhden tai kahden kiskon muodostama kokonaisuus, junanrata; monorail t. rautatien kiskopari raihnainen /rˈaihnainen/ decrepitus iän tai vaivojen heikentämä tai rappeuttama railo /rˈailo/ barāthrum jäähän ilmestyvä halkeama raiskaaja /rˈaiskaːja/ constuprātor henkilö, joka käyttää seksuaalisesti hyväkseen, raiskaa raiskata /rˈaiskata/ constuprō pakottaa sukupuoliyhdyntään fyysistä väkivaltaa, sen uhkaa tai sillä pelottelua käyttäen raiskaus /rˈaiskaus/ illata pudicitiae väkisinmakaaminen, sukupuoliyhteys ilman toisen osapuolen tahtoa raita /rˈaita/ 1. acta pitkänomainen kuvio, juova 2. orbita kanava johon on tallennettu audiosignaali raitiotie /rˈaitɪotie/ currus electricus kadulle henkilöliikennettä varten rakennettu yleensä sähköistetty rautatien tyyppinen järjestelmä, jolla lyhyin välein kulkee raitiovaunuja raitiovaunu /rˈaitɪovˌaunu/ currus electricus raitiotietä pitkin kulkeva kaupungin sisäisen tai lähiliikenteen joukkoliikenneväline raitis /rˈaitɪs/ 1. abstēmius alkoholijuomia nauttimaton 2. mustus raikas; kirpeä, viileä raittius /rˈaitːius/ sobrietas raittiina oleminen raivokohtaus /rˈaivokˌohtaus/ aptus tilanne, jossa henkilö on täynnä raivoa eikä näytä rauhoittuvan lainkaan raja /rˈaja/ finis, limes se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa raja-arvo /rˈajaˈarvo/ līmen rajoituksenomainen arvo, jota ei saisi ylittää tai alittaa rajallinen /rˈajallɪnen/ conclūsus rajoitettu, rajalla tai rajoilla varustettu rajasuutari /rˈajasˌuːtarɪ/ sūtor suutari, joka korjailee rikkinäisiä kenkiä, mutta jonka taidot eivät välttämättä riitä uusien valmistukseen rajata /rˈajata/ 1. compescō määritellä rajat, joiden sisälle jokin jää 2. frux poistaa valokuvasta ylimääräiset kaistaleet reunoilta, jotta pääkohde tulisi paremmin esille rajatarkastus /rˈajatˌarkastus/ adisyón maan rajalla suoritettava tarkastus rajaus /rˈajaus/ demarcatio tarkasteltavan asian rajojen asettaminen laajuuden kaventamiseksi rajavastuuyhtiö /rˈajavˌastuːˌyhtɪø/ definitus eräissä oikeusjärjestelmissä yhtiömuoto, jossa yhtiömiesten vastuu yrityksen veloista ja muista sitoumuksista on rajattu kiinteään summaan rajoittaa /rˈajoitːaː/ cohibeō 2. estää tai kieltää tapahtumasta tai tekemästä jotakin liian pitkälle tai laajalle, asettaa rajoitteita 3. olla jonkin rajana, muodostaa tai asettaa raja rajoitus /rˈajoitus/ terminus jotain toimintaa rajoittava asia rajuilma /rˈajwɪlma/ procella kova myrsky, sade ja ukkonen rakas /rˈakas/ gratus sellainen, joka on rakkauden kohteena, erityisen pidetty, monesti myös palvottu rakastaa /rˈakastaː/ amo, amare pitää paljon; olla syvästi kiintynyt pitkänkin ajan jälkeen rakastaja /rˈakastˌaja/ amator henkilö, joka rakastaa rakastajatar /rˈakastˌajatar/ amatrix naispuolinen henkilö, jonka kanssa jklla avioliiton ulkopuolinen suhde rakastettava /rˈakastˌetːava/ comis sellainen, josta on helppo pitää; herttainen rakastettavasti /rˈakastˌetːavˌastɪ/ amabiliter rakastettavalla tavalla rakastettu /rˈakastˌetːu/ cārus rakkauden kohteena oleva tai ollut, rakas rakastettu /rˈakastˌetːu/ cārus rakkauden kohde, rakas rakennus /rˈakennus/ aedificium, aedificatio ihmisen tekemä rakennelma, jossa on katto, seinät ja lattia rakennusmies /rˈakennˌusmies/ aedificātor rakennusalan ammattilainen, joka työskentelee rakennuksella rakennustyöntekijä /rˈakennˌustyøntˌekɪjæ/ aedificātor myös rakennusmies, rakennusalan ammattilainen, joka työskentelee rakennuksella rakentaa /rˈakentaː/ struere tehdä rakennus tai rakennelma rakentaja /rˈakentˌaja/ aedificātor henkilö tai yritys, joka rakentaa rakentaminen /rˈakentˌamɪnen/ cōnstructiō rakennuksen tai muun rakennuskohteen toteuttaminen rakkaus /rˈakːaus/ 1. amor, caritas syvän kiintymyksen tunne toista ihmistä tai jotakin asiaa kohtaan 2. amor henkilö johon on rakastuttu, rakkauden kohde rakkaussuhde /rˈakːaussˌuhde/ necessitudo yleensä ihastumisesta alkava kahden toisilleen henkisesti läheisen ihmisen välinen vuorovaikutteinen suhde rakko /rˈakːo/ vesica nesteen täyttämä pussimainen sisäelin rakuuna /rˈakuːna/ 1. aphrissa monivuotinen yrttikasvi, Artemisia dracunculus, jota käytetään kuivattuna mausteena 2. draco jalan taisteleva, mutta hevosella liikkuva sotilas rampa /rˈampa/ claudus raajavammainen (kyse jaloista) rangaista /rˈaŋŋaista/ multō aiheuttaa toiselle kielteinen kokemus opetuksenomaisena seurauksena tämän väärästä teosta rangaistus /rˈaŋŋaistus/ poena seuraamus rikoksesta tai muusta konkreettista kohdetta tai elävää olentoa kohtaan tehdystä rikkomuksesta rankka /rˈaŋkːa/ dificilis ankara, kova rankki /rˈaŋkːɪ/ gradus arvoaste, etuoikeusjärjestys ranne /rˈanne/ carpus ihmisen kädessä kyynärvarren ja kämmenen välillä sijaitseva kahden nivelen yhdistelmä, joka mahdollistaa kämmenen taivuttamisen rannekoru /rˈannekˌoru/ armilla ranteeseen tarkoitettu koru, saattaa olla rannerengas ranneluu /rˈanneluː/ ossa carpi joku ranteen monista luista rannikko /rˈannɪkːo/ litus meren rantaa lähellä olevat alueet ranska /rˈanska/ lingua Francogallica romaaninen kieli, jota puhutaan etenkin Ranskassa, Belgiassa, Sveitsissä ja Kanadassa ja useissa Afrikan maissa (kielitunnus: fr) ranskaksi /rˈanskaksɪ/ Gallicus ranskan kielellä, ranskan kielelle ranskalainen /rˈanskalˌainen/ Gallicus Ranskasta peräisin oleva tai Ranskaan liittyvä ranskalainen /rˈanskalˌainen/ Francus pysyvästi Ranskassa asuva henkilö ranskalainen suudelma /rˈanskalˌainen sˈuːdelma/ bāsium linguae romanttista tai seksuaalista mielihyvää tuottava ele, jossa kaksi ihmistä koskettelee toistensa kieliä ja suuontelon sisäosia ranskalaiset perunat /rˈanskalˌaiset pˈerunat/ papa rasvassa uppopaistettuista perunasuikaleista koostuva ruokalaji ranskankielinen /rˈanskaŋkˌielɪnen/ Francophona ranskan kieltä äidinkielenään puhuva tai muuten hyvin osaava ranskanpaisti /rˈanskampˌaistɪ/ lumbus (keittiö) naudan selkäpaisti ranta /rˈanta/ litus, ora vesistön ja maan raja-alue rantapenger /rˈantapˌeŋŋer/ rīpa aaltojen kulutustyön aiheuttama rantamuodostelma, jossa erotetaan jyrkkä törmä, osittain veden peitossa oleva pengertasanne ja törmästä irtautuneiden maa-ainesten muodostama jyrkänparras rantautua /rˈantautˌua/ acta tulla rantaan raottaa /rˈaotːaː/ rīma avata hieman, avata raolleen rapata /rˈapata/ tectōrium päällystää laastilla esim. seinää rapautua /rˈapautˌua/ caelum kulua eroosion vaikutuksesta raportoida /rˈaportˌoida/ auditio tehdä selkeäksi, kertoa tapahtuneesta, tehdä raportti raportti /rˈaportːɪ/ auditio asiateksti, joka tiedottaa jostakin asiasta, tiedotus, selonteko, tilannekatsaus rappaaja /rˈapːaːja/ tector rakennusalan ammattilainen, jonka toimenkuvaan kuuluu erityisesti rappaaminen rappauslaasti /rˈapːauslˌaːstɪ/ tectōrium rappaamiseen käytettävä laasti rapsuttaa /rˈapsutːaː/ scabō hangata ihoa sormenpäillä tottaen mielihyvää rapsutettavalle rapu /rˈapu/ cancer jonkin rapuihin kuuluva, vedessä elävä äyriäisten heimon kymmenjalkaisten lahkoon kuuluva äyriäinen. Ravuilla on kookkaat sakset ja kitiinikuori. rasia /rˈasɪa/ capsa pieni laatikko rasismi /rˈasɪsmɪ/ elatio phyletica discriminatrix ihmisten erottelu tai poissulkeminen rodun, ihonvärin, syntyperän tai kansallisen tai etnisen alkuperän perusteella; ihmisrotujen tasa-arvon kiistäjä; oman rodun suosiminen tai sen kannattaminen ja edistäminen että jotkut rodut ovat arvokkaampia kuin toiset raskaana /rˈaskaːna/ praegnans (naisesta) tilassa, jossa kohdussa kehittyy parhaillaan sikiöstä jälkeläinen raskaana oleva /rˈaskaːna ˈoleva/ gravidus gravidi, henkilöstä, jonka kohdussa on kehittymässä lapsi raskas /rˈaskas/ gravis painava, suuri massaltaan, normaalia painavampi raskaudenehkäisy /rˈaskaudenˌehkæisy/ contraconceptio ovulaation estäminen raskaudenkeskeytys /rˈaskaudˌeŋkeskˌeytys/ abagmentum abortti; hedelmöittyneen ja kiinnittyneen munasolun tai sikiön tuhoaminen raskaus /rˈaskaus/ graviditas raskaana oleminen, vauvan odottaminen, raskaustila raskausaika /rˈaskausˌaika/ graviditās ihmisellä noin yhdeksän kuukautta vauvan odottamista hedelmöityksen ja synnytyksen välillä; odotusaika raspi /rˈaspɪ/ grosa karkea viila rastas /rˈastas/ turdus jokin heimon Turdidae varpuslinnuista rasti /rˈastɪ/ crux vinoristi rasva /rˈasva/ adeps, arvina eläimen ihonalainen rasvakudos rata /rˈata/ 1. orbita tietty kulkureitti 2. via reitti, jota pitkin kuljetaan kilpaillessa nopeuslajeissa ratapölkky /rˈatapˌølkːy/ limen rautatien pohjalle asetettu vaakasuora pölkky, johon kiskot kiinnitetään rationaaliluku /rˈatɪonˌaːlɪlˌuku/ numerus rationalis luku, joka voidaan kirjoittaa kahden kokonaisluvun osamääränä eli murtolukuna ratkaista /rˈatkaista/ dĭrĭmĕre löytää ratkaisu pulmaan ratkaisu /rˈatkaisu/ 1. clāvis oikea vastaus tai vastaus ongelmaan 2. decisio riidan saaminen selvitetyksi tai tuomioistuimen päätös ratsastaa /rˈatsastaː/ 1. equitare kulkea eläimen, usein hevosen selässä, ohjastaa ratsua sen selässä istuen 2. caballico käyttää toisen saavutuksia, mainetta tms. omaksi edukseen ratsastaja /rˈatsastˌaja/ rector hevosen selässä ratsain liikkuva henkilö ratsastava /rˈatsastˌava/ eques sellainen, joka ratsastaa parhaillaan tai toisinaan ratsastus /rˈatsastus/ equitatio liikkuminen ratsulla istuen sen selässä ja ohjastaen, myös urheilumuotona ratsu /rˈatsu/ eques hevosenpään muotoinen nappula ♞, ♘ ratsuhevonen /rˈatsuhˌevonen/ ascendō ratsuna toimiva, ratsastamiseen käytettävä hevonen ratsumies /rˈatsumies/ eques ratsuväen sotilas ratsuväki /rˈatsuvˌækɪ/ equitatus sotajoukko joka liikkuu ratsain hevosella rattaat /rˈatːaːt/ iumentum kärryt, vaunut raudoittaa /rˈaudoitːaː/ corrōborō lisätä betoniin (esim. rakennuksen perustuksiin) raudoitteita rauha /rˈauha/ pax 2. häiriötön olotila 3. riidaton olotila 4. sodaton tila rauhallinen /rˈauhallɪnen/ tranquillus tyyni, hermoilematon rauhaton /rˈauhaton/ implacidus 2. sellainen, joka ei saa rauhaa 3. sellainen, jossa ei saa rauhaa, jossa ei ole rauhallista rauhattomuus /rˈauhatːomuːs/ inquiētūdō se, että on rauhaton rauhoitus /rˈauhoitus/ mūnīmen lainmääräykset luonnonsuojelusta, kalavesien ja riistan hoitamisesta sekä omaisuuden hävittämisestä rauma /rˈauma/ via virtaava, talvisinkin sula salmi rausku /rˈausku/ raia lähellä pohjaa elävä ja pohjaliejussa maaten saalista vaaniva rustokala, jolla on litteä ruumis ja silmät "selkäpuolella" rauta /rˈauta/ ferrum siirtymämetalleihin kuuluva alkuaine; kemiallinen merkki Fe rautainen /rˈautainen/ ferreus raudasta valmistettu, rauta- rautakausi /rˈautakˌausɪ/ etas ferrum esihistoriallinen kausi, jolloin rauta otettiin yleiseen käyttöön työkalujen, aseiden ja muiden tarve-esineiden valmistuksessa rautatammi /rˈautatˌammɪ/ īlex eteläisessä Euroopassa kasvava tammilajike (Quercus ilex), jonka terhoja käytetään sian ruoaksi ja myös ihmisravinnoksi rautatie /rˈautatie/ ferrivia rautatieliikenteen ja muun kiskoliikenteen käyttöön kiskoista rakennettu raidetie; raideliikenneväylä kaikkine siihen kuuluvine raiteineen, laitteineen ja järjestelmineen rautatieasema /rˈautatˌieasˌema/ statio ferriviaria henkilö- ja tavaraliikenteen hoitamiseen tarkoitettu rautatieliikennepaikka, jossa junat pysähtyvät rautatiet /rˈautatiet/ ferrivia raideliikennettä ja usein myös sen oheistoimintoja hoitava organisaatio rautatievaunu /rˈautatˌievaunu/ carrus junanvaunu; kuljetus- ja liikennöintiväline rautateillä; vaunu, joista juna koostetaan liittämällä niitä peräkkäin toisiinsa ja veturiin rautias /rˈautɪas/ castanea hevosesta, jonka peitinkarva on ruskea ja jouhet samanväriset tai peitinkarvaa vaaleammat ravata /rˈavata/ 1. succussare (hevosurheilu, ym.) juosta ravia 2. lustrum juoksennella; käydä jossain häiritsevän usein, rampata ravinto /rˈavɪnto/ alimentum ravintoaine energian lähteenä ravintola /rˈavɪntˌola/ gānea valmiin paikalla nautittavan ruoan, virvokkeiden ja juoma-annosten, usein myös alkoholin, tarjoamiseen erikoistunut ravitsemusliike ravirata /rˈavɪrˌata/ curriculum raviajoa ja -kilpailuja varten kunnostettu rata ravita /rˈavɪta/ alere antaa ravintoa, tyydyttää ravinnontarve ravustaa /rˈavustaː/ cancer pyydystää rapuja reaalinen /rˈeaːlɪnen/ naturalis reaalilukuarvoinen realisoida /rˈealɪsˌoida/ efficio muuttaa omaisuus rahaksi esim. myymällä se realistinen /rˈealˌistɪnen/ vērīsimilis todenmukainen realiteetti /rˈealɪtˌeːtːɪ/ realitas tosiasia, fakta reetialainen /rˈeːtɪalˌainen/ Raeticus Raetiaan liittyvä reetialainen /rˈeːtɪalˌainen/ Raeti Keski-Euroopassa sijainneen Rooman provinssin Raetian asukas reformaattori /rˈeformˌaːtːorɪ/ reformātor uskonpuhdistaja reformi /rˈeformɪ/ ēmendō suunnitelmallinen ja laillisin keinoin toimeenpantu uudistus rehellisyys /rˈehellɪsyːs/ honestas valheita välttävä luonteenomaisuus rehennellä /rˈehennellæ/ glorior tuoda esille omia positiivisia asioita kohottaakseen sosiaalista asemaansa rehentely /rˈehentˌely/ iactantia rehenteleminen rehevä /rˈehevæ/ pinguis naisesta: muodokas, isorintainen ja lanteikas, uhkea; ihmisestä: pullea, pulska rehtori /rˈehtorɪ/ dominus negōtiī oppilaitoksen johtajasta käytetty nimitys alakoulusta yliopistoon rehu /rˈehu/ cibus eläinten, erityisesti karjan ravinto rehustaa /rˈehustaː/ cibus ruokkia rehulla reikä /rˈeikæ/ apertūra 2. kappaleen läpi menevä lyhyehkö aukko 3. hammasmädän eli karieksen aiheuttama vaurio hampaassa reilu /rˈeilu/ 1. iustus rehti, vilpitön 2. generōsus runsas reiluus /rˈeiluːs/ pulchritūdō se, että on reilu reisi /rˈeisɪ/ femur lonkan ja polven välinen jalan yläosa reisiluu /rˈeisɪluː/ os femoris lonkkanivelen ja polvinivelen välissä sijaitseva, ihmiskehon pisin luu (lat. os femoris) reissu /rˈeissu/ iter matka reitti /rˈeitːɪ/ iter se, mitä pitkin jokin kulkee tai on kulkenut reivata /rˈeivata/ ālūcinor osallistua reiveihin, tanssia reiveissä reklamaatio /rˈeklamˌaːtɪo/ querēla hyödykkeen virheellisyyden ilmoittaminen ja korvauksen vaatiminen; valitus, takaisin vaatiminen rekrytoida /rˈekrytˌoida/ tiro hankkia väkeä osalliseksi toimintaan rekvisiitta /rˈekvɪsˌiːtːa/ vīcus (teatteri) näytelmässä, lähinnä lavastuksessa tarvittavat tavarat ja esineet rekyyli /rˈekyːlɪ/ recellō ampuma-aseen laukaistaessa ampujaa kohti suuntama voima relatiivinen /rˈelatˌiːvɪnen/ relativus suhteellinen reliabiliteetti /rˈelɪˌabɪlɪtˌeːtːɪ/ firmitas mittarin tai menetelmän luotettavuus; se, että ei saada sattumanvaraisia tuloksia, vaan saadaan johdonmukaisia tuloksia reliefi /rˈeliefɪ/ aberrātiō (kuvataide) korkokuva reliikki /rˈelɪːkːɪ/ memoria pyhäinjäännös remontti /rˈemontːɪ/ renovātiō korjaustyö rengas /rˈeŋŋas/ 1. anulus 2. ympyrän muotoinen, keskeltä avoin esine 3. planeetan ympärille irtomateriasta muodostunut ohut kiekko 2. cummis ajoneuvon pyörän kumiosa 3. ānulus algebrallinen joukko, jolla on yhteenlasku- ja kertolaskuoperaatiot. Rengas on ryhmä yhteenlaskun suhteen ja monoidi kertolaskun suhteen. renium /rˈenium/ rhenium eräs alkuaine renki /rˈeŋkɪ/ operarius rusticus maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella rento /rˈento/ remissus huoleton, leppoisa, ei hermostu helposti rentoutua /rˈentoutˌua/ relaxō saattaa itsensä rentoon olotilaan repiä /rˈepɪæ/ lacerare rikkoa useaan osaan (yl. jotain osittain pehmeää) reppu /rˈepːu/ pannus selässä kannettava pussi, jossa on olkapäiden yli kulkevat hihnat resensio /rˈesensˌio/ recensio kirjallinen arvostelu resepti /rˈeseptɪ/ praeceptum lääkemääräys; lääkärin määräys potilaalle annettavista lääkkeistä reservi /rˈeservɪ/ subsidiāriī jotain käyttöä varten varattu resurssi resiprookkipronomini /rˈesɪprˌoːkːɪprˌonomˌinɪ/ pronomen reciprocum vastavuoroisuutta ilmaiseva pronomini, esimerkiksi toinen toisemme resistanssi /rˈesɪstˌanssɪ/ resistantia sähköinen vastus, sähkövastus; suure, joka kuvaa johtimen sähkövirran kulun vastustamiskykyä (tunnus R, yksikkö ohmi (Ω)) resitaatio /rˈesɪtˌaːtɪo/ recitatio resitoimalla lukeminen, resitointi resitoida /rˈesɪtˌoida/ recitō lukea ääneen laulaen (runoa tms.) resoluutio /rˈesolˌuːtɪo/ scītum kuvan tarkkuus eli erottelukyky, pituusyksikköä kohden olevien pikselien lukumäärä retiisi /rˈetɪːsɪ/ raphanum ristikukkaisten heimoon kuuluva kasvi (Raphanus sativus var. sativus), joka on eräs maailman vanhimmista viljelykasveista. Sen kirpeä alkeisvarsi on yleensä päältä punainen ja sisältä valkoinen retki /rˈetkɪ/ iter ulkoilmassa ilman ajoneuvoa tehtävä matka retoriikka /rˈetorˌiːkːa/ ars rhetorica puhetaito; puhetaito-oppi retorinen /rˈetorɪnen/ Ars rhetorica puhetaidollinen, retoriikkaan kuuluva retriitti /rˈetrɪːtːɪ/ pedem referre vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi reumatologia /rˈeumatˌoloɡˌia/ rheumatologia lääketieteen haara joka on erikoistunut niveltulehdukseen ja muihin nivelten ongelmiin reuna /rˈeuna/ margō kohta, jossa jokin päättyy ja toinen alkaa reunakiveys /rˈeunakɪveys/ crepīdō kadun tai jalkakäytävän reunan kiveys, yleensä betonisista tai graniittisista reunakivistä tehty revetä /rˈevetæ/ lacerare mennä rikki tietyllä tavalla (esim. kankaasta) revontulet /rˈevontulet/ aurora australis ilmakehän ilmiö, jossa Auringosta lähteneet varatut hiukkaset aiheuttavat napapiirien läheisyydessä aaltoilevan valoilmiön ribonukleiinihappo /rˈibonˌukleˌiːnɪhˌapːo/ acidum ribonucleicum nukleiinihappo, jonka päätehtävänä elävässä solussa on valkuaissynteesin ohjaaminen. Ribonukleiinihappon lyhenne on RNA. ribosomi /rˈibosˌomɪ/ ribosoma soluelin, jossa proteiinisynteesi tapahtuu riehakas /rˈiehakas/ raucus hillitön, riemukas, raju riekko /rˈiekːo/ Lagopus lagopus yleisesti Lapin lintuna pidetty metsäkanalintu, jota esiintyy koko Suomessa (Lagopus lagopus) riemu /rˈiemu/ ēlātiō suuri ilo riemuita /rˈiemwɪta/ gaudeō tuntea tai osoittaa voimakasta iloa rihma /rˈihma/ fīlum yksinkertainen ohut säie riidellä /rˈiːdellæ/ iurgō väitellä raivokkaasti, tapella riikinkukko /rˈiːkɪŋkˌukːo/ pavo luonnonvaraisena Etelä-Aasiassa tavattava suurikokoinen kanalintu (), joka tunnetaan uroksen koristeellisista pyrstösulista riimi /rˈiːmɪ/ homoeoteleuton runon loppusointu riimu /rˈiːmu/ 1. runa riimukirjain 2. capistrum juova, naarmu, viilto, raaputus (josta "riimun" merkitys "riimukirjain" eli "raaputettu kirjain") riimukirjain /rˈiːmukˌirjain/ runa riimukirjoituksen kirjain riippua /rˈiːpːua/ 1. nītor määräytyä jonkin tekijän mukaan 2. pendeō (asennosta tai asemasta) olla riipuksissa; roikkua riippumatto /rˈiːpːumˌatːo/ lectulus pensilis tekstiiverkosta tai kankaasta tehty kahden pidikkeen väliin ripustettu makuualusta riippuminen /rˈiːpːumɪnen/ pendulus riippua-verbistä muodostettu teonnimi riippuvainen /rˈiːpːuvˌainen/ dependens jostain seikasta, asiasta tai aineesta riippuvainen henkilö riippuvuus /rˈiːpːuvuːs/ consortium pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila; addiktio riisi /rˈiːsɪ/ oryza riisien heinäkasvisuvun (Oryza) luonnonvaraisten tai syötäväksi viljeltyjen lajien yleisnimi; riisi on trooppisilla ja subtrooppisilla seuduilla viljelty maapallon tärkein viljalaji riista /rˈiːsta/ lūdus luonnonvaraisina elävät nisäkkäät tai linnut, joita käytetään saaliseläiminä ja metsästetään ruoaksi tai turkisten vuoksi riistanmakuinen /rˈiːstanmˌakwɪnen/ lūdus (keittiö) sellainen, jonka maku on peräisin riistasta. riisua /rˈiːsua/ exuō ottaa itseltään tai toiselta pois päältä vaate tms. riita /rˈiːta/ iurgium tavallisesti mielipide-eron aiheuttama sanasota, johtaa joskus tappeluihin riitti /rˈiːtːɪ/ caerimōnia liturginen toimitus tai seremonia; palvontameno riittävästi /rˈiːtːævˌæstɪ/ sufficienter riittävällä tavalla; tarpeeksi riittää /rˈiːtːæː/ -nam tyydyttää tarpeet, olla tarpeeksi riivata /rˈiːvata/ habeō aiheuttaa demoninen possessio riiviö /rˈiːvɪø/ furcifer pahankurisesta kakarasta käytetty nimitys rikas /rˈikas/ dives sellainen, jolla on hallussaan runsaasti omaisuutta rikastua /rˈikastˌua/ 1. dives tulla rikkaaksi, vaurastua merkittävästi 2. dītō erottua luonnon geologisissa prosesseissa mineraaliesiintymäksi tsm. rikastuttaa /rˈikastˌutːaː/ dītō tehdä rikkaammaksi; saada rikastumaan rikkaruoho /rˈikːarˌuoho/ runcō rikkakasvi rikki /rˈikːɪ/ sulphur, sulfur epämetalleihin kuuluva yleinen, mauton ja hajuton, väriltään keltainen alkuaine. Rikin kemiallinen merkki on S. rikkihappo /rˈikːɪhˌapːo/ acidum sulphuricum H₂SO₄, vahva happo, joka liuottaa epäjaloja metalleja rikkinäinen /rˈikːɪnˌæinen/ fractus rikki mennyt, rikki oleva, rikkoutunut, rikottu rikkoa /rˈikːoa/ violō 2. tehdä rikkinäiseksi, särkeä, panna palasiksi 3. toimia noudattamatta sääntöjä tai lupausta 4. vaihtaa seteli pienemmiksi rahoiksi 5. poistaa rikat, perata rikkoontua /rˈikːoːntˌua/ cōnfringō mennä rikki, hajota rikkoutua /rˈikːoutˌua/ cōnfringō mennä rikki itsekseen rikkuri /rˈikːurɪ/ crusta henkilö, joka ei osallistu lakkoon muiden osallistuessa; lakonrikkoja rikollinen /rˈikollɪnen/ scelestus lainvastainen rikollinen /rˈikollɪnen/ scelestus henkilö, joka ei noudata lakia, lainrikkoja, rikokseen syyllistynyt rikollisuus /rˈikollɪsuːs/ facinus rikolliset teot, rikosten määrä (yhteiskunnallisena ilmiönä) rikos /rˈikos/ scelus, facinus laissa rangaistavaksi säädetty teko tai laiminlyönti rikosoikeudellinen /rˈikosˌoikeudˌellɪnen/ scelestus rikosoikeuteen kuuluva, sisältyvä tai liittyvä rima /rˈima/ caupōna lautaa kapeampi ohut puulista rinnastaa /rˈinnastaː/ comparare pitää vertailukelpoisena tai samanarvoisena jnk kanssa rinne /rˈinne/ clīvus kalteva tai viettävä maa; maa-alue kukkulan ja laakson välillä. rinta /rˈinta/ 1. pectus, mamma ihmisen yläruumiin etuosa 2. mamma ihmisen yläruumiin etuosassa oleva ruumiinosa, joka sisältää maitorauhasen, rasvakudosta ja nännin (usein monikossa rinnat tarkoittaen molempia rintoja) rintakehä /rˈintakˌehæ/ thorax kylkiluiden, rintanikamien ja rintalastan tukema alue selkärankaisen ruumiissa rintalasta /rˈintalˌasta/ sternum keskellä rintakehää sijaitseva pitkä ja litteä luu, johon kylkiluut kiinnittyvät kylkirustojen välityksellä rintaliivit /rˈintalˌiːvɪt/ strophium naisten alusvaate, joissa on kaksi kuppia, jotka peittävät ja samalla tukevat rintoja rintama /rˈintama/ frons sotajoukkojen muodostelma puolustuksen tai hyökkäyksen etuosassa, tavallisesti valtion rajalla ja historiallisesti siellä missä sijaitsevat juoksuhaudat rintamakarkuri /rˈintamakˌarkurɪ/ dēsertor sotilas, joka pakeni rintamalta sodan aikana rintaneula /rˈintanˌeula/ fībula naisten vaatteen rintamukseen kiinnitettävä koru rintava /rˈintava/ mammōsus isorintainen (lähinnä naisesta, jolla kookkaat rinnat) ripa /rˈipa/ 1. ansa ostii kahva, kädensija 2. costa ohut ja litteä lämpöä hyvin johtava liuska ripeä /rˈipeæ/ callidus nopea, vauhdikas rippi /rˈipːɪ/ scripta syntien tunnustus papille, katumus ja synninpäästö kristillisissä kirkoissa ripsi /rˈipsɪ/ cilia (yleensä monikossa) silmäripsen kärjessä kasvava karva ripuli /rˈipulɪ/ alvei profluvium oire, jossa potilaan uloste on vetistä ja ulostustarve lisääntyy ripustaa /rˈipustaː/ pendō laittaa roikkumaan riskeerata /rˈiskeːrˌata/ audeo ottaa riskiä; joutua tai jättää riskille alttiiksi riski /rˈiskɪ/ 1. anomalus roteva, voimakas (henkilöstä) 2. crassus isokokoinen, vahva riski /rˈiskɪ/ alea negatiivisen tapahtuman ja tämän toteutumisen uhka ja sen toteutumisen todennäköisyys (esim. onnettomuuden tai sairauden) ristetä /rˈistetæ/ differō olla erilaisia, tavoitella erilaisia tai päinvastaisia asioita risteys /rˈisteys/ travectio kohta, jossa kaksi reittiä tai useampi risteävät risteyttää /rˈisteytːæː/ Crux saattaa lisääntymään keskenään kaksi perimältään erilaista yksilöä risti /rˈistɪ/ crux 2. muodostelma, jossa kaksi osaa kulkevat toistensa poikki 3. ristikkäisistä osista muodostuva kristinuskon symboli ristiinnaulita /rˈistɪːnnˌaulɪta/ crucifīgō teloittaa kiinnittämällä ristiin nauloin ristikkomerkki /rˈistɪkːomˌerkːɪ/ minūtal #: symboli, jota käytetään tekniikassa useisiin eri tarkoituksiin; amerikanenglannissa numeron edessä numeron merkkinä ja numeron jälkeen naulan (l. paunan) merkkinä ristiluu /rˈistɪluː/ os sacrum ihmisen lantion osa, joka on muodostunut viiden ristinikaman yhteenluutumana () ristiriita /rˈistɪrˌiːta/ 1. oblocutio kahden asian välillä oleva ero, jota ei saisi olla ja poliisit puuttuvat asiaan 2. conflictus osapuolten välillä vallitseva, aistimusten, kokemusten, näkemysten, vakaumusten tms. erilaisuudesta tai merkittävästä poikkeamisesta tila risuaita /rˈisuˌaita/ minūtal (tietotekniikka ym.) #, ristikkomerkki, ruutu ritari /rˈitarɪ/ eques 2. aateliin kuuluva keskiaikainen raskas ratsumies 3. jonkin ritarikunnan ritarin arvon saanut henkilö ritarikunta /rˈitarɪkˌunta/ ordo militaris sotilaallinen järjestö, jonka jäsenet antoivat munkkilupauksen ja vaalivat kristityn ritarin ihannetta, jossa yhdistyivät sotilaallinen urheus ja hurskaus ritsa /rˈitsa/ fustibalus ase tai lelu, jolla laukaistaan pikkukiviä kuminauhaa venyttämällä rituaali /rˈituˌaːlɪ/ caerimōnia 2. tietty tapa, jolla uskonnollinen meno suoritetaan 3. muu samanlaisena tehtävä sarja toimintoja riuku /rˈiuku/ regula (metsätalous) solakka, läpimitaltaan noin 4—12 cm karsittu, kuorittu tai kuorimaton puu; salko riutta /rˈiutːa/ claustrum saaren tai laguunin ympärillä olevista koralleista koostuva rengasmainen alue rivi /rˈivɪ/ 1. seriēs 2. muoto, jossa on edestä katsottuna monta asiaa vierekkäin 3. sulkeisjärjestyksen muoto, jossa henkilöt ja ajoneuvot ovat rinnakkain 2. linea tekstiä varten rivivälein varattu tyhjä tai tekstiä sisältävä vaakasuora kaistale, tekstirivi 3. gradus šakkilaudan vaakarivit valkean pelaajan puolelta mustan suuntaan lueteltuna nimetään numeroilla 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 ja 8 rivistö /rˈivɪstø/ columna sotilas- tai ajoneuvorivien muodostama kokonaisuus rivo /rˈivo/ obscenus säädytön, alatyylinen robotiikka /rˈobotˌiːkːa/ ars robotica robottien tutkimus, rakentaminen ja hyödyntäminen robotti /rˈobotːɪ/ robotum itsetoiminen sähkömekaaninen kone robusti /rˈobustɪ/ rōbustus vankkarakenteinen, roteva, vanttera, jykevä, kestävä rodium /rˈodium/ rhodium eräs alkuaine rohjeta /rˈohjeta/ audeo olla tarpeeksi rohkea tekemään jotakin, uskaltaa rohkaista /rˈohkaista/ hortor puhua tai muuten viestiä pelokkaalle niin, että tämä uskaltaa/uskaltautuu tekemään jotakin rohkea /rˈohkea/ audax henkilö tai eläin, joka tekee jonkun asian pelostaan huolimatta rohkeus /rˈohkeus/ mīlitia uskallus, pelottomuus tehdä asioita roisisti /rˈoisɪstɪ/ barbare#Latina roisilla tavalla roisto /rˈoisto/ agolum rikollinen romaani /rˈomaːnɪ/ fabula laaja proosamuotoinen, usein fiktiivinen kirjallinen teos romahtaa /rˈomahtaː/ ruō sortua, hajota painovoiman vaikutuksesta romani /rˈomanɪ/ Roma Suomen romanikieli (kielitunnus: rmf), puhujia Suomessa ja Ruotsissa rommi /rˈommɪ/ rhomium sokeriruo'osta käyttämällä ja tislaamalla valmistettu väkevä alkoholijuoma romu /rˈomu/ frustum erityisesti metallista koostuva jäte rooli /rˈoːlɪ/ album jonkun henkilön esittämä osa esityksessä, näytelmässä tai elokuvassa roolipeli /rˈoːlɪpˌelɪ/ ludus personarum peli, jossa pelaajat pelaavat kuvitteellisen henkilön roolia roomalainen /rˈoːmalˌainen/ Romanus Roomasta peräisin oleva tai Roomaan liittyvä roomankumina /rˈoːmaŋkˌumɪna/ cumīnum eräs sarjakukkaiskasvien heimoon kuuluva laji () tai sen yksilö roosa /rˈoːsa/ roseus (väri) ruusunpunainen; vaalea ruusunpunainen roska /rˈoska/ quisquiliae kiinteää yksityiselämän jätettä, lähinnä kotitalousjätettä, lukuun ottamatta biojätettä ja ongelmajätettä roskakori /rˈoskakˌorɪ/ calathus kori paperiroskaa varten roskakuilu /rˈoskakwˌilu/ disturbātiō rakennustyömaalla käytettävä jätelavalle viettävä putki, jota pitkin purkujätteet putoavat kerrostalon ikkunalta hallitusti maan tasoon rosvous /rˈosvous/ latrocinium rosvoaminen, ryöstö rotta /rˈotːa/ mus, rattus mikä tahansa rottien sukuun () kuuluva rottaeläinten laji tai sellaisen yksilö rotu /rˈotu/ gens maantieteellisesti rajoittunut ihmisjoukko, joka jakaa keskenään toisista erottavia ominaisuuksia (ei ole olemassa yksiselitteistä luonnontieteellistä määritelmää) rouva /rˈouva/ domina naimisissa oleva tai ollut nainen, kuten eronnut tai leski. Lyhenne rva. rovasti /rˈovastɪ/ parochus seurakunnan johtava pappi lähinnä Saksassa ja Pohjoismaissa; Suomen evankelis-luterilaisessa ansioituneelle papille myönnettävä arvonimi rubidium /rˈubɪdium/ rubidium alkalimetalleihin lukeutuva alkuaine, kemiallinen merkki Rb rubriikki /rˈubrɪːkːɪ/ rubrica otsikko, etenkin punaisella kirjoitettu käsin kopioidussa käsikirjoituksessa ruho /rˈuho/ corpus tapetun, yl. ruoaksi tarkoitetun suolistetun eläimen ruumis raajoineen ruhonosa /rˈuhonˌosa/ curto teuraseläimestä leikattuja nimettyjä osia ruhtinas /rˈuhtɪnas/ princeps ruhtinaskunnan hallitsija tai perinnöllisen ruhtinaan arvon perinyt henkilö ruhtinaskunta /rˈuhtɪnˌaskunta/ prīncipālitās valtio tai valtakunta, jonka päämies on ruhtinas ruis /rwˈis/ secale leipäruis, viljakasvi () ruisku /rwˈisku/ ēiaculor letku tai putki, jolla painetta apuna käyttäen siirretään nestemäisessä tilassa olevaa ainetta haluttuun kohteeseen rukki /rˈukːɪ/ fusus laite, jolla karstatusta lampaanvillasta on kehrätty villalankaa rukoilija /rˈukoilˌija/ precatio henkilö, joka rukoilee rukoilla /rˈukoilla/ orare lukea rukous, kiittää Jumalaa tai pyytää apua häneltä rukous /rˈukous/ 1. precatio rukoileminen 2. carmen, precatio rukoilemisen toteuttamiseksi luettava määrämuotoinen teksti tai suoritettava muu toimenpide rulettaa /rˈuletːaː/ regimen olla erinomainen, erityisen hyvä tai paras rulla /rˈulla/ volūmen akselinsa ympäri pyörivä lieriömäinen osa rullalauta /rˈullalˌauta/ tabula subrotata rullalautailun harrastajien käyttämä lauta, jossa on neljä rengasta ruma /rˈuma/ turpis, foedus sellainen, joka kuulostaa tai näyttää vastenmieliseltä; koetaan ilkeäksi tai vastenmieliseksi; pahan kuuloinen, pahan näköinen rumba /rˈumba/ rumba Kuubasta peräisin olevaa paritanssi ja siihen liittyvä hidastempoinen musiikki rumentaa /rˈumentaː/ dēformāre tehdä rumemmaksi rumpu /rˈumpu/ tympanum rummuttamalla soitettava lyömäsoitin rumuus /rˈumuːs/ dēfōrmitās se, että on ruma runko /rˈuŋko/ caudex puun varsiosa runkokunta /rˈuŋkokˌunta/ colōnia yhdestä yksilöstä suvuttomasti lisääntymällä ja emoyksilön yhteyteen jääneiden eliöiden yhdyskunta runkoverkko /rˈuŋkovˌerkːo/ spina tietoliikenne- tai energiansiirtoverkon solmupisteiden välinen pääväylä, joka koostuu runkolinjoista runo /rˈuno/ carmen, poema suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen runoilija /rˈunoilˌija/ poeta henkilö, joka kirjoittaa runoja runojalka /rˈunojˌalka/ pes runopolvi, painollisen eli nousussa olevan ja painottoman eli laskussa olevan tavun ryhmä mitallisessa runoudessa runomitta /rˈunomˌitːa/ metrum metrumi, mitallisen runouden runoissa käytetty mitta, joka perustuu poljennollisissa runoissa rytmiin ja poljennottomissa esimerkiksi tavujen määrään säkeessä ja säkeiden määrään säkeistössä sekä loppusointuun runous /rˈunous/ poesis kirjallisuuden ja sanataiteen muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi runsaasti /rˈunsaːstɪ/ abundanter reilusti, riittävästi, paljon, yli odotusten runsas /rˈunsas/ abundans määrältään reilu, yltäkylläinen, runsaslukuinen runsaudensarvi /rˈunsaudˌensarvɪ/ cornucopia muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten käyttämä yltäkylläisyyden ja vaurauden symboli runsaus /rˈunsaus/ abundantia paljous; se että jotain on runsaasti ruoanlaitto /rˈuoanlˌaitːo/ coctūra ruoan valmistus ruoansulatus /rˈuoansˌulatus/ digestio digestio, ruoka-aineiden muuttuminen sellaiseen muotoon, että eläin voi käyttää ne hyväkseen ruoansulatuskanava /rˈuoansˌulatˌuskanˌava/ stomachus (elimistö) suun ja peräaukon välinen putkimainen kokonaisuus; Ihmisellä, kuten muillakin nisäkkäillä, lukuun ottamatta märehtijöitä, ruoansulatuskanava on reitti suusta nielun, ruokatorven, mahan ja suoliston kautta peräaukkoon ruoho /rˈuoho/ gramen kasvi, jonka maanpäällinen varsi on puutumaton ja joka kasvaa pituutta vain kärjestään toisin kuin heinä ruohokasvi /rˈuohokˌasvɪ/ herba ruohovartinen kasvi ruoka /rˈuoka/ cibus eliöiden energianlähde, elävien organismien syömä usein kiinteä aine, jonka näiden elimistö muuttaa energiaksi ruokailuväline /rˈuokailˌuvælˌine/ ferramenta kattaukseen kuuluva aterin, jota käytetään ruokaillessa; joskus myös lautasista ruokailuvälineet /rˈuokailˌuvælɪneːt/ ferramenta ruokailuvälineen monikkomuoto ruokakomero /rˈuokakˌomero/ cella penaria rakennuksessa ruoan säilytykseen tarkoitettu erillinen tila/ kylmiö ruokakulttuuri /rˈuokakˌultːuːrɪ/ ars culinaria ruokaan ja sen valmistamiseen liittyvät perinteiden mukaiset menetelmät ja tavat, jossa raaka-aineiden hankinnalla, käsittelyllä, varastoinnilla ja säilytyksellä on merkittävä rooli maustamisen ja tarjollepanon ohessa ruokala /rˈuokala/ caupona castrensis lounasruoan tarjoiluun erikoistunut ruokapaikka, usein työpaikoilla ruokalaji /rˈuokalˌajɪ/ ferculum nimitys tietystä ruoasta, aterialla voi olla tarjolla useita eri ruokalajeja ruokasali /rˈuokasˌalɪ/ cēnāculum suurelle henkilömäärälle ruokailuun varattu huone ruokatorvi /rˈuokatˌorvɪ/ gula nielusta mahalaukkuun johtava ruoansulatuskanavan osa ruokavalio /rˈuokavˌalɪo/ victus mitä joku yleensä syö tai käyttää ravintonaan; tietylle alueelle ominainen syöminen ruokkia /rˈuokːɪa/ alō antaa ruokaa, syöttää ruoko /rˈuoko/ canna heinäkasvisuvun (Phragmites) kasvi ruokosokeri /rˈuokosˌokerɪ/ saccharum sokeriruo'osta saatava sokeri ruori /rˈuorɪ/ gubernāculum aluksen peräsimen tai potkurin asentoa halutun kulkusuunnan muuttamiseksi säätävä ohjauspyörä, jonka kehällä on usein kapuloita ruoska /rˈuoska/ flagrum eläinten ajamiseen käytetty väline, jossa on jäykän varren päässä nahkasiima tai siimoja ja jolla lyödään eläimiä tai ihmisiä ruoste /rˈuoste/ ferrūgō hapettunut eli oksidoitunut rauta ruostesieni /rˈuostesˌienɪ/ ferrūgō helmi-itiöpesäkkeitä muodostava kasveilla loisiva sieni, jonka rihmasto kasvaa isäntäkasvin solukkojen soluväleissä ruostua /rˈuostua/ robigino Raudan tai teräksen hidasta muuttumista hauraaksi ruosteeksi hapen ja kosteuden vaikutuksesta. ruotsalainen /rˈuotsalˌainen/ Suecius Ruotsista peräisin oleva tai Ruotsiin liittyvä ruotsalainen /rˈuotsalˌainen/ lingua Suecica pysyvästi Ruotsissa asuva henkilö ruotsi /rˈuotsɪ/ lingua Suecica ruotsin kieli, pääosin Ruotsissa ja Suomessa puhuttava kieli; kielitunnus ruotsiksi /rˈuotsɪksɪ/ lingua Suecica ruotsin kielellä, ruotsin kielelle ruotsinkielinen /rˈuotsɪŋkˌielɪnen/ lingua Suecica ruotsin kieltä äidinkielenään puhuva. ruovikko /rˈuovɪkːo/ acutus tiheästi ruokoja kasvava alue rupi /rˈupɪ/ crusta haavasta vuotavasta tai ihottuman erittämästä nesteestä ihon pintaan muodostunut karstottuma. rupikonna /rˈupɪkˌonna/ Bufo bufo Bufo bufo, ainoa Suomessa elävä konnalaji rupilisko /rˈupɪlˌisko/ stelliō (Triturus cristatus) kyhmyinen selkäpuolelta musta tai tummanruskea ja vatsasta keltainen lisko rusahtaa /rˈusahtaː/ rīma 2. päästää lyhytkestoinen rutiseva ääni 3. murtua äkillisesti rutisten rusetti /rˈusetːɪ/ 1. arcus solmu, jossa on kaksi mutkaa päiden jäädessä vapaiksi 2. musca miehen vaatekappale, joka muodostaa rusetin kaulan etupuolelle rusina /rˈusɪna/ passa auringossa tai kuivurissa kuivattu viinirypäle ruskea /rˈuskea/ brunneus, brunus väriltään ruskea ruskea /rˈuskea/ brunneus ruskea väri ruskistaa /rˈuskɪstaː/ aquilus kuumentaa ruoka-aineita siten, että niihin syntyy ruskea paistopinta rusto /rˈusto/ cartilāgō rustosoluista muodostunutta verisuonetonta tukikudosta rutenium /rˈutenium/ ruthenium eräs alkuaine rutherfordium /rˈutherfˌordium/ rutherfordium eräs alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Rf ja järjestysluku 104 rutistaa /rˈutɪstaː/ 1. pīnsō rypistää, puristaa 2. comprimō halata lujasti rutto /rˈutːo/ luēs Yersinia pestis-bakteerin aiheuttama tarttuva tauti, joka leviää helposti epidemian lailla ja johtaa hoitamattomana usein kuolemaan ruukku /rˈuːkːu/ olla keraaminen, yläosasta avoin, tavallisesti pyöreänmallinen astia ruumiinvalvojaiset /rˈuːmɪːnvˌalvojˌaiset/ silicernium eräiden kulttuurien ihmisten tapa valvoa vainajan kuolinvuoteen äärellä ruumis /rˈuːmɪs/ 1. corpus (anatomia) eläimen tai ihmisen fyysinen olemus, keho 2. corpus mortuus, cadaver eläimen tai ihmisen kuollut keho, kalmo ruumisarkku /rˈuːmɪsˌarkːu/ capulus arkku, johon kuollut ruumis pannaan hautaamista varten ruumishuone /rˈuːmɪshˌuone/ mortuarium kylmä tila, joka on tarkoitettu vainajien säilyttämiseen ennen hautausta ruuna /rˈuːna/ cabo valakka, kuohittu ori ruunikko /rˈuːnɪkːo/ badius hevosesta, jonka peitinkarva on ruskea ja jouhet mustat ruusu /rˈuːsu/ rosa ruusukasvien heimon kukkiva piikkivartinen pensas, ruusupensas ruusunmarja /rˈuːsunmˌarja/ rosa canina ruusupensaan tuottama epähedelmä, mehevä kukkapohjus ruuta /rˈuːta/ ruta mikä tahansa ruutien suvun () kasvi ruutana /rˈuːtana/ carpa eräs särkikalojen heimoon () kuuluva karppikalojen lahkon () laji () tai tämän yksilö ruuti /rˈuːtɪ/ pulvis mm. ammuksissa ja ilotulitteissa käytettävä räjähdyksenomaisesti palava aineseos ruutu /rˈuːtu/ 1. quadratum suorakaiteenmuotoinen pinnan osa; myös jokin rajattu alue tai ala, jonka muoto on muukin kuin neliö tai jopa määrittelemätön 2. bōx lomakkeen tms. tila, joka täytetään rastittamalla tai muilla yksittäisillä merkeillä 3. umbraculum näytön, television kuva-ala; näyttö 4. vitrum ikkunan lasi, ikkunaruutu 5. quadra tavallisen korttipakan maa, jonka symboli on punainen salmiakkiruutu ♦ 6. minūtal #-symboli, risuaita ryhmitellä /rˈyhmɪtellæ/ circulor () ryhmittää; jakaa ryhmiksi ryhmittää /rˈyhmɪtːæː/ circulor jakaa ryhmiksi ryhmä /rˈyhmæ/ 1. circulus 2. joukko 3. jaksollisen järjestelmän pystysarake, jonka alkuaineella on samanlainen elektronikuori ja siitä johtuva ominaisuudet 2. sectiō ryhmänjohtajan, yleensä aliupseerin johtama pieni sotilasjoukko ryhmäkunta /rˈyhmækˌunta/ fractio puolueen tai järjestön sisäinen ryhmittymä, klikki ryhtyä /rˈyhtyæ/ coepisse (+ 3. inf. illatiivi) alkaa tehdä jtk, tarttua toimeen ryhä /rˈyhæ/ glaeba patti, paukama, kuhmu rykmentti /rˈykmentːɪ/ cohors klassisen kolmijaon mukainen joukkoyksikkö, joka sisältää vain yhden aselajin joukkoja, jalkaväessä kolme pataljoonaa rynnäkkö /rˈynnækːø/ assultō taistelijajoukon yhtäaikainen nopea tunkeutuminen lähitaistelua käyden vihollisryhmitykseen rynnäs /rˈynnæs/ mamma aluksen keulakupu, keulassa oleva pyöristymä, josta kylki alkaa ryntäät /rˈyntæːt/ mamma 2. hevosen rintaosa 3. naisen rinnat rypälemehu /rˈypælˌemehu/ mustum viinirypäleistä puristettu mehu, jota voidaan juoda sellaisenaan tai josta voidaan valmistaa viiniä rystynen /rˈystynen/ articulus digiti kämmenluiden ja sormen tyviluiden yhtymäkohdan kohoamat rysähtää /rˈysæhtæː/ fragor kuulua, tapahtua rysähdys; tyypillisesti kun jotakin tormää voimalla johonkin siten että jompikumpi rikkoontuu ryväs /rˈyvæs/ racēmus 2. alkioiden tiheä joukko 3. usean tietokoneen muodostama järjestelmä, joka ulkoa päin katsottuna toimii kuin yksi järjestelmä ryvästyä /rˈyvæstˌyæ/ racēmus muodostua rypääksi ryvästää /rˈyvæstæː/ racēmus 2. muodostaa ryväs 3. muodostaa ryväs, klusteroida ryökäle /rˈyøkæle/ furcifer kunniaton tai moraaliton henkilö ryömiä /rˈyømɪæ/ serpō liikkua eteenpäin käsivoimin vartalo matalana maata vasten ryöppy /rˈyøpːy/ fusio 2. yhtäkkisesti satava tai putoava massa vettä tai muuta nestettä 3. laaja, eri suunnista kohdistuva arvostelu ryöpsäyttää /rˈyøpsæytːæː/ scateō aiheuttaa ryöpsähdys, purskauttaa, roiskauttaa ryöstellä /rˈyøstellæ/ expīlō ryöstää toistuvasti t. ilman, että kukaan hillitsisi ryöstämistä ryöstäjä /rˈyøstæjæ/ latroncula henkilö, joka ryöstää ryöstää /rˈyøstæː/ latrocinor ottaa toiselta ilman laillista oikeutta uhkaamalla tai väkivalloin jotakin toiselle kuuluvaa tai toisen vastuulla olevaa ryöstö /rˈyøstø/ rapina toisen omaisuuden varkaus väkivallan tai uhkauksen avulla ryövätä /rˈyøvætæ/ latrocinor ryöstää räjähdys /rˈæjæhdys/ diruptio pienessä tilassa tapahtuva nopea palaminen, josta vapautuu energiaa ja paineen nousu, joka aiheuttaa mahdollisesti paineaallon ja tuhoa räkä /rˈækæ/ malleus nenän limakalvojen muodostama lima räystäs /rˈæystæs/ grunda rakennuksen seinästä ulkoneva katon osa rääkyä /rˈæːkyæ/ crōciō laulaa särjetyllä äänellä räätäli /rˈæːtælɪ/ sartor vaatteita ammatikseen valmistava ja korjaava henkilö, vaatturi räätälöidä /rˈæːtælˌøidæ/ sartor kustomoida, tehdä mittatilauksena röntgenium /rˈøntɡenium/ roentgenium eräs alkuaine, kemiallinen merkki Rg röntgenlääkäri /rˈøntɡenlˌæːkærɪ/ radiologistus erikoislääkäri, jolla on koulutus röntgensäteilyn tai muiden ionisoivien säteiden käyttöön röntgenologi /rˈøntɡenˌoloɡɪ/ radiologistus röntgenologian harjoittaja, röntgenlääkäri röyhkeä /rˈøyhkeæ/ insolens julkea, tunkeileva, röyhtäistä /rˈøyhtæistæ/ ructō päästää suolistokaasuja äänekkäästi ulos ruokatorvesta suun tai nenän kautta kerran röyhtäys /rˈøyhtæys/ ructus kaasun pääseminen tai päästäminen ruokatorven kautta ulos ruoansulatuselimistöstä saada /sˈaːda/ 1. accipiō olla annettavan tavaran tai idean kohde, ottaa vastaan, vastaanottaa; saada jotakin 2. licet olla lupa, voida 3. ago aiheuttaa, tehdä joku tekemään jotain 4. mereō joutua tai tulla jonkin kohteeksi 5. fanus päästä tavoitteeseen, saavuttaa jotakin omalla toiminnalla 6. assequor tulla jonkun osaksi tai kohdalle ilman tarkoitusta tai tavoittelua saada aikaan /sˈaːda ˈaikaːn/ 1. patrō saavuttaa [suurella vaivalla] 2. percieō synnyttää, herättää saaga /sˈaːɡa/ saga viikinkien sankariteoista ja henkilöistä kertova eeppinen kertomus saakka /sˈaːkːa/ 1. usque ad johonkin (aikaan) mennessä 2. -ere jostain ajasta lähtien saalis /sˈaːlɪs/ 1. captura se, mikä on metsästämällä tai kalastamalla saatu 2. spolium ryöstämällä saatu; ryöstösaalis, sotasaalis saalistaja /sˈaːlɪstˌaja/ praedator petoeläin, joka pyydystää toisia eläimiä syötäväkseen saame /sˈaːme/ lappo saamelaiskielet kokonaisuutena; kieliryhmä, jonka tunnetuimpia kieliä ovat pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame saamelainen /sˈaːmelˌainen/ lappo etniseltä syntyperältään Lapista oleva, saamelaisten jälkeläinen. saanti /sˈaːntɪ/ cēdō saatavana t. saatavissa olo saapas /sˈaːpas/ calceus umpinainen, pitkävartinen jalkine saapua /sˈaːpua/ advenire tulla perille saapuminen /sˈaːpumɪnen/ adventus tuleminen johonkin saarelainen /sˈaːrelˌainen/ insulānus saaren asukas saari /sˈaːrɪ/ insula veden ympäröimä suurehko, kuitenkin mannerta pienempi maa-alue saaristo /sˈaːrɪsto/ archipelagus laaja saarista koostuva alue merellä; yleensä laajemman alueen nimitys kuin saariryhmä saarivaltio /sˈaːrɪvˌaltɪo/ civitas insularis saaresta tai useista saarista muodostuva valtio saarnaaja /sˈaːrnaːja/ praedicator henkilö, joka saarnaa saarnata /sˈaːrnata/ praedicō pitää saarna saarni /sˈaːrnɪ/ fraxinus lehtosaarni, öljypuukasvien (Oleaceae) heimoon kuuluva lehtipuu (Fraxinus excelsior), jolla on suuret parillisesti kasvavat lehdet saarto /sˈaːrto/ obsessiō kaupan, kulun, pääsyn tai toiminnan estäminen, taloussaarto saasta /sˈaːsta/ paedor (varsinkin voimakkaasti tahriva) lika, epäpuhtaus saastainen /sˈaːstainen/ sordidus erittäin likainen saasteeton /sˈaːsteːton/ impollutus sellainen, jossa ei ole saasteita saastuttaa /sˈaːstutːaː/ inquinō päästää ympäristöön saasteita, esimerkiksi vesistöihin, meriin tai ilmaan saatanallinen /sˈaːtanˌallɪnen/ diabolicus (alatyyliä) ilkeä, vihamielinen, pahansuopa saatavilla oleva /sˈaːtavɪlla ˈoleva/ promptus sellainen, joka on jonkun ulottuvilla tai mahdollista saada lähes vaivatta saattaa /sˈaːtːaː/ possum tehdä mahdollisesti jotakin saavuttaa /sˈaːvutːaː/ 1. adipisci toteuttaa jokin pyrkimys tai päämäärä 2. extendo päästä perille jonnekin ponnistelujen jälkeen sabotaasi /sˈabotˌaːsɪ/ surruō vahingonteko, jolla pyritään poliittiseen tai sotilaalliseen tavoitteeseen vaikeuttamalla vastustajan toimintaa sabotoida /sˈabotˌoida/ surruō tuhota, tärvellä, vandalisoida sabotointi /sˈabotˌointɪ/ surruō sabotoiminen saddukeus /sˈadːukeus/ Saddūcaeus (Raamattu) erään Jeesuksen aikaisen juutalaisen puolueen jäsen sade /sˈade/ pluvia, imber ilmakehässä olevan vesihöyryn tiivistymisestä seuraava luonnonilmiö, jossa tiivistymisen tulokset putoavat maahan; sade tulee vetenä, lumena tai rakeina ja välillä näiden yhdistelmänä sadekausi /sˈadekˌausɪ/ tempus vuodenaika tropiikissa, jolloin sateet ovat yleisempiä ja runsaampia kuin muulloin sadekuuro /sˈadekˌuːro/ imber tyypillisesti rankka melko lyhyen aikaa kestävä sade, joka tulee ukkospilvestä tai korkeasta kumpupilvestä; sadekuuroissa sataa tavallisesti vettä, mutta ukkospilvistä voi sataa myös rakeita sadomasokismi /sˈadomˌasokˌismɪ/ sadomasochismus seksuaalista toimintaa, johon liittyy leikittelyä valtasuhteilla, sitomista tai nauttimista kivusta tai muista voimakkaista tuntemuksista sadonkorjuu /sˈadoŋkˌorjuː/ messis sadon, esim. viljasadon tai viinisadon talteenotto eli korjuun otto safiiri /sˈafɪːrɪ/ sapphirus arvokas, yleensä sininen jalokivi sagittaalitaso /sˈaɡɪtːˌaːlɪtˌaso/ plana sagittalia jokin kuvitteellisista kehon oikeaan ja vasempaan jakavista tasoista saha /sˈaha/ serra pitkittäisen litteän seläkkeen laitaan, yleensä edestakaista sahausliikettä varten, pyöreän litteän laikan reunaan, pyörivää sahausliikettä varten, tai ketjuun, kiertävää sahausliikettä varten, kiinnitettyjen peräkkäisten hammasmaisten terien leikkuuvoimaan perustuva kappaleen halkaisuun tai katkaisuun käytettävä työkalu sahata /sˈahata/ serrare leikata puuta tai muuta materiaalia sahaa käyttäen sahrami /sˈahramɪ/ crocus maustesahramin kuivatuista emin luoteista jauhettu mauste ja väriaine saippua /sˈaipːua/ sapo rasvahapon suoloja sisältävä pesuaine saippualinimentti /sˈaipːuˌalɪnɪmˌentːɪ/ linimentum saponis camphoratum keltainen hyytelömäinen neste, jota käytettiin iholle siveltynä kipujen lievitykseen saippuasprii /sˈaipːuˌasprɪː/ spiritus saponis kellertävä paksuhko neste, jonka antiseptisten ominaisuuksien vuoksi sitä käytettiin esimerkiksi ihon desifiointiin saippuavaahto /sˈaipːuavˌaːhto/ spūma saippuasta veteen sekoitettaessa syntyvä vaahto sairaala /sˈairaːla/ valetudinarium, nosocomium laitos, jossa lääkärit, sairaanhoitajat ja muu hoitohenkilökunta auttavat potilaita pyrkimyksenään terveyden ylläpitäminen ja palauttaminen sekä sairauksien ehkäiseminen ja hoito sairaalloinen /sˈairaːllˌoinen/ aegrotaticius sairasteleva, raihnas sairaanhoitaja /sˈairaːnhˌoitaja/ alō hoitotyön ammattilainen, jonka tehtävänä on huolehtia potilaiden terveydestä sairas /sˈairas/ aeger sellainen, joka ei ole terve, jolla on jokin fyysinen tai psyykkinen tauti tai sairaus; myös kasveista ja eläimistä sairastua /sˈairastˌua/ sum tulla sairaaksi sairaus /sˈairaus/ morbus, aegritudo tila, jossa ihmisen jokin osa ei toimi kuten pitäisi saituri /sˈaiturɪ/ avara saita, kitsas ihminen saivar /sˈaivar/ lēns saivare, päätäin muna sakaali /sˈakaːlɪ/ canis aureus jokin neljästä Canis-sukuun kuuluvasta koiraeläimestä sakka /sˈakːa/ faex nesteen pohjalle kasautunut epäpuhtaus sakkaroosi /sˈakːarˌoːsɪ/ saccharosum glukoosista ja fruktoosista muodostuva disakkaridi, jota esiintyy mm. taloussokerissa sakki /sˈakːɪ/ agmen ryhmä, joukko ihmisiä sakko /sˈakːo/ multa rahallinen summa, jonka syylliseksi todetun tulee maksaa rangaistuksena rikoksesta tai sopimusrikkomuksesta sakottaa /sˈakotːaː/ multō antaa sakko sakraalinen /sˈakraːlɪnen/ sacer uskonnollisessa tai hengellisessä mielessä pyhä, pyhitetty, pyhyyteen erotettu sakramentti /sˈakramˌentːɪ/ sacrāmentum kristinuskon pyhä toimitus saksa /sˈaksa/ lingua Germana, lingua theodisca Keski-Euroopassa pääasiassa Saksassa ja Itävallassa sekä monessa muussa valtiossa puhuttava länsigermaaninen kieli (kielitunnus: de) saksaksi /sˈaksaksɪ/ Germana saksan kielellä, saksan kielelle saksalainen /sˈaksalˌainen/ germanicus, theodiscus Saksasta peräisin oleva tai Saksaan liittyvä saksanhirvi /sˈaksanhˌirvɪ/ cervus Keski-Euroopassa yleinen hirveä pienempi laji (Cervus elaphus) saksanpähkinä /sˈaksampˌæhkɪnæ/ iūglāns 2. saksanjalopähkinä, eräs jalopähkinöihin kuuluvaa puu (Juglans regia) 3. sen syötävä pähkinä saksatar /sˈaksatar/ lingua Germana saksalainen nainen sakset /sˈakset/ axicia kaksiteräinen saranallinen työkalu, jolla leikataan ohutta materiaalia hiertämällä teriä toisiaan vasten saksi /sˈaksɪ/ unguis (biologia) ravun eturaaja saksofoni /sˈaksofˌonɪ/ saxophonum puhallinsoitin, puu- ja vaskipuhaltimen välimuoto, jossa ääni synnytetään ruokolehden värähtelystä saksofonisti /sˈaksofonˌistɪ/ saxophonista saksofonia soittava muusikko salaa /sˈalaː/ clandestinus muiden tietämättä asiasta, salaisesti salaatti /sˈalaːtːɪ/ 1. lactūca lehtisalaatti, lehtevä, syötävä kasvis, asterikasveihin kuuluva yksi- tai kaksivuotinen kasvi, jota kasvatetaan lehtivihannekseksi 2. morētum kasviksista valmistettu kuumentamaton ruoka salainen /sˈalainen/ arcānus sellainen, jonka olemassaolo, sijainti, sisältö, laatu tms. ei ole tiedossa salaisuus /sˈalaisuːs/ arcanum asia, jota ei kerrota tai saisi kertoa muille salakka /sˈalakːa/ alburnus makeassa vedessä ja murtovedessä elävä hopeankirkas särkikaloihin kuuluva parvikala () salaliitto /sˈalalˌiːtːo/ coniuratio useamman kuin yhden henkilön muodostama muilta piilossa pidettävä juoni, jolla pyritään saavuttamaan jokin päämäärä tarkoituksellisesti muiden siitä tietämättä; mukana voi olla useita keskenään yhteyttä pitäviä henkilöitä, sisältää tyypillisesti salaisia suunnitelmia ja tavoitteena jonkinlainen laiton tai haitallinen teko, jonka juonessa osalliset voivat yhdessä saavuttaa ilman, että muut saavat siitä koskaan tietää salaliittoteoria /sˈalalˌiːtːotˌeorˌia/ theoria coniurationis perusteltu ehdotus jonkin merkittävän tapahtuman, tapahtumasarjan tai kehityskulun taustalla olevasta salaliitosta; tyypillisesti viranomaisten antamasta niin sanotusta virallisesta selityksestä poikkeava jonkinasteisesta näytöstä ja virhetulkinnoista muodostuva selitys salama /sˈalama/ fulgur, fulmen luonnonilmiö, ukkosella tapahtuva sähkövarauksen purkaus ilmakehässä, joka tyypillisesti näkyy taivaalla välähtävänä valojuovana salamurha /sˈalamˌurha/ assassinātiō poliittisista syistä tehty murha, joka suoritetaan väijyksistä ja jonka tekijä pyrkii pysymään salassa salamurhaaja /sˈalamˌurhaːja/ assassīnus salamurhan tekijä tai sitä yrittänyt salata /sˈalata/ cēlō pitää omana tietonaan salava /sˈalava/ sagitta pajulaji (Salix fragilis), jota käytetään melko yleisesti koristepuuna salavihkaa /sˈalavˌihkaː/ clam huomaamatta, salaa saldo /sˈaldo/ statēra tilin rahamäärä sali /sˈalɪ/ atrium suuri huonetila oleskelua, luennointia tai juhlatilaisuuksia varten sallia /sˈallɪa/ condono antaa lupa; antaa tehdä jotakin; suoda mahdollisuus sallimus /sˈallɪmus/ fatum persoonattomaksi käsitetystä jumaluudesta tai sen tahdosta tapahtumia ja kohtaloita ohjaava voima salmi /sˈalmɪ/ fauces kahden yhtä korkean tai lähes yhtä korkean vesialueen välinen kapeahko vesiyhteys salpautua /sˈalpautˌua/ caupōna estyä, tulla salvatuksi saluuna /sˈaluːna/ caupōna ravintola tai majatalo Amerikan lännen rajaseudulla salva /sˈalva/ unguen iholle levitettävä voide tai lääkeaine samainen /sˈamainen/ eadem aiemmin mainittu, puheena oleva, sama samalla /sˈamalla/ simul yksin tein, yhdellä kertaa, yhtä aikaa samankaltainen /sˈamaŋkˌaltainen/ similis lähes samanlainen, jotakin tai jotakuta erityisesti muistuttava samankeskinen /sˈamaŋkˌeskɪnen/ concentricus sellainen, jossa tarkasteltavilla osilla on kaikilla yhteinen keskipiste samanlainen /sˈamanlˌainen/ cadaver sellainen, joka ei poikkea toisesta paljoa, samankaltainen samarium /sˈamarium/ samarium eräs alkuaine samea /sˈamea/ lutulentus nesteestä tms. epäpuhdas, himmeä, samentunut samentua /sˈamentˌua/ nūbēs muuttua sameaksi sammakko /sˈammakːo/ rana jokin aitosammakoihin (Ranidae) kuuluvasta noin 600 sammakkolajista sammal /sˈammal/ muscus jokin rakenteeltaan yksinkertaisista ja pienikokoisista itiökasveista, joilla on hyvin pienet lehdet tai ei varsinaisia lehtiä lainkaan sammaloitua /sˈammalˌoitua/ muscus peittyä sammaleeseen sammua /sˈammua/ exstinguo lakata palamasta sammuttaa /sˈammutːaː/ exstinguo saada sammumaan (tulesta) samoin /sˈamoin/ item samalla tavalla sampi /sˈampɪ/ acipenser mikä tahansa sampien heimoon () kuuluva sampikalojen laji tai sen yksilö samuus /sˈamuːs/ īdentitās se, että on sama sana /sˈana/ verbum, vocabulum 2. kielen pienin mahdollinen verbaalinen tai joskus miiminen ilmausyksikkö, jolla on itsenäinen merkitys. Sana koostuu äänteistä tai ilmeistä ja viittomista. Muistiin merkitty sana muodostuu kirjoitusmerkeistä. 3. lupaus sanaharkka /sˈanahˌarkːa/ argumentatio verbaalinen, keskustelemalla tai huutamalla käyty kiivas mielipide-erojen selvittely; riita sanajuuri /sˈanajˌuːrɪ/ radix juuri, juurimorfi: morfi, joka on vartalon minimaalinen perusosa ja edustaa lekseemiä. sanakirja /sˈanakˌirja/ dictionarium tietosanakirjan kaltainen hakuteos, jossa hakusanat ja artikkelit käsittelevät sanojen kuvaamien asioiden sijasta sanoja itseään kielen osasina sanaluokka /sˈanalˌuokːa/ pars ōrātiōnis sanojen luokittelukeino eri kielten kieliopeissa sananlasku /sˈananlˌasku/ adagium usein kansan suusta kuultu vertauskuvalliseen muotoon puettu lyhyt mietelmä sanasota /sˈanasˌota/ altercor kiivas väittely sanasto /sˈanasto/ vocabolarium kieleen kuuluvat sanat sanaton /sˈanaton/ 1. indictus ääneen sanomaton 2. ēlinguis sellainen, joka ei tiedä mitä sanoa sandaali /sˈandaːlɪ/ crepida erityisesti jalkapohjaa suojaava päältä avoin jalkine, jota jalkaterän päältä kulkevat hihnat pitävät paikoillaan sanella /sˈanella/ dicto sanoa sana sanalta, mitä toisen pitää kirjoittaa muistiin sangen /sˈaŋŋen/ maxime painotuksesta riippuen jonkin verran vahvistava tai lieventävä adverbi; jokseenkin, varsin, hyvin saniainen /sˈanɪˌainen/ filix mikä tahansa saniaisten alakaareen () kuuluva sanikkaisten laji tai sellaisen yksilö sankari /sˈaŋkarɪ/ hērōis urheita tekoja tekevä henkilö, jota ihaillaan sankka /sˈaŋkːa/ spissus (savusta tai sumusta) paksu, tiheä, läpinäkymätön sanoa /sˈanoa/ dicere puhua, lausua ääneen, kommunikoida lähinnä suullisessa muodossa sanoitus /sˈanoitus/ dictum laulun tai muun musiikkiesityksen lyriikka sanoma /sˈanoma/ 1. communicatio jonkin välittämä viesti tai uutinen 2. alcohol mieliala, henki sanomalehti /sˈanomalˌehtɪ/ acta diurna säännöllisesti, yleensä päivittäin vähintään arkipäivinä ilmestyvä uutisjulkaisu sanomaton /sˈanomaton/ infandus sellainen, jota ei voi sanoin ilmaista sanominen /sˈanomɪnen/ dictum sanoa-verbistä muodostettu teonnimi; sanottu asia, kommentti sanonta /sˈanonta/ dictum vakiintunut ilmaus, fraasi sanskriitti /sˈanskrɪːtːɪ/ lingua Sanscrita (kielitiede) indoeurooppalaisten kielten indoiranilaiseen ryhmään kuuluva kieli (kielitunnus: sa), kirjakielenä käytetty Intian klassinen sivistyskieli, suositeltu kirjoitusasu: sanskrit saparo /sˈaparo/ calamus lyhyt häntä sapeli /sˈapelɪ/ acīnacēs yksiteräinen käyrä miekka sapettaa /sˈapetːaː/ galla suututtaa, kiukuttaa, harmittaa sappi /sˈapːɪ/ bīlis sappineste, tummanvihreästä kellertävään, tahmea ja kitkeränmakuinen maksan erittämä ruoansulatukseen liittyvä neste sappirakko /sˈapːɪrˌakːo/ vesica biliaris (anatomia) maksaan kiinnittynyt sappea väkevöivä elin, pussimainen säiliö sara /sˈara/ cārex sarojen () suvun kasvi; jäykkälehtinen, karkeaa heinää muistuttava kosteikkokasvi, jonka varsi on kolmikulmainen ja kukinnot tähkiä tai erilaisia kerrannaiskukintoja sarake /sˈarake/ columna kapeahko pystyviivoin rajattu tilikirjan sivun, taulukon, lomakkeen tms. osa, tarpeellisen palstajaon yksikkö sarana /sˈarana/ cardō kiertymisen mahdollistava kiinnike saraseeni /sˈarasˌeːnɪ/ Sarracenus keskiaikainen nimitys muslimeille sardelli /sˈardellɪ/ apua eräs sillikaloihin kuuluva pienikokoinen kalalaji () tai sen yksilö sardiini /sˈardɪːnɪ/ 1. sardina sillin sukuinen pieni kala (Clupea pilchardus), joka elää Välimeressä ja itäisessä Atlantissa. Tärkeä talouskala. Sardiiniksi kutsutaan myös joitakin muita kalalajeja. 2. sarda öljyyn säilöttyjen kalasäilykkeiden kauppanimi sariini /sˈarɪːnɪ/ sarinum eräs äärimmäisen myrkyllinen hermokaasu sarja /sˈarja/ seriēs toisiinsa liittyvistä osista muodostuva kokonaisuus, toistojono sarjakuva /sˈarjakˌuva/ liber pictus joukko perättäin esitettyjä piirrettyjä kuvia, jotka muodostavat yhtenäisen tarinan sarkasmi /sˈarkasmɪ/ dicācitās pureva iva; kyynisen ivallinen ilmaisukeino, joka on satiiria vahvempi sarkastinen /sˈarkastɪnen/ dicax (purevan) ivallinen sarvekas /sˈarvekas/ corniger sellainen jolla on sarvi tai sarvet; sarvellinen sarvi /sˈarvɪ/ cornu sorkkaeläimillä päästä kasvava luurakenne, jota ne käyttävät tavallisesti taisteluvälineenä. Onttosarvisten sarvissa on pysyvä luuydin, tohlo, jota sarveituppi ympäröi. Varsinaisia sarvia on vain sorkkaeläimillä. Monien muiden eläinlajien vastaavasta pään rakenteesta käytetään samaa nimeä. sarvikuono /sˈarvɪkˌuono/ rhinoceros Kavioeläimien (Rhinocerotidae)-heimoon kuuluvia eläimiä, joita elää kaksi lajia Afrikassa ja kolme Aasiassa sataa /sˈataː/ pluere luonnonilmiö, jossa vettä tippuu pilvistä maahan sataa lunta /sˈataː lˈunta/ ningit pudota pilvistä lunta maahan satakieli /sˈatakˌielɪ/ Luscinia luscinia mikä hyvänsä satakielten sukuun () kuuluva lintu satama /sˈatama/ portus paikka, jossa laivoja tai veneitä on ankkurissa tai laituriin kiinnitettynä purkamista ja lastausta varten sateenkaari /sˈateːŋkˌaːrɪ/ arcus, iris ilmakehän optinen ilmiö, jossa sadepisarat hajoittavat auringon valon spektriksi sateenvarjo /sˈateːnvˌarjo/ alexilum kädessä pidettävä, taitettava, kankainen suoja sadetta vastaan sateinen /sˈateinen/ imbridus märkä, sataa paljon satelliitti /sˈatellˌiːtːɪ/ satelles kappale, joka kiertää toista taivaankappaletta; kiertolainen satiiri /sˈatɪːrɪ/ satura ilmaisukeino, jota käytetään huvittamaan lukijaa ja samalla kritisoimaan ajan ilmapiiriä ja ihmistä; ironiaa vahvempi ilmaisukeino sato /sˈato/ messis pellolla, puutarhassa tai muualla viljeltyjen kasvien tuotto yhden kauden ajalta satraappi /sˈatraːpːɪ/ satrapēs muinaisen Persian maakunnan kuvernöörin arvonimi sattua /sˈatːua/ 1. doleō (yksipersoonainen + illatiivi) tehdä kipeää, koskea 2. accidō tapahtua sattumoisin sattumalta /sˈatːumˌalta/ fortuītō sattuman aiheuttamana; ilman erityistä tarkoitusta satu /sˈatu/ fabula sepitetty tarina tai kertomus satula /sˈatula/ sella hevosen (tai aasin tai kamelin) selkään laitettava, yleensä nahkainen, istuinalusta satunnainen /sˈatunnˌainen/ fortuītus sellainen, joka esiintyy tai tapahtuu sattumalta, silloin tällöin tapahtuva, ajoittainen, sporadinen; tilapäisesti tarvittava, väliaikainen satunnaisilmiö /sˈatunnˌaisɪlmˌiø/ eventum (todennäköisyys) ilmiö, jonka tulosta ei varmasti tiedetä ennen kuin se on havainnoitu saukko /sˈaukːo/ lutra saukkojen heimon näätäeläin () sauma /sˈauma/ 1. sūtūra (tekstiili) hyötyommel, jolla ommeltavat kappaleet liitetään 2. fortuītus mahdollisuus, tilaisuus sauna /sˈauna/ laconicum pieni huone tai rakennus, jossa otetaan löylyä ja peseydytään sauva /sˈauva/ virga poikkileikkaukseltaan pyöreä, kepin tai tai tangon muotoinen puinen, lasinen, metallinen tms. liki tasapaksu esine sauvasolu /sˈauvasˌolu/ baculum verkkokalvon solu, joka on hyödyllisempi himmeässä valossa savenvalaja /sˈavenvˌalaja/ figulus muinaisista ajoista periytyvä käsityöläisammatti, jonka harjoittaja tavallisesti käsillään muokkaa savesta erilaisia käyttö- ja taide-esineitä, jotka valmistuksen loppuvaiheessa poltetaan uunissa käyttöä ja aikaa kestäviksi savi /sˈavɪ/ argilla hienorakeinen epäorgaaninen maalaji savitavara /sˈavɪtˌavara/ fictilis savesta tehty keramiikka savu /sˈavu/ fumus aineen palaessa muodostuneiden kaasujen, palokaasujen seos, yleensä sen näkyvä osa savukanava /sˈavukˌanava/ fundibulum muuratussa tulisijassa tai muussa oleva putkimainen tunneli, jota pitkin kuumat savukaasut kulkevat savuke /sˈavuke/ sigarellum hienonnettua tupakkaa sisältävä, ohuella paperilla kääritty tupakkatuote, jonka läpi tupakoitsijat imevät savua keuhkoihinsa savukepaperi /sˈavukˌepapˌerɪ/ sigarellum savukkeiden päällysteenä ja käärimiseen käytettävä paperi savupiippu /sˈavupˌiːpːu/ camīnus talon tulisijan hormin se osa, joka ulottuu ulkokaton yläpuolelle savustaa /sˈavustaː/ fumare säilöä ruokaa savun avulla savutella /sˈavutella/ fumō (leikillinen) tupakoida seaborgium /sˈeabˌorɡium/ seaborgium synteettinen radioaktiivinen metalli, jota ei esiinny luonnossa seepra /sˈeːpra/ equus, equus zebra yleisnimi Afrikassa elävälle hevosen sukuiselle mustavalkoraidalliselle kavioeläimelle, jota on kolme lajia: aroseepra, vuoriseepra ja grevynseepra. seesami /sˈeːsamɪ/ sesama Afrikasta kotoisin oleva yksivuotinen yrtti (Sesamum indicum) seesteinen /sˈeːsteinen/ serēnus tyyni, levollinen seesteisyys /sˈeːsteisyːs/ serenitas se, että on seesteinen segmentti /sˈeɡmentːɪ/ pars pisteen, suoran tai tason rajoittama osa kuviosta seikka /sˈeikːa/ causa vaikuttava tekijä, asianhaara, vivahde, yksityiskohta seikkailla /sˈeikːailla/ casus kokea jännittävä, usein vaaroja sisältävä matka, seikkailu seikkailu /sˈeikːailu/ periculum mielenkiintoinen tai jännittävä matka tai tapahtuma seinä /sˈeinæ/ paries rakennusten tiloja jakava pystysuora rakenneosa seinäkello /sˈeinækˌello/ horologium seinällä pidettävä kello seireeni /sˈeireːnɪ/ Siren kreikkalaisessa mytologiassa saarilla elävä naispuolinen olento, jonka ulkomuoto on ihmisen ja lintujen sekoitus ja joka laulullaan houkuttelee ohikulkevia merenkävijöitä tuhoon seisauttaa /sˈeisautːaː/ absisto pysäyttää (liikenne, tehdas tms.) seiska /sˈeiska/ septem numero seitsemän, numero 7; numerolla seitsemän merkitty tai järjestetty seismologia /sˈeismolˌoɡɪa/ seismologia tieteen ala, joka tutkii maanjäristyksiä ja maan läpi kulkevia aaltoliikkeitä seisoa /sˈeisoa/ 1. stō 2. seistä, olla pystyssä 3. olla pysähdyksissä, liikkumaton 2. rigida olla erektiossa 3. scribo olla kirjoitettuna seistä /sˈeistæ/ stō seisoa, olla jaloillaan pystyssä seiväs /sˈeivæs/ pertica seiväshypyssä käytetty urheiluväline, joskus hyppyseiväs sekaannus /sˈekaːnnus/ tumultus sekaantuminen; epäselvä tilanne sekaannussana /sˈekaːnnˌussana/ falsus amicus ns. petollinen ystävä: sana joka on sama tai hyvin samankaltainen kuin toisessa kielessä (yleensä vieraan kielen opiskelijan äidinkielessä) mutta joka tarkoittaa eri asiaa (tai jonka merkitys eroaa sekaannusta aiheuttavalla tavalla) sekainen /sˈekainen/ incomptus sellainen, joka on sekaisin; sotkuinen sekaisin /sˈekaisɪn/ confūsus epäjärjestyksessä sekalainen /sˈekalˌainen/ miscellus ei mihinkään yksittäiseen ryhmään tai luokkaan kuuluva sekasorto /sˈekasˌorto/ 1. chaos kaaos; olotila, jossa ei ole järjestystä, suuri epäjärjestys 2. anarchia turvaton tilanne, jossa ei ole sääntöjä sekauinti /sˈekauˌintɪ/ farrāgō kilpauinnissa laji, jossa kilpailija ui neljä yhtä pitkää osuutta käyttäen kullakin yhtä muista neljästä uintilajista; lajien keskinäinen järjestys on etukäteen määrätty säännöissä sekki /sˈekːɪ/ adisyón paperinen maksuväline, jonka saaja käy lunastamassa sille kirjoitetun summan pankissa sekoitettu /sˈekoitˌetːu/ miscellus sekaisin laitettu tai saatettu sekoittaa /sˈekoitːaː/ misceo panna sekaisin niin, että osasia ei voi erottaa toisistaan; yhdistää keskenään; laittaa osaset satunnaiseen järjestykseen; tehdä liikettä, joka muistuttaa sekaisin panevaa liikettä sekopäinen /sˈekopˌæinen/ delirus hullu, kajahtanut; sellainen joka on sekopää seksagesimasunnuntai /sˈeksaɡˌesɪmasˌunnuntai/ Sexagesima (vanhentunut) toinen sunnuntai ennen paastonaikaa seksi /sˈeksɪ/ coitus sukupuolinen toiminta, seksuaalinen kanssakäyminen, sukupuoliyhdyntä seksti /sˈekstɪ/ sextus länsimaisessa säveljärjestelmässä kuuden sävelaskelen väli, intervalli. Pieni seksti on kahdeksan, suuri seksti yhdeksän puolisävelaskelta seksuaalinen /sˈeksuˌaːlɪnen/ sexualis seksuaalisuuteen liittyvä, sukupuolinen seksuaalinen suuntautuminen /sˈeksuˌaːlɪnen sˈuːntautˌumɪnen/ propensio sexualis muuttumattomaksi ajateltu seksuaalisen mielenkiinnon kohdistuminen joko miehiin tai naisiin tai molempiin seksuaalisuus /sˈeksuˌaːlɪsuːs/ sexualitas seksualiteetti, sukupuolivietti ja siihen liittyvä käyttäytyminen ja tunteet sekunti /sˈekuntɪ/ secundus länsimaisessa säveljärjestelmässä yhden sävelaskeleen väli, intervalli sekvenssi /sˈekvenssɪ/ seriēs peräkkäisyys, järjestetty sarja sekä että /sˈekæ ˈetːæ/ et et molemmat selata /sˈelata/ tondeō käydä nide summittaisesti läpi, esimerkiksi etsien jotain tiettyä tai katsoen vain kuvat seleeni /sˈeleːnɪ/ selenium alkuaine, jolla on kaksi allotrooppista muotoa, myrkyllinen epämetalli tai metallinen "harmaa seleeni" seleukidi /sˈeleukˌidɪ/ Seleucides n. 300–50 eaa. Aleksanteri Suuren valtakunnan itäisillä alueilla hallinneen Seleukuksen perustaman seleukididynastian jäsen selibaatti /sˈelɪbˌaːtːɪ/ caelibatus pidättäytyminen avioliitosta selinmakuu /sˈelɪnmakuː/ supīnum asento, jossa maataan siten, että selkä on maata vasten selite /sˈelɪte/ fabula tarkentava tieto, lyhyt selitys selittäminen /sˈelɪtːˌæmɪnen/ explanatio selityksen antaminen selitys /sˈelɪtys/ comentārium yksinkertainen, ymmärrettävä selvitys jostain tapahtumasta tai tekstistä seljetä /sˈeljetæ/ clārus tulla selkeämmäksi selkeys /sˈelkeys/ claritudo se, että on selkeä selkeä /sˈelkeæ/ clārus 2. selvä, hyvin näkyvissä olevissa (myös kuvainnollisesti) 3. säästä, kun taivaalla ei juurikaan ole pilviä selkkaus /sˈelkːaus/ explicatio poliittisista syistä johtuva aseellinen konflikti selkä /sˈelkæ/ dorsum, tergum ruumiin takaosa pakaroiden ja niskan välissä selkäranka /sˈelkærˌaŋka/ columna vertebralis selkärankaisen eliön kehon luusta rakentunut ylävartalon tuki selkätaite /sˈelkætˌaite/ coxa kahden vierekkäisen kattopinnan kupera yhtymäkohta selkäydin /sˈelkæydɪn/ medulla spinalis selkärangan sisällä suojaisassa putkessa sijaitseva hermoston osa sellainen /sˈellainen/ talis sen kaltainen sellakka /sˈellakːa/ resina laccae Kerria lacca -hyönteislajin naarasyksilöiden erittämä hartsi, jota voidaan käyttää monin tavoin varsinkin pintakäsittelyaineena eri materiaaleille ja jopa elintarvikkeille selleri /sˈellerɪ/ apium ruokaselleri, , eurooppalainen monimuotoinen viljelyskasvi, josta meillä kasvatetaan juureksena käytettävää mukulaselleriä ja salaatteihin soveltuvaa lehtiselleriä sello /sˈello/ violoncellum toiseksi matalaäänisin perinteiseen sinfoniaorkesteriin kuuluva jousisoitin selostus /sˈelostus/ auditio usein yksityiskohtainen kertomus tapahtumien kulusta, yms. selvitys /sˈelvɪtys/ 1. auditio selonteko 2. indagatio selvittely, tutkimus (jostakin asiasta selvyyteen pääsemiseksi) selvitä /sˈelvɪtæ/ 1. aufugio pysyä hengissä vaikeasta tai vaarallisesta tilanteesta 2. reliquus sum elää tietyillä resursseilla 3. abstēmius toipua humalasta selviytyjä /sˈelviytˌyjæ/ superstes henkilö, joka on selviytynyt jostakin selvä /sˈelvæ/ 1. clārus 2. helposti erottuva, helposti havaittava, helposti tunnistettava 3. ilmeinen, kiistaton 2. effectus täsmällinen, helppotajuinen, ymmärrettävä 3. abstēmius sellainen, joka ei ole alkoholin vaikutuksen alaisena, joka on selvin päin selvästi /sˈelvæstɪ/ 1. disertim 2. hyvin erottuvasti, tarkasti 3. merkittävässä määrin, huomattavasti 2. ēvidenter ilmeisesti, epäilemättä selättää /sˈelætːæː/ pello voittaa, kukistaa selätys /sˈelætys/ acus selättäminen sementti /sˈementːɪ/ caementum kalkkikivestä valmistettu rakennusmassa joka veteen sekoitettuna kovettuu ilmassa, käytetään laastina ja betonin valmistukseen seminaari /sˈemɪnˌaːrɪ/ 1. seminarium 2. esitelmistä ja keskustelusta koostuva tilaisuus; esitelmien sarja 3. pappien koulutuslaitos 2. sēminārium yliopiston kurssi, jossa laaditaan ja esitellään tieteellinen tutkimusharjoitus senaatti /sˈenaːtːɪ/ senātus valtion hallintoelin; parlamentin ylähuone senesalkki /sˈenesˌalkːɪ/ dapifer eräs korkea virkamies Keski-Euroopan hoveissa keskiajalla seniili /sˈenɪːlɪ/ senīlis olemukseltaan vanha, vanhuudenhöperö, vanhuudenheikko sensuuri /sˈensuːrɪ/ censura valtion ennakkotarkastus painotuotteille ja muulle medialle sentraalinen /sˈentraːlɪnen/ medius keskikohtaa koskeva, keski-, keskus- sentti /sˈentːɪ/ centimetrum senttimetri senttimetri /sˈentːɪmˌetrɪ/ centimetrum metrin sadasosa, tunnus cm seos /sˈeos/ remisceo kahden tai useamman aineen yhdistelmä, jonka seoskomponentit eivät ole kemiallisesti sitoutuneita toisiinsa seostaa /sˈeostaː/ remisceo valmistaa seos; sekoittaa eri aineita yhteen siten, että niistä muodostuu seos sepalus /sˈepalus/ musca housujen suljettava etuhalkio sepittää /sˈepɪtːæː/ 1. compensō sanoa jotakin itse keksimäänsä, joka ei oikeasti pidä paikkaansa 2. scribo kirjoittaa esim. runo sepivä /sˈepɪvæ/ amplexicaulis sellainen, joka kasvaa kasvin varren ympärillä suoraan ilman, että välissä on ruotia seppele /sˈepːele/ corōna oksista, kukista tai vastaavista punottu koristeellinen vanne, joka voi olla esimerkiksi päässä pidettävä tai oveen ripustettava seppä /sˈepːæ/ ferrarius metallista esineitä takoen tai valaen valmistava käsityöläinen septimi /sˈeptɪmɪ/ septimus länsimaisessa säveljärjestelmässä seitsemän sävelaskelen väli, intervalli. Pieni septimi on kymmenen, suuri septimi yksitoista puolisävelaskelta septuagesimasunnuntai /sˈeptuˌaɡesˌimasˌunnuntai/ Septuagesima (vanhentunut) kolmas sunnuntai ennen paastonaikaa serafi /sˈerafɪ/ seraphus Vanhassa testamentissa mainittuja kuusisiipisiä enkeleitä serbia /sˈerbɪa/ service serbian kieli (kielitunnus: sr), indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva eteläslaavilainen kieli serbiankielinen /sˈerbɪˌaŋkielɪnen/ service 2. (kielitiede) serbian kieltä äidinkielenään puhuva tai muuten hyvin osaava. 3. serbiaksi esitetty tai tapahtuva, serbian kielellä oleva. seremonia /sˈeremˌonɪa/ caeremonia juhlallinen rituaali seremoniallinen /sˈeremˌonɪˌallɪnen/ caerimonia seremonian mukainen, juhlallinen ja muodollinen serkku /sˈerkːu/ consobrinus, amitina, amitinus consobrina isän tai äidin sisaren tai veljen lapsi seteli /sˈetelɪ/ charta argentaria yksittäinen paperinen tai joskus muovinen maksuväline tiettyä valuuttaa, seteliraha; myös alennus- tai muusta lipukkeesta setelitukku /sˈetelɪtˌukːu/ fascis suurehko nippu seteleitä setri /sˈetrɪ/ cedrus mäntykasveihin kuuluvia havupuita () setti /sˈetːɪ/ ornō joukko yhteenkuuluvia asioita setä /sˈetæ/ patruus isän veli (eräissä murteissa myös äidin) seula /sˈeula/ aenigma työkalu tai kone, jolla kiinteäaineiset rakeet lajitellaan niiden koon perusteella tai erotetaan rakeet nesteestä seuraaja /sˈeuraːja/ 1. sectātor 2. se, joka seuraa (esim. kulkee perässä) 3. aatteen tai henkilön kannattaja tai jäljittelijä 4. tanssiparin osapuoli, jonka tehtävänä on seurata viejää 2. successor se, joka seuraa (tehtävässä, asioiden sarjassa tms.) seuraava /sˈeuraːva/ posterus 2. järjestyksessä välittömästi jälkeen tuleva 3. jäljessä tai mukana tuleva 4. seurauksena oleva seurakunta /sˈeurakˌunta/ basilica paikallinen uskonnollinen yhteisö, jolla on yleensä yksi kokoontumispaikka seuralainen /sˈeuralˌainen/ dēductor seurana tai seurassa olija; kumppani, mukana kulkija seurata /sˈeurata/ 1. sequi kulkea jäljessä tai mukana 2. sequor olla seuraaja tai seuraava seuraus /sˈeuraus/ consequentia jostain aiheutuva tilanne tai tapahtuma, tulos seurustella /sˈeurustella/ 1. colloquor oleskella ja keskustella, olla sosiaalisessa kanssakäymisessä, toisten ihmisten seurassa 2. dies olla avioliittoon tai vastaavaan vakituiseen yhteiselämään tähtäävässä parisuhteessa seurustelu /sˈeurustˌelu/ consortium ihmisten välinen kanssakäyminen ja siihen liittyvä ajatustenvaihto ja muut sosiaaliset toiminnot seutu /sˈeutu/ regio laajahko, tarkemmin määrittelemätön, maantieteellinen alue shakata /ʃˈakata/ adisyón tehdä shakki, uhata vastustajan kuningasta shakki /ʃˈakːɪ/ 1. scacci lautapeli, jossa kaksi pelaajaa siirtävät vuorotellen omia nappuloitaan 8×8 ruudun kokoisella tavallisesti mustavalkoisella shakkilaudalla; shakkipeli 2. scaccus shakkipelin tilanne, jossa jokin nappula uhkaa lyödä vastustajan kuninkaan shakkilauta /ʃˈakːɪlˌauta/ scaccarium shakkipelin pelialustana käytettävä neliömäinen 64:stä vuorotellen valkeasta ja mustasta ruudusta muodostuva pelilauta, jonka ruudut merkitään pystysuoria linjoja osoittavilla kirjaimilla ja vaakasuoria linjoja osoittavilla numeroilla shakkinappula /ʃˈakːɪnˌapːula/ latro shakki-pelin nappula, joko sotilas, torni, ratsu eli hevonen, lähetti, kuningas tai kuningatar shoppailla /ʃˈopːailla/ officina tehdä ostoksia ja kierrellä etsien myymälöissä siamilainen /sˈiamɪlˌainen/ siamensis 2. Siamista peräisin oleva 3. (kaksosesta) yhteen kasvanut toisen kanssa siamilainen /sˈiamɪlˌainen/ siamensis eräs lyhytkarvainen kissarotu, siamilaiskissa sianliha /sˈianlˌiha/ maialis sian liha siansorkka /sˈiansˌorkːa/ ungula sian sorkka sibylla /sˈibylla/ Sibylla muinaisessa Kreikassa ja Roomassa jumalallisen hurmoksen vallassa toimivia naisennustajia, jotka toimivat oraakkeleina side /sˈide/ 1. fascia haavaa sitomaan ja peittämään asetettava kangaspala 2. vinculum emotionaalinen yhteys johonkin sidonnaisuus /sˈidonnˌaisuːs/ faenus yksilön asioihin suhtautuminen kulttuurin, tapojen ja lakien luomissa puitteissa sidos /sˈidos/ nexus kemiallinen sidos; kemiallisia yhdisteitä koossa pitävä voima sidottu asema /sˈidotːu ˈasema/ acus passiivista peliasemaa, jossa on vaikeuksia tehdä mitään hyödyllistä siirtoa, sanotaan sidotuksi asemaksi. siellä /sˈiellæ/ illic etäällä olevassa, suhteellisen laajassa tai epätarkasti määritellyssä paikassa, josta puhuja puhuu mutta johon hän ei osoita katseellaan tai eleillään; vrt. siinä siellä täällä /sˈiellæ tˈæːllæ/ passim paikoin, paikka paikoin, paikoitellen; hajallaan sielu /sˈielu/ anima, animus tekijä, jota pidetään ihmisen, joskus myös muiden elollisten olentojen, tajunnan, psyyken ja elämän ylläpitäjänä, ja jonka usein uskotaan jatkavan olemassaoloaan kuoleman jälkeen siemen /sˈiemen/ semen suvullisesti lisääntyvän kasvin alkio siemenjohdin /sˈiemenjˌohdɪn/ ductus deferens lisäkiveksestä virtsaputkeen johtava putki siemenneste /sˈiemennˌeste/ sperma siittiösoluja sisältävä erite, jota erittyy nisäkkäiden koirailla siemensyöksyssä siemensyöksy /sˈiemensˌyøksy/ patrātiō seksuaalisen kiihottumisen huipentuma, jossa miehen tai sukukypsyyden saavuttaneen pojan siittimen päästä purkautuu siemennestettä sienestää /sˈienestæː/ bōlētus kerätä sieniä sienet /sˈienet/ Fungi eliökunta ; sienikunta sieni /sˈienɪ/ boletus sienen ulkoilmaan, usein maanpinnalle, kasvattama itiöemä sienitiede /sˈienɪtˌiede/ mycologia biologian haara, joka tutkii sieniä siepata /sˈiepata/ 1. clepere ottaa henkilö haltuunsa vastoin hänen tahtoaan, kaapata 2. corripiō ottaa nopeasti käteensä, napata sierain /sˈierain/ naris nenän alta ulkopuolelta nenäonteloon johtava kanava sietokyky /sˈietokˌyky/ firmitās kykeneminen sietää jotakin, toleranssi sietää /sˈietæː/ perpetior pystyä tulemaan toimeen jnk yl. kielteisen kanssa sieventää /sˈieventæː/ dēdūcō muuntaa jk yksinkertaisemmaksi laskemalla siitä laskettavissa olevat elementit sievistellä /sˈievɪstellæ/ minūtal kaunistella, antaa harhaanjohtavaa informaatiota sievä /sˈievæ/ pulcher kaunis ja ihana signeerata /sˈiɡneːrˌata/ signum liittää teokseen signeeraus sihistä /sˈihɪstæ/ sibilo päästää sihinää sihteeri /sˈihteːrɪ/ Sagittarius serpentarius toimistotyön ammattilainen, jonka työhön kuuluu erilaisten asioiden hoitaminen siika /sˈiːka/ capra lohikaloihin kuuluva ryhmä Coregonus-suvun kaloja. Lajeja on useita, joista osa on vaelluskaloja. Parvikala, joka elää joissa, järvissä ja merissä. Suomessa tärkeä talouskala. siili /sˈiːlɪ/ ericius, ēricius piikikäs talviunta nukkuva hyönteissyöjä (). Suomessa esiintyy ainoastaan eurooppalainen siili () siilit /sˈiːlɪt/ ericio eräs istukkanisäkkäisiin kuuluva selkärankaisten heimo () siima /sˈiːma/ linea ongessa tai virvelissä käytettävä ohut, usein läpinäkyvä lanka tai punos, johon ongenkoukku, koho ja viehe kiinnitetään siipi /sˈiːpɪ/ ala 2. lintujen ja hyönteisten lentämiseen käyttämä elin 3. lentokoneen nostovoimaa tuova osa 4. rakennuksen laajennusosa, lamelli siipikarja /sˈiːpɪkˌarja/ aves altiles lihan, munan tai muun hyödykkeen tuotantoon käytettävät linnut siirappi /sˈiːrapːɪ/ sirupus paksu, ruskea, nestemäinen sokeriliuos siirtokunta /sˈiːrtokˌunta/ colōnia toiseen maahan asettuneiden vierasmaalaisten yhteisö tai jonkin kansan oman kotimaansa ulkopuolelle perustama kauppapaikka siirtomaa /sˈiːrtomaː/ colōnia varsinaisen valtion ulkopuolinen maa-alue, joka on isäntämaan hallinnassa siirtyä /sˈiːrtyæ/ moveo liikkua tai kulkea paikasta toiseen; muuttaa asemaa siirtää /sˈiːrtæː/ 1. movēre vaihtaa jnk paikkaa 2. cunctor lykätä siis /sˈiːs/ ab eo tempore näin ollen, tämän johdosta siisteys /sˈiːsteys/ munditia se, että on siisti siisti /sˈiːstɪ/ 1. castus jossa ei ole likaa, puhdas 2. classis kiva, makee siitepöly /sˈiːtepˌøly/ pollen kukkakasvien heteissä muodostuva kasvien sukusoluista koostuva erittäin hienojakoinen jauhe siitin /sˈiːtɪn/ penis, mentula (elimistö) urospuolen sukupuolielin; penis siittiö /sˈiːtːɪø/ sperma varsinkin eläinkunnan, jossain määrin kasvikunnan, suvullisessa lisääntymisessä aktiivinen liikkuva sukusolu siitä /sˈiːtæ/ illim määrätystä lähellä olevasta paikasta siivilä /sˈiːvɪlæ/ cōlum varrellinen astia, jossa on pienen pieniä reikiä, joiden läpi osa astiaan laitettavasta aineesta siivilöityy muun osan jäädessä astiaan siivota /sˈiːvota/ mundo tehdä siistiksi, poistaa lika tai roskat siivous /sˈiːvous/ purgatio paikkojen puhdistaminen/siistiminen/järjestäminen, siivoamisen toteutus sija /sˈija/ 1. forum paikka, olinsija, makuupaikka 2. gradus (urheilu) sijoittumalla kilpailussa saavutettu kilpailijoiden keskeinen sijoitus. sijainti /sˈijaintɪ/ locus paikka, missä jokin on fyysisesti sijaistaa /sˈijaistaː/ cōpia toimia sijaisena sijaita /sˈijaita/ cubō olla sijoittuneensa, olla jossakin paikassa (yleensä enemmän tai vähemmän pysyvästi) sijamuoto /sˈijamˌuoto/ casus sija, yksi nominien taivutuskategorioista (muita ovat luku ja suku); käytetään myös muiden sanaluokkien, kuten adverbien ja verbien, nominaalimuodoille sijoittaa /sˈijoitːaː/ locō panna, asettaa esine, tms. paikalleen sijoitus /sˈijoitus/ collocātiō 2. sijoittamisen tapahtuma tai sen tulos 3. se mitä sijoitetaan; sijoitettu pääoma 4. se mihin on sijoitettu; sijoituskohde sika /sˈika/ porcus kotieläimenä kasvatettava sorkkaeläin, jota käytetään lihan tuotantoon ja jota pidetään yleensä sikalan karsinassa eli läävässä sikailija /sˈikailˌija/ porcus törkimys, törkeästi käyttäytyvä henkilö sikala /sˈikala/ porcinarium rakennus, jota käytetään sikojen kasvatukseen sikari /sˈikarɪ/ sigarum kokonaisilla tupakanlehdillä kääritty tupakkatuote, jonka läpi tupakoitsijat imevät savua keuhkoihinsa sikeä /sˈikeæ/ cano (unesta) syvä, perusteellinen sikhiläisyys /sˈikhɪlˌæisyːs/ Sichismus intialainen uskonto, jossa on piirteitä islamista ja hindulaisuudesta sikiö /sˈikɪø/ fētus monisoluisten eläinten kehitysaste ennen syntymistä sikolätti /sˈikolˌætːɪ/ hara 2. pieni, korkeintaan parin eläimen sikala 3. likainen ja sekainen tila siksi /sˈiksɪ/ autem sen vuoksi, sen takia silava /sˈilava/ arvina sian nahanalainen rasvakudos, johon lihaa leikattaessa jää myös lihaa sileys /sˈileys/ lēvitās se, että on sileä sileä /sˈileæ/ glaber täysin tasainen silfion /sˈilfɪon/ silphium, sirpe antiikin aikana jälkiehkäisyyn käytetty, sittemmin sukupuuttoon kuolleeksi uskottu, tuntematon kasvi silinteri /sˈilɪntˌerɪ/ cylindrus korkea, lieriönmuotoinen ja jäykkä huopahattu, jossa on lieri silittää /sˈilɪtːæː/ 1. admulcere liikuttaa raajaansa (yleensä kättä) jonkin päällä kevyesti sitä painamatta, yleensä hellyyden osoituksena 2. ferro levigare tasoittaa vaatteesta tai muuta tekstiilistä rypyt silitysraudalla silitysrauta /sˈilɪtˌysrauta/ ferreus sähköllä tai aiemmin hellalla tai hiilten avulla kuumennettava väline, jonka metallinen pohja kuumennetaan ja jolla sitten tasoitetaan vaatteiden ryppyjä silkki /sˈilkːɪ/ 1. bombyx silkkiäistoukan erittämä kuitu, silkkikuitu 2. bombȳx silkkikuidusta valmistettu kangas, silkkikangas silkkinen /sˈilkːɪnen/ bombȳx silkistä valmistettu silkkipaperi /sˈilkːɪpˌaperɪ/ textus ohut sulfiittiselluloosasta valmistettu, yleensä kemiallisesti puhdas paperi, jonka paino on 10—30 g/m². silkkiuikku /sˈilkːiuˌikːu/ Podiceps cristatus eräs lintulaji () tai sen yksilö silkkiäistoukka /sˈilkːɪˌæistoukːa/ bombyx silkkiperhosen Bombyx mori toukka, kehitysvaihe. Tämä laji on riippuvainen mulperipuusta. Myös muiden silkkiperhosten toukat, joiden kehräämistä kotelokopista saadaan silkkiä, ovat silkkiäistoukkia. silli /sˈillɪ/ aringus pohjoisissa merissä elävä parvikala , joka on samaa kalalajia kuin Itämeressä elävä silakka; käytetään paljon maustekalana. silloin /sˈilloin/ deinde (ajan adverbi) varhemmin tapahtuneeseen liittyvänä tai aikaisemmin puheena olleena ajankohtana; sillä kertaa, sen ajan, sinä aikana silloinen /sˈilloinen/ alioqui silloin olemassa ollut tai oleva sillä /sˈillæ/ nam sen vuoksi, siitä syystä, sen tähden, siksi sillä aikaa /sˈillæ ˈaikaː/ interea sinä aikana, sen aikana, saman aikaisesti silminnäkijä /sˈilmɪnnˌækɪjæ/ arbiter tapahtuman omakohtaisesti nähnyt henkilö silmitön /sˈilmɪtøn/ absurdus raivoisa, vimmattu silmu /sˈilmu/ gemma versokasvien kehityksensä alussa oleva verso silmä /sˈilmæ/ oculus ihmisen tai eläimen kuvan aistimiseen pystyvä elin, joka mahdollistaa näköaistin silmäkulma /sˈilmækˌulma/ cantus silmää ympäröivässä ihossa kohta, jossa ylä- ja alaluomi kohtaavat silmälasinsanka /sˈilmælasˌinsaŋka/ arcu silmälasien korvan päälle ulottuva osa, joka pitää silmälasit päässä silmälasit /sˈilmælasɪt/ perspicillum silmien liki- tai kaukonäköisyyden tai hajataiton korjaamiseksi silmien edessä pidettävät lasiset tai muoviset optiset linssit yhtenäisessä kehyksessä silmäluomi /sˈilmælˌuomɪ/ cilium silmän päällä liikkuva suojaava ihopoimu silmälääkäri /sˈilmælˌæːkærɪ/ ocularius lääkäri, joka tutkii silmiä ja niiden sairauksia silmämuna /sˈilmæmˌuna/ bulbus oculi ihmisen silmän kolmesta kalvosta muodostuva pallomainen silmäkuopassa liikkuva rakennekokonaisuus silmänisku /sˈilmænˌisku/ conniveo silmää räpäyttämällä lähetetty viesti, joka voi merkitä esimerkiksi edellä sanotun huumorina ymmärtämistä tai flirttiä silmänkääntäjä /sˈilmæŋkˌæːntæjæ/ praestīgiātor silmänkääntötemppujen tekijä silmänkääntötemppu /sˈilmæŋkˌæːntøtˌempːu/ praestīgiae ajatuksia johdattelemalla, sorminäppäryyttä ja monesti optisia yms. tehosteita ja apuvälineitä käyttäen tuotetun usein todellisena koettavan harhavaikutelman toteutus silmänräpäyksellinen /sˈilmænræpˌæyksellɪnen/ nunc täysin yhtäkkinen, äkillinen silmänräpäys /sˈilmænræpæys/ conniveo hyvin lyhyt aika silmänvalkuainen /sˈilmænvˌalkuˌainen/ albus silmän valkoinen osa silmäripsi /sˈilmærˌipsɪ/ cilia silmäluomen reunassa kasvava jäykkä ihokarva silta /sˈilta/ pons rakennelma, joka mahdollistaa kulun jonkin esteen, tavallisesti veden yli silti /sˈiltɪ/ nihilōminus siitä huolimatta siluetti /sˈiluˌetːɪ/ adumbrātiō ääriviivakuva, varjokuva sima /sˈima/ hydromel sitrushedelmästä, tavallisesti keitettyyn veteen laitetuista sitruunaviipaleista, ja sokerista hiivakäymisellä valmistettu juoma simonia /sˈimonˌia/ simonia kirkollisten virkojen myyminen simpanssi /sˈimpanssɪ/ satyrus Keski-Afrikassa esiintyvä ihmisapinoihin kuuluva laji, ihmisen lähisukulainen () simpukka /sˈimpukːa/ mollusca joukko makeassa tai suolaisessa vedessä eläviä nilviäisiä, joilla on kaksiosainen saranoitu kova kuori ja liikkumiseen tarvittava jalka () simuloida /sˈimulˌoida/ accedo mallintaa, jäljitellä sinappi /sˈinapːɪ/ sināpi (kasvitiede) sinappikasvi sinappikaali /sˈinapːɪkˌaːlɪ/ ērūca ristikukkaiskasveihin kuuluva kaalin sukuinen kukkiva viljelyskasvi (), jota käytetään yrtti- ja salaattivihanneksena ja myydään nimellä rucola sinappikaasu /sˈinapːɪkˌaːsu/ gasum sinapis rikkisinappikaasu, kemiallisen sodankäynnin taistelukaasu 1. maailmansodan ajalta sinappikasvi /sˈinapːɪkˌasvɪ/ sināpi (kasvitiede) sinappi, joukko (Sinapis)-suvun ja eräitä (Brassica)-suvun keltakukkaisia ristikukkaiskasveja, joiden siemenistä tehdystä jauheesta valmisteaan mausteena käytettyä tahnamaista sinappia sinetti /sˈinetːɪ/ sigillum kuumaan vahaan painettu kuvio jolla voidaan sulkea kirje ja varmistaa asiakirjan aitoutta sinfonia /sˈinfonˌia/ symphonia laaja, useimmiten kolmesta tai neljästä osasta koostuva orkesteriteos singota /sˈiŋŋota/ catapulta lähettää nopeasti liikkelle halki ilman; heittää singulatiivi /sˈiŋŋulatˌiːvɪ/ nomen unitatis kerran tapahtuvan kertominen kerran sinihai /sˈinɪhai/ prionace glauca eräs suurikokoinen hailaji siniittinen /sˈinɪːtːɪnen/ Sinesis (kielestä) kiinalainen sininen /sˈinɪnen/ caeruleus, caerulea, caeruleum väriltään sininen sininen /sˈinɪnen/ caeruleus eräs väri sinisilmäinen /sˈinɪsˌilmæinen/ crēdulus hyväuskoinen, naiivi sinisimpukka /sˈinɪsˌimpukːa/ mutili suolaisessa merivedessä viihtyvä simpukkalaji (Mytilus edulis), jota hyödynnetään ihmisravintona sinitiainen /sˈinɪtɪˌainen/ Cyanistes caeruleus , eräs tiaisiin () kuuluva lintu sinivalas /sˈinɪvalas/ Balaenoptera musculus hetulavalaiden alalahkoon kuuluva valaslaji (Balaenoptera musculus), suurin eläinlaji, jonka tiedetään koskaan olleen olemassa sinkki /sˈiŋkːɪ/ zincum sinkkiryhmän metallinen alkuaine, kemiallinen merkki Zn sinkku /sˈiŋkːu/ caelebs 2. henkilö, joka ei ole vakituisessa parisuhteessa 3. albumista erikseen myyntiin ja radiosoittoon otettu musiikkikappale sinne /sˈinne/ eo ilmaisemassa liikkeen päämäärää sipuli /sˈipulɪ/ cepa, caepa, caepula, caepulla -suvun syötäviä kasveja, joiden osia käytetään maustamiseen ja vihanneksina, erityisesti keltasipuli () sireeni /sˈireːnɪ/ Siren kovaääninen merkinantolaite sirkka /sˈirkːa/ gryllus mikä tahansa sirkkojen heimoon () kuuluva suorasiipisten hyönteisten laji tai sellaisen yksilö sirkus /sˈirkus/ circus paikasta toiseen liikkuva esitys, johon yleensä kuuluu akrobaatteeja, jonglööreitä, eläimiä, klovneja ja muita taiteilijoita sirppi /sˈirpːɪ/ falx käyräteräinen lyhytvartinen leikkuutyökalu, jolla leikataan viljaa sisar /sˈisar/ soror naispuolinen sisarus sisarenpoika /sˈisarˌempoika/ nepos sisaren poika sisarentytär /sˈisarˌentytær/ filia fratris sisaren tytär sisilialainen /sˈisɪlˌialˌainen/ Siciliensis Sisiliasta peräisin oleva tai Sisiliaan liittyvä sisilisko /sˈisɪlˌisko/ lacerta toinen Suomessa esiintyvistä liskolajeista (Zootoca vivipara) sisyfolainen /sˈisyfolˌainen/ Sisypheius jatkuva tai toistuva ja työläs, mutta turhanpäiväinen sisäelin /sˈisæelɪn/ viscus rinta-, vatsa- tai lantio-ontelon suuri elin sisäkatto /sˈisækˌatːo/ lacunar huonetilan yläpinta ja tyypillisesti yläpohjarakenteen alapinta sisäkkö /sˈisækːø/ ancilla naispalvelija, joka huolehtii kodinhoidosta kuten siivouksesta sisäkorva /sˈisækˌorva/ auris interna ohimoluun sisällä oleva nesteen täyttämä korvan osa sisällissota /sˈisællˌissota/ bellum civile saman valtion kansalaisten keskenään valtion sisällä käymä sota sisällä /sˈisællæ/ intus jossakin asiassa, esineessä tai tilassa niin, että se ympäröi väljästi sisälmys /sˈisælmys/ omāsum vatsaontelon ja rintaontelon sisus sisältyä /sˈisæltˌyæ/ inclūdō kuulua johonkin sisältää /sˈisæltæː/ teneo pitää sisällään (svetisismi) sisältö /sˈisæltø/ contentus mitä jokin sisältää, sisällys sisämaa /sˈisæmaː/ mediterrāneus alue yleisesti maantieteellisen alueen tai erityisesti jonkin valtion alueen sisäosassa sisämeri /sˈisæmˌerɪ/ lacus meri, josta on salmien kautta yhteys valtamereen sisäpiiri /sˈisæpˌiːrɪ/ penitus muut poissulkeva ryhmä, klikki t. hyvä veli -kerho sisäpuolella /sˈisæpˌuolella/ intrā sisällä; sisäpuolen suunnassa sisäpuoli /sˈisæpˌuolɪ/ intus se mikä ei ole suljetun tilan tai alueen sisäpintaan tai muuhun rajaan rajautuvan ulkopuolta; sisäpinta, sisusta sisätaite /sˈisætˌaite/ valles kahden vierekkäisen kattopinnan suoraviivainen, kovera yhtymäkohta sisään /sˈisæːn/ a johonkin asiaan niin, että asia on joka puolella tiiviisti ympärillä siten /sˈiten/ sic (proadverbi) sillä tavalla, niin sitkeä /sˈitkeæ/ tenax joka ei lannistu helpolla sitoa /sˈitoa/ 1. ligo laittaa kiinni narulla tai köydellä 2. alligō laittaa side 3. ligō rajoittaa muuttujan arvoja toisen perusteella sitoutumaton /sˈitoutˌumaton/ independens puolueista riippumaton, puolueeseen kuulumaton sitra /sˈitra/ cithara kielisoitin, jota soitetaan näppäilemällä plektralla t. sormin kaikukopan ylitse pingotettuja kieliä sitrushedelmä /sˈitrushedˌelmæ/ citrus lähinnä ruutakasveihin kuuluvien sitruspuiden lohkoinen marja sitruuna /sˈitruːna/ citreus 2. ruutakasveihin kuuluva sitruspuu, sitruunapuu 3. sen tuottama sitrushedelmä sitruunaperhonen /sˈitruːnapˌerhonen/ Gonepteryx rhamni kaaliperhosten heimoon kuuluva päiväperhonen sitten /sˈitːen/ 1. deinde mennyttä aikaa ilmaiseva 2. abhinc sen tai tämän jälkeen sitä mukaa /sˈitæ mˈukaː/ ante sen myötä, siinä samalla, samalla kertaa siula /sˈiula/ ala nuotan reiden uloin havas sivellin /sˈivellɪn/ pēnicillum maalin tai lakan levittämiseen tarkoitettu työkalu, jossa on karvoista tehdyt harjakset sivellä /sˈivellæ/ 1. admulcere pyyhkiä käsin hellävaroen kevyesti koskettaen, silitellä 2. pingere levittää jollekin pinnalle jotakin siveltimellä tai muulla tavoin 3. ovum viimeistellä sivilisaatio /sˈivɪlɪsˌaːtɪo/ civilizatio pysyvän asutuksen järjestäytynyt yhteiskunta, joka perustuu maanviljelykselle ja jolla on ominainen kulttuuri ja jolle ovat tyypillisiä kaupunkien muodostaminen, yhteiset säännöt, valtahierarkiat ja sen olemassaolon edellytyksenä toimivien alueiden sotilaallinen puolustaminen sivistynyt /sˈivɪstynyt/ cultus sivistykseltään kehittynyt; laajasti tai syvällisesti oppinut sivistys /sˈivɪstys/ civilizatio henkinen kehittyneisyys, kulttuuri, valistus, sivilisaatio sivu /sˈivu/ pagina kirjan tai lehden aukeaman numeroitu toinen puoli, paperin yksi puoli; myös verkkosivu sivulause /sˈivulˌause/ sententia subordinata lause, joka on toisen (hallitsevan) lauseen osa sivusto /sˈivusto/ pagina internetissä saatavilla oleva yksittäinen kokonaisuus, joka identifioidaan uniikilla URL:lla sivuttaa /sˈivutːaː/ pagina numeroida sivut ja jakaa teksti sivuille siván /sˈivan/ siban sivánkuu, siván-kuu juutalaisen kalenterin kuukausi ijjár- ja tammúz-kuun välissä, gregoriaanisen kalenterin touko-kesäkuussa skandaali /skˈandaːlɪ/ flāgitium asianosaisten maineelle haitallinen tapahtuma skandium /skˈandium/ scandium eräs alkuaine skanneri /skˈannerɪ/ sarotis laite, joka digitalisoi kuvia ja tekstiä skarabee /skˈarabeː/ coleopterum muinaisessa Egyptissä käytetty amuletti, joka muotoiltiin pillerinpyörittäjän mukaan skeitata /skˈeitata/ tabula subrotata rullalautailla skene /skˈene/ locus 2. esiintymislava, lava; näyttämö 3. tietty musiikki-, muoti- tai alakulttuuripiiri skeptismi /skˈeptɪsmɪ/ scepticismus oppi jonka mukaan ihminen ei voi saavuttaa varmaa tietoa sketsi /skˈetsɪ/ adumbro lyhyt komediallinen esitys skitsofrenia /skˈitsofrˌenɪa/ schizophrenia maailman terveysjärjestön ICD-10-luokituksessa F20; henkilön todellisuudentajuun ja toimintakykyyn merkittävästi vaikuttava mielisairaus, jolle ovat ominaisia muiden muassa harhaluulot, harha-aistimukset, tunneilmaisujen latistuminen, vetäytyminen ihmissuhteista ja taantuminen aikaisemmalta toimintakyvyn tasolta skorpioni /skˈorpɪˌonɪ/ scorpio hämähäkkieläinten lahkon Scorpionida eläimiä, joilla on tavallisesti suuret sakset ja myrkkypiikki. Jotkut lajeista ovat hyvin myrkyllisiä. skotlantilainen /skˈotlantɪlˌainen/ Scotus Skotlannissa asuva Ison-Britannian kansalainen slagi /slˈaɡɪ/ scoria (metallurgia; murt.) kuona, masuunikuona; myös slaki slovakialainen /slˈovakˌialˌainen/ slovachus Slovakiasta peräisin oleva tai Slovakiaan liittyvä smaragdi /smˈaraɡdɪ/ smaragdus vihreä platinaa arvokkaampi jalokivi sodankäynti /sˈodaŋkˌæyntɪ/ mīlitia kahden itsenäisen tahon välistä organisoitua, vihamielistä ja väkivaltaista vaikuttamista sodomiitti /sˈodomˌiːtːɪ/ cinaedus paheksuttu tai rikolliseksi julistettu paheellinen anaaliyhdynnän harjoittaja; (laajemmin) homoseksuaali mies sohva /sˈohva/ cubīle pehmustettu monen istujan istuin soida /sˈoida/ tinniō 2. tuottaa ääntä värähtelemällä, kilistä 3. (korvasta) aistia olematonta ääntä voimakkaan melun jälkeen soihtu /sˈoihtu/ fax, taeda kädessä kannettava varrellinen palavaa ainetta sisältävä valaisuväline soitin /sˈoitɪn/ āctor laite, ohjelma tai sovellus, joka toistaa tallennettua ääntä tai kuvaa soittaa /sˈoitːaː/ 1. cano tuottaa musiikkia soittimella 2. tinniō 2. tuottaa ääntä laitteella 3. ottaa yhteyttä puhelimella soittaja /sˈoitːaja/ -cen henkilö, joka soittaa jotakin soitinta, muusikko, instrumentalisti soittokello /sˈoitːokˌello/ campana merkinantolaite, jota soitetaan lyömällä tai nappia painamalla soittopöytä /sˈoitːopˌøytæ/ alloquor urkujen koskettimistoista koostuva laitteisto sokea /sˈokea/ caecus sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt sokea /sˈokea/ caecus henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön sokeri /sˈokerɪ/ saccharum 2. sakkaridirenkaista ja niihin liittyneistä ryhmistä muodostunut makea kasvisperäinen hiilihydraatti 3. elintarvikkeena ruokosokeri eli sakkaroosi; rypälesokerin (glukoosi) ja hedelmäsokerin (fruktoosi) yhdiste, jota valmistetaan sokeriruo’osta ja sokerijuurikkaasta sokeus /sˈokeus/ 1. caecitas näköaistin toimintakyvyttömyys 2. caecitās kyvyttömyys havaita jotakin sokkelo /sˈokːelo/ labyrinthus sisäkorvan onteloiden yhteisnimi sola /sˈola/ angustiae kapea kulkureitti korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden muodostamien esteiden välissä solakka /sˈolakːa/ gracilis pitkä, hoikka ja suora solisluu /sˈolɪsluː/ clavicula rintalastan ja lapaluun välissä sijaitseva poikittainen luu (lat. clavicula) solki /sˈolkɪ/ buccula vyötä tai muuta nauhaa kiinni itsessään tai toisessa nauhassa pitävä kappale solmia /sˈolmɪa/ 1. nōdō tehdä solmu tai solmuja 2. facere tehdä sopimus jostakin solmia avioliitto /sˈolmɪa ˈavɪolˌiːtːo/ marito virallistaa keskinäinen parisuhde aviolliseksi solmio /sˈolmɪo/ focale Croatum kaulan ympärille kauluspaidan alas taitetun kauluksen alle solmittava nauhamainen asuste solmu /sˈolmu/ nōdus 2. narun tai köyden kiinnitys solmimalla se 3. nopeusyksikkö merenkulussa, meripeninkulma tunnissa, ja ilmailussa, 1,852 km/h solu /sˈolu/ cellula eliön rakenteellinen ja toiminnallinen perusyksikkö, joka sisältää kokonaisuudessaan sen perimän; eliöiden pienin elollinen rakenneyksikkö solulima /sˈolulˌima/ cytoplasma solun sisäinen nesteseos, jossa on veteen liuenneita ja suspensoituneita aineita soma /sˈoma/ pulcher miellyttävän näköinen, suloinen, kaunis, söpö somistaa /sˈomɪstaː/ decorō tehdä liikkeen tai muun sisustus tai ulkoasu edustavan näköiseksi, koristaa sommitelma /sˈommɪtˌelma/ combinatio suunnitellusti eri nappuloilla tehty edullisempaan asemaan johtava useamman peräkkäisen siirron sarja, jossa alkusiirron jatko on usein sarja taktisiin laskelmiin perustuvia pakkosiirtoja sonni /sˈonnɪ/ taurus koiraspuolinen nauta sonta /sˈonta/ 1. stercus kiinteä tai puolikiinteä eläimen uloste 2. fimus kuivikkeisiin sekoitettu hitaasti palanut kiinteä tai puolikiinteä eläimen uloste soopeli /sˈoːpelɪ/ mus silvestris näätäeläin (), jota esiintyy Pohjois-Aasiassa Ural-vuoristosta läpi Siperian Mongoliaan, Kiinaan, Pohjois-Koreaan ja Hokkaidōn saarelle Japaniin sopeutua /sˈopeutˌua/ adaptō muuttua sopimaan, mukautua uusiin olosuhteisiin sopia /sˈopɪa/ 1. aptus mahtua, olla fyysisesti mahtuva 2. adaequō olla pukeva, sellainen jonka väri tai tyyli pukevat kantajaansa 3. ire olla mahdollista tai hyväksyttyä, olla sopivaa, käydä, käydä päinsä 4. sedeo tehdä sovinto, selvittää riita sopimuksentekorikkomus /sˈopɪmˌuksentˌekorˌikːomus/ culpa in contrahendo Tuottamuksen muoto, jossa sopimuksesta neuvotteleva sopijapuoli ei todellisuudessa aiokaan tehdä sopimusta. Korvausvelvollisuus ei synny, vaikka sopijapuoli keskeyttää neuvottelut syytä ilmoittamatta, mutta toisen kuluja voi joutua korvaamaan, jos esimerkiksi pyytää urakasta tarjouksia selvittääkseen hintatasoa, mutta aikomatta tehdä sopimusta kenenkään tarjoajan kanssa. Käsitettä ei käytetä eikä määritellä lainsäädännössä, vaan se on oikeustieteessä luotu instituutio. sopimus /sˈopɪmus/ pactum suullinen tai kirjallinen osapuolten välinen yhteisymmärrys, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat noudattamaan sopimuksessa määriteltyjä ehtoja sopiva /sˈopɪva/ aptus 2. johonkin tarkoitukseen hyvä, käypä 3. sellainen, joka ei ole liian iso eikä liian pieni sopusointu /sˈopusˌointu/ concentio harmonia sora /sˈora/ glārea kivinen maalaji, jonka raekoko on luokkaa 2...20 mm sordiino /sˈordɪːno/ infans soittimessa käytettävä lisälaite, joka vaimentaa ääntä ja usein myös muuttaa sen sävyä sorkka /sˈorkːa/ ungula parivarpaisen kavioeläimen jalan alaosa sorkkarauta /sˈorkːarˌauta/ vectis teräksinen tai rautainen tanko, jota käytetään vipuna ja jonka mutkalle taivutetussa päässä on hahlo naulojen irrotukseen sorkkia /sˈorkːɪa/ contactus sormeilla, käpälöidä sormeilla /sˈormeilla/ palpo koskea sormin, käpälöidä sormenjälki /sˈormenjˌælkɪ/ digiti signum ihmisen sormenpään yksilöllinen ja koko iän samanlaisena pysyvä ihon urien kuvio; sormen ihon kuviosta jäänyt jälki jollakin pinnalla sormettaa /sˈormetːaː/ digitus tyydyttää itseään sormin, käytetään ilmaisemaan naisten itsetyydytystä sormi /sˈormɪ/ digitus käden nivelikäs uloke; ihmisen kädessä näitä ovat peukalo, etusormi, keskisormi, nimetön ja pikkusormi sormikas /sˈormɪkas/ chirotheca kudottu käsine, jossa on paikka erikseen jokaiselle sormelle sormiluu /sˈormɪluː/ ossa phalangum digitorum sormen luu sormio /sˈormɪo/ plectrologium käsin soitettava soittimen koskettimisto; musiikki-instrumentin osa sormus /sˈormus/ anulus sormen ympäri tuleva rengas, sormessa pidettävä koru sorsa /sˈorsa/ anas sorsien heimon () lintu, joko varsinainen sorsa, eli puolisukeltajasorsa tai sukeltajasorsa sortua /sˈortua/ ruō romahtaa, hajota painovoiman vaikutuksesta sorvata /sˈorvata/ tornus käsitellä esimerkiksi puu- tai metallikappaletta sorvilla sorvi /sˈorvɪ/ tornus pyörivän kappaleen työstöön käytettävä lastuavan työstön työkone, jossa paikallaan oleva terä irrottaa työstökohteesta materiaalia sosialismi /sˈosɪalˌismɪ/ socialismus vastauksena teollistumisen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ongelmiin kehittynyt ryhmä erilaisia ideologioita, joissa omaisuus ja tulonjako halutaan pitää yhteiskunnallisen sääntelyn alaisena yksilöiden tai markkinavoimien sijaan sosialisti /sˈosɪalˌistɪ/ socialista sosialismia kannattava henkilö; usein henkilö joka kiinnittää huomiota tulonjakokysymyksiin sosiologia /sˈosɪˌoloɡˌia/ sociologia yhteiskuntatieteisiin kuuluva sosiaalisia järjestelmiä sekä yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntien välisiä sosiaalisia suhteita tutkiva käyttäytymistiede sota /sˈota/ bellum, arma väkivaltainen yhteenotto kahden tai useamman järjestäytyneen osapuolen, useimmiten valtioiden, aseistettujen joukkojen välillä sotatilan vallitessa sota-alus /sˈotaˈalus/ navis bellica sotatoimiin tarkoitettu alus sotaisa /sˈotaisa/ bellicōsus sellainen, joka on mieleltään tai olemukseltaan sotimiseen taipuvainen, sotaa ihannoiva, vahvasti riidanhaluinen; sotaan valmis sotamies /sˈotamies/ gregārius miehistöön lukeutuvan sotilaan sotilasarvo maavoimissa sotavanki /sˈotavˌaŋkɪ/ dēditīcius sodassa vihollisen vangiksi joutunut sotilas tai siviili sotilaallinen /sˈotɪlˌaːllɪnen/ militaris sotaa, sodankäyntiä, sotilastointa koskeva, niiden alaan t. piiriin kuuluva, niissä esiintyvä, niille ominainen, niiden tarkoitusperää palveleva sotilas /sˈotɪlas/ miles sotajoukkoihin kuuluva henkilö; armeijan tai muun järjestäytyneen joukon aseistettu ja univormua kantava jäsen sotilashenkilö /sˈotɪlˌasheŋkˌilø/ bellator puolustuslaitoksessa palvelevien henkilöiden sotilasarvosta riippumaton yleisnimitys, jota käytetään erityisesti kantahenkilökuntaan kuuluvista, mutta ei armeijan siviilihenkilöstöstä sotilaskarkuri /sˈotɪlˌaskarkˌurɪ/ desertor yksiköstään luvatta pitemmäksi ajaksi poistunut sotilas sotkea /sˈotkea/ trahea ottaa mukaan johonkin; sekoittaa joku johonkin sotkeutua /sˈotkeutˌua/ 1. illaqueō 2. mennä sellaiseen tilaan, jonka selvittäminen on vaikeaa 3. muodostaa jonkin kanssa tällainen sotku 2. admisceō (ihmisestä) puuttua tai joutua mukaan toisten asioihin; sekaantua sotkuinen /sˈotkwɪnen/ incomptus sekaisin oleva, sotkussa oleva, likainen soturi /sˈoturɪ/ bellātor sotilas, taistelija soudella /sˈoudella/ navis () soutaa soutaa /sˈoutaː/ remigare liikuttaa alusta haluttuun kulkusuuntaan käyttäen yhtä tai useampaa airoparia hankaimissaan, joskus vain yksittäistä airoa hankaimeen sijoitettuna soutaja /sˈoutaja/ rēmex henkilö, joka soutaa sovelias /sˈovelɪas/ aptus se, mikä on sopivaa, hyväksyttävä sovellus /sˈovellus/ applicatio jonkin teorian tai mallin käyttäminen käytännössä soveltaa /sˈoveltaː/ ponere käyttää teoriassa keksittyä käytännössä sovinnollinen /sˈovɪnnˌollɪnen/ amīcus sellainen, joka pyrkii ristiriidan rauhanomaiseen ratkaisuun, sovintoon, sopuun; sovitteleva sovittaa /sˈovɪtːaː/ 1. expiō hyvittää tekemänsä vääryys 2. expendo kärsiä rangaistus sovittelija /sˈovɪtːˌelɪja/ agaga henkilö, joka sovittelee (riitaa) spagaatti /spˈaɡaːtːɪ/ fissus voimisteluliike, jossa istutaan jalat eteen ja taakse ojennettuina spatiaalinen /spˈatɪˌaːlɪnen/ spatialis tilaa tai välimatkaa koskeva, avaruudellinen spektaakkeli /spˈektaːkːˌelɪ/ spectāculum näytelmä tai näytös, jolla on mahtavat puitteet spektri /spˈektrɪ/ idolum säteilyn taajuusjakauma sperma /spˈerma/ semen siemenneste spiraali /spˈiraːlɪ/ helica pyöreä kuvio joka kiertyy keskustastaan laajenevasti ulospäin spiraalimainen /spˈiraːlɪmˌainen/ tortilis spiraalin muotoinen spontaani /spˈontaːnɪ/ spontāneus oma-aloitteinen, ohjailematon spontaanisti /spˈontaːnˌistɪ/ sponte spontaanilla tavalla, vailla ulkoista syytä stabiili /stˈabɪːlɪ/ equile (tasapainosta) vakaa; sellainen, joka ei ole herkkä menettämään tasapainoaan stadi /stˈadɪ/ civitas kaupunki stadion /stˈadɪon/ stadium urheilukenttä, jota ympäröi kokonaan tai osittain katsomorakennelma, myös stadioni stailata /stˈailata/ modus ehostaa, kaunistaa, tehdä pinnoista kauniimpia, fiksata standaari /stˈandaːrɪ/ vexillum pienikokoinen, välittömästi tankoon kiinnitettävä lippu standardi /stˈandardɪ/ vexillum malli, tyyppi, normi standartti /stˈandartːɪ/ vexillum jokin samannimisistä entisistä puutavaran ja sahatavaran mitta- ja hintayksiköistä, jotka olivat erilaiset sahatavaralle sekä pyöreälle ja veistetylle puutavaralle sekä myös maittain erisuuruisia statiivi /stˈatɪːvɪ/ perpetior (varsinkin laboratoriossa) jonkin kannattelemiseen käytettävä tukiteline statuutti /stˈatuːtːɪ/ scītum sääntö steele /stˈeːle/ stela pystyssä oleva, koristeltu tai kirjoitettu kivilaatta, joihin kirjoitettiin julkisia päätöksiä tai niitä pystytettiin haudoille steeli /stˈeːlɪ/ stela kasvin juuren ja varren ydinosa, johtosolukkokimppu stemmi /stˈemmɪ/ caulis polkupyörän ohjainkannatin steriili /stˈerɪːlɪ/ sterilis lisääntymiskyvytön, hedelmätön steriloida /stˈerɪlˌoida/ sterilizare tehdä steriiliksi stipendi /stˈipendɪ/ dono esimerkiksi koulun hyvästä työstä antama kannustuspalkinto; myös apuraha strategia /strˈateɡˌia/ ars bellica organisaation pitkän aikavälin kehityssuunta ja -ulottuvuus, jonka avulla muuttuvassa ympäristössä voimavaroja ja kykyjä järjestelemällä saavutetaan etuja kilpailussa stressi /strˈessɪ/ opprimō (fysiologia) yksilössä muodostuva henkinen vaste ulkoisiin vaikutuksiin ja niiden muodostamaan uhkaan, stressivaikutus striimata /strˈiːmata/ rīvus suoratoistaa; toistaa suoratoistona striimi /strˈiːmɪ/ rīvus Internetissä välitetty suora lähetys stringit /strˈiŋŋɪt/ fīlum bikinit, joiden alaosana on pienet housut, joissa takaosassa on vain narut ja jotka paljastavat takapuolen stripata /strˈipata/ nudor riisua vaatteita esityksenkaltaisesti strippi /strˈipːɪ/ nudo lyhyt, usein humoristinen sarjakuva, jonka pituus on yleensä 2–4 ruutua; usein sanomalehdissä strontium /strˈontium/ strontium eräs alkuainemetalli strutsi /strˈutsɪ/ struthio suurikokoinen afrikkalainen lentokyvytön lintu () struuma /strˈuːma/ ingluvies kilpirauhasen suurentuma stuertti /stˈuertːɪ/ baiulus miespuolinen henkilö, joka palvelee matkustajia lentokoneessa tai laivassa subjekti /sˈubjektɪ/ 1. subjectum 2. kohde, se mistä jotakin lausutaan; olio, joka ajattelee, tajuaa ja toimii 3. alus, lauseenjäsen, joka kertoo predikaatin ilmaiseman tekemisen tekijän tai kokijan. Suomen kielessä subjektin sijamuoto on nominatiivi, partitiivi tai genetiivi. 2. subiectus hallitsijan alamainen subjektiivinen /sˈubjektˌiːvɪnen/ subjectivus sellainen, joka koskee subjektia, subjektille kuuluva tai subjektille ominainen subjunktiivi /sˈubjuŋktˌiːvɪ/ modus adiunctivus latinan konjunktiivista kehittynyt, romaanisissä kielissä esiintyvä verbin tapaluokka, joka ilmaisee esim. toivottua tai epätodellista tapahtumaa; kielihistoriallisesti sama kuin joidenkin indo-eurooppalaisten kielten konjunktiivi substanssi /sˈubstanssɪ/ substantia tosiolio, häviämätön ja muuttumaton olevaisen perustekijä substantiivi /sˈubstantˌiːvɪ/ substantivum, nomen substantivum . nomineihin kuuluva sana, joka merkitsee asioiden, esineiden, aikajaksojen, henkilöiden, paikkojen jne. nimityksiä; jakaantuvat kahteen pääryhmään: yleisnimiin eli appellatiiveihin ja erisnimiin eli propreihin substantiivinen /sˈubstantˌiːvɪnen/ substantivalis substantiivin tavoin toimiva substituutti /sˈubstɪtˌuːtːɪ/ vicāria tietyn hyödykkeen korvike, kun sen hinta nousee suhteessa muihin hyödykkeisiin (substituutio on harvoin täydellinen) suhde /sˈuhde/ 1. consuetudo asioiden välinen keskinäinen riippuvuus ja vuorovaikutus 2. genus suhtautumistapa tai kannanotto asiaan suhteellinen /sˈuhteːllɪnen/ relātīvus (numeerisessa) suhteessa johonkin oleva suhteellisesti /sˈuhteːllɪsˌestɪ/ relātīvē suhteessa johonkin suihku /swˈihku/ tubus tavallisesti kylpyhuoneessa sijaitseva paikka, jossa ihminen käy peseytymässä suihkukone /swˈihkukˌone/ planum suihkulentokone, yhden tai useamman suihkumoottorin kuljettama lentokone suihkulähde /swˈihkulˌæhde/ fons keinotekoisesti vettä vesiputouksen tai vesisuihkun omaisesti lennättävä monumentti suisto /swˈisto/ bucca joen laskualue, delta suitsuke /swˈitsuke/ suffīmen suitsute, aromaattinen aine, joka palaessaan levittää ympäristöönsä tuoksua sujua /sˈujua/ ago edetä (toivotulla tavalla) sukellus /sˈukellus/ desilire meneminen veden alle sukellusvene /sˈukellˌusvene/ navis submarina pinnalla liikkumisen lisäksi veden alla sukelluksissa omatoimiseen liikkumiseen pystyvä alus sukeltaa /sˈukeltaː/ 1. desilire 2. uida veden alla 3. hypätä veteen 2. perpendiculum (talousslangia) romahtaa, alentua selvästi sukeltaja /sˈukeltˌaja/ ūrinātor se, joka sukeltaa, veden alla liikkuja sukka /sˈukːa/ impilium jalkaterän ja nilkan sekä mahdollisesti muutakin jalkaa peittävä vaatekappale sukkela /sˈukːela/ 1. facētus terävästi oivallettu, älyllinen 2. celer joutuisa, nopea, vikkelä 3. impār vitsikäs, hauska sukkula /sˈukːula/ alveolus kangaspuiden edestakaisin liikutettava osa, joka pujottaa kuteen loimien välitse suklaa /sˈuklaː/ cacaotica kaakaomassasta ja -voista sekä sokerista valmistettava makeinen suklaalevy /sˈuklaːlˌevy/ cacaotica suklaa myytynä ohueksi levyksi valettuna suku /sˈuku/ genus tieteellisen luokittelun taso, johon kuuluu samankaltaisia lajeja sukulainen /sˈukulˌainen/ cognāta samaan sukuun kuuluva henkilö sukulaisuus /sˈukulˌaisuːs/ genus tilanne tai olotila, joka vallitsee sellaisten henkilöiden välillä, joiden esivanhemmista joku on yhteinen sukunimi /sˈukunˌimɪ/ nomen yleensä vanhemmilta, lapsille periytyvä erisnimi, joka ilmaisee lapsen kuuluvan tiettyyn sukuun ja erottaa lapsen toisista etunimeltään samannimisistä henkilöistä sukupolvi /sˈukupˌolvɪ/ aetas ihmiset, jotka ovat vanhempiensa jälkeläisiä ja keskenään samassa polvessa, kuten lapsia tai lapsenlapsia sukupuoli /sˈukupˌuolɪ/ genus, sexus suvullisesti lisääntyvillä lajeilla ilmenevä ominaisuus, jonka perusteella yksilöt ovat jaettavissa munasoluja tuottaviin yksilöihin eli naaraisiin ja siittiösoluja tuottaviin yksilöihin eli koiraisiin sukupuolielin /sˈukupˌuolielɪn/ natura lisääntymiseen käytettävä elin, joka erottaa sukupuolet toisistaan; miehen penis tai naisen emätin sukupuolivietti /sˈukupˌuolɪvˌietːɪ/ libīdō seksuaalisuutta ohjaava käyttäytymismalli, joka yksilöllä on ilman ennakkokokemusta sukupuoliyhdyntä /sˈukupˌuoliyhdˌyntæ/ coitus seksuaalinen tapahtuma, jossa siitin on emättimessä; kädellisten menetelmä käynnistää suvunjatkuminen sukupuutto /sˈukupˌuːtːo/ exstinctiō eliölajin kuoleminen, häviäminen viimeistä yksilöä myöten sukututkija /sˈukutˌutkɪja/ genealogista henkilö joka tekee sukututkimusta sula /sˈula/ fūsilis nestemäisessä olomuodossa oleva, juokseva sulaa /sˈulaː/ liquescō muuntua kiinteästä aineesta nesteeksi sulattaa /sˈulatːaː/ liquefaciō saattaa nestemäiseen olotilaan lämpötilaa nostamalla sulautua /sˈulautˌua/ alter muuntua yhteen tai yhdeksi jonkun tai jonkin kanssa sulhanen /sˈulhanen/ fidentiatus naimisiin menevän henkilön tuleva aviomies suljettu /sˈuljetːu/ clausus 2. ei kaikille avoin, yksityinen 3. kiinni laitettu tai kiinni oleva sulka /sˈulka/ penna kookas jäykkä höyhen sulkakynä /sˈulkakˌynæ/ 1. Chilonium linnun sulan ontto varsiosa 2. penna linnun sulasta tehty kynä sulkava /sˈulkava/ sparulus (eläintiede) Särkikalojen heimon planktonia ja pohjaeläimiä syövä makean veden parvikala (), jota tavataan eteläisessä ja keskisessä Suomessa, myös paikoin eteläisellä rannikkoalueella. Sulkavan selkäevä on korkea, pitkässä peräevässä on 37 — 46 eväruotoa. sulkea /sˈulkea/ claudere tukkia reikä, reitti, tietovuoto; laittaa ovi, luukku tai vastaava kulkuaukon tukkeeksi; kiinnittää korkki tai tulppa sulkeet /sˈulkeːt/ parenthesis merkit, joiden sisälle kirjoitetaan tekstiin liittyvä, ympäröivästä lauserakenteesta irrallinen sivuhuomio, (- ja )-merkit sulttaani /sˈultːaːnɪ/ sultanus islamilaisessa maailmassa käytetty hallitsijan arvonimi sumentaa /sˈumentaː/ concitare tehdä sumeaksi sumeta /sˈumeta/ concitare tulla sumeaksi tai sumeammaksi summa /sˈumma/ summa tieteenalan peruskysymyksistä laadittu kokonaisesitys summata /sˈummata/ 1. addere laskea yhteen, plussata 2. summa tehdä yhteenveto, kiteyttää, esittää tiivistelmä sumo /sˈumo/ sumo japanilainen urheilulaji, jossa kilpailijat yrittävät työntää ja töniä toisensa pois rajatulta alueelta; sumopaini sumu /sˈumu/ nebula, caligo lähellä maata olevassa ilmakerroksessa esiintyvä, maahan kosketuksissa oleva, näkyvyyttä huonontava leijailevien hienojakoisten vesipisaroiden muodostuma sumuinen /sˈumwɪnen/ nebulōsus sumun peittämä sumupilvi /sˈumupˌilvɪ/ nubes strata tasaisen harmaa maahan ulottumattomasta sumusta muodostunut pilvi sunnuntai /sˈunnuntai/ dies Solis, dies Dominica viikon viimeinen päivä Euroopassa ja muissa maissa, jotka käyttävät ISO 8601 -standardia, päivä lauantain ja maanantain välissä suntio /sˈuntɪo/ aedituus kirkon työntekijä, jonka tehtäviä ovat mm. talonmiehen työt seurakunnan kiinteistöissä ja avustaminen jumalanpalveluksissa suo /sˈuo/ lama soistumisen synnyttämä ainakin osan vuodesta kosteana oleva monimuotoinen kasviyhdyskunta, jossa muodostuu turvetta suodatin /sˈuodatɪn/ liquatorium suodattamiseen tarkoitettu laite; laite, joka erottaa aineet lioksesta, suspensiosta tai seoksesta suodattaa /sˈuodatːaː/ liquo erottaminen kiinteitä aineita nesteestä tai kaasusta suodattimella, joka päästää läpi vain tiettyä kokoa pienemmät osat suoja /sˈuoja/ suffugium esine, laite, aine joka suojaa suojeleminen /sˈuojelˌemɪnen/ dēfensa suojelun toteuttaminen suojelija /sˈuojelˌija/ fautor henkilö, joka suojelee suojella /sˈuojella/ colo pitää turvassa suojelusenkeli /sˈuojelusˌeŋkelɪ/ angelus custōs enkeli, joka joidenkin uskomusten mukaan suojaa ja ohjaa ihmistä suojus /sˈuojus/ custōs ulkoisilta tai ulospäin suuntautuvilta vaikutuksilta suojaava tai vaikutuksia vähentävä materiaali, laite tai rakennelma suokaasu /sˈuokaːsu/ methanum suossa tai järven pohjalietteessä muodostuva maakaasu, jota tuottavat anaerobiset bakteerit hajottaessaan eloperäistä ainesta suokukko /sˈuokukːo/ praepositus keskikokoinen kurppien heimon kahlaaja () suola /sˈuola/ sal ioniyhdiste, ionisidosten muodostama yhdiste. Ionisidoksinen kiinteä ja kiteinen aine, jossa kationina on usein jokin metalli-ioni, anionina taas epämetalli-ioni tai jokin moniatominen ioni suolainen /sˈuolainen/ salsus suolan makuinen, suolaa sisältävä; liiaksi suolaa sisältävä suolansirotin /sˈuolansˌirotɪn/ salīnum pieni astia, josta sirotellaan suolaa ruokaan suolata /sˈuolata/ salio säilöä suolalla, käsitellä ruoka suolalla ennen kypsentämistä suolavesi /sˈuolavˌesɪ/ muria yleensä vahva natriumkloridin vesiliuos, jota käytetään mm. elintarvikkeiden säilömiseen; myös muu suolapitoinen vesiliuos suoli /sˈuolɪ/ intestinum (elimistö) ruoansulatuskanavan osa suoliluu /sˈuolɪluː/ os ilium lantion luihin kuuluva luu suolistaa /sˈuolɪstaː/ ēviscerō poistaa suolet ja muut sisälmykset suomalainen /sˈuomalˌainen/ Finnicus Suomesta peräisin oleva tai Suomeen liittyvä suomi /sˈuomɪ/ lingua Finnica suomen kieli; suomalais-ugrilainen kieli, jota puhutaan pääosin Suomessa , kielitunnukset: (ISO 639-1)fi ja (ISO 639-2, ISO 639-3) fin suomia /sˈuomɪa/ flagrum 2. moittia, ivata perusteellisesti 3. hutkia, piiskata, ruoskia, piestä suomu /sˈuomu/ squāma useimpien kalojen ja eräiden muiden eläinten ihoa peittävät sarveisaineesta muodostuneet levyt suoni /sˈuonɪ/ vēna elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä suonikohju /sˈuonɪkˌohju/ varix sairaalloinen laskimon laajentuma tavallisesti sääressä suora /sˈuora/ rectus mutkaton, kaartumaton, suuntaansa muuttamaton suora käännös /sˈuora kˈæːnnøs/ dīrectus käännös toisesta kielestä, mikä ei ota huomioon lähdekielen idiomaattisia ilmauksia, on kieliopillisesti oikein, mutta ei välttämättä kuulosta hyvältä; kirjaimellinen käännös; sanatarkka käännös suorakaide /sˈuorakˌaide/ rectangulum (matematiikka) nelikulmainen kuvio, jonka kulmat ovat suoria (90-asteisia). suorakulma /sˈuorakˌulma/ norma työkalu, jolla voi merkitä ja mitata suoran eli 90 asteen kulman suorakulmio /sˈuorakˌulmɪo/ rectangulum nelikulmainen kuvio, jonka kulmat ovat suoria (90-asteisia). suorasanainen /sˈuorasanˌainen/ dīrectus suora; kaunistelematta sanova suorasukainen /sˈuorasukˌainen/ arduus sellainen, joka sanoo tai tekee asiat kaunistelematta, varsinkin epäkohteliaasti tai tahdittomasti suoraviivainen /sˈuoravˌiːvainen/ explicātus nopea, tehokas, usein yksinkertainen suorittaa /sˈuorɪtːaː/ ad necum mittō 2. tehdä, toteuttaa, kärsiä tehtävä tms. velvollisuuden omainen työ 3. ajaa, käynnistää (ohjelma) suoritus /sˈuorɪtus/ functiō jnk tekemisen tai toimittamisen tulos suosio /sˈuosɪo/ 1. popularitas se, että on suosittu 2. addīcō myötämielisyys, suopeus 3. acclāmātiō jonkin innokas kannatus tai ihastunut hyväksyntä suositella /sˈuosɪtella/ suggerō ehdottaa tutustumaan asiaan, henkilöön, kirjallisuuteen, ilmiöön suosittu /sˈuosɪtːu/ popularis suosiossa oleva suostua /sˈuostua/ patior vastata myöntävästi pyyntöön tehdä jotakin suostumus /sˈuostumus/ consensiō myöntävä vastaus pyyntöön suostutella /sˈuostutella/ dehortor () suostuttaa; pyrkiä saamaan joku suostumaan johonkin suoti /sˈuotɪ/ castanea rautias, raudikko suotuisa /sˈuotwɪsa/ faustus otollinen, edullinen (jonkin tekemiseksi) supattaa /sˈupatːaː/ susurrare puhua kuiskaten superiorinen /sˈuperˌiorɪnen/ superior yläpuolella tai ylhäällä sijaitseva supistaminen /sˈupɪstˌamɪnen/ destructio (yleiskieli) tilan, toiminnan laajuuden, työntekijämäärän tms. vähentäminen suplementtikulma /sˈuplemˌentːɪkˌulma/ appendix sellainen kulma, joka vieruskulmansa kanssa muodostaa oikokulman suppea /sˈupːea/ 1. petilus alaltaan tai tilavuudeltaan pieni; myös kuvaannollinen 2. altus sellainen, jota tuottaessa kielen selkä on korkealla, jolloin väylä on kapea suppilo /sˈupːɪlo/ fundibulum torvimainen, toisesta päästään avarasuinen, toisesta päästä putkimaiseksi kapeneva pohjaton astia, jota käytetään esimerkiksi valutettaessa nestettä suppeasuiseen tilaan surra /sˈurra/ lūgeō olla alakuloinen jonkin takia (erit. jonkun kuoleman takia), tuntea surua suru /sˈuru/ aegritudo murhe, alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos surullinen /sˈurullɪnen/ tristis huonolla mielialalla oleva, alakuloinen surullisuus /sˈurullɪsuːs/ trīstitia se, että on surullinen surumielisyys /sˈurumˌielɪsyːs/ melancholia se, että on surumielinen surunvalittelu /sˈurunvalˌitːelu/ lāmentātiō osanoton ilmaus kuolemantapauksen johdosta susi /sˈusɪ/ lupus, lupa Suomenkin luonnossa elävä petoeläin () sutuura /sˈutuːra/ sūtūra sauma suu /sˈuː/ os, bucca suuaukosta alkava suuontelo, joka päättyy kitasolaan, josta alkaa ruoansulatuskanava; tällä alueella olevat toiminnalliset elimet kuuluvat suuhun suudella /sˈuːdella/ basiare, osculari antaa suudelma suudelma /sˈuːdelma/ basium suuteleminen tekona; jonkin koskettaminen huulilla suuhinen /sˈuːhɪnen/ labellum kaksoisruokolehdykkäsoittimen äänenmuodostukeen käytettävä kaksi vastakkain värähtelevää ruokolehteä sisältävä suuosa suukappale /sˈuːkapːˌale/ ostium (musiikki) vaskipuhaltimen tai puupuhaltimien se osa, joka on kosketuksissa soittajan huuliin tai aivan lähellä huulia suulaki /sˈuːlakɪ/ palatum suuontelon katto, joka jakautuu kovaan ja pehmeään suulakeen suullinen /sˈuːllɪnen/ dictus sellainen, joka on ilmaistu tai toteutettu suullisesti, suusanallinen suunnata /sˈuːnnata/ dirigo ottaa suunta tai kurssi johonkin suunnaton /sˈuːnnaton/ immensus erittäin suuri, valtava suunnattoman /sˈuːnnatːoman/ perquam erittäin, hyvin; vahvistava sana adjektiivien edellä suunnilleen /sˈuːnnɪlleːn/ circiter melko tarkasti suunnitella /sˈuːnnɪtella/ cōnsilium ajatella mielessään jotakin, jonka tulee tulevaisuudessa tekemään, aikoa suunnitelma /sˈuːnnɪtˌelma/ cōnsilium 2. etukäteen pohdittu asia, joka aiotaan toteuttaa tulevaisuudessa 3. Suunnitelma sisältää keinot miten peliaseman huonot piirteet voidaan eliminoida ja hyviä korostaa. suunnittelija /sˈuːnnɪtːˌelɪja/ mētātor henkilö, joka suunnittelee (työkseen) suunsoittaja /sˈuːnsoitːˌaja/ clāmātor henkilö, joka soittaa suutaan suunsoitto /sˈuːnsoitːo/ labellum suunpieksäntä; suulas, monesti asiaton, puhuminen; tyhjänpuhuminen suunta /sˈuːnta/ pars tavoitteena tai kohteena oleva konkreettinen tai kuvaannollinen sijainti, asema tai tila suhteessa vallitsevaan suure /sˈuːre/ quantitas jokin yksiköin mitattava ominaisuus, esim. pituus suurenmoinen /sˈuːrenmˌoinen/ magnificus oikein hyvä tai hieno suurenmoisuus /sˈuːrenmˌoisuːs/ magnificentia erityistä oivallisuutta, erinomaisuutta, verrattomuutta kuvaava asian, tapahtuman tai henkilön ominaisuus suureta /sˈuːreta/ augeri tulla suureksi tai suuremmaksi suuri /sˈuːrɪ/ magnus, grandis kookas, mittava, laaja tilavuudeltaan tai ulkomitoiltaan suuri suurkaupunki /sˈuːrkaupˌuŋkɪ/ civitas kaupunki, jossa on paljon asukkaita suurlähettiläs /sˈuːrlæhˌetːɪlæs/ lēgātus korkein diplomaattinen edustaja toisessa maassa suurlähetystö /sˈuːrlæhetˌystø/ lēgātio suurlähettilään johtama valtion diplomaattinen edustusto toisessa valtiossa suurmies /sˈuːrmies/ figūra miespuolinen henkilö, joka on jäänyt historiankirjoihin jonkin suuren tekonsa seurauksena suuronnettomuus /sˈuːronnˌetːomuːs/ calamitās mittasuhteiltaan sellainen onnettomuus, jossa loukkaantuneiden tai kuolleiden määrä on suuri ja usein sen seurauksena syntyy myös massiivisia aineellisia vahinkoja suurpiirteinen /sˈuːrpɪːrtˌeinen/ ambiguus yksityiskohtiin puuttumaton; likimääräinen, epätarkka, epämääräinen suuruus /sˈuːruːs/ magnitudo se, että jokin tai joku on suuri suuseksi /sˈuːseksɪ/ coitus oralis seksin muoto, jossa toinen partnereista käyttää suutaan toisen sukupuolielinten imemiseen ja nuolemiseen suutari /sˈuːtarɪ/ calceolarius jalkineiden valmistaja tai korjaaja suuttua /sˈuːtːua/ iratus vihastua, tulistua suvaitsevainen /sˈuvaitsevˌainen/ tolerans vapaamielinen, suvaitseva, erilaisuuteen hyväksyvästi suhtautuva suvereniteetti /sˈuverˌenɪtˌeːtːɪ/ summus imperii ylin valta, itsenäisyys, täydellinen riippumattomuus svealainen /svˈealˌainen/ lingua Suecica Sveanmaasta peräisin oleva tai siihen liittyvä sveevi /svˈeːvɪ/ Suebus Suebi sveevit eräs germaaniheimo sveitsiläinen /svˈeitsɪlˌæinen/ Helvetia pysyvästi Sveitsissä asuva henkilö swahili /svˈahɪlɪ/ lingua Suahelica bantukieli, jota puhutaan laajalla alueella Itä-Afrikassa (kielitunnus: sw), suahili sydämen oikea kammio /sˈydæmmen ˈoikea kˈammɪo/ ventriculus dexter sydämen oikean puoliskon kammio, johon veri tulee sydämen oikeasta eteisestä ja josta veri jatkaa keuhkovaltimorunkoa pitkin pieneen verenkiertoon sydämen vasen kammio /sˈydæmmen vˈaseŋ kˈammɪo/ ventriculus sinister sydämen vasemman puoliskon se osa, johon veri tulee sydämen vasemmasta eteisestä ja josta veri jatkaa aorttaa pitkin isoon verenkiertoon sydämetön /sˈydæmmetøn/ insensibilis sellainen, joka ei ole sydämellinen; kylmä, epäystävällinen, ilkeä, paha sydän /sˈydæn/ cor monilla eläimillä oleva verta pumppaava elin sydänkohtaus /sˈydæŋkˌohtaus/ infarctus cordis sairauskohtaus, jossa osa sydänlihaksesta vaurioituu pysyvästi solujen tuhoutuessa hapenpuutteen takia sydänpussi /sˈydæmpˌussɪ/ pericardium pussi, joka ympäröi sydänlihasta ja sen tehtävänä on vähentää sydämen supistuessa syntyvää kitkaa sydänsuru /sˈydænsˌuru/ cordolium surua ja tuskaa tärkeää ihmistä kohtaan, johon voi kuulua torjuttuja tunteita syklaami /sˈyklaːmɪ/ cyclamen -suvun erityisesti huonekasvi; kasvaa Välimeren seudulla sykloni /sˈyklonɪ/ cyclonas matalapaineenkeskus syksy /sˈyksy/ autumnus kesän ja talven välinen vuodenaika sylkeä /sˈylkeæ/ spuere lennättää sylkeä suusta sylki /sˈylkɪ/ saliva sylkirauhasten erite, joka tekee mm. ruoan liukkaaksi nielemistä varten symboli /sˈymboːlɪ/ symbolum erilaisiin asioihin ja käsitteisiin yhdistyvä tunnuskuva tai tunnusmerkki symbolinen /sˈymboːlɪnen/ symbolicus symbolein esitetty symbolisesti /sˈymboːlɪsˌestɪ/ sumbolice vertauskuvallisesti symboloida /sˈymbolˌoida/ symbolum kuvata, esittää symbolisesti sympaattinen /sˈympaːtːɪnen/ lepidus sympatiaa tunteva, myötä elävä sympatia /sˈympatˌia/ consensus myötätunto, toisen hyväksyminen synagoga /sˈynaɡˌoɡa/ proseucha, synagoga juutalaisten temppeli synninpäästö /sˈynnɪmpˌæːstø/ absolutio absoluutio, syntien anteeksiannon julistaminen synnintunnustuksen jälkeen jumalanpalveluksessa tai yksityisessä sielunhoidossa synnitön /sˈynnɪtøn/ impeccans sellainen, joka ei ole tehnyt syntiä synnyttää /sˈynnytːæː/ creo 2. (naaraseläimestä) saada syntymään, tuoda jälkeläinen ulos kohdustaan tai munastaan kannettuaan sitä siellä raskauden ajan 3. laittaa alulle, antaa alku jollekin; aiheuttaa, saada aikaan synnytys /sˈynnytys/ nascentia nisäkkään raskauden päätösvaihe, jossa naaraan kohdussa sikiöstä kehittynyt poikanen siirtyy ulkomaailmaan naaraan emättimen kautta synonyymi /sˈynonˌyːmɪ/ synōnymum samaa merkitsevä eli samanmerkityksinen sana synonyyminen /sˈynonˌyːmɪnen/ synonymos samaa merkitsevä, samamerkityksinen, samanmerkityksinen syntaksi /sˈyntaksɪ/ syntaxis luonnollisen tai formaalin kielen merkkien yhdistelyn säännöt ja niiden tutkimus syntetisaattori /sˈyntetɪsˌaːtːorɪ/ synthetizator 1950-luvulla kehitetty elektroninen kosketinsoitin, elektronisesti ääniä ja efektejä tuottava laite synti /sˈyntɪ/ peccatum uskonnon sääntöjen vastainen paha tai väärä teko syntipukki /sˈyntɪpˌukːɪ/ caper emissarius (aiheettomasti) syyllisenä pidetty, syypää syntyminen /sˈyntymɪnen/ natio syntyä-verbistä muodostettu teonnimi syntymä /sˈyntymæ/ nascentia syntymistapahtuma, yksilön elämän alkaminen äidistä itsenäisenä syntymämerkki /sˈyntymæmˌerkːɪ/ naevus syntymän aikaan esiintyvä, pysyvä ihon hyvänlaatuinen epäsäännöllisyys: valtaosa syntymämerkeistä muodostuu ihon ylipigmentaatiosta ja nämä syntymämerkit luokitellaan luomiksi, mutta osa muodostuu ihon poikkeuksellisesta verisuonettumisesta syntymäpäivä /sˈyntymæpˌæivæ/ natalis 2. päivä jona henkilö täyttää vuosia ja siihen liittyvä juhla 3. syntymän vuosipäivä syntyperä /sˈyntypˌeræ/ genus se, millaisille vanhemmille on syntynyt, esimerkiksi mihin yhteiskuntaluokkaan tai kansaan kuuluville syntyperäinen /sˈyntyperˌæinen/ indiges syntymästään asti jonkin paikkakunnan asukkaana oleva tai siellä syntynyt syntyä /sˈyntyæ/ 1. nascor alkaa elää itsenäisenä emostaan: tulla ulos emon kohdusta tai munasta, käytetään myös ihmisestä 2. orior saada alkunsa syreeni /sˈyreːnɪ/ syringa mikä tahansa syreenien sukuun () kuuluva öljypuukasvien heimon laji tai sellaisen yksilö syrjä /sˈyrjæ/ margō litteän kappaleen, varsinkin laudan, kapeampi sivu; leveämpää kutsutaan lappeeksi syrjäinen /sˈyrjæinen/ repositus syrjässä, kaukana keskustasta, kulkuväylistä tms. sijaitseva; sellainen, jonka luokse on vaikea päästä syrjäisyys /sˈyrjæisyːs/ distantia se, että on syrjäinen syrjäytyminen /sˈyrjæytˌymɪnen/ aliēnātiō yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen tai jättäytyminen; syrjäytyneeksi tuleminen; se, että kansalainen on eristäytyneenä yhteiskunnasta siten ettei osallistu sen toimintaan sytytin /sˈytytɪn/ ignitabulum kaasutoiminen tulentekoväline sytyttäminen /sˈytytːˌæmɪnen/ ignitio tulen tekeminen sytyttää /sˈytytːæː/ accendo 2. käynnistää palamisreaktio, laittaa tuli palamaan 3. laittaa sähkövalo palamaan sytytys /sˈytytys/ ignitio sytyttämisen toteutus syventää /sˈyventæː/ profundus tehdä syvemmäksi syvyys /sˈyvyːs/ altitudo pystysuuntainen etäisyys vertailutasona toimivasta vaakapinnasta, us. merenpinnasta tai maanpinnasta, alaspäin syvä /sˈyvæ/ profundus pitkälle maan-, meren- tai muun pinnan alapuolelle ulottuva syvällinen /sˈyvællɪnen/ profundus syvästi vaikuttava, syvälle käypä syvänne /sˈyvænne/ altus ympäröivää maastoa matalampi kohta syväys /sˈyvæys/ perflātus laivan tai veneen rungon alimpien kiinteiden rakenteiden (yleensä kölin tai peräsimen) etäisyys tyynestä vesirajasta syy /sˈyː/ 1. causa 2. jonkin aiheuttava seikka 3. tarkoitus, asia, jonka vuoksi jotakin tehdään, vaikutin, motiivi 2. culpa kielteinen asia, jonka voidaan katsoa johtuneen jostakusta, vika 3. granum puussa tai muussa materiaalissa oleva yksittäinen erottuva raita syyhy /sˈyːhy/ prūrīgō ihon alle kaivautuvan syyhypunkin aiheuttama loistauti, johon liittyy ihon voimakas kutina syylä /sˈyːlæ/ verruca viruksen aiheuttama pienehkö, hyvänlaatuinen kasvain iholla syyläinen /sˈyːlæinen/ verrūcōsus sellainen, jolla on syyliä syyrialainen /sˈyːrɪalˌainen/ Syriacus pysyvästi Syyriassa asuva henkilö syyskuu /sˈyːskuː/ Septembris, September vuoden yhdeksäs kuukausi, kuukausi elokuun ja lokakuun välissä syytetty /sˈyːtetːy/ reus (oikeustiede) rikosasiassa omissa nimissään oikeuteen vastaamaan haastettu syytteeseen asetettu henkilö, vastaaja syyttäjä /sˈyːtːæjæ/ prosecutor viranomainen, joka vie rikosasiaa eteenpäin oikeudessa syyttää /sˈyːtːæː/ 1. accūsō väittää syylliseksi johonkin 2. aggredior syyttäjän ominaisuudessa väittää jkta syylliseksi jhk syytös /sˈyːtøs/ accūsātiō se että jotakuta syytetään jostakin syödä /sˈyødæ/ edo, manduco, comedo aterioida, laittaa ruokaa suuhunsa ja niellä sen jälkeen syöjä /sˈyøjæ/ esor se, joka syö syöksy /sˈyøksy/ adaestuō nopea suoraviivainen liike, kuten juoksu syöksykierre /sˈyøksykˌierre/ neō lentokoneen epätavallinen lentotila, jossa kone putoaa pyörien nokka maata kohden vain toisen siiven kantaessa ja toisen sakatessa syöksylasku /sˈyøksylˌasku/ dēclīvis alppihiihtoon sisältyvä urheilulaji, jossa lasketaan vähintään kahdeksan metrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevien porttien läpi syöpä /sˈyøpæ/ cancer sairaus, jossa jostain syystä muuttuneet elimistön solut alkavat jakautua liian nopeasti, eivätkä kehon säätelymekanismit kykene hillitsemään solujen lisääntymistä ja muodostuu pahanlaatuisia kasvaimia syöpäinen /sˈyøpæinen/ cancerosus sellainen missä on syöpä, syövän vaurioittama syötti /sˈyøtːɪ/ esca jokin pyydettävän eläimen houkuttelemiseksi käytettävä sen ravinnoksi kelpaava eläin tai jokin kasvin tuottama ruoka-aine; voidaan käyttää ansoissa ja muissa pyydyksissä syöttäjä /sˈyøtːæjæ/ administer henkilö, joka syöttää syöttää /sˈyøtːæː/ 1. alō antaa ruokaa, ruokkia 2. insĕrĕre näppäillä tietokoneelle, antaa syöte 3. abire antaa tai tarjota peliväline toiselle 4. militō saattaa pallo peliin aloituslyönnillä tai -heitolla syöttö /sˈyøtːø/ 1. trames pelivälineen siirto pelaajalta toiselle eteenpäin toimitettavaksi; erityisesti kun seuraava pelaaja tekee maalin 2. militō joissain peleissä pelivälineen laitto peliin, pelin aloitus säde /sˈæde/ 1. radius 2. aalto- tai hiukkassäteilyn etenemistä kuvaava viiva; voimakkaasti yhdensuuntaistuneen säteilyn ilmentymä 3. ympyrän kehän ja ympyrän keskipisteen välinen jana 2. creagra hevosen kaviossa anturan takaosassa sijaitseva kiilamainen sarveismuodostuma, jossa erotetaan ulompi sarveissäde ja sisempi martosäde. säestää /sˈæestæː/ comitō esittää melodiaa tai pää-ääntä tavallisesti harmonisena taustana värittävää tai tukevaa osaa sähistä /sˈæhɪstæ/ sibilo päästää sähisevää ääntä, kuten esim. kiukkuinen kissa sähkö /sˈæhkø/ ēlectricitās sähkövirta tai sähkövaraus sähköinen /sˈæhkøinen/ electricus 2. staattisella sähköllä varautunut 3. jännittynyt sähkökitara /sˈæhkøkˌitara/ cithara electrica kitara jonka ääni vahvistetaan sähköisesti sähkökäyttöinen /sˈæhkøkˌæytːøinen/ electricus sellainen, jonka käyttövoimana on sähköenergia sähkömaa /sˈæhkømaː/ humus (slangia) sähköinen maapotentiaali sähkömagnetismi /sˈæhkømˌaɡnetˌismɪ/ elecromagnetismus kaikkien sähköisten ja magneettisten ilmiöiden yhteisnimitys; yksi maailmankaikkeuden perusvuorovaikutuksista; suppeassa mielessä erityisesti johtimessa kulkevan sähkövirran aiheuttama magnetismi sähköoppi /sˈæhkøˌopːɪ/ electronica fysiikan haara, joka tutkii sähköilmiöitä tai laajemmassa mielessä sähkömagneettiseen vuorovaikutukseen liittyviä ilmiöitä sähköposti /sˈæhkøpˌostɪ/ 1. cursus electronicus järjestelmä sähköisten viestien välittämiseen tietoverkon kautta 2. electronicarum tietoverkossa lähetettävä viesti toisen käyttäjän sähköiseen postilaatikkoon sähköputki /sˈæhkøpˌutkɪ/ canālis muovinen tai metallinen suojaputki sähköjohtojen ympärillä sähkövatkain /sˈæhkøvˌatkain/ promiscuus sähkömoottorilla toimiva keittiöväline, jota käytetään leivonnassa ja ruoanvalmistuksessa sähkövirta /sˈæhkøvˌirta/ fluxus oneris electrici sähkökentän aiheuttama sähkövarausten järjestynyt liike; mittasuureena sähkövirran tunnus on I ja SI-järjestelmän mukaisesti sen yksikkö on ampeeri, tunnus A . säie /sˈæie/ 1. fibra kuiduista yhteen kierretyn, kehrätyn tai punotun, yleensä rihmaisen rakenteen tai muun kokonaisuuden osa, tai tällainen kokonaisuus 2. fīlum 2. yhden prosessin sisällä ajettava rinnakkainen suoritussäie, joka jakaa prosessin muistiavaruuden 3. eräissä fysiikan säieteorioissa yksiulotteinen avaruuden perusolio säihke /sˈæihke/ claritas loiste, kimallus, loisto, loistokkuus säiliö /sˈæilɪø/ capsa varsinkin nestemäisten, kaasumaisten t. jauhemaisten aineiden säilyttämiseen tarkoitettu tila, us. suljettu astia säilyttää /sˈæilytːæː/ 1. habeo pitää esinettä, asiaa, tavaraa ym. ilman, että esim. heittää roskiin 2. conservo pitää ruokaa tms. niin, että sen kunto, olotila tai koostumus säilyy entisellään säilyä /sˈæilyæ/ possideo pysyä muuttumattomana säkeistö /sˈækeistø/ stropha (runo, laulu) kahden tai useamman säkeen muodostama kokonaisuus säkittää /sˈækɪtːæː/ culeus laittaa säkkeihin, täyttää säkkejä jollakin säkä /sˈækæ/ sors tsäkä, poikkeuksellisen hyvä tai huono sattumus; onni, onnenpotku sälyttää /sˈælytːæː/ carrus kuormata kannettavaksi sälä /sˈælæ/ māteria sekalainen, vähäarvoinen pikkutavara sämpylä /sˈæmpylæ/ volūmen pieni pyöreä tai pitkulainen, useimmiten vehnästä tai grahamjauhoista leivottu, hiivalla kohotettu leipänen sänki /sˈæŋkɪ/ stipula leikatun viljan tai heinän maahan jäävä, yleensä pysty, juuressa kiinni oleva korren tyviosa sänky /sˈæŋky/ lectus pääasiassa nukkumista varten tehty huonekalu särkeä /sˈærkeæ/ dolere koskea, tuntua hyvin kipeältä särkkä /sˈærkːæ/ agger vedenalainen tai vedestä kohoava hiekkakasaantuma särky /sˈærky/ dolor pitkäkestoinen kipu särkylääkepäänsärky /sˈærkylˌæːkepˌæːnsærky/ cephalalgia medicamento pro­vocata päänsärky, joka johtuu särkylääkkeiden käyttämisestä pitkähkön aikaa suurempina annoksina kuin on kivun lievityksen kannalta tarpeen, kun elimistö ylilääkitykseen totuttuaan alkaa reagoida normaaliin terveydentilaan kipuaistimuksella särmä /sˈærmæ/ margō monitahokkaan erisuuntaisten tasopintojen yhtymäkohta särmäkartio /sˈærmækˌartɪo/ pȳramis kartio, jonka pohja on monikulmio sättiä /sˈætːɪæ/ flagellare moittia vihaiseen sävyyn monisanaisesti, usein käyttäen asiattomia ilmauksia sävel /sˈævel/ tonus puhdas ääni, jonka korkeus on tunnistettavissa sävelasteikko /sˈævelˌasteikːo/ scala sävellajin mukaan muuttuva järjestettyjen sävelten rajattu joukko; yleensä ylöspäin tai alaspäin etenevä tekninen harjoite, joka on tarkoitettu laulettavaksi tai soitettavaksi sävellaji /sˈævellˌajɪ/ clāvis tonaalisessa musiikissa sävelten ennaltamäärätty sarja, johon kuuluvat perussävel ja siitä johdettavat kyseiseen perussäveleen suhteessa olevat rajatut sävelet, joista voidaan koostaa melodioita, sointuja ja sointukulkuja sävellys /sˈævellys/ compositio taiteellisen työn, säveltämisen, tuloksena syntynyt musiikkiteos, kappale säveltäjä /sˈæveltˌæjæ/ compositor henkilö, joka säveltää musiikkia säveltää /sˈæveltæː/ compōnō tehdä musiikkia, luoda melodia sävy /sˈævy/ color värisävy sää /sˈæː/ caelum ilmakehän aistittavissa olevat olosuhteet; säämuuttujien (lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus- ja suunta, ilman kosteus jne.) tila, säätila, määrätyssä paikassa tiettynä hetkenä säädös /sˈæːdøs/ scītum julkista valtaa käyttävän luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön antama kirjallinen, pätevä määräys säännöistä sääli /sˈæːlɪ/ misericordia toisen olennon kärsimyksen tai mielipahan herättämä myötätunto sääliä /sˈæːlɪæ/ compati tuntea sääliä jkta/jtak kohtaan säännöllinen /sˈæːnnøllɪnen/ legitima useita kertoja ja määrätyin väliajoin tapahtuva säännönmukainen /sˈæːnnønmukˌainen/ legitima jaksottaisesti toistuva säännös /sˈæːnnøs/ penum säädöksen tekstistä ilmenevä yksittäinen käsky, kielto tai lupa sääntely /sˈæːntely/ imperator säänteleminen sääntö /sˈæːntø/ regula, modus kirjallisesti tai suullisesti sovittu tai määrätty tai yleiseksi käytännöksi omaksuttu toimintatapa, vakiintunut käytäntö sääri /sˈæːrɪ/ crus polven ja jalkaterän välinen alaraajan osa sääriluu /sˈæːrɪluː/ tibia toinen polvinivelen ja nilkkanivelen välissä sijaitseva luu (lat. os tibia) sääski /sˈæːskɪ/ culex kaksisiipisten hyönteisten alalahko, johon kuuluvat mm. hyttynen, mäkärä ja vaaksiainen säästyä /sˈæːstyæ/ impercō jäädä loppuun käyttämättä, kuluttamatta, jäädä säästöön, tallelle, talteen säästäväinen /sˈæːstævˌæinen/ frūgālis sellainen, joka säästää paljon (tyypilisesti rahoistaan); joka ei tuhlaa säästäväisyys /sˈæːstævˌæisyːs/ frūgālitās se, että on säästäväinen säästää /sˈæːstæː/ servo säilyttää tai säilöä jotain tulevaisuuden käyttöä varten säästö /sˈæːstø/ fanus tulojen ja kulutuksen erotuksena talteen jäänyt raha tai muu raha-arvoinen hyödyke säätiö /sˈæːtɪø/ fundatio sääntöjensä määräämään tarkoitukseen luovutettu ja hallituksensa hoitama varallisuusmassa ilman omistajia, osakkaita tai jäseniä säätää /sˈæːtæː/ 1. impōnō 2. laatia laki, antaa jokin velvoittava määräys 3. määrätä jtk noudatettavaksi 2. accommodō saattaa tiettyyn asentoon, tilaan, virittää söpö /sˈøpø/ bellus sellainen, joka on mukavan näköinen, suloinen, positiivisia tuntemuksia aikaansaava sörkkiä /sˈørkːɪæ/ contactus sorkkia, sormeilla, käpälöidä t-paita /tˈeːpˈaita/ tē lyhythihainen napitukseton ja kaulukseton paita taajuus /tˈaːjuːs/ crēbritās esiintymisen tiheys taakka /tˈaːkːa/ pondus painava kuorma taakse /tˈaːkse/ post taaksepäin taas /tˈaːs/ iterum toistamiseen, uudelleen taata /tˈaːta/ praestare sitoutua, yleensä kirjallisesti, vastaamaan joistakin velvoitteista; mennä takuuseen jostakin, vastata tabu /tˈabu/ indicendus asia, josta on sopimatonta puhua; sellainen mitä ei ehdottomasti saa tehdä tahallaan /tˈahallaːn/ consiliō (3. persoonan muoto) harkintaa käyttäen, ei vahingossa, tarkoituksella, tieten tahtoen, tahallisesti tahallinen /tˈahallɪnen/ meditātus sellainen, joka on tehty tahallaan; tarkoituksellinen tahdas /tˈahdas/ farīna kuiva-aineen ja nesteen notkeahko muttei vetelä seos, massa, tahna tahdinosa /tˈahdɪnˌosa/ pello musiikkikappaleen tahdin sykkeen perusyksikkö (joiden määrän ilmaisee tahtiosoituksen ylänumero, esim. ³/₄-tahtilajin kappale jaetaan kolmeen neljäsosanuotin pituiseen tahdinosaan) tahko /tˈahko/ 1. mola (hiomaväline) pyöritettävä hiomiseen tarkoitettu kiekko 2. facies kolmiulotteista kappaletta erit. monitahokasta rajaava tasopinta, taho 3. rota kiekon muotoinen kappale juustoa tahmea /tˈahmea/ viscidus sellainen, johon tai joka tarttuu kiinni helposi tahna /tˈahna/ agglūtinō paksu ja tahmainen aine, jota voidaan levittää johonkin, tyypillisesti pakkauksesta pusertamalla tahra /tˈahra/ macula likaläiskä esimerkiksi vaatteessa tahriintua /tˈahrɪːntˌua/ maculare tulla tahraiseksi tahti /tˈahtɪ/ caupōna toistuva tietynmittainen kappaleen osanen tahtilaji /tˈahtɪlˌajɪ/ metrum musiikkikappaleen tahdin jako tahdinosiin tahtiviiva /tˈahtɪvˌiːva/ caupōna nuottiviivaston tahteihin jakava pystysuora viiva tahto /tˈahto/ voluntas halu, tahtominen tai se mitä tahdotaan tahtoa /tˈahtoa/ cupio haluta tai /tˈai/ aut (logiikka) looginen tai; ajatellaan yleensä taipumattomana ja taivutetaan vain jälkiosaa yhdyssanamuodosteessa, jos tarpeen taide /tˈaide/ ars luova inhimillinen toiminta, joka ilmaisee eri keinoin keskeisiä tai merkittäviä inhimillisen kokemuksen puolia suhteessa vallitsevaan olevaiseen tai koettuihin fantasioihin; tällaisen toiminnan tuotokset taidemaalari /tˈaidemˌaːlarɪ/ pictor maalaustaiteen harjoittaja; maalauksia tekevä taiteilija taifuuni /tˈaifuːnɪ/ typhonas Kiinanmerellä esiintyvä trooppinen hirmumyrsky taikalyhty /tˈaikalˌyhty/ laterna magica camera obscurasta kehitetty kuvia heijastava laite taikausko /tˈaikausko/ superstitio usko yliluonnollisiin, valitsevan maailmankäsityksen ulkopuolisiin voimiin tai ilmiöihin taikina /tˈaikɪna/ pasta Elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävä raaka-aineista, tavallisesti jauhoista ja tarvittavasta nesteestä, vedestä, maidosta tai piimästä, tehty seos, joka saatetaan käyttötarkoituksen mukaiseen muotoon hämmentämällä, sekoittamalla, vaivaamalla, kaulitsemalla tai vatkaamalla; tarvittaessa käytetään kohotusainetta taikuri /tˈaikurɪ/ magus silmänkääntäjä, taikatemppujen tekijä, taikatemppuja tekevä viihdetaitelija taimen /tˈaimen/ tructa lohikalojen heimon lohien suvun kala (), josta meillä erotetaan kolme lajia: meritaimen, järvitaimen ja purotaimen. Taimenet eroavat ulkonäöltään ja kooltaan lohista, vaikka aina lajeja ei ole helppo tunnistaa käytettävissä olevista tuntomerkeistä huolimatta. tainnuttaa /tˈainnutːaː/ stupefaciō saada taintumaan taipumaton /tˈaipumaton/ 1. rigide 2. sellainen, joka ei taivu 3. sellainen, joka ei taivu henkisesti; henkisesti vahva, peräänantamaton 2. indeclinabilis sana joka ei taivu suvussa, luvussa eikä sija- tai aikamuodoissa taipuvuus /tˈaipuvuːs/ nītor se, että on taipuva taistella /tˈaistella/ bellare kamppailla, otella, ottaa yhteen taistelu /tˈaistelu/ proelium, pugna sodankäyntiin liittyvä yhteenotto tai kamppailu kahden tai useamman osapuolen välillä taitaa /tˈaitaː/ 1. sim (+ infinitiivi) saattaa; ehkä, luultavasti 2. posse olla taito, osata, kyetä taitamaton /tˈaitamaton/ iners sellainen, jonka taidot eivät riitä, osaamaton taiteilija /tˈaiteilˌija/ artifex ammatikseen taidetta harjoittava henkilö taito /tˈaito/ ars henkinen tai ruumiillinen kyky tehdä jtk taitoluistelu /tˈaitolwˌistelu/ patinaticum urheilulaji, jossa luistellaan jääkentällä taitoluistimilla ja esitetään erilaisia ohjelmia musiikin tahdissa taitos /tˈaitos/ plicō taittamisen tulos taittaa /tˈaitːaː/ plicō taivuttaa pitkänomainen tai levymäinen kappale jostakin kohdasta niin, että taivutuskohtaan muodostuu terävä tai ainakin terävähkö kulma taituri /tˈaiturɪ/ dominulus jossakin erittäin taitava henkilö taituruus /tˈaituruːs/ fascinatio jonkin fysiologisen tai teknisen kyvyn erinomainen hallinta tai taito, taiturina oleminen taituruusvoimistelija /tˈaiturˌuːsvoimˌistelˌija/ funambulus akrobaatti taivaallinen /tˈaivaːllɪnen/ caelestis taivaaseen kuuluva tai liittyvä taivaankansi /tˈaivaːŋkˌansɪ/ firmāmentum valtaisa kuvitteellinen pyörivä pallonkehä jonka keskipiste ja akseli ovat samat kuin maapallon taivaankappale /tˈaivaːŋkˌapːale/ astrum havaintopiiriimme kuuluva taivaan kohde taival /tˈaival/ iter määrämittainen vaellus taivas /tˈaivas/ caelum 2. maan pinnalta tarkasteltuna horisontin yläpuolella näkyvä osa maapallon ilmakehää, joka on läpinäkyvä; se, mikä taivaankappaleen pinnalta näkyy ylhäällä 3. Jumalan olinpaikka; paratiisi (kristinuskossa) taivutella /tˈaivutella/ curvāmen taivuttaa useaan kertaan tai jatkuvasti taivuttaa /tˈaivutːaː/ 1. curvō 2. saattaa taipuneeksi 3. kiristää, painostaa lievästi 2. flectere muodostaa sanan taivutusmuotoja taivutus /tˈaivutus/ 1. campter valmistusmenetelmä, jossa kappaleeseen tehdään taivuttamalla pysyviä muodonmuutoksia 2. declinatio sanojen muokkaaminen käyttökohteen, aseman lauseessa, tai semantiikan edellyttämään muotoon taivutuspääte /tˈaivutˌuspæːte/ exitus taivutettavan sanan vartalon, joskus taivutusvartalon, loppuun tulevaa päätettä ilmentävä morfeemi, mm. nominien sija- ja lukupääte ja verbin persoona-, luku- ja aikamuotopäätte takaa-ajo /tˈakaːˈajo/ consector jahtaaminen; se, että ajetaan takaa takaapäin /tˈakaːpæin/ coitus mōre ferārum (seksistä) partnerin ollessa polvillaan ja toisen penetroidessa polvillaan tai seisten takaisin /tˈakaisɪn/ retro ilmaisee suuntaa, johon joku tai jokin palaa sinne, mistä se on aikaisemmin lähtenyt takaisinosto /tˈakaisɪnˌosto/ redimō aiemmin myydyn takaisin ostaminen saman tahon toimesta; myös aikaisemmin liikkeellelaskettujen osakkeiden ostaminen markkinoilta ja niiden mitätöiminen, jolloin liikkeellä olevien osakkeiden lukumäärä laskee ja yksittäisen osakkeen arvo nousee takalisto /tˈakalˌisto/ calathus (arkinen) takamus, takapuoli, pakarat takamus /tˈakamus/ calathus takapuoli, pakarat takana /tˈakana/ post taakse sijoittuneena, taka-alalla, taustalla. takapajuinen /tˈakapˌajwɪnen/ retrōrsum jälkeenjäänyt, kehityksestä jäljessä oleva takaperoinen /tˈakaperˌoinen/ recessim taaksepäin suuntautuva, taantuva takapuoli /tˈakapˌuolɪ/ 1. post edestä päin tarkasteltaessa esineen, rakennuksen tms. katsojalta kokonaan piiloon jäävä sivu, taus, takainen alue, esineen kääntöpuoli 2. culus ihmisen ruumiinosa lantion takaosassa, pakarat takaus /tˈakaus/ polliceor sitoumus, jolla takaaja lupautuu velkojalle vastuuseen kolmannen henkilön velasta takavarikoida /tˈakavˌarɪkˌoida/ auferō todisteen otto haltuun tai menetetyksi tuomitun esineen otto haltuun, tai rikoksella viedyn esineen palautus lailliselle omistajalle takiainen /tˈakɪˌainen/ lappa 2. mikä tahansa -suvun kasvi 3. ko. sukuun kuuluvien lajien tuottama pallomainen pähkylä, joka tarttuu tehokkaasti erityisesti eläinten jalkojen karvoitukseen takki /tˈakːɪ/ laena yläruumista suojaamaan käytettävä vaatekappale; myös miesten puvun yläosa takoa /tˈakoa/ malleus muokata metallia iskemällä sitä vasaralla taksi /tˈaksɪ/ taxiraeda henkilöliikennettä tilausliikenteenä hoitava organisaatio taksonomia /tˈaksonˌomɪa/ taxonomia biologisen systematiikan ryhmittely, jossa lajit on järjestetty kehitysopillisen perusjaottelun mukaisesti hierarkiatasoja käyttäen takuusumma /tˈakuːsˌumma/ vadimōnium oikeudella pantiksi maksettava summa, henkilön vapautusta vastaan, joka maksetaan takaisin kun hän tulee oikeudenkäyntiin tali /tˈalɪ/ 1. arvina puhdistettu naudan tai lampaan, rasva, myös poron kuu, jota saadaan ko. eläimen murskatuista rasvakudoksista sulattamalla ne 60–70 °C:ssa ja poistamalla vesi (iGS) 2. sebum ihon rauhasten erittämä rasva talikko /tˈalɪkːo/ furcilla maataloudessa ja puutarhanhoidossa käytettävä, lähinnä eloperäisen materiaalin käsittelyyn tarkoitettu työkalu, joka on varreltaan lapion kaltainen, mutta terä muodostuu useasta piikistä talitiainen /tˈalɪtɪˌainen/ Parus major varpuslintujen tiaisten sukuun kuuluva lintulaji () tai tämän yksilö talja /tˈalja/ corium karvapeitteineen nyljetty ja muokattu tai muokkaamaton isohkon eläimen nahka talkki /tˈalkːɪ/ talcum erittäin pehmeä ja rasvaiselta tuntuva, väriltään valkoinen tai vihertävä, asultaan suomuinen, kiteinen mineraali talkoo /tˈalkoː/ apis yleensä monikossa, talkoot; vapaaehtoinen ja palkaton yhteinen työrupeama talla /tˈalla/ pons kielisoittimen poikittainen koroke, jonka päällä viritetyt kielet lepäävät tallata /tˈallata/ ambulo kävellä jonkin päällä astuen melko voimakkaasti tallennin /tˈallennɪn/ tibia recta tallentamiseen käytettävä laite tallentaa /tˈallentaː/ 1. servo 2. laittaa talteen, säästöön 3. kopioida käsiteltävä tieto ohjelmasta tietokoneen massamuistille, jossa tiedot pysyvät myös virrat sammutettaessa 2. condō laittaa jotain johonkin tallete /tˈallete/ arrabō talletettu, jonkun huomaan uskottu asia tallettaa /tˈalletːaː/ confiscō tehdä talletus, antaa jtn esim. pankin tai arkiston säilytykseen talletus /tˈalletus/ arrabō rahan tallettaminen pankkitilille talli /tˈallɪ/ 1. bubile eläinsuoja, jossa pidetään yleensä hevosia, hevostalli 2. equile organisoitu kilpailuyhteisö tallium /tˈallium/ thallium eräs alkuaine talloa /tˈalloa/ calcō tallata toistuvasti talo /tˈalo/ domus, casa yleensä ihmisten asumista varten tehty ja varustettu asuinrakennus, asuintalo talonpoika /tˈalompˌoika/ agricola maanviljelijäväestön edustaja, erityisesti aatteeltaan, yleensä viljelmän tai tilan omistaja, maamies taloudellinen /tˈaloudˌellɪnen/ pecūniārius talouteen liittyvä talous /tˈalous/ taberna julkinen tai yksityinen taloudellinen toiminta, varojen hankinta ja käyttö talousarvio /tˈalousˌarvɪo/ pecuniae ratio budjetti taloustiede /tˈaloustˌiede/ oeconomia yhteiskuntatieteisiin kuuluva erilaisia taloudellisia ilmiöitä ja niiden riippuvuuksia tutkiva tiede, jossa pääsija on taloudellisten toimijoiden kannusteiden tutkimisella; kansantaloustiede taltta /tˈaltːa/ caelum pitkänomainen lastuava käsi- tai konetyökalu taluttaa /tˈalutːaː/ ambulatio kuljettaa mukana eläintä tai ihmistä hihnassa tai kädestä pitäen; kävelyttää talvi /tˈalvɪ/ hiems, hibernus syksyn jälkeen tuleva ja ennen kevättä oleva vuodenaika talvinen /tˈalvɪnen/ hiemālis talvea muistuttava, talvelle tyypillinen tamma /tˈamma/ equa naaraspuolinen hevonen, naarashevonen tammenterho /tˈammentˌerho/ glans tammen pähkinä tammi /tˈammɪ/ quercus metsätammi, pyökkikasvien heimon jalo lehtipuu (Quercus robur), jota kasvaa myös Suomessa luonnonvaraisena tammikuu /tˈammɪkuː/ Ianuarius, Januarius vuoden ensimmäinen kuukausi, kuukausi joulukuun ja helmikuun välissä tamperelainen /tˈamperelˌainen/ Tamperensis Tampereelta peräisin oleva tai Tampereeseen liittyvä. tangat /tˈaŋŋat/ lōrum bikinityyppinen uima-asu, jonka alaosana on pienet ja osittain pakaroiden väliin menevät kalsarit tanko /tˈaŋko/ caupōna pitkä, kapea ja jäykkä umpinainen, toisinaan ontto tai putkimainen esine tanskalainen /tˈanskalˌainen/ Danicus Tanskasta peräisin oleva tai Tanskaan liittyvä tanssi /tˈanssɪ/ saltatio ihmisen jäsenten liikuttaminen musiikin tahtiin tanssia /tˈanssɪa/ ballo liikkua rytmisesti, erityisesti musiikin tahtiin tanssiaiset /tˈanssɪˌaiset/ cōleī juhlava ja suuri tanssitilaisuus tanssija /tˈanssɪja/ saltator henkilö, joka tanssii tanssijatar /tˈanssɪjatar/ ludia naispuolinen tanssija tanssittaa /tˈanssɪtːaː/ ballo 2. viedä tanssissa; laittaa tanssimaan 3. tehdä mieli tanssia tantaali /tˈantaːlɪ/ tantalium, tantalum siirtymämetalleihin kuuluva harvinainen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ta ja järjestysluku 73 taonta /tˈaonta/ contrafactio takominen; metallin muokkaaminen vasaralla tapa /tˈapa/ 1. mos asia, jota tehdään totuttuun tapaan säännöllisesti 2. modus keino tehdä jotain tapaaminen /tˈapaːmɪnen/ occursus kohtaaminen kasvokkain, yleensä ennalta sovitusti tapahtua /tˈapahtˌua/ accidō, cadō käydä, sattua jotakin tapahtuma /tˈapahtˌuma/ 1. adventura asia, joka tapahtuu odotetusti tai sattumalta 2. eventum yleensä julkinen tilaisuus, jossa on ennalta ilmoitettua ohjelmaa tapaluokka /tˈapalˌuokːa/ modus modus, verbin persoonamuotoon sisältyvä toiminnan tavan ilmaiseva osa tapaturma /tˈapatˌurma/ temeritās ihmistä koskeva (vahingossa sattunut) onnettomuus tapaus /tˈapaus/ casus muisteltava tapahtuma tapella /tˈapella/ dīmicō käyttää väkivaltaa toisiaan vastaan (tyypillisesti ilman aseita) tapetoida /tˈapetˌoida/ charta kiinnittää tapettia seinään tappaa /tˈapːaː/ leto riistää henki jltk eliöltä tappaja /tˈapːaja/ interfector henkilö, joka tappaa tappara /tˈapːara/ securis kuunsirpin muotoinen lyhyt- tai pitkävartinen sotakirves tappelu /tˈapːelu/ rixa kahden henkilön tai joukon fyysinen yhteenotto, kahakka, usein ilman aseita tai vain kädessä pidettävin välinein tappio /tˈapːɪo/ clades häviö, häviäminen; erityisesti peleissä ja sodassa taputtaa /tˈaputːaː/ applaudō osoittaa suosiota lyömällä käsiä yhteen toistuvasti, antaa aplodit tarha /tˈarha/ hortus tavallisesti aidalla ympäristöstä erotettu alue tariffi /tˈarɪffɪ/ telōnium 2. tullimaksu 3. vahvistetun hinnaston osoittama hinta tarina /tˈarɪna/ fābella keksitty tai jotakin todellista tapahtumaa kuvaava kertomus, jolla on mahdollisesti jokin opetus tarinankertoja /tˈarɪnˌaŋkertˌoja/ fabulātor henkilö joka kertoo tarinoita, mahdollisesti hyvin tai eläväisesti tarjoaja /tˈarjoˌaja/ licitātor se, joka tarjoaa maksua tarjoilija /tˈarjoilˌija/ administer tarjoilua ammattimaisesti hoitava henkilö, joko mies tai nainen, vrt. tarjoilijatar tarjoilijatar /tˈarjoilˌijatar/ administra naistarjoilija, naispuolinen tarjoilija tarjoilla /tˈarjoilla/ prosum ottaa ruoka- ja juomatilauksia vastaan ja kuljettaa ruokia ja juomia pöytiin tarjoilu /tˈarjoilu/ officium ruoan, juomien yms. tuominen nautittavaksi ja usein siihen liittyvä kattaminen ja astioiden keräys tarjolla /tˈarjolla/ grātīs olla tarjottavana, olla saatavilla, asettaa tarjolle tai saataville tarjonta /tˈarjonta/ cōpia se määrä, joka on tarjolla markkinoilla annetulla hinnalla tarjota /tˈarjota/ 1. offerō antaa mahdollisuus saada jotakin; antaa tilaisuus, mahdollisuus johonkin 2. liceor esittää tarjous, tehdä tarjous, sitoutua maksamaan jostain jotain 3. afficiō antaa jollekin nautittavaksi, erit. ruokaa ja juomaa tai vastaavaa tarjotin /tˈarjotɪn/ discus tarjottavien kantamisessa käytettävä alunen tarjous /tˈarjous/ offerō neuvotteluehdotus tarkalleen /tˈarkalleːn/ ad unguem tarkasti tarkastaa /tˈarkastaː/ aspiciō ottaa selvää jostakin, tutkia, tutkistella, katsoa tarkastaja /tˈarkastˌaja/ inspectrix henkilö, joka tarkastaa jotakin; henkilö, joka suorittaa tarkastuksen tarkastella /tˈarkastella/ aspicio havainnoida, huomioida tarkistaa /tˈarkɪstaː/ verifico tarkastamalla ja virheellisyydet korjaamalla varmistautua siitä, että jokin on asianmukainen, kunnossa, oikea tai paikkansapitävä; kontrolloida tarkka /tˈarkːa/ 1. exāctus täsmällinen, yksityiskohtainen 2. accūrātus sellainen, joka osuu siihen mihin yrittää osua tarkkaavainen /tˈarkːaːvˌainen/ attentus sellainen, joka seuraa tarkasti jotakin, antaa sille täyden huomion tarkkaavaisuus /tˈarkːaːvˌaisuːs/ attentiō se, että on tarkkaavainen tarkkailija /tˈarkːailˌija/ contemplātor henkilö joka tarkkailee tarkkailla /tˈarkːailla/ aspecto seurata, pitää silmällä, valvoa tarkkailu /tˈarkːailu/ animadversiō järjestelmällinen havannointi tai seuranta tarkoin /tˈarkoin/ caute hyvin tarkasti, yksityiskohtaisesti tarkoittaa /tˈarkoitːaː/ significo 2. olla jotain merkitykseltään 3. viitata puheessaan johonkin tarkoituksella /tˈarkoitˌuksella/ consultō tarkoituksellisesti tarkoituksellinen /tˈarkoitˌuksellɪnen/ meditātus sellainen, joka on tehty tarkoituksella, jossakin tarkoituksessa tarkoitus /tˈarkoitus/ propositum se mitä halutaan saada ilmaistuksi, ajatus tarpeeksi /tˈarpeːksɪ/ satis riittävän paljon, riittämiin tarpeellinen /tˈarpeːllɪnen/ necesse sellainen, jota tarvitaan johonkin; sellainen, jolle on tarvetta tarpeeton /tˈarpeːton/ superforāneus sellainen, mille ei ole mitään tarvetta tai käyttöä; jota ilman voi ihan hyvin olla; josta ei ole mitään hyötyä tarrata /tˈarrata/ capio tarttua käsin tiukasti kiinni tarttua /tˈartːua/ 1. capere ottaa kiinni 2. adhaereō jäädä kiinni, kiinnittyä tarve /tˈarve/ necessitas jonkin tai jonkun tarpeellisuuden puutteena koettu tila tarvita /tˈarvɪta/ 1. egere tuntea pakkoa tai halua saada jotakin 2. ministro olla hyödyksi johonkin tarpeeseen, olla tarpeellinen tasa-arvo /tˈasaˈarvo/ aequabilitas se, että kohdellaan saman arvoisina, ei aseteta eri asemaan sosiaalisten tai kulttuuristen erojen vuoksi tasa-arvoinen /tˈasaˈarvoinen/ adaequō sellainen, joka on samanarvoinen muiden kanssa; jolla on sama arvo kuin muilla tasa-arvoisuus /tˈasaˈarvoisuːs/ aequitās se, että on tasa-arvoinen tasainen /tˈasainen/ plānus sellainen, jossa ei ole paljoa kuoppia tai mäkiä tasan /tˈasan/ ad unguem tarkalleen tasanko /tˈasaŋko/ campus pinnanmuodoiltaan suhteellisen tasainen maa-alue tasanne /tˈasanne/ exstructum tasainen rakenne tasapaino /tˈasapˌaino/ 1. statēra se, että jokin pysyy pystyssä tai paikoillaan; vaikuttavat erisuuntaiset voimat ovat yhtä suuret; menot ja tulot yhtä suuret 2. aequilībrium tilanne, jossa kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret tasapainoasema /tˈasapˌainoˌasema/ aequitās tila jossa systeemi on tasapainossa tasapainoilla /tˈasapˌainoilla/ statēra pyrkiä pitämään tasapaino, esimerkiksi kapean tukin päällä tasapainotilanne /tˈasapˌainotɪlˌanne/ aequilībrium tilanne, jossa jokin asia on tai jotkin asiat ovat keskinäisessä tasapainossa tasapeli /tˈasapˌelɪ/ abstraho pelin tilanne, jossa molemmilla on pelin loppuessa saman verran pisteitä tasavalta /tˈasavˌalta/ res publica, respublica valtiomuoto, jossa ei ole lainkaan päämiestä tai päämies (tavallisesti presidentti) valitaan vaaleilla määräajaksi tasavaltalaisuus /tˈasavˌaltalˌaisuːs/ republicanismus aate tasavallan kannattamisesta hallitusmuotona tase /tˈase/ statēra yleisesti kaksipuolinen laskelma tasku /tˈasku/ sinus vaatteeseen kiinni neulottu pussi pienten esineiden kantamista varten taskulamppu /tˈaskulˌampːu/ lanterna pieni kädessä pidettävä paristoilla tai akuilla toimiva valaisin taskurapu /tˈaskurˌapu/ cancer jokin kymmenjalkaisten osalahkoon Brachyura kuuluva äyriäinen taso /tˈaso/ 1. libella osaamistaso, se, kuinka hyvin jonkin taidon hallitsee 2. planum se, kuinka hyvä jokin on laadultaan tataari /tˈataːrɪ/ tataricus 2. tataarin kieli (kielitunnus: tt), turkkilaisiin kieliin kuuluva tataarien käyttämä kieli, jota puhutaan virallisena kielenä Tatarstanissa 3. etnisesti tataari, tataarikansaan kuuluva henkilö tau /tˈau/ tau kreikkalaisten aakkosten 19. kirjain. Vastaava symboli Τ tai τ. tauko /tˈauko/ pausa 2. keskeytys, kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso 3. sävellyksen yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. Tauoilla käytetään vastaavia kestoja kuin nuoteilla. 4. puhutussa kielessä esiintyvä artikuloitumaton puhunnon vaihe, pitkä kokotauko tai lyhyt täytetauko taukoamaton /tˈaukoˌamaton/ assiduus sellainen, joka ei taukoa taulu /tˈaulu/ 1. pictūra siirrettävälle alustalle maalattu, painettu tai piirretty taideteos 2. margo liitutaulu; valkotaulu, tussitaulu 3. tabula hiotun jalokiven horisontaalinen yläviiste taulukko /tˈaulukːo/ rationarium tietojen esitys yleensä tasavälisiin riveihin ja sarakkeisiin järjestettynä tauota /tˈauota/ pausa päättyä, keskeytyä tauti /tˈautɪ/ aegror lääketieteellisesti määriteltävissä oleva yhteisten oireiden vallitessa useilla yksilöillä esiintyvä sairaus tavallinen /tˈavallɪnen/ solitus ei erikoinen; tavallisuudesta poikkeamaton, arkipäiväinen tavallinen /tˈavallɪnen/ solitus jotakin tavallista; se tavanomainen, sama kuin tavallisesti tavallisesti /tˈavallɪsˌestɪ/ mediocritas tavan mukaisesti, kuten tavallista, tavoista poikkeamatta tavanomainen /tˈavanomˌainen/ solitus tavanmukainen, totunnainen, tavaksi tullut tavara /tˈavara/ merx aineellinen esine, etenkin kaupan ja omistuksen kohteena tavarantoimittaja /tˈavarˌantoimˌitːaja/ praebitor toimija, joka toimittaa tavaroita toiselle toimijalle tavaratalo /tˈavarˌatalo/ emporium useisiin osastoihin jaettu suuri kauppaliike, jossa on monipuolinen valikoima ja jossa ruokaosaston osuus on pieni tavaratila /tˈavarˌatɪla/ arca tila ajoneuvoon matkalle mukaan otettavia tavaroita varten tavata /tˈavata/ 1. coeo kohdata, nähdä joku 2. cantamen lukea tavuittain tai kirjaimittain taverna /tˈaverna/ taberna italialaistyyppinen ravintola, kapakka tavoite /tˈavoite/ scopus päämäärä, jonka henkilö yrittää saavuttaa tavoittaa /tˈavoitːaː/ adīpiscor saada yhteys jkh tavu /tˈavu/ syllaba sanan osa, yhden tai useamman äänteen muodostama kielen rytmiyksikkö tavuittain /tˈavwɪtːain/ syllabatim tavu kerralla, tavu tavulta. teatteri /tˈeatːˌerɪ/ theatrum taidemuoto, jossa näyttelijät esiintyvät puhetta, musiikkia, tanssia, liikkeitä ja eleitä hyödyntäen tee /tˈeː/ thea kuivatut ja leikatut teenlehdet tuotteena teema /tˈeːma/ thema pääaihe, keskeisin, johtava ajatus teepensas /tˈeːpensas/ thea kaakkoisaasialainen Ternstromiacea-heimon n. 3 — 20 metrin korkuinen puu, jonka hammaslaitaisia lehtiä, lehtisilmuja ja kukintoja hyödynnetään laajalti kaupallisesti nautintoaineina teeri /tˈeːrɪ/ tetrao Suomen metsissä usein tavattu kanalintu (, aiemmin ) teeskennellä /tˈeːskennellæ/ simulo yrittää esittää jotain muuta kuin mitä oikeasti on tehdas /tˈehdas/ officina tuotantolaitos, jossa valmistetaan yleensä sarjatuotantona tiettyjä tuotteita tehdä /tˈehdæ/ 1. agō käytetään mistä tahansa tilanteesta, jossa jokin verbi toteutuu 2. ago 2. valmistaa; saattaa valmiiksi 3. tehdä joksikin, muuttaa joksikin 3. adaequō olla yhteensä teho /tˈeho/ 1. consequentia vaikutus 2. potentia käytetyn energian määrä aikayksikössä. Tehon SI-yksikkö on watti, W tehokas /tˈehokas/ efficax 2. huolellisesti resursseja käyttävä; ei turhaan liikaa käyttävä 3. jolla on suuri teho tai kapasiteetti tehdä jotain tehokkaasti /tˈehokːˌaːstɪ/ factiose tehokkaalla tavalla tehtävä /tˈehtævæ/ expedītiō asia, joka pitää tai on tarkoitus tehdä teikkaus /tˈeikːaus/ fīlum pool-biljardissa aloittavan joukkueen tai pelaajan selvittäminen yrittämällä lyödä pallo toisen päätyvallin kautta mahdollisimman lähelle toista päätyvallia teini /tˈeinɪ/ iuvenis nuori, 13–19 vuoden ikäinen henkilö teismi /tˈeismɪ/ theismus käsitys yksilöllisen, maailmankaikkeutta ylläpitävän jumaluuden olemassaolosta tekeminen /tˈekemɪnen/ actiō jonkin suoritteen tuottaminen tekijä /tˈekɪjæ/ 1. fabricator se, joka tekee jotakin; valmistaja 2. auctor erityisesti teoksen luoja 3. effector asia, joka vaikuttaa johonkin 4. factor kertolaskun jäsen; kerroin; kokonaisluku, jolla toinen luku on jaollinen tekijännimi /tˈekɪjˌænnɪmɪ/ nomen agentis verbikantainen substantiivijohdos, joka tarkoittaa kantaverbinsä ilmaiseman toiminnan suorittajaa tai muuta tilanteen osallistujaa teknetium /tˈeknetium/ technetium ulkonäöltään platinaa muistuttava radioaktiivinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki Tc tekniikka /tˈeknɪːkːa/ technologia 2. menetelmät, joilla ihminen vaikuttaa ympäristöönsä ja käyttää sitä hyväkseen 3. tieteenalat, joissa tutkitaan näitä menetelmiä tekno /tˈekno/ musica technica 1980-luvulla kehittynyt elektronisen tanssimusiikin suuntaus teknokraattinen /tˈeknokrˌaːtːɪnen/ technocraticus teknokratian mukainen teknologia /tˈeknolˌoɡɪa/ technologia yhteisnimitys joukolle tietyn alan tekniikoita teknologinen /tˈeknolˌoɡɪnen/ technologicus teknologiaan liittyvä teko /tˈeko/ factum tehdä-verbin keskeneräinen tai valmis tuotos tekokieli /tˈekokˌielɪ/ lingua artificialis (kielitiede) keinotekoinen kieli tekosyy /tˈekosyː/ praetextum syy, joka ei ole todellinen, vaan keksitty, usein hätävalheeksi tekoäly /tˈekoˌæly/ intelligentia artificialis tietokoneen kyky sellaiseen joka ei perustu valmiiksi siihen ohjelmoituun mekanistiseen logiikkaan; joka havaitsee ympäristöään ja reagoi tai tekee toimia jotka parantavat sen menestystä jonkin tavoitteen saavuttamisessa; tietokoneen kyky sellaisiin kognitiivisiin tehtäviin kuin oppiminen ja ongelmanratkaisukyky teksti /tˈekstɪ/ textus kirjallinen tai suullinen esitys tekstiili /tˈekstɪːlɪ/ textilus kutoma-alan tai vaatetusalan kudottu, neulottu tai virkattu eri tarkoituksiin valmistettu tuote telaketju /tˈelakˌetju/ eruca erillisistä telakengistä muodostuva telaketjuajoneuvon pyöriä yhdistävä maata vasten liikkuva nauhamainen ketju, jota käytetään panssarivaunujen, maansiirtoajoneuvojen sekä joidenkin maastoajoneuvojen voimansiirrossa telakka /tˈelakːa/ navalia laivojen rakennukseen ja korjaukseen tarkoitettu laitos tai yritys telaluu /tˈelaluː/ talus ihmisellä veneluuhun niveltyvä nilkan luu () televisio /tˈelevˌisɪo/ televisio televisiovastaanotin, televisiokanavilla välitettävien televisio-ohjelmien vastaanottamiseen tarkoitettu laite televisio-ohjelma /tˈelevˌisɪoˈohjelma/ emissio televisionis televisioon tehty ja televisiossa esitettävä ohjelma; televisiolähetyksen keskeinen sisältö televisiotoiminta /tˈelevˌisɪotˌoimɪnta/ telehorasis (joukkotiedotus) yleisradion tai muun organisaation televisio-ohjelmien tuottaminen, hankinta ja levittäminen sekä siihen varatut resurssit ja niiden käyttö televisiovastaanotin /tˈelevˌisɪovˌastaːnotɪn/ televisio nykyisin yleensä televisio; (ammattikieli) televisiojärjestelmään liittyvä televisiokuvan ja yhdistetyn äänen vastaanottoon tarkoitettu laite, jossa on viritin teline /tˈelɪne/ pluteus rakennelma, jonka varaan voidaan asettaa (roikkumaan) jotain telluuri /tˈelluːrɪ/ tellurium puolimetalleihin kuuluva alkuaine, jonka järjestysluku on 52 ja tunnus Te telluurio /tˈelluːrˌio/ tellurium mekaaninen laite, joka havainnollistaa Maan, Auringon ja kuun kiertoliikkeitä toistensa ympäri teloitus /tˈeloitus/ carnificīna kuolemantuomion täytäntöönpano: lakiin perustuva ihmisen surmaaminen rangaistukseksi hänen tekemästään rikoksesta; se, että teloitetaan teltta /tˈeltːa/ tabernaculum metalli- tai puurungolle pingotetusta kankaasta, joskus vuodista tms. tehty, maahan lyötyihin paaluihin kiinnitetyillä naruilla tuettu maja tai katos, joka usein on tarkoitettu purettavaksi ja siirrettäväksi tilapäisrakennelmaksi tempaus /tˈempaus/ surpō ensimmäinen kahdesta painonnostokilpailun osasta temporaalinen /tˈemporˌaːlɪnen/ templaris aikaa ilmaiseva; ajallinen temppeli /tˈempːelɪ/ templum, delubrum uskonnolliseen käyttöön pyhitetty paikka, jossa harjoitetaan kyseisen uskonnon toimituksia, esimerkiksi riittejä ja rituaalimenoja. temppu /tˈempːu/ astus taitoa vaativa liike, liikesarja, taidonnäyte tennis /tˈennɪs/ tenniludium pallopeli, jossa tarkoituksena on lyödä pallo mailalla verkon yli vastustajan puolelle pelikenttään rajojen sisäpuolelle tentti /tˈentːɪ/ examen koe tai kuulustelu esimerkiksi kurssin päättyessä teollisuus /tˈeollɪsuːs/ industria sekundaarituotannoksi eli jalostukseksi lukeutuva tuotantotoiminnan laji, joka muuttaa kiinteässä toimipaikassa alkutuotannon luovuttamia orgaanisia tai epäorgaanisia raaka-aineita tai teollisesti valmistettuja puolivalmisteita mekaanisesti tai kemiallisesti uusiksi aineellisiksi hyödykkeiksi teologi /tˈeolˌoɡɪ/ theologus teologian tutkija teologia /tˈeolˌoɡɪa/ theologia kristinuskoa tutkiva tiede teoreettinen /tˈeorˌeːtːɪnen/ doctrīnālis teoriaan perustuva, teoriaa hyödyntävä teoria /tˈeorˌia/ ars havaintojen tai muiden tietojen pohjalta ilmiötä selittävä malli; asian tai ilmiön (tieteellisesti) perusteltu selitys; olettamus, jonka tueksi on saatu vahvaa näyttöä lukuisissa toisistaan riippumattomissa tutkimuksissa: hypoteesi tai joukko hypoteeseja voi siis muuttua teoriaksi vasta, kun sen puolesta on saatu vankkaa todistusaineistoa teos /tˈeos/ opus luovan taiteellisen tai tieteellisen tekemisen, kuten kirjoittamisen tai maalaamisen, säveltämisen tms. tulos teosofia /tˈeosˌofɪa/ theosophia oppi, jonka mukaan ihminen mietiskelemällä ja muuttumisella saavutettavan siveellisen puhdistuksen avulla kykenee tulemaan tietoiseksi omasta olemuksestaan ja siten saavuttaa yhteyden kosmoksen ja jumaluuden kanssa terapia /tˈerapˌia/ therapīa lääketieteellinen hoito terbium /tˈerbium/ terbium metallinen alkuaine, väriltään hopeanharmaa harvinainen maametalli, jonka järjestysluku on 65 ja kemiallinen merkki Tb termiitti /tˈermɪːtːɪ/ tarmes Isoptera-lahkon hyönteisiä ternimaito /tˈernɪmˌaito/ colostrum nisäkkäiden heti synnytyksen jälkeen erittämä maito, ensimaito teroittaa /tˈeroitːaː/ acuō tehdä teräväksi territoriaalinen /tˈerrɪtˌorɪˌaːlɪnen/ territorialis alueisiin liittyvä; alueellinen territorio /tˈerrɪtˌorɪo/ territorium jostakin valtiosta riippuva hallintoalue olematta kuitenkaan tuon valtion osa terrorismi /tˈerrorˌismɪ/ tromocratia yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon terroristi /tˈerrorˌistɪ/ terrorista terrorismin harjoittaja, väkivallalla ja uhalla tavoitteisiinsa pyrkivä terska /tˈerska/ glans penis siittimen pää terssi /tˈerssɪ/ tertia länsimaisessa säveljärjestelmässä kolmen sävelaskelen väli, intervalli. Pieni terssi on kolme ja suuri terssi neljä puolisävelaskelta terva /tˈerva/ pix orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä tervata /tˈervata/ pix (pinta)käsitellä tervalla terve /tˈerve/ sanus, salve, ave, salvete, validus, avete sellainen, joka voi hyvin (fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti), on hyvässä kunnossa; jossa ei ole sairautta terveellinen /tˈerveːllɪnen/ salūber terveydelle edullinen tervehdys /tˈervehdys/ salutatio tavattaessa tai erottaessa käytetty ilmaus tai eleet tervehtiä /tˈervehtˌiæ/ salutare tehdä tervehdysele tai esittää lyhyt sanallinen tervehdys kohdattaessa terveiset /tˈerveiset/ salūtātiō jonkun tai jonkin välittämä tervehdys jollekulle terveys /tˈerveys/ sanitas, valetudo se, että on terve; se, miten terve on terä /tˈeræ/ lamina teräaseen tai työkalun terävä, leikkaava osa terälehti /tˈerælˌehtɪ/ folium siemenkasvin teriön osana oleva kehälehti teräs /tˈeræs/ adamas, chalybs pääasiassa rautaa sisältävä metalli, joka sisältää seosaineena hiiltä ja usein muita seosmetalleja terästää /tˈeræstæː/ clavus lisätä jhk alkoholia terävä /tˈerævæ/ acer, acutus joka leikkaa helposti materiaalia terävä-älyinen /tˈerævæˈælyinen/ sagāx nokkela, nopeaälyinen teräväkulmainen /tˈerævækˌulmainen/ acer sellainen, jossa on terävä kulma tai kulmia testamentti /tˈestamˌentːɪ/ testamentum 2. jälkisäädös, määrämuotoinen oikeustoimi, jolla testaattori viimeisenä tahtonaan määrää jälkeensä jäävästä omaisuudestaan 3. toinen Raamatun kahdesta pääosasta: Uusi testamentti tai Vanha testamentti testi /tˈestɪ/ experior koe, kokeilu teurastaa /tˈeurastaː/ trucidō 2. tappaa teuraseläin ja käsitellä sen ruho: tainnuttaa, pistää, laskea veri, suolistaa, nylkeä ja paloitella 3. tappaa säälimättömästi teurastaja /tˈeurastˌaja/ macellarius henkilö, joka teurastaa eläimiä ammatikseen teurastus /tˈeurastus/ nex teurastamisen toteutus, teuraseläimen saattaminen ruhoksi ja muiden teurastuotteiden erottaminen siitä thai /thˈai/ lingua thai thain kieli, Thaimaan virallinen kieli (kielitunnus: th) thaimaalainen /thˈaimaːlˌainen/ thailandicus Thaimaasta peräisin oleva tai Thaimaahan liittyvä thaimaalainen /thˈaimaːlˌainen/ thailandicus pysyvästi Thaimaassa asuva henkilö tiainen /tˈiainen/ parus yleensä pienikokoinen, varpuslintujen lahkoon kuuluva runsaslajisen lintuheimon () metsisissä asuva edustaja; kuuluu kolme sukua: tiaisten, kerttutiaisten ja sulttaanitiaisten suvut tie /tˈie/ via rakennettu, merkitty tai muuten määritetty kulkureitti maalla, vedessä tai ilmassa tiede /tˈiede/ scientia yhtenäinen ja järjestelmällinen varmojen ja yleispätevien tietojen kokonaisuus sekä tällaisten tietojen järjestelmällinen tavoittelu tiedonanto /tˈiedonˌanto/ notificatio varsinkin virallinen tiedotus, julkinen kuulutus tiedosto /tˈiedosto/ līma tietokoneessa yhdeksi kokonaisuudeksi ymmärrettävä tietojen tai tietueiden kokoelma, joka voi sisältää esimerkiksi tekstiä, musiikkia, videokuvaa tai käyttäjän hyödynnettävissä olevan ohjelman tiedottaa /tˈiedotːaː/ doceo antaa jollekulle tietoa jostakin, informoida tiedustelu /tˈiedustˌelu/ 1. quaestiō tietojen kysyminen, kysely 2. ingenium tietojen hankkiminen esim. maastosta, vihollisen toiminnasta tiekartta /tˈiekartːa/ itinerārium tiestön kartta tieteellinen /tˈieteːllɪnen/ sciens sellainen, joka kuuluu tieteen alaan ja on sen vaatimusten mukainen, tieteelle ominainen tieteenala /tˈieteːnˌala/ disciplina yksi tarkoin määritelty tieteen osa-alue, yksittäinen tiede tieteisfiktio /tˈieteisfˌiktɪo/ scientia ficticia fiktion muoto, joka tyypillisesti käsittelee tieteen ja tekniikan vaikutusta yhteiskuntaan tai ihmisiin tieteiskirjallisuus /tˈieteiskˌirjallɪsuːs/ scientia ficticia kirjallisuuden genre, joka käsittelee yleensä tulevaisuuteen sijoittuvaa kehittynyttä tiedettä ja teknologiaa ja niiden vaikutusta yhteiskuntaan ja ihmisiin tavallisesti kuvitteellisesta, mutta joskus myös hyvinkin tieteelliseen hypoteesiin tähtäävästä näkökulmasta tietenkin /tˈieteŋkɪn/ scilicet tietysti tieto /tˈieto/ scientia (filosofia) tutkittuihin tosiasioihin ja yleiseen tietämykseen perustuva tai muuten todennettavissa oleva käsitys tai näkemys tietoinen /tˈietoinen/ 1. cōnscius sellainen, joka tietää jostakin 2. consciens tajuissaan oleva tietoisuus /tˈietoisuːs/ agnitio asioiden tiedossa oleminen tietojenkäsittelytiede /tˈietojˌeŋkæsˌitːelytˌiede/ informatica tieteenala, jonka tutkimuskohteena ovat informaation ja laskettavuuden mahdollisuudet ja niiden soveltaminen tietotekniikan avulla tietokone /tˈietokˌone/ computatrum, ordinatrum tietotekninen laite, joka käsittelee automaattisesti numeeris-loogista tietoa ohjelmointinsa mukaisesti tietokoneohjelmisto /tˈietokˌoneˌohjelmˌisto/ programmatura tietokoneen toimintaan liittyvä useista tietokoneohjelmista, niiden käyttämistä tiedostoista ja niihin liittyvästä dokumentaatiosta muodostuva kokonaisuus tietokonepeli /tˈietokˌonepˌelɪ/ ludus computatri tietokoneella pelattava peli tietosanakirja /tˈietosˌanakˌirja/ encyclopaedia kirja, josta voi hakea tietoa eri asioista; sisältää artikkeleita eri aiheista, esim. historiasta, esineiden käyttötarkoituksista ja asioiden levinneisyydestä tietotekniikka /tˈietotˌeknɪːkːa/ informatica tiedonsiirto-, tietojenkäsittely- ja tietokonetekniikka tietoteoria /tˈietotˌeorˌia/ epistemologia tietoa koskevia yleisiä kysymyksiä käsitteellisin, filosofisin menetelmin tutkiva filosofian osa-alue tietous /tˈietous/ agnitio tietämys, valistuneisuus tietoverkko /tˈietovˌerkːo/ plaga päätelaitteiden, esimerkiksi tietokoneiden ja niiden välisten tietoliikenneyhteyksien muodostama järjestelmä, joka mahdollistaa datan välittämisen tietty /tˈietːy/ quīdam ennalta tiedetty, määrätty, sovittu tietysti /tˈietystɪ/ sānē tavan adverbi, jolla ilmaistaan, että kyseessä olevan asian odotetaan toteutuvan ilmeisesti ja odotetusti; tietenkin tietäminen /tˈietæmɪnen/ sciens erityisen tai yleisen tietouden hallitseminen tietämys /tˈietæmys/ agnitio tieto; tietojen kokonaisuus; se, mitä tiedetään tietämätön /tˈietæmætøn/ ignārus sellainen, joka ei tiedä, jolla ei ole tietoa jostakin tietää /tˈietæː/ scio olla tietoinen jostakin, olla selvillä jostain asiasta tiheikkö /tˈiheikːø/ virgultum tiheäkasvuinen alue (esimerkiksi metsässä) tiheys /tˈiheys/ densitas suure, joka ilmaisee kappaleen massan suhteessa sen tilavuuteen; tunnus on ρ (rhoo) tihkusade /tˈihkusˌade/ pluvia tenuis erittäin vähäinen vesisade, jossa pisaroita tippuu harvoin sinne tänne tii /tˈiː/ tē golfissa käytettävä tuki, jonka päälle pallo asetetaan aloituslyöntiä varten. Noin 1-4 cm pitkä, yleensä puinen, maahan työnnettävä pää terävä, toinen pää paksumpi ja palloa vasten sopivaksi koverrettu. tiikeri /tˈiːkerɪ/ tigris isojen kissojen alaheimoon kuuluva kissaeläinten laji tai sen yksilö tiili /tˈiːlɪ/ later punatiili, savesta tai seostetusta savesta muovattu, kuivaamalla ja polttamalla valmistettu rakennuskivi tiistai /tˈiːstai/ dies Martis, dies martis viikon toinen päivä, päivä maanantain ja keskiviikon välissä tiiviste /tˈiːvɪste/ 1. animadverto laimennettava mehu 2. minūtal hajautusfunktion palauttama arvo; hajautusarvo tiivistää /tˈiːvɪstæː/ 1. fōmentum puristaa pienempään tilaan 2. phoca lisätä tiivistettä jhk niin, että kohteestä tulee tiivis tikapuut /tˈikapuːt/ scāla alkuaan puinen, kahden tai useamman, tukipuiden väliin kiinnitetyn askelman muodostama rakennelma, joka pystytetään tukea vasten nojalleen kiipeämistä varten, mutta voidaan myös pystyttää samassa tarkoituksessa toisinaan rakenteeseen lisättyä omaa tukea vasten tai erityistapauksessa ripustaa tikari /tˈikarɪ/ pūgiō terän molemmilta laidoilta teroitettu, teräväkärkinen ja miekkaa lyhyempi pistoase tikka /tˈikːa/ picus tikkojen heimon () lintu, joka pitkällä ja terävällä nokallaan tekee puuhun koloja ja on lisäksi hyvä kiipeämään puissa tikli /tˈiklɪ/ acalanthis eräs Suomessakin pesivä värikäs varpuslintu, tila /tˈila/ 1. ager kiinteistörekisteriin merkitty rajoiltaan määrätty yksikkö siihen kuuluvine kiinteine omaisuuksineen, oikeuksineen ja velvollisuuksineen 2. spatium 2. paikka, jossa jokin tapahtuu 3. avaruus, väljyys, tyhjä kohta 3. status henkilön vointi, terveydentila tilaaja /tˈilaːja/ subscriptor henkilö, joka on tilannut jonkin säännöllisesti ilmestyvän tuotteen tai pysyvän palvelun ja on taloudellisesti sitoutunut tekemänsä tilauksen ehtoihin tilaisuus /tˈilaisuːs/ 1. eventum kokoontuminen, sosiaalinen tapaaminen jonkin asian merkeissä 2. opportūnitās mahdollisuus tilanne /tˈilanne/ condicio aika, paikka ja muut vallitsevat olosuhteet jonkin asian yhteydessä tilannekomedia /tˈilannˌekomˌedɪa/ comoedia situationis koomisen tilanteen ympärille rakentuva komediatelevisiosarja tilapäinen /tˈilapˌæinen/ temporālis väliaikainen tilata /tˈilata/ mandō pyytää itselleen tuotavaksi jtak tilaus /tˈilaus/ dispōnō tavaran tai palvelun toimittamiseksi tehtävä pyyntö tilava /tˈilava/ capax jossa on paljon tilaa tilavuus /tˈilavuːs/ facultās kolmiulotteisen kappaleen koon mitta; kertoo paljonko kappaleessa on tilaa; SI-järjestelmän mukainen tilavuuden yksikkö on kuutiometri (lyhenne m³) ja lisäyksikkönä tilavuudelle on käytössä litra (tunnus l); tunnus V tilintarkastaja /tˈilɪntˌarkastˌaja/ audītor henkilö, jolla on auktorisoitu pätevyys tehdä tilintarkastuksia, myös sisäinen tilintarkastaja tilkitä /tˈilkɪtæ/ māteria tukkia aukot, paikata tilli /tˈillɪ/ anethum maustetilli, ruohokasvi jota käytetään mausteena ja yrttinä () timantti /tˈimantːɪ/ adamas yksi hiilen viidestä allotrooppisesta muodosta tina /tˈina/ stannum metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sn. tinata /tˈinata/ stannum peittää tinakerroksella tinkiä /tˈiŋkɪæ/ pāciscor yrittää alentaa ostoksensa hintaa tinktuura /tˈiŋktuːra/ tinctūra lääkkeeksi perkoloimalla tai maseroimalla valmistettu jonkin kasvin alkoholiuute tippanokka /tˈipːanˌokːa/ stillō rakennuksen ulokkeen vaakasuora reuna tai suippeneva kärki, joka ohjaa sade- ja sulamisveden loitommas rakennuksen ulkopinnasta tippua /tˈipːua/ gutta tihkua, pudota pisaroina tippuri /tˈipːurɪ/ gonorrhoea gonorrea, bakteerin aiheuttama sukupuolitauti tiskiallas /tˈiskɪˌallas/ fusorium tiskipöydässä sijaitseva, tiskaamiseen tarkoitettu allas, joka on usein valmistettu ruostumattomasta teräksestä tissisillään /tˈissɪsˌillæːn/ nūdus (puhekieltä) (naisista) alastomana titaani /tˈitaːnɪ/ titanium metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ti tiukka /tˈiukːa/ strictus ahdas, piukka, kireä tivata /tˈivata/ efflāgitō kysyä vaativasti, vaatia sinnikkäästi tmeesi /tmˈeːsɪ/ diacopē sanojen lisääminen yhdyssanan osien väliin todella /tˈodella/ vere (korostava) suurissa määrin, erittäin todellinen /tˈodellɪnen/ verus sellainen, joka on oikeasti olemassa tai oikeasti tapahtunut; perusteellinen, täydellinen, erittäinkin adjektiivia vahvistavana sanana. todellisuus /tˈodellɪsuːs/ realitas (ontologia) maailma sellaisena kuin se on; yleensä sellaiset tosiasiat, jotka ovat luonnontieteellisin menetelmin todennettavissa todenmukainen /tˈodenmukˌainen/ vērax tosi, todellisuutta vastaava todennäköinen /tˈodennækˌøinen/ probābilis ilmeisen tosi; otaksuttava; hyvin luultavasti tapahtuva, sellainen johon otaksuttavasti päädytään todennäköisesti /tˈodennækˌøisestɪ/ fortasse mitä ilmeisimmin, suurella todennäköisyydellä, siten että sanoja kokee olevan todennäköistä todennäköisyys /tˈodennækˌøisyːs/ probabilitas ilmiöön tai tapahtumaan liittyvän satunnaisuuden ja epävarmuuden määrää kuvaava mitta todennäköisyyslaskenta /tˈodennækˌøisyːslˌaskenta/ probabilitas satunnaisilmiöiden tapahtumisen todennäköisyyttä tutkiva matematiikan osa-alue, joka liittyy läheisesti tilastotieteeseen todentuntuinen /tˈodentˌuntwɪnen/ vērīsimilis sellainen, joka tuntuu todelta; realistinen todistaa /tˈodɪstaː/ 1. arguō osoittaa jonkin olevan totta 2. testimōnium 2. olla läsnä, nähdä 3. kertoa todistus uskoontulostaan tai siihen liittyvistä kokemuksistaan 3. testificor antaa todistajan lausunto, kertoa todistajana rikokseen tai rikkeeseen liittyvistä tapahtumista oikeudessa todistaja /tˈodɪstˌaja/ testis henkilö, joka todistaa todiste /tˈodɪste/ indicium näyte rikossyytteen tai tapahtuman tueksi todistelu /tˈodɪstˌelu/ demonstratio todisteleminen todistus /tˈodɪstus/ 1. indicium 2. henkilön antama varmistus jostain asiasta 3. peruslauseista eli aksioomista matemaattisia ja loogisia lainalaisuuksia noudattaen johdettu osoitus jonkin väitteen totuusarvosta 2. conntestatio todistajanlausunto, oikeudessa annettu selostus tapahtumien kulusta todistustaakka /tˈodɪstˌustaːkːa/ onus probandi väitteen esittäjän velvollisuus perustella väitteensä tohtori /tˈohtorɪ/ clinicus korkein akateeminen oppiarvo, joka myönnetään henkilölle, joka on suorittanut itsenäistä tieteellistä tutkimusta ja puolustanut väitöskirjaansa julkisessa väitöstilaisuudessa. Ansioituneelle henkilölle voidaan ilman akateemisia meriittejä myöntää myös kunniatohtorin arvo. toimeksiantaja /tˈoimeksɪˌantaja/ dominus negōtiī joka antaa toimeksisaajan tehtäväksi hoitaa jokin asia tai toimi toimeksiantajan puolesta toimelias /tˈoimelɪas/ actuōsus ahkera, uuttera toimenpide /tˈoimempˌide/ āctiō jonkun suorittama teko esimerkiksi jonkin estämiseksi, muuttamiseksi tai asian edistämiseksi toimeton /tˈoimeton/ ōtiōsus joutilas toimia /tˈoimɪa/ 1. ago olla aktiivinen, tehdä jotakin 2. fūnctiō olla toiminnassa, olla kunnossa, tehdä tehtävänsä 3. laboro työskennellä 4. currō kierretään passiivilla: hyödynnetään käyttövoimana toimielin /tˈoimielɪn/ organum toiminnalle välttämätöntä tehtävää hoitava organisaation toiminnallinen ja rakenteellinen osa toimija /tˈoimɪja/ histriō jokin joka toimii; tekijä toiminta /tˈoimɪnta/ actiō ihmisen tekeminen, aktiviteetti toiminto /tˈoimɪnto/ pars ominaisuutena oleva kyky tehdä jokin asia toimisto /tˈoimɪsto/ officium yhdestä tai useammasta huoneesta muodostuva tila, missä tehdään toimialan mukaisesti vaihtelevia, usein asiakirjojen käsittelyyn liittyviä töitä toimistotyöntekijä /tˈoimɪstotˌyøntekˌijæ/ scrība henkilö, joka tekee töitä toimistossa toimittaa /tˈoimɪtːaː/ 1. sum toimittaa tavaraa 2. ducere toimittaa jokin tilaisuus 3. conscribere toimittaa kirjaa tai lehteä toimittaja /tˈoimɪtːˌaja/ 1. diurnarius henkilö, joka tekee työkseen juttuja, uutisia tai raportteja lehteen, radioon, televisioon tai muuhun joukkoviestimeen; journalisti 2. curator kirjan tekstit koonnut ihminen 3. praebitor kaupan kohteena olevia esineitä tai aineita hankkiva ihminen tai yritys 4. administrator toimituksen suorittaja toimivalta /tˈoimɪvˌalta/ diciō oikeus tehdä päätöksiä ja toimia jossain asiassa toimivaltuus /tˈoimɪvˌaltuːs/ ars viranomaisen tai toimielimen säädökseen tai sääntöihin perustuva oikeus tehdä jotakin toinen maailmansota /tˈoinen mˈaːɪlmˌansota/ Bellum Orbis Terrarum Secundum suursota, joka käytiin pääasiassa Euroopassa ja Aasiassa vuosina 1939–1945 toipua /tˈoipua/ relego parantua, parata (sairaudesta tai kielteisestä tapahtumasta) toisaalta /tˈoisaːlta/ autem eri kannalta katsottuna toisenlainen /tˈoisenlˌainen/ differens ei samanlainen kuin mikään tai kukaan toinen toisin /tˈoisɪn/ aliter eri tavalla, eri lailla; toisella t. muulla tavalla toisinaan /tˈoisɪnaːn/ interdum ajoittain, joskus, silloin tällöin toisiopalvelin /tˈoisɪopˌalvelɪn/ administer Internetissä palvelin, jolla on kopio toisen palvelimen sisällöstä, mahdollisesti ajan tasalla pidettynä toistaa /tˈoistaː/ instaurō 2. tehdä uudelleen 3. sanoa uudelleen toistainen /tˈoistainen/ temporālis väliaikainen, tilapäinen, ei pysyvä toisto /tˈoisto/ iterātiō aiemmin tapahtuneen uudelleen teko, toistamisen toteutus toistuva /tˈoistuva/ continens joka tapahtuu uudelleen toitottaa /tˈoitotːaː/ 1. cano puhaltaa päristen vaskisoitinta tai muuta vastaavaa instrumenttia 2. boare tiedottaa näkyvästi jostakin; julistaa, pitää meteliä jostakin toive /tˈoive/ cupiditas asia, jota halutaan tai toivotaan toiveajattelu /tˈoiveajˌatːelu/ pium desiderium mahdolliseksi tai varmaksi ajattelu, vaikka toteutuminen on hyvin epätodennäköistä; ajattelua, jossa ylikorostetaan onnistumisen mahdollisuutta tai suhtaudutaan tulevaisuuteen yltiöpositiivisesti, ehkä lupaillaan kaikenlaista hyvää tapahtuvan tulevaisuudessa toivo /tˈoivo/ spes usko, odotus tai mahdollisuus johonkin hyvään toivoa /tˈoivoa/ spero odottaa positiivisesti jonkin asian toteutumista; haluta jonkin toteutuvan toivoton /tˈoivoton/ desperatus 2. sellainen, jolla ei ole toivoa 3. sellainen, jossa ei ole toivoa toivottaa /tˈoivotːaː/ cupiditas ilmaista toivovansa jklle jtk tulevaa, yl. fraasin kaltaisella toivotuksella toivottaa tervetulleeksi /tˈoivotːaː tˈervetˌulleːksɪ/ adventu festum ago antaa ymmärtää olevan tervetullut jonnekin toki /tˈokɪ/ certus tietenkin, tietysti, miksipä ei tolerantti /tˈolerˌantːɪ/ tolerans jollekin ruoka- tai lääkeaineelle sietokykyinen, sietävä, vastustuskykyinen tomaatti /tˈomaːtːɪ/ Lycopersicum Etelä-Amerikasta lähtöisin oleva yksivuotinen vihanneshedelmäkasvi Solanum lycopersicum tomumaja /tˈomumˌaja/ tabernāculum ihmisen keho sielun tilapäisenä asuinpaikkana tonkia /tˈoŋkɪa/ radicis kaivaa maata, erityisesti kärsällään ruokaa tonnikala /tˈonnɪkˌala/ thunnus, thynnus makrillien heimoon kuuluva, yleisesti säilykkeenä tai pakasteena myytävä suurikokoinen kala (Thunnus thynnus) tontti /tˈontːɪ/ pars eräs kiinteistöyksikkö: kiinteistörekisteriin merkitty, asemakaavoitettu, rakennustarkoitukseen varattu maa-alue tonttu /tˈontːu/ alfus kansanperinteessä jonkin paikan, kuten rakennuksen, suojelija ja asukas, ihmisen kaltainen, mutta sitä pienempi olio tooga /tˈoːɡa/ toga antiikin Rooman ylimysten ja virkamiesten vaate, joka koostui noin kuusi metriä pitkästä kankaasta vartalon ympärille kiedottuna torakka /tˈorakːa/ blatta muodoltaan litteähköjä ja sitkeitä tuhohyönteisiä, tori /tˈorɪ/ macellum alun perin kaupankäyntiä varten varattu aukea kaupungeissa, jossa kauppa on säänneltyä ja valvottua torium /tˈorium/ thorium eräs radioaktiiivinen alkuaine torjuntahävittäjä /tˈorjuntˌahævˌitːæjæ/ aeronavis interceptoria hävittäjälentokone, joka on tarkoitettu ilmataisteluun, erityisesti ilmapuolustukseen pommikoneita vastaan ja on usein pieni ja kevyesti aseistettu torkahtaa /tˈorkahtaː/ intervigilium vaipua hetkeksi kevyeen uneen torkku /tˈorkːu/ intervigilium (yleensä monikossa) kevyt uni, puoliuni torkkua /tˈorkːua/ intervigilium nukkua kevyesti, olla puoliunessa torni /tˈornɪ/ turris 2. korkea ja kapea rakennus 3. vaaka- ja pystyriveillä suoraan liikkuva shakkinappula: ♖ tai ♜ tornipöllö /tˈornɪpˌøllø/ parra keskikokoinen pöllölaji () torstai /tˈorstai/ dies Iovis, dies jovis viikon neljäs päivä, päivä keskiviikon ja perjantain välissä torttu /tˈortːu/ lībum makea leivonnainen, jonka sisällä on täytettä torvi /tˈorvɪ/ 1. cornu 2. sarvesta, tuohesta tai puusta valmistettu puhallettava merkinantoväline tai soitin 3. auton äänimerkinantolaite 2. calus mikä tahansa vaskipuhallinsoitin; vaskipuhaltimien kansanomainen yleisnimitys tosi /tˈosɪ/ verus sellainen, joka on faktuaalinen ja reaalinen, mielipiteestä riippumaton; objektiivisesti totta tosiasia /tˈosɪˌasɪa/ veritas asia, jonka sisältö ei riipu mielipiteistä ja joka on todennettavissa tosiasiallinen /tˈosɪˌasɪˌallɪnen/ verus sellainen, joka tai mikä perustuu tosiasioihin; todellinen tosin /tˈosɪn/ vere ilmaisee jotakin, joka lieventää aiemmin sanottua tosiseikka /tˈosɪsˌeikːa/ factum todellisesti vaikuttava tekijä, todellinen asianhaara; yksityiskohta, joka on tosi totella /tˈotella/ audio toimia niin kuin joku käskee tai niin kuin säännöt edellyttävät toteuttaa /tˈoteutːaː/ fungor tehdä todeksi toteutus /tˈoteutus/ functiō toteuttamisen toimeenpano, suunnitelman aikaansaanti tottelevainen /tˈotːelevˌainen/ morigerus jolla on taipumus totella tottua /tˈotːua/ adsuescō tottua johonkin, alkaa pitää jotakuta/jotakin tavallisena tai siedettävänä; mukautua, sopeutua tottumus /tˈotːumus/ habitus totuttu menettelytapa totuus /tˈotuːs/ veritas niiden väitteiden yhteinen ominaisuus, jotka kuvaavat eli esittävät asian oikein ja todellisuuden mukaisesti; myös tällaisen väitteen sisältämän lauseen sisällys toukka /tˈoukːa/ larva hyönteisen kehitysvaihe ennen koteloitumista toukokuu /tˈoukokuː/ Maius vuoden viides kuukausi, kuukausi huhtikuun ja kesäkuun välissä toutain /tˈoutain/ aspis Särkikaloihin lukeutuva karppikala Aspius aspius toveri /tˈoverɪ/ comes 2. kumppani, ystävä 3. vasemmistolaisten aatetovereista käyttämä termi toveruus /tˈoveruːs/ amīcitia se, että on toveri; toverina oleminen; toverien välinen suhde traakialainen /trˈaːkɪalˌainen/ Thracus traakialaisiin (ks. alla) liittyvä traakialainen /trˈaːkɪalˌainen/ Thracus Traakiassa pronssikaudella elänyt kansa traditionaalinen /trˈadɪtˌionˌaːlɪnen/ translaticius tradition mukainen, perinteinen (käytetään myös lyhennettä trad.) transfobia /trˈansfobˌia/ transphobia negatiivisia asenteita, tunteita ja tekoja transsukupuolisia kohtaan transistori /trˈansɪstˌorɪ/ transistrum vahvistimena ja kytkimenä käytettävä puolijohdetekniikalla toteutettu elektroniikan komponentti transkutaaninen /trˈanskutˌaːnɪnen/ transcutaneus ihon läpäisevä translitterointi /trˈanslɪtːerˌointɪ/ transcriptio tekstin muuntaminen toiseen kirjoitusjärjestelmään siten, että jokaiselle kirjaimelle on sovittu jokin vastine, ja kirjoitus voidaan useimmiten palauttaa alkuperäiseen kirjoitusasuun trebuchet /trˈebukhet/ tripantium vastapainokatapultti, heittokone tredesiimi /trˈedesˌiːmɪ/ terdecimus länsimaisessa säveljärjestelmässä oktaavin ja sekstin (pieni 20 ja iso 21 puolisävelaskelta) laajuinen intervalli treema /trˈeːma/ diaeresis (tarke) kirjaimen yläpuolinen tarke, joka näyttää kahdelta pisteeltä: ¨; Unicode-merkki U+00A8, kirjaimeen yhdistyvä tarke U+0308 triangeli /trˈiaŋŋˌelɪ/ triangulum lyömäsoitin, säännölliseen kolmiomuotoon väännetty teräspuikko, joka ripustetaan yhdestä kulmasta ja sitä lyödään toisella puikolla tribadi /trˈibadɪ/ tribas tribadismin harjoittaja tribrakys /trˈibrakys/ tribrachys kolmitavuinen runojalka, joka koostuu kolmesta lyhyestä tavusta () tribus /trˈibus/ tribus taksonomiassa luokka heimon ja suvun välissä tribuutti /trˈibuːtːɪ/ tributum Rooman valtakunnassa peritty maavero trigonometria /trˈiɡonomˌetrɪa/ trigonometria matematiikan osa-alue, joka käsittelee kolmion sivujen suhteita, kulmia ja niihin liittyviä laskutoimituksia, erityisesti trigonometrisia funktioita trilogia /trˈiloɡˌia/ trilogia kolmen toisiinsa liittyvän taiteellisen teoksen sarja trioli /trˈiolɪ/ trigemina tahdin, tahdin osan tai nuottiarvon jakautuminen poikkeuksellisesti kolmeen osaan, esim. kolme aika-arvoltaan yhtäkestoista nuottia kahden neljäsosanuotin aikana trireemi /trˈireːmɪ/ triremis kolmisoutu triviaali /trˈivɪˌaːlɪ/ levis triviaalinen, arkipäiväinen, lattea, sovinnainen, typerä trivium /trˈivium/ trivium keskiajan koulussa grammatiikan, retoriikan ja dialektiikan käsittävä opintokokonaisuus troijalainen /trˈoijalˌainen/ equus Troianus viattomaksi naamioitu haittaohjelma tai toisen ohjelman mukana tuleva haittaohjelma trokee /trˈokeː/ choreus kaksitavuinen runojalka, joka koostuu pitkästä (painollisesta) ja lyhyestä (painottomasta) tavusta () trokeinen /trˈokeinen/ trochaicus trokeiden muodostama trombi /trˈombɪ/ turbō tornadoa pienempi ja heikompi pyörremyrsky trukki /trˈukːɪ/ feles sähkö- tai polttomoottorikäyttöinen, ajettava tavaroiden siirto- ja nostolaite trukkilava /trˈukːɪlˌava/ grabātus trukilla käsiteltävä kuormalava trumpetti /trˈumpetːɪ/ buccina pääasiassa klassisessa musiikissa ja jazzissa käytettävä vaskipuhallin trumpettikurki /trˈumpetːɪkˌurkɪ/ Grus americana eräs lintulaji () tai sen yksilö tryffeli /trˈyffelɪ/ tertufulus 2. multasieni 3. eräs suklaamakeinen tsaari /tsˈaːrɪ/ tzar muutamissa slaavilaisissa maissa käytetty hallitsijan arvonimi; erityisesti Venäjän keisarikunnan hallitsijan arvonimi tsekata /tsˈekata/ verifico katsoa, tarkistaa tuberkuloosi /tˈuberkulˌoːsɪ/ mycobaterium tubercolisis tuberkkelibakteerien aiheuttama tartuntatauti; yleensä keuhkoissa esiintyvä pitkäaikainen sairaus tuhatjalkainen /tˈuhatjˌalkainen/ scolopendra tuhatjalkaisten alajakson () niveljalkainen tuhka /tˈuhka/ cinis eloperäisen aineen palamisen seurauksena muodostuva kiinteä jäännös tuhkarokko /tˈuhkarˌokːo/ boa tuhkarokkoviruksen aiheuttama lastentauti tuhlata /tˈuhlata/ prōdigō käyttää tehottomasti tai turhaan jotain resurssia (esim. rahaa) tuho /tˈuho/ 1. clādes vahinko, hävitys, turmio, turmelu 2. ruīna loppu, romahdus, häviö, perikato tuhoisa /tˈuhoisa/ destructivus suurta tuhoa aiheuttava tai aiheuttanut tuhopolttaja /tˈuhopˌoltːaja/ incendiārius henkilö joka sytyttää tahallaan rakennuksen tuleen, murhapolttaja tuhota /tˈuhota/ annullo hajottaa, hävittää tuijottaa /twˈijotːaː/ conspicio katsoa yhtäjaksoisesti, hellittämättä, katsettaan siitämättä. tuikkia /twˈikːɪa/ micō 2. (valonlähteestä) vaihdella kirkkauttaan, vilkkua, välkkyä 3. loistaa ihastuttavasti tukea /tˈukea/ fulciō pitää pystyssä tukeva /tˈukeva/ firmus jämäkkä, kestävä tuki /tˈukɪ/ 1. firmāmentum 2. jokin, josta otetaan tukea 3. kannatus 2. adiumentum asiakkaalle annettava neuvonta ja ohjaus tukija /tˈukɪja/ assensor henkilö joka tukee jotain toimintaa etenkin taloudellisesti tai poliittisesti tukikohta /tˈukɪkˌohta/ solum alue johon on sijoitettu asevoimien joukkoja ja kalustoa tukipilari /tˈukɪpˌilarɪ/ erisma kontrefori; muuria tai kiviseinää vahvistava, siitä ulkoneva pilari tai pilarimainen rakenne, johon kattoholvin sivupaine kohdistuu tukka /tˈukːa/ crines hiusten muodostama karvapeite päälaella, hiukset yhdessä ovat tukka tukkalaite /tˈukːalˌaite/ tonsus vaivannäköä vaatinut näyttävä kampaus tukki /tˈukːɪ/ 1. cala katkaistu ja karsittu puun runko, joka täyttää sahausnormin 2. prōsāpia kiväärin tai haulikon perä 3. bura kangaspuiden osa, loimitukki tukkia /tˈukːɪa/ clausus tilkitä, laittaa tuke, aiheuttaa tukos jonnekin tukkukauppa /tˈukːukˌaupːa/ acervatim suuria eriä käsittävä kaupankäynti; myynti vähittäiskaupoille tukkuliike /tˈukːulˌiːke/ acervatim valmistajan tai tuottajan ja vähittäiskaupan välillä tavaraa välittävä yritys tukkumyynti /tˈukːumˌyːntɪ/ acervatim tuotteiden myynti suurissa erissä tulehdus /tˈulehdus/ inflammatio elimistön luontaisen suojavasteen synnyttämä monimuotoinen biologinen reaktio uhkaavaa tai tapahtunutta kudoksen vaurioitumista vastaan tuleminen /tˈulemɪnen/ venturus jostakin siirtyminen olevaan paikkaan tuleva /tˈuleva/ 1. futūrus 2. joka tapahtuu tulevaisuudessa, joka sijoittuu tulevaisuuteen 3. josta on juuri tulossa jotain 2. venturus jostain saapuva, peräisin oleva tuleva aika /tˈuleva ˈaika/ futūrum yhteisnimitys aikamuodoille, jotka kuvaavat tulevaisuudessa tapahtuvaa toimintaa; monissa kielissä sitä edustaa futuuri, suomessa preesens tai myös partisiippirakenne, esimerkiksi: Olet sen näkevä. tulevaisuus /tˈulevˌaisuːs/ futurum nykyisen ajanhetken jälkeinen aika, tuleva aika tulevaisuuskuva /tˈulevˌaisuːskˌuva/ futurus kuvaus mahdollisesta tulevaisuuden tilasta; eräs tulevaisuudentutkimuksen peruskäsite tuli /tˈulɪ/ ignis avoimeen palamiseen kuuluva ilmiö, johon yl. liittyy näkyvä kuuma liekki tuliase /tˈulɪˌase/ arma ignifera ase, jonka ammusten liikkeelle panevana voimana toimii ruudin palamisesta syntyvä kaasunpaine tuliasema /tˈulɪˌasema/ gradus paikka johon voidaan asettua ampumaan ollen samalla suojassa vihollisen tulitukselta tulikukka /tˈulɪkˌukːa/ verbascum mikä tahansa tulikukkien sukuun () kuuluva naamakukkaiskasvien laji tai sellaisen yksilö tulinen /tˈulɪnen/ acer polttavasti maustettu; chilinen tulipalo /tˈulɪpˌalo/ incendium hallitsemattomaksi päässyt, tuhoa aiheuttava tuli tulisija /tˈulɪsˌija/ camīnus rakennukseen kiinteästi kuuluva puun polttoon tehty, savuhormiin liitetty rakennelma tulitauko /tˈulɪtˌauko/ armistitium lyhyt taisteluista pidettävä tauko, jonka aikana voidaan esimerkiksi kerätä kuolleet ja haavoittuneet tai vaihtaa vankeja tuliterä /tˈulɪtˌeræ/ menta aivan uusi ja käyttämätön, upouusi tulitikku /tˈulɪtˌikːu/ adaequō tulentekoväline, jonka päässä oleva syttymisherkkä seos syttyy kitkan aiheuttamalla lämmöllä raapaistaessa sitä karkeaa pintaa vasten tulittaa /tˈulɪtːaː/ duco ampua tuliaseella useita laukauksia tulium /tˈulium/ thulium eräs alkuaine tulivuori /tˈulɪvˌuorɪ/ mons ignifer vulkaaninen pinnanmuodostuma, jonka kohdalla maankuoressa on repeämiä ja maan sisältä pääsee virtaamaan magmaa ajoittain pinnalle asti; näin vuori on aikoinaan muodostunut tulkata /tˈulkata/ interpretor toimia tulkkina tulkita /tˈulkɪta/ interpretor arvata mitä jokin tarkoittaa; selittää tai kertoa jonkin merkitys tulkki /tˈulkːɪ/ interpres henkilö, joka kääntää eli tulkkaa puhuttua kieltä, vrt. kääntäjä tulla /tˈulla/ venire liikkua puhujaa kohti; seurata ajallisesti tulla ilmi /tˈulla ˈilmɪ/ acclārō tulla tiedoksi, tulla yleiseen tietoon, paljastua, ilmetä, selvitä tulla mieleen /tˈullam mˈieleːn/ subeo muistaa, keksiä, ajatella tulla toimeen /tˈulla tːˈoimeːn/ 1. facere selvitä, pärjätä, säilyttää olemassaolonsa 2. concentus olla jonkun kanssa ihmissuhteessa, jossa osapuolet sietävät toisiaan tai ovat vähintään neutraaleissa väleissä tullata /tˈullata/ clārus antaa tai ilmoittaa maahantuotava tavara tullin arvioitavaksi tavaran tullausarvon ja tullimaksun määrittämiseksi tulli /tˈullɪ/ telōnium maahan tuotavasta tavarasta maksettava vero, tullimaksu tullitarkastus /tˈullɪtˌarkastus/ adisyón tullin suorittama tarkastus, yleensä maan rajalla tulo /tˈulo/ 1. adventus lähemmäksi tai perille liikkuminen 2. fructus jonkin saapuminen tai alkaminen tulos /tˈulos/ 1. fructus 2. se, mihin tekeminen päättyy, lopputulos 3. pisteiden määrä kilpailun tai pelin päättyessä 2. eventus päätelmä, johtopäätös tuloste /tˈuloste/ fructus tietokoneohjelman suorituksen aikana kirjoittama data tulva /tˈulva/ inundatio vallitseva tila, jossa nestepinta on kohonnut ja ylittänyt sille asetetun normaalitason arvon tuma /tˈuma/ core aitotumallisen eliön solun osa, jossa sijaitsee solun genomi DNA:n muodossa kromosomeihin tallentuneena tumma /tˈumma/ aquilus valaistukseltaan pimeä tumppi /tˈumpːɪ/ clūnēs jäännös, erityisesti savukkeesta tundra /tˈundra/ tundra karuin kasvillisuusvyöhyke, jonka hallitsevaa kasvillisuutta ovat heinät, sammalet ja jäkälät tungos /tˈuŋŋos/ agmen suuri määrä (ihmisiä) ahtaassa tilassa tai tunkemassa samaan paikkaan; väentungos tunkea /tˈuŋkea/ stīpō työntää jotakin ahtaaseen paikkaan tunkeutua /tˈuŋkeutˌua/ introeō työntyä sisään tunkeutuja /tˈuŋkeutˌuja/ interventor henkilö, joka tunkeutuu johonkin tunkki /tˈuŋkːɪ/ feles raskaiden kohteiden nostamiseen tarkoitettu laite tunne /tˈunne/ affectus, sensus sisäinen mielentila, henkinen tuntemus tunneli /tˈunnelɪ/ cuniculus maanalainen yl. vaakasuora käytävä tunnettu /tˈunnetːu/ nōtus nōbilis jonka monet tuntevat, joka tiedetään; maineikas, nimekäs tunnetuin /tˈunnetwɪn/ ille ; parhaiten tunnettu tunnoton /tˈunnoton/ torpidus sellainen, jossa ei ole tuntoa; sellainen, että tuntoaistimusta ei havaita tunnustaa /tˈunnustaː/ 1. fateor paljastaa tarkoituksellisesti tietävänsä tai tuntevansa jtkn tai tarkoituksellisesti tehneensä jtkn (hyvää tai pahaa), kuulijan pyynnöstä tai ilman 2. agnoscō ilmaista pitävänsä jtkn laillisena, hyväksyttävänä tai merkityksellisenä jossakin suhteessa tunnustella /tˈunnustella/ mēlōtris 2. tutkia käsillä; palpoida 3. tiedustella, tutkia mahdollisuuksia tunnustus /tˈunnustus/ cōnfessiō yl. ilman kuulijan pyyntöä tehty, jnk tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus tuntea /tˈuntea/ 1. nosco tietää jonkin tai jonkun olemassaolosta; persoonallisuudesta ja ominaisuuksista; tunnistaa ihminen ulkonäöltä tai nimeltä 2. sentire kokea jotakin tunnetta tunteeton /tˈunteːton/ insensibilis välinpitämätön, kylmä muita kohtaan tuntematon /tˈuntematon/ incognitus sellainen, jota ei tunneta, outo, vieras tunti /tˈuntɪ/ hora ajan yksikkö, tunnus suomen yleiskielessä t, fysiikassa h; 1 t on 60 minuuttia ( = 3 600 sekuntia = 1/24-osa vuorokautta) tuntomerkki /tˈuntomˌerkːɪ/ nota tunnusmerkki, ominaisuus tai piirre, jonka avulla henkilö tai asia voidaan tunnistaa tuntua /tˈuntua/ sentio 2. olla jonkin tuntuinen, antaa tuntoaistille jokin aistimus 3. olla jonkin oloinen, vaikuttaa joltakin tunturi /tˈunturɪ/ mons varsinkin Fennoskandian maaperässä mannerjään peitossa olleella alueella metsärajan yläpuolelle kohoava vuori. Paikallisesti erityyppisille tuntureille on omia nimityksiä. tunturihaukka /tˈunturɪhˌaukːa/ Falco rusticolus Suomessa harvinainen jalohaukkoihin kuuluva petolintu () tuoda /tˈuoda/ addō kuljettaa jollekulle tai johonkin paikkaan jotakin jostakin toisesta paikasta tuoda esille /tˈuoda ˈesɪlle/ mōnstrō huomauttaa, todeta tuohi /tˈuohɪ/ baubor varttuneen koivun varren pintaan kasvava tavallisesti lähes valkoinen korkkisolukko tuoksu /tˈuoksu/ odor hyvä, miellyttävä haju tuoksua /tˈuoksua/ fragrō haista hyvältä, haista miellyttävästi tuoli /tˈuolɪ/ sella, sedes huonekalu yhden ihmisen istumista varten tuolla /tˈuolla/ illic ilmaisee paikkaa, joka on etäällä, mutta kuitenkin näköetäisyydellä tai kuvasta tai kartalta osoitettavissa. Tuolla on indefiniittinen adverbi. tuomari /tˈuomarɪ/ iudex henkilö, jolla on oikeus käyttää tuomiovaltaa; tuomioistuimen jäsen tuomio /tˈuomɪo/ arbitrium tuomioistuimen antama ratkaisu rikos- tai riita-asiassa tuomioistuin /tˈuomɪˌoistwɪn/ iudices oikeuslaitoksen organisaatio, joka käyttää tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa tuomiovalta /tˈuomɪovˌalta/ diciō valta päättää siitä, miten lakia tulee soveltaa tuomita /tˈuomɪta/ iudicare antaa tuomio tuoppi /tˈuopːɪ/ cadus isokokoinen lasi tai muki, josta juodaan yleensä olutta tuore /tˈuore/ 1. nūperus uusi, vastikään tapahtunut tai tehty, vanhentumaton 2. mustus vasta valmistettu tuossa /tˈuossa/ ibi jossakin käsillä olevassa, läheisessä paikassa, kun puhuja osoittaa siihen katseellaan tai eleillään tuotanto /tˈuotanto/ productio tuottamisen tulos; teollisen toiminnan tulos, josta syntyy hyödykkeitä, näiden tuotteiden kokonaismäärä tuote /tˈuote/ fructus tuotannon tulos (tavara tai palvelu) tuoteluettelo /tˈuoteluˌetːelo/ catalogus luettelo tuotteista tuottaa /tˈuotːaː/ 1. creo 2. valmistaa, saada aikaan, luoda, synnyttää 3. olla taloudellisesti voitokasta 2. cieo aiheuttaa 3. fructus toimia tuottajana, aikaan saattaa, toimittaa, ohjata, pitää yllä päävastuullisena elokuvaan, musiikiin, radio-ohjelmaan tms. liittyvää tuotantoa tuottamus /tˈuotːamus/ incūria oikeudenloukkaus, joka on tehty tarkoittamatta, ennalta arvaamatta; siitä johtuva syyllisyys tuottoisa /tˈuotːoisa/ cēdō sellainen joka tuottaa paljon tupakantumppi /tˈupakˌantumpːɪ/ clūnēs savukkeesta polttamatta jäänyt pätkä tupakka /tˈupakːa/ tabacum 2. jokin tupakoiden kasvisuvun (Nicotiana) jäsen, yleisesti nautintoaineena tai koristekasvina käytettyjä 3. kuivatut ja hienonnetut tupakkakasvin lehdet, joita käytetään raaka-aineena tupakkatuotteiden valmistuksessa tupakoida /tˈupakˌoida/ fumō polttaa tupakkaa eli hengittää tupakan kytemisestä syntyvää savua tupakointi /tˈupakˌointɪ/ fūmifer tupakan poltto tapana tai tottumuksena tupakoitsija /tˈupakˌoitsɪja/ fumator henkilö, joka tupakoi yleisesti tupata /tˈupata/ arrĭgĕre olla taipuvainen, olla tekemäisillään tai tapahtumaisillaan tupee /tˈupeː/ caliandrum miesten hiuslisäke, joka peittää kaljun kohdan päälaella tuplasti /tˈuplastɪ/ binus kaksinkertaisesti tuplata /tˈuplata/ binus kaksinkertaistaa, tehdä kaksinkertaiseksi tuppi /tˈupːɪ/ 1. capsa jonkin ympärillä suojuksena oleva putkimainen toisesta päästä umpinainen esine tai muodostuma 2. vāgīna puukon tai miekan terän ympärille tuleva suojus tupruta /tˈupruta/ anhēlō pöllytä (erityisesti savusta) tupruttaa /tˈuprutːaː/ anhēlō pöllyttää (ilmassa lentävästä aineesta) tupsu /tˈupsu/ torulus kimppumainen joukko karvoja, heiniä tms. turbaani /tˈurbaːnɪ/ mitra niin naisten kuin miestenkin käyttämä liinasta kiedottu alkuperältään intialainen päähine turha /tˈurha/ vanus sellainen, jota ei tarvita mihinkään tai johonkin tarkoitukseen; sellainen, mikä on hyödytöntä turhaan /tˈurhaːn/ frustrā hyödyttömästi, tarpeettomasti turhanpäiväinen /tˈurhampˌæivæinen/ futĭlis turha turkiksi /tˈurkɪksɪ/ turcicus turkin kielellä, turkin kielelle turkinkielinen /tˈurkɪŋkˌielɪnen/ turcicus turkin kieltä äidinkielenään puhuva tai muuten hyvin osaava turkki /tˈurkːɪ/ Lingua Turcica turkin kieli, pääasiassa Turkissa puhuttava turkkilainen kieli. Turkin valtion virallinen kieli (kielitunnus: tr) turkkilainen /tˈurkːɪlˌainen/ Turcicus Turkista peräisin oleva tai Turkkiin liittyvä turkoosi /tˈurkoːsɪ/ callais sinivihreä väri turkulainen /tˈurkulˌainen/ Aboensis Turusta peräisin oleva tai Turkuun liittyvä. turpa /tˈurpa/ 1. rostrum hevos- tai nautaeläimen kuono 2. fauces ihmisen kasvot, naama 3. caper ihmisen suu 4. cephalus eurooppalainen sisävesien särkikala () turruttaa /tˈurrutːaː/ torpidus tehdä turraksi, saada turraksi tursas /tˈursas/ octopūs meritursas, kahdeksanlonkeroisia, kuorettomia ja luurangottomia mustekaloja, joilla on kolme sydäntä ja sinertävä veri () turturikyyhky /tˈurturɪkˌyːhky/ turtur eräs turturikyyhkyihin kuuluva lintulaji () tai sen yksilö turva /tˈurva/ fidus suoja turvallinen /tˈurvallɪnen/ securus sellainen, joka ei altista vaaralle turvallisuus /tˈurvallɪsuːs/ securitas vallitsevan olotilan kokeminen uhkattomaksi ja vaarattomaksi turvasatama /tˈurvasˌatama/ fidus turvapaikka, suojapaikka, pakopaikka turvata /tˈurvata/ munio antaa turva(a) jtak vastaan turvaton /tˈurvaton/ indefensus vaarallinen, ei turvallinen; sellainen, jossa ei ole turvaa turve /tˈurve/ caespes suohon kasautunut puolihajonneista kasvijätteistä hapettomissa olosuhteissa muodostunut eloperäinen maalaji turvottaa /tˈurvotːaː/ adaestuō saada turpoamaan, antaa turvota turvotus /tˈurvotus/ tumor nesteen kertyminen kudoksen soluvälitilaan tusina /tˈusɪna/ duodecim kappalemäärän yksikkö: kaksitoista tuska /tˈuska/ dolor fyysinen tai psyykkinen kärsimys tuskallinen /tˈuskallɪnen/ dolens tuskaa tuottava, sisältävä tai ilmaiseva, tuskainen, kipeä tuskin /tˈuskɪn/ haud 2. varmaankaan; sanotaan silloin, kun epäillään tai ei uskota jotain 3. hädin tuskin, juuri ja juuri tussu /tˈussu/ cunnus häpy (yleisimmin karvainen) tutkia /tˈutkɪa/ 1. aspicio perehtyä johonkin asiaan, ottaa jostakin selvää 2. studeo harjoittaa tieteellistä tutkimusta tutkija /tˈutkɪja/ 1. indagabilis ammatti, jonka harjoittajia on esimerkiksi yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa 2. inquīsītor laajemmin jotakin asiaa erittelevä tai selvittävä henkilö tutkimus /tˈutkɪmus/ 1. indagatio perinpohjainen jonkin asian selvittäminen 2. inquisitio 2. tieteellinen tutkimus (toimintana) 3. terveydentilan selvittäminen 3. disciplina selvityksen ja sen tulosten kuvaus paperilla, tutkimusasiakirja tutkinta /tˈutkɪnta/ indagatio 2. se, että tutkitaan; tutkiminen 3. oikeudellinen tutkiminen tutkinto /tˈutkɪnto/ gradus yhteiskunnan hyväksymä, usein lainsäädännöllä vahvistettu opin- tai taidonnäyte, josta tavallisesti annetaan todistus tuttava /tˈutːava/ cognitio usein tavattu henkilö, joka kanssa tunteminen on molemminpuolista ja yleensä kestänyt ainakin jonkin aikaa tuttavuus /tˈutːavuːs/ nōtitia 2. se, että on tuttava 3. tuttava, satunnainen tuttu tutti /tˈutːɪ/ suctoriolum consolativum kumista, muovista tai silikonista valmistettu tuppimainen esine, jota vauvaikäiset lapset voivat imeä, hupitutti tuttu /tˈutːu/ suētus sellainen, jonka joku hyvin tuntee tuubi /tˈuːbɪ/ tubus putkimainen pakkaus, josta sisältö saadaan ulos puristamalla tuuhea /tˈuːhea/ carnatus tiheä tai paksu tuulenpuuska /tˈuːlempˌuːska/ flabrum voimakas, äkkinäinen tuulen puhallus tuuletin /tˈuːletɪn/ fautor siipiä pyörittämällä ilmaa liikkeelle paneva laite tuuli /tˈuːlɪ/ ventus, angin ilmamassojen paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike tuulla /tˈuːlla/ flo (ilmasta) liikkua, puhaltaa, aiheuttaa tuulta tuuma /tˈuːma/ uncia mittayksikkö, nykyisin käytetty brittiläinen tuuma on kahdestoistaosa jalasta eli 2,54 senttimetriä tuunata /tˈuːnata/ lēnō muokata paremmaksi tai itselle mieluisammaksi, esimerkiksi tehdä autosta mieluisampi tuutori /tˈuːtorɪ/ praeceptor opettaja tai opiskelija, jonka tehtävänä on opastaa nuorempia opiskelijoita tyhjentää /tˈyhjentæː/ vacuō jotakin poistetaan tyhjiö /tˈyhjɪø/ vacuum tila, jossa ei ole lainkaan ainetta tyhjyys /tˈyhjyːs/ inanis tyhjä olotila tai tunne tyhjä /tˈyhjæ/ vacuus, inanis sellainen, mikä ei sisällä mitään tai ketään tyhmyys /tˈyhmyːs/ stupor se, että on tyhmä tyhmä /tˈyhmæ/ stultus tietämätön, ymmärtämätön tai harjaantumaton, myös haukkumasana tykki /tˈykːɪ/ cella yli 20 mm kaliiperin tuliase tykkimies /tˈykːɪmies/ lībritor sotamiehen nimitys tykistössä tykkäys /tˈykːæys/ amo eräillä verkkosivuilla, erityisesti Facebookissa, toisen käyttäjän lähettämästä viestistä pitämisen ilmaiseminen tälle sivustolle rakennettua mekanismia käyttäen tykätä /tˈykætæ/ amo pitää jostakin, olla ihastunut johonkin tylppä /tˈylpːæ/ hebes esine joka ei ole terävä tylsistyä /tˈylsɪstˌyæ/ 1. dēmens dementoitua 2. hebes tylsyä tylsyä /tˈylsyæ/ brūtus tulla tylsäksi, menettää terävyyttään tynnyri /tˈynnyrɪ/ cupa sylinterinmuotoinen laudoista, muovista tai metallista valmistettu suuri umpinainen astia typerys /tˈyperys/ stultus eri yhteyksissä ajattelemattomasti käyttäytyvä henkilö typerä /tˈyperæ/ supervacuus yksinkertainen, ajattelematon, harkitsematon typografia /tˈypoɡrˌafɪa/ typographia tekstin ja kirjainten asettelu ennen painamista visuaalisen ilmeen saavuttamiseksi typpi /tˈypːɪ/ nitrogenium epämetalleihin kuuluva alkuaine. Typen kemiallinen merkki on N. tyranni /tˈyrannɪ/ tyrannus antiikin Kreikassa hallitsija, joka otti vallan yleensä kansalaisten tuella tai joskus armeijan tai ulkopuolisten tuella kuninkaiden tai aristokraattien sijaan tyrannia /tˈyrannˌia/ tyrannis historiassa tyrannin hallituskausi tyrannimainen /tˈyrannɪmˌainen/ imperiōsus tyrannia muistuttava; tyrannille ominainen tyrkätä /tˈyrkætæ/ pungo työntää äkillisesti, tönäistä, tuupata tyrmistys /tˈyrmɪstys/ consternātiō se, että ollaan tyrmistyneitä, tyrmistyminen tyrmätä /tˈyrmætæ/ sōpiō saada vastustaja häviämään niin, ettei tämä voi jatkaa ottelua, usein iskemällä tämä tainnoksiin tyrä /tˈyræ/ hernia hernia, kudoksen läpityöntyminen elimistön kahta eri tilaa erottavan seinämän läpi tyttö /tˈytːø/ puella naispuolinen lapsi tai nuori tyttömäinen /tˈytːømˌæinen/ puellāris tytön tapainen tai tytöltä vaikuttava tyttöystävä /tˈytːøystˌævæ/ amans 2. nuoren henkilön naispuolinen, usein läheinen ystävä, tyttökaveri 3. naispuolinen seurustelukumppani tytär /tˈytær/ filia, nata naispuolinen jälkeläinen, jonkun naispuolinen, oma lapsi tyydyttävä /tˈyːdytːˌævæ/ satiāns kelvollinen tyydyttää /tˈyːdytːæː/ explere täyttää jkn/jnk tarpeet tyyli /tˈyːlɪ/ stilus ihmisen olomuoto, ulkoisen olemuksen muodostama vaikutelma tyylikäs /tˈyːlɪkæs/ auctor sellainen jossa on erityistä tyyliä; jonkin tyylin mukainen tyyni /tˈyːnɪ/ malacia tyven, tuuleton, tyyntynyt, aalloton tyynnyttää /tˈyːnnytːæː/ malacia saada tyyntymään; rauhoittaa tyyntyä /tˈyːntyæ/ mītēscō tulla tyyneksi tyyny /tˈyːny/ cervical, culcita vuoteessa käytettävä päänalunen tyypittää /tˈyːpɪtːæː/ discribō tehdä tyypitys, määrittää jonkin tyyppi tyyppi /tˈyːpːɪ/ 1. genus 2. laji, luokka; sellainen kokonaisuus, johon kuuluvilla on tiettyjä tai määrättyjä yhteisiä ominaisuuksia 3. kirjake; kirjakemuoto 2. collēga henkilö tyyppiyksilö /tˈyːpːiyksˌilø/ genus tyyppinäyte, eliölajien tieteellisessä tunnistuksessa käytetty preparoitu eläin-, kasvi-, sieni- ym. näyte tyytyväinen /tˈyːtyvˌæinen/ contentus (+ illatiivi) joka ei valita jostakin vaan pitää jotakin riittävänä tai siedettävänä tyytyä /tˈyːtyæ/ contentus olla tyytyväinen jhk, pitää riittävänä jtk työ /tˈyø/ 1. labor 2. fysikaalinen suure, tunnus W, joka merkitsee energian vaihtoa kappaleiden tai energiamuotojen välillä 3. (taloustiede) ihmisen ruumiillinen tai henkinen toiminta tavoitteena tarpeiden tyydyttäminen, lähinnä tuoton tai tulon hankinta 4. palkkatyö, työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen perustuva toimi 5. teko 2. negōtium jokin tehtävä tai teossa oleva asia 3. opus työpaikka 4. ago työn tulos, teos, aikaansaannos työhuone /tˈyøhuone/ tablīnum huone, jossa jonkin ammatin harjoittaja työskentelee tyypillisesti yksin; tavallisesti työssä tarvittavilla keskeisillä työvälineillä, kuten tuolilla, kirjoitus- tai tietokonepöydällä ja kirjoitusvälineillä tai nykyaikana tietokoneella, varustettu huone, joka on tarkoitettu työskentelyyn työkalu /tˈyøkalu/ ferrāmentum työssä tai arkisessa tehtävässä käytettävä työväline tai instrumentti työkalut /tˈyøkalut/ ornō joukko työkaluja ja niiden muodostama kokonaisuus työkaveri /tˈyøkavˌerɪ/ collaborator työpaikalta tuttu henkilö työllisyys /tˈyøllɪsyːs/ ūsus se, että on työllinen työmaaruokala /tˈyømaːrˌuokala/ caupona castrensis tehtaan tai muun suurehkon työmaan yhteydessä oleva ruokala, jonka toimintaa työnantajat usein tukevat taloudellisesti työmatka /tˈyømatka/ iter työhön liittyvä työtehtävien hoitamista varten tehty matka, joka ei ole kodin ja tavanomaisen työpaikan välinen matka työmies /tˈyømies/ operārius vaihtelevissa työsuhteissa monenlaisissa yleensä työn yhteydessä opituissa työtehtävissä työskentelevä mies vailla ammattinimikettä, aiemmin usein sekatyömies työntekijä /tˈyøntekˌijæ/ conductus henkilö, joka on yrityksessä tai laitoksessa toisen palveluksessa työ- tai palvelussuhteessa tekemässä työtä työntäyteinen /tˈyøntæytˌeinen/ occupātus paljon uurastusta vaatinut tai tulevaisuudessa vaativa työntää /tˈyøntæː/ pello liikuttaa tai yrittää liikuttaa jkta/jtk itsestä poispäin työntö /tˈyøntø/ pello ulkoisen voiman kohdistus työnnettävään kohteeseen halutusta suunnasta halutun ajan työntövoima /tˈyøntøvˌoima/ trūdō kappaleen liikettä muuttava tai ylläpitävä voima työpaikka /tˈyøpaikːa/ cippus työsuhteeseen perustuva työntekopaikka, usein yritys tai laitos, jossa ollaan työssä työpaikkakiusaaja /tˈyøpaikːakˌiusaːja/ grassātor henkilö, joka kiusaa jotakuta tai joitakuita työpaikalla työperäinen /tˈyøperˌæinen/ labor työstä johtuva tai seuraava työryhmä /tˈyøryhmæ/ circulor yhdessä työskentelevien ihmisten muodostama tiimi työskennellä /tˈyøskennellæ/ operor tehdä työtä työstää /tˈyøstæː/ laboro muokata työkappaletta käsityökaluilla tai työstökoneilla työsuhde /tˈyøsuhde/ ūsus työntekijän ja työnantajan välinen työsopimukseen perustuva oikeudellinen suhde työteliäs /tˈyøtelɪæs/ labōrifer paljon työskentelevä, ahkera tähdistö /tˈæhdɪstø/ sidus (tähtitiede) tähtikuvion perusteella nimetty tietty tähtitaivaan alue ja siellä sijaitsevat tähdet; usein sama kuin nimeämisen perusteena oleva tähtikuvio tähdittää /tˈæhdɪtːæː/ aster esittää pääosaa tähdätä /tˈæhdætæ/ 1. scopus suunnata esine kohdetta kohti yrittääkseen osua kohteeseen 2. mōlior pyrkiä jhk tähkä /tˈæhkæ/ spica, arista pitkälapakkoinen kukinto tähti /tˈæhtɪ/ 1. stella, bentung, astrum painovoiman koossa pitämän aineen muodostama taivaankappale, jossa ainakin jossain sen kehitysvaiheessa tapahtuu ydinfuusiota 2. astrum, stella tähtiesiintyjä, suosittu esiintyjä, esimerkiksi näyttelijä tai laulaja tähtikaukoputki /tˈæhtɪkˌaukopˌutkɪ/ telescopium näkyvän valon aallonpituuksilla tapahtuvaan taivaankappaleiden tarkkailuun suunniteltu kaukoputki tähtitiede /tˈæhtɪtˌiede/ astronomia luonnontiede, joka tutkii maailmankaikkeuden aineellisia olioita, niiden fysikaalisia ominaisuuksia, kehitystä, jakautumista ja liikkeitä tähtitieteilijä /tˈæhtɪtˌieteilˌijæ/ astrologus (tähtitiede) astronomi, tähtitieteen ammattimainen tutkija tai kehittynyt harrastaja tähtäin /tˈæhtæin/ visitatio aseeseen kiinteästi asennettu osa tai varuste, joka mahdollistaa laitteen tarkan kohdentamisen tai tähtäyksen; käytetään joskus myös kameran etsimestä täi /tˈæi/ peduculus siivetön runsaslajisen lahkon hyönteisyksilö. Täit tunnetaan erityisesti niiden tarttumisesta ja elämisestä ihmisen hiuksissa, päätäi. täkki /tˈækːɪ/ strātum vahva vuodepeitto tällainen /tˈællainen/ talis tämän kaltainen tämä päivä /tˌæmæ pˈæivæ/ hodie Parhaillaan elettävä päivä tai aikakausi tämänhetkinen /tˈæmænhˌetkɪnen/ amnis tällä hetkellä vallitseva tämänpäiväinen /tˈæmæmpˌæivæinen/ hoc die tänäinen, tänä päivänä, tänään tapahtunut tai ilmestynyt tänne /tˈænne/ hūc tähän paikkaan, tälle paikalle (kun puhujan osoittama paikka on laajahko t. löyhästi rajallinen; vrt tähän) tänä päivänä /tˌænæ pˈæivænæ/ hoc die juuri tänään tänään /tˈænæːn/ hodie tänä päivänä, parhaillaan kuluvana päivänä täplä /tˈæplæ/ macula pieni pohjaväristä poikkeava alue esim. eläimen turkissa täristä /tˈærɪstæ/ commoveō liikkua hyvin nopeassa tahdissa säännöllisesti hyvin pientä matkaa edestakaisin, vavista tärkeys /tˈærkeys/ momentum jonkin, yleensä tärkeäksi koetun, merkitystä ja merkittävyyttä kuvaava ominaispiirre tärkeä /tˈærkeæ/ gravis enemmän kuin tarpeellinen; sellainen, josta ollaan riippuvaisia tärkkelys /tˈærkːelys/ amylum kasvisten hiilihydraatti, pitkäketjuinen sokeriyhdiste tärkätä /tˈærkætæ/ amylum kovittaa, käsitellä tärkillä tärppi /tˈærpːɪ/ ictus kalan otto kiinni vieheeseen tärykalvo /tˈærykˌalvo/ tympanum (anatomia) korvassa oleva kalvo, johon tuleva äänivärähtely siirtyy kuuloluiden välityksellä ääniastimuksen aiheuttaviin elimiin täsmälleen /tˈæsmælleːn/ ad unguem niin tarkasti kuin mahdollista, juuri niin kuin asia on, pyöristämättä täsmällinen /tˈæsmællɪnen/ exactus yksityiskohtainen, lukuarvossa tarkka tässä /tˈæssæ/ hic jossakin käsillä olevassa, läheisessä ja suhteellisen rajallisessa paikassa, kun puhuja osoittaa sen olevan aivan hänen edessään tai osoittaa olevansa itse siinä täten /tˈæten/ ita näin, tällä lailla, näin ollen täti /tˈætɪ/ amita, matertera isän tai äidin sisar täydellinen /tˈæydellɪnen/ 1. absolutus virheetön, moitteeton, erittäin hyvä 2. integer kaiken kattava, josta ei puutu yhtään osaa täydellinen pälvikalju /tˈæydellɪnem pˈælvɪkˌalju/ Alopecia totalis pälvikaljun vakavampi esiintymismuoto, joka ei ilmene vain hiusten harvenemisena pälvittäin, vaan koko pää on kalju sekä myös parta, kulmakarvat ja silmäripset puuttuvat täydellisesti /tˈæydellɪsˌestɪ/ ad unguem kaikin puolin, täysin täydentää /tˈæydentæː/ 1. pleo täyttää, lisätä puuttuvia 2. appendix lisätä puuttuvia, tehdä riittäväksi täysi /tˈæysɪ/ plenus jossa on suurin mahdollinen määrä siihen mahtuvaa sisältöä täysi-ikäinen /tˈæysɪˈikæinen/ gravis tietyn ikärajan, täysi-ikäisyyden, saavuttanut ihminen, joka on lähtökohtaisesti yhteisön täysivaltainen jäsen täysikuu /tˈæysɪkuː/ plenilunium Kuun vaihe, jolloin Maahan näkyvä Kuun pinta on kokonaan Auringon valaisema täysillä /tˈæysɪllæ/ maximum täyttä vauhtia, täydellä vauhdilla, täydellä volyymillä, täyteen arvoon säädettynä täysin /tˈæysɪn/ funditus täydellisesti, kokonaan, vallan, läpikotaisin täyttyä /tˈæytːyæ/ oppleo tulla täyteen täyttää /tˈæytːæː/ 1. pleō 2. panna jonkinlainen astia täyteen, tehdä täydeksi 3. kirjoittaa tietoja lomakkeeseen tai vastauksia kyselyyn, täydentää 2. pedico tulla jonkin ikäiseksi 3. coeo täyttää vaatimukset tai suorittaa tehtävä, velvollisuus täytyä /tˈæytyæ/ debere (genetiivi + yks. 3. p. + inf.) olla pakko täällä /tˈæːllæ/ hīc viittaa johonkin käsillä olevaan, läheiseen, suhteelliseen laajaan ja epätarkasti määriteltyyn paikkaan, kun puhuja osoittaa sen olevan aivan hänen edessään tai osoittaa olevansa sillä paikalla; paikan adverbi tökätä /tˈøkætæ/ fodicō sohaista pitkuslaisen esineen kärjellä tökötti /tˈøkøtːɪ/ baculum tahnamainen aine tölkki /tˈølkːɪ/ posse 2. säilykkeiden vähittäismyyntipakkaus 3. juomien vähittäismyyntipakkaus tönäisy /tˈønæisy/ pello tönäiseminen; sen toteutus törmä /tˈørmæ/ rīpa penger törmätä /tˈørmætæ/ 1. aries kulkea vahingossa jotakin päin 2. cado (kuvallisesti) kohdata sattumalta, tavata törmäys /tˈørmæys/ collisio usean liikkuvan kappaleen osuminen toisiinsa liikkeen aikana törö /tˈørø/ gobius pieni pohjan tuntumassa elävä särkikaloihin kuuluva kalalaji (Gobio gobio) töyhtötiainen /tˈøyhtøtɪˌainen/ Lophophanes cristatus eräs Suomessakin pesivä varpuslintu () töyssy /tˈøyssy/ tūber kulkuväylässä oleva epätasaisuus, joka yli ajettaessa aiheuttaa kulkuneuvon hypähtämisen töötätä /tˈøːtætæ/ 1. battuo lyödä, iskeä, tintata 2. pello nujertaa, murskata, voittaa ylivoimaisesti tšekki /tʃˈekːɪ/ Bohemus (vain yksikössä) tšekin kieli (kielitunnus: cs), länsislaavilainen kieli, jota puhuu noin 12 miljoonaa ihmistä pääasiallisesti Tšekissä. Sanalista. tšekkiläinen /tʃˈekːɪlˌæinen/ cechicus Tšekistä peräisin oleva tai Tšekkiin liittyvä tšekkiläinen /tʃˈekːɪlˌæinen/ bohemicus pysyvästi Tšekissä asuva henkilö, tšekki ubiikki /ˈubɪːkːɪ/ ubiquitus kaikkialla läsnäoleva, jokapaikan uhata /ˈuhata/ comminor 2. olla uhkana jklle 3. aiheuttaa uhka jklle jllak uhka /ˈuhka/ minae todettavissa oleva jonkun tai jonkin tuoma pelko tai pelättävissä olevan vaaran tuntemus tai todellinen vaara uhkaava /ˈuhkaːva/ minax sellainen, joka uhkaa uhkailla /ˈuhkailla/ minitor sanoa tekevänsä jotakin hyvin kielteistä, esittää uhkauksia uhkapeluri /ˈuhkapˌelurɪ/ āleātor uhkapelejä pelaava henkilö uhkea /ˈuhkea/ grandis runsas, komea uhrata /ˈuhrata/ condono lahjoittaa jumalille tms. yliluonnollisille voimille seremoniallisesti ojentamalla tai tappamalla uhraus /ˈuhraus/ sacrificium jumalalle annettu lahja uhri /ˈuhrɪ/ 1. victima ihminen, jolle tapahtui jotakin pahaa, esimerkiksi onnettomuuden tai rikoksen seurauksena 2. sacrificium jumalalle tai jumalille uhrauksessa luovutettu lahja uhrieläin /ˈuhrielæin/ victĭma jumalalle uhrattava eläin uida /ˈuida/ natare liikkua vedessä yleensä ilman pinnalla kannattelevia apuvälineitä ja koskematta pohjaan uima-allas /ˈuimaˈallas/ piscina vedellä täytettävä allas, joka on tarkoitettu uimista varten uimaranta /ˈuimarˌanta/ acta auringonottoon ja uimiseen sopiva ranta uimari /ˈuimarɪ/ natrix henkilö, joka ui uimuri /ˈuimurɪ/ fluitō nesteen pinnalla kelluva (laitteen) osa uinti /ˈuintɪ/ natare vedessä liikkuminen uimalla ujo /ˈujo/ verecundus sellainen, josta on kiusallista tulla huomion kohteeksi, jonka on vaikeata esiintyä luontevasti, helposti hämilleen joutuva ja itsensä vaivaantuneeksi tunteva ukko /ˈukːo/ gallus koiraspuolinen täysikasvuinen metso tai teeri ukkonen /ˈukːonen/ hiemps ilmassa olevan, ilmamassojen hankauksessa syntyneen sähkön purkaus; sen tuottama jylisevä ääni ukraina /ˈukraina/ lingua Ukrainica ukrainan kieli, indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva itäslaavilainen kieli, jota puhuvat ukrainalaiset (kielitunnus: uk, ukr) ukrainalainen /ˈukrainalˌainen/ Ukrainica Ukrainasta peräisin oleva tai Ukrainaan liittyvä ukrainalainen /ˈukrainalˌainen/ Ukrainica pysyvästi Ukrainassa asuva henkilö ukulele /ˈukulˌele/ Cithara Havaiana eräs havaijilaisperäinen nelikielinen kielisoitin ulappa /ˈulapːa/ amplus avoin järven- tai merenselkä, aava meri, meren aukea ulko-ovi /ˈulkoˈovɪ/ ianua rakennuksen sisätilojen ja ulkopuolen välillä oleva ovi ulkoa /ˈulkoa/ memoriter (osaamisesta, oppimisesta, opettelemisesta) muistaa ilman apuvälineitä, ulkomuistista ulkoinen /ˈulkoinen/ exter 2. ulkopuolella sijaitseva 3. ulospäin näkyvä ulkokatto /ˈulkokˌatːo/ tectus vesikatto, katon uloin osa, joka suojaa rakennusta sateelta ulkokorva /ˈulkokˌorva/ auris externa auris externa; korvan uloin osa, jonka osia ovat korvalehti ja tärykalvoon päättyvä (ulkoinen) korvakäytävä ulkomaa /ˈulkomaː/ advena vieras valtio, kotimaan ulkopuolella oleva alue; myös maa, joka ei ole tuttu ulkomaalainen /ˈulkomˌaːlainen/ barbarus, extraneus vieraan valtion kansalainen tai kansalaisuutta vailla oleva henkilö ulkomainen /ˈulkomˌainen/ advena sellainen, joka ei ole kotimainen, ulkomailla valmistettu ulkona /ˈulkona/ forīs jonkin ulkopuolella, ei sisällä ulkonäkö /ˈulkonˌækø/ speciēs se minkä näköinen joku tai jokin on tai miltä se näyttää varsinkin ulkopuolisten mielestä, ulkomuoto, julkiasu ulkopuolella /ˈulkopˌuolella/ extrā ulkona; ulkopuolen suunnassa ulkopuoli /ˈulkopˌuolɪ/ extrā se mikä ei ole suljetun tilan tai alueen ulkopintaan tai muuhun rajaan rajautuvan sisäpuolta; ulkopinta, päällinen ulkopuolinen /ˈulkopˌuolɪnen/ externus henkilö, joka on jostakin asiasta sivussa, erityisesti sosiaalisesti ulkotaite /ˈulkotˌaite/ coxa kahden vierekkäisen kattopinnan kupera yhtymäkohta ullakko /ˈullakːo/ anema rakennuksen laipion ja vesikaton välinen tila uloke /ˈuloke/ appendix ympäristöstään ulkoneva kohta, ulkonema, ulkouma ulos /ˈulos/ foras ulkoilmaan, pois sisätilasta; niin, että adverbin kuvaaman toiminnan jälkeen ei olla jonkin sisällä uloskäynti /ˈuloskˌæyntɪ/ exitus uloskulun tapahtuma ulosotto /ˈulosˌotːo/ dēgravō (alkuperäinen, suppeampi merkitys) pakkoperintä tuomioistuimen päätöksellä, velkojen perintä tuomioistuimen päätöksellä; velkojen lisäksi tämän kautta perittäviksi menevät suoraan julkiset maksut kuten verot, sakot, terveydenhuollon maksut ja päivähoitomaksut ulostaa /ˈulostaː/ defecare tyhjentää peräsuoli luonnonmukaisesti ruuansulatusjätteistä uloste /ˈuloste/ faeces, tai peräsuolesta poistuvaa ruoansulatuksen jätettä ja kuona-aineita ulosvirtaus /ˈulosvˌirtaus/ effluvium jonkin virtaaminen ulos jostakin ulottuma /ˈulotːˌuma/ extendo se, miten pitkälle jokin ulottuu ultimaattinen /ˈultɪmˌaːtːɪnen/ ultimus äärimmäinen ulvoa /ˈulvoa/ 1. ululo pitää pitkää jatkuvaa ääntä kuten koirat ja sudet, myös tuulen aiheuttamista äänistä 2. vagio pitää kovaa ja korkeaa ääntä umpikuja /ˈumpɪkˌuja/ fundula 2. kuja tai tie joka päättyy, ja siitä voi ainoastaan palata takaisin tulosuuntaan 3. tilanne johon ei löydy ratkaisua umpilisäke /ˈumpɪlˌisæke/ appendix vermiformis paksusuolen alkuosan eli umpisuolen pinnalta läheltä sitä paikkaa, missä ohutsuoli laskee paksusuoleen, alkava pieni ulkoneva lisäke umpilisäkkeen tulehdus /ˈumpɪlɪsˌækːeːn tˈulehdus/ appendicitis umpilisäkkeen patologinen tila, joka ilmenee voimakkaana kipuna umpisuoli /ˈumpɪsˌuolɪ/ caecum paksusuolen alkuosa umpitavu /ˈumpɪtˌavu/ syllaba clausa konsonanttiin päättyvä tavu undesiimi /ˈundesˌiːmɪ/ undecimum länsimaisessa säveljärjestelmässä oktaavin ja kvartin (17 puolisävelakelen) laajuinen intervalli uneksia /ˈuneksˌia/ somniō nähdä unta uneliaisuus /ˈunelɪˌaisuːs/ lēthargia se, että on unelias unelma /ˈunelma/ quiēs haluttava toive tai haave unelmoida /ˈunelmˌoida/ somnio olla unelmissaan unettomuus /ˈunetːomuːs/ insomnietās se, että on uneton; tila, jossa ihminen ei yrityksestään huolimatta nukahda toivottuun aikaan, pysy unessa tai hän herää jatkuvasti liian varhain uni /ˈunɪ/ 1. somnus unitila, nukkuminen 2. somnium unennäkö, nukkumisen aikana mielessä nähtävä tapahtuma unikko /ˈunɪkːo/ papāver mikä tahansa unikkojen sukuun () kuuluva unikkokasvien laji tai sellaisen yksilö uninen /ˈunɪnen/ somniculōsus unen tarpeessa oleva, väsynyt, jota nukuttaa universaalinen /ˈunɪvˌersaːlɪnen/ universalis yleismaailmallinen; kaikkia koskeva, kaikille yhteinen tai kaikille kuuluva unkari /ˈuŋkarɪ/ mađarski unkarin kieli (kielitunnus: hu), Unkarissa puhuttava suomalais-ugrilaisen kielikunnan ugrilaiseen haaraan kuuluva kieli. Sanalista unohdella /ˈunohdella/ oblivisci () unohtaa unohdus /ˈunohdus/ oblīviō tila jossa jokin on unohdettu unohtaa /ˈunohtaː/ oblivisci menettää muististaan jokin tieto tai karkottaa mielestään jokin asia unohtavaisuus /ˈunohtavˌaisuːs/ immemoratio se, että on unohtavainen unssi /ˈunssɪ/ uncia vanha massan yksikkö, käytössä anglosaksisissa maissa, kansainvälisesti 28,35 grammaa untuva /ˈuntuva/ lānūgō pehmeä haituvamainen höyhen, jonka ruodon kehitys on ehkäistynyt ja jossa höydyt eivät ole väkäsillä kiinni toisissaan uoma /ˈuoma/ alveus veden virtaustaan varten maanperään kovertama ura upea /ˈupea/ lautus komea, todella hieno, loistava upeasti /ˈupeˌastɪ/ mirābiliter upealla tavalla upota /ˈupota/ fluere vajota esim. veden tai hiekan alle upottaa /ˈupotːaː/ mergo laittaa asia tai esine uppoamaan uppiniskaisuus /ˈupːɪnˌiskaisuːs/ obstinātiō se, että on uppiniskainen uppoamaton /ˈupːoˌamaton/ immersābilis sellainen, joka ei voi upota upseeri /ˈupseːrɪ/ 1. praefectus päällystöön kuuluva henkilö, jolle on myönnetty jokin erityinen upseerin arvo 2. fragmentum Shakkipelin nappuloista kuningatarta, tornia, lähettiä ja ratsua sanotaan upseereiksi. Kahta ensin mainittua sanotaan raskaiksi upseereiksi ja kahta viimeksi mainittua kevyiksi upseereiksi. ura /ˈura/ 1. lira esineen raahaamisesta tai kulkemisesta syntynyt jälki maassa; myös ennalta merkitty kulkureitti 2. canālis vinyyliseen äänilevyyn kaiverrettu jälki, jonka muodon vaihteluihin äänisignaali on tallennettu uraani /ˈuraːnɪ/ uranium radioaktiivinen metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on U ja järjestysluku 92 urakoitsija /ˈurakˌoitsɪja/ redemptor henkilö tai yritys, joka urakoi, tekee urakointia urbaani /ˈurbaːnɪ/ urbānus kaupunkimainen, kaupunkilainen urbaanius /ˈurbaːnius/ urbānitās se, että on urbaani urhea /ˈurhea/ animosus rohkea, urhoollinen urheilija /ˈurheilˌija/ āthlēta urheilun harrastaja tai ammattilainen urheilla /ˈurheilla/ exercitō harrastaa urheilua urheus /ˈurheus/ mīlitia se, että on urhea, urhean henkilön ominaisuus urotyö /ˈurotyø/ res gesta sankarillinen teko urpu /ˈurpu/ iulus puhkeamaisillaan oleva lehtipuun kukinto urut /ˈurut/ organum tubulatum perinteisesti kirkossa käytettävä kosketinsoitin, jossa on sävelten tuottamiseen virtaavan ilman avulla soivat pillit usein /ˈusein/ saepe monta kertaa tihein väliajoin, yleensä sattumanvaraisesti uskaltaa /ˈuskaltaː/ audeō olla tarpeeksi rohkea tehdäkseen jotakin usko /ˈusko/ fides ihmisen vakaumus Jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautuminen uskoa /ˈuskoa/ credere 2. tuntea varmuutta jostakin asiasta tai jonkin asian olemassaolosta 3. pitää jkn sanomaa asiaa totena uskollinen /ˈuskollɪnen/ fidelis jollekin omistautuva; sellainen, joka ei petä jonkin luottamusta; luotettava uskollisuus /ˈuskollɪsuːs/ fides se, että on uskollinen uskomaton /ˈuskomaton/ incredibilis sellainen mitä on vaikea uskoa todeksi uskomus /ˈuskomus/ fides käsitys, jota pidetään totena uskonnollinen /ˈuskonnˌollɪnen/ pius uskontoon liittyvä uskonpuhdistus /ˈuskompˌuhdɪstus/ reformatio 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka pyrki oikaisemaan katolisen kirkon opissa näkemiään epäkohtia uskonto /ˈuskonto/ religio johonkin korkeampaan kohdistuvaan uskoon perustuva käsite uskontokunta /ˈuskontokˌunta/ cōnfessiō samaan uskontoon kuuluvista suuntauksista muodostuva kokonaisuus uskottavasti /ˈuskotːavˌastɪ/ probābilis uskottavalla tavalla usvainen /ˈusvainen/ nebulōsus usvan peittämä utare /ˈutare/ ūber nisäkkäiden elin, johon kuuluvat maitorauhaset, maitotiehyet ja nännit uteliaisuus /ˈutelɪˌaisuːs/ curiositas kiinnostuneisuus ja halu ottaa asioista selvää utelias /ˈutelɪas/ curiosus kiinnostunut asioista utu /ˈutu/ nebula (ilmatiede) kosteaa sameutta ilmassa uudelleen /ˈuːdelleːn/ iterum taas, toistamiseen, jälleen uudestaan /ˈuːdestaːn/ rūrsus uudelleen, jälleen uudissana /ˈuːdɪssˌana/ neologismus hiljattain kieleen tullut ja vakiintunut sana, usein tietoisesti luotu uudistaa /ˈuːdɪstaː/ ēmendō tehdä tai muuttaa uudeksi tai nykyaikaiseksi uudistaja /ˈuːdɪstˌaja/ reformātor henkilö, joka uudistaa jotakin uudistus /ˈuːdɪstus/ renovātiō se, kun jotain uudistetaan, uudistaminen; uudistamisen lopputulos uuhi /ˈuːhɪ/ ovis naaraspuolinen karitsoinut lammas uuni /ˈuːnɪ/ furnus tiilestä muurattu rakennelma, jonka tulipesässä puuta polttamalla lämmitetään rakennusta tai kypsennetään ruokaa uunivuoka /ˈuːnɪvˌuoka/ patina kuumuutta kestävä (keraaminen, lasinen, metallinen) tasapohjainen astia, jota käytetään ruoan kypsentämiseen uunissa uupumus /ˈuːpumus/ fatīgātiō väsymys uurre /ˈuːrre/ canālis kapeahko ura uusi /ˈuːsɪ/ novus, nova, novum iältään pieni (esine tai asia); vasta tai äskettäin ilmestynyt tai saatu; käyttämätön, vähän aikaa ollut; viimeinen, viime uusikuu /ˈuːsɪkuː/ luna nova Kuun vaihe, jolloin Aurinko on sen takana valaisten Kuun vastakkaista puolta ja Maata kohti ei ole yhtään näkyvää valaistua Kuun pintaa, eikä Kuuta voida nähdä uusiseelantilainen /ˈuːsɪsˌeːlantɪlˌainen/ Nova Seelandia Uudesta-Seelannista peräisin oleva tai Uuteen-Seelantiin liittyvä uusivuosi /ˈuːsɪvˌuosɪ/ annus faustus (kronologia) vuoden vaihtumisen aika, vuoden alku uute /ˈuːte/ extractum ekstrakti, uuttamalla valmistettu aine tai aineseos, josta liuotin on osaksi tai kokonaan poistettu uutinen /ˈuːtɪnen/ historĭa tieto tai ilmoitus äskettäin sattuneesta tapahtumasta uutisankka /ˈuːtɪsˌaŋkːa/ anas tekaistu tai tarkistamaton lehtijuttu tai muu virheellinen uutinen uutisankkuri /ˈuːtɪsˌaŋkːurɪ/ proreta television uutistenlukija uuttaa /ˈuːtːaː/ extractum erottaa ainetta liuoksesta aineiden liukoisuusominaisuuksien perusteella, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta uutuus /ˈuːtuːs/ novitas 2. jonkin uuden ilmaantumiseen ja uutena olemiseen liittyvä ominaispiirre 3. juuri ilmestynyt, uusi julkiste, tuote tms. vaadin /vˈaːdɪn/ cerva täysikasvuinen naaraspuolinen poro tai peura vaahdota /vˈaːhdota/ spūmō tuottaa vaahtoa vaahtera /vˈaːhtera/ acer (yleisesti) vaahterakasveihin (Aceraceae) tai saippuamarjakasveihin (Sapindaceae) kuuluvan vaahteroiden () suvun kesävihanta lehtipuu tai pensas, joita Suomessa edustaa luonnonvaraisena kasvava metsävaahtera ja puistopuina eräät muut lajit. vaahto /vˈaːhto/ spūma nestemäinen aine, johon on sekoittunut paljon ilmaa tai muuta kaasua vaahtokarkki /vˈaːhtokˌarkːɪ/ pasta hibisci eräs makeinen, vaahtokaramelli vaaka /vˈaːka/ statera punnittavan kohteen painon (massa) mittaamiseen käytettävä laite vaakuna /vˈaːkuna/ sigillum (heraldiikka) tunnuskuvana käytettävä kilvelle sijoitettu heraldinen tunnus vaalea /vˈaːlea/ flāvus sellainen värisävy, joka heijastaa enemmän valoa kuin tumma vaalea /vˈaːlea/ flāvus hiuksiltaan ja iholtaan vaalea ihminen vaaleanpunainen /vˈaːleˌampunˌainen/ roseus sellainen, jonka väri on vaaleanpunainen vaaleanpunainen /vˈaːleˌampunˌainen/ roseus vaaleasävyinen, runsaasti valkoista sisältävä punainen väri vaalentaa /vˈaːlentaː/ pallesco tehdä vaaleaksi tai vaaleammaksi vaalentua /vˈaːlentˌua/ albicō tulla vaaleaksi tai vaaleammaksi vaaleta /vˈaːleta/ albicō muuttua vaaleaksi tai vaaleammaksi vaaliruhtinas /vˈaːlɪrˌuhtɪnas/ princeps elector niiden ruhtinaiden nimitys Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa, jotka osallistuivat keisarin valitsemiseen vaaliuurna /vˈaːlɪˌuːrna/ cista laatikko johon täytetyt äänestysliput laitetaan odottamaan laskemista vaalivilppi /vˈaːlɪvˌilpːɪ/ fraus electoralis vaalien tulokseen vaikuttaminen epärehellisin keinoin vaan /vˈaːn/ segregare vain vaara /vˈaːra/ periculum usein yllättävään tai poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvät olosuhteet, joissa on ilmeinen onnettomuuden, vahingon tai sairauden saamisen tms. uhka tai kohonnut riski vaarallinen /vˈaːrallɪnen/ perīculōsus sellainen missä joku tai jokin on vaaralle altistuneena tai joka tahi mikä aiheuttaa vaaraa; vaaralle altistava; vaaraa aiheuttava vaaraton /vˈaːraton/ innocuus asia, josta ei aiheudu vaaraa vaari /vˈaːrɪ/ avus isän isä vaate /vˈaːte/ vestis kangas vaatekaappi /vˈaːtekˌaːpːɪ/ vestiarium vaatteiden säilytykseen tarkoitettu kaappi vaatekappale /vˈaːtekˌapːale/ vestimentum puettava tai ylle laitettava yksittäinen vaate vaatetus /vˈaːtetus/ vestis niiden vaatekappaleiden muodostama kokonaisuus, joihin ihmiset verhoutuvat; pukineet;vaatteet ja asusteet vaatia /vˈaːtɪa/ 1. postulare ilmaista luja tahtonsa saada jotain, tehdä vaatimus 2. desiderō edellyttää, tarvita vaatimus /vˈaːtɪmus/ flāgitātiō vaade, tiukka ja ehdoton ilmaus siitä, kuinka on toimittava tai meneteltävä ja mitä ehtoja tai rajauksia on täytettävä vaatturi /vˈaːtːurɪ/ sartor käsityöläinen, joka tekee ammatikseen vaatteita ja tarvittaessa uudistaa ja korjaa niitä vade mecum /vˈade mˈekum/ vade mecum elämänohjeita, neuvoja tms. sisältävä mukana kulkeva käsikirja vadelma /vˈadelma/ rubus 2. monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas , joka tuottaa tavallisesti punaisia hedelmiä 3. vadelman hedelmä, kerrattu luumarja, jota usein marjaksi kutsutaan, myös ainesanana vaellus /vˈaellus/ errābundus usein vaikeakulkuisessa maastossa kävellen suoritettava reitin kiertäminen vaeltaa /vˈaeltaː/ itineror kulkea lähes lakkaamatta, olla vaelluksella vagina /vˈaɡɪna/ #Latina, liang heunceut emätin vaha /vˈaha/ cera pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri vahingoittaa /vˈahɪŋŋˌoitːaː/ noceō aiheuttaa vahinkoa jollekin vahingollinen /vˈahɪŋŋˌollɪnen/ nocuus haitallinen, haittaa tai vahinkoa aiheuttava vahingonilo /vˈahɪŋŋˌonɪlo/ malevolentia toiselle sattuneelle epäonnelle nauraminen vahinko /vˈahɪŋko/ 1. temeritās ilman pahaa tarkoitusta tehty teko 2. noxia tuleminen suunnittelematta raskaaksi vahtimestari /vˈahtɪmˌestarɪ/ curator rakennuksen tai toimipisteen vartijaa tai järjestyksenvalvojaa vastaava työntekijä, jolla ei kuitenkaan (ilman alan koulutusta) automaattisesti ole mainituille ammattikunnille kuuluvia juridisia erityisvaltuuksia, vaan joka toimii isännänoikeudella; joissakin tapauksissa pääasiallisesti vastaanottovirkailijana vahva /vˈahva/ firmus voimakas vahvasti /vˈahvastɪ/ firmiter vahvalla tavalla, voimakkaasti, hyvin intensitiivisesti vahvistaa /vˈahvɪstaː/ 1. corrōborō 2. tehdä vahvemmaksi, antaa voimaa 3. saattaa sopimus voimaan 2. amplificō nostaa signaalin tasoa 3. confirmō 2. osoittaa todeksi 3. korostaa vahvistua /vˈahvɪstˌua/ firmor tulla vahvaksi tai vahvemmaksi, kestävä(mmä)ksi, luj(emm)aksi vahvuus /vˈahvuːs/ fortitudo voimakkuus, väkevyys vaieta /vˈaieta/ taceo 2. lakata puhumasta, lopettaa puhuminen 3. olla vaiti, ääneti, puhumatta, olla hiljaa vaihe /vˈaihe/ 1. acumen tehtävän, työn tai tapahtumasarjan osa 2. scaena kantoraketin osa, jossa on omat rakettimoottorinsa ja polttoainekuormansa, käytetyt vaiheet irrotetaan, kun polttoaine on käytetty vaihtaminen /vˈaihtamɪnen/ cambiō 2. vaihdon tai vaihdoksen tekeminen 3. vaihtokaupan tapahtuma vaihtelu /vˈaihtelu/ cambiatio (yleiskieli) säännöllisesti tai sattumanvaraisesti ilmenevä joukko muutoksia vaihto /vˈaihto/ cambiō vastavuoroinen, yleensä samanarvoisten nappuloiden lyönti vaihtokurssi /vˈaihtokˌurssɪ/ collybus suhdeluku, jolla valuuttaa vaihdetaan toiseen valuuttaan vaihtoraha /vˈaihtorˌaha/ mutatio suuremmalla rahamäärällä tehdystä maksusuorituksesta takaisinsaatava raha vaihtua /vˈaihtua/ mutare muuttua toiseksi vaikea /vˈaikea/ difficilis joka ei ole helppo suorittaa, mutta kuitenkin mahdollinen vaikeroida /vˈaikerˌoida/ gemitus äännellä tuskasta, surusta tai epätoivosta vaikeus /vˈaikeus/ difficultas jonkin ominaisuus, että se on vaikea vaikeuttaa /vˈaikeutːaː/ difficilis tehdä vaikeammaksi vaikka /vˈaikːa/ quamquam esimerkiksi vaikutin /vˈaikutɪn/ ratio motiivi vaikuttaa /vˈaikutːaː/ 1. afficio aiheuttaa vaikutus tai muutos johonkin, muokata jotain asiaa, muuttaa jonkin etenemistä 2. ambulo ([alkaa] vaikuttaa) tehota 3. videor olla jonkin oloinen, tuntua joltakin, antaa vaikutelma jostain vaikutus /vˈaikutus/ effectus syyn aiheuttama seuraus tai tulos vaikutusvalta /vˈaikutˌusvalta/ auctōritās valta, kyky vaikuttaa johonkuhun tai johonkin vaimentaa /vˈaimentaː/ suffōcō saattaa vaimenemaan, tehdä vaimeammaksi vaimo /vˈaimo/ uxor, mulier miehensä kanssa naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo vain /vˈain/ solum ainoastaan, yksinomaan, pelkästään vaino /vˈaino/ insectatio jonkin ihmisryhmän perusoikeuksien tahallinen epääminen ryhmän tai yhteisön ominaisuuksien vuoksi vaippa /vˈaipːa/ 1. fascea jalkojen välissä pidettävä suoja, joka kerää virtsan ja ulosteen, kun niitä ei voi tehdä muualle 2. amictus 2. kuoren alla oleva kerros 3. nilviäisten ruumiin osa, sisälmyspussia peittävä limainen ihopoimu, jonka eritteestä nilviäiselle usein muodostuu kuori 4. peittävä kerros 5. päällysviitta, tunika, kaapu vaitelias /vˈaitelɪas/ tacitus vähän puhuva vaiti /vˈaitɪ/ silenter äänettömästi, puhumatta vaivaispäästäinen /vˈaivaispˌæːstæinen/ sōrex eräs päästäinen (Sorex minutus) vaivata /vˈaivata/ 1. aerumna aiheuttaa jollekin huolta tai vaivaa; askarruttaa mieltä, tuottaa päänvaivaa 2. depsō alustaa taikinaa kääntelemällä jauhojen ja nesteen seosta, johon on lisätty rasvaa ja tarpeellisia mausteita, kunnes taikina tulee leipoutuvaksi eikä enää tartu käsiin; jauhoja lisätään tarpeen mukaan vaivihkaa /vˈaivɪhkaː/ clam huomaamatta, salaa vaivoin /vˈaivoin/ dūrē työläästi, tuskin, hädin tuskin vaja /vˈaja/ horreum usein asuintalon tontilla sijaitseva yksinkertainen ja yksikerroksinen pieni varastorakennus vajaa /vˈajaː/ infectus josta puuttuu jotakin; vaillinainen, vajanainen, riittämätön vakaa /vˈakaː/ firmus joka on tasapainossa; joka ei horju, tärise tai heilu, stabiili vakaumus /vˈakaumus/ suādēla vakaa uskomus vakaus /vˈakaus/ firmitas asioiden vakaa olotila, tasapainoisuus, pysyvyys, rauhallisuus vakava /vˈakava/ severus iloton, totinen vakavasti /vˈakavˌastɪ/ serio vakavalla tavalla vakavoida /vˈakavˌoida/ stabiliō poistaa vaihtelu vakiinnuttaa /vˈakɪːnnˌutːaː/ sistō tehdä jstak (tavasta) käytäntö, tehdä jstak pääsääntö vakio /vˈakɪo/ constans arvoltaan muuttumaton suure vakituinen /vˈakɪtwɪnen/ perpetuum koko ajan voimassa oleva, pysyvä vakoilla /vˈakoilla/ speculor tarkkailla ihmistä tai järjestöä salaa vakoilu /vˈakoilu/ speculatio vakoileminen; tiedon kerääminen salaa vakooja /vˈakoːja/ speculator henkilö, joka harjoittaa vakoilua; vakoilija vakuus /vˈakuːs/ securitas sopimuksen tai lainkohdan perusteella määräytyvä vastapuolelle koituvan vahingon varalle asetettava pantti vakuuttaa /vˈakuːtːaː/ 1. polliceri suojata jotakin vakuutuksen avulla 2. adfirmo kertoa jonkin asian olevan totta vakuutus /vˈakuːtus/ confīdentia onnettomuuden tms. varalta tehtävä sopimus vahinkojen tasaamiseen erikoistuneen laitoksen kanssa siitä, että laitos riskin toteutuessa korvaa aiheutuneen vahingon vala /vˈala/ iuramentum Jumalaan vedoten annettava määrämuotoinen vakuutus, pyhä sitoumus valaa /vˈalaː/ iaciō kaataa nestemäinen metalli muottiin jähmettymään valaisin /vˈalaisɪn/ accendō valaisuun ja valaistuksen osana käytettävä laite, joka sisältää valonlähteen valaista /vˈalaista/ illuminare kohdistaa tai tuottaa valoa tilaan tai kohteeseen valakka /vˈalakːa/ cabo ruuna, leikattu eli kastroitu uroshevonen valas /vˈalas/ baleana, balleana, balaena vedessä eläviä Cetacea-lahkon nisäkkäitä vale /vˈale/ 1. mendacium valhe; tahallinen perätön väittämä; asia, jonka totuusarvo on tietoisesti esitetty virheellisesti 2. cavillor erehdyttävä tai kuvitteellinen valeakaasia /vˈaleakˌaːsɪa/ locusta (yleisesti) mikä tahansa valeakaasioiden () suvun puu valehdella /vˈalehdella/ mentiri esittää valhe; puhua jotakin, joka ei pidä paikkaansa; olla puheissaan tai eleissään epärehellinen, sepittää valehtelija /vˈalehtˌelɪja/ mendax, falsus henkilö, joka valehtelee tai jonka on todettu valehdelleen valikoida /vˈalɪkˌoida/ carpō valita vaihtoehtojen joukosta valinta /vˈalɪnta/ delectus yhden tai useamman ottaminen vaihtoehdoista valiokunta /vˈalɪokˌunta/ consilium kansanedustajista koostuva toimielin, joka valmistelee omaan erityisalueeseensa kuuluvia asioita eduskunnan päätöksentekoa varten valistus /vˈalɪstus/ cultus valistamisen toteutus valita /vˈalɪta/ creo, milih ottaa jokin vaihtoehdoista valitettavasti /vˈalɪtˌetːavˌastɪ/ improsperē ilmaisee pahoittelua valitseminen /vˈalɪtsˌemɪnen/ sēlēctiō valinnan tai valintojen tekeminen valittaa /vˈalɪtːaː/ 1. queror ilmaista tyytymättömyys sanoin tai äännähdyksin 2. accusatio ilmaista tyytymättömyys tuomioon tai päätökseen vaatimalla tapauksen uudelleenkäsittelyä tuomioistuimessa valitus /vˈalɪtus/ 1. accusatio valittaminen, hyväksymättömyyden ilmaiseminen 2. lamentum vaikeroiminen, vaikerrus valjastaa /vˈaljastaː/ capistrum 2. laittaa hevoselle tai muulle vetoeläimelle valjaat, laittaa valjaisiin 3. ottaa johonkin hyödylliseen käyttöön valkaista /vˈalkaista/ albicō tehdä valkoiseksi valkeahko /vˈalkeˌahko/ alburnus valkoista muistuttava, melkein valkoinen valkoinen /vˈalkoinen/ albus, candidus valkea, sellainen, jonka väri on valkoinen, väriltään valkoinen valkoinen heteromies /vˈalkoinen hˈeteromies/ mas tietyissä maailmankatsomuksissa antagonismin kohde, joka ylläpitää sortoa valkoisuus /vˈalkoisuːs/ albitūdō se, että on valkoinen valkokangas /vˈalkokˌaŋŋas/ umbraculum alkuaan tekstiilinen nyk. yl. helmiäispintainen varjostin, jolle heijastetaan projektorilla elokuva tms. valkosipuli /vˈalkosˌipulɪ/ allium voimakkaan tuoksuinen ja makuinen sipulilaji (), jonka sipulia käytetään yleisesti ruuan valmistuksessa mausteena valkovenäjä /vˈalkovˌenæjæ/ Belarusice valkovenäjän kieli (kielitunnus: be), lähinnä Valko-Venäjällä puhuttava itäslaavilainen kieli, jota kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla valkovenäjäksi /vˈalkovˌenæjˌæksɪ/ Belarusice valkovenäjän kielellä, valkovenäjän kielelle valkovenäjänkielinen /vˈalkovˌenæjˌæŋkielɪnen/ Belarusice 2. (kielitiede) valkovenäjän kieltä äidinkielenään puhuva tai muuten hyvin osaava. 3. sellainen, joka on valkovenäjäksi esitetty tai tapahtuva, valkovenäjän kielellä oleva. valkovenäläinen /vˈalkovˌenælˌæinen/ belorussica Valko-Venäjältä peräisin oleva tai Valko-Venäjään liittyvä valkovenäläinen /vˈalkovˌenælˌæinen/ belorussica Valko-Venäjän kansalainen valkoviini /vˈalkovˌiːnɪ/ vinum album väriltään vaalea viini valkovuoto /vˈalkovˌuoto/ effusum vaginale, fluor albus emättimestä normaalisti erittyvä väritön ja hajuton erite, jonka tarkoituksena on ehkäistä tulehduksia vallankaappaus /vˈallaŋkˌaːpːaus/ eversio reipublicae valtionjohdon syrjäyttäminen väkivalloin tai pakolla, tavallisimmin sotilaallisesti vallankumous /vˈallaŋkumous/ revolutio sen hetkisen hallitsijan, hallinnon tai yhteiskuntarakenteen syrjäytys vallata /vˈallata/ 1. capiō ottaa haltuunsa asevoimin 2. conquiniscō ottaa haltuunsa omavaltaisesti tai luvatta vallihauta /vˈallɪhˌauta/ fossa vanhoja linnoituksia ympäröinyt kaivanto, jonka tarkoituksena oli yhdessä vallin kanssa muodostaa suojaava este hyökkääjille vallita /vˈallɪta/ dominor olla hallitseva vallitseva /vˈallɪtsˌeva/ 1. superans valta-asemassa oleva 2. dominans dominantti valloittaa /vˈalloitːaː/ vincō saavuttaa hallitseva asema jossakin, ottaa omakseen valmentaa /vˈalmentaː/ 1. parare harjoittaa tai ohjata jotakuta tai joitakuita tavoitteellisesti 2. asportare ohjata urheilijan tai urheilijoiden harjoittelua 3. carrūca ohjata henkilöä tai yhteisöä vuorovaikutuksen, toiminnan laadun ja tuloksen yms. kehittämisessä valmentaja /vˈalmentˌaja/ exercitor urheilijan tai urheilujoukkueen kouluttaja valmentautua /vˈalmentˌautua/ asportare harjoitella; valmistautua johonkin tehtävään tai ammattiin valmis /vˈalmɪs/ parātus 2. loppuun asti tehty, käytettävissä oleva 3. varustautunut, varautunut johonkin valmistaa /vˈalmɪstaː/ 1. parare tehdä, laatia johonkin tarkoitukseen; laittaa ruokaa tai juomaa 2. facere tehdä tuotteita valmistautua /vˈalmɪstˌautua/ parō hankkiutua kuntoon, valmiiksi jotakin varten valmistautunut /vˈalmɪstˌautunut/ parātus valmis johonkin valmistua /vˈalmɪstˌua/ 1. compleō tulla valmiiksi 2. adipisci saada tutkinto suoritettua loppuun valmistus /vˈalmɪstus/ productio valmistamisen toteutus valo /vˈalo/ lux, lumen elektromagneettista säteilyä sellaisella aallonpituudella, johon silmän tappi- ja sauvasolut reagoivat tuottamalla näköaistimuksen; joukko fotoneja valoisa /vˈaloisa/ clarus sellainen, jossa on yleensä paljon valoa valokuva /vˈalokˌuva/ imago photographica kameralla otettu liikkumaton kuva jostakin kohteesta valokuvaaja /vˈalokuvˌaːja/ photographus henkilö joka ottaa valokuvia, erit. ammatikseen valokuvata /vˈalokˌuvata/ germen ottaa yksi tai useampi valokuva valokuvaus /vˈalokuvaus/ ars photographica valokuvan otto, kuvan tekeminen kuvattavasta kohteesta kameraa eli valokuvauskojetta käyttäen valopiha /vˈalopˌiha/ cavaedium atrium, rakennuksen sisään jäävä katettu tai kattamaton tila, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuoda auringonvaloa sen ympärillä oleviin huonetiloihin valottaa /vˈalotːaː/ 1. exponere alistaa valoon reagoiva materiaali, erityisesti kameran filmi, valolle 2. illuminare selventää jotakin asiaa valovuosi /vˈalovˌuosɪ/ spatium lucis annuae tähtitieteessä käytetty pituuden yksikkö, joka vastaa valon vuodessa kulkemaa matkaa valppaus /vˈalpːaus/ vigilantia vireää reagointiin valmista olotilaa ilmentävä ominaisuus tai olomuoto valssata /vˈalssata/ volūmen muovata metallia kuljettamalla sitä telojen välitse valssi /vˈalssɪ/ volūmen kone jota käytetään valssauksessa valta /vˈalta/ possum kyky tai oikeus saada aikaan haluttuja sosiaalisia seurauksia valtaistuin /vˈaltaistwɪn/ thronus, sedes monarkin virallinen tuoli, jota käytetään seremoniallisissa tilanteissa valtakunnallinen /vˈaltakˌunnallɪnen/ gentilicius koko maata koskeva, koko valtakunnan käsittävä valtakunnanomena /vˈaltakˌunnanˌomena/ globus cruciger yksi regaaleista, ristillä varustettu pallo, joka on hallitsijan tuntomerkki valtakunta /vˈaltakˌunta/ imperium valtiosta erityisesti monarkian yhteydessä ja eräissä historiallisissa merkityksissä käytetty nimitys, valtioon kuuluvat maa-alueet valtameri /vˈaltamˌerɪ/ oceanus maapallon suurimmista meristä käytettävä nimitys valtava /vˈaltava/ immānis hyvin suuri, mahtava, massiivinen, kolossaalinen valtikka /vˈaltɪkːa/ baculum hallitsijan, tyypillisesti kuninkaan käyttämä valtaa symboloiva koristeellinen sauva valtimo /vˈaltɪmo/ arteria verisuoni, jossa veri virtaa sydämestä poispäin valtio /vˈaltɪo/ res publica valtarakenne, joka käyttää oikeutta tietyllä alueellaan ja jolla on suvereniteetti valtioliitto /vˈaltɪolˌiːtːo/ adunatio itsenäisten valtioiden yhteenliittymä, jonka jäsenillä on oma lainsäädäntö, mutta yhteinen keskushallinto tai hallitsija valtiollinen /vˈaltɪˌollɪnen/ elementum valtioon liittyvä, valtiolle ominainen valtioneuvosto /vˈaltɪonˌeuvosto/ administratio valtion hallintoelin, Suomessa pääministeri ja muut ministerit, hallitus; myös valtioneuvoston yleisistunnon ja ministeriöiden muodostama päätöksentekoelin valtiopetos /vˈaltɪˌopetos/ prōditiō yhteiskuntajärjestystä vastaan suunnattu, valtion alueellista koskemattomuutta tai oikeudellista järjestystä loukkaava teko valtiosääntö /vˈaltɪosˌæːntø/ constitutio valtiovallan, ihmisten ja ihmisyhteisöjen oikeudellisia suhteita koskeva keskeisin normisto valtuusto /vˈaltuːsto/ consilium valtuutettujen henkilöiden muodostama elin, esim. kunnanvaltuusto valtuutettu /vˈaltuːtˌetːu/ repraesentātīva vaaleissa valtuutuksen saanut luottamushenkilö, valtuuston jäsen valu /vˈalu/ iaciō valaminen; valamisen tapahtuma valua /vˈalua/ currō 2. (nesteistä tms.) liikkua alaspäin 3. vuotaa valuutta /vˈaluːtːa/ moneta valtion raha ja rahayksikkö valuuttakurssi /vˈaluːtːakˌurssɪ/ collybus valuutanvaihdossa käytettävä vaihtosuhde, joka voidaan ilmoittaa molemmin päin valvoa /vˈalvoa/ monitor tarkkailla, jonkin tapahtumista valvoja /vˈalvoja/ cura Henkilö, joka valvoo, että asiat menevät hyvin. valvonta /vˈalvonta/ imperator tarkailu tai silmälläpito valööri /vˈaløːrɪ/ aestimō värin vaaleus- tai valoisuusaste vamma /vˈamma/ 1. impedimentum jokin synnynnäinen tai pysyvä ruumiillisen tai henkisen kyvyn vajavaisuus tai puute 2. plaga loukkaantumisessa tai tapaturmassa saatu haava, venähdys, murtuma tai muu trauma vammainen /vˈammainen/ aeger henkilö, jolla on jokin vamma vammauttaa /vˈammautːaː/ dēbilitō aiheuttaa vamma vampyyri /vˈampyːrɪ/ vampyrus ihmismäinen taruolento, joka juo ihmisen verta vana /vˈana/ semita aluksen ilmaan tai veteen jättämä kulkujälki, perävana vanadiini /vˈanadˌiːnɪ/ vanadium eräs alkuaine, pehmeä, hopeanhohtoinen siirtymämetalli vanavesi /vˈanavˌesɪ/ evigilo vedessä liikkuvan aluksen peräänsä jättämä pyörre ja sitä seuraava vana vandalismi /vˈandalˌismɪ/ corruptiō ilkivallan harjoittaminen, tahallinen sotkeminen vanha /vˈanha/ 1. vetus, senex korkeaikäinen, kauan elänyt, iältään suuri 2. vetus pitkään olemassa tai käytössä ollut vanhahtava /vˈanhahtˌava/ archaicus sellainen, joka on vanhanpuoleinen, vanhaan vivahtava, vanhahko vanhanaikainen /vˈanhanˌaikainen/ priscus sellainen, joka kuuluu entisaikaan, entisajalle ominainen vanhapiika /vˈanhapˌiːka/ virgo lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa vanhemmat /vˈanhemmat/ parentes henkilön isä ja äiti vanhempi /vˈanhempɪ/ parens jonkun isä tai äiti vanhentua /vˈanhentˌua/ senescō tulla vanh(emm)aksi vanheta /vˈanheta/ senescere tulla vanhaksi, ikääntyä vanhin /vˈanhɪn/ sambūcus kunnioitusta nauttiva iäkäs henkilö, jonkinlaisen yhteisön johtaja vanhus /vˈanhus/ anus vanha henkilö vanhuus /vˈanhuːs/ senectūs iäkkyys, korkeaikäisyys, elämän loppupuoli vanki /vˈaŋkɪ/ captus rikoksen vuoksi vapausrangaistusta vankilassa suorittava henkilö vankila /vˈaŋkɪla/ carcer suljettu laitos, jossa säilytetään rikoksista epäiltyjä tutkintavankeja, vankeusrangaistukseen tuomittuja tai sakon muuntorangaistusta suorittavia vankeja vankkuri /vˈaŋkːurɪ/ carrus yl. eläimen vetämät nelipyöräiset vaunut vannas /vˈannas/ vomer kyntöauran terän yleensä kiilamainen kärkiosa, joka leikkaa maan vaakasuunnassa vannoa /vˈannoa/ iurare luvata Jumalan nimeen jotain tai että jokin asia tulee tapahtumaan vanu /vˈanu/ gossypium yleensä luonnon kuidusta valmistettu hahtuvainen aine, jonka kuidut ovat takertuneina toisiinsa vanua /vˈanua/ coactum tiivistyä kuitujen takertuessa toisiinsa; myös takkuuntua. vapa /vˈapa/ baculum kelastamisessa tai onkimisessa käytettävän välineen varsi, johon kela on kiinnitetty ja jota pitkin siima kulkee vapaa /vˈapaː/ liber, libera sellainen, joka ei riipu tai ole kiinni (fyysisesti tai kuvaannollisesti); jota ei ole kahlittu, rajallinen tai rajoitettu vapaaehtoinen /vˈapaːˌehtoinen/ automatus sellainen, joka tekee jotain omasta tahdostaan vapaaehtoinen /vˈapaːˌehtoinen/ volo henkilö, joka tekee jotain omasta tahdostaan vapaamatkustaja /vˈapaːmˌatkustˌaja/ parasīta henkilö, joka hyötyy kaikille tarjottavasta julkisesta palvelusta, mutta ei maksa sen käytöstä eli ei osallistu kustannusten kattamiseen vapahtaa /vˈapahtaː/ adiuvo pelastaa, vapauttaa vapaus /vˈapaus/ libertas se asiain tila, jossa joku tai jokin on vapaa vapauttaa /vˈapautːaː/ 1. liberare päästää vapaaksi jostakin paikasta jonne on suljettu 2. libero 2. valloittaa alue takaisin miehitysjoukoilta 3. tehdä vapaaksi tai vapaammaksi, poistaa rajoituksia vappu /vˈapːu/ Maius (Suomessa usein) toukokuun 1. päivä sosialistisen vasemmiston juhlapäivänä varaani /vˈaraːnɪ/ varanus -heimon ja erityisesti -suvun lisko. Varaaneja elää Aasiassa, Afrikassa ja Australiassa varakas /vˈarakas/ affluens sellainen, jolla on suhteellisen paljon varoja, varoissaan oleva varakkuus /vˈarakːuːs/ divitae se, kuinka varakas on eli kuinka paljon varoja on varallisuus /vˈarallɪsuːs/ ops omaisuuden rahallinen arvo varanto /vˈaranto/ stāgnum resurssien lähde varaosa /vˈaraˌosa/ pars laitteen rikkoontuneen osan korvaajaksi varalla pidetty tai hankittu osa varapresidentti /vˈaraprˌesɪdˌentːɪ/ praeses vicarius henkilö, joka toimii presidentin sijaisena presidentin ollessa estyneenä varas /vˈaras/ fur, latro henkilö, joka varastaa, ottaa luvatta jotakin itselleen kuulumatonta varastaa /vˈarastaː/ abigere ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle varastettu /vˈarastˌetːu/ furtivus luvatta, salaa, laittomasti otettu varasto /vˈarasto/ 1. prōsāpia myöhempää käyttöä varten säilytetyt tavarat 2. castra 2. tavaroiden säilytystila 3. varastorakennus varastoida /vˈarastˌoida/ condō laittaa varastoon, pitää varastossa varattu /vˈaratːu/ 1. occupātus jonkun toisen käytössä jo oleva 2. accipiō jonkun kanssa seurusteleva tai avioliitossa oleva varaus /vˈaraus/ onus electricum sähkövaraus varautua /vˈarautˌua/ 1. parō valmistautua johonkin ennalta määräämättömään 2. onus electricum latautua energialla varhainen /vˈarhainen/ matutinus aikainen varhaiskypsä /vˈarhaiskˌypsæ/ praecox tavallista varhemmin kypsynyt; sellainen joka on saavuttanut tavallista varhemmin korkean tason jossakin varhempi /vˈarhempɪ/ prius varhaisempi, aikaisempi varikko /vˈarɪkːo/ fovea radan sivussa oleva erillinen alue, johon kilpailijat pysähtyvät tankkaamista, renkaiden vaihtoa tai muuta huoltoa varten variointi /vˈarɪˌointɪ/ variatio varioiminen varis /vˈarɪs/ cornix edellisiin kuuluva laji () tai sen yksilö varista /vˈarɪsta/ gutta putoilla irrallisena varjo /vˈarjo/ umbra läpinäkymättömän kappaleen estämän valon taakse jäävä pimeämpi alue varjoisa /vˈarjoisa/ opācus sellainen, jossa on varjoa varkaus /vˈarkaus/ furtum toisen omaisuuden ottaminen luvatta varma /vˈarma/ certus jonka tapahtuminen tai toteutuminen on hyvin todennäköistä varmaan /vˈarmaːn/ certe luultavasti varmasti /vˈarmastɪ/ quippe ilman että siitä olisi epävarmuutta varmistua /vˈarmɪstˌua/ 1. certus saada varmuus jostakin 2. polliceri hankkia varmuus varmuus /vˈarmuːs/ certitūdō vakaa tieto jonkin asian tapahtumisesta varoa /vˈaroa/ caveo suojata t. suojella itseään jnk aiheuttamilta vaaroilta varoittaa /vˈaroitːaː/ moneo tiedottaa jkta jstk vaarallisesta varoitus /vˈaroitus/ monitum sopimattomasta toiminnasta annettu huomautus varomattomuus /vˈaromˌatːomuːs/ incūria se, että on varomaton varovainen /vˈarovˌainen/ cautus joka ottaa toimiessaan vaarat huomioon varpunen /vˈarpunen/ passer varpunen eli kotivarpunen () on paikkalintu, joka on yleinen suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa. Kotivarpunen liikkuu parvina. Varpuset ovat 15 cm:n mittaisia, päältä ruskean pitkittäisviiruisia, vatsapuolelta harmaita. Koiraalla on musta kurkku. varrastaa /vˈarrastaː/ conspuō keihästää, asettaa vartaaseen varsa /vˈarsa/ equulus yleensä keskenkasvuinen, nuori hevonen, myös aikuisesta hevosesta voidaan puhua isänsä tai emänsä varsana; myös muiden hevosensukuisten jälkeläinen varsi /vˈarsɪ/ 1. caulis 2. jokin pitkä, kapea kappale tai kappaleen osa (varsinkin sellainen, johon kiinnittyy jotakin) 3. kasvin osa, joka kannattelee lehtiä ja kukkia 2. vita ratakiskon hamaran ja jalan välinen osa 3. crūs jalkineen tai sukan terän yläpuolinen osa varsijousi /vˈarsɪjˌousɪ/ manuballista tukilla ja yleensä jonkinlaisella laukaisukoneistolla täydennetty viritettävä jousiase varsin /vˈarsɪn/ satis painotuksesta riippuen jonkin verran vahvistava tai lieventävä adverbi; jokseenkin, sangen, hyvin varsinainen /vˈarsɪnˌainen/ stricto sensu pääasiallinen, tarkoitettu, haluttu varsoa /vˈarsoa/ equulus tammasta: synnyttää varsovalainen /vˈarsovalˌainen/ Varsoviensis Varsovasta peräisin oleva tai Varsovaan liittyvä varsta /vˈarsta/ pertica trituaria työkalu, jolla puitaessa lyödään maassa olevaa viljaa jyvien irrottamiseksi vartalo /vˈartalo/ truncus nisäkkäillä ruumis eli keho, mihin pää ja raajat kiinnittyvät varte /vˈarte/ clāvula varttamisen tulos vartija /vˈartɪja/ custos henkilö, joka vartioi tiettyä paikkaa; työntekijä, joka suojelee omaisuutta tai henkilön koskemattomuutta vartiokoira /vˈartɪokˌoira/ canis custos vartiointiin koulutettu koira tai siihen soveltuva koirarotu varttaa /vˈartːaː/ clāvula puutarhanhoidossa siirtää varsi vartti /vˈartːɪ/ plaga neljännestunti, 15 minuuttia varttua /vˈartːua/ accrescere (ihmisestä) kehittyä, kasvaa, tulla vanhemmaksi varuskunta /vˈaruskˌunta/ praesidium pysyvästi sijoitettu puolustusvoimien yksikkö ja sen käyttämät tilat varusmiespalvelus /vˈarusmˌiespalvelus/ mīlitia asevelvollisille määrätty palvelus asevoimissa varustaa /vˈarustaː/ ornō saattaa käyttö- tai toimintakuntoon varuste /vˈaruste/ armāmentum tiettyyn tehtävään tai toimintaan tarvittava väline varvas /vˈarvas/ digitus jalassa jalkapöydän jatkeena olevat viisi nivelikästä uloketta vasa /vˈasa/ hinnuleus poron, peuran tai hirven jälkeläinen vasalli /vˈasallɪ/ ambactus keskiajan Euroopassa läänityksen haltija, joka oli voimakkaamman lääninherran alainen vasama /vˈasama/ altercatio etenkin varsijousen tylppä, nuijamainen ammus, jota käytettiin turkis- ja pienriistan metsästyksessä, nykyisin maastoharjoittelussa vasara /vˈasara/ malleus, martellus työkalu, jolla voidaan esim. lyödä nauloja puuhun vasaraluu /vˈasaraluː/ malleus yksi kuuloelimeen kuuluvista kuuloluista vasemmisto /vˈasemmˌisto/ a sinistra parte nimitys, jota käytetään politiikassa oikeisto-vasemmisto-akselin vasemmassa päässä olevista ryhmistä vasen /vˈasen/ laevus, sinister ei oikea; joka sijaitsee määräsuunnasta samalla puolella kuin katsojan sydän yleensä on vartalon keskiviivaan nähden, vasemmanpuoleinen vasikanliha /vˈasɪkˌanlɪha/ vitulīna nuoren naudan liha vasikka /vˈasɪkːa/ vitulus, vitellus nautaeläimen poikanen vaskata /vˈaskata/ patina huuhtoa kultaa vaskipuhallin /vˈaskɪpuhˌallɪn/ aes nimitys niille useimmiten metallisille puhallinsoittimille, joissa ääni syntyy kuppimaista suukappaletta vasten jännitettyjen huulten värinän saattaessa soittimen sisäisen ilmapatsaan värähtelemään vaskitsa /vˈaskɪtsa/ caecilia Suomessa esiintyvä käärmeen näköinen raajaton lisko () vaskooli /vˈaskoːlɪ/ patina vaskauksessa eli kullanhuuhdonnassa käytettävä suurta tasapohjaista lautasta muistuttava pyöreä tavallisesti metallinen vati vasoa /vˈasoa/ adūlor synnyttää vasa, poikia vasta /vˈasta/ iūstus juuri nyt, hetki sitten, vastikään vasta-argumentti /vˈastaˈarɡumˌentːɪ/ contrādictiō vastaväite vastaaja /vˈastaːja/ reus riita- ja hallintoasioissa kantajan oikeuteen haastama osapuoli; rikosasioissa myös syytetty vastaan /vˈastaːn/ contra takaisin, vastavuoroisesti vastaanottaja /vˈastaːnˌotːaja/ acceptor se joka ottaa vastaan vastahakoinen /vˈastahakˌoinen/ invītus jatkuvasti eri mieltä oleva, tottelematon tai torjuva vastakkainen /vˈastakːˌainen/ oppositus 2. jotakin vastaan suuntautuva 3. kahdesta vaihtoehdosta tai ääripäästä toinen vastakohta /vˈastakˌohta/ oppositio johonkin nähden päinvastaista tarkoittava asia tai merkitykseltään vastakkainen sana vastakohtaisuus /vˈastakˌohtaisuːs/ oppositiō (filosofia, ym.) eroavaisuuksia korostava vallitseva ristiriita olioiden keskinäisessä suhteessa; käänteisyys vastalause /vˈastalˌause/ reclāmō protesti vastamyrkky /vˈastamˌyrkːy/ antidotum aine, joka tekee myrkyn tehottomaksi vastapäinen /vˈastapˌæinen/ oppositus vastapäätä sijaitseva vastapäätä /vˈastapˌæːtæ/ 1. oppositus jonkin etupuolella jonkin toisella puolella 2. trāns suoraan kadun toisella puolella vastarinta /vˈastarˌinta/ resistantia vastustus vastata /vˈastata/ 1. refero antaa vastaus (kysymykseen tai kommenttiin vuoropuhelussa) 2. congruere 2. toimia jnk vaikutuksesta jllk tietyllä tavalla 3. olla vastuussa jostakin, ottaa vastuu, kantaa vastuu, ottaa vastatakseen 3. congruō olla jnk kaltainen, täyttää sama mitta vastaus /vˈastaus/ responsum esitettyyn kysymykseen löydetty ratkaisu, selitys tai muu kannanotto vastavaikutus /vˈastavˌaikutus/ reāctiō ärsykkeen tai ulkoisen tekijän aikaansaama tapahtuma, reaktio vastavuoroinen /vˈastavˌuoroinen/ mūtuus sellainen, joka mukailee toisen osapuolen toimintaa; vuorollaan tai vuorostaan toiselle tehtävä tms. vastavuoroisesti /vˈastavˌuoroisˌestɪ/ mutuē vuorostaan, toisen osapuolen toimintaa mukaillen; vuorotellen, toinen toiselleen vastenmielinen /vˈastenmˌielɪnen/ abominabilis ilmaisu jollekin inhottavalle, jopa oksettavalle, asialle vastine /vˈastɪne/ aequivalens sanan tai käsitteen kielellinen vastaavuus vastus /vˈastus/ resistantia resistanssi; elektroniikassa suure, jonka yksikkö on ohmi vastustaa /vˈastustaː/ adversor 2. suhtautua torjuvasti 3. tehdä vastarintaa 4. ominaisuuksillaan estää tai vaikeuttaa 5. olla kyllin vahva kestämään vastuullisuus /vˈastuːllɪsuːs/ auctoritas asemaan perustuva velvoittavuus vastuullisena toimimiseen vastuuvapaus /vˈastuːvapaus/ fungor Suomen yhteisölainsäädännössä määritelty päätös, jolla yhteisö luopuu mahdollisista korvausvaatimuksista hallituksen jäseniä tai muita yhtiön toimielimen jäseniä tai muita vastuullisia kohtaan vata /vˈata/ sura kalanpyydys, pieni, poveton, pohjassa vedettävä nuotta vati /vˈatɪ/ lanx matala, avoin astia vatkain /vˈatkain/ promiscuus vatkaamiseen tarkoitettu väline vatkata /vˈatkata/ pello sekoittaa nopeasti usein ilmaa sitoen; vispata vatsa /vˈatsa/ abdomen ihmisen vartalon etumus rinnan alapuolelta nivusiin, maha vatsa-aortta /vˈatsaˈaortːa/ aorta abdominalis aortan vatsaontelossa sijaitseva osa vatsanpalvonta /vˈatsampˌalvonta/ gula (raamatullinen) mässäily (syntinä) vatsaontelo /vˈatsaˌontelo/ cavum abdominis pallean ja lantion etuaukeaman väliin sijoittuva ruumiin ontelo, jossa sijaitsevat lukuiset sisäelimet joihin sisältyvät myös suolet vauhti /vˈauhtɪ/ celeritās 2. nopeus, nopea liikkuminen 3. valmistautuminen vaunu /vˈaunu/ carrus hevosen vetämä kuljetusväline, erityisesti sellainen, jossa on umpinainen matkustamo tai tavaratila vaunut /vˈaunut/ carrucha (historia) yhden tai useamman hevosen vetämä kaksi- tai nelipyöräinen kulkunevo vauras /vˈauras/ dīs omillaan hyvin toimeentuleva, hyvinvoipa vaurastua /vˈaurastˌua/ dives hankkia vaurautta, rikastua vaurastuttaa /vˈaurastˌutːaː/ divito tehdä vauraammaksi vaurio /vˈaurɪo/ noxia vahinko, joka aiheutuu esineelle tai asialle vaurioittaa /vˈaurɪˌoitːaː/ noceō aiheuttaa vaurio vaurioitua /vˈaurɪˌoitua/ damnum tulla vaurioituneeksi vauva /vˈauva/ infans alle vuoden ikäinen lapsi vedenalainen /vˈedenalˌainen/ summersus sellainen, joka on veden alla, tai tapahtuu veden alla vedessäelävä /vˈedessˌæelˌævæ/ aquatilis sellainen, mikä elää vedessä ja yleensä tarvitsee ympärillen vettä elääkseen. vedos /vˈedos/ 1. imprimō (taidegrafiikka) taiteilijan valmistamasta painolevystä painotekniikalla tuotettu yl. yksilöity taideteos 2. argūmentum valokuvatekniikalla pimiössä toteutettu, paperille valmistettu valokuva 3. perflātus paperille painettu koeversio; korjausta varten otettu paino- tms. jäljennös vedota /vˈedota/ advocare esittää vetoomus; ottaa jokin asia esiin esim. itseään puolustaakseen. vehnä /vˈehnæ/ triticum leipävehnä, vehnien sukuun kuuluva viljalaji (Triticum aestivum) vehnäjauho /vˈehnæjˌauho/ simila vehnästä valmistettu jauho, jota käytetään paljon leivonnassa ja ruoanlaitossa vehnäolut /vˈehnæolut/ grucingarius olut, jonka valmistukseen käytetyista maltaista suuri osa on vehnää veikeä /vˈeikeæ/ ioculāris leikkisä, hymyilevä veitsi /vˈeitsɪ/ culter kattaukseen kuuluva ruoan leikkaamiseen ja levitteiden levittämiseen tarkoitettu ruokailuväline, myös keittiötyökalu vekseli /vˈekselɪ/ syngrapha määrämuotoinen, kaikesta aineellisesta velkaperusteesta ja vastasuorituksesta riippumaton maksusitoumus velallinen /vˈelallɪnen/ dēbitor se, joka on lainannut jklta rahaa, se, joka on velkaa jklle velho /vˈelho/ fascināns noita, henkilö, jonka sanotaan hallitsevan yliluonnollisia taikavoimia veli /vˈelɪ/ frater miespuolinen sisarus velipuoli /vˈelɪpˌuolɪ/ novercae filius miespuolinen sukulainen, jonka kanssa jompikumpi vanhemmista (joko isä tai äiti) on yhteinen veljellinen /vˈeljellɪnen/ frāternus veljelle tai veljeydelle ominainen veljenpoika /vˈeljempˌoika/ nepos veljen poika veljentytär /vˈeljentytær/ filia fratris veljen tytär veljeskunta /vˈeljeskˌunta/ fraternitas miehille tarkoitettu yhteisö, jonka jäsenet ovat sitoutuneet yhteiseen päämäärään; esimerkiksi munkkikunta, kilta tai salaseura veljeys /vˈeljeys/ frāternitās se, että on veli; veljien välinen suhde velka /vˈelka/ culpa velkasuhteessa velallisen velvoite, joka tarkoittaa tietyn suorituksen toimittamista velkojalle ja suorituksen täyttämättä jättämisestä aiheutuvaa oikeudellista vastuuta velkoja /vˈelkoja/ crēditor se, joka on lainannut jollekulle rahaa; se, jolle joku on velkaa velli /vˈellɪ/ papa puuroa muistuttava ruoka, rakenteeltaan puuroa löysempää veloittaa /vˈeloitːaː/ onus electricum periä maksu tuotteesta tai palvelusta velvollisuus /vˈelvollɪsuːs/ officium ympäristöltä tuleva pakko jonkin tekemiseen tai tekemättä jättämiseen oikeudellisesti tai moraalisesti vene /vˈene/ linter, navis vedessä kulkeva kulkuneuvo, yleensä selvästi pienempi kuin laiva veneillä /vˈeneillæ/ navis liikkua veneellä veneluu /vˈeneluː/ os scaphoid värttinäluuhun liittyvä ranteen luu, os scaphoid venetsialainen /vˈenetsˌialˌainen/ venetus Venetsiasta peräisin oleva venezuelalainen /vˈenetsˌuelalˌainen/ Venetiolanus Venezuelasta peräisin oleva tai Venezuelaan liittyvä venezuelalainen /vˈenetsˌuelalˌainen/ Venetiolanus pysyvästi Venezuelassa asuva henkilö venytellä /vˈenytellæ/ extendo venyttää toistuvasti (erit. lihaksia) venyttää /vˈenytːæː/ extendo tehdä jokin pidemmäksi vetämällä sen vastakkaisista päistä venyä /vˈenyæ/ extendo pidentyä vetävän voiman vaikutuksesta venäjä /vˈenæjæ/ Ruthenica venäjän kieli (kielitunnus: ru), Venäjällä puhuttava itäslaavilainen kieli venäjänkielinen /vˈenæjˌæŋkielɪnen/ Ruthenica 2. venäjän kieltä äidinkielenään puhuva tai muuten hyvin osaava 3. venäjäksi esitetty tai tapahtuva, venäjän kielellä oleva venäläinen /vˈenælˌæinen/ russus 2. Venäjältä peräisin oleva tai Venäjään liittyvä 3. etnisiin venäläisiin liittyvä venäläinen /vˈenælˌæinen/ russus pysyvästi Venäjällä asuva henkilö veranta /vˈeranta/ subdiale oleskeluun tarkoitettu ja ympäristöön auki oleva tyypillisesti suurikokoinen kuisti, johon sisältyy katos ja sen lukuisia tukipylväitä verbi /vˈerbɪ/ verbum sanaluokka, johon kuuluvat sanat merkitsevät toimintaa tai tilaa verenpainetauti /vˈerempˌainetˌautɪ/ hypertensio pysyvästi koholla oleva verenpaine, mikä aiheuttaa terveyshaittoja ajan kuluessa verenpurkauma /vˈerempˌurkauma/ livor tylpän vamman aiheuttama sisäinen verenvuoto. Vamma-alueelle syntyy verihyytymä ja ihon läpi nähdään mustelma, joka vaihtaa väriään tummanpunaisesta sinertävään ja kellertävään. verho /vˈerho/ aulaeum ikkunan eteen laitettava kangas, joka peittää ikkunan; ikkunaverho veri /vˈerɪ/ sanguis, cruor nestemäinen kudos, joka kuljettaa happea ja ravinteita kehoon ja kuonaa pois kehosta verilöyly /vˈerɪlˌøyly/ caedes tapahtuma, jossa surmataan joukko ihmisiä poikkeuksellisen julmasti tai raa’asti verimakkara /vˈerɪmˌakːara/ botulus makkara, jonka ainesosana on käytetty verta. Kuoreen pakatussa seokseksessa on yl. runsaasti viljaa, mausteina sipulia, suolaa ja muita valmistajan valitsemia mausteita. Täyte sisältää rasvaa ja joskus myös makkararaaka-aineeksi soveltuvia lihan osia. verinahka /vˈerɪnˌahka/ dermis ihoon kuuluva, orvaskeden alla sijaitseva runsasverisuoninen sidekudoskerros () verinen /vˈerɪnen/ sanguineus verta sisältävä; sellainen, jossa on näkyvästi verta; veren tahrima veripalttu /vˈerɪpˌaltːu/ botulus jauhoilla suurustetusta verestä valmistettu uunivuoassa paistettu vanukas verisukulaisuus /vˈerɪsˌukulˌaisuːs/ cōnsanguinitās sukulaisuus, jossa osapuolet ovat suhteellisen läheisti sukua yhteisten esivanhempien kautta vastakohtana sukulaisuudelle avioliiton tai adoption kautta verisuoni /vˈerɪsˌuonɪ/ vas sanguineum elimistön kanava, jossa veri kulkee; jakautuvat valtimoihin ja laskimoihin verka /vˈerka/ pannus sarkaa ohkaisempi hieno vanutettu villakangas verkko /vˈerkːo/ 1. rete langasta, myös rautalangasta, tai köydestä punottu kudos 2. indago 2. kalastusvälineenä käytetty narusta tehty verkko, kalaverkko 3. rakenne- tai organisaatiotyyppi, joka koostuu solmuista ja niiden välisistä yhteyksistä 4. jonkin fyysisesti tai loogisesti verkon muodostava rakennelma, sähköverkko, tietoverkko 5. verkko eli graafi koostuu pisteistä eli solmuista ja näitä mahdollisesti yhdistävistä 3. araneum hämähäkin pyydystysvälineekseen seitistä punoma verkko, hämähäkinverkko verkkokalvo /vˈerkːokˌalvo/ retina silmän valoa aistiva osa silmän takaosassa verkkosivusto /vˈerkːosɪvˌusto/ situs interrētiālis Internetissä saatavilla oleva yksittäinen kokonaisuus, joka identifioidaan uniikilla URL:lla; verkkosivujen joukko verkosto /vˈerkosto/ reticulum solmukohdat ja niiden väliset yhdyssiteet; useista verkoista muodostuva kokonaisuus verkostoitua /vˈerkostˌoitua/ reticulum solmia työssä tai harrastuksissa hyödyllisiä suhteita vermutti /vˈermutːɪ/ absinthium yrteillä maustettu väkevä viini vero /vˈero/ vectigal valtion, kunnan tai muun sellaisen yhteisön, jolla on lain suoma oikeus kantaa veroja, perimä osuus tuloista tai omaisuudesta; valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön näkökulmasta tulo verottaa /vˈerotːaː/ vectīgal velvoittaa maksamaan tai periä veroa verrata /vˈerrata/ comparare etsiä useasta asiasta niiden välisiä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä verso /vˈerso/ germen kormi, monisoluisten kasvien normaalisti ylöspäin kasvava tai vaakasuora osa verstas /vˈerstas/ officīna metallin tai puun työstöön tarkoitettu tila vertailu /vˈertailu/ comparatio toimenpide kahden tai useamman asian vertaamiseksi toisiinsa vertauskertomus /vˈertauskˌertomus/ parabola vertauskuvallinen kertomus, paraabeli vertauskuva /vˈertauskˌuva/ symbolum asia, joka symboloi jotakin abstraktia asiaa veräjä /vˈeræjæ/ porta se osa aidasta tai aitauksesta, jonka voi avata; aitauksen portti vesakko /vˈesakːo/ dumetum vesojen muodostama kasvusto vesi /vˈesɪ/ aqua, aqva kahdesta vety- ja yhdestä happiatomista muodostuva yhdiste (H₂O), vedyn palamistulos, huoneenlämmössä kirkas, hajuton ja mauton neste vesihana /vˈesɪhˌana/ epitonium yleensä vesijohtoon liitetty hana, veden virtausta säätelevä venttiili vesikrassi /vˈesɪkrˌassɪ/ nasturtium kaalin ja sinapin sukuinen salaatti- ja maustekasvi (Nasturtium officinalis) vesilisko /vˈesɪlˌisko/ stelliō yleinen Salamandridae-heimon pyrstösammakkolaji () vesimeloni /vˈesɪmˌelonɪ/ cucumis arbuusi, mehevähedelmäinen viljelyskasvi (Citrullus lanatus), vihanneshedelmä ja sen hedelmä, joka on kasvitieteellisesti marja. Vesimelonin siemenet ovat jakautuneet tasaisesti koko hedelmälihaan toisin kuin melonilla vesinokka /vˈesɪnˌokːa/ stillō rakennuksen ulokkeen vaakasuora rauna tai suippeneva kärki, joka ohjaa sade- ja sulamisveden loitommas rakennuksen ulkopinnasta vesinokkaeläin /vˈesɪnˌokːaelæin/ ornithorhynchus Australian mantereella ja Tasmaniassa esiintyvä räpyläjalkainen, ankannokkainen muniva nisäkäs (Ornithorhynchus anatinus) vesiputous /vˈesɪputous/ cataracta kohta jossa joen vesi putoaa vapaasti alaspäin jyrkänteeltä tai syöksyy uomaansa pitkin alas jyrkässä kulmassa vesisiippa /vˈesɪsˌiːpːa/ vespertilio (Myotis daubentonii) eräs Euroopassa yleinen lepakkolaji vesiskorpioni /vˈesɪskˌorpɪˌonɪ/ Nepa cinerea vesiluteisiin kuuluva järvissä ja lammissa elävä vesihyönteinen () vesisulka /vˈesɪsˌulka/ millefolia mikä tahansa vesisulkien sukuun () kuuluva esikkokasvien laji tai sellaisen yksilö vesivaaka /vˈesɪvˌaːka/ assolō pinnan kaltevuuden tutkimiseen, erityisesti pysty- tai vaakasuoruuden määrittämiseen, käytettävä mittalaite vessa /vˈessa/ forica ulostamista ja virtsaamista ja tavallisesti samalla henkilökohtaista siistiytymistä varten tehty tila vesuri /vˈesurɪ/ rostrum pitkäteräinen työkalu pienpuuston raivaamiseen ja oksien karsimiseen veteraani /vˈeterˌaːnɪ/ ēmeritus vanha tai täysinpalvellut sotilas veto /vˈeto/ 1. abstraho teonnimi verbistä vetää, vetämisen teko tai tulos 2. perflātus häiritsevä sisäilman virtaus 3. sponsiō sopimus siitä, että kahdesta ihmisestä tai useammasta yksi maksaa muille, jos arvaa jonkin lopputuloksen väärin veto-oikeus /vˈetoˈoikeus/ vetare oikeus estää jonkin päätöksen voimaantulo vetoeläin /vˈetoelæin/ armentum ajoneuvon tai työvälineen liikuttamiseen käytettävä kotieläin vetoisuus /vˈetoisuːs/ facultās (astian) tilavuus vetokaappi /vˈetokˌaːpːɪ/ pallium laboratorioissa käytettävä ilmastoitu kaappi vetolaatikko /vˈetolˌaːtɪkːo/ loculus huonekaluun, kalusteeseen tai muuhun rakenteeseen sijoitettu yleensä etupaneelissa näkyvästä kädensijasta tai vetimestä vetämällä osittain tai kokonaan esiin tuleva tavallisesti yläpuolelta avoin säilytyslaatikko vetota /vˈetota/ vetare käyttää veto-oikeutta vetovoima /vˈetovˌoima/ illecebra magnetismin aiheuttama voima; magneetin taipumus vetää ferriittisiä kappaleita puoleensa veturinkuljettaja /vˈeturˌiŋkuljˌetːaja/ māchinātor työkseen veturia ajavan henkilön ammattinimike; veturimies vety /vˈety/ hydrogenium kevyin epämetallinen alkuaine, kemiallinen merkki H vetäytyä /vˈetæytˌyæ/ pedem referre siirtyä syrjään, luopua pelistä tai pelitilanteesta; mennä kuoreensa; mennä talviunille tms. vetää /vˈetæː/ trahō liikuttaa itseään kohti tai mukanaan, kuljettaa perässään; repiä päistä pidemmäksi tai auki viallinen /vˈiallɪnen/ mendōsus esine tai asia, jossa on jokin vika videonauhuri /vˈideonˌauhurɪ/ magnetoscopium laite, jolla tallennetaan elektronista liikkuvaa kuvaa (videota) ja ääntä magneettiselle videonauhalle videopeli /vˈideˌopelɪ/ electronicus pelikonsolilla pelattava elektroninen peli viedä /vˈiedæ/ 1. fero siirtää joku taikka jokin johonkin, kuljettaa ajoneuvolla 2. ducere 2. saattaa johonkin olotilaan 3. johdattaa tanssissa 3. surpō varastaa 4. sumere harjoittaa vientiä viehe /vˈiehe/ illecebra siimaan kiinnitettävä kalastusväline, jonka koukkuun tai koukkuihin houkutellaan petokalaa tarttumaan viejä /vˈiejæ/ ducere henkilö, joka päättää tanssiparin liikkeistä viemäri /vˈiemærɪ/ cloāca putki tai muu reitti jäteveden pois johtamista vasten vieraannuttaminen /vˈieraːnnˌutːamɪnen/ aliēnātiō menettely, jossa lapsen kanssa asuva lapsen huoltaja pyrkii vanhempien erottua eri tavoin estämään lapsen tapaamiset toisaalla asuvan vanhemman kanssa vieraanvarainen /vˈieraːnvarˌainen/ hospitālis joka ottaa mielellään vieraita vastaan ja/tai suhtautuu heihin ystävällisesti ja huomaavaisen anteliaasti vieraanvaraisuus /vˈieraːnvarˌaisuːs/ hospitium se, että on vieraanvarainen vierailija /vˈierailˌija/ adventor henkilö, joka vierailee jossakin vierailla /vˈierailla/ visitare käydä jossakin vierailu /vˈierailu/ vīsitō jonkun käynti jossakin kutsuttuna tai muusta aloitteesta vierailijana vieras /vˈieras/ alienus, barbarus (kielestä) joka ei ole äidinkieli vieras pääoma /vˈieras pˈæːoma/ debitum yrityksen käyttöön sen ulkopuolisten tahojen antamaa pääomaa, johon aina kohdistuu takaisinmaksuvelvollisuus, toisin kuin omaan pääomaan vierashuone /vˈierashˌuone/ hospitāle kodin huone, jossa vieraat voivat yöpyä vieraskielinen /vˈieraskˌielɪnen/ advena vieraalla eli muulla kuin äidinkielellä kirjoitettu vierasperäinen /vˈierasperˌæinen/ advena vieraasta kulttuurista peräisin oleva; ulkomainen viesti /vˈiestɪ/ nuntius sanoma, kirjallinen tai suullinen asian tiedottaminen toiselle viestin /vˈiestɪn/ mediocris viestinnän väline, median väline viestintä /vˈiestɪntæ/ communicatio sanomien välittäminen, merkitysten tuottaminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen vietellä /vˈietellæ/ 1. tentō saada joku tekemään jotakin katumusta aiheuttavaa tai moitittavaa 2. seducere saada joku tekemään jotakin seksuaalista kanssaan vietnam /vˈietnam/ vietnamensis pääasiassa Vietnamissa puhuttava kieli (kielilyhenne: vi) vietnamilainen /vˈietnamɪlˌainen/ vietnamensis Vietnamista peräisin oleva tai Vietnamiin liittyvä vietnamilainen /vˈietnamɪlˌainen/ vietnamensis pysyvästi Vietnamissa asuva henkilö viettelijä /vˈietːelˌijæ/ corruptor henkilö, joka viettelee viettää /vˈietːæː/ 1. celebrō juhlia, juhlistaa 2. clīvus olla kalteva viha /vˈiha/ odium, invidia jkt tai jtak kohtaan tunnettu voimakas vastenmielisyyden tunne tai suuttumus vihainen /vˈihainen/ iratus vihaa tunteva, kiukkuinen vihamielinen /vˈihamˌielɪnen/ alienus vastustava, syrjivä asenne jotakuta kohtaan vihamielisyys /vˈihamˌielɪsyːs/ hostilitas se, että on vihamielinen; vihamielinen suhtautuminen vihannes /vˈihannes/ olus, holus mehevä kasvi, jonka lehtiä, juuria, vartta tai kukkia käytetään ravinnoksi tuoreena tai kypsennettynä vihanneskrassi /vˈihannˌeskrassɪ/ lepidium nopeakasvuinen kirpeänmakuinen yrtti (Lepidium sativum), jonka nuoria versoja käytetään vihantana ruoan maustamiseen vihanpito /vˈihampˌito/ invidia voimakas epäsopu ihmisten tai ihmisryhmien välillä vihata /vˈihata/ odisse tuntea vihaa jkta kohtaan viheriö /vˈiherˌiø/ immītis golfradan reikää ympäröivä alue, jolla on erityisen hyvin hoidetty nurmi vihertävä /vˈihertˌævæ/ pallens sellainen, jossa on vihreää vihje /vˈihje/ cuspis neuvo, jonka on tarkoitus edistää esimerkiksi tehtävän suorittamista tai auttaa vedonlyönnissä vihkiminen /vˈihkɪmɪnen/ 1. nūptiae avioliiton vahvistaminen; uskonnollinen vihkitoimitus, hääseremonian osa 2. receptio virkaan asettaminen vihko /vˈihko/ commentārius paperiarkeista tehty pehmeäkantinen nidos vihne /vˈihne/ arista heinäkasvien siemenessä oleva okanen vihollinen /vˈihollɪnen/ hostis osapuoli, joka pyrkii tuhoamaan toisen vihollisuus /vˈihollɪsuːs/ hostīlitas vihollisina olemisen tila ja sen seuraamukset vihreä /vˈihreæ/ 1. viridis, virditas väriltään vihreä 2. viridis 2. luonnon arvoja ja ympäristöä varjeleva 3. vehreä, vehmas vihreä /vˈihreæ/ virditas, viridis vihreä väri vihreä tee /vˈihreæ tˈeː/ thea viridis teepensaan lehtiä, jotka ovat hapettuneet vain vähäisesti vihurirokko /vˈihurɪrˌokːo/ rubeola viruksen aiheuttama kuumetauti, joka on herkästi tarttuva ja aiheuttaa punaläiskäistä ihottumaa vihvilä /vˈihvɪlæ/ iuncus jokin vihviläkasvien heimoon kuuluvan suvun () yleensä monivuotisista kasveista viidennes /vˈiːdennes/ quintus yksi viidesosa viihde /vˈiːhde/ oblectāmen yleisnimi kevyelle ajanvietteelle, tapahtumille, esityksille tai toiminnoille, joiden tarkoitus on tuottaa huvia tai mielihyvää yksittäiselle ihmiselle tai suuremmalle yleisölle viihdyttää /vˈiːhdytːæː/ oblectō saada viihtymään viihtyä /vˈiːhtyæ/ sentire tuntea olonsa viihtyisäksi viikate /vˈiːkate/ falx maataloustyökalu, jolla niitetään esimerkiksi heinää ja viljaa viikko /vˈiːkːo/ septimana, hebdomas seitsemän päivän jakso viikonloppu /vˈiːkonlˌopːu/ septimana vergens viikonvaihde, viikon viimeiset päivät eli lauantai ja sunnuntai, joskus myös perjantai (lyh. vkl) viikonpäivä /vˈiːkompˌæivæ/ dies hebdomadis nimetty päivä viikosta, joita on seitsemän kappaletta viikset /vˈiːkset/ mustāceus ylähuulessa nenän ja suun välissä sijaitseva karvoitus, huuliparta viiksi /vˈiːksɪ/ saeta yksi eräiden eläinten suun vieressä kasvavista pitkistä karvoista viikuna /vˈiːkuna/ ficus sen hedelmä, jota syödään varsinkin kuivattuna viila /vˈiːla/ lima erilaisten materiaalien työstöön käytettävä tiheäänhammastettu, tankomainen lastuava käsi- tai konetyökalu viilata /vˈiːlata/ līmō tasoittaa pintaa viilaa apuna käyttäen viileä /vˈiːleæ/ frigidulus 2. lämpötilaltaan verrattain alhainen 3. kylmähermoinen, rauhallinen viilto /vˈiːlto/ curto 2. viiltämisestä syntynyt vahinko, mahdollisesti avohaava 3. viiltämisen toteutus tai tapahtuma viime /vˈiːme/ novissimus edellinen, edeltävä, äskeinen viimeaikainen /vˈiːmeˌaikainen/ nūperus vähän aikaa sitten tapahtunut viimein /vˈiːmein/ denique odotuksen jälkeen, lopulta viimeinen /vˈiːmeinen/ ultimus sellainen, jonka jälkeen ei tule enää yhtään viimeinen /vˈiːmeinen/ ultimus se tai hän, joka tulee viimeisenä tai jää viimeiseksi viimeisin /vˈiːmeisɪn/ novissimus uusin viimeksi /vˈiːmeksɪ/ 1. antiquus edellisen kerran, toistaiseksi viimeiseksi tapahtuneella kerralla 2. denique lopuksi, viimeiseksi viina /vˈiːna/ ebriamen 2. tislaamalla valmistettu, juotavaksi laimennettu vahva alkoholijuoma 3. mikä tahansa alkoholijuoma viini /vˈiːnɪ/ 1. vinum, merum viinirypäleistä tai toisinaan marjoista tai hedelmistä käyttämällä valmistettava alkoholijuoma 2. pharetra nuolikotelo viiniköynnös /vˈiːnɪkˌøynnøs/ vinea mikä tahansa viiniköynnöksien sukuun () kuuluva viiniköynnöskasvien heimon () laji tai sellaisen yksilö viinimarja /vˈiːnɪmˌarja/ ribes herukka viinirypäle /vˈiːnɪrˌypæle/ uva rypäleittäin kasvava viiniköynnöksen marjamainen hedelmä, josta valmistetaan mm. viiniä, rusinoita ja rypälemehua viinitila /vˈiːnɪtˌila/ vinetum maatila, jolla viljellään ja usein valmistetaan viiniä viinitynnyri /vˈiːnɪtˌynnyrɪ/ dolium tynnyri, jota käytetään viinin kuljettamiseen ja varastoimiseen viiriäinen /vˈiːrɪˌæinen/ coturnix fasaanin sukuinen kanalintu, jota tarhataan munien takia ja metsästetään lihaksi viisaasti /vˈiːsaːstɪ/ sapienter viisaalla tavalla, järkevästi, ymmärrystä käyttäen viisas /vˈiːsas/ sapiens joka tietää, osaa tai ymmärtää paljon asioita viisaudenhammas /vˈiːsaudˌenhammas/ dens sapientiae takimmainen molaari ylä- tai alaleuassa; niitä on yhteensä neljä kappaletta ja ne puhkeavat noin 20 ikävuoden tienoilla viisaus /vˈiːsaus/ sapientia 2. syvällinen tieto ja ymmärrys 3. viisas ajatus tai neuvo; aforismi viisto /vˈiːsto/ obliquus muussa kuin suorassa kulmassa vertailusuuntaan nähden viitata /vˈiːtata/ alludere enteillä jotakin viitekehys /vˈiːtekehys/ compāgēs jnk asian tarkastelussa käytettävät lähtökohdat, oletukset yms. viitonen /vˈiːtonen/ 1. quinque viiden numero, numero 5; numerolla viisi merkitty tai järjestetty 2. quīnque viiden euron tai muun rahayksikön arvoinen kolikko tai seteli viitsiä /vˈiːtsɪæ/ possum olla jollakulla voimia ja riittävästi tahtoa tehdä jotakin, niin että oikeasti tekee; suostua, vaivautua tekemään jotakin, välittää (tehdä jotakin), (jotakuta) huvittaa (tehdä jotakin) viitta /vˈiːtːa/ 1. pallium harteilla pidettävä hihaton vaatekappale 2. scutum merkiksi pystytetty seiväs, karahka tms. viittaus /vˈiːtːaus/ contenance käden nosto eleenä huomion merkiksi, viittaaminen viittoma /vˈiːtːoma/ signum viittomakielen ele, sanaa vastaava yksikkö viittomakieli /vˈiːtːomakˌielɪ/ linguae gesticulatoriae Useimmiten kuuroille suunnattu kieli, jossa kielellinen viesti ilmaistaan viittomalla käyttäen käsite-, sana- tai merkkiviittomia. Viestiä elävöitetään ja sävytetään eleiden ja ilmeiden avulla. Viittomakieli on itsenäinen kieli, eikä vain tapa välittää puhutun kielen viestejä. viiva /vˈiːva/ linea muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms. viivoitin /vˈiːvoitɪn/ rēgula suorien viivojen piirtämiseen käytettävä väline viivyttely /vˈiːvytːˌely/ morōsitās viivytteleminen viivytys /vˈiːvytys/ cunctor jokin joka viivyttää vika /vˈika/ culpa 2. toimintahäiriö 3. virhe, puute vikkelä /vˈikːelæ/ celer nopea vikkelästi /vˈikːelˌæstɪ/ celer vikkelällä tavalla vilja /vˈilja/ frumentum ryhmä siemenkasveihin kuuluvia heinäkasveja, joiden siemeniä eli jyviä käytetään ravinnoksi vilja-aitta /vˈiljaˈaitːa/ pānārium viljan merkittävä tuotantoalue, josta viljaa kuljetetaan kaupunkeihin (usein viittaa historiaan) viljasato /vˈiljasˌato/ dēmetō vilja, joka viljelyksiltä saadaan talteen viljavarasto /vˈiljavarˌasto/ grānārium viljan varasto viljelijä /vˈiljelˌijæ/ agricola henkilö, joka viljelee jotakin viljellä /vˈiljellæ/ colo harjoittaa maanviljelyä, myös kasvattaa kasveja kasvihuoneessa tai puutarhassa viljelmä /vˈiljelmæ/ 1. plantatio 2. yhdestä tai useammasta maarekisteritilasta tai sellaisen osasta muodostuva maataloudellinen kokonaisuus, jota hoidetaan yhdestä talouskeskuksesta 3. yksittäisen kasvilajin viljelyala; ko. kasvit kokonaisuutena 2. cultūra näytetarkoituksiin kasvatettava eliö tai kudos vilkas /vˈilkas/ 1. acer eloisa, energinen 2. occupatus runsaasti liikennettä, ihmisiä, liikettä sisältävä; kiireinen villa /vˈilla/ lana pitkäkarvaisista eläimistä saatava kuitu, jota käytetään tekstiilien raaka-aineena villainen /vˈillainen/ velle villasta valmistettu villakuore /vˈillakˌuore/ capellanus (eläintiede) lota, Pohjois-Atlantissa elävä kuorekala. villapaita /vˈillapˌaita/ thorax villalangasta valmistettu paita villi /vˈillɪ/ saevus sellainen, joka elää luonnonvaraisena; kesytön, villiintynyt villi /vˈillɪ/ saevus luonnonvaraistaloudessa elävä, ei-korkeakulttuurisen kansan jäsen villisika /vˈillɪsˌika/ aper metsäkarju, kesyn sian villinä elävä kantamuoto vilpillinen /vˈilpɪllɪnen/ mendāx petollinen, valheellinen vilpitön /vˈilpɪtøn/ verus aito, rehellinen, jolla ei ole taka-ajatuksia vilppi /vˈilpːɪ/ fraus epärehellinen teko (muiden harhauttamiseksi), harhautus, lievä petos viluinen /vˈilwɪnen/ algeo viluissaan oleva, vilua tunteva vino /vˈino/ declivis sellainen, joka ei ole pystysuora, eikä vaakasuora; kalteva, vinossa oleva, kallellaan oleva vinoneliö /vˈinonˌelɪø/ diamantis (geometria) tasasivuinen, vinokulmainen suunnikas vinssi /vˈinssɪ/ sucula kone, nosto- tai vetolaite, jossa vetävä vaijeri tai köysi kiertyy pyörivän telan ympäri violetti /vˈiolˌetːɪ/ ianthinus väriltään violetti, violetin värinen, sinipunainen violetti /vˈiolˌetːɪ/ ianthinus violetti väri:    vipu /vˈipu/ vectis yksinkertainen mekaaninen kone, missä matka muutetaan voimaksi virallinen /vˈirallɪnen/ praepositus jonkin tunnustetun tai julkisen tahon vahvistama virallisesti /vˈirallɪsˌestɪ/ officialiter siten, että on virallinen viranomainen /vˈiranomˌainen/ auctoritas valtiota tai kuntaa edustava ja valtion määräyksiä noudattava instituutio virasto /vˈirasto/ ministerium yhtenäisesti johdettu pysyvä julkinen yksikkö, jossa työskentelee useita viran- tai toimenhaltijoita muodostaen jonkin viranomaisen vire /vˈire/ nota heikko tuulenhenkäys, tuulahdus virhe /vˈirhe/ error vahingossa väärin mennyt tai tehty asia, erehdys virheellinen /vˈirheːllɪnen/ 1. erroneus sellainen, jossa on virhe 2. perperus sellainen, joka on väärä (vastaus tms.) 3. mendōsus päättelyketjultaan väärä virittää /vˈirɪtːæː/ canor säätää soitin oikeaan vireeseen, säätää soittimen kielet soimaan halutulla äänenkorkeudella virka /vˈirka/ officium yksittäinen, pysyväksi tarkoitettu tehtävä ja erillisellä päätöksellä ko. tehtävän hoitamiseksi julkisoikeudelliseen yhteisöön perustettu palvelussuhde virkailija /vˈirkailˌija/ conductus alemmista virkamiehistä ja yksityisyritysten toimihenkilöistä virkamies /vˈirkamies/ official valtion, kunnan tai kirkon palveluksessa oleva viranhaltija, mies tai nainen virke /vˈirke/ sententia yhden tai useamman yhteenkuuluvan lauseen muodostama kielellisen ilmaisun kokonaisuus virkeä /vˈirkeæ/ alacer pirteä, levännyt virkistys /vˈirkɪstys/ āvocāmentum virkistäminen virna /vˈirna/ ervum jokin virnojen () sukuun kuuluva hernekasvi(laji) viro /vˈiro/ lingua Estonica Virossa puhuttava itämerensuomalaisiin kieliin kuuluva suomalais-ugrilainen kieli, eesti; kielitunnus: et virolainen /vˈirolˌainen/ Estonicus Virosta peräisin oleva tai Viroon liittyvä virolainen /vˈirolˌainen/ Estonicus pysyvästi Virossa asuva henkilö virrata /vˈirrata/ fluere (nesteestä) liikkua virsi /vˈirsɪ/ psalmus runomittainen hengellinen laulu virta /vˈirta/ 1. riparia iso(hko) joki 2. aestus 2. veden virtaus joessa, salmessa tms. 3. muun nesteen tai kaasun virtaus 3. fluxus jatkuvana tapahtuva asia virtaaminen /vˈirtaːmɪnen/ fluens erilaisten vaikutusten seurauksena syntyvien virtausten jatkuvuuden tila virtahepo /vˈirtahˌepo/ hippopotamus suurikokoinen laumoissa elävä afrikkalainen nisäkäs (Hippopotamus amphibius), kasvinsyöjä, joka viettää suurimman osan päivästä vedessä virtapiiri /vˈirtapˌiːrɪ/ circuitus sähköenergian siirtymisen mahdollistava sähköä tuottavien, johtavien ja kuluttavien komponenttien muodostama kokonaisuus tai tällaisen osa virtsa /vˈirtsa/ urina elimistön kuona-aine, joka muodostuu munuaisissa ja kulkeutuu sieltä virtsajohdinta pitkin virtsarakkoon, josta se poistuu virtsaputkia pitkin virtsattaessa virtsamyrkytys /vˈirtsamˌyrkytys/ uraemia yleensä munuaissairauden seurauksena muodostuva aineenvaihdunnallinen myrkytystila virtsaputken suu /vˈirtsapˌutken sˈuː/ meatus urinarius virtsaputken ulostulo kehon ulkopuolelle virtsaputki /vˈirtsapˌutkɪ/ urethra putkimainen elin, jota myöten virtsa poistuu elimistöstä; miehillä huomattavasti pidempi kuin naisilla virtsarakko /vˈirtsarˌakːo/ vēsīca häpyluun takana sijaitseva sidekudoksen, limakalvon ja sileän lihaksen muodostama, virtsaamisten väliaikoina virtsaa säilyttävä pussimainen elin virtsata /vˈirtsata/ mingo tyhjentää virtsarakkonsa virtuaalinen /vˈirtuˌaːlɪnen/ virtualis tietokoneella luotuun todentuntuiseen simulaatioon kuuluva virtuaalitodellisuus /vˈirtuˌaːlɪtodˌellɪsuːs/ realitas virtualis tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla luotu keinotekoinen ympäristö virus /vˈirus/ virus proteiinikuoren ympäröimä RNA:n tai DNA:n pätkä, joka kykenee lisääntymään elävän solun sisällä käyttämällä hyväkseen sen tuotantojärjestelmiä virvatuli /vˈirvatˌulɪ/ ignis fatuus suoperäisen maan pinnalla näkyvä vähäinen liekki, joka syntyy maasta nousevan suokaasun palaessa; sama kuin aarnituli virvoitusjuoma /vˈirvoitˌusjuoma/ tata virvokkeena nautittava alkoholiton, yleensä tehdasvalmisteinen hiilihapollinen tai hiilihapoton juoma visentti /vˈisentːɪ/ Bos bonasus eurooppalainen biisoni, visiiri /vˈisɪːrɪ/ vezirus virkamies osmaniajan Turkissa visio /vˈisɪo/ somnium tulevaisuuden näkemys, myös tulevaisuuden tahdottu yksi tila vismutti /vˈismutːɪ/ bisemutum metallinen alkuaine, tunnus Bi visuaalinen /vˈisuˌaːlɪnen/ oculorum näkyvä, nähtävä, näköaistiin liittyvä vitsailla /vˈitsailla/ iocor esittää asia leikkisästi, kertoa vitsejä vitsi /vˈitsɪ/ iocus kirjallinen tai suullinen lyhyt humoristinen kertomus vitsikäs /vˈitsɪkæs/ facētus hauska, hupaisa vittu /vˈitːu/ cunnus naisen ulkosynnyttimet vittuilija /vˈitːwɪlˌija/ futūtor henkilö, joka vittuilee vitun /vˈitun/ futūtiō korostava sana vitutus /vˈitutus/ molestia se, että jokin harmittaa suuresti viuhka /vˈiuhka/ flabellum säleistä ja paperista tai kankaasta tehty, suppuun painuva esine, jolla leyhytellään ilmavirralla kasvoja viulisti /vˈiulɪstɪ/ violinistus viulun soittaja viulu /vˈiulu/ violina 4-kielinen, korkeaäänisin jousisoitin, jolla on keskeinen asema kamari- ja klassisessa orkesterimusiikissa vivuta /vˈivuta/ vectis vääntää vipuvarren avulla vohkia /vˈohkɪa/ surpō viedä toisen omaisuutta luvatta vohla /vˈohla/ haedus vuohen poikanen voi /vˈoi/ butyrum kermasta kirnuttu kiinteä ravintorasva voida /vˈoida/ posse kyetä, pystyä tai saattaa tehdä jotakin voihappo /vˈoihapːo/ acidum butyricum karboksyylihappoihin kuuluva etovan hajuinen orgaaninen yhdiste (molekyylikaava C₄H₈O₂, rakennekaava CH₃CH₂CH₂-COOH) voihkia /vˈoihkɪa/ gemitus valittaa tuskissaan voikukka /vˈoikukːa/ dens leonis (erityisesti) eräs voikukkien sukuun kuuluva mykerökukkaiskasvien laji () tai sen yksilö voima /vˈoima/ fortitudo 2. vuorovaikutus, joka aiheuttaa kiihtyvyyden tai paikallaan pysymisen 3. ihmisen vahvuus voimakas /vˈoimakas/ 1. potens henkilö, eläin, moottori tms. jolla on paljon fyysistä voimaa 2. fortis intensiivinen, vaikuttava, vahva aromiltaan voimakkaasti /vˈoimakːˌaːstɪ/ maxime korostetulla voimalla, suurella intensiteetillä voimalaitos /vˈoimalˌaitos/ officina energetica sähkön ja/tai lämmön tuotantolaitos, yleisimmin sähkövoimalaitos voimasana /vˈoimasˌana/ exsecratio vihan purkamiseen tai jonkin asian korostamiseen käytettävä, karkea ja yleensä sopimattomana pidettävä sana; kirosana voimaton /vˈoimaton/ impotens jolla ei voimaa voimattomuus /vˈoimatːomuːs/ impotentia 2. se, että on voimaton; voimien puute, jaksamattomuus 3. vaikutusmahdollisuuksien puute voimistaa /vˈoimɪstaː/ argo saada voimistumaan, tehdä vomakkaammaksi voimisteluteline /vˈoimɪstˌelutˌelɪne/ apparātus telinevoimistelussa käytettävä teline voitokas /vˈoitokas/ victor voittoja saavuttava voitonpäivä /vˈoitompˌæivæ/ Dies Victoriae toisen maailmansodan Euroopan taisteluiden päättymisen (1945) vuosipäivä. Eri maissa 8. tai 9. toukokuuta. voittaa /vˈoitːaː/ supero olla jkta parempi jssk kilpailussa voittaja /vˈoitːaja/ victor joka on voittanut jotain voittamaton /vˈoitːamaton/ invictus sellainen, jota ei voi voittaa voitto /vˈoitːo/ victoria taistelussa tai sodassa saavutettava vihollisen lyöminen vokaali /vˈokaːlɪ/ vocalis (yleensä) soinnillinen äänne, jota äännettäessä ilmavirta pääsee etenemään esteettä suun keskilinjalla ja joka voi toimia tavun ytimenä vokalisti /vˈokalˌistɪ/ vocalistus sanoitettuja tai sanoittamattomia säveliä omalla äänellään tuottava henkilö, erityisesti yhtyeen laulaja tai laulusolisti vokatiivi /vˈokatˌiːvɪ/ vocātīvus eräissä kielissä oleva substantiivin sijamuoto, jossa puhuttelun kohteena oleva on; puhuttelusija. Vokatiivia käytetään myös huudahduksissa. volaarinen /vˈolaːrɪnen/ volaris kämmenen puoleinen volframi /vˈolframɪ/ wolframium hopeanvalkea metallinen alkuaine, kemiallinen merkki W votka /vˈotka/ vodca vodka, kirkas maustamaton viina vouti /vˈoutɪ/ ballivus Pohjoismaissa kuninkaan virkamiehestä käytetty nimitys vulgaarilatina /vˈulɡaːrˌilatˌina/ lingua Latina vulgaris latinan kielen puhuttu muoto, kansan käyttämä kieli, josta ovat kehittyneet romaaniset kielet, vastakohtana kirjallisuuden klassiselle latinalle vulva /vˈulva/ vulva, baga, heunceut häpy, naisen ulkoiset sukupuolielimet vuo /vˈuo/ flumen kentän vaikutus pinnan läpi vuode /vˈuode/ lectus, cubile, lectulus valmistettu, yleensä pehmustettu makuupaikka, tavallisesti sängyssä vuodenaika /vˈuodenˌaika/ hora vuoden osa, joka perustuu säätilan säännölliseen vaihteluun vuohi /vˈuohɪ/ capra onttosarvinen sorkkaeläin (Caprinae), jonka uroksilla on tyypillisesti suuret sarvet. vuohinen /vˈuohɪnen/ camba hevoseläimen jalan osa kavion ja vuohisnivelen välissä, ruunun yläpuolella vuokra /vˈuokra/ scissūra 2. lainattavan asian omistajalle sen käytöstä maksettava korvaus 3. asunnon vuokra vuokraaja /vˈuokraːja/ inquilīnus henkilö tai muu taho, joka vuokraa jotakin joltakin; vuokranottaja vuokrakasarmi /vˈuokrakasˌarmɪ/ insula tyypillisesti suuri yksinomaan vuokrahuoneistoja sisältävä asuinrakennus; vuokra-asumista varten rakennettu rakennus, jonka useat vuokrattavat huoneistot ovat erityisesti keskenään samanlaisia, vuokratuoton maksimoivasti rakennettuja ja varustukseltaan vähimmäistasoa vuokranantaja /vˈuokranˌantaja/ locātor henkilö tai muu taho, joka antaa jotain vuokralle vuokrata /vˈuokrata/ 1. scissūra ottaa jokin omaan käyttöön maksamalla omistajalle korvaukseksi vuokraa 2. conducere antaa jokin toisen käyttöön korvauksena saatavaa vuokraa vastaan vuoksi /vˈuoksɪ/ fluctus vuoroveden korkein vaihe, nousuvesi vuolla /vˈuolla/ caelō irrottaa mekaanisesti leikkaamalla lastuja vuorenhuippu /vˈuorenhwˌipːu/ apex vuoren korkein kohta vuori /vˈuorɪ/ mons pinnanmuodostuma, hyvin suuri ja korkea, yleensä kallioinen vuorijono /vˈuorɪjˌono/ iugum jonomainen muodostelma vuoria vuoristo /vˈuorɪsto/ montana useiden toisiinsa liittyvien selvästi erottuvien vuorien muodostama alue vuoristolainen /vˈuorɪstolˌainen/ oribata vuoristoisella seudulla asuva henkilö, vuoriston asukas vuoro /vˈuoro/ torqueō jollekin määrätty määräaika, tai sallittu hetki teolle, esimerkiksi pelissä tai keskustelussa vuorokausi /vˈuorokˌausɪ/ dies valoisan ja pimeän vaihtelun jakso, 24 tunnin aika edellisestä keskiyöstä seuraavaan keskiyöhön, yö ja päivä, Maan pyörähdys akselinsa ympäri vuoropuhelu /vˈuoropˌuhelu/ colloquium vastavuoroinen keskustelu kahden osapuolen välillä vuorottelu /vˈuorotːˌelu/ mutatio vuorottain, vuorojärjestyksessä tapahtuva toiminta vuorovaikutus /vˈuorovˌaikutus/ interaction kahden (tai useamman) välinen molemminsuuntainen vaikutus, keskinäinen vaikutus vuorovesi /vˈuorovˌesɪ/ aestus Maan liikkeistä Aurinkoon nähden ja samanaikaisesti Kuun liikkeistä Maahan nähden aiheutuvien vetovoimien aiheuttama jaksoittainen merenpinnan vaihtelu. Kuun liikkeillä on ilmiöön ratkaiseva vaikutus. vuosi /vˈuosɪ/ annus aika, jossa Maa kiertää Auringon (lyh. v. tai SI-järjestelmässä a); tätä seuraava ajanlaskun yksikkö vuosikymmen /vˈuosɪkˌymmen/ decennium kymmenen vuotta kestävä ajanjakso; erityisesti sellaiset vuosiluvut, jotka ovat viimeistä numeroa lukuun ottamatta samat (esimerkiksi 1960–1969) vuosisata /vˈuosɪsˌata/ saeculum sadan vuoden jakso, erityisesti sellaiset vuosiluvut, joiden alkuosat (numerot kahta viimeistä lukuun ottamatta) ovat samat vuosittain /vˈuosɪtːain/ quotannīs joka vuosi tapahtuva vuosittainen /vˈuosɪtːˌainen/ annuus sellainen mikä esiintyy tai tapahtuu joka vuosi vuosituhat /vˈuosɪtuhat/ millennium ajanjakso, joka kestää tuhat vuotta vuota /vˈuota/ corium kuolleesta eläimestä nyljetty raakanahka vuotaa /vˈuotaː/ 1. fluere valua nestettä reiästä 2. pereo välittää salaista tietoa toiselle osapuolelle vuoto /vˈuoto/ 1. effluvium vuotaminen, kaasun tai nesteen yleensä tarkoitukseton tihkuminen tai valuminen huokosista, raoista tai rei’istä 2. fuga salaiseksi tarkoitetun tiedon päätyminen julkisuuteen vuotuinen /vˈuotwɪnen/ anniversārius jokavuotinen, vuosittainen vyyhti /vˈyːhtɪ/ mataxa lanka, naru, köysi tai kaapeli kiedottuna kehän muotoon vyö /vˈyø/ balteus vyötäröllä pidettävä vaatekappale, jolla voidaan sitoa esim. housut tai hame pysymään paremmin päällä ja koristeena vyöhyke /vˈyøhyke/ plaga ominaisuuksien, käyttötarkoituksen, hallinnoinnin tms. mukaan määritelty jotenkin rajallinen alue, seutu, sektori tai pinta vyötärö /vˈyøtærø/ vita uuma, vartalon kapea kohta lantion yläpuolella vatsan korkeudella vähentää /vˈæhentæː/ 1. minuere ottaa pois, pienentää määrällisesti 2. dēdūcō tehdä vähennyslaskun merkitty laskutoimitus vähintään /vˈæhɪntæːn/ saltem ei vähempää kuin, ainakin (yhtä paljon) vähämielisyys /vˈæhæmˌielɪsyːs/ imbecillitas (lääketiede, vanhentunut) se, että on vähämielinen vähän /vˈæhæn/ 1. non multus (ainoastaan) pienessä määrin tai muutama kappale jotakin 2. paulum jonkin verran, hiukan, niukasti vähäpuheinen /vˈæhæpuhˌeinen/ pācō sellainen, joka puhuu vähän vähäpätöinen /vˈæhæpætˌøinen/ pusillus merkitykseltään lähes olematon väijytys /vˈæijytys/ īnsidiae vastapuolen kulkureitille valmisteltu hyökkäys väite /vˈæite/ argumentatio kielellinen ilmaus, jonka suhteen kysymys totuudesta ja epätotuudesta on tietyin edellytyksin mielekäs väitellä /vˈæitellæ/ concitare esittää väitteitä ja puolustaa niitä sekä pyrkiä kumoamaan osapuolten väitteitä, kiistellä väittely /vˈæitːely/ disputātiō keskustelu, jossa esitetään vastakkaisia mielipiteitä väittää /vˈæitːæː/ praetentō kertoa asia totena; inttää, vakuuttaa väkevyys /vˈækevyːs/ potestās se, että on väkevä; voima; voimakkuus väkevä /vˈækevæ/ firmus pitoisuudeltaan suuri (liuos) väki /vˈækɪ/ gēns ihmiset tiettynä kollektiivisena kategoriana; ihmisjoukko jonakin yhteisönä, henkilöstönä tms. väkitukko /vˈækɪtˌukːo/ obstinātus itsepäinen, omasta tahdostaan ja mielipiteestään tiukasti kiinni pitävä henkilö väkivalta /vˈækɪvˌalta/ violentia ihmiseen tai ihmisryhmään kohdistuva ruumiillinen tai henkinen vahingoittaminen väkivaltainen /vˈækɪvˌaltainen/ violentus 2. sellainen, joka käyttää väkivaltaa 3. sellainen, jossa käytetään tai johon liittyy väkivaltaa väkivaltaisuus /vˈækɪvˌaltaisuːs/ violentia se, että jk on väkivaltainen väli /vˈælɪ/ 1. inanis tila, matka tai aika, mikä erottaa kaksi asiaa toisistaan 2. differentia merkitys, eri vaihtoehtojen vaikutus 3. intervallum (monikossa) kahden henkilön tai muun toimijan suhteet väliaikainen /vˈælɪˌaikainen/ temporālis toistaiseksi voimassa oleva, ei pysyvä, tilapäinen väliliha /vˈælɪlˌiha/ perineum peräaukon ja sukupuolielimen välinen kehonosa välillinen vero /vˈælɪllɪnen vˈero/ vectigal verokohteen tuotosta muulta kuin tuotonsaajalta kannettava vero poiketen välittömästä verosta välilyönti /vˈælɪlˌyøntɪ/ spatium sanaväli konekirjoitetussa tekstissä välimatka /vˈælɪmˌatka/ distantia kahden paikan tai asian välinen etäisyys välimerkki /vˈælɪmˌerkːɪ/ nota kirjoitusmerkki, jolla teksti jaetaan sanaryhmiin ymmärtämisen helpottamiseksi. V välimies /vˈælɪmies/ disceptātor riidan ratkaisijana toimiva henkilö väline /vˈælɪne/ instrūmentum esine tai instrumentti, jolla tehdään jotain välinpitämätön /vˈælɪmpˌitæmætøn/ incūriōsus sellainen, joka ei osoita kiinnostusta; piittaamaton välipala /vˈælɪpˌala/ merenda pieni ateria, joka syödään vuorokauden pääasiallisten aterioiden välissä välipuhe /vˈælɪpˌuhe/ compectum suullinen tai kirjallinen sopimus, joka usein sisältää varauksia välittyä /vˈælɪtːˌyæ/ inveniō tulla perille välittäjä /vˈælɪtːˌæjæ/ 1. mangō välimies, henkilö, joka välittää jotakin 2. agaga sovittelija, henkilö, joka välittää jossakin asiassa 3. mercator luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka myy tavaraa tai palveluita Euroopan unionin jäsenmaassa tai vie niitä unionin jäsenmaasta toiseen myytäväksi välittää /vˈælɪtːæː/ 1. vectō toimittaa jonkin välityksellä 2. amare tykätä, pitää; tuntea kiinnostusta tai huolta jostakusta 3. accuro pitää huolta 4. attingō ottaa huomioon; antaa jnk vaikuttaa emotionaalisesti t. fyysisesti itseen 5. intercedo sovitella osapuolten välejä, olla puolestapuhujana, toimia välikätenä, olla yhdyssiteenä välittömästi /vˈælɪtːømˌæstɪ/ actūtum ilman ajallista viivettä, heti välitunti /vˈælɪtˌuntɪ/ cōnfringō koulussa oppituntien välissä oleva tauko välityspalvelin /vˈælɪtˌyspalvelɪn/ vicāria palvelin, johon opetaan yhteys varsinaisen resurssin lisältävän palvelimen sijaan, ja joka välittää liikenteen oikealle palvelimelle välitön vero /vˈælɪtøn vˈero/ vectigal suoraan maksettava vero erotuksena välillisestä verosta väljä /vˈæljæ/ 1. laxus sellainen, joka ei ole tiukka, jossa on runsaasti liikkumatilaa 2. aperio sellainen, jota äännettäessä kielen selkä on matalalla, jolloin väylä on hyvin avoin väljähtyä /vˈæljæhtˌyæ/ plānus menettää hiilihapponsa (juomasta) välttämättä /vˈæltːæmˌætːæ/ necessarie ehdottomasti, ilman muuta välttämätön /vˈæltːæmætøn/ necesse sellainen, joka täytyy tehdä, kohdata tms. välttävä /vˈæltːævæ/ pervius riittävä, hyväksyttävä välähdys /vˈælæhdys/ coruscare välähtäminen välähtää /vˈælæhtæː/ 1. fulgēre heijastaa tai tuottaa valoa lyhyen aikaa 2. battuo saada äkillinen ajatus väri /vˈærɪ/ color silmään tulevan näkyvän valon spektrin muotoa jäljittelevä subjektiivinen näköaistimus värikynä /vˈærɪkˌynæ/ color värillinen puinen kynä värisaflori /vˈærɪsˌaflorɪ/ cnecos yksivuotinen ruohovartinen mykerökukkainen kasvi, jonka kukista saadaan oranssia väriainetta ja siemenistä terveellisenä pidettyä öljyä värisevä /vˈærɪsˌevæ/ tremebundus sellainen, joka värisee tai saattaa väristä värisyttää /vˈærɪsˌytːæː/ commoveō saattaa värisemään värjätä /vˈærjætæ/ tinguō muuttaa jonkin väriseksi; kiinnittää väriä johonkin, varsinkin kankaaseen värttinä /vˈærtːɪnæ/ fūsus langan kehräämisessä käytetty työkalu värttinäluu /vˈærtːɪnæluː/ radius peukalon puoleinen kahdesta kyynärvarren luusta värvätä /vˈærvætæ/ tiro hankkia väkeä osalliseksi toimintaan värväytyä /vˈærvæytˌyæ/ conscrībō liittyä armeijaan värähteleminen /vˈæræhtˌelemɪnen/ vibrātiō värähtelyjen esiintyminen t. tapahtuminen värähtely /vˈæræhtˌely/ vibrātiō (fysiikka) poikittaista tai pitkittäistä liikettä tasapainotilan ympärillä värähtää /vˈæræhtæː/ tremo heilahtaa, tärähtää väsymys /vˈæsymys/ lassitūdō väsyminen, väsyneisyys, väsyneisyyden tunne väsynyt /vˈæsynyt/ fessus levon tai unen tarpeessa oleva; uupunut väsyttävä /vˈæsytːˌævæ/ molestus sellainen, joka väsyttää väsyttää /vˈæsytːæː/ fatīgō saada jonkun henkiset tai ruumiilliset voimat loppumaan, saada väsymään väsyä /vˈæsyæ/ 1. dēfessus menettää henkisiä t. ruumiillisia voimiansa, uupua 2. fatīgātiō säröytyä ja heikentyä toistuvien jännitystilan muutosten seurauksena vävy /vˈævy/ gener oman lapsen aviomies väylä /vˈæylæ/ laophŏrum tiedonsiirtoyhteys, johon voi liittyä useita laitteita vääntää /vˈæːntæː/ 1. curvāmen taivuttaa mutkalle 2. inquīrō kangeta, kammeta väärentäjä /vˈæːrentˌæjæ/ falsārius henkilö joka väärentää; väärennöksen tekijä väärentää /vˈæːrentæː/ ēmentior tehdä väärennös väärin /vˈæːrɪn/ erroneus tarkoituksen vastaisesti, epäasianmukaisesti, väärällä tavalla väärinkäyttö /vˈæːrɪŋkˌæytːø/ abūsiō päihdyttävän lääkeaineen, pesuaineen, kaasusäiliön tms. käyttö päihdeaineena vääryys /vˈæːryːs/ iniūria epäoikeudenmukainen asia väärä /vˈæːræ/ 1. arcuātus sellainen, joka poikkeaa suorasta eli on esimerkiksi mutkalla 2. erroneus 2. ei tarkoitettu, haluttu, toivottu, valittu 3. eettisesti tuomittava 3. perperus paikkansapitämätön, epätosi warrantti /vˈarrantːɪ/ praemandāta option kaltainen johdannainen wieniläinen /vˈienɪlˌæinen/ Vindoboniennse Wienistä peräisin oleva wiki /vˈikɪ/ vici sisällöltään yleisön muokattavissa oleva Internet-sivusto ydin /ˈydɪn/ core 2. esineen sisin tai keskeisin osa; asian keskeisin sisältö 3. atomiydin ydinpommi /ˈydɪmpˌommɪ/ bomba atomica pommi, jossa käytetään ydinreaktiota räjähdyksen aiheuttavana voimana ydinvoimalaitos /ˈydɪnvˌoimalˌaitos/ electrificina nuclearis ydinvoimala; energiaa ydinreaktioilla tuottava voimalaitos yhdenmukainen /ˈyhdenmukˌainen/ uniformis samanlainen kuin jokin toinen tai jotkut toiset yhdennäköisyys /ˈyhdennækˌøisyːs/ effigiēs se, että on yhdennäköinen yhdessä /ˈyhdessæ/ idipsum samassa paikassa, seurassa tai ponnistuksessa yhdiste /ˈyhdɪste/ adunatio unioni, joukko-oppiin liittyvä käsite. Joukkojen A ja B yhdisteeseen kuuluvat ne alkiot, jotka sisältyvät jompaankumpaan tai molempiin joukoista A ja B. yhdistelmä /ˈyhdɪstˌelmæ/ combinatio kahden tai useamman asian yhteen pantu kokonaisuus yhdistys /ˈyhdɪstys/ consortium useiden luonnollisten henkilöiden yhteenliittymä, hallinnollinen organisaatio, joka perustuu näiden henkilöiden keskinäiseen sopimukseen ja sopimuksen perusteella laadittuihin sääntöihin yhdistää /ˈyhdɪstæː/ 1. cōpulō 2. liittää yhteen, tehdä yhdeksi kokonaisuudeksi 3. laittaa yhteyteen, antaa yhteys 2. copulare pitää mielessään loogisessa suhteessa jhk yhdyntä /ˈyhdyntæ/ coitus tapahtuma, jossa penis työnnetään emättimeen tai anukseen ja jossa sitä liikutellaan edestakaisin yhdyssana /ˈyhdyssˌana/ compositio kahden tai useamman sanan (yhdysosan) muodostama sanakokonaisuus, joka muodostetaan liittämällä osat toisiinsa käyttäen tarvittaessa yhdysviivaa; rakenteena kiinteämpi kuin sanaliitto yhdysvaltalainen /ˈyhdysvˌaltalˌainen/ Americanus Yhdysvalloissa asuva, Yhdysvaltain kansalainen yhteenlasku /ˈyhteːnlˌasku/ additio aritmeettinen laskutoimitus, jossa kaksi lukua yhdistetään kolmanneksi luvuksi niin, että ensimmäisen luvun arvo kasvaa toisen luvun verran yhteensä /ˈyhteːnsæ/ idipsum osatekijät summattuna yhteenveto /ˈyhteːnvˌeto/ breviārium lyhyt, tiivistetty kuvaus jostakin laajasta tekstistä, tapahtumasta tms. yhteinen /ˈyhteinen/ communis, vulgaris sellainen, joka on useamman kuin yhden oma tai usealle kuuluva; yhteisomistuksinen; useamman kuin yhden käytössä tai hallussa oleva yhteiskunta /ˈyhteiskˌunta/ commune tietyllä maantieteellisellä alueella asuvien ja vuorovaikutuksessa olevien ihmisten muodostaman yhteisö; myös erilaiset instituutiot, poliittiset käytännöt tai valtarakenteet, infrastruktuuri ja kulttuuri ovat osa yhteiskuntaa yhteiskuntasopimus /ˈyhteiskˌuntasˌopɪmus/ contractus socialis yleinen eettinen julkisen moraalin yhteiskuntafilosofinen perustelu, jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion yhteismaa /ˈyhteismaː/ communis yhteisesti hallittu alue yhteistyö /ˈyhteistyø/ cooperatio työn tekeminen jonkun muun kanssa yhteisvaluutta /ˈyhteisvalˌuːtːa/ caelebs valuutta, joka on useamman valtion käytössä ja jota yksittäinen maa ei voi devalvoida yhteisvaluutta-alue /ˈyhteisvalˌuːtːaˈalue/ caelebs tiettyä yhteisvaluuttaa käyttävien valtioiden muodostama alue yhteisö /ˈyhteisø/ communitas yhteisten etujen tai päämäärien perusteella yhteen luettu ihmisryhmä tai muu joukko yhtenäinen /ˈyhtenˌæinen/ cōnexus ehyt, koossa pysyvä yhtenäisyys /ˈyhtenˌæisyːs/ ūnitās se, että on yhtenäinen yhteys /ˈyhteys/ nexus 2. eri tahojen liittyminen toisiinsa tai niitä yhdistävien tekijöiden olemassaolo 3. tilanne, hetki, konteksti 4. osapuolten mahdollisuus viestiä eli kommunikoida keskenään yhteyttäminen /ˈyhteytːˌæmɪnen/ photosynthesis fotosynteesi; biokemiallinen prosessi, jossa kasvisolut tuottavat hiilidioksidista ja vedestä auringon säteilyenergian avulla glukoosia kasvin ravinnoksi yhteytys /ˈyhteytys/ photosynthesis yhteyttämisen tapahtuma yhtiö /ˈyhtɪø/ societas yhden tai useamman henkilön taloudellisen edun hankkimiseksi muodostama toiminimellä varustettu yhteenliittymä yhtye /ˈyhtye/ catena musiikkia esittävä yhtymä, laulu t. instrumentaaliryhmä yhtyä /ˈyhtyæ/ 1. cōpulō tulla yhdeksi 2. coniungō 2. kohdata, tulla yhteen 3. liittyä johonkin yhtä /ˈyhtæ/ tam keskenään vastaavasti, saman määrän verran yhtä aikaa /ˈyhtæ ˈaikaː/ simul samalla hetkellä, samaan aikaan yhtäkkinen /ˈyhtækːɪnen/ repentinus sellainen, joka tapahtuu, tulee tai muodostuu tms. yhtäkkiä, äkillinen yhtäkkiä /ˈyhtækːˌiæ/ repente aivan äkisti, aivan odottamatta, silmänräpäyksessä, vailla varoitusta, äkillisesti yhtälö /ˈyhtælø/ aequatio kahden matemaattisen lausekkeen väitetty yhtäsuuruus, joka voi olla joko tosi tai epätosi. Merkitään yleensä kirjoittamalla lausekkeet yhtäsuuruusmerkin molemmin puolin. Usein yhtälö sisältää tuntemattomia muuttujia, jotka halutaan ratkaista. yhä /ˈyhæ/ adhuc vielä tälläkin hetkellä, edelleen ykkönen /ˈykːønen/ alter yhden numero, numero 1; numerolla yksi merkitty tai järjestetty yksiavioisuus /ˈyksɪˌavɪˌoisuːs/ monogamia se, että on yksiavioinen; monogamia yksijumalaisuus /ˈyksɪjˌumalˌaisuːs/ monotheïsmus usko yhteen jumalaan yksikkö /ˈyksɪkːø/ singularis singulaari, kieliopillinen luku, jota käytetään yhteen olioon viitatessa yksilö /ˈyksɪlø/ indīviduum 2. populaatioon tai lajiin kuuluva sen yksittäinen us. muista suhteellisesti riippumaton edustaja, yksittäinen organismi 3. yksittäinen henkilö yksilöllinen /ˈyksɪlˌøllɪnen/ proprius yksilöä koskeva; yksilölle ominainen, yksilökohtainen yksilöolio /ˈyksɪlˌøolˌio/ proprius yleiskäsitteen yksittäinen ilmentymä yksin /ˈyksɪn/ 1. solus 2. ilman kenenkään muun seuraa 3. vain, yksinomaan 2. sponte ilman apua, yksinään yksinkertainen /ˈyksɪŋkˌertainen/ simplex sellainen, joka ei ole moninkertainen yksinkertaisesti /ˈyksɪŋkˌertaisˌestɪ/ modo yksinkertaisella tavalla yksinkertaistaa /ˈyksɪŋkˌertaistaː/ simplificor tehdä yksinkertaiseksi tai yksinkertaisemmaksi yksinkertaistua /ˈyksɪŋkˌertaistˌua/ simplificor tulla yksinkertaisemmaksi yksinoikeus /ˈyksɪnˌoikeus/ jus exclusivum se, että vain yhdellä on oikeus käyttää jotakin, eikä muilla ole tapauksessa vastaavaa oikeutta yksinvaltias /ˈyksɪnvˌaltɪas/ tyrannus hallitsija, joka päättää käytännössä yksin maansa asioista yksinäinen /ˈyksɪnˌæinen/ solitarius yksin oleva, vailla seuraa yksinäisyys /ˈyksɪnˌæisyːs/ solitudo yksin olemisen kokemus yksisarvinen /ˈyksɪsˌarvɪnen/ monoceros kuvitteellinen hevonen, jolla on yksi sarvi päälaellaan yksisilmäinen /ˈyksɪsˌilmæinen/ luscus sellainen eläin tai ihminen, jolla on vain yksi (toimiva) silmä yksittäinen /ˈyksɪtːˌæinen/ 1. singulus ainoa lajiaan, erillinen, hajanainen, haja- 2. sēcrētus sellainen, joka ilmenee harvakseltaan, sporadinen, hajanainen yksityinen /ˈyksɪtˌyinen/ prīvātus yhden- tai kahdenkeskinen; läheisten keskinen, ei julkiseksi tarkoitettu yksityisesti /ˈyksɪtˌyisestɪ/ prīvātim siten, että on yksityinen, yksityisellä tavalla yksityiskohta /ˈyksɪtˌyiskohta/ singula yksittäinen seikka tai osa, tarkasti tarkasteltuna havaittava asia, tyypillisesti pieni yksivaimoisuus /ˈyksɪvˌaimoisuːs/ monogamia se, että on yksivaimoinen yksivuotinen /ˈyksɪvˌuotɪnen/ anniversārius sellainen, joka itää, kukkii, siementää ja kuolee yhden vuoden aikana yleensä /ˈyleːnsæ/ communiter tavallisesti, useimmiten; yleisesti yleinen /ˈyleinen/ 1. catholicus tavallinen; usein käytettävä, usein ilmenevä, toistuva 2. ūniversālis 2. yleistynyt, laajalle levinnyt, yleisesti esiintyvä, vallitseva 3. kaikkia koskeva yleisesti /ˈyleisˌestɪ/ generatim, in commune siten, että voidaan yleistää; yleisellä tavalla yleiskustannus /ˈyleiskˌustannus/ insuper välillinen, useimmiten kiinteä kustannus, jota ei voida kohdistaa suoraan tuotteelle yleismaailmallinen /ˈyleismˌaːɪlmˌallɪnen/ mundanus koko maailmassa ilmenevä; koko maailmaan liittyvä; universaali; maailmanlaajuinen; globaali yleistynyt pälvikalju /ˈyleistynyt pˈælvɪkˌalju/ Alopecia universalis pälvikaljun vakavin esiintymismuoto, jossa hiukset ja muu karvoitus puuttuvat koko kehosta yleisurheilija /ˈyleisˌurheilˌija/ āthlēta urheilija, joka harrastaa yleisurheilua yleisyys /ˈyleisyːs/ frequentia se, että on yleinen; se, miten yleinen jokin on yleisö /ˈyleisø/ publicum ihmiset, jotka katsovat jotakin tapahtumaa ylellinen /ˈylellɪnen/ lautus tavallisen elintason ylittävä, ylenpalttisen loistelias ylentää /ˈylentæː/ 1. animo siirtää arvoasteikossa ylöspäin; esim. sotilasarvoissa tai muissa tittelijärjestelmissä 2. allevo tehdä nuotti (puolisävelaskelta) korkeammaksi ylettää /ˈyletːæː/ adipisci olla riittävän pitkä(raajainen) johonkin; yltää, ylettyä ylettömästi /ˈyletːømˌæstɪ/ excessive todella paljon, jopa kohtuuttoman paljon ylhäinen /ˈylhæinen/ nōbilis yhteiskunnallisen hierarkian yläpäähän kuuluva; jalosukuinen, aristokraattinen ylhäisyys /ˈylhæisyːs/ altitudo ylhäisessä asemassa oleva henkilö ylhäisö /ˈylhæisø/ ingenuitas yhteiskunnallisen hierarkian yläpään muodostava väestö yli-inhimillinen /ˈylɪˈinhɪmˌillɪnen/ divinus inhimillisyyden ylittävä; ihmisen kyvyt ylittävä ylihuominen /ˈylɪhˌuomɪnen/ perendie puhumishetkellä seuraavan päivän jälkeinen päivä yliluonnollinen /ˈylɪlˌuonnollɪnen/ divinus luonnonlaeista riippumaton ylimielinen /ˈylɪmˌielɪnen/ superbus omasta ylemmyydestään varma, muihin väheksyen suhtautuva ylimielisesti /ˈylɪmˌielɪsˌestɪ/ contemptim ylimielisellä tavalla, ylimielisyyttä osoittaen tai ilmentäen ylimielisyys /ˈylɪmˌielɪsyːs/ arrogantia se, että on ylimielinen, väheksyvä asenne ylimääräinen /ˈylɪmˌæːræinen/ 1. eiectamenta sellainen, jota ei tarvita, sellainen joka ylittää tarvittavan tai vaadittavan lukumäärän 2. eximus sellainen, joka ei sisälly aikaisempaan suunnitelmaan; ennakoimaton; lisä- yliopisto /ˈylɪopˌisto/ universitas, studium generale korkeinta tieteellistä opetusta antava ja tieteellistä perustutkimusta tekevä opetus- ja tutkimuslaitos; korkeinta tieteellistä opetusta antava korkeakoulu yliopistolaitos /ˈylɪopˌistolˌaitos/ studium generale maantieteellisesti rajatut yliopistot kokonaisuutena, tietyn maan yliopistot, viittaa instituutioon ylioppilas /ˈylɪˌopːɪlas/ admittere lukion oppimäärän suorittanut henkilö, joka on lisäksi suorittanut lukion loppukokeen eli ylioppilastutkinnon yliote /ˈylɪˌote/ quaestus hallitseva asema, erityisesti jossakin kamppailussa ylistää /ˈylɪstæː/ celebrō kunnioittaa, kehua, kiittää, erityisesti Jumalaa ylittää /ˈylɪtːæː/ 1. trānseō mennä yli(tse) 2. praecellō saada aikaan enemmän kuin mitä odotetaan 3. supero vallita jonkin (rajojen) kummallakin puolella, olla yleinen tai universaali ylivoima /ˈylɪvˌoima/ superioritas se, että on murskaavasti enemmän voimaa kuin vastustajalla yllistää /ˈyllɪstæː/ extendo kurkottaa, ylettyä yllyke /ˈyllyke/ calcar jokin jonka on tarkoitus yllyttää, kiihottaa, kannustaa johonkin yllyttäjä /ˈyllytːˌæjæ/ impulsor henkilö, joka yllyttää yllyttää /ˈyllytːæː/ instigō houkutella jotakuta toista tekemään jokin teko, esimerkiksi rikos yllä /ˈyllæ/ insuper ilmaisee jonkin sijaintia suunnassa, josta kappaleen ajatellaan putoavan jos se päästettäisiin vapaaksi ylläpito /ˈyllæpˌito/ 1. tuitiō jonkin järjestelmän oikean toiminnan varmistaminen ja järjestelmästä huolehtiminen 2. administrātiō organisaatio, joka huolehtii jonkin järjestelmän toiminnasta ylläpitäjä /ˈyllæpˌitæjæ/ administrator Internet-sivujen ja keskustelufoorumeiden ym. ylläpitoon osallistuva henkilö yllättäen /ˈyllætːæen/ inexspectate yllättävästi, arvaamattomasti, odottamattomasti yllättää /ˈyllætːæː/ decipio aiheuttaa odottamattomalla teolla tai ilmestymisellä hämmennystä jollekulle yllätyksellinen /ˈyllætˌyksellɪnen/ necopīnātus odottamaton yllätys /ˈyllætys/ inopīnātum ilman ennakkovaroitusta tapahtuva asia ylpeily /ˈylpeily/ iactantia ylpeileminen ylpeys /ˈylpeys/ superbia se, että on ylpeä ylpeä /ˈylpeæ/ altus joka pitää tekemiään asioita, itseään tai itseensä liittyviä asioita hyvinä; sanalla on usein negatiivinen kaiku ja sillä voidaan tarkoittaa henkilöä, joka pitää itseään muita parempana yltäkylläinen /ˈyltækˌyllæinen/ abundans liiankin runsas, ylen määrin kylläinen yltäkylläisyys /ˈyltækˌyllæisyːs/ abundantia se, että on yltäkylläinen tai yltäkylläistä; materiaalinen runsaus ylväs /ˈylvæs/ pulchrum hohdokas, jalo yläjuoksu /ˈylæjˌuoksu/ flūmine adversō joen alkuosa, joen alkua lähimpänä oleva osa yläleuanluu /ˈylælˌeuanluː/ ossa maxillaria superiora toinen kahdesta kallonosasta, jotka muodostavat yläleuan yläosa /ˈylæˌosa/ 1. summus 2. minkä tahansa ylin tai ylempi osa 3. asun yläosa vastakohtana sen alaosalle 2. corona (jalokivet) hiotun jalokiven alaosan ja uuman yläpuolinen osa, kruunu yläpohja /ˈylæpˌohja/ tēctum rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen muodostama rakennusosa, johon ullakottoman rakennuksen vesikaton tukirakenteet ja eristeet voidaan laskea kuuluvaksi yläpuolella /ˈylæpˌuolella/ super yllä; yläpuolen suunnassa ylävirta /ˈylævˌirta/ flūmine adversō kosken se puoli, josta vesi virtaa alavirtaan ylävirtaan /ˈylævˌirtaːn/ flūmine adversō ylävirran suuntaan ylös /ˈyløs/ super korkeammalle ylösalainen /ˈyløsalˌainen/ inversus ylösalaisin oleva ylösalaisin /ˈyløsalˌaisɪn/ inversus väärinpäin ylä-ala-suunnassa eli siten, että yläpuoli on alaspäin ylösnousemus /ˈyløsnˌousemus/ resurrectio kristillinen dogmi Jeesuksen heräämisestä henkiin kuoleman jälkeen ymmärrys /ˈymmærrys/ capiens se, että hahmottaa jonkin kokonaisuuden ja ymmärtää sen sisältämiä vuorovaikutussuhteita ja mahdollisia sekä todennäköisiä tapahtumia ymmärtämys /ˈymmærtæmys/ capiens kyky ymmärtää ymmärtäväinen /ˈymmærtævˌæinen/ capiens sellainen, joka ymmärtää, jolla on ymmärrystä ymmärtää /ˈymmærtæː/ intellego, intellegere tajuta tai käsittää jokin teksti, puhe tai argumentti ympyrä /ˈympyræ/ circulus, circus ympyräviiva, yhtenäinen viiva, joka kiertää keskipisteen ympäri ja on koko matkaltansa yhtä kaukana keskipisteestä; niiden pisteiden ura, jotka ovat yhtä etäällä ympyrän keskipisteestä ympyröidä /ˈympyrˌøidæ/ circulum piirtää ympyrä jonkin ympärille ympäri /ˈympærɪ/ circa kierto- tai pyörimisliikkeestä (merkityksessä ympärillä) ympärileikkaus /ˈympærɪlˌeikːaus/ circumcisio fimoosin tai uskonnollisen syyn vuoksi tehty miehen esinahan poisto tai lyhennys ympäristö /ˈympærˌistø/ circumiectum 2. itsen ulkopuolinen tila 3. ekosysteemin luonnollinen, koskematon luonto ympäröidä /ˈympærˌøidæ/ cingō 2. asettua jkn/jnk ympärille 3. olla jkn/jnk ympärillä, piirittää jkta/jtak yrittäjä /ˈyrɪtːˌæjæ/ redemptor taloudellista riskiä sisältävän liiketoiminnan harjoittaja, yrityksen omistaja yrittää /ˈyrɪtːæː/ aggredior pyrkiä tavoitteeseen; koettaa tehdä yritys /ˈyrɪtys/ 1. conatus toimenpiteet jonkin päämäärän tai tuloksen saavuttamiseksi, kokeilu, joka ei välttämättä onnistu 2. coetus liikeyritys; yhden tai useamman henkilön yhdessä harjoittamaa taloudellista toimintaa, jolla tähdätään kannattavaan tulokseen yritystoiminta /ˈyrɪtˌystoimˌinta/ negōtium yrityksen johtaminen erinäisten lakien mukaisesti jotain yhtiömuotoa käyttäen yrjö /ˈyrjø/ vomitus oksennus yrjönaikainen /ˈyrjønˌaikainen/ Hibēricus Yhdistyneiden kuningaskuntien kuninkaiden Yrjö I–Yrjö IV:n valtakausien (1714-1837) aikainen yrtti /ˈyrtːɪ/ herba ruohomainen maustevihannes yskä /ˈyskæ/ tussis sairaustila, us. jonkin hengitysteiden sairauden oire, jossa yskänrefleksi saa aikaan voimakkaa ja äänekkään ilmapurkauksen keuhkoista ystävyys /ˈystævyːs/ amicitia ystävysten välillä vallitseva emotionaalinen suhde ystävä /ˈystævæ/ amicus hyvä kaveri ystävällinen /ˈystævˌællɪnen/ amīcus sellainen, joka on suopea, hyväntahtoinen; ystävän kaltainen ystävätär /ˈystævætær/ amica naisystävä, naispuolinen ystävä ytterbium /ˈytːerbium/ ytterbium eräs alkuaine yttrium /ˈytːrium/ yttrium eräs alkuaine yö /ˈyø/ nox vuorokaudenaika illan ja aamun välissä yöastia /ˈyøastˌia/ matula ennen sisävessoja yleinen ulostamisastia öistä tarpeentekoa varten, tavallisesti potta tai kannellinen sanko yököttävä /ˈyøkøtːˌævæ/ foedus inhottava, ällöttävä yöllä /ˈyøllæ/ noctū öiseen aikaan; illan ja aamun välillä yösija /ˈyøsɪja/ accommodātiō paikka, jossa viettää yö zeniitti /tsˈenɪːtːɪ/ cenit taivaanpallon näennäisesti korkein piste, taivaanlaki zeppeliini /tsˈepːelˌiːnɪ/ aëronavis erääntyyppinen jäykkärunkoinen ilmalaiva zirkonium /tsˈirkonium/ zirconium metallinen alkuaine, kemiallinen merkki Zr Öölanti /ˈøːlantɪ/ Olandia Itämeressä sijaiteva Ruotsin toiseksi suurin saari. äes /ˈæes/ hirpex maanpinnan muokkaamiseen ja rikkaruohojen torjuntaan käytettävä maatalouskone äheltää /ˈæheltæː/ afflare äännellä raskaasti hengittäen jatkuvan ponnistuksen alaisena; ähistä, ähkiä äidillinen /ˈæidɪllɪnen/ materna äidille ominainen, mielenlaadultaan ja suhtautumiseltaan äidin kaltainen äidinisä /ˈæidɪnˌisæ/ avus maternus isoisä äidin puolelta, äidin isä äidinkieli /ˈæidɪŋkˌielɪ/ lingua materna kieli, jonka lapsi omaksuu ensimmäisenä, tavallisesti vanhemmiltaan kotipiirissään ja useimmiten äidiltään äidinäiti /ˈæidɪnˌæitɪ/ avia maternis isoäiti äidin puolelta, äidin äiti äijä /ˈæijæ/ senex vanha mies, ukko äiti /ˈæitɪ/ 1. mater, genetrix lapsensa synnyttänyt nainen, biologinen äiti 2. mater 2. lapsen naispuolinen kasvattaja perheessä, usein biologinen äiti, myös äitipuoli tai otto-äiti 3. katolinen naispuolinen nunnaluostarin johtaja äitipuoli /ˈæitɪpˌuolɪ/ noverca isän uusi vaimo, joka ei ole lapsen biologinen tai adoptoinut äiti äitiyspakkaus /ˈæitiyspˌakːaus/ bōx Kelan äitiysavustuksena raskaana olevalle naiselle myöntämä pakkaus, joka sisältää lasten vaatteita sekä muita tarpeellisia tavaroita kuten pyyheliinan, vuodevaatteet, peitteen, makuupussin ja hoitotarvikkeita äkillinen /ˈækɪllɪnen/ abruptus sellainen, joka ilmaantuu tai tapahtuu nopeasti ja yleensä yllättäen; yhtäkkinen. äkkijyrkkä /ˈækːɪjˌyrkːæ/ abruptus hyvin jyrkkä, äkillinen korkeusero äkkipysähdys /ˈækːɪpysˌæhdys/ absisto pysähdys, joka tapahtuu äkisti eli hyvin nopeasti äkkiä /ˈækːɪæ/ repente nopeasti, usein ennakoimattomasti tai yllättäen äksiisi /ˈæksɪːsɪ/ terebra varsinkin armeijassa, toiminnan järjestelmällinen harjoittelu toistamalla jatkuvasti samoja suorituksia äly /ˈæly/ intellectus kyky ajatella ja selvittää asioiden ja tapahtumien riippuvuussuhteita ja sisäisiä yhteyksiä älykkyys /ˈælykːyːs/ ingenium yleinen kognitiivinen kyky, joka sisältää eri osa-alueita, kuten muiden muassa oppimiskyky ja ongelmanratkaisukyky älykäs /ˈælykæs/ intelligens sellainen, joka osoittaa älykkyyttä älyllinen /ˈælyllɪnen/ intelligens älykäs, jolla on älyä, joka osoittaa älykkyyttä älyllisyys /ˈælyllɪsyːs/ ingenium se, että on älyllinen älytä /ˈælytæ/ reperio äkätä, tajuta, hoksata. älytön /ˈælytøn/ fatuus ilman älyä, ei älykäs (ihmisestä tai olennosta) älähdys /ˈælæhdys/ ganniō älähtäminen älähtää /ˈælæhtæː/ ganniō ulvahtaa ämmä /ˈæmmæ/ fascinans vanha nainen ämpäri /ˈæmpærɪ/ situla sanko; sylinterin muotoinen, vesitiivis ja yleensä isohko astia, jossa on sanka kantamista varten änkyttää /ˈæŋkytːæː/ balbutio puhua toistaen tavuja tai sanan osia tarpeettomasti änkytys /ˈæŋkytys/ balbutiō katkeileva ja/tai äänteitä toistava puhe äpärä /ˈæpæræ/ hibrida avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi; avioton lapsi ärjyntä /ˈærjyntæ/ rudor ärjyminen ärjähdys /ˈærjæhdys/ rudor ärjähtäminen ärsyttävä /ˈærsytːˌævæ/ molestus aistien välityksellä provosoiva, reagointia aiheuttava. Negatiivista psyykkistä reagointia psyykkisen tai fyysisen provosoinnin avulla aiheuttava. ärsyttää /ˈærsytːæː/ vexō aiheuttaa ärtyminen tai tuottaa ärsyke; stimuloida ärähtää /ˈæræhtæː/ ganniō (momentaaninen) äristä; esittää lyhyt kiukkuinen vastalause äskettäin /ˈæsketːæin/ nūper jokin aika sitten, hiljattain, vähän aikaisemmin ässä /ˈæssæ/ 1. as korttipakan ensimmäinen kortti, ykkönen eli ässä. Ässän arvo määritellään korttipeleissä usein joko suurimmaksi tai pienimmäksi kortiksi, 1 tai 14. 2. cūdō läpisyöttö äveriäisyys /ˈæverɪˌæisyːs/ divitiae se, että on äveriäs äyriäinen /ˈæyrɪˌæinen/ crustata (eläintiede) niveljalkaisten pääjaksoon kuuluvia (Alajakso ) kiduksilla hengittäviä eläimiä äyskäröidä /ˈæyskærˌøidæ/ vadimōnium poistaa vettä veneestä sopivalla astialla äänekäs /ˈæːnekæs/ sonāx sellainen, joka aiheuttaa tai josta aiheutuu voimakasta ääntä, tai hälyä, kovaääninen äänenkannattaja /ˈæːneŋkˌannatːˌaja/ organum puolueen tai yhdistyksen asiaa ajava lehti äänenvoimakkuus /ˈæːnenvˌoimakːuːs/ tomus äänen ihmisen korvaan aiheuttaman kuuloaistimuksen voimakkuus, se miten lujaa soi äänestys /ˈæːnestys/ suffrāgium äänestämisen toteutus, tapahtuma jossa mitataan eri vaihtoehtojen tai henkilöiden kannatus, ja jossa äänestäjät ilmaisevat kantansa ja eniten kannatusta saanut henkilö tai ehdotus valitaan äänestäjä /ˈæːnestˌæjæ/ suffrāgātor henkilö joka käyttää äänensä äänestyksessä äänestää /ˈæːnestæː/ suffrāgō 2. ilmaista kannattavansa jotakuta tai jotakin antamalla äänensä äänestyksessä tai vaalissa 3. ratkaista jokin äänestyksellä äänettömästi /ˈæːnetːømˌæstɪ/ silenter ilman että ääntä kuuluu; ilman ääntä äänetön /ˈæːnetøn/ infans sellainen, josta ei lähde ääntä, täysin hiljainen ääni /ˈæːnɪ/ 1. vox, sonus ilman tai muun väliaineen välityksellä kulkeva värähtely, jonka ihminen kuulee 2. vox äänestyksessä ilmaistu kanta äänikerta /ˈæːnɪkˌerta/ acta erityisesti uruissa koko äänialan kattava saman sointivärinen pillistö; eräissä muissa soittimissa vastaavia eriäänisiä äänialoja äänilevy /ˈæːnɪlˌevy/ discus mekaaniseen äänen tallentamiseen käytetty kiekko, jonka pinnalle ääni-informaatio on kaiverrettu yhtenäiselle spiraalin muotoiselle uralle, josta informaatio luetaan levyn pyöriessä neulan poikittaisena liikkeenä äänitorvi /ˈæːnɪtˌorvɪ/ cornu kulkuneuvon äänimerkkilaite äänittäjä /ˈæːnɪtːˌæjæ/ tibia recta henkilö, joka äänittää (työkseen) äänne /ˈæːnne/ accentus puhutun kielen pienin kvalitatiivinen rakenneosa äännellä /ˈæːnnellæ/ effor muodostaa suullaan ääniä tai äänteitä, pitää ääntä. äännähdys /ˈæːnnæhdys/ eloquium äännähtäminen ääntely /ˈæːntely/ eloquium eläimen oraalisesti tuottamat äänet ääntäminen /ˈæːntæmɪnen/ prōnuntiātiō ääntämys, yksilön tai kieliyhteisön tapa ääntää jotakin kieltä ääntö /ˈæːntø/ eloquium puheäänen synnyttäminen ääntöelinten avulla ääressä /ˈæːressæ/ ad aivan vieressä, aivan lähellä äärettömyys /ˈæːretːømyːs/ infīnitās se, että on ääretön ääretön /ˈæːretøn/ infīnītus jonka lukuarvoa tai alkioiden määrää ei voi ilmaista luvulla; jonka mahtavuus on sama kuin luonnollisten lukujen joukolla tai suurempi äärimmäinen /ˈæːrɪmmˌæinen/ extrēmus mahdollisuuksien rajalla oleva; reunimmaisena oleva; kauimpana tai uloimpana oleva, kaukaisin; viho viimeinen; äärirajalla oleva, radikaalinen. äärimmäisyys /ˈæːrɪmmˌæisyːs/ extremitās se, että on äärimmäinen ääripää /ˈæːrɪpæː/ extrēmus jonkin ilmiön äärimmäisyys suhteessa vastakohtaansa ääriviiva /ˈæːrɪvˌiːva/ adumbrātiō kohteen rajaava viiva, kun sitä katsotaan jostakin suunnasta öinen /ˈøinen/ nocturnus yöllinen, yöllä tapahtuva öisin /ˈøisɪn/ noctū toistuvasti yön aikana öljy /ˈøljy/ minyak, oleum orgaaninen neste, joka ei ole vesiliukoinen öljylamppu /ˈøljylˌampːu/ lucerna jonkin luonnon öljyn tai erityisen valaistustarkoitukseen kehitetyn valoöljyn, valopetrolin, palamiseen ja liekin antamaan valoon perustuva lamppu öljyputki /ˈøljypˌutkɪ/ canālis maastossa sijaitseva putki, jossa kulkee maaöljyä öljytankkeri /ˈøljytˌaŋkːerɪ/ navis petrolearia tankkeri, joka kuljettaa raakaöljyä öljytä /ˈøljytæ/ oleum voidella öljyllä öljyvärimaalaus /ˈøljyvˌærɪmˌaːlaus/ pictura maalaus, joka on maalattu öljyväreillä yleensä kiilakehyksiin pingotetulle ja pohjustetulle pellavakankaalle tai muulle kiinteämmälle materiaalille. öllöttää /ˈølløtːæː/ jaceō olla tekemättä mitään; makoilla paikoillaan ötökkä /ˈøtøkːæ/ cīmex mikä tahansa hyönteinen tai hämähäkkieläin öykkäri /ˈøykːærɪ/ turbātor henkilö, joka öykkäröi; riitaa haastava tai häiriötä aiheuttava huonokäytöksinen henkilö öykkäröinti /ˈøykːærˌøintɪ/ iactantia öykkäröiminen šaahi /ʃˈaːhɪ/ sachus Persiassa ja Iranissa ennen vuotta 1979 käytössä ollut hallitsijan arvonimi šokki /ʃˈokːɪ/ commotus 2. elimistön yhtäkkinen vaikea häiriötila 3. järkyttävän yhtäkkisen tapahtuman, ympäristön tai muutoksen aiheuttama voimakas järkytys 12345abcdefghijklmnopqrstuvwxyzáãäéíôöüńšž